Joo, ymmärrän kyllä tuon siirtomaavalloitusvertauksen logiikan – ja historiallisesti se on tietenkin relevantti muistutus siitä, mihin ihmiset ovat kyenneet. Mutta en usko, että siirtomaavalloitusten aikainen ihmiskunnan sivistystaso olisi mielekäs vertailukohta sivilisaatiolle, joka kykenisi ylittämään tähtienväliset etäisyydet ja saapumaan tänne.Neutroni kirjoitti: ↑01 Marras 2025, 22:43Tuskin sivilisaatio tuhoaisi meitä huvikseen. Tosin siitäkään ei voi olla mitenkään varma, voihan tänne tulla jotain öykkäreitä uudisraivaajia niin kuin esim. Amerikkaan aikanaan, jotka tappavat alkuperäiskansoja ja elämänmuotoja huvikseen. Mutta vaikka on epätodennäköistä, että ne ovat kiinnostuneita juuri meidän resursseista, niillä voi olla joku tekninen motiivi käyttää meidän Aurinkokuntaa omiin tarkoituksiinsa. Ja jos ihmisen kaltaiset alkeelliset sivilisaatiot ovat yleisiä, niin ei välttämättä mitään motiivia suojella meitä tutkimuskohteiksi tai eettisistä syistä sen enempää kuin me suojelemme rakennusprojektiemme alle jääviä eliöitä.Naturalisti kirjoitti: ↑01 Marras 2025, 20:40 Jos kohtaamamme sivilisaatio on todella kehittynyt, sen on täytynyt ratkaista monimutkaisia ongelmia, hallita teknologiansa ja ylläpitää jonkinlaista yhteiskunnallista järjestystä. Se ei takaa moraalia, mutta viittaa ainakin kykyyn strategiseen ajatteluun. Tässä mielessä irrationaalinen tuhoaminen – ilman resurssihyötyä, ilman selkeää motiivia – olisi ristiriidassa sen kanssa, mitä kehityksestä yleensä seuraa.
Ei kyse ole vain tulkinnasta. Suuri osa ihmisistä ei halua luopua eläimellisyydestään, vaikka ymmärtäisi intervention olevan hyväntahtoinen.Ehkä suurin uhka ei ole heidän intentiossaan, vaan meidän kyvyssämme tulkita sitä.
Emme tietenkään ole mitenkään valmiita tuollaisiin kohtaamisiin. Sellainen on varmasti äärettömän epätodennäköinen kenenkään elinaikana. Tuossa on vielä se ongelma, että käytännössä "ihmiskunnan" reaktioista päättäisi pieni valtioita johtava eliitti, joka on erittäin pelokas oman etuoikeutetun asemansa säilyttämisestä suhteessa muihin ihmisiin. Eivätkä he varmasti luota siihen, että alaiset eivät pettäisi lukemattomia sukupolvia simputtaneita johtajiaan, jos alienit lupaisivat reilua kohtelua. Tuollainen kohtaaminen voisi hyvin johtaa suursotiin ihmisten kesken ja siinä alienit sitten ihmettelisivät, että mikä ihmeen kosminen hullujenhuone tämä oikein on.Ja kyllä – ehkä pelko ei kerro vain siitä, mitä me pelkäämme olevamme, vaan siitä, mitä me tiedämme olevamme. Jos emme luota itseemme, miten voisimme luottaa toisiin? Kohtaamisen pohdinta on siksi myös moraalinen koe: olemmeko valmiita kohtaamaan toisen – ilman että vaadimme sen olevan meidän kuvamme mukainen.
Sellainen kulttuuri olisi todennäköisesti ratkaissut valtavan määrän teknisiä, yhteiskunnallisia ja eksistentiaalisia haasteita. Se ei takaa moraalia, mutta viittaa ainakin siihen, että pelkkä impulsiivinen valloitusmentaliteetti ei olisi enää toimintakykyinen strategia. Tähtiensota-dystopiat ovat kiehtovia fiktiona, mutta en pidä niitä realistisina skenaarioina.
On myös hyvä huomio, että vaikka ihmiskunnan reaktioita ohjaisi pieni eliitti, se ei tarkoita, että kohtaaminen olisi automaattisesti katastrofi. Todellinen haaste ei ehkä ole heidän intentiossaan – vaan meidän kyvyssämme tulkita sitä, ja siinä, miten sisäiset jännitteemme aktivoituvat. Mutta juuri siksi tällainen kohtaaminen olisi moraalinen koe: ei vain siitä, mitä he ovat, vaan siitä, mitä me olemme valmiita olemaan.
Jos joskus kohtaaminen tapahtuu, se ei ehkä ole tekninen kriisi vaan käsitteellinen. Olemmeko valmiita näkemään toisen ilman että vaadimme sen olevan meidän kuvamme mukainen? Se on kysymys, joka koskee meitä jo nyt – ei vasta silloin.

