Laajasalossa kun olin töissä kaupassa oli se yksi entinen missi. Tosi mukava. Tosin vain yksi asiakas muiden joukossa. Ehkä tarkoitan sitä että maanläheinen eikä tehnyt mitään numeroa itsestään. Ehkä muistan hänet vielä.
Mutta tuo vaarallinen nukahtaminen oli Tikkurillassa. Mulla oli metalilautasella joukko kynttilöitä. Heräsin siihen kun olivat palamassa loppuun (Siis ihan loppuun). Steariini olisi voinut täyttää koko metallilautasen, ehkä sammua. Tosin olisi siitä voinut syttyä tulipalokin. En sen jälkeen ole polttanut "Eläviä" kynttilöitä.
Re: Oletko koskaan...?
Lähetetty: 25 Marras 2025, 18:23
Kirjoittaja Tauko
Deimos kirjoitti: ↑25 Marras 2025, 17:33
Mutta tuo vaarallinen nukahtaminen oli Tikkurillassa. Mulla oli metalilautasella joukko kynttilöitä. Heräsin siihen kun olivat palamassa loppuun (Siis ihan loppuun). Steariini olisi voinut täyttää koko metallilautasen, ehkä sammua. Tosin olisi siitä voinut syttyä tulipalokin. En sen jälkeen ole polttanut "Eläviä" kynttilöitä.
Nyt muistin oman kynttiläsähläyksen.
Olin tyttökaverin kanssa vanhempien luona viikonlopuksi ja kamarissani laitoin pitkän Havin lakatulle pöydälle palamaan. Muistan vielä, että sanoin hänelle että tuo kynttilä pitää muistaa sammuttaa - ei pala aamuun asti.
Ja niin tietysti kävi, että molemmat nukahdettiin. Heräsin, ilmeisesti valon määrään ja pöytä oli tulessa. Mitään kummemmin ajattelematta heitin peiton pöydälle ja palo tukahtui.
Deimos kirjoitti: ↑25 Marras 2025, 17:33
Mutta tuo vaarallinen nukahtaminen oli Tikkurillassa. Mulla oli metalilautasella joukko kynttilöitä. Heräsin siihen kun olivat palamassa loppuun (Siis ihan loppuun). Steariini olisi voinut täyttää koko metallilautasen, ehkä sammua. Tosin olisi siitä voinut syttyä tulipalokin. En sen jälkeen ole polttanut "Eläviä" kynttilöitä.
Nyt muistin oman kynttiläsähläyksen.
Olin tyttökaverin kanssa vanhempien luona viikonlopuksi ja kamarissani laitoin pitkän Havin lakatulle pöydälle palamaan. Muistan vielä, että sanoin hänelle että tuo kynttilä pitää muistaa sammuttaa - ei pala aamuun asti.
Ja niin tietysti kävi, että molemmat nukahdettiin. Heräsin, ilmeisesti valon määrään ja pöytä oli tulessa. Mitään kummemmin ajattelematta heitin peiton pöydälle ja palo tukahtui.
Onneksi vain pöytä ja peitto meni piloille.
Ihan noin pitkälle mulla ei mennyt. Mutta heräsin säpsähtäen, ehkä tajuten että kynttilät olivat jääneet palamaan. Metallivati mutta puupöytä ja kankainen pöytäliina. Olisiko ryppäässä ollut 4-5 paksua kynttilää.
Jos noita joku vielä polttelee niin varovainen saa olla. Nyt riittää noi ledikynttilät ja tuikut, ei suurta harmia kun paristo loppuu.