Tiedepalsta.fi

7-veljestä suorituksissa mulle lykätty Appon tai Laurin roolit, tosin elävässä elämässäkin liiaksikin on sattunut aappomaisuus..
Muinaisuudessa kymmenveenä sai n "karhun roolin" eräässä kohtuupitkässä suorituksessa, vaikka olin pienikokoinen kalkkilaivanlaivan kapteeni..
90-luvun hauskin suoritus oli äänenä, kun taustalla "puhuin" EU:na euna, siitä tultiin illan jälkipeleissä jopa kehumaan nenähonottavasta suorituksesta Joensuun kylällä, jossa jossain määrin enemmälti mut tunnettiin ravintoloiden "ovimikkona"..

Purdue kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 16:42 Tällä hetkellä yksi Batman, yksi Neo (Matrixistä) sekä kirjava joukko vapaavalintaisia hahmoja.

Vieläkö joku keksii itselleen rapsakkaan hahmon? Joko annetuista vaihtoehdoista taikka sitten ihan muuten vaan?

Mietin kans tota Neoo mut kun sä varasit jo sen niin mä oon sit Batman. Tai pikemminkin sen modernimpi variantti The Dark Knight.

Ihan sikana rahaa eikä muuta tekemistä kun rakennella hitech vempeleitä omassa tutkimuslaitoksessa.

Ekana kävisin hakeen lepakkohävittäjällä Trumpin ja Putinin luolaan ja pitäisin ne siellä kunnes maailma järkiintyy.

Jos olisit kivi, mikä kivi olisit,
vuolukivi, nuolukivi, ilaskivi vai imeläkivi?

asdf kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 13:04 Kummelin panomies. En itse ole mielestäni sellainen, mutta sellaiseksi monet kaverit ovat minua sanoneet.

Noin niinkuin logiikan mielessä: panomiehestähän ei tiedetä, pääsikö se koskaan panemaan. Tai edes yrittikö.

...haluaisin vielä lisätä Musashin, jos haetaan karakteeria Suomi tyyppien ulkopuolelta.
Tarina Miyamoto Musashista vastaa Japanissa tarinaa meidän tuntemattomasta.
Kirja kuuluu liki joka vuotiseen kesälukemistooni 7-veljeksen ja Aurinko nousee (Hemingwayn) sekä viimeinen mohikaani ohella..
Nämä kertomukset paranee, joka lukukerralla..

MooM kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 17:58

asdf kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 13:04 Kummelin panomies. En itse ole mielestäni sellainen, mutta sellaiseksi monet kaverit ovat minua sanoneet.

Noin niinkuin logiikan mielessä: panomiehestähän ei tiedetä, pääsikö se koskaan panemaan. Tai edes yrittikö.

Mutta se oli aivan mielettömän mukava jätkä .

MooM kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 17:58 ...panomiehestähän ei tiedetä, pääsikö se koskaan panemaan. Tai edes yrittikö.

Eivät ne teot, vaas se maine.

Wisti kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 17:51 Jos olisit kivi, mikä kivi olisit,
vuolukivi, nuolukivi, ilaskivi vai imeläkivi?

Graniitti puhuttelee..
Tahi
Kiuaskivi henkäilee sielukkaasyi oliko se oliividiabaasi tms?

Molli kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 17:59
...haluaisin vielä lisätä Musashin, jos haetaan karakteeria Suomi tyyppien ulkopuolelta.
Tarina Miyamoto Musashista vastaa Japanissa tarinaa meidän tuntemattomasta.
Kirja kuuluu liki joka vuotiseen kesälukemistooni 7-veljeksen ja Aurinko nousee (Hemingwayn) sekä viimeinen mohikaani ohella..
Nämä kertomukset paranee, joka lukukerralla..

Tuo muuten on totta, että kirjoja kannattaa lukea useamman kerran (ja katsoa elokuviakin), jos ne ovat hyviä. Mä luen tietokirjoja vuosien varrella useampaan otteeseen kun täytyy palata aiemmin luettuihin kirjoihin, ja sitä huomaa että kun on oma ajattelu kerinnyt kehittymään siinä välissä uuden tiedon mukana, niin ne vanhat kirjatkin näyttäytyvät ihan erilaisilta uudessa valossa.

Molli kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 18:30 Jos olisit kivi, mikä kivi olisit

Olisin valinnut Aleksis Kiven, mutta hän on jo kuollut ja kärsi kai eläessäänkin henkisistä ongelmista.
Rajakivenä voisi olla kiva. Saisi jököttää paikallaan ja olla tärkeä.

Purdue kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 18:33

Molli kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 17:59
...haluaisin vielä lisätä Musashin, jos haetaan karakteeria Suomi tyyppien ulkopuolelta.
Tarina Miyamoto Musashista vastaa Japanissa tarinaa meidän tuntemattomasta.
Kirja kuuluu liki joka vuotiseen kesälukemistooni 7-veljeksen ja Aurinko nousee (Hemingwayn) sekä viimeinen mohikaani ohella..
Nämä kertomukset paranee, joka lukukerralla..

Tuo muuten on totta, että kirjoja kannattaa lukea useamman kerran (ja katsoa elokuviakin), jos ne ovat hyviä. Mä luen tietokirjoja vuosien varrella useampaan otteeseen kun täytyy palata aiemmin luettuihin kirjoihin, ja sitä huomaa että kun on oma ajattelu kerinnyt kehittymään siinä välissä uuden tiedon mukana, niin ne vanhat kirjatkin näyttäytyvät ihan erilaisilta uudessa valossa.

Tämän takia jopa joutuu ostamaan myöhemmin lainastosta lukemansa kirjan, kun mielikuvan joutuu tarkistamaan, sekä jopa jauhamaan ... Uuteen kulmaan.. eiks' vain?

[Edit GoogleAndroid oikoluku lainastosta kääntyi lainvastaista]

Wisti kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 17:51
Jos olisit kivi, mikä kivi olisit,
vuolukivi, nuolukivi, ilaskivi vai imeläkivi?

Jalokivi. Timantti. Alun perin hiomaton, mutta elämä on hionut sitten!

Purdue kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 18:33 Mä luen tietokirjoja vuosien varrella useampaan otteeseen kun täytyy palata aiemmin luettuihin kirjoihin, ja sitä huomaa että kun on oma ajattelu kerinnyt kehittymään siinä välissä uuden tiedon mukana, niin ne vanhat kirjatkin näyttäytyvät ihan erilaisilta uudessa valossa.

Olen lukenut joitain parhaista Scifi- ja fantasiakirjoja useampaan otteeseen. Myös tietokirjoja on tullut kerratuksi, mm. Pääbon Nendertalilainen oli minulla sairaalalukemisena kun Pääbo sai lääketieteen Nobelin. Useita muitakin vaikutuksen tehneitä tietokirjoja on tullut luetuksi pariin kertaan.

Nykyään alkaa vaan olla niin, että pari vuotta sitten luettu vähänkin vaikeaselkoisempi kirja tuntuu melkein kuin uudelta. Luettu ei jää enää mieleen yhtä hyvin kuin ennen. Se lienee melko yleinen hinta ikääntymisestä. Tällä hetkellä kirjastoni on sen verran iso, ettei minulla olisi tarvetta ostaa uusia kirjoja. Eikä niille enää ole tilaakaan, jos ei vie osaa antikvariaattiin.

Molli kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 18:36

Purdue kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 18:33

Molli kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 17:59
...haluaisin vielä lisätä Musashin, jos haetaan karakteeria Suomi tyyppien ulkopuolelta.
Tarina Miyamoto Musashista vastaa Japanissa tarinaa meidän tuntemattomasta.
Kirja kuuluu liki joka vuotiseen kesälukemistooni 7-veljeksen ja Aurinko nousee (Hemingwayn) sekä viimeinen mohikaani ohella..
Nämä kertomukset paranee, joka lukukerralla..

Tuo muuten on totta, että kirjoja kannattaa lukea useamman kerran (ja katsoa elokuviakin), jos ne ovat hyviä. Mä luen tietokirjoja vuosien varrella useampaan otteeseen kun täytyy palata aiemmin luettuihin kirjoihin, ja sitä huomaa että kun on oma ajattelu kerinnyt kehittymään siinä välissä uuden tiedon mukana, niin ne vanhat kirjatkin näyttäytyvät ihan erilaisilta uudessa valossa.

Tämän takia jopa joutuu ostamaan myöhemmin lainastosta lukemansa kirjan, kun mielikuvan joutuu tarkistamaan, sekä jopa jauhamaan ... Uuteen kulmaan.. eiks' vain?

[Edit GoogleAndroid oikoluku lainastosta kääntyi lainvastaista]

Mulla on nykyään aika vähän aikaa lukea fiktiota, mutta tietokirjallisuuden osalta eri tieteenaloilta tulee luettua jonkin veran, ja mulla on se tapa nykyään, että ostan kirjan itselleni ja teen siihen alleviivaukset. Kirjaan on helpompi palata myöhemmin jos sitä tarvitsee, koska alleviivauksien avulla ne tärkeimmät kohdat on helppo löytää, jos ei ole aikaa lukea koko kirjaa. Mutta luen kyllä kirjoja kokonaankin uudestaan välillä.

Ja joka kerta kun niihin palaa useiden kuukausien taikka vuosien jälkeen, niin aina niistä tuppaa löytämään jonkin uuden näkökulman asioihin.

Märkäruuti kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 18:41

Purdue kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 18:33 Mä luen tietokirjoja vuosien varrella useampaan otteeseen kun täytyy palata aiemmin luettuihin kirjoihin, ja sitä huomaa että kun on oma ajattelu kerinnyt kehittymään siinä välissä uuden tiedon mukana, niin ne vanhat kirjatkin näyttäytyvät ihan erilaisilta uudessa valossa.

Olen lukenut joitain parhaista Scifi- ja fantasiakirjoja useampaan otteeseen. Myös tietokirjoja on tullut kerratuksi, mm. Pääbon Nendertalilainen oli minulla sairaalalukemisena kun Pääbo sai lääketieteen Nobelin. Useita muitakin vaikutuksen tehneitä tietokirjoja on tullut luetuksi pariin kertaan.

Nykyään alkaa vaan olla niin, että pari vuotta sitten luettu vähänkin vaikeaselkoisempi kirja tuntuu melkein kuin uudelta. Luettu ei jää enää mieleen yhtä hyvin kuin ennen. Se lienee melko yleinen hinta ikääntymisestä. Tällä hetkellä kirjastoni on sen verran iso, ettei minulla olisi tarvetta ostaa uusia kirjoja. Eikä niille enää ole tilaakaan, jos ei vie osaa antikvariaattiin.

Joo, mä taidan olla sua hieman nuorempi, mutta itsekin jo siinä iässä että päälaella kalju kasvaa ( ) ja onhan se totta ettei se luettu enää jää päähän samalla tavalla kuin nuorempana. Mutta eipä se haittaa kun ihan vaan omaksi iloksi yrittää maailmaa ja sen eri aspekteja hahmottaa eri tieteiden näkökulmasta.

Ja tuo on ihan totta, että monet kirjat tuppaavat sisältöineen hukkuvan sinne jonnekin muistamattomuuden avaruuteen, ja sitten kun sitä kirjaa lukee uudestaan, niin on kyllä osin sellainen meininki että kirja tosiaan tuntuu melkein kuin uudelta!