Tiedepalsta.fi

Edellinen lähti, lasteni äiti. 11v suhde päättyi.
Laitoin elämääni kuntoon hetken, sitten tein tinderin, e-passin ja joku muu vielä, aloin kahvitauoilla seulomaan naikkosia.
Eipä kauaakaan kun vaimo sieltä tunki elämääni. Nyt jo 7v yhdessä ja loppua ei näköpiirissä.

Kirjoitan sinulle joka et ole löytänyt ketään ja joka kaipaat omaa kumppania.

En tiedä onko meille kaikille tarpeeksi sitä rakkautta jota kaipaamme.

Kipuilin nuorena asian kanssa. Ajattelin että en koskaan löydä ketää joka tajuaisi ja ymmärtäisi minua edes vähän. Suhteeni olivat tulisia ja lyhyitä, niissä ei ollut järkeä. Ikäero (olin lapsellinen ja antisosiaalinen ainoana lapsena), tyystin erilaiset lähtökohdat ja odotukset ym. ylittämättömiltä tuntuvat esteet.

Rukoilin, vaikka en ollut uskovainen, että saisin jonkun edes hiemaksi aikaa rakkaakseni.

Kävin kauppaa, lupailin sitä ja tätä 10 vuodesta hyvää suhdetta ajatellen että kyllä minä kestän jos saisin edes hieman aikaa rakastaa ja saada rakkautta parisuhteessa.

Minulle rakkaus tupsahti eteen sitten kuitenkin yllättäen. Tuskin rukoukset auttoivat tai lupailu ja kaupankäynti. Kyse oli enemmän ajoituksesta.
Kaksi samankaltaista ihmistä jotka ymmärsivät toisiaan ja joilla kummallakin sattui olemaan oikea hetki ajassa löytää toisemme.

Olemme olleet yhdessä nyt yli 30 vuotta. Ei aina niin helppoa mutta taistelemisen arvoista.
Toivon sinulle oikeaa hetkeä tavata joku joka elää samassa ajassa ja samojen ajatusten kanssa kuin sinä. Joku joka tajuaa. ❤

"Kuinka tapasit kumppanisi?"

Tämän viimeisimmän (kun nykyistä ei ole), tapasin, kun satuttiin samalle saksankielen kurssille.
Tuloksena 30v kimpassa, nyt kaksi aikuista poikaa, jotka jo omillaan.
Nykyisin oltu jo pitkään erillään, ei vihoissaan.

Opiskelijariennoissa joskus aikanaan. Meidän yhteiset kaverit yrittivät vähän johdattaa meitä siihen suuntaan. Siitä se sitten lähti.