Deimos kirjoitti: ↑10 Loka 2025, 10:34
Täällä on näköjään nimimerkkejä jotka eivät ole kokeneet masennusta eivätkä tiedä mistä on kyse. Kyse ei ole mistään alakulosta mikä on täysin normaalia jokaisella ihmisellä. Eikä burn out ole masennusta. Siinäkin on ero depressioon. Burn outista voi toipua.
Sä et näköjään ole koskaan parantunut masennuksesta ja sulta puuttuu kokonaan se näkökulma jossa katsot entistä masentunutta itseäsi uusin silmin. Et itsekään tiedä mistä siinä on kyse kun katsot sitä vain sisäpuolelta.
Tavallaan olet oikeassa tuossa. Ehkä oppinut elämään sen kanssa. Jopa siinä määrin etten osaa sanoa olenko enää masentunut. Ja psylosybiinikokeiluni teki jotain mitä en osaa selittää. Jokin muuttui mutten osaa sanoa mikä. En suosittele kokeilemaan. Minua varoitettiin Psylosybiini.infossa että olen tekemässä jotakin mitä en ymmärrä. Tein selväksi että olen skitsoaffektiivinen ja varoittivat että sienet eivät ole minua varten. En sen jälkeen ole kokeillut ja ne tekivät ilmeisesti tehtävänsä. Ja siksi ei ole enää tarvetta kokeilla tai käyttää.
Kissatäsin kuvailema paranoia on se mikä hallitsee minua nyt tällä hetkellä. Voi olla että viikon kulttua en enää pysty menemään ulos ollenkaan. Juttelin hoitajani kanssa mutta hän ohjasi keskustelua enemmän treenien ja koulun suuntaan ja kun yritin kääntää sitä oireiluuni ja ongelmiini väisti ne alueet koko ajan. Vakavin aihe oli itsemurhat ja niiden tilastointi. Tiesimme kumpikin Seppo Heikinheimon ja hänen kirjansa. Ehkä pisin Suomen historiassa kirjoitettu itsemurhaviesti. Kannattaa lukea kirja vaikka on aika raakaa tekstiä ja kaikki saavat kuulla siinä kunniansa. Siis ne jotka olivat häntä kaltoin kohdelleet.
Suhtaudun hyvin skeptisesti tuon kaltaisiin ihmisiin kuten Jordan Peterson. Ihmisiin jotka ovat varmoja mikä on parasta sinulle ja miten sinun tulisi elää. Ainakin minulle on tehty selväksi ettei sairauteni ole omaa syytäni (Mistä olen hieman eri mieltä) ja en voi depressiossa vain yksinkertaisesti ottaa itseäni niskasta kiinni. Ainakin Suomessa psykiatrit ovat lienee aika samaa mieltä kanssani asiasta. Netti on pullollaan käärmeöljyn myyjiä joilla on ratkaisu jokaiseen ongelmaasi. En ole koskaan uskonut että ratkaisu tulisi minulle ulkopuolelta vaan se lähtee minusta jos on lähteäkseen. Tuki on taas eri asia ja sitä jokainen potilas tarvitsee. Oli kyseessä burn out, depressio, skitsofrenia tai vaikka bipolaarinen.
Ja en väheksy edes burn outtia. Jos sitä ei hoida ja olet herkkä se voi johtaa paljon vakavempiin ongelmiin. Itselläni se taisi alkaa noin (Tein kovasti töitä sen eteen että paloin loppuun). Kaikilla se ei ole valinta vaan työympäristö ja työ on sellaista että väistämättä palat loppuun lopulta.
Tämä alue. tuo mitä Kissatäti toi esiin on todella laaja ja monimutkainen. En pitkään aikaan ole ollut tekemisissä "Todellisuuden" kanssa. Tai sitten olen, enemmän kuin te. Kun sanon "Te" tarkoitan henkilöitä ilman diagnoosia. Jokainen potilas on yksilö. Jos nyt vaikka Kissatäti olisi skitsofreenikko ja minä tiedän että olen olemme täysin erillaisia ja kokemuksemme täysin erillaisia. Jokainen skitsofrenia on räätälöity yksistään yhtä yksilöä varten.
Anteeksi pitkä teksti. Ehkä liian pitkä ja liian monta asiaa. Tupakkatauko...
Re: Miltä syvä masennus tuntuu?
Lähetetty: 10 Loka 2025, 13:37
Kirjoittaja Deimos
Mitä tällä hetkellä on menossa? Kysyin eilen hoitajalta olenko psykoottinen tai psykoosissa. Vastaus oli ei. Onko hän ajatustenlukija vai mistä moinen päätelmä? Yritin kyllä kovasti kertoa. Mutta kerron teille.
Tulin eilen kotiin ja suljen aina oven. Varmuuslukko, ketju, ja lukko. Tarkistan kaiken kahteen kertaan ja tavallisen lukon aukaisulla onko turvalukko päällä. Lähdin kauppaan aamulla. Turvalukko ei ollut täysin kiinni ja ovi hieman raollaan. Avaimet tänne vain vuokraisännällä.
Muutakin outoa on sattunut koko ajan vuosien mittaan jatkuvasti. Säädän aina termostaatit täysille koska tarantellat vaativat lämpöä. Kerran yksi oli säätynyt nolla-asentoon. Jostakin syystä astianpesukoneessa oli päällä eco-ohjelma jota en koskaan käytä. Pesukoneessa on välillä säädin vääntynyt puuvilla-asennosta johonkin muuhuun. Television säädöt muuttuvat itsekseen eivätkä pysy niissä missä haluan. Sama AV-vahvistin. Jos menet TV:n kautta AV-vahvistimen säätöohjelmaan voi lukitus olla poissa päältä vaikka aina laitan lukitusken päälle jotta säädöt pysyvät niissä missä haluan. Subwoofferien volume-säätö on nollassa.Tuossa muutamia.
Minulla siis käy "Ystäviä". Ystäviä jotka eivät edes tunne toisiaan. Olisi todella helppo syyttää heitä. Ne voivat toki olla vahinkoja heidän toimestaan. Joku ulkopuolinen? Myös minä. Olen jossain unen kaltaisessa tilassa niin että en tiedä mitä teen ja missä olen.
Keksin hauskan esimerkin. Michele Pfeiffer ja Jack Nicholson elokuvassa Wolf. Muistaakseni Jackin hahmo muututuaan ihmissudeksi ei muistanut mitä oli tehnyt. Eli tappoi ihmisiä. Heräsi aamulla vaatteet veressä, sotkuisina jne... Jos minulta lähtee tietyssä tilassa muisti. Siis olen nykyään selvin päin. Teenkö asioita joista en ole tietoinen? Käyn yöllä ulkona asunnostani? Teen ulkona asioita joita en muista? Se vain että tänään lihakseni ovat kipeät koko kehossa. Kävelystä ei luulisi kuin että lonkka ja jalat ehkä tulevat kipeäksi. Ja olen uskomattoman väsynyt.
Re: Miltä syvä masennus tuntuu?
Lähetetty: 10 Loka 2025, 13:48
Kirjoittaja Deimos
Ehkä tänään katson. Tässä se on. Paha missä mainitaan...
Re: Miltä syvä masennus tuntuu?
Lähetetty: 10 Loka 2025, 14:01
Kirjoittaja MooM
Deimos kirjoitti: ↑10 Loka 2025, 13:37
Mitä tällä hetkellä on menossa? Kysyin eilen hoitajalta olenko psykoottinen tai psykoosissa. Vastaus oli ei. Onko hän ajatustenlukija vai mistä moinen päätelmä? Yritin kyllä kovasti kertoa. Mutta kerron teille.
Tulin eilen kotiin ja suljen aina oven. Varmuuslukko, ketju, ja lukko. Tarkistan kaiken kahteen kertaan ja tavallisen lukon aukaisulla onko turvalukko päällä. Lähdin kauppaan aamulla. Turvalukko ei ollut täysin kiinni ja ovi hieman raollaan. Avaimet tänne vain vuokraisännällä.
Muutakin outoa on sattunut koko ajan vuosien mittaan jatkuvasti. Säädän aina termostaatit täysille koska tarantellat vaativat lämpöä. Kerran yksi oli säätynyt nolla-asentoon. Jostakin syystä astianpesukoneessa oli päällä eco-ohjelma jota en koskaan käytä. Pesukoneessa on välillä säädin vääntynyt puuvilla-asennosta johonkin muuhuun. Television säädöt muuttuvat itsekseen eivätkä pysy niissä missä haluan. Sama AV-vahvistin. Jos menet TV:n kautta AV-vahvistimen säätöohjelmaan voi lukitus olla poissa päältä vaikka aina laitan lukitusken päälle jotta säädöt pysyvät niissä missä haluan. Subwoofferien volume-säätö on nollassa.Tuossa muutamia.
Minulla siis käy "Ystäviä". Ystäviä jotka eivät edes tunne toisiaan. Olisi todella helppo syyttää heitä. Ne voivat toki olla vahinkoja heidän toimestaan. Joku ulkopuolinen? Myös minä. Olen jossain unen kaltaisessa tilassa niin että en tiedä mitä teen ja missä olen.
Keksin hauskan esimerkin. Michele Pfeiffer ja Jack Nicholson elokuvassa Wolf. Muistaakseni Jackin hahmo muututuaan ihmissudeksi ei muistanut mitä oli tehnyt. Eli tappoi ihmisiä. Heräsi aamulla vaatteet veressä, sotkuisina jne... Jos minulta lähtee tietyssä tilassa muisti. Siis olen nykyään selvin päin. Teenkö asioita joista en ole tietoinen? Käyn yöllä ulkona asunnostani? Teen ulkona asioita joita en muista? Se vain että tänään lihakseni ovat kipeät koko kehossa. Kävelystä ei luulisi kuin että lonkka ja jalat ehkä tulevat kipeäksi. Ja olen uskomattoman väsynyt.
Deimos kirjoitti: ↑10 Loka 2025, 13:37
Mitä tällä hetkellä on menossa? Kysyin eilen hoitajalta olenko psykoottinen tai psykoosissa. Vastaus oli ei. Onko hän ajatustenlukija vai mistä moinen päätelmä? Yritin kyllä kovasti kertoa. Mutta kerron teille.
Tulin eilen kotiin ja suljen aina oven. Varmuuslukko, ketju, ja lukko. Tarkistan kaiken kahteen kertaan ja tavallisen lukon aukaisulla onko turvalukko päällä. Lähdin kauppaan aamulla. Turvalukko ei ollut täysin kiinni ja ovi hieman raollaan. Avaimet tänne vain vuokraisännällä.
Muutakin outoa on sattunut koko ajan vuosien mittaan jatkuvasti. Säädän aina termostaatit täysille koska tarantellat vaativat lämpöä. Kerran yksi oli säätynyt nolla-asentoon. Jostakin syystä astianpesukoneessa oli päällä eco-ohjelma jota en koskaan käytä. Pesukoneessa on välillä säädin vääntynyt puuvilla-asennosta johonkin muuhuun. Television säädöt muuttuvat itsekseen eivätkä pysy niissä missä haluan. Sama AV-vahvistin. Jos menet TV:n kautta AV-vahvistimen säätöohjelmaan voi lukitus olla poissa päältä vaikka aina laitan lukitusken päälle jotta säädöt pysyvät niissä missä haluan. Subwoofferien volume-säätö on nollassa.Tuossa muutamia.
Minulla siis käy "Ystäviä". Ystäviä jotka eivät edes tunne toisiaan. Olisi todella helppo syyttää heitä. Ne voivat toki olla vahinkoja heidän toimestaan. Joku ulkopuolinen? Myös minä. Olen jossain unen kaltaisessa tilassa niin että en tiedä mitä teen ja missä olen.
Keksin hauskan esimerkin. Michele Pfeiffer ja Jack Nicholson elokuvassa Wolf. Muistaakseni Jackin hahmo muututuaan ihmissudeksi ei muistanut mitä oli tehnyt. Eli tappoi ihmisiä. Heräsi aamulla vaatteet veressä, sotkuisina jne... Jos minulta lähtee tietyssä tilassa muisti. Siis olen nykyään selvin päin. Teenkö asioita joista en ole tietoinen? Käyn yöllä ulkona asunnostani? Teen ulkona asioita joita en muista? Se vain että tänään lihakseni ovat kipeät koko kehossa. Kävelystä ei luulisi kuin että lonkka ja jalat ehkä tulevat kipeäksi. Ja olen uskomattoman väsynyt.
Laita kamera kuvaamaan itseäsi.
Jos pystyn menemään ulos "Unitilassa" niin varmasti kykenen laittamaan kameran myös pois päältä? Muuten hyvä idea. But I'm camera shy. Katsoin eilen psykiatrian poliklinikan hississä peilikuvaani. Olen karmean näköinen.
Joillakin on käsittämätön taito ottaa selfieitä itsestään. Olen aina ihaillut taitoa. En ole saanut itsestäni koskaan yhtään onnistunutta otosta. Yleensäkin minusta on aika vähän kuvia ja valokuvia. Ja luennoilla on aina kamera pois päältä.
Deimos kirjoitti: ↑10 Loka 2025, 13:37
Mitä tällä hetkellä on menossa? Kysyin eilen hoitajalta olenko psykoottinen tai psykoosissa. Vastaus oli ei. Onko hän ajatustenlukija vai mistä moinen päätelmä? Yritin kyllä kovasti kertoa. Mutta kerron teille.
Tulin eilen kotiin ja suljen aina oven. Varmuuslukko, ketju, ja lukko. Tarkistan kaiken kahteen kertaan ja tavallisen lukon aukaisulla onko turvalukko päällä. Lähdin kauppaan aamulla. Turvalukko ei ollut täysin kiinni ja ovi hieman raollaan. Avaimet tänne vain vuokraisännällä.
Muutakin outoa on sattunut koko ajan vuosien mittaan jatkuvasti. Säädän aina termostaatit täysille koska tarantellat vaativat lämpöä. Kerran yksi oli säätynyt nolla-asentoon. Jostakin syystä astianpesukoneessa oli päällä eco-ohjelma jota en koskaan käytä. Pesukoneessa on välillä säädin vääntynyt puuvilla-asennosta johonkin muuhuun. Television säädöt muuttuvat itsekseen eivätkä pysy niissä missä haluan. Sama AV-vahvistin. Jos menet TV:n kautta AV-vahvistimen säätöohjelmaan voi lukitus olla poissa päältä vaikka aina laitan lukitusken päälle jotta säädöt pysyvät niissä missä haluan. Subwoofferien volume-säätö on nollassa.Tuossa muutamia.
Minulla siis käy "Ystäviä". Ystäviä jotka eivät edes tunne toisiaan. Olisi todella helppo syyttää heitä. Ne voivat toki olla vahinkoja heidän toimestaan. Joku ulkopuolinen? Myös minä. Olen jossain unen kaltaisessa tilassa niin että en tiedä mitä teen ja missä olen.
Keksin hauskan esimerkin. Michele Pfeiffer ja Jack Nicholson elokuvassa Wolf. Muistaakseni Jackin hahmo muututuaan ihmissudeksi ei muistanut mitä oli tehnyt. Eli tappoi ihmisiä. Heräsi aamulla vaatteet veressä, sotkuisina jne... Jos minulta lähtee tietyssä tilassa muisti. Siis olen nykyään selvin päin. Teenkö asioita joista en ole tietoinen? Käyn yöllä ulkona asunnostani? Teen ulkona asioita joita en muista? Se vain että tänään lihakseni ovat kipeät koko kehossa. Kävelystä ei luulisi kuin että lonkka ja jalat ehkä tulevat kipeäksi. Ja olen uskomattoman väsynyt.
Laita kamera kuvaamaan itseäsi.
Jos pystyn menemään ulos "Unitilassa" niin varmasti kykenen laittamaan kameran myös pois päältä? Muuten hyvä idea. But I'm camera shy. Katsoin eilen psykiatrian poliklinikan hississä peilikuvaani. Olen karmean näköinen.
Joillakin on käsittämätön taito ottaa selfieitä itsestään. Olen aina ihaillut taitoa. En ole saanut itsestäni koskaan yhtään onnistunutta otosta. Yleensäkin minusta on aika vähän kuvia ja valokuvia. Ja luennoilla on aina kamera pois päältä.
No jäisi siihen ainakin se sammutus.
Kyse lienee siitä, miten paljon asia askarruttaa vs. miten kiusalliselta kuvaaminen tuntuu. Jos kiusallisuus voittaa, uteliaisuus/huoli ei ollut kovin suurta.
Deimos kirjoitti: ↑10 Loka 2025, 13:37
Mitä tällä hetkellä on menossa? Kysyin eilen hoitajalta olenko psykoottinen tai psykoosissa. Vastaus oli ei. Onko hän ajatustenlukija vai mistä moinen päätelmä? Yritin kyllä kovasti kertoa. Mutta kerron teille.
Tulin eilen kotiin ja suljen aina oven. Varmuuslukko, ketju, ja lukko. Tarkistan kaiken kahteen kertaan ja tavallisen lukon aukaisulla onko turvalukko päällä. Lähdin kauppaan aamulla. Turvalukko ei ollut täysin kiinni ja ovi hieman raollaan. Avaimet tänne vain vuokraisännällä.
Muutakin outoa on sattunut koko ajan vuosien mittaan jatkuvasti. Säädän aina termostaatit täysille koska tarantellat vaativat lämpöä. Kerran yksi oli säätynyt nolla-asentoon. Jostakin syystä astianpesukoneessa oli päällä eco-ohjelma jota en koskaan käytä. Pesukoneessa on välillä säädin vääntynyt puuvilla-asennosta johonkin muuhuun. Television säädöt muuttuvat itsekseen eivätkä pysy niissä missä haluan. Sama AV-vahvistin. Jos menet TV:n kautta AV-vahvistimen säätöohjelmaan voi lukitus olla poissa päältä vaikka aina laitan lukitusken päälle jotta säädöt pysyvät niissä missä haluan. Subwoofferien volume-säätö on nollassa.Tuossa muutamia.
Minulla siis käy "Ystäviä". Ystäviä jotka eivät edes tunne toisiaan. Olisi todella helppo syyttää heitä. Ne voivat toki olla vahinkoja heidän toimestaan. Joku ulkopuolinen? Myös minä. Olen jossain unen kaltaisessa tilassa niin että en tiedä mitä teen ja missä olen.
Keksin hauskan esimerkin. Michele Pfeiffer ja Jack Nicholson elokuvassa Wolf. Muistaakseni Jackin hahmo muututuaan ihmissudeksi ei muistanut mitä oli tehnyt. Eli tappoi ihmisiä. Heräsi aamulla vaatteet veressä, sotkuisina jne... Jos minulta lähtee tietyssä tilassa muisti. Siis olen nykyään selvin päin. Teenkö asioita joista en ole tietoinen? Käyn yöllä ulkona asunnostani? Teen ulkona asioita joita en muista? Se vain että tänään lihakseni ovat kipeät koko kehossa. Kävelystä ei luulisi kuin että lonkka ja jalat ehkä tulevat kipeäksi. Ja olen uskomattoman väsynyt.
Laita kamera kuvaamaan itseäsi.
Jos pystyn menemään ulos "Unitilassa" niin varmasti kykenen laittamaan kameran myös pois päältä? Muuten hyvä idea. But I'm camera shy. Katsoin eilen psykiatrian poliklinikan hississä peilikuvaani. Olen karmean näköinen.
Joillakin on käsittämätön taito ottaa selfieitä itsestään. Olen aina ihaillut taitoa. En ole saanut itsestäni koskaan yhtään onnistunutta otosta. Yleensäkin minusta on aika vähän kuvia ja valokuvia. Ja luennoilla on aina kamera pois päältä.
No jäisi siihen ainakin se sammutus.
Kyse lienee siitä, miten paljon asia askarruttaa vs. miten kiusalliselta kuvaaminen tuntuu. Jos kiusallisuus voittaa, uteliaisuus/huoli ei ollut kovin suurta.
Jos ko. asiasta kirjoitat niin eikös tuo kaikki kuvaamani olisi helpointa laittaa psykoosin ja mielikuvituksen piikkiin kuten äitini sanoi? Eivät ammattilaisetkaan aina tunnista oireilua. Ja ei heillä oikeastaan ole aikaa siihen perehtyä. Sen puoleen lääkitys on ollut täysin katkeamatonta kun selvä kausi alkoi.
Deimos kirjoitti: ↑10 Loka 2025, 13:37
Mitä tällä hetkellä on menossa? Kysyin eilen hoitajalta olenko psykoottinen tai psykoosissa. Vastaus oli ei. Onko hän ajatustenlukija vai mistä moinen päätelmä? Yritin kyllä kovasti kertoa. Mutta kerron teille.
Tulin eilen kotiin ja suljen aina oven. Varmuuslukko, ketju, ja lukko. Tarkistan kaiken kahteen kertaan ja tavallisen lukon aukaisulla onko turvalukko päällä. Lähdin kauppaan aamulla. Turvalukko ei ollut täysin kiinni ja ovi hieman raollaan. Avaimet tänne vain vuokraisännällä.
Muutakin outoa on sattunut koko ajan vuosien mittaan jatkuvasti. Säädän aina termostaatit täysille koska tarantellat vaativat lämpöä. Kerran yksi oli säätynyt nolla-asentoon. Jostakin syystä astianpesukoneessa oli päällä eco-ohjelma jota en koskaan käytä. Pesukoneessa on välillä säädin vääntynyt puuvilla-asennosta johonkin muuhuun. Television säädöt muuttuvat itsekseen eivätkä pysy niissä missä haluan. Sama AV-vahvistin. Jos menet TV:n kautta AV-vahvistimen säätöohjelmaan voi lukitus olla poissa päältä vaikka aina laitan lukitusken päälle jotta säädöt pysyvät niissä missä haluan. Subwoofferien volume-säätö on nollassa.Tuossa muutamia.
Minulla siis käy "Ystäviä". Ystäviä jotka eivät edes tunne toisiaan. Olisi todella helppo syyttää heitä. Ne voivat toki olla vahinkoja heidän toimestaan. Joku ulkopuolinen? Myös minä. Olen jossain unen kaltaisessa tilassa niin että en tiedä mitä teen ja missä olen.
Keksin hauskan esimerkin. Michele Pfeiffer ja Jack Nicholson elokuvassa Wolf. Muistaakseni Jackin hahmo muututuaan ihmissudeksi ei muistanut mitä oli tehnyt. Eli tappoi ihmisiä. Heräsi aamulla vaatteet veressä, sotkuisina jne... Jos minulta lähtee tietyssä tilassa muisti. Siis olen nykyään selvin päin. Teenkö asioita joista en ole tietoinen? Käyn yöllä ulkona asunnostani? Teen ulkona asioita joita en muista? Se vain että tänään lihakseni ovat kipeät koko kehossa. Kävelystä ei luulisi kuin että lonkka ja jalat ehkä tulevat kipeäksi. Ja olen uskomattoman väsynyt.
Laita kamera kuvaamaan itseäsi.
Jos pystyn menemään ulos "Unitilassa" niin varmasti kykenen laittamaan kameran myös pois päältä? Muuten hyvä idea. But I'm camera shy. Katsoin eilen psykiatrian poliklinikan hississä peilikuvaani. Olen karmean näköinen.
Joillakin on käsittämätön taito ottaa selfieitä itsestään. Olen aina ihaillut taitoa. En ole saanut itsestäni koskaan yhtään onnistunutta otosta. Yleensäkin minusta on aika vähän kuvia ja valokuvia. Ja luennoilla on aina kamera pois päältä.
No jäisi siihen ainakin se sammutus.
Kyse lienee siitä, miten paljon asia askarruttaa vs. miten kiusalliselta kuvaaminen tuntuu. Jos kiusallisuus voittaa, uteliaisuus/huoli ei ollut kovin suurta.
Jos ko. asiasta kirjoitat niin eikös tuo kaikki kuvaamani olisi helpointa laittaa psykoosin ja mielikuvituksen piikkiin kuten äitini sanoi? Eivät ammattilaisetkaan aina tunnista oireilua. Ja ei heillä oikeastaan ole aikaa siihen perehtyä. Sen puoleen lääkitys on ollut täysin katkeamatonta kun selvä kausi alkoi.
No varmaan, jos pitäisi arvailla todennäköisinta syytä. Occam et al. Mutta jos itsellesi haluat tiedon tilanteesta, voit kuvata touhujasi. Ihan miten vaan.
Re: Miltä syvä masennus tuntuu?
Lähetetty: 10 Loka 2025, 21:03
Kirjoittaja KultaKikkare
Deimos kirjoitti: ↑10 Loka 2025, 13:14
Suhtaudun hyvin skeptisesti tuon kaltaisiin ihmisiin kuten Jordan Peterson. Ihmisiin jotka ovat varmoja mikä on parasta sinulle ja miten sinun tulisi elää. Ainakin minulle on tehty selväksi ettei sairauteni ole omaa syytäni (Mistä olen hieman eri mieltä) ja en voi depressiossa vain yksinkertaisesti ottaa itseäni niskasta kiinni.
Mä suhtaudun lähinnä vitsinä Jordan Petersoniin mut ymmärrän kyllä että se voi jossain tilanteissa olla hyödyttömän sijaan haitallinen.
Miltä osin oot eri mieltä lääkäreiden kanssa? Tarkotan siis millä tavoin tai miltä osin sairautesi on sun omaa syytä?
Deimos kirjoitti: ↑10 Loka 2025, 13:14
Suhtaudun hyvin skeptisesti tuon kaltaisiin ihmisiin kuten Jordan Peterson. Ihmisiin jotka ovat varmoja mikä on parasta sinulle ja miten sinun tulisi elää. Ainakin minulle on tehty selväksi ettei sairauteni ole omaa syytäni (Mistä olen hieman eri mieltä) ja en voi depressiossa vain yksinkertaisesti ottaa itseäni niskasta kiinni.
Mä suhtaudun lähinnä vitsinä Jordan Petersoniin mut ymmärrän kyllä että se voi jossain tilanteissa olla hyödyttömän sijaan haitallinen.
Miltä osin oot eri mieltä lääkäreiden kanssa? Tarkotan siis millä tavoin tai miltä osin sairautesi on sun omaa syytä?
Olin kai siinä 20-vuotias kun erosin. Sen jälkeen aloin tekemään töitä kuin hullu, treenaamaan kuin hullu ja ryyppään kuin hullu ja lisäksi jätin unen vähäiselle. Luulen että viisi vuotta sitä riitti kunnes psykoosi oikeasti laukesi. Lisäksi minulla oli epileptisiä taipumuksia joka tuli hyvin eroon ryypätessä. Ennen kuin otin 1994 lokakuussa lopputilin olin viikon lomalla burn outin takia. Oireilin jo vahvasti ennen sitä pitkän aikaa. Sen tajusi vasta vuosia myöhemmin kun analysoin sairauden alkua. Lisäksi isäni oli jo sairastunut pari vuotta ennnen minua kaksisuuntaiseen (Joka myös saattoi ollakin skitsofrenia, ei kaksisuuntainen). Eli viimeiset kuukaudet töissä kuuntelin hänen historiaansa ja vuodatuksiaan elämästä. En siis nukkunut vaan kuuntelin yöt häntä ja päivät töissä. Myös kovia treenejä.
Sitten kun töissä alkoi tapahtumaan kummia otin lopputilin luullen että ongelma on ratkaistu sillä. Oireet seurasivat kotiin. En muista tarkkaan mutta kai yli puoli vuotta eristyksissä omassa huoneessa käymättä oikeastaan missään. Kävin mielenterveystoimistossa mutta eivät oikein ottaneet vakavasti. Samaan aikaan alkoivat äänet ehkä vuoden vaihteessa 1994. Ja vasta huhtikuussa 1995 kun äänet käskivät minut tappamaan itseni sairaalaan.
Se että ajoin itseni loppuun ei ollut sattumaa vaan tietoinen teko. Rankaisu itsenäni kohtaan pieleen menneestä suhteesta, erosta. Ehkä siihen päälle tavallista herkempi mieli eli altis psykoosille. Eivät kaikki tuossakaan tilanteessa ajaudu psykoosiin. Tai osa selviää olan kohautuksella ja jatkaa elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos olisin toiminut toisin ja tuntenut ja ajatellut toisin en ehkä olisi sairastunut. Paljon ehkiä ja jossittelua. Kuten kaikki tietävät se on aika turhanpäiväistä.
Miksi purkautuminen täällä? Ehkä ajattelen kun puran ajatukseni jonnekin pääsen nyt vähemmällä. Manaan pahan pois. Parempi tämä kuin ei mitään. Julkinen foorumi tosin aina on riski. Mutta ehkä joku lukija on samankaltaisessa tilanteessa ja voi ottaa opiksi.
En tiedä voiko psykoosia koskaan väistää. Käsittääkseni nämä asiat eivät ole tahdonalaisia. Eivät depressiot, skitsofreniat, kaksisuuntaiset, burn outit... Ja sen takia ajatukset joita Peterson monien muiden tapaan esittää ovat vaarallisia koska ihmiset kuvittelevat että ilman tukea tulet toimeen omillasi. Eli kaikki oli omaa syytäsi ja ratkot ongelmat myös itse koska ne ovat hallittavia tunteita ja mielentiloja. En usko että terveelle ihmiselle jolla on normaalia alakuloa Petersonin ohjeet ovat vaarallisia ja voivat toimiakin.
Re: Miltä syvä masennus tuntuu?
Lähetetty: 10 Loka 2025, 22:44
Kirjoittaja Deimos
En ole Kissatätiä huomannut palstalla??? Jokin vialla hänellä?
Onko se vuodenaika joka alkaa "Meille" tekemään näitä? Pimeys ja masennus. Syksy, Vivaldi, luonto "Kuolee" kesän jälkeen. Talvi, "Kuolema". Kevät, uudelleen syntyminen.
Re: Miltä syvä masennus tuntuu?
Lähetetty: 10 Loka 2025, 22:51
Kirjoittaja Deimos
Tämä piirros on tehty psykoosissa 1995. Kaikki elementit siinä ovat psykoosista ja unista. Osa mitä koin "Oikeasti" elämässäni ja osa sen hetkisestä unimaailmastani. Tehty joskus aamuyöntunteina lattialla maaten. Mies en ole minä, tavallaan olen. Se on minun "Itse", Self. Ja se on pysynyt samana. Oli jo ennen tuota ja on nykyään.
Re: Miltä syvä masennus tuntuu?
Lähetetty: 10 Loka 2025, 22:52
Kirjoittaja Deimos
Toivon vain että Kohina jättää rauhaan. Jos ei niin poistun.
Re: Miltä syvä masennus tuntuu?
Lähetetty: 10 Loka 2025, 23:03
Kirjoittaja JeeSe
Deimos kirjoitti: ↑10 Loka 2025, 22:52
Toivon vain että Kohina jättää rauhaan. Jos ei niin poistun.
