Tiedepalsta.fi

En tee yksin ollessani mitään mikä olisi arveluttavaa. Joskus saatan sanoa muutaman sanan ääneen, mutta en puhu yksikseni. Silloin, kun minulla vielä oli koira, juttelin sille, mutta en puhu millekään esineelle tai itselleni.

Kotieläimilleni minä juttelin silloin, kun niitä vielä oli. Nykyään lepertelen päivittäin pienen lapsenlapseni kuville.

Brainwashed kirjoitti: ↑17 Loka 2025, 14:35 Juttelin juuri äsken akvaariolleni, että missäs se meidän pikku iilimatomme oikein lymyilee, kun siellä akvaariossa elelee jokin iilimatomainen otus.

Eli, et ollut edes täysi yksin. Meillä ei ole edes lemmikkejä enää seurana, jos muut ovat jossakin, missä lie. Joskus tulee kyllä kaivattua, että olisihan se kissa aivan ok. Siis joo, tavallaan, ja tavallaan ei helvetissä ole. No, kun olen keskenäni, niin olen tietsikalla, ja monesti juuri täällä. Tai sitten kyttään teeveestä jotakin, jos sieltä jotain mielenkiintoista sattuisi tulemaan. Joskus tulee musaakin kuunneltua. Olen yksinäni vielä normaaliakin tylsempi.

Mutta, tärkeintä lieneekin se, että kestää edes jotenkuten omaa seuraansa. Välillä sekin tekee tosin tiukkaa.

Kaikki puhuu eläimille, se on jees.

Huonekaluille, kotikoneille. En tuomitse.

Aika usein on mielessä muinoin kirjoittamani " Sitten oli punapää, joka oli ..... " Silloin, tällöin se tulee ääneenkin lausutuksi. Varon, ettei kukaan kuule.

Elämänsankari kirjoitti: ↑17 Loka 2025, 21:21 Kaikki puhuu eläimille, se on jees.

Huonekaluille, kotikoneille. En tuomitse.

Koirista voi jopa kouluttaa puheohjattuja eli se on ihan suotavaakin puhua niille.

Kyllä oon alkanut kans höpiseen itsekseni. Se jotenkin selkeyttää ajatuksia.

Sit on tullu kaikenlaisia epämääräsiä ääntelyjä aina kun tekee jotain fyysistä. Niitä tosin teen vaikken yksin olisikaan enkä edes salaa.

Vanhuus alkaa iskeen.

Brainwashed kirjoitti: ↑17 Loka 2025, 14:35 Juttelin juuri äsken akvaariolleni, että missäs se meidän pikku iilimatomme oikein lymyilee, kun siellä akvaariossa elelee jokin iilimatomainen otus.

Joo, niin miekin hajamielisyyksissäni kiitin pankkiautomaattia, kun seinästä rahaa nostin vuosia sitten....

KultaKikkare kirjoitti: ↑18 Loka 2025, 09:09 Vanhuus alkaa iskeen.

Minä taas höpötin itsekseni enemmän nuorena...varsinkin pienessä kekkulissa. Nyt se tapa alkaa olla jäänyt pois.

En tiedä ilkeääkö tätä sanoa, mutta en ole koskaan puhunut kasveille.

KultaKikkare kirjoitti: ↑18 Loka 2025, 09:09 Kyllä oon alkanut kans höpiseen itsekseni. Se jotenkin selkeyttää ajatuksia.

Sit on tullu kaikenlaisia epämääräsiä ääntelyjä aina kun tekee jotain fyysistä. Niitä tosin teen vaikken yksin olisikaan enkä edes salaa.

Vanhuus alkaa iskeen.

Ai perse, toi ääntely! Oon huomannu saman itelläni ajoittain ja yrittänyt pitää sen jälkeen tiukasti suun kiinni, ku kuulostin varmasti ihan kummelihahmolta