Re: Taatanan hakkerit ! ......part 2

[Tuulispää]

Miten ihmiset jaksaa. Antakaa vaikka bannit jos ette kykene olemaan tarttumasta jokaiseen provoon.

Edes topikissa pysyminen voisi auttaa, mutta kun tuulivoimalasta puhuminen ja OP:n haukkuminen joka tilanteessa on ikäänkuin kunnia-asia tällä suurelle osalle.

Paraskin puhuja

Aaah ok..olet osa tätä joukkiota...sori.

[Kohina]

Miten ihmiset jaksaa. Antakaa vaikka bannit jos ette kykene olemaan tarttumasta jokaiseen provoon.

Edes topikissa pysyminen voisi auttaa, mutta kun tuulivoimalasta puhuminen ja OP:n haukkuminen joka tilanteessa on ikäänkuin kunnia-asia tällä suurelle osalle.

Paraskin puhuja

Aaah ok..olet osa tätä joukkiota...sori.

En ole osa mitään joukkiota, sori.

[.Satunnainen seuraaja]

Tuuliksella taitaa taas olla lääkitys pielessä.....

Taas? Ei sillä liene ollut koskaan lääkitys kohdallaan. Se on pitänyt vuosikymmeniä tuota yhden pellen sirkusta.

Niin, minäkin olen parikymmentä vuotta seurannut tuota kohellusta, mutta aika ajoin tuntuu että tuuliksella on muutaman, tai parin viikon hiukan seesteisempiä kausia

[Neutroni]

Ei ole valmista myytävää tuotetta ennenkuin on erittäin hyvin toimiva proto joka sääolosuhteessa. 4. proto oli jo erittäin hyvä muuten mutta hyytyi parin vuorokauden sateissa.

No puheet on kuin biljardöörillä.

Yksin tekeminen on melko puuduttavaa....sitä ei juurikaan auta Milla Magia tyyppinen tyttöystävä Lontoosta

.

Sinun naistouhotus on yhtä järjetöntä todellisuuteen verrattuna kuin tuulimyllytouhotus. Realistinen taso olisi Matami Mimmi lähiökapakasta ja pientä lamppua polttava koristemylly pihalle eikä suinkaan muori nousukasmiljonääri Lontoosta tai energiantuotantoa muuttava miljardien bisnes. Arkkitehtina saavuttaisit sen, jos haluaisit, mutta nuoruuden ajan markkina-arvo on muisto vain, koska merkittävä osa arkkitehtien vetovoimaa on ylemmän keskiluokkainen asema ja sosiaalinen status, jota sinä et pysty tarjoamaan.

[Neutroni]

Niin, minäkin olen parikymmentä vuotta seurannut tuota kohellusta, mutta aika ajoin tuntuu että tuuliksella on muutaman, tai parin viikon hiukan seesteisempiä kausia

ON, mutta en usko, että se johtuu psyykenlääkityksestä. Tuulis on liian ylimielinen myöntääkseen nuppivikaa ja syödäkseen lääkettä siihen. Ja se on kuitenkin niin lievä, ettei estä arjessa selviämistä, vaikka viekin työ- ja yhteistyökyvyn, niin ei siihen hoitoa kukaan tuputa.

Minun mielestä kaava menee niin, että on tuulimyllynrakentelukausi, jolloin hän tekee maanisen innon vallassa seuraavaa mallia. Sitten kun tulee testaamisen aika, joku psykologinen peikko alkaa kuiskia ja testejä lykätään erilaisin tekosyin, esim. "kommunistit" haukkuvat neroa netissä tai "agentit" väijyvät nurkissa. Mutta kun talvi lähestyy, mania voittaa ja kiireen tunne lyö läpi. Sitten hän töhöttää myllynsä rikki typerällä huolimattomuudella. Sen jälkeen on se vähän rauhallisempi masentunut kausi, kun hän miettii jatkaako maailman pelastamista. Siitä se kääntyy mahdottomuuksien, kuten lentokoneiden tai avaruusalusten "suunnitteluun", joka on käytänössä vain uhoamista. Sitten, usein kevään koittaessa, mania palaa täydellä voimalla ja aletaan taas rakentaa tuulimyllyä täydellä uholla, koska hänkin tajuaa, että edes alkeellisin pienelentokone on täysin hänen ulottumattomissa.

[.Satunnainen seuraaja]

Niin, minäkin olen parikymmentä vuotta seurannut tuota kohellusta, mutta aika ajoin tuntuu että tuuliksella on muutaman, tai parin viikon hiukan seesteisempiä kausia

ON, mutta en usko, että se johtuu psyykenlääkityksestä. Tuulis on liian ylimielinen myöntääkseen nuppivikaa ja syödäkseen lääkettä siihen. Ja se on kuitenkin niin lievä, ettei estä arjessa selviämistä, vaikka viekin työ- ja yhteistyökyvyn, niin ei siihen hoitoa kukaan tuputa.

Minun mielestä kaava menee niin, että on tuulimyllynrakentelukausi, jolloin hän tekee maanisen innon vallassa seuraavaa mallia. Sitten kun tulee testaamisen aika, joku psykologinen peikko alkaa kuiskia ja testejä lykätään erilaisin tekosyin, esim. "kommunistit" haukkuvat neroa netissä tai "agentit" väijyvät nurkissa. Mutta kun talvi lähestyy, mania voittaa ja kiireen tunne lyö läpi. Sitten hän töhöttää myllynsä rikki typerällä huolimattomuudella. Sen jälkeen on se vähän rauhallisempi masentunut kausi, kun hän miettii jatkaako maailman pelastamista. Siitä se kääntyy mahdottomuuksien, kuten lentokoneiden tai avaruusalusten "suunnitteluun", joka on käytänössä vain uhoamista. Sitten, usein kevään koittaessa, mania palaa täydellä voimalla ja aletaan taas rakentaa tuulimyllyä täydellä uholla, koska hänkin tajuaa, että edes alkeellisin pienelentokone on täysin hänen ulottumattomissa.

Joo, tuuliksella on tuo siipien rakentelu myllyprojektissa pääasia, korvikkeena lentokoneen tai isojen RC koneiden rakentelulle

[Tuulispää]

Niin, minäkin olen parikymmentä vuotta seurannut tuota kohellusta, mutta aika ajoin tuntuu että tuuliksella on muutaman, tai parin viikon hiukan seesteisempiä kausia

ON, mutta en usko, että se johtuu psyykenlääkityksestä. Tuulis on liian ylimielinen myöntääkseen nuppivikaa ja syödäkseen lääkettä siihen. Ja se on kuitenkin niin lievä, ettei estä arjessa selviämistä, vaikka viekin työ- ja yhteistyökyvyn, niin ei siihen hoitoa kukaan tuputa.

Minun mielestä kaava menee niin, että on tuulimyllynrakentelukausi, jolloin hän tekee maanisen innon vallassa seuraavaa mallia. Sitten kun tulee testaamisen aika, joku psykologinen peikko alkaa kuiskia ja testejä lykätään erilaisin tekosyin, esim. "kommunistit" haukkuvat neroa netissä tai "agentit" väijyvät nurkissa. Mutta kun talvi lähestyy, mania voittaa ja kiireen tunne lyö läpi. Sitten hän töhöttää myllynsä rikki typerällä huolimattomuudella. Sen jälkeen on se vähän rauhallisempi masentunut kausi, kun hän miettii jatkaako maailman pelastamista. Siitä se kääntyy mahdottomuuksien, kuten lentokoneiden tai avaruusalusten "suunnitteluun", joka on käytänössä vain uhoamista. Sitten, usein kevään koittaessa, mania palaa täydellä voimalla ja aletaan taas rakentaa tuulimyllyä täydellä uholla, koska hänkin tajuaa, että edes alkeellisin pienelentokone on täysin hänen ulottumattomissa.

Joo, tuuliksella on tuo siipien rakentelu myllyprojektissa pääasia, korvikkeena lentokoneen tai isojen RC koneiden rakentelulle

Niin suunnittelen sähkömatkustajalentokonetta..siinä pitää olla pieni tehontarve jotta se onnistuisi..siihen olisi lääkkeet olemassa...mutta se on paljon enemmän rahaa vaativa kuin 50-200 kw tuulivoimala. Tässä oppi tekemään puusiipiä eri tavoin..se todellakin tuottaa tyydytystä sielulleni. Myllyhän on kuin pieni tuulitunneli...se antaa dataa..koska tuulitunnelit eivät anna...näille.

Nyt tämä mylly on säädetty tuolle napamoottorille niin hyvin kuin mahdollista. Jotakin tästä on nyt opittu...ja työkalujen käyttö on nyt automaatiotasolla.

[Tuulispää]

Niin, minäkin olen parikymmentä vuotta seurannut tuota kohellusta, mutta aika ajoin tuntuu että tuuliksella on muutaman, tai parin viikon hiukan seesteisempiä kausia

ON, mutta en usko, että se johtuu psyykenlääkityksestä. Tuulis on liian ylimielinen myöntääkseen nuppivikaa ja syödäkseen lääkettä siihen. Ja se on kuitenkin niin lievä, ettei estä arjessa selviämistä, vaikka viekin työ- ja yhteistyökyvyn, niin ei siihen hoitoa kukaan tuputa.

Minun mielestä kaava menee niin, että on tuulimyllynrakentelukausi, jolloin hän tekee maanisen innon vallassa seuraavaa mallia. Sitten kun tulee testaamisen aika, joku psykologinen peikko alkaa kuiskia ja testejä lykätään erilaisin tekosyin, esim. "kommunistit" haukkuvat neroa netissä tai "agentit" väijyvät nurkissa. Mutta kun talvi lähestyy, mania voittaa ja kiireen tunne lyö läpi. Sitten hän töhöttää myllynsä rikki typerällä huolimattomuudella. Sen jälkeen on se vähän rauhallisempi masentunut kausi, kun hän miettii jatkaako maailman pelastamista. Siitä se kääntyy mahdottomuuksien, kuten lentokoneiden tai avaruusalusten "suunnitteluun", joka on käytänössä vain uhoamista. Sitten, usein kevään koittaessa, mania palaa täydellä voimalla ja aletaan taas rakentaa tuulimyllyä täydellä uholla, koska hänkin tajuaa, että edes alkeellisin pienelentokone on täysin hänen ulottumattomissa.

6. myllyn torni ja vääntövarsi vei liikaa aikaa tehdä jolloin edelliset siivet meni pilalle monestakin syystä ( kiire kiire ja kiire ja peliaika 2024 loppui testaamiseen )....nyt pitää tuo "kauneusvirhe" vielä korjata...jotta pääsen loppuyhteenvetoon.

Onneksi taipuvasiipinen 4. proto antoi paljon dataa notkuvilla 4llä jalallaan, josta voin nyt ammentaa.

[antitaide]

Niin, minäkin olen parikymmentä vuotta seurannut tuota kohellusta, mutta aika ajoin tuntuu että tuuliksella on muutaman, tai parin viikon hiukan seesteisempiä kausia

ON, mutta en usko, että se johtuu psyykenlääkityksestä. Tuulis on liian ylimielinen myöntääkseen nuppivikaa ja syödäkseen lääkettä siihen. Ja se on kuitenkin niin lievä, ettei estä arjessa selviämistä, vaikka viekin työ- ja yhteistyökyvyn, niin ei siihen hoitoa kukaan tuputa.

Minun mielestä kaava menee niin, että on tuulimyllynrakentelukausi, jolloin hän tekee maanisen innon vallassa seuraavaa mallia. Sitten kun tulee testaamisen aika, joku psykologinen peikko alkaa kuiskia ja testejä lykätään erilaisin tekosyin, esim. "kommunistit" haukkuvat neroa netissä tai "agentit" väijyvät nurkissa. Mutta kun talvi lähestyy, mania voittaa ja kiireen tunne lyö läpi. Sitten hän töhöttää myllynsä rikki typerällä huolimattomuudella. Sen jälkeen on se vähän rauhallisempi masentunut kausi, kun hän miettii jatkaako maailman pelastamista. Siitä se kääntyy mahdottomuuksien, kuten lentokoneiden tai avaruusalusten "suunnitteluun", joka on käytänössä vain uhoamista. Sitten, usein kevään koittaessa, mania palaa täydellä voimalla ja aletaan taas rakentaa tuulimyllyä täydellä uholla, koska hänkin tajuaa, että edes alkeellisin pienelentokone on täysin hänen ulottumattomissa.

6. myllyn torni ja vääntövarsi vei liikaa aikaa tehdä jolloin edelliset siivet meni pilalle monestakin syystä ( kiire kiire ja kiire ja peliaika 2024 loppui testaamiseen )....nyt pitää tuo "kauneusvirhe" vielä korjata...jotta pääsen loppuyhteenvetoon.

Onneksi taipuvasiipinen 4. proto antoi paljon dataa notkuvilla 4llä jalallaan, josta voin nyt ammentaa.

Onhan tuota aikaa ollut ainakin yli kymmenen vuotta kehittää ja ainakin 4. version piti olla jo se "lopullinen ratkaisu". Tai ainakin niin hyvä, että se olisi loppuun saattamalla pystynyt antamaan riittävät näytöt erinomaisuudestaan (jalustan korjaus ja tukeva kiinnitys maahan) eikä olisi enää teoreettisen minimaalista parannusta suorituskykyyn siipiä hinkkaamalla tarvittu varsinkin kun suuremmat ongelmat olivat notkuvissa jalustarakenteissa.
Ylipäätään olisko pitänyt lähteä liikkeelle ensiksi jämerästä alustasta, johon voisi sitten iteroiden aina asentaa seuraavat siipiversiot eikä aina vain jollain vippaskonstilla yrittää paikkailla jalustan huteruutta?

Mutta miten ihmeessä tälle voi saada rahoitusta, kun kaikki on niin hys-hys-salaista ettei kukaan saa nähdä, jaksaako kukaan (paisti kiina-agentit) raahautua paikalle halogeenien loistetta ihmettelemään? Ja vaikka mittaustuloksia esittelisi datana paperillakin, niin miten niihin voi uskoa ellei saa nähdä laitetta in action tai tarkkaa kuvausta niistä toiminnoista millä "mullistavat ennätykset" ovat mahdollisia?

[Tuulispää]

Niin, minäkin olen parikymmentä vuotta seurannut tuota kohellusta, mutta aika ajoin tuntuu että tuuliksella on muutaman, tai parin viikon hiukan seesteisempiä kausia

ON, mutta en usko, että se johtuu psyykenlääkityksestä. Tuulis on liian ylimielinen myöntääkseen nuppivikaa ja syödäkseen lääkettä siihen. Ja se on kuitenkin niin lievä, ettei estä arjessa selviämistä, vaikka viekin työ- ja yhteistyökyvyn, niin ei siihen hoitoa kukaan tuputa.

Minun mielestä kaava menee niin, että on tuulimyllynrakentelukausi, jolloin hän tekee maanisen innon vallassa seuraavaa mallia. Sitten kun tulee testaamisen aika, joku psykologinen peikko alkaa kuiskia ja testejä lykätään erilaisin tekosyin, esim. "kommunistit" haukkuvat neroa netissä tai "agentit" väijyvät nurkissa. Mutta kun talvi lähestyy, mania voittaa ja kiireen tunne lyö läpi. Sitten hän töhöttää myllynsä rikki typerällä huolimattomuudella. Sen jälkeen on se vähän rauhallisempi masentunut kausi, kun hän miettii jatkaako maailman pelastamista. Siitä se kääntyy mahdottomuuksien, kuten lentokoneiden tai avaruusalusten "suunnitteluun", joka on käytänössä vain uhoamista. Sitten, usein kevään koittaessa, mania palaa täydellä voimalla ja aletaan taas rakentaa tuulimyllyä täydellä uholla, koska hänkin tajuaa, että edes alkeellisin pienelentokone on täysin hänen ulottumattomissa.

6. myllyn torni ja vääntövarsi vei liikaa aikaa tehdä jolloin edelliset siivet meni pilalle monestakin syystä ( kiire kiire ja kiire ja peliaika 2024 loppui testaamiseen )....nyt pitää tuo "kauneusvirhe" vielä korjata...jotta pääsen loppuyhteenvetoon.

Onneksi taipuvasiipinen 4. proto antoi paljon dataa notkuvilla 4llä jalallaan, josta voin nyt ammentaa.

Onhan tuota aikaa ollut ainakin yli kymmenen vuotta kehittää ja ainakin 4. version piti olla jo se "lopullinen ratkaisu". Tai ainakin niin hyvä, että se olisi loppuun saattamalla pystynyt antamaan riittävät näytöt erinomaisuudestaan (jalustan korjaus ja tukeva kiinnitys maahan) eikä olisi enää teoreettisen minimaalista parannusta suorituskykyyn siipiä hinkkaamalla tarvittu varsinkin kun suuremmat ongelmat olivat notkuvissa jalustarakenteissa.
Ylipäätään olisko pitänyt lähteä liikkeelle ensiksi jämerästä alustasta, johon voisi sitten iteroiden aina asentaa seuraavat siipiversiot eikä aina vain jollain vippaskonstilla yrittää paikkailla jalustan huteruutta?

Mutta miten ihmeessä tälle voi saada rahoitusta, kun kaikki on niin hys-hys-salaista ettei kukaan saa nähdä, jaksaako kukaan (paisti kiina-agentit) raahautua paikalle halogeenien loistetta ihmettelemään? Ja vaikka mittaustuloksia esittelisi datana paperillakin, niin miten niihin voi uskoa ellei saa nähdä laitetta in action tai tarkkaa kuvausta niistä toiminnoista millä "mullistavat ennätykset" ovat mahdollisia?

Tässä on nyt koodareita mukana.

[antitaide]

Niin, minäkin olen parikymmentä vuotta seurannut tuota kohellusta, mutta aika ajoin tuntuu että tuuliksella on muutaman, tai parin viikon hiukan seesteisempiä kausia

ON, mutta en usko, että se johtuu psyykenlääkityksestä. Tuulis on liian ylimielinen myöntääkseen nuppivikaa ja syödäkseen lääkettä siihen. Ja se on kuitenkin niin lievä, ettei estä arjessa selviämistä, vaikka viekin työ- ja yhteistyökyvyn, niin ei siihen hoitoa kukaan tuputa.

Minun mielestä kaava menee niin, että on tuulimyllynrakentelukausi, jolloin hän tekee maanisen innon vallassa seuraavaa mallia. Sitten kun tulee testaamisen aika, joku psykologinen peikko alkaa kuiskia ja testejä lykätään erilaisin tekosyin, esim. "kommunistit" haukkuvat neroa netissä tai "agentit" väijyvät nurkissa. Mutta kun talvi lähestyy, mania voittaa ja kiireen tunne lyö läpi. Sitten hän töhöttää myllynsä rikki typerällä huolimattomuudella. Sen jälkeen on se vähän rauhallisempi masentunut kausi, kun hän miettii jatkaako maailman pelastamista. Siitä se kääntyy mahdottomuuksien, kuten lentokoneiden tai avaruusalusten "suunnitteluun", joka on käytänössä vain uhoamista. Sitten, usein kevään koittaessa, mania palaa täydellä voimalla ja aletaan taas rakentaa tuulimyllyä täydellä uholla, koska hänkin tajuaa, että edes alkeellisin pienelentokone on täysin hänen ulottumattomissa.

6. myllyn torni ja vääntövarsi vei liikaa aikaa tehdä jolloin edelliset siivet meni pilalle monestakin syystä ( kiire kiire ja kiire ja peliaika 2024 loppui testaamiseen )....nyt pitää tuo "kauneusvirhe" vielä korjata...jotta pääsen loppuyhteenvetoon.

Onneksi taipuvasiipinen 4. proto antoi paljon dataa notkuvilla 4llä jalallaan, josta voin nyt ammentaa.

Onhan tuota aikaa ollut ainakin yli kymmenen vuotta kehittää ja ainakin 4. version piti olla jo se "lopullinen ratkaisu". Tai ainakin niin hyvä, että se olisi loppuun saattamalla pystynyt antamaan riittävät näytöt erinomaisuudestaan (jalustan korjaus ja tukeva kiinnitys maahan) eikä olisi enää teoreettisen minimaalista parannusta suorituskykyyn siipiä hinkkaamalla tarvittu varsinkin kun suuremmat ongelmat olivat notkuvissa jalustarakenteissa.
Ylipäätään olisko pitänyt lähteä liikkeelle ensiksi jämerästä alustasta, johon voisi sitten iteroiden aina asentaa seuraavat siipiversiot eikä aina vain jollain vippaskonstilla yrittää paikkailla jalustan huteruutta?

Mutta miten ihmeessä tälle voi saada rahoitusta, kun kaikki on niin hys-hys-salaista ettei kukaan saa nähdä, jaksaako kukaan (paisti kiina-agentit) raahautua paikalle halogeenien loistetta ihmettelemään? Ja vaikka mittaustuloksia esittelisi datana paperillakin, niin miten niihin voi uskoa ellei saa nähdä laitetta in action tai tarkkaa kuvausta niistä toiminnoista millä "mullistavat ennätykset" ovat mahdollisia?

Tässä on nyt koodareita mukana.

konpuutteri.jpg

Tuulispää wrote:
Yksin tekeminen on melko puuduttavaa....sitä ei juurikaan auta Milla Magia tyyppinen tyttöystävä Lontoosta.

No ethän tuota yksin sitten näköjään ole tekemässä, eikä omia paukkuja kannatakaan laittaa sellaiseen mitä ei edes kunnolla osaa.

[Tuulispää]

Niin, minäkin olen parikymmentä vuotta seurannut tuota kohellusta, mutta aika ajoin tuntuu että tuuliksella on muutaman, tai parin viikon hiukan seesteisempiä kausia

ON, mutta en usko, että se johtuu psyykenlääkityksestä. Tuulis on liian ylimielinen myöntääkseen nuppivikaa ja syödäkseen lääkettä siihen. Ja se on kuitenkin niin lievä, ettei estä arjessa selviämistä, vaikka viekin työ- ja yhteistyökyvyn, niin ei siihen hoitoa kukaan tuputa.

Minun mielestä kaava menee niin, että on tuulimyllynrakentelukausi, jolloin hän tekee maanisen innon vallassa seuraavaa mallia. Sitten kun tulee testaamisen aika, joku psykologinen peikko alkaa kuiskia ja testejä lykätään erilaisin tekosyin, esim. "kommunistit" haukkuvat neroa netissä tai "agentit" väijyvät nurkissa. Mutta kun talvi lähestyy, mania voittaa ja kiireen tunne lyö läpi. Sitten hän töhöttää myllynsä rikki typerällä huolimattomuudella. Sen jälkeen on se vähän rauhallisempi masentunut kausi, kun hän miettii jatkaako maailman pelastamista. Siitä se kääntyy mahdottomuuksien, kuten lentokoneiden tai avaruusalusten "suunnitteluun", joka on käytänössä vain uhoamista. Sitten, usein kevään koittaessa, mania palaa täydellä voimalla ja aletaan taas rakentaa tuulimyllyä täydellä uholla, koska hänkin tajuaa, että edes alkeellisin pienelentokone on täysin hänen ulottumattomissa.

6. myllyn torni ja vääntövarsi vei liikaa aikaa tehdä jolloin edelliset siivet meni pilalle monestakin syystä ( kiire kiire ja kiire ja peliaika 2024 loppui testaamiseen )....nyt pitää tuo "kauneusvirhe" vielä korjata...jotta pääsen loppuyhteenvetoon.

Onneksi taipuvasiipinen 4. proto antoi paljon dataa notkuvilla 4llä jalallaan, josta voin nyt ammentaa.

Onhan tuota aikaa ollut ainakin yli kymmenen vuotta kehittää ja ainakin 4. version piti olla jo se "lopullinen ratkaisu". Tai ainakin niin hyvä, että se olisi loppuun saattamalla pystynyt antamaan riittävät näytöt erinomaisuudestaan (jalustan korjaus ja tukeva kiinnitys maahan) eikä olisi enää teoreettisen minimaalista parannusta suorituskykyyn siipiä hinkkaamalla tarvittu varsinkin kun suuremmat ongelmat olivat notkuvissa jalustarakenteissa.
Ylipäätään olisko pitänyt lähteä liikkeelle ensiksi jämerästä alustasta, johon voisi sitten iteroiden aina asentaa seuraavat siipiversiot eikä aina vain jollain vippaskonstilla yrittää paikkailla jalustan huteruutta?

Mutta miten ihmeessä tälle voi saada rahoitusta, kun kaikki on niin hys-hys-salaista ettei kukaan saa nähdä, jaksaako kukaan (paisti kiina-agentit) raahautua paikalle halogeenien loistetta ihmettelemään? Ja vaikka mittaustuloksia esittelisi datana paperillakin, niin miten niihin voi uskoa ellei saa nähdä laitetta in action tai tarkkaa kuvausta niistä toiminnoista millä "mullistavat ennätykset" ovat mahdollisia?

Tässä on nyt koodareita mukana.

konpuutteri.jpg

Tuulispää wrote:
Yksin tekeminen on melko puuduttavaa....sitä ei juurikaan auta Milla Magia tyyppinen tyttöystävä Lontoosta.

No ethän tuota yksin sitten näköjään ole tekemässä, eikä omia paukkuja kannatakaan laittaa sellaiseen mitä ei edes kunnolla osaa.

Varsinainen mylly on mun tekemä...tottakai sähköpuolella pitää olla kavereita tässä.

[asdf]

Kyllä elämänsä voi hukata paljon vahingollisemmallakin tavalla. Tuuliksen tyyli ei sinänsä haittaa juuri ketään. Harmiton kylähullu viipperöineen.

[antitaide]

Niin, minäkin olen parikymmentä vuotta seurannut tuota kohellusta, mutta aika ajoin tuntuu että tuuliksella on muutaman, tai parin viikon hiukan seesteisempiä kausia

ON, mutta en usko, että se johtuu psyykenlääkityksestä. Tuulis on liian ylimielinen myöntääkseen nuppivikaa ja syödäkseen lääkettä siihen. Ja se on kuitenkin niin lievä, ettei estä arjessa selviämistä, vaikka viekin työ- ja yhteistyökyvyn, niin ei siihen hoitoa kukaan tuputa.

Minun mielestä kaava menee niin, että on tuulimyllynrakentelukausi, jolloin hän tekee maanisen innon vallassa seuraavaa mallia. Sitten kun tulee testaamisen aika, joku psykologinen peikko alkaa kuiskia ja testejä lykätään erilaisin tekosyin, esim. "kommunistit" haukkuvat neroa netissä tai "agentit" väijyvät nurkissa. Mutta kun talvi lähestyy, mania voittaa ja kiireen tunne lyö läpi. Sitten hän töhöttää myllynsä rikki typerällä huolimattomuudella. Sen jälkeen on se vähän rauhallisempi masentunut kausi, kun hän miettii jatkaako maailman pelastamista. Siitä se kääntyy mahdottomuuksien, kuten lentokoneiden tai avaruusalusten "suunnitteluun", joka on käytänössä vain uhoamista. Sitten, usein kevään koittaessa, mania palaa täydellä voimalla ja aletaan taas rakentaa tuulimyllyä täydellä uholla, koska hänkin tajuaa, että edes alkeellisin pienelentokone on täysin hänen ulottumattomissa.

6. myllyn torni ja vääntövarsi vei liikaa aikaa tehdä jolloin edelliset siivet meni pilalle monestakin syystä ( kiire kiire ja kiire ja peliaika 2024 loppui testaamiseen )....nyt pitää tuo "kauneusvirhe" vielä korjata...jotta pääsen loppuyhteenvetoon.

Onneksi taipuvasiipinen 4. proto antoi paljon dataa notkuvilla 4llä jalallaan, josta voin nyt ammentaa.

Onhan tuota aikaa ollut ainakin yli kymmenen vuotta kehittää ja ainakin 4. version piti olla jo se "lopullinen ratkaisu". Tai ainakin niin hyvä, että se olisi loppuun saattamalla pystynyt antamaan riittävät näytöt erinomaisuudestaan (jalustan korjaus ja tukeva kiinnitys maahan) eikä olisi enää teoreettisen minimaalista parannusta suorituskykyyn siipiä hinkkaamalla tarvittu varsinkin kun suuremmat ongelmat olivat notkuvissa jalustarakenteissa.
Ylipäätään olisko pitänyt lähteä liikkeelle ensiksi jämerästä alustasta, johon voisi sitten iteroiden aina asentaa seuraavat siipiversiot eikä aina vain jollain vippaskonstilla yrittää paikkailla jalustan huteruutta?

Mutta miten ihmeessä tälle voi saada rahoitusta, kun kaikki on niin hys-hys-salaista ettei kukaan saa nähdä, jaksaako kukaan (paisti kiina-agentit) raahautua paikalle halogeenien loistetta ihmettelemään? Ja vaikka mittaustuloksia esittelisi datana paperillakin, niin miten niihin voi uskoa ellei saa nähdä laitetta in action tai tarkkaa kuvausta niistä toiminnoista millä "mullistavat ennätykset" ovat mahdollisia?

Tässä on nyt koodareita mukana.

konpuutteri.jpg

Tuulispää wrote:
Yksin tekeminen on melko puuduttavaa....sitä ei juurikaan auta Milla Magia tyyppinen tyttöystävä Lontoosta.

No ethän tuota yksin sitten näköjään ole tekemässä, eikä omia paukkuja kannatakaan laittaa sellaiseen mitä ei edes kunnolla osaa.

Varsinainen mylly on mun tekemä...tottakai sähköpuolella pitää olla kavereita tässä.

Miten sitten saat jonkun massimiehen kiinnostumaan sen suorituskyvystä jos sitä ei kukaan saa tulla katsomaan toiminnassa?
Mittaustuloksia paperillahan voi esittää kuka tahansa, joku videotallennus live-tilanteesta pitäisi vähintää olla?

[Tuulispää]

Niin, minäkin olen parikymmentä vuotta seurannut tuota kohellusta, mutta aika ajoin tuntuu että tuuliksella on muutaman, tai parin viikon hiukan seesteisempiä kausia

ON, mutta en usko, että se johtuu psyykenlääkityksestä. Tuulis on liian ylimielinen myöntääkseen nuppivikaa ja syödäkseen lääkettä siihen. Ja se on kuitenkin niin lievä, ettei estä arjessa selviämistä, vaikka viekin työ- ja yhteistyökyvyn, niin ei siihen hoitoa kukaan tuputa.

Minun mielestä kaava menee niin, että on tuulimyllynrakentelukausi, jolloin hän tekee maanisen innon vallassa seuraavaa mallia. Sitten kun tulee testaamisen aika, joku psykologinen peikko alkaa kuiskia ja testejä lykätään erilaisin tekosyin, esim. "kommunistit" haukkuvat neroa netissä tai "agentit" väijyvät nurkissa. Mutta kun talvi lähestyy, mania voittaa ja kiireen tunne lyö läpi. Sitten hän töhöttää myllynsä rikki typerällä huolimattomuudella. Sen jälkeen on se vähän rauhallisempi masentunut kausi, kun hän miettii jatkaako maailman pelastamista. Siitä se kääntyy mahdottomuuksien, kuten lentokoneiden tai avaruusalusten "suunnitteluun", joka on käytänössä vain uhoamista. Sitten, usein kevään koittaessa, mania palaa täydellä voimalla ja aletaan taas rakentaa tuulimyllyä täydellä uholla, koska hänkin tajuaa, että edes alkeellisin pienelentokone on täysin hänen ulottumattomissa.

6. myllyn torni ja vääntövarsi vei liikaa aikaa tehdä jolloin edelliset siivet meni pilalle monestakin syystä ( kiire kiire ja kiire ja peliaika 2024 loppui testaamiseen )....nyt pitää tuo "kauneusvirhe" vielä korjata...jotta pääsen loppuyhteenvetoon.

Onneksi taipuvasiipinen 4. proto antoi paljon dataa notkuvilla 4llä jalallaan, josta voin nyt ammentaa.

Onhan tuota aikaa ollut ainakin yli kymmenen vuotta kehittää ja ainakin 4. version piti olla jo se "lopullinen ratkaisu". Tai ainakin niin hyvä, että se olisi loppuun saattamalla pystynyt antamaan riittävät näytöt erinomaisuudestaan (jalustan korjaus ja tukeva kiinnitys maahan) eikä olisi enää teoreettisen minimaalista parannusta suorituskykyyn siipiä hinkkaamalla tarvittu varsinkin kun suuremmat ongelmat olivat notkuvissa jalustarakenteissa.
Ylipäätään olisko pitänyt lähteä liikkeelle ensiksi jämerästä alustasta, johon voisi sitten iteroiden aina asentaa seuraavat siipiversiot eikä aina vain jollain vippaskonstilla yrittää paikkailla jalustan huteruutta?

Mutta miten ihmeessä tälle voi saada rahoitusta, kun kaikki on niin hys-hys-salaista ettei kukaan saa nähdä, jaksaako kukaan (paisti kiina-agentit) raahautua paikalle halogeenien loistetta ihmettelemään? Ja vaikka mittaustuloksia esittelisi datana paperillakin, niin miten niihin voi uskoa ellei saa nähdä laitetta in action tai tarkkaa kuvausta niistä toiminnoista millä "mullistavat ennätykset" ovat mahdollisia?

Tässä on nyt koodareita mukana.

konpuutteri.jpg

Tuulispää wrote:
Yksin tekeminen on melko puuduttavaa....sitä ei juurikaan auta Milla Magia tyyppinen tyttöystävä Lontoosta.

No ethän tuota yksin sitten näköjään ole tekemässä, eikä omia paukkuja kannatakaan laittaa sellaiseen mitä ei edes kunnolla osaa.

Varsinainen mylly on mun tekemä...tottakai sähköpuolella pitää olla kavereita tässä.

Miten sitten saat jonkun massimiehen kiinnostumaan sen suorituskyvystä jos sitä ei kukaan saa tulla katsomaan toiminnassa?
Mittaustuloksia paperillahan voi esittää kuka tahansa, joku videotallennus live-tilanteesta pitäisi vähintää olla?

Videota olen näyttänyt jo yliopistollakin. Kyllä se tekee vaikutuksen..varsinkin jos on näyttää huimia numeroita kaveriksi.