Kuinka kauan viimeisin suhteesi on kestänyt / kesti?

[asdf]

Tässä porukassa tuntee itsensä vastarakastuneeksi.

No jonkin verran .

[apetteri]

11v. 100% uskollinen, mutta ero on pyörinyt jo pari vuotta mielessä. Olen aika introvertti ja tällainen jokapäiväinen perhe elämä ja muu höyryyminen on henkisesti rankkaa. Jos lapset olisivat vaikka joka toinen vuorokausi minulla ja joka toinen päivä saisin touhuta rauhassa omia juttuja, tyydyttyisi siinä omat ja sosiaaliset tarpeet ja olisi se varmasti optimaalisin ratkaisu minulle.
Toistaiseksi ei ole rohkeutta rikkoa nykyistä idylliä.

[Minimus Yahves]

Kohta 3v täynnä. Naimisissa 6kk.

Mutta meille lasketaan tuplavuodet, koska ollaan yhdessä 24/7 eli myös töissä ja tehdään lähes aina samaa vuoroa.

Hups, saattaakin olla vain 2v.
Mistä noista tietää, tuntuu elämänpituiselta.

[Minimus Yahves]

11v. 100% uskollinen, mutta ero on pyörinyt jo pari vuotta mielessä. Olen aika introvertti ja tällainen jokapäiväinen perhe elämä ja muu höyryyminen on henkisesti rankkaa. Jos lapset olisivat vaikka joka toinen vuorokausi minulla ja joka toinen päivä saisin touhuta rauhassa omia juttuja, tyydyttyisi siinä omat ja sosiaaliset tarpeet ja olisi se varmasti optimaalisin ratkaisu minulle.
Toistaiseksi ei ole rohkeutta rikkoa nykyistä idylliä.

Eikä tuon voi sopia ilman eroa?
Exän kanssa asuttiin erillään vikat 10v kuudestatoista.

[apetteri]

11v. 100% uskollinen, mutta ero on pyörinyt jo pari vuotta mielessä. Olen aika introvertti ja tällainen jokapäiväinen perhe elämä ja muu höyryyminen on henkisesti rankkaa. Jos lapset olisivat vaikka joka toinen vuorokausi minulla ja joka toinen päivä saisin touhuta rauhassa omia juttuja, tyydyttyisi siinä omat ja sosiaaliset tarpeet ja olisi se varmasti optimaalisin ratkaisu minulle.
Toistaiseksi ei ole rohkeutta rikkoa nykyistä idylliä.

Eikä tuon voi sopia ilman eroa?
Exän kanssa asuttiin erillään vikat 10v kuudestatoista.

Ei tämän kanssa. Yhden riidan jälkipyykkissä koitin varovaisesti ehdottaa jotain tuollaista järjestelyä, niin sitä likapyykkiä sai sit pestä pitkään kun hän oletti että haluan asua erillään siksi että saisin vierasta naista rauhassa. Hänellä ei riitä ymmärrys siihen että haluan olla välillä yksin ja tehdä omia juttuja, niin ero ja yhteishuoltajuus olisi kaikista paras ja selkein ratkaisu minun kannalta, mutta kun en ole varma onko se sitä talouden muiden henkilöiden puolesta, en ole tehnyt asialle mitään.

[Minimus Yahves]

11v. 100% uskollinen, mutta ero on pyörinyt jo pari vuotta mielessä. Olen aika introvertti ja tällainen jokapäiväinen perhe elämä ja muu höyryyminen on henkisesti rankkaa. Jos lapset olisivat vaikka joka toinen vuorokausi minulla ja joka toinen päivä saisin touhuta rauhassa omia juttuja, tyydyttyisi siinä omat ja sosiaaliset tarpeet ja olisi se varmasti optimaalisin ratkaisu minulle.
Toistaiseksi ei ole rohkeutta rikkoa nykyistä idylliä.

Eikä tuon voi sopia ilman eroa?
Exän kanssa asuttiin erillään vikat 10v kuudestatoista.

Ei tämän kanssa. Yhden riidan jälkipyykkissä koitin varovaisesti ehdottaa jotain tuollaista järjestelyä, niin sitä likapyykkiä sai sit pestä pitkään kun hän oletti että haluan asua erillään siksi että saisin vierasta naista rauhassa. Hänellä ei riitä ymmärrys siihen että haluan olla välillä yksin ja tehdä omia juttuja, niin ero ja yhteishuoltajuus olisi kaikista paras ja selkein ratkaisu minun kannalta, mutta kun en ole varma onko se sitä talouden muiden henkilöiden puolesta, en ole tehnyt asialle mitään.

No joo. Kuulostat järkevältä tuossa, se ei. Mutta meillä on vain toisen osapuolen näkemys...

Ei se kenellekään ole kivaa, jos kaikilla ei ole kivaa. Voihan sitä perustella niin, että jos erotaan, varmuudella nussin muita, jos taas ollaan väljemmin yhdessä ni en tietenkään niin kauan kuin ollaan yhdessä.

Ethän sinä parasta voi saada itsestäsi noin ulos, joten varmaan kannattaa koettaa saatko jos saat myös omaa aikaa ja tilaa.

En minä mikään parisuhdeterapeutti ole, mutta ei tuo hyvältä kuulosta.

Ihmisen ei kuulu olla koskaan ahdistunut, vähiten perheestään. Jotain tuolle olisi hyvä tehdä.

Anteeksi puuttuminen ja kiitos jakaminen. Ja voimia hankalaan tilanteeseen.

[apetteri]

11v. 100% uskollinen, mutta ero on pyörinyt jo pari vuotta mielessä. Olen aika introvertti ja tällainen jokapäiväinen perhe elämä ja muu höyryyminen on henkisesti rankkaa. Jos lapset olisivat vaikka joka toinen vuorokausi minulla ja joka toinen päivä saisin touhuta rauhassa omia juttuja, tyydyttyisi siinä omat ja sosiaaliset tarpeet ja olisi se varmasti optimaalisin ratkaisu minulle.
Toistaiseksi ei ole rohkeutta rikkoa nykyistä idylliä.

Eikä tuon voi sopia ilman eroa?
Exän kanssa asuttiin erillään vikat 10v kuudestatoista.

Ei tämän kanssa. Yhden riidan jälkipyykkissä koitin varovaisesti ehdottaa jotain tuollaista järjestelyä, niin sitä likapyykkiä sai sit pestä pitkään kun hän oletti että haluan asua erillään siksi että saisin vierasta naista rauhassa. Hänellä ei riitä ymmärrys siihen että haluan olla välillä yksin ja tehdä omia juttuja, niin ero ja yhteishuoltajuus olisi kaikista paras ja selkein ratkaisu minun kannalta, mutta kun en ole varma onko se sitä talouden muiden henkilöiden puolesta, en ole tehnyt asialle mitään.

No joo. Kuulostat järkevältä tuossa, se ei. Mutta meillä on vain toisen osapuolen näkemys...

Ei se kenellekään ole kivaa, jos kaikilla ei ole kivaa. Voihan sitä perustella niin, että jos erotaan, varmuudella nussin muita, jos taas ollaan väljemmin yhdessä ni en tietenkään niin kauan kuin ollaan yhdessä.

Ethän sinä parasta voi saada itsestäsi noin ulos, joten varmaan kannattaa koettaa saatko jos saat myös omaa aikaa ja tilaa.

En minä mikään parisuhdeterapeutti ole, mutta ei tuo hyvältä kuulosta.

Ihmisen ei kuulu olla koskaan ahdistunut, vähiten perheestään. Jotain tuolle olisi hyvä tehdä.

Anteeksi puuttuminen ja kiitos jakaminen. Ja voimia hankalaan tilanteeseen.

Joo ei tämä paras tilanne ole, eikä reilua puolisoa kohtaan, koska olen kohtuullisen varma että jonain päivänä ero tulee, joten tuhlaan myös hänen aikaa. Hänellä on ulkonäköä ja luonnetta ja saa ja ansaitsee hyvän suhteen, vaikka eihän sitä koskaan tiedä mikä paska tulee vastaan. Ehkäpä tässä jossain vaiheessa nostan asian puheeksi, ja aikanaan toivottavasti voidaan kaikki katsoa taaksepäin ja nostaa maljan oikeille valinnoille.

[Minimus Yahves]

11v. 100% uskollinen, mutta ero on pyörinyt jo pari vuotta mielessä. Olen aika introvertti ja tällainen jokapäiväinen perhe elämä ja muu höyryyminen on henkisesti rankkaa. Jos lapset olisivat vaikka joka toinen vuorokausi minulla ja joka toinen päivä saisin touhuta rauhassa omia juttuja, tyydyttyisi siinä omat ja sosiaaliset tarpeet ja olisi se varmasti optimaalisin ratkaisu minulle.
Toistaiseksi ei ole rohkeutta rikkoa nykyistä idylliä.

Eikä tuon voi sopia ilman eroa?
Exän kanssa asuttiin erillään vikat 10v kuudestatoista.

Ei tämän kanssa. Yhden riidan jälkipyykkissä koitin varovaisesti ehdottaa jotain tuollaista järjestelyä, niin sitä likapyykkiä sai sit pestä pitkään kun hän oletti että haluan asua erillään siksi että saisin vierasta naista rauhassa. Hänellä ei riitä ymmärrys siihen että haluan olla välillä yksin ja tehdä omia juttuja, niin ero ja yhteishuoltajuus olisi kaikista paras ja selkein ratkaisu minun kannalta, mutta kun en ole varma onko se sitä talouden muiden henkilöiden puolesta, en ole tehnyt asialle mitään.

No joo. Kuulostat järkevältä tuossa, se ei. Mutta meillä on vain toisen osapuolen näkemys...

Ei se kenellekään ole kivaa, jos kaikilla ei ole kivaa. Voihan sitä perustella niin, että jos erotaan, varmuudella nussin muita, jos taas ollaan väljemmin yhdessä ni en tietenkään niin kauan kuin ollaan yhdessä.

Ethän sinä parasta voi saada itsestäsi noin ulos, joten varmaan kannattaa koettaa saatko jos saat myös omaa aikaa ja tilaa.

En minä mikään parisuhdeterapeutti ole, mutta ei tuo hyvältä kuulosta.

Ihmisen ei kuulu olla koskaan ahdistunut, vähiten perheestään. Jotain tuolle olisi hyvä tehdä.

Anteeksi puuttuminen ja kiitos jakaminen. Ja voimia hankalaan tilanteeseen.

Joo ei tämä paras tilanne ole, eikä reilua puolisoa kohtaan, koska olen kohtuullisen varma että jonain päivänä ero tulee, joten tuhlaan myös hänen aikaa. Hänellä on ulkonäköä ja luonnetta ja saa ja ansaitsee hyvän suhteen, vaikka eihän sitä koskaan tiedä mikä paska tulee vastaan. Ehkäpä tässä jossain vaiheessa nostan asian puheeksi, ja aikanaan toivottavasti voidaan kaikki katsoa taaksepäin ja nostaa maljan oikeille valinnoille.

Onneksi järkevät ihmiset älyllisellä lähestymisellä varmaan saavat aikaan toimivia ratkaisuja.

[asdf]

11v. 100% uskollinen, mutta ero on pyörinyt jo pari vuotta mielessä. Olen aika introvertti ja tällainen jokapäiväinen perhe elämä ja muu höyryyminen on henkisesti rankkaa. Jos lapset olisivat vaikka joka toinen vuorokausi minulla ja joka toinen päivä saisin touhuta rauhassa omia juttuja, tyydyttyisi siinä omat ja sosiaaliset tarpeet ja olisi se varmasti optimaalisin ratkaisu minulle.
Toistaiseksi ei ole rohkeutta rikkoa nykyistä idylliä.

Eikä tuon voi sopia ilman eroa?
Exän kanssa asuttiin erillään vikat 10v kuudestatoista.

Ei tämän kanssa. Yhden riidan jälkipyykkissä koitin varovaisesti ehdottaa jotain tuollaista järjestelyä, niin sitä likapyykkiä sai sit pestä pitkään kun hän oletti että haluan asua erillään siksi että saisin vierasta naista rauhassa. Hänellä ei riitä ymmärrys siihen että haluan olla välillä yksin ja tehdä omia juttuja, niin ero ja yhteishuoltajuus olisi kaikista paras ja selkein ratkaisu minun kannalta, mutta kun en ole varma onko se sitä talouden muiden henkilöiden puolesta, en ole tehnyt asialle mitään.

No joo. Kuulostat järkevältä tuossa, se ei. Mutta meillä on vain toisen osapuolen näkemys...

Ei se kenellekään ole kivaa, jos kaikilla ei ole kivaa. Voihan sitä perustella niin, että jos erotaan, varmuudella nussin muita, jos taas ollaan väljemmin yhdessä ni en tietenkään niin kauan kuin ollaan yhdessä.

Ethän sinä parasta voi saada itsestäsi noin ulos, joten varmaan kannattaa koettaa saatko jos saat myös omaa aikaa ja tilaa.

En minä mikään parisuhdeterapeutti ole, mutta ei tuo hyvältä kuulosta.

Ihmisen ei kuulu olla koskaan ahdistunut, vähiten perheestään. Jotain tuolle olisi hyvä tehdä.

Anteeksi puuttuminen ja kiitos jakaminen. Ja voimia hankalaan tilanteeseen.

Joo ei tämä paras tilanne ole, eikä reilua puolisoa kohtaan, koska olen kohtuullisen varma että jonain päivänä ero tulee, joten tuhlaan myös hänen aikaa. Hänellä on ulkonäköä ja luonnetta ja saa ja ansaitsee hyvän suhteen, vaikka eihän sitä koskaan tiedä mikä paska tulee vastaan. Ehkäpä tässä jossain vaiheessa nostan asian puheeksi, ja aikanaan toivottavasti voidaan kaikki katsoa taaksepäin ja nostaa maljan oikeille valinnoille.

Hyvä jos noin. Oman vaimoni kanssa sopuisa ero oli mahdoton. Nyt, kun siitä on jo 12 vuotta, tullaan ihan ok toimeen. Yhteiset lapset meitä yhdistää ja pakottaakin tulemaan toimeen, muuten ei pidettäisi yhteyttä. Nykyään hänen nykyinen miehensä korjaa autoani ja minä autan resepteissä, sun muussa pikkuhommissa, jos tarvitaan ylimääräistä käsiparia.

[Minimus Yahves]

11v. 100% uskollinen, mutta ero on pyörinyt jo pari vuotta mielessä. Olen aika introvertti ja tällainen jokapäiväinen perhe elämä ja muu höyryyminen on henkisesti rankkaa. Jos lapset olisivat vaikka joka toinen vuorokausi minulla ja joka toinen päivä saisin touhuta rauhassa omia juttuja, tyydyttyisi siinä omat ja sosiaaliset tarpeet ja olisi se varmasti optimaalisin ratkaisu minulle.
Toistaiseksi ei ole rohkeutta rikkoa nykyistä idylliä.

Eikä tuon voi sopia ilman eroa?
Exän kanssa asuttiin erillään vikat 10v kuudestatoista.

Ei tämän kanssa. Yhden riidan jälkipyykkissä koitin varovaisesti ehdottaa jotain tuollaista järjestelyä, niin sitä likapyykkiä sai sit pestä pitkään kun hän oletti että haluan asua erillään siksi että saisin vierasta naista rauhassa. Hänellä ei riitä ymmärrys siihen että haluan olla välillä yksin ja tehdä omia juttuja, niin ero ja yhteishuoltajuus olisi kaikista paras ja selkein ratkaisu minun kannalta, mutta kun en ole varma onko se sitä talouden muiden henkilöiden puolesta, en ole tehnyt asialle mitään.

No joo. Kuulostat järkevältä tuossa, se ei. Mutta meillä on vain toisen osapuolen näkemys...

Ei se kenellekään ole kivaa, jos kaikilla ei ole kivaa. Voihan sitä perustella niin, että jos erotaan, varmuudella nussin muita, jos taas ollaan väljemmin yhdessä ni en tietenkään niin kauan kuin ollaan yhdessä.

Ethän sinä parasta voi saada itsestäsi noin ulos, joten varmaan kannattaa koettaa saatko jos saat myös omaa aikaa ja tilaa.

En minä mikään parisuhdeterapeutti ole, mutta ei tuo hyvältä kuulosta.

Ihmisen ei kuulu olla koskaan ahdistunut, vähiten perheestään. Jotain tuolle olisi hyvä tehdä.

Anteeksi puuttuminen ja kiitos jakaminen. Ja voimia hankalaan tilanteeseen.

Joo ei tämä paras tilanne ole, eikä reilua puolisoa kohtaan, koska olen kohtuullisen varma että jonain päivänä ero tulee, joten tuhlaan myös hänen aikaa. Hänellä on ulkonäköä ja luonnetta ja saa ja ansaitsee hyvän suhteen, vaikka eihän sitä koskaan tiedä mikä paska tulee vastaan. Ehkäpä tässä jossain vaiheessa nostan asian puheeksi, ja aikanaan toivottavasti voidaan kaikki katsoa taaksepäin ja nostaa maljan oikeille valinnoille.

Hyvä jos noin. Oman vaimoni kanssa sopuisa ero oli mahdoton. Nyt, kun siitä on jo 12 vuotta, tullaan ihan ok toimeen. Yhteiset lapset meitä yhdistää ja pakottaakin tulemaan toimeen, muuten ei pidettäisi yhteyttä. Nykyään hänen nykyinen miehensä korjaa autoani ja minä autan resepteissä, sun muussa pikkuhommissa, jos tarvitaan ylimääräistä käsiparia.

Minä en ole puhunut sanaakaan exän kanssa edellisen penetraation jälkeen. Ei mitään kiinnostusta olla yhteydessä, ku lapsikin on ylihuomenna 18v.

4v sitten lähetin yhden viestin, mihin se ei vastannut.

Myöskään lapsen kanssa ei puhuta toisten asioita, eikä se tiedä että on pikkusisko pian tulossa. Sovittiin muksun kanssa että sanoo kun syntyy elävänä ja nimettynä, ei ennen.

Muuten meillä oli melko sopuisa ero. Ei silti ihan.

[Stalker]

Kuinka kauan viimeisin suhteesi on kestänyt / kesti?


Hollywood suhteetkin joskus kestävät

Tunnistatko?

70-vuotias kolminkertainen Oscar-voittaja Meryl Streep meni naimisiin elämänsä rakkauden, kuvanveistäjä Don Gummerin, 72, kanssa yli 40 vuotta sitten. Vuonna 1978 pariskunta meni naimisiin Merylin vanhempien takapihapuutarhassa vain 6 kuukauden tuntemisen jälkeen.

Tom Hanks ja Rita Wilson - Vuonna 1988 onnellinen pariskunta solmi solmun, ja yli 30 vuotta myöhemmin he ovat edelleen rakastuneita ja tukevat toisiaan sekä kameran edessä että näytön ulkopuolella.

Will Smith ja Jada Pinkett Smith - Will Smith tapasi Jada Pinkettin vuonna 1994, kun tämä osallistui hänen tyttöystävänsä rooliin The Fresh Prince of Bel-Air -sarjassa. Jada ei saanut roolia, mutta hänestä tuli hänen tyttöystävänsä tosielämässä.

Hugh Jackman ja Deborra-Lee Furness - Hugh Jackman ja hänen vaimonsa Deborra-Lee Furness ovat olleet yhdessä lähes 23 vuotta – ja he ovat edelleen yksi Hollywoodin inspiroivimmista pareista.

Chris Hemsworth ja Elsa Pataky - Australialainen tähti Chris Hemsworth (35) ja espanjalainen näyttelijä Elsa Pataky (42) ovat muodostaneet yhden Hollywoodin kestävimmistä ja suloisimmista romansseista – pari tapasi vuoden 2010 alussa ja vain 3 kuukautta myöhemmin he menivät naimisiin.

Oliko tuo tunnistus liian helppo?
Tuohan on Bond, James Bond.

[asdf]

Tuohan on Bond, James Bond.

Huonoin Bond kautta aikojen, George Lazenby mukaan lukien.

[Damokles]

Ainut suhde oli 17-20 vuotiaana. Sen jälkeen ei yhtään mitään. Ilman p****a jo kai yli 30 vuotta. En hirveästi kaipaa. Ihmissuhteet ovat ihme hässäköitä. Jos ongelmia haluaa niin mikä tahansa ihmissuhde on loistava alku sille.

[AimoJortikka]

Määrittele suhde?
Jos naidaan viikko niin kuin kanit?
Eikä sen ole tarkoituskaan olla vakavaa?

On minulla sormus edelleen sormessani vaikka vaimo onkin tuolla kirkkomaalla.
Olisi 30+ täynnä.
Jos ei olisi minuun kyllästynyt.

[asdf]

Määrittele suhde?
Jos naidaan viikko niin kuin kanit?
Eikä sen ole tarkoituskaan olla vakavaa?

En mä olet laskenut tollaisia mukaan tähän. Niinkuin en niitäkään, että satunnaisesti pannaan kaverin kanssa. Edeltävä on panosuhde, jälkimmäinen kaverisuhde, johon joskus kuuluu seksi. Ymmärsin, että tässä tarkoitetaan parisuhdetta.