Tiedepalsta.fi

Jos ajatellaan ihan työelämän kannalta, niin olin 90-luvun alun taitteessa kesäduunissa eräässä maaleja valmistavassa firmassa. Siellä oli kellarissa sellaisia pari metriä korkeita ja leveitä säiliöitä, joissa valmistettiin maaleja. Ja niiden säiliöiden sisäpinnalle kertyi aika-ajoin kovettunutta maalia mikä piti poistaa paineilmataltalla.

Homma toimi sillä tavalla, että säiliöön oli miehen mentävä luukku katossa, josta sisään mentiin happinaamarin kanssa, koska säiliön sisällä ei juurikaan ollut happea vaan maalihöyryjä. Hommaa tehtiin pareittain, eli toinen parista seurasi koko ajan luukusta että maalinpoistajalla säiliön sisällä oli kaikki okei.

Muistan sen, että sitä tehtiin suurin piirtein vartin verran, sitten vaihdettiin ja toinen teki hommaa vartin, ja sitten käytiin tupakkatauolla, ja sitten homma jatkui taas vartin vuoroissa...

Tuo oli siis sellainen päivän taikka parin keikka, jonka aikana tuo kovettuneen maalin poisto säiliön sisäseinästä tehtiin. Hikinen homma tosiaan, mutta liksa juoksi yli kaksinkertaisena kun siinä oli joku raskaan työn lisä mukana.

Ilmeisesti ovat palstan miesoletetut pelkkiä vässyköitä, kun kaikenlaisia homppelointitouhuja mainitsevat fyysisesti uuvuttavina kunnon panemisen sijasta.

Eri tavoilla uuvuttavia juttuja on ollut. Joku tunnin kokovartalon rääkkijumppa on hetkellisesti mehut imevä, mutta rauhallisempikin tahti vetää ihan piippuun, varsinkin jos sitä jatkuu päiväkausia ja lepo on vähäistä. Ja jos työ on jotenkin kropalle poikkeavaa, se käy pian raskaaksi ja jälkiseuraamukset huomaa usean päivän ajan.

Mutta arkisia operaatioita on jäänyt mieleen
- isohkon pihamaan multien kärrääminen kottikärryllä (lavallinen kosteaa multaa, jota ei saanyt pihaan asti)
- viikonlopun puusavotta puolen metrin lumihangessa 20 asteen pakkasessa, minun homma oli raahata ropsi- ja tukkipuita kaatopaikoilta kelkkareittien varteen ja nostella rekeen.
- sepelin lapiominen kasasta ikkunan kautta kellariin (15 cm 100 m2 alalle)
- teihinä vanhan pihattotallin puolimetrisen paska/kuivikepatjan irroittaminen ja kärrääminen tunkiolle talikko+kottikärrysysteemillä
- heppahomissa avustustajan työ vammaisleirillä, jossa talutettiin päivällä hevosia vähintään 4 h (siis ratsastajina ne eri tavoin vammaiset) ja rakennettiin ja maalattiin yökaudet esteitä yms tarvikkeita leirin jälkeen alkaviin isoihin kisoihin + talkoohommat kisapäivinä. Nukuin yli vuorokauden putkeen sen viikon jälkeen.

Brainwashed kirjoitti: ↑30 Loka 2024, 11:02 Ilmeisesti ovat palstan miesoletetut pelkkiä vässyköitä, kun kaikenlaisia homppelointitouhuja mainitsevat fyysisesti uuvuttavina kunnon panemisen sijasta.

Itsellänni ei sänkypolska kestänyt edes nuoruudessa huimina vuosina vuorokausikaupalla yhteen syssyyn kaikki hereilläoloajat. Vaelluksilla sellaiseenkin suoruitukseen ylsi.
Tosin eräs testoja käyttänyt urheilijatoverini kertoi kyseisen lajin suorituksestaan, että välillä piti käydä syömässä, kun akti ei vaan tahtonut loppua. Mutta hän käyttikin douppingia, eikä sellaista suoristusta lasketa.

3 päivää marras-lokakuun vaihteessa testaamassa Hailuodossa tuulimyllyjä.

Tuulispää kirjoitti: ↑30 Loka 2024, 16:56 3 päivää marras-lokakuun vaihteessa testaamassa Hailuodossa tuulimyllyjä.

Marras-lokakuu vaihde on kieltämättä hemmetin pitkä aika.

Imuroiminen. Sitä ei jaksa millään tehdä.

Tuulispää kirjoitti: ↑30 Loka 2024, 16:56 3 päivää marras-lokakuun vaihteessa testaamassa Hailuodossa tuulimyllyjä.

Taisi olla enemmän psyykkisesti raskasta.

Tonttu kirjoitti: ↑30 Loka 2024, 17:25

Tuulispää kirjoitti: ↑30 Loka 2024, 16:56 3 päivää marras-lokakuun vaihteessa testaamassa Hailuodossa tuulimyllyjä.

Taisi olla enemmän psyykkisesti raskasta.

On se sitäkin...kun pitää miettiä...mitä se yrittää kertoa jne jne.

Tänä syksynä noin kuukausi sitten minä passasin -toki erittäin mieluisia- vieraitani kaksi viikkoa putkeen, mikä uuvutti varsinkin jalkojani.

Q1:llä on yleensä aika rankkaa kahmia kaksin käsin osinkoja kotiinpäin.

apetteri kirjoitti: ↑30 Loka 2024, 19:30 Q1:llä on yleensä aika rankkaa kahmia kaksin käsin osinkoja kotiinpäin.

Oletko jollakin tietoliikennealalla ?

--

Mä oon aivan poikki....myllyn pysytyksestä siihen kun havaitsin se olevan vaakatasossa meni 12 tuntia sitä ennen meni 7 tuntia....ja 12 tuntia meni osien pelastamiseen myrskylukemissa ulvovasta merestä. Pärskeistä nouseet vesipisarat tuli niin kovaa kasvoille että se otti kipeää ( mutta piti hereillä ). Yhtään ei autanut sekään että sormet meni aika-ajoin tunnottomiksi kun vinkka oli pakkasella vaikka oli + 5 C.

Kerkesin keskiviikkona kuitenkin 15:15 tekemään tyttärelleni ruokaa...lähdin tiistaina 07:59 (mikä oli virhe jos olisi lähtenyt 6:00 mulla olisi nyt tetstitulokset...nyt on nippu märkiä tikkuja).

Luonto on armoton...ja Jumala myös.

Toki tästäkin opittiin jälleen.

Brainwashed kirjoitti: ↑30 Loka 2024, 11:02 Ilmeisesti ovat palstan miesoletetut pelkkiä vässyköitä, kun kaikenlaisia homppelointitouhuja mainitsevat fyysisesti uuvuttavina kunnon panemisen sijasta.

Eikä ku kaikkeen tottuu kato.
Ei se paneminen sitten niin uuvuttavaa enää ole, kun sitä on tehnyt useamman kerran ja kunto kasvaa.

JeeSe kirjoitti: ↑31 Loka 2024, 11:50 Eikä ku kaikkeen tottuu kato.

Ei totu. Klassinen esimerkki on jääpuikko hanurissa. Juuri kun siihen alkaisi tottua, se sulaa pois.

Kroppa sanoo että vuosi teltassa oli rankin kokemus, sillä se sanoi itsensä lopulta irti.

Toki jos olisi saanut Kelasta tukia tarvikkeisiin, olisi jaksanut vaikka kuinka kauan.