Re: Ikävien asoiden kohtaaminen, sulattaminen ja niihin asennoituminen
Lähetetty: 09 Marras 2025, 20:10
Kirjoittaja Märkäruuti
MooM kirjoitti: ↑09 Marras 2025, 14:53
Ristiriitaisesti myös helpotus, sekä heille että meille lapsille.
Tämä taitaa aika usein olla totta monisaireiden vanhusten kohdalla. Se ei silti tee menetyksen tunnetta lievemmälsi; ei ainakaan tehdyt omalla kohdallani, kun äitini kuoli.
Siitä on jo paljon aikaa, mutta nyt suvustani ovat jo kaikki muut omankin sukupolveni edustajat kuolleet. Kolme sisarustani kuoli muutaman vuoden välein, pikkusiskoni vajaa vuosi sitten aivosyöpään. Isosisko lopetti aina sähköpostiviestinsä "Suvun vanhin, jos akatkin lasketaan." Hänen kanssaan puhuimme maratonpuheluja tai oikeastaan siskoni puhui ja minä huutelin joo joo väliin.
Omat lapset ja lastenlapset eivät korvaa sitä aukkoa, joka jäi sisarusteni kuoltua. Minulla on joitain läheisiä kavereita jopa nuoruusajoilta ja täällä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana syntyneitä suhteellisen läheisiäkin ystävyyksiä. He ovat kuitenkin sitä "pihalla vierailevaa porukkaa", eivät olohuoneeseen tulijoita makuukammarista puhumattakaan. Onneksi olen sen verran erakko luonteeltani, ettei tyhjiö elämässä masenna liikaa. Mutta henkinen tyhjiö se silti on.
Re: Ikävien asoiden kohtaaminen, sulattaminen ja niihin asennoituminen
MooM kirjoitti: ↑09 Marras 2025, 14:53
Ristiriitaisesti myös helpotus, sekä heille että meille lapsille.
Tämä taitaa aika usein olla totta monisaireiden vanhusten kohdalla. Se ei silti tee menetyksen tunnetta lievemmälsi; ei ainakaan tehdyt omalla kohdallani, kun äitini kuoli.
Siitä on jo paljon aikaa, mutta nyt suvustani ovat jo kaikki muut omankin sukupolveni edustajat kuolleet. Kolme sisarustani kuoli muutaman vuoden välein, pikkusiskoni vajaa vuosi sitten aivosyöpään. Isosisko lopetti aina sähköpostiviestinsä "Suvun vanhin, jos akatkin lasketaan." Hänen kanssaan puhuimme maratonpuheluja tai oikeastaan siskoni puhui ja minä huutelin joo joo väliin.
Omat lapset ja lastenlapset eivät korvaa sitä aukkoa, joka jäi sisarusteni kuoltua. Minulla on joitain läheisiä kavereita jopa nuoruusajoilta ja täällä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana syntyneitä suhteellisen läheisiäkin ystävyyksiä. He ovat kuitenkin sitä "pihalla vierailevaa porukkaa", eivät olohuoneeseen tulijoita makuukammarista puhumattakaan. Onneksi olen sen verran erakko luonteeltani, ettei tyhjiö elämässä masenna liikaa. Mutta henkinen tyhjiö se silti on.
On siinä jotain erityistä, että on ihmisiä, jotka ovat tunteneet sinut lapsesta asti, ja toisinpäin. Ja että jossain vaiheessa ehkä ei ole, jos sattuu olemaan pitkäikäisin porukasta.
Re: Ikävien asoiden kohtaaminen, sulattaminen ja niihin asennoituminen
Lähetetty: 09 Marras 2025, 21:03
Kirjoittaja KultaKikkare
Mä yritän miettiä omaa osuuttani ikäviin asioihin, onko jotain mitä olisi kannattanut tehdä toisin jos olisi tiennyt paremmin eli onko jotain opittavaa.
Jos asia ei ollu lainkaan mun käsissä pääsen yleensä nopeasti yli, välillä se ottaa ja välillä antaa.
Jos koen tehneeni virheen, niitä pitää joskus tuijotella jonkun aikaa, vaipua kenties vähäksi aikaa apatiaan, ennenkö annan itselleni luvan mennä asian yli. Tai siltä se tuntuu, että kiusaan itseäni asialla kunnes olen varma että oppi meni perille kaaliin.
Sit on sellasia asioita, kovia totuuksia joista ei mennä yli eikä ympäri. Niiden kanssa on vaan opittava elämään. Kerran olin pari kuukautta saikulla diagnoosilla määrittelemätön sopeutumishäiriö, kun puolisolta räpsähti valtimo halki aivoissa. Ei se aina helppoa ole kohdata ja sulatella.
Sit jos kyse on toisten ihmisten typeryyden aiheuttamasta tuskasta, tai että asiat nyt vaan meni aivan päin persettä koska Murphy, tai muuten vaan vituttaa niin että päähän sattuu, kunnon kännit on ihan hyvä kertahoito.
Re: Ikävien asoiden kohtaaminen, sulattaminen ja niihin asennoituminen
Lähetetty: 09 Marras 2025, 21:07
Kirjoittaja Stadin öljylanne
Oikein hankalissa tilanteissa kusen housuuni ja sitten odottelen, että kuivahtaa. Toimii joka kerta — märiksi eivät ole jääneet, korkeintaan kosteiksi.
Re: Ikävien asoiden kohtaaminen, sulattaminen ja niihin asennoituminen
Lähetetty: 10 Marras 2025, 10:35
Kirjoittaja E-M
Minne on hävinnyt minun vastaukseni ennen eilen 21:07 tulluttua viestiä ja koskien vanhempieni ja siskoni kuolemia? Olikohan se vähäarvoisempi...
Re: Ikävien asoiden kohtaaminen, sulattaminen ja niihin asennoituminen
Lähetetty: 10 Marras 2025, 10:48
Kirjoittaja Brainwashed
E-M kirjoitti: ↑10 Marras 2025, 10:35
Minne on hävinnyt minun vastaukseni ennen eilen 21:07 tulluttua viestiä ja koskien vanhempieni ja siskoni kuolemia? Olikohan se vähäarvoisempi...
Hutiloit ehkä "lähetä" osuuden osalta ja luulit lähettäneesi viestin? On käynyt itsellenikin.
Re: Ikävien asoiden kohtaaminen, sulattaminen ja niihin asennoituminen
Lähetetty: 10 Marras 2025, 10:50
Kirjoittaja Märkäruuti
Brainwashed kirjoitti: ↑10 Marras 2025, 10:48
Hutiloit ehkä "lähetä" osuuden osalta ja luulit lähettäneesi viestin? On käynyt itsellenikin.
Voin kertoa, että ette ole ainoita...jos se lohduttaisi silleen hyvällä tavalla
Re: Ikävien asoiden kohtaaminen, sulattaminen ja niihin asennoituminen
Lähetetty: 11 Marras 2025, 11:44
Kirjoittaja Pattinero
Yhtäkään ikäväksi tuntemaani asiaa en ole viinaa juomalla korjannut. Pahentanut olen kyllä. Alkoholia täytyykin nauttia ns. hyvään oloon.
Nytkin taidan elää sellaisia hetkiä, ettei pulloon tarttuminen paljoa taida auttaa.
