Goswell kirjoitti: ↑01 Helmi 2025, 21:48
Pankaapas nyt se mietintämyssykkä pääkköseen ja lopettakaa tuo hörhöily.
Massa muodostuu energiasta, energia esiintyy kvantteina, kvantit syntyy ja tuhoutuu, kutsutaan fotoneiksi, vieläpä välittävät ryökäleet voimaa ja voimaparit tuppaa olemaan aina symmetrisiä. Vuorovaikuttavat voimat välittää voimaa läpi tyhjiön, olkoonpa tuo matka kuinka suuri tai kuinka pieni tahansa.
Kun atomin ytimessä on massa, ja ydin siirtyy kiihtyvyydessä, vuorovaikutukset ytimen ympärillä muuttuvat, voimaparit säilyy yhä symmetrisinä mutta niiden voimavaikutus muuttuu koska vaikutusetäisyys muuttuu eri puolilla ydintä, jos fotonilla on lyhyempi matka kuljettava syntyy suurempi vuorovaikutustaajuus ja päinvastoin, fotoni antaa myös impulsin, jos vuorovaikutustaajuus on suurempi, syntyy suurempi voima ja päinvastoin.
Mitään ei kuitenkaan tule lisää eikä mitään katoa, vain fotonien syntyminen ja tuhoutuminen tapahtuu eri taajuudella ekuoren ja ytimen välillä, no propleemo.
Ajatuskoe, otetaan viisisormiset ulottimet taas koevälineeksi, kämmenet tarkkaan ottaen, Kuvittele pallo joka syntyy kämmenestä, se pallo omaa vakionopeuden ja pomppii häviöittä kammenten välissä, kämmenten väli on metri, syntyy tietty taajuus pallon suunnanmuutoksiin kämmenien välillä, jokainen suunnanmuutos on impulssi, lähennä kämmeniä, mitä tapahtuu taajuudelle, loitonna niitä, mitä tapahtuu nyt?
Esimerkki harjoitusatomin tapauksessa, on keskilevy kahden muun levyn välillä, keskilevystä syntyy kaksi palloa, yksi kohti kumpaakin reunalevyä ja pompottelu alkaa, taajuus on sama molemmilla puolilla keskilevyä levossa, siirrä keskilevyä johonkin suuntaan, kuvaa kiihtyvyyttä, mitä tapahtuu vuorovaikutustaajuuksille keskilevyn eri puolilla? Jos tuon tilanteen saisi syntymään ilman kiihtyvyyttä, koelaite alkaisi kulkea siihen suuntaan missä vuorovaikutustaajuus on suurempi, ei sitä saa koska tarvitaan se kiihdyttävä voima suuremman taajuuden puolelle joka siirtää hitauden omaavan ytimen kohti kiihdyttävää voimaa ja syntyy massan hitaus kappaletasolle.
Inertia johtuu ts kvanttittuneesta energiasta josta materia koostuu, fotoneiksi kutsuvat joitain niistä, siitä samasta kvattipuurosta josta massakin koostuu, vuorovaikutuksista syntyvä voima on kuitenkin riippuvainen vuorovaikutustaajuudesta jolla fotoneita vaihdetaan ja se ei ole symmetrinen kuin levossa.
Sama kysymys sinulle ja uudestaan, vapaan elektronin Inertia? Ei ole fotoneita ei puuroa.
Tekisi mieli sanoa että en tiedä, mutta, jos fotonilla on inertia, sitähän se impulssi on jolla aurinkopurjetta työnnetään, silloin elektronillakin on inertia vaikka olisi massaton mitä se ei väitetysti ole josta päästään kaipaamaan sisäistä rakennetta.
Fotonilla ei ole massaa, liikemäärä (p=hf/c=h/λ) ja energia (E=hf) kyllä on.
(f on taajuus, λ aallonpituus, h Planckin vakio.
En tiedä, on aina hyvä vastaus.
Nyt sanot, että inertia on impulssi.
Simplex sanoo, että se on energia.
Eusa sanoo sen olevan fysikaalisen aika-avaruuden tyhjöenergiadynaaminen kenttämekanismi.
Mielestäni inertia on massan ominaisuus ja jos inertiaa halutaan mitata, niin mitataan massan määrää, yksikkönä kg.
Mitä on impulssi? Se on voimaa, energiaa, kyky tehdä työtä.
Ei ole. Impulssi on liikemäärän muutoksen määrä.
Massa on kaikkea tuota,
Massan ja liikkeen myötä saadaan noita ilmiöitä, mutta massa ei ole muuta kuin massa.
kilo on massan määrä (tuo ärsyttää vieläkin mutta uskotaan),
Massan määrä ilmoitetaan kiloina, jos ei miellytä, niin sitten ei miellytä.
massan määrä ja laatu vaikuttaa inertian syntyyn.
Miten?
Massassa se voima, energia ja kyky tehdä työtä pysyy piilossa niin kauan kunnes massan sidokset hajotetaan, ja ziizuz sentään sitten kun ne massan sidokset hajoitetaan työtä tehdäänkin oikein urakalla.
Miten tämä liittyy massan inertia (hitaus) ominaisuuteen?
Ne sidokset on juuri se mistä inertia syntyy
Selitys ei toimi. Vapaalla elektronilla ei ole sidoksia, mutta on massa ja inertia..
ja sidoksien määrä riippuu massan määrästä ja laadusta
Massan määrä on kiloja, mutta mitä eri laatuisia massoja sinulla on, ja millä sen massan määrä ilmoitetaan ellei kiloina?
se epätasapaino massan sisäisessä "työnteossa" on hillitympi muoto työnteosta
Massan sisäinen työnteko tai muoto ei ole ulkoista työntekoa?
Kappaleen liiketila ei muutu kappaleen sisäisin voimin, tarvitaan ulkoinen voima.
vain sisäinen epätasapaino, lempeä tuulahdus joka säilyttää massan massana mutta antaa hiukan vinkkiä että massassa potkua löytyy.
Ihan kuten Albertti setä meille kertoi E=mcc.
E=mc² ei säilytä massaa massana, vaan muuttaa massaa energiaksi.
Kaikki mitä väität vastaan on väärinymmärrystä.
En väittele tai väitä vastaan, kerron vain miten asiat fysiikassa toimii.
Goswell kirjoitti: ↑01 Helmi 2025, 21:48
Pankaapas nyt se mietintämyssykkä pääkköseen ja lopettakaa tuo hörhöily.
Massa muodostuu energiasta, energia esiintyy kvantteina, kvantit syntyy ja tuhoutuu, kutsutaan fotoneiksi, vieläpä välittävät ryökäleet voimaa ja voimaparit tuppaa olemaan aina symmetrisiä. Vuorovaikuttavat voimat välittää voimaa läpi tyhjiön, olkoonpa tuo matka kuinka suuri tai kuinka pieni tahansa.
Kun atomin ytimessä on massa, ja ydin siirtyy kiihtyvyydessä, vuorovaikutukset ytimen ympärillä muuttuvat, voimaparit säilyy yhä symmetrisinä mutta niiden voimavaikutus muuttuu koska vaikutusetäisyys muuttuu eri puolilla ydintä, jos fotonilla on lyhyempi matka kuljettava syntyy suurempi vuorovaikutustaajuus ja päinvastoin, fotoni antaa myös impulsin, jos vuorovaikutustaajuus on suurempi, syntyy suurempi voima ja päinvastoin.
Mitään ei kuitenkaan tule lisää eikä mitään katoa, vain fotonien syntyminen ja tuhoutuminen tapahtuu eri taajuudella ekuoren ja ytimen välillä, no propleemo.
Ajatuskoe, otetaan viisisormiset ulottimet taas koevälineeksi, kämmenet tarkkaan ottaen, Kuvittele pallo joka syntyy kämmenestä, se pallo omaa vakionopeuden ja pomppii häviöittä kammenten välissä, kämmenten väli on metri, syntyy tietty taajuus pallon suunnanmuutoksiin kämmenien välillä, jokainen suunnanmuutos on impulssi, lähennä kämmeniä, mitä tapahtuu taajuudelle, loitonna niitä, mitä tapahtuu nyt?
Esimerkki harjoitusatomin tapauksessa, on keskilevy kahden muun levyn välillä, keskilevystä syntyy kaksi palloa, yksi kohti kumpaakin reunalevyä ja pompottelu alkaa, taajuus on sama molemmilla puolilla keskilevyä levossa, siirrä keskilevyä johonkin suuntaan, kuvaa kiihtyvyyttä, mitä tapahtuu vuorovaikutustaajuuksille keskilevyn eri puolilla? Jos tuon tilanteen saisi syntymään ilman kiihtyvyyttä, koelaite alkaisi kulkea siihen suuntaan missä vuorovaikutustaajuus on suurempi, ei sitä saa koska tarvitaan se kiihdyttävä voima suuremman taajuuden puolelle joka siirtää hitauden omaavan ytimen kohti kiihdyttävää voimaa ja syntyy massan hitaus kappaletasolle.
Inertia johtuu ts kvanttittuneesta energiasta josta materia koostuu, fotoneiksi kutsuvat joitain niistä, siitä samasta kvattipuurosta josta massakin koostuu, vuorovaikutuksista syntyvä voima on kuitenkin riippuvainen vuorovaikutustaajuudesta jolla fotoneita vaihdetaan ja se ei ole symmetrinen kuin levossa.
Sama kysymys sinulle ja uudestaan, vapaan elektronin Inertia? Ei ole fotoneita ei puuroa.
Tekisi mieli sanoa että en tiedä, mutta, jos fotonilla on inertia, sitähän se impulssi on jolla aurinkopurjetta työnnetään, silloin elektronillakin on inertia vaikka olisi massaton mitä se ei väitetysti ole josta päästään kaipaamaan sisäistä rakennetta.
Fotonilla ei ole massaa, liikemäärä (p=hf/c=h/λ) ja energia (E=hf) kyllä on.
(f on taajuus, λ aallonpituus, h Planckin vakio.
En tiedä, on aina hyvä vastaus.
Nyt sanot, että inertia on impulssi.
Simplex sanoo, että se on energia.
Eusa sanoo sen olevan fysikaalisen aika-avaruuden tyhjöenergiadynaaminen kenttämekanismi.
Mielestäni inertia on massan ominaisuus ja jos inertiaa halutaan mitata, niin mitataan massan määrää, yksikkönä kg.
Mitä on impulssi? Se on voimaa, energiaa, kyky tehdä työtä.
Ei ole. Impulssi on liikemäärän muutoksen määrä.
Massa on kaikkea tuota,
Massan ja liikkeen myötä saadaan noita ilmiöitä, mutta massa ei ole muuta kuin massa.
kilo on massan määrä (tuo ärsyttää vieläkin mutta uskotaan),
Massan määrä ilmoitetaan kiloina, jos ei miellytä, niin sitten ei miellytä.
massan määrä ja laatu vaikuttaa inertian syntyyn.
Miten?
Massassa se voima, energia ja kyky tehdä työtä pysyy piilossa niin kauan kunnes massan sidokset hajotetaan, ja ziizuz sentään sitten kun ne massan sidokset hajoitetaan työtä tehdäänkin oikein urakalla.
Miten tämä liittyy massan inertia (hitaus) ominaisuuteen?
Ne sidokset on juuri se mistä inertia syntyy
Selitys ei toimi. Vapaalla elektronilla ei ole sidoksia, mutta on massa ja inertia..
ja sidoksien määrä riippuu massan määrästä ja laadusta
Massan määrä on kiloja, mutta mitä eri laatuisia massoja sinulla on, ja millä sen massan määrä ilmoitetaan ellei kiloina?
se epätasapaino massan sisäisessä "työnteossa" on hillitympi muoto työnteosta
Massan sisäinen työnteko tai muoto ei ole ulkoista työntekoa?
Kappaleen liiketila ei muutu kappaleen sisäisin voimin, tarvitaan ulkoinen voima.
vain sisäinen epätasapaino, lempeä tuulahdus joka säilyttää massan massana mutta antaa hiukan vinkkiä että massassa potkua löytyy.
Ihan kuten Albertti setä meille kertoi E=mcc.
E=mc² ei säilytä massaa massana, vaan muuttaa massaa energiaksi.
Kaikki mitä väität vastaan on väärinymmärrystä. Impulssi on liikemäärän siirtämistä, liikemäärä ei muutu ilman voimaa. Vaa'an kansi painuu liikemäärän siirrosta punnittavan kappaleen massan määrän mukaisesti, liikemäärä ei pääse muuttumaan koska maanpinta estää liikemäärän muuttumisen mutta syntyy paine vaa'an kanteen kohti maapallon keskustaa joka mitataan massan painona.
Massa on pohjimmiltaan, juurikin pohjimmiltaan vain kvantittunutta energiaa.
Massan määrä vaikuttaa inertiaan juurikin massan määrällä mutta massa on pohjimmiltaan vain energia kvantteja.
Fotonillakaan ei ole sisäistä rakennetta silti sillä on hitaus, se luo impulssin.
Tarvitaan ulkoinen voima, tietysti tarvitaan, sitä sisäistä tasapainoa ei saa rikottua ilman ulkoista voimaa, joko gravitaatio, sm-voima.
Massa ON energiaa, se ei muutu energiaksi, se energia vapautuu esim annihilaatiossa eikä ole enään sisäisesti sidottua energiaa.
Mieti nyt, massan sisäiset sidokset on vuorovaikutusta, kvanttien, energian vaihtoa, elektronin voi katsoa siirtävän liike-energiaakin ja luovan impulssin siinä kuin fotoninkin, se on tavallaan yksi yksikkö vuorovaikutusta, yksi taajuuden impulssi ja juuri täten se liittyy inertiaan koska inertia on vuorovaikutuksien luoma massan ominaisuus, se ilmentyy silloin kun massaa kiihdytetään pintavoimalla tai tilavuusvoimalla silloin kun massan kiihtyvyys on estetty jonka se muutoin saisi toisen kappaleen gravitaatiosta, tällöin sitä kylläkin kutsutaan massan painoksi.
Just päjähti mieleen, elektroni ei tuhoudu kuten fotoni, fotonin lepomassaa ei voisi tuosta syystä edes mitata, jos sillä sellainen olisi, mutta toisaalta jos lisätään fotoneita heijastinlaatikkoon, laatikon massa kasvaa.
Atomin ydin ja sen elektronit eivät pelaa pingpongia virtuaalihiukkaisilla. Tuollaista sinun vuororvaikutustaajuutta ei ole olemassa.
Olet käsittänyt kvantitkin väärin. Kvantti ei ole pienin energian yksikkö, joka voi olla olemassa, vaan se on pienin energian yksikkö tietyssä tapahtumassa. Jossain toisessa tapahtumassa energian kvantti voi olla eri suuri. Olet ymmärtänyt väärin alkeishiukkasetkin. Niiden käytöstä ei voi mallintaa suoralla analogialla makromaailman kappaleisiin, vaan alkeishiukkasia pitää mallintaa kvanttifysiikalla. Se on ihan erilainen, kuin jokapäiväinen makromaailma, jonka voi ymmärtää maalaisjärjellä. Alkeishiukkasia voi ymmärtää vain matematiikalla.
Aika harva makromaailman kappale katoaa kontaktissa ja syntyy toiseen liiketilaan.
Kvantti, Wikin käsitys kvantista.
"Kvantti (lat. quantum, "kuinka paljon") merkitsee fysiikassa jonkin asian, esimerkiksi energian määräsuureen diskreettiyttä, eli epäjatkuvuutta; määrällisyyttä. Kvanttifysiikassa kvantittunut suure voi saada vain diskreettejä arvoja, eli suureen arvot ovat aina jonkin määrän (kvantin) kerrannaisia tai se voi muuttua vain tietyn määrän (kvantin) kerrannaisina. Suomenkielisenä vastineena on joskus käytetty myös sanoja erkale ja alkeisrae.
Etuliitteenä 'kvantti' viittaa ilmiöihin ja teorioihin, joissa vaikuttavat suureet ovat kvantittuneet ja joiden käsittelyssä kvantti-ilmiöt täytyy ottaa huomioon. Tällaisia ilmiöitä käsittelevät kvanttifysiikan kvanttiteoriat. Kvanttifysikaalisille ilmiöille on tunnusomaista, että niitä kuvaavissa teorioissa esiintyy Planckin vakio; milloin suureen arvon laskennassa käytetään Planckin vakiota, ilmenee suureen arvo jonkinlaisena kerrannaisena suhteessa Planckin vakioon. Tavanomaisia esimerkkejä fysikaalisten suureiden kvantittumisesta (kvantisoimisesta) ovat energian, spinin ja pyörimismäärän kvantittuminen niin, että ne voivat saada mittauksissa vain diskreettejä - epäjatkuvia - arvoja.
Nimitystä 'kvantti' käytetään joskus myös bosoneista, jotka toimivat perusvuorovaikutusten välittäjähiukkasina. Sähkömagneettisen vuorovaikutuksen välittäjähiukkasta fotonia kutsuttiin alkujaan valokvantiksi, sähkömagneettisen säteilyn energian ilmennyttyä Comptonin sironnassa määrällisenä ja valosähköisen ilmiön vaatiman kynnysenergisyyden ja irronneiden elektronien määrän ja energian määrällisyyden vuoksi. Sähkömagneettisen säteilyn energia näytti absorboituvan ja tämän jälkeen emitoituvan vain diskreetteinä määrinä, joissa tilanteissa sähkömagneettisen säteilyn energia siirtyi vain diskreetteinä määrinä - kvantteina.
Muillakin perusvuorovaikutuksilla on vastaavaat määrällisyydet - kvanttinsa. Kvantitoidun gravitaation - kvanttigravitaation - gravitaatiokentän hypoteettinen kvantti on gravitoni. Tätä ei ole vielä havaittu. "
Matemaatikot on vuosisadan yrittäneet ymmärtää, hyvällä menestykselläkö. Suosittelen matematiikan heivaamista sinne minne se kuuluu ja asian miettimistä niin kuin se tapahtuu. Matematiikka on hyvä apuväline mutta ei kuvaa fyysistä maailmaa. Ts juuri matemaatikot on syypää fysiikan ymmärtämisen kurjuuteen.
Goswell kirjoitti: ↑01 Helmi 2025, 21:48
Pankaapas nyt se mietintämyssykkä pääkköseen ja lopettakaa tuo hörhöily.
Massa muodostuu energiasta, energia esiintyy kvantteina, kvantit syntyy ja tuhoutuu, kutsutaan fotoneiksi, vieläpä välittävät ryökäleet voimaa ja voimaparit tuppaa olemaan aina symmetrisiä. Vuorovaikuttavat voimat välittää voimaa läpi tyhjiön, olkoonpa tuo matka kuinka suuri tai kuinka pieni tahansa.
Kun atomin ytimessä on massa, ja ydin siirtyy kiihtyvyydessä, vuorovaikutukset ytimen ympärillä muuttuvat, voimaparit säilyy yhä symmetrisinä mutta niiden voimavaikutus muuttuu koska vaikutusetäisyys muuttuu eri puolilla ydintä, jos fotonilla on lyhyempi matka kuljettava syntyy suurempi vuorovaikutustaajuus ja päinvastoin, fotoni antaa myös impulsin, jos vuorovaikutustaajuus on suurempi, syntyy suurempi voima ja päinvastoin.
Mitään ei kuitenkaan tule lisää eikä mitään katoa, vain fotonien syntyminen ja tuhoutuminen tapahtuu eri taajuudella ekuoren ja ytimen välillä, no propleemo.
Ajatuskoe, otetaan viisisormiset ulottimet taas koevälineeksi, kämmenet tarkkaan ottaen, Kuvittele pallo joka syntyy kämmenestä, se pallo omaa vakionopeuden ja pomppii häviöittä kammenten välissä, kämmenten väli on metri, syntyy tietty taajuus pallon suunnanmuutoksiin kämmenien välillä, jokainen suunnanmuutos on impulssi, lähennä kämmeniä, mitä tapahtuu taajuudelle, loitonna niitä, mitä tapahtuu nyt?
Esimerkki harjoitusatomin tapauksessa, on keskilevy kahden muun levyn välillä, keskilevystä syntyy kaksi palloa, yksi kohti kumpaakin reunalevyä ja pompottelu alkaa, taajuus on sama molemmilla puolilla keskilevyä levossa, siirrä keskilevyä johonkin suuntaan, kuvaa kiihtyvyyttä, mitä tapahtuu vuorovaikutustaajuuksille keskilevyn eri puolilla? Jos tuon tilanteen saisi syntymään ilman kiihtyvyyttä, koelaite alkaisi kulkea siihen suuntaan missä vuorovaikutustaajuus on suurempi, ei sitä saa koska tarvitaan se kiihdyttävä voima suuremman taajuuden puolelle joka siirtää hitauden omaavan ytimen kohti kiihdyttävää voimaa ja syntyy massan hitaus kappaletasolle.
Inertia johtuu ts kvanttittuneesta energiasta josta materia koostuu, fotoneiksi kutsuvat joitain niistä, siitä samasta kvattipuurosta josta massakin koostuu, vuorovaikutuksista syntyvä voima on kuitenkin riippuvainen vuorovaikutustaajuudesta jolla fotoneita vaihdetaan ja se ei ole symmetrinen kuin levossa.
Sama kysymys sinulle ja uudestaan, vapaan elektronin Inertia? Ei ole fotoneita ei puuroa.
Tekisi mieli sanoa että en tiedä, mutta, jos fotonilla on inertia, sitähän se impulssi on jolla aurinkopurjetta työnnetään, silloin elektronillakin on inertia vaikka olisi massaton mitä se ei väitetysti ole josta päästään kaipaamaan sisäistä rakennetta.
Fotonilla ei ole massaa, liikemäärä (p=hf/c=h/λ) ja energia (E=hf) kyllä on.
(f on taajuus, λ aallonpituus, h Planckin vakio.
En tiedä, on aina hyvä vastaus.
Nyt sanot, että inertia on impulssi.
Simplex sanoo, että se on energia.
Eusa sanoo sen olevan fysikaalisen aika-avaruuden tyhjöenergiadynaaminen kenttämekanismi.
Mielestäni inertia on massan ominaisuus ja jos inertiaa halutaan mitata, niin mitataan massan määrää, yksikkönä kg.
Mitä on impulssi? Se on voimaa, energiaa, kyky tehdä työtä.
Ei ole. Impulssi on liikemäärän muutoksen määrä.
Massa on kaikkea tuota,
Massan ja liikkeen myötä saadaan noita ilmiöitä, mutta massa ei ole muuta kuin massa.
kilo on massan määrä (tuo ärsyttää vieläkin mutta uskotaan),
Massan määrä ilmoitetaan kiloina, jos ei miellytä, niin sitten ei miellytä.
massan määrä ja laatu vaikuttaa inertian syntyyn.
Miten?
Massassa se voima, energia ja kyky tehdä työtä pysyy piilossa niin kauan kunnes massan sidokset hajotetaan, ja ziizuz sentään sitten kun ne massan sidokset hajoitetaan työtä tehdäänkin oikein urakalla.
Miten tämä liittyy massan inertia (hitaus) ominaisuuteen?
Ne sidokset on juuri se mistä inertia syntyy
Selitys ei toimi. Vapaalla elektronilla ei ole sidoksia, mutta on massa ja inertia..
ja sidoksien määrä riippuu massan määrästä ja laadusta
Massan määrä on kiloja, mutta mitä eri laatuisia massoja sinulla on, ja millä sen massan määrä ilmoitetaan ellei kiloina?
se epätasapaino massan sisäisessä "työnteossa" on hillitympi muoto työnteosta
Massan sisäinen työnteko tai muoto ei ole ulkoista työntekoa?
Kappaleen liiketila ei muutu kappaleen sisäisin voimin, tarvitaan ulkoinen voima.
vain sisäinen epätasapaino, lempeä tuulahdus joka säilyttää massan massana mutta antaa hiukan vinkkiä että massassa potkua löytyy.
Ihan kuten Albertti setä meille kertoi E=mcc.
E=mc² ei säilytä massaa massana, vaan muuttaa massaa energiaksi.
Kaikki mitä väität vastaan on väärinymmärrystä. Impulssi on liikemäärän siirtämistä, liikemäärä ei muutu ilman voimaa. Vaa'an kansi painuu liikemäärän siirrosta punnittavan kappaleen massan määrän mukaisesti, liikemäärä ei pääse muuttumaan koska maanpinta estää liikemäärän muuttumisen mutta syntyy paine vaa'an kanteen kohti maapallon keskustaa joka mitataan massan painona.
Massa on pohjimmiltaan, juurikin pohjimmiltaan vain kvantittunutta energiaa.
Massan määrä vaikuttaa inertiaan juurikin massan määrällä mutta massa on pohjimmiltaan vain energia kvantteja.
Fotonillakaan ei ole sisäistä rakennetta silti sillä on hitaus, se luo impulssin.
Tarvitaan ulkoinen voima, tietysti tarvitaan, sitä sisäistä tasapainoa ei saa rikottua ilman ulkoista voimaa, joko gravitaatio, sm-voima.
Massa ON energiaa, se ei muutu energiaksi, se energia vapautuu esim annihilaatiossa eikä ole enään sisäisesti sidottua energiaa.
Mieti nyt, massan sisäiset sidokset on vuorovaikutusta, kvanttien, energian vaihtoa, elektronin voi katsoa siirtävän liike-energiaakin ja luovan impulssin siinä kuin fotoninkin, se on tavallaan yksi yksikkö vuorovaikutusta, yksi taajuuden impulssi ja juuri täten se liittyy inertiaan koska inertia on vuorovaikutuksien luoma massan ominaisuus, se ilmentyy silloin kun massaa kiihdytetään pintavoimalla tai tilavuusvoimalla silloin kun massan kiihtyvyys on estetty jonka se muutoin saisi toisen kappaleen gravitaatiosta, tällöin sitä kylläkin kutsutaan massan painoksi.
Just päjähti mieleen, elektroni ei tuhoudu kuten fotoni, fotonin lepomassaa ei voisi tuosta syystä edes mitata, jos sillä sellainen olisi, mutta toisaalta jos lisätään fotoneita heijastinlaatikkoon, laatikon massa kasvaa.
Atomin ydin ja sen elektronit eivät pelaa pingpongia virtuaalihiukkaisilla. Tuollaista sinun vuororvaikutustaajuutta ei ole olemassa.
Olet käsittänyt kvantitkin väärin. Kvantti ei ole pienin energian yksikkö, joka voi olla olemassa, vaan se on pienin energian yksikkö tietyssä tapahtumassa. Jossain toisessa tapahtumassa energian kvantti voi olla eri suuri. Olet ymmärtänyt väärin alkeishiukkasetkin. Niiden käytöstä ei voi mallintaa suoralla analogialla makromaailman kappaleisiin, vaan alkeishiukkasia pitää mallintaa kvanttifysiikalla. Se on ihan erilainen, kuin jokapäiväinen makromaailma, jonka voi ymmärtää maalaisjärjellä. Alkeishiukkasia voi ymmärtää vain matematiikalla.
Aika harva makromaailman kappale katoaa kontaktissa ja syntyy toiseen liiketilaan.
Kvantti, Wikin käsitys kvantista.
"Kvantti (lat. quantum, "kuinka paljon") merkitsee fysiikassa jonkin asian, esimerkiksi energian määräsuureen diskreettiyttä, eli epäjatkuvuutta; määrällisyyttä. Kvanttifysiikassa kvantittunut suure voi saada vain diskreettejä arvoja, eli suureen arvot ovat aina jonkin määrän (kvantin) kerrannaisia tai se voi muuttua vain tietyn määrän (kvantin) kerrannaisina. Suomenkielisenä vastineena on joskus käytetty myös sanoja erkale ja alkeisrae.
Etuliitteenä 'kvantti' viittaa ilmiöihin ja teorioihin, joissa vaikuttavat suureet ovat kvantittuneet ja joiden käsittelyssä kvantti-ilmiöt täytyy ottaa huomioon. Tällaisia ilmiöitä käsittelevät kvanttifysiikan kvanttiteoriat. Kvanttifysikaalisille ilmiöille on tunnusomaista, että niitä kuvaavissa teorioissa esiintyy Planckin vakio; milloin suureen arvon laskennassa käytetään Planckin vakiota, ilmenee suureen arvo jonkinlaisena kerrannaisena suhteessa Planckin vakioon. Tavanomaisia esimerkkejä fysikaalisten suureiden kvantittumisesta (kvantisoimisesta) ovat energian, spinin ja pyörimismäärän kvantittuminen niin, että ne voivat saada mittauksissa vain diskreettejä - epäjatkuvia - arvoja.
Nimitystä 'kvantti' käytetään joskus myös bosoneista, jotka toimivat perusvuorovaikutusten välittäjähiukkasina. Sähkömagneettisen vuorovaikutuksen välittäjähiukkasta fotonia kutsuttiin alkujaan valokvantiksi, sähkömagneettisen säteilyn energian ilmennyttyä Comptonin sironnassa määrällisenä ja valosähköisen ilmiön vaatiman kynnysenergisyyden ja irronneiden elektronien määrän ja energian määrällisyyden vuoksi. Sähkömagneettisen säteilyn energia näytti absorboituvan ja tämän jälkeen emitoituvan vain diskreetteinä määrinä, joissa tilanteissa sähkömagneettisen säteilyn energia siirtyi vain diskreetteinä määrinä - kvantteina.
Muillakin perusvuorovaikutuksilla on vastaavaat määrällisyydet - kvanttinsa. Kvantitoidun gravitaation - kvanttigravitaation - gravitaatiokentän hypoteettinen kvantti on gravitoni. Tätä ei ole vielä havaittu. "
Matemaatikot on vuosisadan yrittäneet ymmärtää, hyvällä menestykselläkö. Suosittelen matematiikan heivaamista sinne minne se kuuluu ja asian miettimistä niin kuin se tapahtuu. Matematiikka on hyvä apuväline mutta ei kuvaa fyysistä maailmaa. Ts juuri matemaatikot on syypää fysiikan ymmärtämisen kurjuuteen.
Tuossa olen vakaasti täsmälleen päinvastaista mieltä. Matematiikka on ainoa väline kuvata fyysistä maailmaa tarkasti ja oikein. Sen näemme jo siitä, että matematiikalla kuvatun fysiikan avulla olemme pystyneet rakentamaan traktoreita ja ydinpommeja ja kaikkea muuta kivaa, joka oikeasti toimii. Sinun verbaalisen mallin avulla ei ole pystytty rakentamaan yhtään mitään ja vaikka pystyisi, se ei toimisi.
PS. Lainauksesi wikipedian artikkelista kvanteista vahvistaa epäilykseni, että olet ymmärtänyt kvantitkin väärin. Tuo wikin kuvaus on täsmälleen sen mukainen kuin sanoin.
Goswell kirjoitti: ↑01 Helmi 2025, 21:48
Pankaapas nyt se mietintämyssykkä pääkköseen ja lopettakaa tuo hörhöily.
Massa muodostuu energiasta, energia esiintyy kvantteina, kvantit syntyy ja tuhoutuu, kutsutaan fotoneiksi, vieläpä välittävät ryökäleet voimaa ja voimaparit tuppaa olemaan aina symmetrisiä. Vuorovaikuttavat voimat välittää voimaa läpi tyhjiön, olkoonpa tuo matka kuinka suuri tai kuinka pieni tahansa.
Kun atomin ytimessä on massa, ja ydin siirtyy kiihtyvyydessä, vuorovaikutukset ytimen ympärillä muuttuvat, voimaparit säilyy yhä symmetrisinä mutta niiden voimavaikutus muuttuu koska vaikutusetäisyys muuttuu eri puolilla ydintä, jos fotonilla on lyhyempi matka kuljettava syntyy suurempi vuorovaikutustaajuus ja päinvastoin, fotoni antaa myös impulsin, jos vuorovaikutustaajuus on suurempi, syntyy suurempi voima ja päinvastoin.
Mitään ei kuitenkaan tule lisää eikä mitään katoa, vain fotonien syntyminen ja tuhoutuminen tapahtuu eri taajuudella ekuoren ja ytimen välillä, no propleemo.
Ajatuskoe, otetaan viisisormiset ulottimet taas koevälineeksi, kämmenet tarkkaan ottaen, Kuvittele pallo joka syntyy kämmenestä, se pallo omaa vakionopeuden ja pomppii häviöittä kammenten välissä, kämmenten väli on metri, syntyy tietty taajuus pallon suunnanmuutoksiin kämmenien välillä, jokainen suunnanmuutos on impulssi, lähennä kämmeniä, mitä tapahtuu taajuudelle, loitonna niitä, mitä tapahtuu nyt?
Esimerkki harjoitusatomin tapauksessa, on keskilevy kahden muun levyn välillä, keskilevystä syntyy kaksi palloa, yksi kohti kumpaakin reunalevyä ja pompottelu alkaa, taajuus on sama molemmilla puolilla keskilevyä levossa, siirrä keskilevyä johonkin suuntaan, kuvaa kiihtyvyyttä, mitä tapahtuu vuorovaikutustaajuuksille keskilevyn eri puolilla? Jos tuon tilanteen saisi syntymään ilman kiihtyvyyttä, koelaite alkaisi kulkea siihen suuntaan missä vuorovaikutustaajuus on suurempi, ei sitä saa koska tarvitaan se kiihdyttävä voima suuremman taajuuden puolelle joka siirtää hitauden omaavan ytimen kohti kiihdyttävää voimaa ja syntyy massan hitaus kappaletasolle.
Inertia johtuu ts kvanttittuneesta energiasta josta materia koostuu, fotoneiksi kutsuvat joitain niistä, siitä samasta kvattipuurosta josta massakin koostuu, vuorovaikutuksista syntyvä voima on kuitenkin riippuvainen vuorovaikutustaajuudesta jolla fotoneita vaihdetaan ja se ei ole symmetrinen kuin levossa.
Sama kysymys sinulle ja uudestaan, vapaan elektronin Inertia? Ei ole fotoneita ei puuroa.
Tekisi mieli sanoa että en tiedä, mutta, jos fotonilla on inertia, sitähän se impulssi on jolla aurinkopurjetta työnnetään, silloin elektronillakin on inertia vaikka olisi massaton mitä se ei väitetysti ole josta päästään kaipaamaan sisäistä rakennetta.
Fotonilla ei ole massaa, liikemäärä (p=hf/c=h/λ) ja energia (E=hf) kyllä on.
(f on taajuus, λ aallonpituus, h Planckin vakio.
En tiedä, on aina hyvä vastaus.
Nyt sanot, että inertia on impulssi.
Simplex sanoo, että se on energia.
Eusa sanoo sen olevan fysikaalisen aika-avaruuden tyhjöenergiadynaaminen kenttämekanismi.
Mielestäni inertia on massan ominaisuus ja jos inertiaa halutaan mitata, niin mitataan massan määrää, yksikkönä kg.
Mitä on impulssi? Se on voimaa, energiaa, kyky tehdä työtä.
Ei ole. Impulssi on liikemäärän muutoksen määrä.
Massa on kaikkea tuota,
Massan ja liikkeen myötä saadaan noita ilmiöitä, mutta massa ei ole muuta kuin massa.
kilo on massan määrä (tuo ärsyttää vieläkin mutta uskotaan),
Massan määrä ilmoitetaan kiloina, jos ei miellytä, niin sitten ei miellytä.
massan määrä ja laatu vaikuttaa inertian syntyyn.
Miten?
Massassa se voima, energia ja kyky tehdä työtä pysyy piilossa niin kauan kunnes massan sidokset hajotetaan, ja ziizuz sentään sitten kun ne massan sidokset hajoitetaan työtä tehdäänkin oikein urakalla.
Miten tämä liittyy massan inertia (hitaus) ominaisuuteen?
Ne sidokset on juuri se mistä inertia syntyy
Selitys ei toimi. Vapaalla elektronilla ei ole sidoksia, mutta on massa ja inertia..
ja sidoksien määrä riippuu massan määrästä ja laadusta
Massan määrä on kiloja, mutta mitä eri laatuisia massoja sinulla on, ja millä sen massan määrä ilmoitetaan ellei kiloina?
se epätasapaino massan sisäisessä "työnteossa" on hillitympi muoto työnteosta
Massan sisäinen työnteko tai muoto ei ole ulkoista työntekoa?
Kappaleen liiketila ei muutu kappaleen sisäisin voimin, tarvitaan ulkoinen voima.
vain sisäinen epätasapaino, lempeä tuulahdus joka säilyttää massan massana mutta antaa hiukan vinkkiä että massassa potkua löytyy.
Ihan kuten Albertti setä meille kertoi E=mcc.
E=mc² ei säilytä massaa massana, vaan muuttaa massaa energiaksi.
Kaikki mitä väität vastaan on väärinymmärrystä. Impulssi on liikemäärän siirtämistä, liikemäärä ei muutu ilman voimaa. Vaa'an kansi painuu liikemäärän siirrosta punnittavan kappaleen massan määrän mukaisesti, liikemäärä ei pääse muuttumaan koska maanpinta estää liikemäärän muuttumisen mutta syntyy paine vaa'an kanteen kohti maapallon keskustaa joka mitataan massan painona.
Massa on pohjimmiltaan, juurikin pohjimmiltaan vain kvantittunutta energiaa.
Massan määrä vaikuttaa inertiaan juurikin massan määrällä mutta massa on pohjimmiltaan vain energia kvantteja.
Fotonillakaan ei ole sisäistä rakennetta silti sillä on hitaus, se luo impulssin.
Tarvitaan ulkoinen voima, tietysti tarvitaan, sitä sisäistä tasapainoa ei saa rikottua ilman ulkoista voimaa, joko gravitaatio, sm-voima.
Massa ON energiaa, se ei muutu energiaksi, se energia vapautuu esim annihilaatiossa eikä ole enään sisäisesti sidottua energiaa.
Mieti nyt, massan sisäiset sidokset on vuorovaikutusta, kvanttien, energian vaihtoa, elektronin voi katsoa siirtävän liike-energiaakin ja luovan impulssin siinä kuin fotoninkin, se on tavallaan yksi yksikkö vuorovaikutusta, yksi taajuuden impulssi ja juuri täten se liittyy inertiaan koska inertia on vuorovaikutuksien luoma massan ominaisuus, se ilmentyy silloin kun massaa kiihdytetään pintavoimalla tai tilavuusvoimalla silloin kun massan kiihtyvyys on estetty jonka se muutoin saisi toisen kappaleen gravitaatiosta, tällöin sitä kylläkin kutsutaan massan painoksi.
Just päjähti mieleen, elektroni ei tuhoudu kuten fotoni, fotonin lepomassaa ei voisi tuosta syystä edes mitata, jos sillä sellainen olisi, mutta toisaalta jos lisätään fotoneita heijastinlaatikkoon, laatikon massa kasvaa.
Atomin ydin ja sen elektronit eivät pelaa pingpongia virtuaalihiukkaisilla. Tuollaista sinun vuororvaikutustaajuutta ei ole olemassa.
Olet käsittänyt kvantitkin väärin. Kvantti ei ole pienin energian yksikkö, joka voi olla olemassa, vaan se on pienin energian yksikkö tietyssä tapahtumassa. Jossain toisessa tapahtumassa energian kvantti voi olla eri suuri. Olet ymmärtänyt väärin alkeishiukkasetkin. Niiden käytöstä ei voi mallintaa suoralla analogialla makromaailman kappaleisiin, vaan alkeishiukkasia pitää mallintaa kvanttifysiikalla. Se on ihan erilainen, kuin jokapäiväinen makromaailma, jonka voi ymmärtää maalaisjärjellä. Alkeishiukkasia voi ymmärtää vain matematiikalla.
Aika harva makromaailman kappale katoaa kontaktissa ja syntyy toiseen liiketilaan.
Kvantti, Wikin käsitys kvantista.
"Kvantti (lat. quantum, "kuinka paljon") merkitsee fysiikassa jonkin asian, esimerkiksi energian määräsuureen diskreettiyttä, eli epäjatkuvuutta; määrällisyyttä. Kvanttifysiikassa kvantittunut suure voi saada vain diskreettejä arvoja, eli suureen arvot ovat aina jonkin määrän (kvantin) kerrannaisia tai se voi muuttua vain tietyn määrän (kvantin) kerrannaisina. Suomenkielisenä vastineena on joskus käytetty myös sanoja erkale ja alkeisrae.
Etuliitteenä 'kvantti' viittaa ilmiöihin ja teorioihin, joissa vaikuttavat suureet ovat kvantittuneet ja joiden käsittelyssä kvantti-ilmiöt täytyy ottaa huomioon. Tällaisia ilmiöitä käsittelevät kvanttifysiikan kvanttiteoriat. Kvanttifysikaalisille ilmiöille on tunnusomaista, että niitä kuvaavissa teorioissa esiintyy Planckin vakio; milloin suureen arvon laskennassa käytetään Planckin vakiota, ilmenee suureen arvo jonkinlaisena kerrannaisena suhteessa Planckin vakioon. Tavanomaisia esimerkkejä fysikaalisten suureiden kvantittumisesta (kvantisoimisesta) ovat energian, spinin ja pyörimismäärän kvantittuminen niin, että ne voivat saada mittauksissa vain diskreettejä - epäjatkuvia - arvoja.
Nimitystä 'kvantti' käytetään joskus myös bosoneista, jotka toimivat perusvuorovaikutusten välittäjähiukkasina. Sähkömagneettisen vuorovaikutuksen välittäjähiukkasta fotonia kutsuttiin alkujaan valokvantiksi, sähkömagneettisen säteilyn energian ilmennyttyä Comptonin sironnassa määrällisenä ja valosähköisen ilmiön vaatiman kynnysenergisyyden ja irronneiden elektronien määrän ja energian määrällisyyden vuoksi. Sähkömagneettisen säteilyn energia näytti absorboituvan ja tämän jälkeen emitoituvan vain diskreetteinä määrinä, joissa tilanteissa sähkömagneettisen säteilyn energia siirtyi vain diskreetteinä määrinä - kvantteina.
Muillakin perusvuorovaikutuksilla on vastaavaat määrällisyydet - kvanttinsa. Kvantitoidun gravitaation - kvanttigravitaation - gravitaatiokentän hypoteettinen kvantti on gravitoni. Tätä ei ole vielä havaittu. "
Matemaatikot on vuosisadan yrittäneet ymmärtää, hyvällä menestykselläkö. Suosittelen matematiikan heivaamista sinne minne se kuuluu ja asian miettimistä niin kuin se tapahtuu. Matematiikka on hyvä apuväline mutta ei kuvaa fyysistä maailmaa. Ts juuri matemaatikot on syypää fysiikan ymmärtämisen kurjuuteen.
Tuossa olen vakaasti täsmälleen päinvastaista mieltä. Matematiikka on ainoa väline kuvata fyysistä maailmaa tarkasti ja oikein. Sen näemme jo siitä, että matematiikalla kuvatun fysiikan avulla olemme pystyneet rakentamaan traktoreita ja ydinpommeja ja kaikkea muuta kivaa, joka oikeasti toimii. Sinun verbaalisen mallin avulla ei ole pystytty rakentamaan yhtään mitään ja vaikka pystyisi, se ei toimisi.
PS. Lainauksesi wikipedian artikkelista kvanteista vahvistaa epäilykseni, että olet ymmärtänyt kvantitkin väärin. Tuo wikin kuvaus on täsmälleen sen mukainen kuin sanoin.
No tuskimpa olen, energia erkale, epäjatkuva, Vaikka fotoni, sillä on tarkka energiamäärä, voidaan käsittää hiukkasena.
Verbaalinen malli kuvaa kuinka saadaan inertia syntymään vaikka massattomista hiukkasista. Suosittelen ensin miettimään asiat "mekaanisesti", vasta sitten kuvaamaan niitä matemaattisesti, pelkkä matematiikka kun on täysin abstrakti tapa ajatella ja fysiikkaa ei taivu läheskään kaikkeen mihin matematiikka taipuu ja pöljät matemaatikot joille matematiikka on Jumala ei tuota tajua.
Re: Inertia.
Lähetetty: 02 Helmi 2025, 11:34
Kirjoittaja Susa
Goswell kirjoitti: ↑02 Helmi 2025, 11:30
Verbaalinen malli kuvaa kuinka saadaan inertia syntymään vaikka massattomista hiukkasista. Suosittelen ensin miettimään asiat "mekaanisesti", vasta sitten kuvaamaan niitä matemaattisesti, pelkkä matematiikka kun on täysin abstrakti tapa ajatella ja fysiikkaa ei taivu läheskään kaikkeen mihin matematiikka taipuu ja pöljät matemaatikot joille matematiikka on Jumala ei tuota tajua.
Gossun verbaalinen malli toimii siis paremmin kuin fyysikoiden ja matemaatikoiden luomat mallit.
Sama kysymys sinulle ja uudestaan, vapaan elektronin Inertia? Ei ole fotoneita ei puuroa.
Tekisi mieli sanoa että en tiedä, mutta, jos fotonilla on inertia, sitähän se impulssi on jolla aurinkopurjetta työnnetään, silloin elektronillakin on inertia vaikka olisi massaton mitä se ei väitetysti ole josta päästään kaipaamaan sisäistä rakennetta.
Fotonilla ei ole massaa, liikemäärä (p=hf/c=h/λ) ja energia (E=hf) kyllä on.
(f on taajuus, λ aallonpituus, h Planckin vakio.
En tiedä, on aina hyvä vastaus.
Nyt sanot, että inertia on impulssi.
Simplex sanoo, että se on energia.
Eusa sanoo sen olevan fysikaalisen aika-avaruuden tyhjöenergiadynaaminen kenttämekanismi.
Mielestäni inertia on massan ominaisuus ja jos inertiaa halutaan mitata, niin mitataan massan määrää, yksikkönä kg.
Mitä on impulssi? Se on voimaa, energiaa, kyky tehdä työtä.
Ei ole. Impulssi on liikemäärän muutoksen määrä.
Massa on kaikkea tuota,
Massan ja liikkeen myötä saadaan noita ilmiöitä, mutta massa ei ole muuta kuin massa.
kilo on massan määrä (tuo ärsyttää vieläkin mutta uskotaan),
Massan määrä ilmoitetaan kiloina, jos ei miellytä, niin sitten ei miellytä.
massan määrä ja laatu vaikuttaa inertian syntyyn.
Miten?
Massassa se voima, energia ja kyky tehdä työtä pysyy piilossa niin kauan kunnes massan sidokset hajotetaan, ja ziizuz sentään sitten kun ne massan sidokset hajoitetaan työtä tehdäänkin oikein urakalla.
Miten tämä liittyy massan inertia (hitaus) ominaisuuteen?
Ne sidokset on juuri se mistä inertia syntyy
Selitys ei toimi. Vapaalla elektronilla ei ole sidoksia, mutta on massa ja inertia..
ja sidoksien määrä riippuu massan määrästä ja laadusta
Massan määrä on kiloja, mutta mitä eri laatuisia massoja sinulla on, ja millä sen massan määrä ilmoitetaan ellei kiloina?
se epätasapaino massan sisäisessä "työnteossa" on hillitympi muoto työnteosta
Massan sisäinen työnteko tai muoto ei ole ulkoista työntekoa?
Kappaleen liiketila ei muutu kappaleen sisäisin voimin, tarvitaan ulkoinen voima.
vain sisäinen epätasapaino, lempeä tuulahdus joka säilyttää massan massana mutta antaa hiukan vinkkiä että massassa potkua löytyy.
Ihan kuten Albertti setä meille kertoi E=mcc.
E=mc² ei säilytä massaa massana, vaan muuttaa massaa energiaksi.
Kaikki mitä väität vastaan on väärinymmärrystä. Impulssi on liikemäärän siirtämistä, liikemäärä ei muutu ilman voimaa. Vaa'an kansi painuu liikemäärän siirrosta punnittavan kappaleen massan määrän mukaisesti, liikemäärä ei pääse muuttumaan koska maanpinta estää liikemäärän muuttumisen mutta syntyy paine vaa'an kanteen kohti maapallon keskustaa joka mitataan massan painona.
Massa on pohjimmiltaan, juurikin pohjimmiltaan vain kvantittunutta energiaa.
Massan määrä vaikuttaa inertiaan juurikin massan määrällä mutta massa on pohjimmiltaan vain energia kvantteja.
Fotonillakaan ei ole sisäistä rakennetta silti sillä on hitaus, se luo impulssin.
Tarvitaan ulkoinen voima, tietysti tarvitaan, sitä sisäistä tasapainoa ei saa rikottua ilman ulkoista voimaa, joko gravitaatio, sm-voima.
Massa ON energiaa, se ei muutu energiaksi, se energia vapautuu esim annihilaatiossa eikä ole enään sisäisesti sidottua energiaa.
Mieti nyt, massan sisäiset sidokset on vuorovaikutusta, kvanttien, energian vaihtoa, elektronin voi katsoa siirtävän liike-energiaakin ja luovan impulssin siinä kuin fotoninkin, se on tavallaan yksi yksikkö vuorovaikutusta, yksi taajuuden impulssi ja juuri täten se liittyy inertiaan koska inertia on vuorovaikutuksien luoma massan ominaisuus, se ilmentyy silloin kun massaa kiihdytetään pintavoimalla tai tilavuusvoimalla silloin kun massan kiihtyvyys on estetty jonka se muutoin saisi toisen kappaleen gravitaatiosta, tällöin sitä kylläkin kutsutaan massan painoksi.
Just päjähti mieleen, elektroni ei tuhoudu kuten fotoni, fotonin lepomassaa ei voisi tuosta syystä edes mitata, jos sillä sellainen olisi, mutta toisaalta jos lisätään fotoneita heijastinlaatikkoon, laatikon massa kasvaa.
Atomin ydin ja sen elektronit eivät pelaa pingpongia virtuaalihiukkaisilla. Tuollaista sinun vuororvaikutustaajuutta ei ole olemassa.
Olet käsittänyt kvantitkin väärin. Kvantti ei ole pienin energian yksikkö, joka voi olla olemassa, vaan se on pienin energian yksikkö tietyssä tapahtumassa. Jossain toisessa tapahtumassa energian kvantti voi olla eri suuri. Olet ymmärtänyt väärin alkeishiukkasetkin. Niiden käytöstä ei voi mallintaa suoralla analogialla makromaailman kappaleisiin, vaan alkeishiukkasia pitää mallintaa kvanttifysiikalla. Se on ihan erilainen, kuin jokapäiväinen makromaailma, jonka voi ymmärtää maalaisjärjellä. Alkeishiukkasia voi ymmärtää vain matematiikalla.
Aika harva makromaailman kappale katoaa kontaktissa ja syntyy toiseen liiketilaan.
Kvantti, Wikin käsitys kvantista.
"Kvantti (lat. quantum, "kuinka paljon") merkitsee fysiikassa jonkin asian, esimerkiksi energian määräsuureen diskreettiyttä, eli epäjatkuvuutta; määrällisyyttä. Kvanttifysiikassa kvantittunut suure voi saada vain diskreettejä arvoja, eli suureen arvot ovat aina jonkin määrän (kvantin) kerrannaisia tai se voi muuttua vain tietyn määrän (kvantin) kerrannaisina. Suomenkielisenä vastineena on joskus käytetty myös sanoja erkale ja alkeisrae.
Etuliitteenä 'kvantti' viittaa ilmiöihin ja teorioihin, joissa vaikuttavat suureet ovat kvantittuneet ja joiden käsittelyssä kvantti-ilmiöt täytyy ottaa huomioon. Tällaisia ilmiöitä käsittelevät kvanttifysiikan kvanttiteoriat. Kvanttifysikaalisille ilmiöille on tunnusomaista, että niitä kuvaavissa teorioissa esiintyy Planckin vakio; milloin suureen arvon laskennassa käytetään Planckin vakiota, ilmenee suureen arvo jonkinlaisena kerrannaisena suhteessa Planckin vakioon. Tavanomaisia esimerkkejä fysikaalisten suureiden kvantittumisesta (kvantisoimisesta) ovat energian, spinin ja pyörimismäärän kvantittuminen niin, että ne voivat saada mittauksissa vain diskreettejä - epäjatkuvia - arvoja.
Nimitystä 'kvantti' käytetään joskus myös bosoneista, jotka toimivat perusvuorovaikutusten välittäjähiukkasina. Sähkömagneettisen vuorovaikutuksen välittäjähiukkasta fotonia kutsuttiin alkujaan valokvantiksi, sähkömagneettisen säteilyn energian ilmennyttyä Comptonin sironnassa määrällisenä ja valosähköisen ilmiön vaatiman kynnysenergisyyden ja irronneiden elektronien määrän ja energian määrällisyyden vuoksi. Sähkömagneettisen säteilyn energia näytti absorboituvan ja tämän jälkeen emitoituvan vain diskreetteinä määrinä, joissa tilanteissa sähkömagneettisen säteilyn energia siirtyi vain diskreetteinä määrinä - kvantteina.
Muillakin perusvuorovaikutuksilla on vastaavaat määrällisyydet - kvanttinsa. Kvantitoidun gravitaation - kvanttigravitaation - gravitaatiokentän hypoteettinen kvantti on gravitoni. Tätä ei ole vielä havaittu. "
Matemaatikot on vuosisadan yrittäneet ymmärtää, hyvällä menestykselläkö. Suosittelen matematiikan heivaamista sinne minne se kuuluu ja asian miettimistä niin kuin se tapahtuu. Matematiikka on hyvä apuväline mutta ei kuvaa fyysistä maailmaa. Ts juuri matemaatikot on syypää fysiikan ymmärtämisen kurjuuteen.
Tuossa olen vakaasti täsmälleen päinvastaista mieltä. Matematiikka on ainoa väline kuvata fyysistä maailmaa tarkasti ja oikein. Sen näemme jo siitä, että matematiikalla kuvatun fysiikan avulla olemme pystyneet rakentamaan traktoreita ja ydinpommeja ja kaikkea muuta kivaa, joka oikeasti toimii. Sinun verbaalisen mallin avulla ei ole pystytty rakentamaan yhtään mitään ja vaikka pystyisi, se ei toimisi.
PS. Lainauksesi wikipedian artikkelista kvanteista vahvistaa epäilykseni, että olet ymmärtänyt kvantitkin väärin. Tuo wikin kuvaus on täsmälleen sen mukainen kuin sanoin.
No tuskimpa olen, energia erkale, epäjatkuva, Vaikka fotoni, sillä on tarkka energiamäärä, voidaan käsittää hiukkasena.
Verbaalinen malli kuvaa kuinka saadaan inertia syntymään vaikka massattomista hiukkasista. Suosittelen ensin miettimään asiat "mekaanisesti", vasta sitten kuvaamaan niitä matemaattisesti, pelkkä matematiikka kun on täysin abstrakti tapa ajatella ja fysiikkaa ei taivu läheskään kaikkeen mihin matematiikka taipuu ja pöljät matemaatikot joille matematiikka on Jumala ei tuota tajua.
Mutta kun fotonilla ei ole tarkkaa energiamäärää, vaan se riippuu taajuudesta. Samasta lähteestä lähteneet kaksi täysin saman energiamäärän omaavaa fotonia omaavat eri määrät energiaa, kun ne törmäävät eri nopeuksilla liikkuvin kohteisiin.
Sanoisin mieluummin, että fysiikka ei taivu siihen, mihin matematiikka ei taivu. Mallisi fysiikka on matematiikan vastainen, joten se ei voi olla oikein. Fysiikka ei sisällä kaikkea matemaattisesti mahdollista, mutta fysiikassa ei voi olla mitään, mikä ei noudata matematiikkaa.
Tekisi mieli sanoa että en tiedä, mutta, jos fotonilla on inertia, sitähän se impulssi on jolla aurinkopurjetta työnnetään, silloin elektronillakin on inertia vaikka olisi massaton mitä se ei väitetysti ole josta päästään kaipaamaan sisäistä rakennetta.
Fotonilla ei ole massaa, liikemäärä (p=hf/c=h/λ) ja energia (E=hf) kyllä on.
(f on taajuus, λ aallonpituus, h Planckin vakio.
En tiedä, on aina hyvä vastaus.
Nyt sanot, että inertia on impulssi.
Simplex sanoo, että se on energia.
Eusa sanoo sen olevan fysikaalisen aika-avaruuden tyhjöenergiadynaaminen kenttämekanismi.
Mielestäni inertia on massan ominaisuus ja jos inertiaa halutaan mitata, niin mitataan massan määrää, yksikkönä kg.
Mitä on impulssi? Se on voimaa, energiaa, kyky tehdä työtä.
Ei ole. Impulssi on liikemäärän muutoksen määrä.
Massa on kaikkea tuota,
Massan ja liikkeen myötä saadaan noita ilmiöitä, mutta massa ei ole muuta kuin massa.
kilo on massan määrä (tuo ärsyttää vieläkin mutta uskotaan),
Massan määrä ilmoitetaan kiloina, jos ei miellytä, niin sitten ei miellytä.
massan määrä ja laatu vaikuttaa inertian syntyyn.
Miten?
Massassa se voima, energia ja kyky tehdä työtä pysyy piilossa niin kauan kunnes massan sidokset hajotetaan, ja ziizuz sentään sitten kun ne massan sidokset hajoitetaan työtä tehdäänkin oikein urakalla.
Miten tämä liittyy massan inertia (hitaus) ominaisuuteen?
Ne sidokset on juuri se mistä inertia syntyy
Selitys ei toimi. Vapaalla elektronilla ei ole sidoksia, mutta on massa ja inertia..
ja sidoksien määrä riippuu massan määrästä ja laadusta
Massan määrä on kiloja, mutta mitä eri laatuisia massoja sinulla on, ja millä sen massan määrä ilmoitetaan ellei kiloina?
se epätasapaino massan sisäisessä "työnteossa" on hillitympi muoto työnteosta
Massan sisäinen työnteko tai muoto ei ole ulkoista työntekoa?
Kappaleen liiketila ei muutu kappaleen sisäisin voimin, tarvitaan ulkoinen voima.
vain sisäinen epätasapaino, lempeä tuulahdus joka säilyttää massan massana mutta antaa hiukan vinkkiä että massassa potkua löytyy.
Ihan kuten Albertti setä meille kertoi E=mcc.
E=mc² ei säilytä massaa massana, vaan muuttaa massaa energiaksi.
Kaikki mitä väität vastaan on väärinymmärrystä. Impulssi on liikemäärän siirtämistä, liikemäärä ei muutu ilman voimaa. Vaa'an kansi painuu liikemäärän siirrosta punnittavan kappaleen massan määrän mukaisesti, liikemäärä ei pääse muuttumaan koska maanpinta estää liikemäärän muuttumisen mutta syntyy paine vaa'an kanteen kohti maapallon keskustaa joka mitataan massan painona.
Massa on pohjimmiltaan, juurikin pohjimmiltaan vain kvantittunutta energiaa.
Massan määrä vaikuttaa inertiaan juurikin massan määrällä mutta massa on pohjimmiltaan vain energia kvantteja.
Fotonillakaan ei ole sisäistä rakennetta silti sillä on hitaus, se luo impulssin.
Tarvitaan ulkoinen voima, tietysti tarvitaan, sitä sisäistä tasapainoa ei saa rikottua ilman ulkoista voimaa, joko gravitaatio, sm-voima.
Massa ON energiaa, se ei muutu energiaksi, se energia vapautuu esim annihilaatiossa eikä ole enään sisäisesti sidottua energiaa.
Mieti nyt, massan sisäiset sidokset on vuorovaikutusta, kvanttien, energian vaihtoa, elektronin voi katsoa siirtävän liike-energiaakin ja luovan impulssin siinä kuin fotoninkin, se on tavallaan yksi yksikkö vuorovaikutusta, yksi taajuuden impulssi ja juuri täten se liittyy inertiaan koska inertia on vuorovaikutuksien luoma massan ominaisuus, se ilmentyy silloin kun massaa kiihdytetään pintavoimalla tai tilavuusvoimalla silloin kun massan kiihtyvyys on estetty jonka se muutoin saisi toisen kappaleen gravitaatiosta, tällöin sitä kylläkin kutsutaan massan painoksi.
Just päjähti mieleen, elektroni ei tuhoudu kuten fotoni, fotonin lepomassaa ei voisi tuosta syystä edes mitata, jos sillä sellainen olisi, mutta toisaalta jos lisätään fotoneita heijastinlaatikkoon, laatikon massa kasvaa.
Atomin ydin ja sen elektronit eivät pelaa pingpongia virtuaalihiukkaisilla. Tuollaista sinun vuororvaikutustaajuutta ei ole olemassa.
Olet käsittänyt kvantitkin väärin. Kvantti ei ole pienin energian yksikkö, joka voi olla olemassa, vaan se on pienin energian yksikkö tietyssä tapahtumassa. Jossain toisessa tapahtumassa energian kvantti voi olla eri suuri. Olet ymmärtänyt väärin alkeishiukkasetkin. Niiden käytöstä ei voi mallintaa suoralla analogialla makromaailman kappaleisiin, vaan alkeishiukkasia pitää mallintaa kvanttifysiikalla. Se on ihan erilainen, kuin jokapäiväinen makromaailma, jonka voi ymmärtää maalaisjärjellä. Alkeishiukkasia voi ymmärtää vain matematiikalla.
Aika harva makromaailman kappale katoaa kontaktissa ja syntyy toiseen liiketilaan.
Kvantti, Wikin käsitys kvantista.
"Kvantti (lat. quantum, "kuinka paljon") merkitsee fysiikassa jonkin asian, esimerkiksi energian määräsuureen diskreettiyttä, eli epäjatkuvuutta; määrällisyyttä. Kvanttifysiikassa kvantittunut suure voi saada vain diskreettejä arvoja, eli suureen arvot ovat aina jonkin määrän (kvantin) kerrannaisia tai se voi muuttua vain tietyn määrän (kvantin) kerrannaisina. Suomenkielisenä vastineena on joskus käytetty myös sanoja erkale ja alkeisrae.
Etuliitteenä 'kvantti' viittaa ilmiöihin ja teorioihin, joissa vaikuttavat suureet ovat kvantittuneet ja joiden käsittelyssä kvantti-ilmiöt täytyy ottaa huomioon. Tällaisia ilmiöitä käsittelevät kvanttifysiikan kvanttiteoriat. Kvanttifysikaalisille ilmiöille on tunnusomaista, että niitä kuvaavissa teorioissa esiintyy Planckin vakio; milloin suureen arvon laskennassa käytetään Planckin vakiota, ilmenee suureen arvo jonkinlaisena kerrannaisena suhteessa Planckin vakioon. Tavanomaisia esimerkkejä fysikaalisten suureiden kvantittumisesta (kvantisoimisesta) ovat energian, spinin ja pyörimismäärän kvantittuminen niin, että ne voivat saada mittauksissa vain diskreettejä - epäjatkuvia - arvoja.
Nimitystä 'kvantti' käytetään joskus myös bosoneista, jotka toimivat perusvuorovaikutusten välittäjähiukkasina. Sähkömagneettisen vuorovaikutuksen välittäjähiukkasta fotonia kutsuttiin alkujaan valokvantiksi, sähkömagneettisen säteilyn energian ilmennyttyä Comptonin sironnassa määrällisenä ja valosähköisen ilmiön vaatiman kynnysenergisyyden ja irronneiden elektronien määrän ja energian määrällisyyden vuoksi. Sähkömagneettisen säteilyn energia näytti absorboituvan ja tämän jälkeen emitoituvan vain diskreetteinä määrinä, joissa tilanteissa sähkömagneettisen säteilyn energia siirtyi vain diskreetteinä määrinä - kvantteina.
Muillakin perusvuorovaikutuksilla on vastaavaat määrällisyydet - kvanttinsa. Kvantitoidun gravitaation - kvanttigravitaation - gravitaatiokentän hypoteettinen kvantti on gravitoni. Tätä ei ole vielä havaittu. "
Matemaatikot on vuosisadan yrittäneet ymmärtää, hyvällä menestykselläkö. Suosittelen matematiikan heivaamista sinne minne se kuuluu ja asian miettimistä niin kuin se tapahtuu. Matematiikka on hyvä apuväline mutta ei kuvaa fyysistä maailmaa. Ts juuri matemaatikot on syypää fysiikan ymmärtämisen kurjuuteen.
Tuossa olen vakaasti täsmälleen päinvastaista mieltä. Matematiikka on ainoa väline kuvata fyysistä maailmaa tarkasti ja oikein. Sen näemme jo siitä, että matematiikalla kuvatun fysiikan avulla olemme pystyneet rakentamaan traktoreita ja ydinpommeja ja kaikkea muuta kivaa, joka oikeasti toimii. Sinun verbaalisen mallin avulla ei ole pystytty rakentamaan yhtään mitään ja vaikka pystyisi, se ei toimisi.
PS. Lainauksesi wikipedian artikkelista kvanteista vahvistaa epäilykseni, että olet ymmärtänyt kvantitkin väärin. Tuo wikin kuvaus on täsmälleen sen mukainen kuin sanoin.
No tuskimpa olen, energia erkale, epäjatkuva, Vaikka fotoni, sillä on tarkka energiamäärä, voidaan käsittää hiukkasena.
Verbaalinen malli kuvaa kuinka saadaan inertia syntymään vaikka massattomista hiukkasista. Suosittelen ensin miettimään asiat "mekaanisesti", vasta sitten kuvaamaan niitä matemaattisesti, pelkkä matematiikka kun on täysin abstrakti tapa ajatella ja fysiikkaa ei taivu läheskään kaikkeen mihin matematiikka taipuu ja pöljät matemaatikot joille matematiikka on Jumala ei tuota tajua.
Mutta kun fotonilla ei ole tarkkaa energiamäärää, vaan se riippuu taajuudesta. Samasta lähteestä lähteneet kaksi täysin saman energiamäärän omaavaa fotonia omaavat eri määrät energiaa, kun ne törmäävät eri nopeuksilla liikkuvin kohteisiin.
Sanoisin mieluummin, että fysiikka ei taivu siihen, mihin matematiikka ei taivu. Mallisi fysiikka on matematiikan vastainen, joten se ei voi olla oikein.
Sillä hiukkasella on tarkka energiamäärä, se mitä siitä saadaan ulos muiden syiden takia on toinen juttu.
"Fysiikka ei sisällä kaikkea matemaattisesti mahdollista, mutta fysiikassa ei voi olla mitään, mikä ei noudata matematiikkaa."
Totta, mutta matematiikka voi sisältää vaikka mitä mihin fysiikka ei taivu.
Fotonilla ei ole massaa, liikemäärä (p=hf/c=h/λ) ja energia (E=hf) kyllä on.
(f on taajuus, λ aallonpituus, h Planckin vakio.
En tiedä, on aina hyvä vastaus.
Nyt sanot, että inertia on impulssi.
Simplex sanoo, että se on energia.
Eusa sanoo sen olevan fysikaalisen aika-avaruuden tyhjöenergiadynaaminen kenttämekanismi.
Mielestäni inertia on massan ominaisuus ja jos inertiaa halutaan mitata, niin mitataan massan määrää, yksikkönä kg.
Mitä on impulssi? Se on voimaa, energiaa, kyky tehdä työtä.
Ei ole. Impulssi on liikemäärän muutoksen määrä.
Massa on kaikkea tuota,
Massan ja liikkeen myötä saadaan noita ilmiöitä, mutta massa ei ole muuta kuin massa.
kilo on massan määrä (tuo ärsyttää vieläkin mutta uskotaan),
Massan määrä ilmoitetaan kiloina, jos ei miellytä, niin sitten ei miellytä.
massan määrä ja laatu vaikuttaa inertian syntyyn.
Miten?
Massassa se voima, energia ja kyky tehdä työtä pysyy piilossa niin kauan kunnes massan sidokset hajotetaan, ja ziizuz sentään sitten kun ne massan sidokset hajoitetaan työtä tehdäänkin oikein urakalla.
Miten tämä liittyy massan inertia (hitaus) ominaisuuteen?
Ne sidokset on juuri se mistä inertia syntyy
Selitys ei toimi. Vapaalla elektronilla ei ole sidoksia, mutta on massa ja inertia..
ja sidoksien määrä riippuu massan määrästä ja laadusta
Massan määrä on kiloja, mutta mitä eri laatuisia massoja sinulla on, ja millä sen massan määrä ilmoitetaan ellei kiloina?
se epätasapaino massan sisäisessä "työnteossa" on hillitympi muoto työnteosta
Massan sisäinen työnteko tai muoto ei ole ulkoista työntekoa?
Kappaleen liiketila ei muutu kappaleen sisäisin voimin, tarvitaan ulkoinen voima.
vain sisäinen epätasapaino, lempeä tuulahdus joka säilyttää massan massana mutta antaa hiukan vinkkiä että massassa potkua löytyy.
Ihan kuten Albertti setä meille kertoi E=mcc.
E=mc² ei säilytä massaa massana, vaan muuttaa massaa energiaksi.
Kaikki mitä väität vastaan on väärinymmärrystä. Impulssi on liikemäärän siirtämistä, liikemäärä ei muutu ilman voimaa. Vaa'an kansi painuu liikemäärän siirrosta punnittavan kappaleen massan määrän mukaisesti, liikemäärä ei pääse muuttumaan koska maanpinta estää liikemäärän muuttumisen mutta syntyy paine vaa'an kanteen kohti maapallon keskustaa joka mitataan massan painona.
Massa on pohjimmiltaan, juurikin pohjimmiltaan vain kvantittunutta energiaa.
Massan määrä vaikuttaa inertiaan juurikin massan määrällä mutta massa on pohjimmiltaan vain energia kvantteja.
Fotonillakaan ei ole sisäistä rakennetta silti sillä on hitaus, se luo impulssin.
Tarvitaan ulkoinen voima, tietysti tarvitaan, sitä sisäistä tasapainoa ei saa rikottua ilman ulkoista voimaa, joko gravitaatio, sm-voima.
Massa ON energiaa, se ei muutu energiaksi, se energia vapautuu esim annihilaatiossa eikä ole enään sisäisesti sidottua energiaa.
Mieti nyt, massan sisäiset sidokset on vuorovaikutusta, kvanttien, energian vaihtoa, elektronin voi katsoa siirtävän liike-energiaakin ja luovan impulssin siinä kuin fotoninkin, se on tavallaan yksi yksikkö vuorovaikutusta, yksi taajuuden impulssi ja juuri täten se liittyy inertiaan koska inertia on vuorovaikutuksien luoma massan ominaisuus, se ilmentyy silloin kun massaa kiihdytetään pintavoimalla tai tilavuusvoimalla silloin kun massan kiihtyvyys on estetty jonka se muutoin saisi toisen kappaleen gravitaatiosta, tällöin sitä kylläkin kutsutaan massan painoksi.
Just päjähti mieleen, elektroni ei tuhoudu kuten fotoni, fotonin lepomassaa ei voisi tuosta syystä edes mitata, jos sillä sellainen olisi, mutta toisaalta jos lisätään fotoneita heijastinlaatikkoon, laatikon massa kasvaa.
Atomin ydin ja sen elektronit eivät pelaa pingpongia virtuaalihiukkaisilla. Tuollaista sinun vuororvaikutustaajuutta ei ole olemassa.
Olet käsittänyt kvantitkin väärin. Kvantti ei ole pienin energian yksikkö, joka voi olla olemassa, vaan se on pienin energian yksikkö tietyssä tapahtumassa. Jossain toisessa tapahtumassa energian kvantti voi olla eri suuri. Olet ymmärtänyt väärin alkeishiukkasetkin. Niiden käytöstä ei voi mallintaa suoralla analogialla makromaailman kappaleisiin, vaan alkeishiukkasia pitää mallintaa kvanttifysiikalla. Se on ihan erilainen, kuin jokapäiväinen makromaailma, jonka voi ymmärtää maalaisjärjellä. Alkeishiukkasia voi ymmärtää vain matematiikalla.
Aika harva makromaailman kappale katoaa kontaktissa ja syntyy toiseen liiketilaan.
Kvantti, Wikin käsitys kvantista.
"Kvantti (lat. quantum, "kuinka paljon") merkitsee fysiikassa jonkin asian, esimerkiksi energian määräsuureen diskreettiyttä, eli epäjatkuvuutta; määrällisyyttä. Kvanttifysiikassa kvantittunut suure voi saada vain diskreettejä arvoja, eli suureen arvot ovat aina jonkin määrän (kvantin) kerrannaisia tai se voi muuttua vain tietyn määrän (kvantin) kerrannaisina. Suomenkielisenä vastineena on joskus käytetty myös sanoja erkale ja alkeisrae.
Etuliitteenä 'kvantti' viittaa ilmiöihin ja teorioihin, joissa vaikuttavat suureet ovat kvantittuneet ja joiden käsittelyssä kvantti-ilmiöt täytyy ottaa huomioon. Tällaisia ilmiöitä käsittelevät kvanttifysiikan kvanttiteoriat. Kvanttifysikaalisille ilmiöille on tunnusomaista, että niitä kuvaavissa teorioissa esiintyy Planckin vakio; milloin suureen arvon laskennassa käytetään Planckin vakiota, ilmenee suureen arvo jonkinlaisena kerrannaisena suhteessa Planckin vakioon. Tavanomaisia esimerkkejä fysikaalisten suureiden kvantittumisesta (kvantisoimisesta) ovat energian, spinin ja pyörimismäärän kvantittuminen niin, että ne voivat saada mittauksissa vain diskreettejä - epäjatkuvia - arvoja.
Nimitystä 'kvantti' käytetään joskus myös bosoneista, jotka toimivat perusvuorovaikutusten välittäjähiukkasina. Sähkömagneettisen vuorovaikutuksen välittäjähiukkasta fotonia kutsuttiin alkujaan valokvantiksi, sähkömagneettisen säteilyn energian ilmennyttyä Comptonin sironnassa määrällisenä ja valosähköisen ilmiön vaatiman kynnysenergisyyden ja irronneiden elektronien määrän ja energian määrällisyyden vuoksi. Sähkömagneettisen säteilyn energia näytti absorboituvan ja tämän jälkeen emitoituvan vain diskreetteinä määrinä, joissa tilanteissa sähkömagneettisen säteilyn energia siirtyi vain diskreetteinä määrinä - kvantteina.
Muillakin perusvuorovaikutuksilla on vastaavaat määrällisyydet - kvanttinsa. Kvantitoidun gravitaation - kvanttigravitaation - gravitaatiokentän hypoteettinen kvantti on gravitoni. Tätä ei ole vielä havaittu. "
Matemaatikot on vuosisadan yrittäneet ymmärtää, hyvällä menestykselläkö. Suosittelen matematiikan heivaamista sinne minne se kuuluu ja asian miettimistä niin kuin se tapahtuu. Matematiikka on hyvä apuväline mutta ei kuvaa fyysistä maailmaa. Ts juuri matemaatikot on syypää fysiikan ymmärtämisen kurjuuteen.
Tuossa olen vakaasti täsmälleen päinvastaista mieltä. Matematiikka on ainoa väline kuvata fyysistä maailmaa tarkasti ja oikein. Sen näemme jo siitä, että matematiikalla kuvatun fysiikan avulla olemme pystyneet rakentamaan traktoreita ja ydinpommeja ja kaikkea muuta kivaa, joka oikeasti toimii. Sinun verbaalisen mallin avulla ei ole pystytty rakentamaan yhtään mitään ja vaikka pystyisi, se ei toimisi.
PS. Lainauksesi wikipedian artikkelista kvanteista vahvistaa epäilykseni, että olet ymmärtänyt kvantitkin väärin. Tuo wikin kuvaus on täsmälleen sen mukainen kuin sanoin.
No tuskimpa olen, energia erkale, epäjatkuva, Vaikka fotoni, sillä on tarkka energiamäärä, voidaan käsittää hiukkasena.
Verbaalinen malli kuvaa kuinka saadaan inertia syntymään vaikka massattomista hiukkasista. Suosittelen ensin miettimään asiat "mekaanisesti", vasta sitten kuvaamaan niitä matemaattisesti, pelkkä matematiikka kun on täysin abstrakti tapa ajatella ja fysiikkaa ei taivu läheskään kaikkeen mihin matematiikka taipuu ja pöljät matemaatikot joille matematiikka on Jumala ei tuota tajua.
Mutta kun fotonilla ei ole tarkkaa energiamäärää, vaan se riippuu taajuudesta. Samasta lähteestä lähteneet kaksi täysin saman energiamäärän omaavaa fotonia omaavat eri määrät energiaa, kun ne törmäävät eri nopeuksilla liikkuvin kohteisiin.
Sanoisin mieluummin, että fysiikka ei taivu siihen, mihin matematiikka ei taivu. Mallisi fysiikka on matematiikan vastainen, joten se ei voi olla oikein.
Sillä hiukkasella on tarkka energiamäärä, se mitä siitä saadaan ulos muiden syiden takia on toinen juttu.
"Fysiikka ei sisällä kaikkea matemaattisesti mahdollista, mutta fysiikassa ei voi olla mitään, mikä ei noudata matematiikkaa."
Totta, mutta matematiikka voi sisältää vaikka mitä mihin fysiikka ei taivu.
Sillä hiukkasella ei ole tarkkaa energiamäärää, vaan energian määrä riippuu tarkastelukoordinaatistosta. Tuossa on juuri se kohta, jossa ymmärrät kvantitkin väärin.
Fysiikka ei taivu mihinkään, mihin matematiikka ei taivu. Verbaalinen mallisi ei taivu matematiikkaan, joten se ei taivu fysiikkaankaan.
Goswell kirjoitti: ↑01 Helmi 2025, 23:46
Mitä on impulssi? Se on voimaa, energiaa, kyky tehdä työtä.
Ei ole. Impulssi on liikemäärän muutoksen määrä.
Massa on kaikkea tuota,
Massan ja liikkeen myötä saadaan noita ilmiöitä, mutta massa ei ole muuta kuin massa.
kilo on massan määrä (tuo ärsyttää vieläkin mutta uskotaan),
Massan määrä ilmoitetaan kiloina, jos ei miellytä, niin sitten ei miellytä.
massan määrä ja laatu vaikuttaa inertian syntyyn.
Miten?
Massassa se voima, energia ja kyky tehdä työtä pysyy piilossa niin kauan kunnes massan sidokset hajotetaan, ja ziizuz sentään sitten kun ne massan sidokset hajoitetaan työtä tehdäänkin oikein urakalla.
Miten tämä liittyy massan inertia (hitaus) ominaisuuteen?
Ne sidokset on juuri se mistä inertia syntyy
Selitys ei toimi. Vapaalla elektronilla ei ole sidoksia, mutta on massa ja inertia..
ja sidoksien määrä riippuu massan määrästä ja laadusta
Massan määrä on kiloja, mutta mitä eri laatuisia massoja sinulla on, ja millä sen massan määrä ilmoitetaan ellei kiloina?
se epätasapaino massan sisäisessä "työnteossa" on hillitympi muoto työnteosta
Massan sisäinen työnteko tai muoto ei ole ulkoista työntekoa?
Kappaleen liiketila ei muutu kappaleen sisäisin voimin, tarvitaan ulkoinen voima.
vain sisäinen epätasapaino, lempeä tuulahdus joka säilyttää massan massana mutta antaa hiukan vinkkiä että massassa potkua löytyy.
Ihan kuten Albertti setä meille kertoi E=mcc.
E=mc² ei säilytä massaa massana, vaan muuttaa massaa energiaksi.
Kaikki mitä väität vastaan on väärinymmärrystä. Impulssi on liikemäärän siirtämistä, liikemäärä ei muutu ilman voimaa. Vaa'an kansi painuu liikemäärän siirrosta punnittavan kappaleen massan määrän mukaisesti, liikemäärä ei pääse muuttumaan koska maanpinta estää liikemäärän muuttumisen mutta syntyy paine vaa'an kanteen kohti maapallon keskustaa joka mitataan massan painona.
Massa on pohjimmiltaan, juurikin pohjimmiltaan vain kvantittunutta energiaa.
Massan määrä vaikuttaa inertiaan juurikin massan määrällä mutta massa on pohjimmiltaan vain energia kvantteja.
Fotonillakaan ei ole sisäistä rakennetta silti sillä on hitaus, se luo impulssin.
Tarvitaan ulkoinen voima, tietysti tarvitaan, sitä sisäistä tasapainoa ei saa rikottua ilman ulkoista voimaa, joko gravitaatio, sm-voima.
Massa ON energiaa, se ei muutu energiaksi, se energia vapautuu esim annihilaatiossa eikä ole enään sisäisesti sidottua energiaa.
Mieti nyt, massan sisäiset sidokset on vuorovaikutusta, kvanttien, energian vaihtoa, elektronin voi katsoa siirtävän liike-energiaakin ja luovan impulssin siinä kuin fotoninkin, se on tavallaan yksi yksikkö vuorovaikutusta, yksi taajuuden impulssi ja juuri täten se liittyy inertiaan koska inertia on vuorovaikutuksien luoma massan ominaisuus, se ilmentyy silloin kun massaa kiihdytetään pintavoimalla tai tilavuusvoimalla silloin kun massan kiihtyvyys on estetty jonka se muutoin saisi toisen kappaleen gravitaatiosta, tällöin sitä kylläkin kutsutaan massan painoksi.
Just päjähti mieleen, elektroni ei tuhoudu kuten fotoni, fotonin lepomassaa ei voisi tuosta syystä edes mitata, jos sillä sellainen olisi, mutta toisaalta jos lisätään fotoneita heijastinlaatikkoon, laatikon massa kasvaa.
Atomin ydin ja sen elektronit eivät pelaa pingpongia virtuaalihiukkaisilla. Tuollaista sinun vuororvaikutustaajuutta ei ole olemassa.
Olet käsittänyt kvantitkin väärin. Kvantti ei ole pienin energian yksikkö, joka voi olla olemassa, vaan se on pienin energian yksikkö tietyssä tapahtumassa. Jossain toisessa tapahtumassa energian kvantti voi olla eri suuri. Olet ymmärtänyt väärin alkeishiukkasetkin. Niiden käytöstä ei voi mallintaa suoralla analogialla makromaailman kappaleisiin, vaan alkeishiukkasia pitää mallintaa kvanttifysiikalla. Se on ihan erilainen, kuin jokapäiväinen makromaailma, jonka voi ymmärtää maalaisjärjellä. Alkeishiukkasia voi ymmärtää vain matematiikalla.
Aika harva makromaailman kappale katoaa kontaktissa ja syntyy toiseen liiketilaan.
Kvantti, Wikin käsitys kvantista.
"Kvantti (lat. quantum, "kuinka paljon") merkitsee fysiikassa jonkin asian, esimerkiksi energian määräsuureen diskreettiyttä, eli epäjatkuvuutta; määrällisyyttä. Kvanttifysiikassa kvantittunut suure voi saada vain diskreettejä arvoja, eli suureen arvot ovat aina jonkin määrän (kvantin) kerrannaisia tai se voi muuttua vain tietyn määrän (kvantin) kerrannaisina. Suomenkielisenä vastineena on joskus käytetty myös sanoja erkale ja alkeisrae.
Etuliitteenä 'kvantti' viittaa ilmiöihin ja teorioihin, joissa vaikuttavat suureet ovat kvantittuneet ja joiden käsittelyssä kvantti-ilmiöt täytyy ottaa huomioon. Tällaisia ilmiöitä käsittelevät kvanttifysiikan kvanttiteoriat. Kvanttifysikaalisille ilmiöille on tunnusomaista, että niitä kuvaavissa teorioissa esiintyy Planckin vakio; milloin suureen arvon laskennassa käytetään Planckin vakiota, ilmenee suureen arvo jonkinlaisena kerrannaisena suhteessa Planckin vakioon. Tavanomaisia esimerkkejä fysikaalisten suureiden kvantittumisesta (kvantisoimisesta) ovat energian, spinin ja pyörimismäärän kvantittuminen niin, että ne voivat saada mittauksissa vain diskreettejä - epäjatkuvia - arvoja.
Nimitystä 'kvantti' käytetään joskus myös bosoneista, jotka toimivat perusvuorovaikutusten välittäjähiukkasina. Sähkömagneettisen vuorovaikutuksen välittäjähiukkasta fotonia kutsuttiin alkujaan valokvantiksi, sähkömagneettisen säteilyn energian ilmennyttyä Comptonin sironnassa määrällisenä ja valosähköisen ilmiön vaatiman kynnysenergisyyden ja irronneiden elektronien määrän ja energian määrällisyyden vuoksi. Sähkömagneettisen säteilyn energia näytti absorboituvan ja tämän jälkeen emitoituvan vain diskreetteinä määrinä, joissa tilanteissa sähkömagneettisen säteilyn energia siirtyi vain diskreetteinä määrinä - kvantteina.
Muillakin perusvuorovaikutuksilla on vastaavaat määrällisyydet - kvanttinsa. Kvantitoidun gravitaation - kvanttigravitaation - gravitaatiokentän hypoteettinen kvantti on gravitoni. Tätä ei ole vielä havaittu. "
Matemaatikot on vuosisadan yrittäneet ymmärtää, hyvällä menestykselläkö. Suosittelen matematiikan heivaamista sinne minne se kuuluu ja asian miettimistä niin kuin se tapahtuu. Matematiikka on hyvä apuväline mutta ei kuvaa fyysistä maailmaa. Ts juuri matemaatikot on syypää fysiikan ymmärtämisen kurjuuteen.
Tuossa olen vakaasti täsmälleen päinvastaista mieltä. Matematiikka on ainoa väline kuvata fyysistä maailmaa tarkasti ja oikein. Sen näemme jo siitä, että matematiikalla kuvatun fysiikan avulla olemme pystyneet rakentamaan traktoreita ja ydinpommeja ja kaikkea muuta kivaa, joka oikeasti toimii. Sinun verbaalisen mallin avulla ei ole pystytty rakentamaan yhtään mitään ja vaikka pystyisi, se ei toimisi.
PS. Lainauksesi wikipedian artikkelista kvanteista vahvistaa epäilykseni, että olet ymmärtänyt kvantitkin väärin. Tuo wikin kuvaus on täsmälleen sen mukainen kuin sanoin.
No tuskimpa olen, energia erkale, epäjatkuva, Vaikka fotoni, sillä on tarkka energiamäärä, voidaan käsittää hiukkasena.
Verbaalinen malli kuvaa kuinka saadaan inertia syntymään vaikka massattomista hiukkasista. Suosittelen ensin miettimään asiat "mekaanisesti", vasta sitten kuvaamaan niitä matemaattisesti, pelkkä matematiikka kun on täysin abstrakti tapa ajatella ja fysiikkaa ei taivu läheskään kaikkeen mihin matematiikka taipuu ja pöljät matemaatikot joille matematiikka on Jumala ei tuota tajua.
Mutta kun fotonilla ei ole tarkkaa energiamäärää, vaan se riippuu taajuudesta. Samasta lähteestä lähteneet kaksi täysin saman energiamäärän omaavaa fotonia omaavat eri määrät energiaa, kun ne törmäävät eri nopeuksilla liikkuvin kohteisiin.
Sanoisin mieluummin, että fysiikka ei taivu siihen, mihin matematiikka ei taivu. Mallisi fysiikka on matematiikan vastainen, joten se ei voi olla oikein.
Sillä hiukkasella on tarkka energiamäärä, se mitä siitä saadaan ulos muiden syiden takia on toinen juttu.
"Fysiikka ei sisällä kaikkea matemaattisesti mahdollista, mutta fysiikassa ei voi olla mitään, mikä ei noudata matematiikkaa."
Totta, mutta matematiikka voi sisältää vaikka mitä mihin fysiikka ei taivu.
Sillä hiukkasella ei ole tarkkaa energiamäärää, vaan energian määrä riippuu tarkastelukoordinaatistosta. Tuossa on juuri se kohta, jossa ymmärrät kvantitkin väärin.
Fysiikka ei taivu mihinkään, mihin matematiikka ei taivu. Verbaalinen mallisi ei taivu matematiikkaan, joten se ei taivu fysiikkaankaan.
Hiukkasella on aina tarkka energiamäärä, tässähän se kohta juuri on mikä mättää. Otetaan vaikka fotoni, se saa syntyessään sen energian minkä sattuu saamaan, se saa myös vakio nopeuden c, lähteen suhteen. Tyhjiössä nuo arvot säilyvät loputtomiin.
Kuitenkin tuosta samasta fotonista voidaan mitata eri energia-arvoja, lähdettä lähestyvä ja lähteestä loittoneva mittaaja saa eri arvot täsmälleen samanlaisesta fotonista. Ts fotoni saa lisää energiaa kun mittaaja lähestyy lähdettä, ei, tämä on väärin, fotoni ei saa yhtään lisää energiaa vaan vain mittaajan lähteen lähestyminen aiheuttaa fotonin energian kasvun, itse fotoni ei muuksi muutu kuin mitä se oli ja loittonevalle käy toisinpäin. Eli kohtaamisnopeuden erot muuttaa fotonista mittattavaa energia-arvoa, vaan eihän nykyteoria anna tuollaista mahdollisuutta kun kaiken suhteen kuulemma nopeus on vakio, mikä on kylläkin sula mahdottomuus.
Tästä saadaan spektriviivasiirtymän synty selvitettyä. Eli jos mittaaja lähestyy, koko lähteen säteilyspektri saa mittaajan suhteen lisää energiaa mittaajan lähestymisen takia, kaikki spektrin alueet on energisempiä ja spektrissä olevat emissio tai absorptioviivat siirtyvät kohti punaistan ja loittonevalle mittaajalle käy päinvastoin.
Kyllä sen verbaalisen mallin pitäisi taipua ihan hienosti matematiikkaankin, eihän siinä ole kuin taajuuksia ja kvantittuneita voimia inertian kohdalla.
Re: Inertia.
Lähetetty: 02 Helmi 2025, 16:25
Kirjoittaja Lyde19
Lyde19 kirjoitti: ↑01 Helmi 2025, 20:34
Elektronilla on massa. Kun se esiintyy valonnopeudella atomin ydintä kiertävänä verhona niin sillä on mieletön hyrrävoima joka vastustaa liiketilan muutosta. Gossu esittää tähän liittyvät laskut ja kaavat kun minun pitää nyt lähteä baariin.
Kyllä, elektroniin vaikuttaa keskipakovoima, kun se liikkuu kaarevalla radalla tai pyörimisliikkeessä. Keskipakovoima on näennäinen voima, joka syntyy inertiaaliseen viitekehyseen nähden, kun kappale liikkuu kaarevalla polulla.
Keskipakovoima voidaan laskea kaavalla:
\[ F = m \cdot a_c \]
missä:
- \( F \) on keskipakovoima,
- \( m \) on elektronin massa,
- \( a_c \) on keskipakokiihtyvyys, joka voidaan laskea kaavalla \( a_c = \frac{v^2}{r} \),
- \( v \) on elektronin nopeus,
- \( r \) on kaarevan radan säde.
Keskipakovoima on suunnattu radan keskipistettä kohti ja se aiheuttaa elektronin liikeradan kaareutumisen. Tämä ilmiö on tärkeä esimerkiksi sähkömagneettisissa kentissä, joissa elektronit liikkuvat kaarevia ratoja magneettikentän vaikutuksesta.
Tauko kirjoitti: ↑02 Helmi 2025, 00:56
Ei ole. Impulssi on liikemäärän muutoksen määrä.
Massan ja liikkeen myötä saadaan noita ilmiöitä, mutta massa ei ole muuta kuin massa.
Massan määrä ilmoitetaan kiloina, jos ei miellytä, niin sitten ei miellytä.
Miten?
Miten tämä liittyy massan inertia (hitaus) ominaisuuteen?
Selitys ei toimi. Vapaalla elektronilla ei ole sidoksia, mutta on massa ja inertia..
Massan määrä on kiloja, mutta mitä eri laatuisia massoja sinulla on, ja millä sen massan määrä ilmoitetaan ellei kiloina?
Massan sisäinen työnteko tai muoto ei ole ulkoista työntekoa?
Kappaleen liiketila ei muutu kappaleen sisäisin voimin, tarvitaan ulkoinen voima.
E=mc² ei säilytä massaa massana, vaan muuttaa massaa energiaksi.
Kaikki mitä väität vastaan on väärinymmärrystä. Impulssi on liikemäärän siirtämistä, liikemäärä ei muutu ilman voimaa. Vaa'an kansi painuu liikemäärän siirrosta punnittavan kappaleen massan määrän mukaisesti, liikemäärä ei pääse muuttumaan koska maanpinta estää liikemäärän muuttumisen mutta syntyy paine vaa'an kanteen kohti maapallon keskustaa joka mitataan massan painona.
Massa on pohjimmiltaan, juurikin pohjimmiltaan vain kvantittunutta energiaa.
Massan määrä vaikuttaa inertiaan juurikin massan määrällä mutta massa on pohjimmiltaan vain energia kvantteja.
Fotonillakaan ei ole sisäistä rakennetta silti sillä on hitaus, se luo impulssin.
Tarvitaan ulkoinen voima, tietysti tarvitaan, sitä sisäistä tasapainoa ei saa rikottua ilman ulkoista voimaa, joko gravitaatio, sm-voima.
Massa ON energiaa, se ei muutu energiaksi, se energia vapautuu esim annihilaatiossa eikä ole enään sisäisesti sidottua energiaa.
Mieti nyt, massan sisäiset sidokset on vuorovaikutusta, kvanttien, energian vaihtoa, elektronin voi katsoa siirtävän liike-energiaakin ja luovan impulssin siinä kuin fotoninkin, se on tavallaan yksi yksikkö vuorovaikutusta, yksi taajuuden impulssi ja juuri täten se liittyy inertiaan koska inertia on vuorovaikutuksien luoma massan ominaisuus, se ilmentyy silloin kun massaa kiihdytetään pintavoimalla tai tilavuusvoimalla silloin kun massan kiihtyvyys on estetty jonka se muutoin saisi toisen kappaleen gravitaatiosta, tällöin sitä kylläkin kutsutaan massan painoksi.
Just päjähti mieleen, elektroni ei tuhoudu kuten fotoni, fotonin lepomassaa ei voisi tuosta syystä edes mitata, jos sillä sellainen olisi, mutta toisaalta jos lisätään fotoneita heijastinlaatikkoon, laatikon massa kasvaa.
Atomin ydin ja sen elektronit eivät pelaa pingpongia virtuaalihiukkaisilla. Tuollaista sinun vuororvaikutustaajuutta ei ole olemassa.
Olet käsittänyt kvantitkin väärin. Kvantti ei ole pienin energian yksikkö, joka voi olla olemassa, vaan se on pienin energian yksikkö tietyssä tapahtumassa. Jossain toisessa tapahtumassa energian kvantti voi olla eri suuri. Olet ymmärtänyt väärin alkeishiukkasetkin. Niiden käytöstä ei voi mallintaa suoralla analogialla makromaailman kappaleisiin, vaan alkeishiukkasia pitää mallintaa kvanttifysiikalla. Se on ihan erilainen, kuin jokapäiväinen makromaailma, jonka voi ymmärtää maalaisjärjellä. Alkeishiukkasia voi ymmärtää vain matematiikalla.
Aika harva makromaailman kappale katoaa kontaktissa ja syntyy toiseen liiketilaan.
Kvantti, Wikin käsitys kvantista.
"Kvantti (lat. quantum, "kuinka paljon") merkitsee fysiikassa jonkin asian, esimerkiksi energian määräsuureen diskreettiyttä, eli epäjatkuvuutta; määrällisyyttä. Kvanttifysiikassa kvantittunut suure voi saada vain diskreettejä arvoja, eli suureen arvot ovat aina jonkin määrän (kvantin) kerrannaisia tai se voi muuttua vain tietyn määrän (kvantin) kerrannaisina. Suomenkielisenä vastineena on joskus käytetty myös sanoja erkale ja alkeisrae.
Etuliitteenä 'kvantti' viittaa ilmiöihin ja teorioihin, joissa vaikuttavat suureet ovat kvantittuneet ja joiden käsittelyssä kvantti-ilmiöt täytyy ottaa huomioon. Tällaisia ilmiöitä käsittelevät kvanttifysiikan kvanttiteoriat. Kvanttifysikaalisille ilmiöille on tunnusomaista, että niitä kuvaavissa teorioissa esiintyy Planckin vakio; milloin suureen arvon laskennassa käytetään Planckin vakiota, ilmenee suureen arvo jonkinlaisena kerrannaisena suhteessa Planckin vakioon. Tavanomaisia esimerkkejä fysikaalisten suureiden kvantittumisesta (kvantisoimisesta) ovat energian, spinin ja pyörimismäärän kvantittuminen niin, että ne voivat saada mittauksissa vain diskreettejä - epäjatkuvia - arvoja.
Nimitystä 'kvantti' käytetään joskus myös bosoneista, jotka toimivat perusvuorovaikutusten välittäjähiukkasina. Sähkömagneettisen vuorovaikutuksen välittäjähiukkasta fotonia kutsuttiin alkujaan valokvantiksi, sähkömagneettisen säteilyn energian ilmennyttyä Comptonin sironnassa määrällisenä ja valosähköisen ilmiön vaatiman kynnysenergisyyden ja irronneiden elektronien määrän ja energian määrällisyyden vuoksi. Sähkömagneettisen säteilyn energia näytti absorboituvan ja tämän jälkeen emitoituvan vain diskreetteinä määrinä, joissa tilanteissa sähkömagneettisen säteilyn energia siirtyi vain diskreetteinä määrinä - kvantteina.
Muillakin perusvuorovaikutuksilla on vastaavaat määrällisyydet - kvanttinsa. Kvantitoidun gravitaation - kvanttigravitaation - gravitaatiokentän hypoteettinen kvantti on gravitoni. Tätä ei ole vielä havaittu. "
Matemaatikot on vuosisadan yrittäneet ymmärtää, hyvällä menestykselläkö. Suosittelen matematiikan heivaamista sinne minne se kuuluu ja asian miettimistä niin kuin se tapahtuu. Matematiikka on hyvä apuväline mutta ei kuvaa fyysistä maailmaa. Ts juuri matemaatikot on syypää fysiikan ymmärtämisen kurjuuteen.
Tuossa olen vakaasti täsmälleen päinvastaista mieltä. Matematiikka on ainoa väline kuvata fyysistä maailmaa tarkasti ja oikein. Sen näemme jo siitä, että matematiikalla kuvatun fysiikan avulla olemme pystyneet rakentamaan traktoreita ja ydinpommeja ja kaikkea muuta kivaa, joka oikeasti toimii. Sinun verbaalisen mallin avulla ei ole pystytty rakentamaan yhtään mitään ja vaikka pystyisi, se ei toimisi.
PS. Lainauksesi wikipedian artikkelista kvanteista vahvistaa epäilykseni, että olet ymmärtänyt kvantitkin väärin. Tuo wikin kuvaus on täsmälleen sen mukainen kuin sanoin.
No tuskimpa olen, energia erkale, epäjatkuva, Vaikka fotoni, sillä on tarkka energiamäärä, voidaan käsittää hiukkasena.
Verbaalinen malli kuvaa kuinka saadaan inertia syntymään vaikka massattomista hiukkasista. Suosittelen ensin miettimään asiat "mekaanisesti", vasta sitten kuvaamaan niitä matemaattisesti, pelkkä matematiikka kun on täysin abstrakti tapa ajatella ja fysiikkaa ei taivu läheskään kaikkeen mihin matematiikka taipuu ja pöljät matemaatikot joille matematiikka on Jumala ei tuota tajua.
Mutta kun fotonilla ei ole tarkkaa energiamäärää, vaan se riippuu taajuudesta. Samasta lähteestä lähteneet kaksi täysin saman energiamäärän omaavaa fotonia omaavat eri määrät energiaa, kun ne törmäävät eri nopeuksilla liikkuvin kohteisiin.
Sanoisin mieluummin, että fysiikka ei taivu siihen, mihin matematiikka ei taivu. Mallisi fysiikka on matematiikan vastainen, joten se ei voi olla oikein.
Sillä hiukkasella on tarkka energiamäärä, se mitä siitä saadaan ulos muiden syiden takia on toinen juttu.
"Fysiikka ei sisällä kaikkea matemaattisesti mahdollista, mutta fysiikassa ei voi olla mitään, mikä ei noudata matematiikkaa."
Totta, mutta matematiikka voi sisältää vaikka mitä mihin fysiikka ei taivu.
Sillä hiukkasella ei ole tarkkaa energiamäärää, vaan energian määrä riippuu tarkastelukoordinaatistosta. Tuossa on juuri se kohta, jossa ymmärrät kvantitkin väärin.
Fysiikka ei taivu mihinkään, mihin matematiikka ei taivu. Verbaalinen mallisi ei taivu matematiikkaan, joten se ei taivu fysiikkaankaan.
Hiukkasella on aina tarkka energiamäärä, tässähän se kohta juuri on mikä mättää. Otetaan vaikka fotoni, se saa syntyessään sen energian minkä sattuu saamaan, se saa myös vakio nopeuden c, lähteen suhteen. Tyhjiössä nuo arvot säilyvät loputtomiin.
Kuitenkin tuosta samasta fotonista voidaan mitata eri energia-arvoja, lähdettä lähestyvä ja lähteestä loittoneva mittaaja saa eri arvot täsmälleen samanlaisesta fotonista. Ts fotoni saa lisää energiaa kun mittaaja lähestyy lähdettä, ei, tämä on väärin, fotoni ei saa yhtään lisää energiaa vaan vain mittaajan lähteen lähestyminen aiheuttaa fotonin energian kasvun, itse fotoni ei muuksi muutu kuin mitä se oli ja loittonevalle käy toisinpäin. Eli kohtaamisnopeuden erot muuttaa fotonista mittattavaa energia-arvoa, vaan eihän nykyteoria anna tuollaista mahdollisuutta kun kaiken suhteen kuulemma nopeus on vakio, mikä on kylläkin sula mahdottomuus.
Tästä saadaan spektriviivasiirtymän synty selvitettyä. Eli jos mittaaja lähestyy, koko lähteen säteilyspektri saa mittaajan suhteen lisää energiaa mittaajan lähestymisen takia, kaikki spektrin alueet on energisempiä ja spektrissä olevat emissio tai absorptioviivat siirtyvät kohti punaistan ja loittonevalle mittaajalle käy päinvastoin.
Kyllä sen verbaalisen mallin pitäisi taipua ihan hienosti matematiikkaankin, eihän siinä ole kuin taajuuksia ja kvantittuneita voimia inertian kohdalla.
Hiukkasella ei ole aina sama tarkka energiamäärä. Tuossa olet väärässä ja sen takia tuo muukin on väärin.
Kaikki mitä väität vastaan on väärinymmärrystä. Impulssi on liikemäärän siirtämistä, liikemäärä ei muutu ilman voimaa. Vaa'an kansi painuu liikemäärän siirrosta punnittavan kappaleen massan määrän mukaisesti, liikemäärä ei pääse muuttumaan koska maanpinta estää liikemäärän muuttumisen mutta syntyy paine vaa'an kanteen kohti maapallon keskustaa joka mitataan massan painona.
Massa on pohjimmiltaan, juurikin pohjimmiltaan vain kvantittunutta energiaa.
Massan määrä vaikuttaa inertiaan juurikin massan määrällä mutta massa on pohjimmiltaan vain energia kvantteja.
Fotonillakaan ei ole sisäistä rakennetta silti sillä on hitaus, se luo impulssin.
Tarvitaan ulkoinen voima, tietysti tarvitaan, sitä sisäistä tasapainoa ei saa rikottua ilman ulkoista voimaa, joko gravitaatio, sm-voima.
Massa ON energiaa, se ei muutu energiaksi, se energia vapautuu esim annihilaatiossa eikä ole enään sisäisesti sidottua energiaa.
Mieti nyt, massan sisäiset sidokset on vuorovaikutusta, kvanttien, energian vaihtoa, elektronin voi katsoa siirtävän liike-energiaakin ja luovan impulssin siinä kuin fotoninkin, se on tavallaan yksi yksikkö vuorovaikutusta, yksi taajuuden impulssi ja juuri täten se liittyy inertiaan koska inertia on vuorovaikutuksien luoma massan ominaisuus, se ilmentyy silloin kun massaa kiihdytetään pintavoimalla tai tilavuusvoimalla silloin kun massan kiihtyvyys on estetty jonka se muutoin saisi toisen kappaleen gravitaatiosta, tällöin sitä kylläkin kutsutaan massan painoksi.
Just päjähti mieleen, elektroni ei tuhoudu kuten fotoni, fotonin lepomassaa ei voisi tuosta syystä edes mitata, jos sillä sellainen olisi, mutta toisaalta jos lisätään fotoneita heijastinlaatikkoon, laatikon massa kasvaa.
Atomin ydin ja sen elektronit eivät pelaa pingpongia virtuaalihiukkaisilla. Tuollaista sinun vuororvaikutustaajuutta ei ole olemassa.
Olet käsittänyt kvantitkin väärin. Kvantti ei ole pienin energian yksikkö, joka voi olla olemassa, vaan se on pienin energian yksikkö tietyssä tapahtumassa. Jossain toisessa tapahtumassa energian kvantti voi olla eri suuri. Olet ymmärtänyt väärin alkeishiukkasetkin. Niiden käytöstä ei voi mallintaa suoralla analogialla makromaailman kappaleisiin, vaan alkeishiukkasia pitää mallintaa kvanttifysiikalla. Se on ihan erilainen, kuin jokapäiväinen makromaailma, jonka voi ymmärtää maalaisjärjellä. Alkeishiukkasia voi ymmärtää vain matematiikalla.
Aika harva makromaailman kappale katoaa kontaktissa ja syntyy toiseen liiketilaan.
Kvantti, Wikin käsitys kvantista.
"Kvantti (lat. quantum, "kuinka paljon") merkitsee fysiikassa jonkin asian, esimerkiksi energian määräsuureen diskreettiyttä, eli epäjatkuvuutta; määrällisyyttä. Kvanttifysiikassa kvantittunut suure voi saada vain diskreettejä arvoja, eli suureen arvot ovat aina jonkin määrän (kvantin) kerrannaisia tai se voi muuttua vain tietyn määrän (kvantin) kerrannaisina. Suomenkielisenä vastineena on joskus käytetty myös sanoja erkale ja alkeisrae.
Etuliitteenä 'kvantti' viittaa ilmiöihin ja teorioihin, joissa vaikuttavat suureet ovat kvantittuneet ja joiden käsittelyssä kvantti-ilmiöt täytyy ottaa huomioon. Tällaisia ilmiöitä käsittelevät kvanttifysiikan kvanttiteoriat. Kvanttifysikaalisille ilmiöille on tunnusomaista, että niitä kuvaavissa teorioissa esiintyy Planckin vakio; milloin suureen arvon laskennassa käytetään Planckin vakiota, ilmenee suureen arvo jonkinlaisena kerrannaisena suhteessa Planckin vakioon. Tavanomaisia esimerkkejä fysikaalisten suureiden kvantittumisesta (kvantisoimisesta) ovat energian, spinin ja pyörimismäärän kvantittuminen niin, että ne voivat saada mittauksissa vain diskreettejä - epäjatkuvia - arvoja.
Nimitystä 'kvantti' käytetään joskus myös bosoneista, jotka toimivat perusvuorovaikutusten välittäjähiukkasina. Sähkömagneettisen vuorovaikutuksen välittäjähiukkasta fotonia kutsuttiin alkujaan valokvantiksi, sähkömagneettisen säteilyn energian ilmennyttyä Comptonin sironnassa määrällisenä ja valosähköisen ilmiön vaatiman kynnysenergisyyden ja irronneiden elektronien määrän ja energian määrällisyyden vuoksi. Sähkömagneettisen säteilyn energia näytti absorboituvan ja tämän jälkeen emitoituvan vain diskreetteinä määrinä, joissa tilanteissa sähkömagneettisen säteilyn energia siirtyi vain diskreetteinä määrinä - kvantteina.
Muillakin perusvuorovaikutuksilla on vastaavaat määrällisyydet - kvanttinsa. Kvantitoidun gravitaation - kvanttigravitaation - gravitaatiokentän hypoteettinen kvantti on gravitoni. Tätä ei ole vielä havaittu. "
Matemaatikot on vuosisadan yrittäneet ymmärtää, hyvällä menestykselläkö. Suosittelen matematiikan heivaamista sinne minne se kuuluu ja asian miettimistä niin kuin se tapahtuu. Matematiikka on hyvä apuväline mutta ei kuvaa fyysistä maailmaa. Ts juuri matemaatikot on syypää fysiikan ymmärtämisen kurjuuteen.
Tuossa olen vakaasti täsmälleen päinvastaista mieltä. Matematiikka on ainoa väline kuvata fyysistä maailmaa tarkasti ja oikein. Sen näemme jo siitä, että matematiikalla kuvatun fysiikan avulla olemme pystyneet rakentamaan traktoreita ja ydinpommeja ja kaikkea muuta kivaa, joka oikeasti toimii. Sinun verbaalisen mallin avulla ei ole pystytty rakentamaan yhtään mitään ja vaikka pystyisi, se ei toimisi.
PS. Lainauksesi wikipedian artikkelista kvanteista vahvistaa epäilykseni, että olet ymmärtänyt kvantitkin väärin. Tuo wikin kuvaus on täsmälleen sen mukainen kuin sanoin.
No tuskimpa olen, energia erkale, epäjatkuva, Vaikka fotoni, sillä on tarkka energiamäärä, voidaan käsittää hiukkasena.
Verbaalinen malli kuvaa kuinka saadaan inertia syntymään vaikka massattomista hiukkasista. Suosittelen ensin miettimään asiat "mekaanisesti", vasta sitten kuvaamaan niitä matemaattisesti, pelkkä matematiikka kun on täysin abstrakti tapa ajatella ja fysiikkaa ei taivu läheskään kaikkeen mihin matematiikka taipuu ja pöljät matemaatikot joille matematiikka on Jumala ei tuota tajua.
Mutta kun fotonilla ei ole tarkkaa energiamäärää, vaan se riippuu taajuudesta. Samasta lähteestä lähteneet kaksi täysin saman energiamäärän omaavaa fotonia omaavat eri määrät energiaa, kun ne törmäävät eri nopeuksilla liikkuvin kohteisiin.
Sanoisin mieluummin, että fysiikka ei taivu siihen, mihin matematiikka ei taivu. Mallisi fysiikka on matematiikan vastainen, joten se ei voi olla oikein.
Sillä hiukkasella on tarkka energiamäärä, se mitä siitä saadaan ulos muiden syiden takia on toinen juttu.
"Fysiikka ei sisällä kaikkea matemaattisesti mahdollista, mutta fysiikassa ei voi olla mitään, mikä ei noudata matematiikkaa."
Totta, mutta matematiikka voi sisältää vaikka mitä mihin fysiikka ei taivu.
Sillä hiukkasella ei ole tarkkaa energiamäärää, vaan energian määrä riippuu tarkastelukoordinaatistosta. Tuossa on juuri se kohta, jossa ymmärrät kvantitkin väärin.
Fysiikka ei taivu mihinkään, mihin matematiikka ei taivu. Verbaalinen mallisi ei taivu matematiikkaan, joten se ei taivu fysiikkaankaan.
Hiukkasella on aina tarkka energiamäärä, tässähän se kohta juuri on mikä mättää. Otetaan vaikka fotoni, se saa syntyessään sen energian minkä sattuu saamaan, se saa myös vakio nopeuden c, lähteen suhteen. Tyhjiössä nuo arvot säilyvät loputtomiin.
Kuitenkin tuosta samasta fotonista voidaan mitata eri energia-arvoja, lähdettä lähestyvä ja lähteestä loittoneva mittaaja saa eri arvot täsmälleen samanlaisesta fotonista. Ts fotoni saa lisää energiaa kun mittaaja lähestyy lähdettä, ei, tämä on väärin, fotoni ei saa yhtään lisää energiaa vaan vain mittaajan lähteen lähestyminen aiheuttaa fotonin energian kasvun, itse fotoni ei muuksi muutu kuin mitä se oli ja loittonevalle käy toisinpäin. Eli kohtaamisnopeuden erot muuttaa fotonista mittattavaa energia-arvoa, vaan eihän nykyteoria anna tuollaista mahdollisuutta kun kaiken suhteen kuulemma nopeus on vakio, mikä on kylläkin sula mahdottomuus.
Tästä saadaan spektriviivasiirtymän synty selvitettyä. Eli jos mittaaja lähestyy, koko lähteen säteilyspektri saa mittaajan suhteen lisää energiaa mittaajan lähestymisen takia, kaikki spektrin alueet on energisempiä ja spektrissä olevat emissio tai absorptioviivat siirtyvät kohti punaistan ja loittonevalle mittaajalle käy päinvastoin.
Kyllä sen verbaalisen mallin pitäisi taipua ihan hienosti matematiikkaankin, eihän siinä ole kuin taajuuksia ja kvantittuneita voimia inertian kohdalla.
Hiukkasella ei ole aina sama tarkka energiamäärä. Tuossa olet väärässä ja sen takia tuo muukin on väärin.
Kun tuo energiaerkale, fotoni syntyy, mikä sen energiaan enään vaikuttaisi, sen nopeus on vakio lähteen suhteen eikä se hukkaa energiaansa ennen kuin energia siirtyy määränpäähän, ainut mikä voi vaikuttaa on se miten sen kohtaa, nopeusero jossa liike-energia muuttuu muuksi energiaksi.
Joten tuskimpa vaan olen väärässä.
Vän kirjoitti: ↑02 Helmi 2025, 08:30
Atomin ydin ja sen elektronit eivät pelaa pingpongia virtuaalihiukkaisilla. Tuollaista sinun vuororvaikutustaajuutta ei ole olemassa.
Olet käsittänyt kvantitkin väärin. Kvantti ei ole pienin energian yksikkö, joka voi olla olemassa, vaan se on pienin energian yksikkö tietyssä tapahtumassa. Jossain toisessa tapahtumassa energian kvantti voi olla eri suuri. Olet ymmärtänyt väärin alkeishiukkasetkin. Niiden käytöstä ei voi mallintaa suoralla analogialla makromaailman kappaleisiin, vaan alkeishiukkasia pitää mallintaa kvanttifysiikalla. Se on ihan erilainen, kuin jokapäiväinen makromaailma, jonka voi ymmärtää maalaisjärjellä. Alkeishiukkasia voi ymmärtää vain matematiikalla.
Aika harva makromaailman kappale katoaa kontaktissa ja syntyy toiseen liiketilaan.
Kvantti, Wikin käsitys kvantista.
"Kvantti (lat. quantum, "kuinka paljon") merkitsee fysiikassa jonkin asian, esimerkiksi energian määräsuureen diskreettiyttä, eli epäjatkuvuutta; määrällisyyttä. Kvanttifysiikassa kvantittunut suure voi saada vain diskreettejä arvoja, eli suureen arvot ovat aina jonkin määrän (kvantin) kerrannaisia tai se voi muuttua vain tietyn määrän (kvantin) kerrannaisina. Suomenkielisenä vastineena on joskus käytetty myös sanoja erkale ja alkeisrae.
Etuliitteenä 'kvantti' viittaa ilmiöihin ja teorioihin, joissa vaikuttavat suureet ovat kvantittuneet ja joiden käsittelyssä kvantti-ilmiöt täytyy ottaa huomioon. Tällaisia ilmiöitä käsittelevät kvanttifysiikan kvanttiteoriat. Kvanttifysikaalisille ilmiöille on tunnusomaista, että niitä kuvaavissa teorioissa esiintyy Planckin vakio; milloin suureen arvon laskennassa käytetään Planckin vakiota, ilmenee suureen arvo jonkinlaisena kerrannaisena suhteessa Planckin vakioon. Tavanomaisia esimerkkejä fysikaalisten suureiden kvantittumisesta (kvantisoimisesta) ovat energian, spinin ja pyörimismäärän kvantittuminen niin, että ne voivat saada mittauksissa vain diskreettejä - epäjatkuvia - arvoja.
Nimitystä 'kvantti' käytetään joskus myös bosoneista, jotka toimivat perusvuorovaikutusten välittäjähiukkasina. Sähkömagneettisen vuorovaikutuksen välittäjähiukkasta fotonia kutsuttiin alkujaan valokvantiksi, sähkömagneettisen säteilyn energian ilmennyttyä Comptonin sironnassa määrällisenä ja valosähköisen ilmiön vaatiman kynnysenergisyyden ja irronneiden elektronien määrän ja energian määrällisyyden vuoksi. Sähkömagneettisen säteilyn energia näytti absorboituvan ja tämän jälkeen emitoituvan vain diskreetteinä määrinä, joissa tilanteissa sähkömagneettisen säteilyn energia siirtyi vain diskreetteinä määrinä - kvantteina.
Muillakin perusvuorovaikutuksilla on vastaavaat määrällisyydet - kvanttinsa. Kvantitoidun gravitaation - kvanttigravitaation - gravitaatiokentän hypoteettinen kvantti on gravitoni. Tätä ei ole vielä havaittu. "
Matemaatikot on vuosisadan yrittäneet ymmärtää, hyvällä menestykselläkö. Suosittelen matematiikan heivaamista sinne minne se kuuluu ja asian miettimistä niin kuin se tapahtuu. Matematiikka on hyvä apuväline mutta ei kuvaa fyysistä maailmaa. Ts juuri matemaatikot on syypää fysiikan ymmärtämisen kurjuuteen.
Tuossa olen vakaasti täsmälleen päinvastaista mieltä. Matematiikka on ainoa väline kuvata fyysistä maailmaa tarkasti ja oikein. Sen näemme jo siitä, että matematiikalla kuvatun fysiikan avulla olemme pystyneet rakentamaan traktoreita ja ydinpommeja ja kaikkea muuta kivaa, joka oikeasti toimii. Sinun verbaalisen mallin avulla ei ole pystytty rakentamaan yhtään mitään ja vaikka pystyisi, se ei toimisi.
PS. Lainauksesi wikipedian artikkelista kvanteista vahvistaa epäilykseni, että olet ymmärtänyt kvantitkin väärin. Tuo wikin kuvaus on täsmälleen sen mukainen kuin sanoin.
No tuskimpa olen, energia erkale, epäjatkuva, Vaikka fotoni, sillä on tarkka energiamäärä, voidaan käsittää hiukkasena.
Verbaalinen malli kuvaa kuinka saadaan inertia syntymään vaikka massattomista hiukkasista. Suosittelen ensin miettimään asiat "mekaanisesti", vasta sitten kuvaamaan niitä matemaattisesti, pelkkä matematiikka kun on täysin abstrakti tapa ajatella ja fysiikkaa ei taivu läheskään kaikkeen mihin matematiikka taipuu ja pöljät matemaatikot joille matematiikka on Jumala ei tuota tajua.
Mutta kun fotonilla ei ole tarkkaa energiamäärää, vaan se riippuu taajuudesta. Samasta lähteestä lähteneet kaksi täysin saman energiamäärän omaavaa fotonia omaavat eri määrät energiaa, kun ne törmäävät eri nopeuksilla liikkuvin kohteisiin.
Sanoisin mieluummin, että fysiikka ei taivu siihen, mihin matematiikka ei taivu. Mallisi fysiikka on matematiikan vastainen, joten se ei voi olla oikein.
Sillä hiukkasella on tarkka energiamäärä, se mitä siitä saadaan ulos muiden syiden takia on toinen juttu.
"Fysiikka ei sisällä kaikkea matemaattisesti mahdollista, mutta fysiikassa ei voi olla mitään, mikä ei noudata matematiikkaa."
Totta, mutta matematiikka voi sisältää vaikka mitä mihin fysiikka ei taivu.
Sillä hiukkasella ei ole tarkkaa energiamäärää, vaan energian määrä riippuu tarkastelukoordinaatistosta. Tuossa on juuri se kohta, jossa ymmärrät kvantitkin väärin.
Fysiikka ei taivu mihinkään, mihin matematiikka ei taivu. Verbaalinen mallisi ei taivu matematiikkaan, joten se ei taivu fysiikkaankaan.
Hiukkasella on aina tarkka energiamäärä, tässähän se kohta juuri on mikä mättää. Otetaan vaikka fotoni, se saa syntyessään sen energian minkä sattuu saamaan, se saa myös vakio nopeuden c, lähteen suhteen. Tyhjiössä nuo arvot säilyvät loputtomiin.
Kuitenkin tuosta samasta fotonista voidaan mitata eri energia-arvoja, lähdettä lähestyvä ja lähteestä loittoneva mittaaja saa eri arvot täsmälleen samanlaisesta fotonista. Ts fotoni saa lisää energiaa kun mittaaja lähestyy lähdettä, ei, tämä on väärin, fotoni ei saa yhtään lisää energiaa vaan vain mittaajan lähteen lähestyminen aiheuttaa fotonin energian kasvun, itse fotoni ei muuksi muutu kuin mitä se oli ja loittonevalle käy toisinpäin. Eli kohtaamisnopeuden erot muuttaa fotonista mittattavaa energia-arvoa, vaan eihän nykyteoria anna tuollaista mahdollisuutta kun kaiken suhteen kuulemma nopeus on vakio, mikä on kylläkin sula mahdottomuus.
Tästä saadaan spektriviivasiirtymän synty selvitettyä. Eli jos mittaaja lähestyy, koko lähteen säteilyspektri saa mittaajan suhteen lisää energiaa mittaajan lähestymisen takia, kaikki spektrin alueet on energisempiä ja spektrissä olevat emissio tai absorptioviivat siirtyvät kohti punaistan ja loittonevalle mittaajalle käy päinvastoin.
Kyllä sen verbaalisen mallin pitäisi taipua ihan hienosti matematiikkaankin, eihän siinä ole kuin taajuuksia ja kvantittuneita voimia inertian kohdalla.
Hiukkasella ei ole aina sama tarkka energiamäärä. Tuossa olet väärässä ja sen takia tuo muukin on väärin.
Kun tuo energiaerkale, fotoni syntyy, mikä sen energiaan enään vaikuttaisi, sen nopeus on vakio lähteen suhteen eikä se hukkaa energiaansa ennen kuin energia siirtyy määränpäähän, ainut mikä voi vaikuttaa on se miten sen kohtaa, nopeusero jossa liike-energia muuttuu muuksi energiaksi.
Joten tuskimpa vaan olen väärässä.
Olet väärässä. Fotonin energia E=hf, eli se riippuu suoraan taajuudesta. Jos fotonin taajuus muuttuu, sen energiakin muuttuu. Kun spektriviivat muuttuvat, niitä vastaavien fotonien taajuus muuttuu, joten myös niiden energia muuttuu.
Aika harva makromaailman kappale katoaa kontaktissa ja syntyy toiseen liiketilaan.
Kvantti, Wikin käsitys kvantista.
"Kvantti (lat. quantum, "kuinka paljon") merkitsee fysiikassa jonkin asian, esimerkiksi energian määräsuureen diskreettiyttä, eli epäjatkuvuutta; määrällisyyttä. Kvanttifysiikassa kvantittunut suure voi saada vain diskreettejä arvoja, eli suureen arvot ovat aina jonkin määrän (kvantin) kerrannaisia tai se voi muuttua vain tietyn määrän (kvantin) kerrannaisina. Suomenkielisenä vastineena on joskus käytetty myös sanoja erkale ja alkeisrae.
Etuliitteenä 'kvantti' viittaa ilmiöihin ja teorioihin, joissa vaikuttavat suureet ovat kvantittuneet ja joiden käsittelyssä kvantti-ilmiöt täytyy ottaa huomioon. Tällaisia ilmiöitä käsittelevät kvanttifysiikan kvanttiteoriat. Kvanttifysikaalisille ilmiöille on tunnusomaista, että niitä kuvaavissa teorioissa esiintyy Planckin vakio; milloin suureen arvon laskennassa käytetään Planckin vakiota, ilmenee suureen arvo jonkinlaisena kerrannaisena suhteessa Planckin vakioon. Tavanomaisia esimerkkejä fysikaalisten suureiden kvantittumisesta (kvantisoimisesta) ovat energian, spinin ja pyörimismäärän kvantittuminen niin, että ne voivat saada mittauksissa vain diskreettejä - epäjatkuvia - arvoja.
Nimitystä 'kvantti' käytetään joskus myös bosoneista, jotka toimivat perusvuorovaikutusten välittäjähiukkasina. Sähkömagneettisen vuorovaikutuksen välittäjähiukkasta fotonia kutsuttiin alkujaan valokvantiksi, sähkömagneettisen säteilyn energian ilmennyttyä Comptonin sironnassa määrällisenä ja valosähköisen ilmiön vaatiman kynnysenergisyyden ja irronneiden elektronien määrän ja energian määrällisyyden vuoksi. Sähkömagneettisen säteilyn energia näytti absorboituvan ja tämän jälkeen emitoituvan vain diskreetteinä määrinä, joissa tilanteissa sähkömagneettisen säteilyn energia siirtyi vain diskreetteinä määrinä - kvantteina.
Muillakin perusvuorovaikutuksilla on vastaavaat määrällisyydet - kvanttinsa. Kvantitoidun gravitaation - kvanttigravitaation - gravitaatiokentän hypoteettinen kvantti on gravitoni. Tätä ei ole vielä havaittu. "
Matemaatikot on vuosisadan yrittäneet ymmärtää, hyvällä menestykselläkö. Suosittelen matematiikan heivaamista sinne minne se kuuluu ja asian miettimistä niin kuin se tapahtuu. Matematiikka on hyvä apuväline mutta ei kuvaa fyysistä maailmaa. Ts juuri matemaatikot on syypää fysiikan ymmärtämisen kurjuuteen.
Tuossa olen vakaasti täsmälleen päinvastaista mieltä. Matematiikka on ainoa väline kuvata fyysistä maailmaa tarkasti ja oikein. Sen näemme jo siitä, että matematiikalla kuvatun fysiikan avulla olemme pystyneet rakentamaan traktoreita ja ydinpommeja ja kaikkea muuta kivaa, joka oikeasti toimii. Sinun verbaalisen mallin avulla ei ole pystytty rakentamaan yhtään mitään ja vaikka pystyisi, se ei toimisi.
PS. Lainauksesi wikipedian artikkelista kvanteista vahvistaa epäilykseni, että olet ymmärtänyt kvantitkin väärin. Tuo wikin kuvaus on täsmälleen sen mukainen kuin sanoin.
No tuskimpa olen, energia erkale, epäjatkuva, Vaikka fotoni, sillä on tarkka energiamäärä, voidaan käsittää hiukkasena.
Verbaalinen malli kuvaa kuinka saadaan inertia syntymään vaikka massattomista hiukkasista. Suosittelen ensin miettimään asiat "mekaanisesti", vasta sitten kuvaamaan niitä matemaattisesti, pelkkä matematiikka kun on täysin abstrakti tapa ajatella ja fysiikkaa ei taivu läheskään kaikkeen mihin matematiikka taipuu ja pöljät matemaatikot joille matematiikka on Jumala ei tuota tajua.
Mutta kun fotonilla ei ole tarkkaa energiamäärää, vaan se riippuu taajuudesta. Samasta lähteestä lähteneet kaksi täysin saman energiamäärän omaavaa fotonia omaavat eri määrät energiaa, kun ne törmäävät eri nopeuksilla liikkuvin kohteisiin.
Sanoisin mieluummin, että fysiikka ei taivu siihen, mihin matematiikka ei taivu. Mallisi fysiikka on matematiikan vastainen, joten se ei voi olla oikein.
Sillä hiukkasella on tarkka energiamäärä, se mitä siitä saadaan ulos muiden syiden takia on toinen juttu.
"Fysiikka ei sisällä kaikkea matemaattisesti mahdollista, mutta fysiikassa ei voi olla mitään, mikä ei noudata matematiikkaa."
Totta, mutta matematiikka voi sisältää vaikka mitä mihin fysiikka ei taivu.
Sillä hiukkasella ei ole tarkkaa energiamäärää, vaan energian määrä riippuu tarkastelukoordinaatistosta. Tuossa on juuri se kohta, jossa ymmärrät kvantitkin väärin.
Fysiikka ei taivu mihinkään, mihin matematiikka ei taivu. Verbaalinen mallisi ei taivu matematiikkaan, joten se ei taivu fysiikkaankaan.
Hiukkasella on aina tarkka energiamäärä, tässähän se kohta juuri on mikä mättää. Otetaan vaikka fotoni, se saa syntyessään sen energian minkä sattuu saamaan, se saa myös vakio nopeuden c, lähteen suhteen. Tyhjiössä nuo arvot säilyvät loputtomiin.
Kuitenkin tuosta samasta fotonista voidaan mitata eri energia-arvoja, lähdettä lähestyvä ja lähteestä loittoneva mittaaja saa eri arvot täsmälleen samanlaisesta fotonista. Ts fotoni saa lisää energiaa kun mittaaja lähestyy lähdettä, ei, tämä on väärin, fotoni ei saa yhtään lisää energiaa vaan vain mittaajan lähteen lähestyminen aiheuttaa fotonin energian kasvun, itse fotoni ei muuksi muutu kuin mitä se oli ja loittonevalle käy toisinpäin. Eli kohtaamisnopeuden erot muuttaa fotonista mittattavaa energia-arvoa, vaan eihän nykyteoria anna tuollaista mahdollisuutta kun kaiken suhteen kuulemma nopeus on vakio, mikä on kylläkin sula mahdottomuus.
Tästä saadaan spektriviivasiirtymän synty selvitettyä. Eli jos mittaaja lähestyy, koko lähteen säteilyspektri saa mittaajan suhteen lisää energiaa mittaajan lähestymisen takia, kaikki spektrin alueet on energisempiä ja spektrissä olevat emissio tai absorptioviivat siirtyvät kohti punaistan ja loittonevalle mittaajalle käy päinvastoin.
Kyllä sen verbaalisen mallin pitäisi taipua ihan hienosti matematiikkaankin, eihän siinä ole kuin taajuuksia ja kvantittuneita voimia inertian kohdalla.
Hiukkasella ei ole aina sama tarkka energiamäärä. Tuossa olet väärässä ja sen takia tuo muukin on väärin.
Kun tuo energiaerkale, fotoni syntyy, mikä sen energiaan enään vaikuttaisi, sen nopeus on vakio lähteen suhteen eikä se hukkaa energiaansa ennen kuin energia siirtyy määränpäähän, ainut mikä voi vaikuttaa on se miten sen kohtaa, nopeusero jossa liike-energia muuttuu muuksi energiaksi.
Joten tuskimpa vaan olen väärässä.
Olet väärässä. Fotonin energia E=hf, eli se riippuu suoraan taajuudesta. Jos fotonin taajuus muuttuu, sen energiakin muuttuu. Kun spektriviivat muuttuvat, niitä vastaavien fotonien taajuus muuttuu, joten myös niiden energia muuttuu.
Spektriviivat siirtyvät, ei ne muutu minnekkään lähetteessä, vaikka auringon kokonaisspetrissä ne on juuri siinä missä ovat kaikkien suhteen mutta kaikille vaikkapa se näkyvänvalon alue muuttaa paikkaa.
Jos mittaat vaikka auringon kokonaissäteilystä valonnopeutta, saat jokaisesta liiketilasta oikean arvon, mutta väärästä paikasta. Kun mittava paikka vaihtuu kokonaissäteilyssä, vaihtuu myös aallonpituus ja taajuus, se muutos vain peittyy mittattavan paikan muutokseen mistä juuri spektriviiva siirtymä johtuu.
Vän kirjoitti: ↑02 Helmi 2025, 09:55
Tuossa olen vakaasti täsmälleen päinvastaista mieltä. Matematiikka on ainoa väline kuvata fyysistä maailmaa tarkasti ja oikein. Sen näemme jo siitä, että matematiikalla kuvatun fysiikan avulla olemme pystyneet rakentamaan traktoreita ja ydinpommeja ja kaikkea muuta kivaa, joka oikeasti toimii. Sinun verbaalisen mallin avulla ei ole pystytty rakentamaan yhtään mitään ja vaikka pystyisi, se ei toimisi.
PS. Lainauksesi wikipedian artikkelista kvanteista vahvistaa epäilykseni, että olet ymmärtänyt kvantitkin väärin. Tuo wikin kuvaus on täsmälleen sen mukainen kuin sanoin.
No tuskimpa olen, energia erkale, epäjatkuva, Vaikka fotoni, sillä on tarkka energiamäärä, voidaan käsittää hiukkasena.
Verbaalinen malli kuvaa kuinka saadaan inertia syntymään vaikka massattomista hiukkasista. Suosittelen ensin miettimään asiat "mekaanisesti", vasta sitten kuvaamaan niitä matemaattisesti, pelkkä matematiikka kun on täysin abstrakti tapa ajatella ja fysiikkaa ei taivu läheskään kaikkeen mihin matematiikka taipuu ja pöljät matemaatikot joille matematiikka on Jumala ei tuota tajua.
Mutta kun fotonilla ei ole tarkkaa energiamäärää, vaan se riippuu taajuudesta. Samasta lähteestä lähteneet kaksi täysin saman energiamäärän omaavaa fotonia omaavat eri määrät energiaa, kun ne törmäävät eri nopeuksilla liikkuvin kohteisiin.
Sanoisin mieluummin, että fysiikka ei taivu siihen, mihin matematiikka ei taivu. Mallisi fysiikka on matematiikan vastainen, joten se ei voi olla oikein.
Sillä hiukkasella on tarkka energiamäärä, se mitä siitä saadaan ulos muiden syiden takia on toinen juttu.
"Fysiikka ei sisällä kaikkea matemaattisesti mahdollista, mutta fysiikassa ei voi olla mitään, mikä ei noudata matematiikkaa."
Totta, mutta matematiikka voi sisältää vaikka mitä mihin fysiikka ei taivu.
Sillä hiukkasella ei ole tarkkaa energiamäärää, vaan energian määrä riippuu tarkastelukoordinaatistosta. Tuossa on juuri se kohta, jossa ymmärrät kvantitkin väärin.
Fysiikka ei taivu mihinkään, mihin matematiikka ei taivu. Verbaalinen mallisi ei taivu matematiikkaan, joten se ei taivu fysiikkaankaan.
Hiukkasella on aina tarkka energiamäärä, tässähän se kohta juuri on mikä mättää. Otetaan vaikka fotoni, se saa syntyessään sen energian minkä sattuu saamaan, se saa myös vakio nopeuden c, lähteen suhteen. Tyhjiössä nuo arvot säilyvät loputtomiin.
Kuitenkin tuosta samasta fotonista voidaan mitata eri energia-arvoja, lähdettä lähestyvä ja lähteestä loittoneva mittaaja saa eri arvot täsmälleen samanlaisesta fotonista. Ts fotoni saa lisää energiaa kun mittaaja lähestyy lähdettä, ei, tämä on väärin, fotoni ei saa yhtään lisää energiaa vaan vain mittaajan lähteen lähestyminen aiheuttaa fotonin energian kasvun, itse fotoni ei muuksi muutu kuin mitä se oli ja loittonevalle käy toisinpäin. Eli kohtaamisnopeuden erot muuttaa fotonista mittattavaa energia-arvoa, vaan eihän nykyteoria anna tuollaista mahdollisuutta kun kaiken suhteen kuulemma nopeus on vakio, mikä on kylläkin sula mahdottomuus.
Tästä saadaan spektriviivasiirtymän synty selvitettyä. Eli jos mittaaja lähestyy, koko lähteen säteilyspektri saa mittaajan suhteen lisää energiaa mittaajan lähestymisen takia, kaikki spektrin alueet on energisempiä ja spektrissä olevat emissio tai absorptioviivat siirtyvät kohti punaistan ja loittonevalle mittaajalle käy päinvastoin.
Kyllä sen verbaalisen mallin pitäisi taipua ihan hienosti matematiikkaankin, eihän siinä ole kuin taajuuksia ja kvantittuneita voimia inertian kohdalla.
Hiukkasella ei ole aina sama tarkka energiamäärä. Tuossa olet väärässä ja sen takia tuo muukin on väärin.
Kun tuo energiaerkale, fotoni syntyy, mikä sen energiaan enään vaikuttaisi, sen nopeus on vakio lähteen suhteen eikä se hukkaa energiaansa ennen kuin energia siirtyy määränpäähän, ainut mikä voi vaikuttaa on se miten sen kohtaa, nopeusero jossa liike-energia muuttuu muuksi energiaksi.
Joten tuskimpa vaan olen väärässä.
Olet väärässä. Fotonin energia E=hf, eli se riippuu suoraan taajuudesta. Jos fotonin taajuus muuttuu, sen energiakin muuttuu. Kun spektriviivat muuttuvat, niitä vastaavien fotonien taajuus muuttuu, joten myös niiden energia muuttuu.
Spektriviivat siirtyvät, ei ne muutu minnekkään lähetteessä, vaikka auringon kokonaisspetrissä ne on juuri siinä missä ovat kaikkien suhteen mutta kaikille vaikkapa se näkyvänvalon alue muuttaa paikkaa.
Jos mittaat vaikka auringon kokonaissäteilystä valonnopeutta, saat jokaisesta liiketilasta oikean arvon, mutta väärästä paikasta. Kun mittava paikka vaihtuu kokonaissäteilyssä, vaihtuu myös aallonpituus ja taajuus, se muutos vain peittyy mittattavan paikan muutokseen mistä juuri spektriviiva siirtymä johtuu.
