[TM] Tutkimus: Elämää maapallolla ei kaikella todennäköisyydellä pitäisi olla olemassa

[Naturalisti]

Tässä ketjussa tulee nyt niin paljon kiinnostavia kommentteja, että tekisi mieli vastata moneen suuntaan – mutta aika ei riitä. Niinpä tyydyn tällä erää vain täsmentämään omaa kantaani ketjun sivuilla 10 ja 11 esitettyihin näkemyksiin.

Olennaista minulle ei ole se, kuinka epätodennäköiseltä elämän synty tilastollisesti vaikuttaa, vaan se, mitä tämä keskustelu paljastaa ajattelumme taustaoletuksista. Omaksumani fiktionalismin mukaan todennäköisyyslaskenta, logiikka ja kaikki muukin rationaalisuus eivät ole a priori annettuja rakenteita, vaan kumuloitunutta empiriaa. Aivomme – kuten oletettavasti muidenkin älykkäiden olentojen ajattelumekanismit – eivät perustu algoritmisuuteen vaan heuristiseen, kokemukseen perustuvaan mallintamiseen.

Jos oletetaan, että kaikkialla universumissa vallitsevat samat luonnonlait, niin materian evoluution täytyy ensin tuottaa biologinen elämä, ja sen kautta olento, joka kykenee omaksumaan elämänsä aikana kuvitteellisia sosiaalisia yhteisöjä ja maailmanselityksiä. Näistä selityksistä empiriaan perustuva tiede lienee se, joka on kaikkien älyllisten olentojen kesken yhteisesti ymmärrettävissä – ja siksi myös kiinnostava.

Tässä valossa rationaalisuus ei ole universaali kieli siksi, että se olisi metafyysisesti tosi, vaan siksi, että se on evolutiivisesti konvergentti. Kaikki a priori -rakenteet ovat lopulta vain yleistettyä kokemusta. Ja juuri siksi uskon, että jos muualla on älyllistä elämää, se ei ole meille käsittämätöntä – vaan todennäköisesti kiinnostunut samoista tavoista ymmärtää todellisuutta kuin mekin.

Kohtaamisen pohdinta ei siis ole vain spekulatiivista viihdettä, vaan ikkuna siihen, millaisia ajattelun rakenteita evoluutio voi tuottaa – ja miten ne voivat kohdata toisensa.

Tuosta olen täysin eri mieltä. Jos rationaalisuus ei ole metafyysisesti tosi, vaan ainoastaan evolutiivisesti konvergentti, ei ole mitään syytä olettaa, että meidän rationaalisuutemme olisi ainoa evolutiivisesti konvergentti rationaalisuus. Mielestäni olisi erittäin todennäköistä, jopa lähes välttämätöntä, että tuossa tapauksessa Maan ulkopuolisen älykkyyden rationaalisuus olisi niin erilainen meidän rationaalisuudestamme, että meidän olisi mahdotonta ymmärtää toisiamme. He olisivat kiinnostuneet aivan eri tavoista ymmärtää todellisuutta kuin me.

Ymmärrän hyvin näkemyksesi, mutta haluan täsmentää omaani hieman. Kun sanon, että rationaalisuus on evolutiivisesti konvergentti, en tarkoita, että olisi vain yksi ainoa tapa olla rationaalinen. Päinvastoin – uskon, että rationaalisuuden muodot voivat vaihdella, mutta ne konvergoituvat tietyissä kohdissa, koska todellisuus toimii kaikkialla samojen luonnonlakien mukaan.

Ajattelumme ja sen sanoittaminen konvergoituvat siksi, että olemme vuorovaikutuksessa saman fysikaalisen todellisuuden kanssa. Totumme käyttämään kieltä niin, että se vastaa omaa mielenkieltämme – joka on jokaisella yksilöllä subjektiivinen. Kommunikoidessamme käännämme kaiken simultaanisti omalle mielenkielellemme. Mitään universaalia kielikykyä ei ole olemassa; pelaamme kaikki kielipelejä enemmän tai vähemmän omilla säännöillämme.

Silti kommunikaatiomme – ja sen kautta myös ajattelumme – lähenee toisiaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tässä prosessissa syntyy yhteisiä käsitteellisiä kehyksiä, vaikka niissä säilyy aina myös diversiteettiä. Mitään metafyysisiä totuuksia ei ole olemassa. Materialistisen ontologisen realismin mukaan todellisuus on olemassa sellaisena kuin se on, käsityksistämme riippumatta. Mutta tietoteoreettisesti emme koe todellisuutta suoraan, vaan muodostamme siitä empiiristen kokemustemme mukaisia subjektiivisia representaatioita.

On tietenkin selvää, että saman alan asiantuntijoiden käsitykset voivat olla varsin lähellä toisiaan – mutta eivät koskaan täysin identtisiä. Vaikka tieteelliset teoriat pyrkivät kuvaamaan todellisuutta mahdollisimman objektiivisesti, ne ovat silti vain toiminnallisia malleja todellisuudesta – eivät itse todellisuus.

Juuri siksi ajattelen, että jos muualla on älyllistä elämää, sen tapa hahmottaa todellisuutta ei ehkä ole identtinen omamme kanssa, mutta se voi silti olla meille ymmärrettävä – koska se on syntynyt samassa maailmassa, samojen lainalaisuuksien puitteissa. Ymmärrys ei edellytä identtisiä ajattelumalleja, vaan yhteistä kosketuspintaa todellisuuteen.

Minä ymmärrän myös sinun näkemyksesi. Voin yrittää täsmentää omaa näkemystäni hieman.

Jos ajattelumme ja representaatiomme konvergoituvat, lähenevät toisiaan kommunikaation avulla ja vuorovaikutuksessa fysikaalisen todellisuuden kanssa, silloin täytyy olla olemassa jokin tosi representaatio, jota kohden me kaikki, alienit mukaan lukien, konvergoidumme. Kun kerran luonnonlait toimivat samalla tavalla kaikkialla, juuri tuo tapa on se aito oikea ja tosi representaatio. Emme ehkä koskaan pysty tietämään täsmälleen, mikä tuo tapa on, vaikka voimme konvergoitua aina vaan lähemmäksi sitä. Se tapa on kuitenkin olemassa, vaikka kukaan ei koskaan voisi tietää sitä. Jos sitä tapaa ei olisi, silloin luonnonlait eivät voisi toimia aina samalla tavalla, koska mitään tapaa ei olisi olemassa.

Toiselta kantilta katsottuna, kun sanot, että mitään metafyysisiä totuuksia ei ole olemassa, onko silloin tuo metafyysinen totuus? Minusta väite: "metafyysisiä totuuksia ei ole olemassa" on metafyysinen väite, ja jos on totta, se on metafyysinen totuus. Jos se on metafyysinen totuus, se on väärin, eikä se ole metafyysinen totuus. Tämä voi kuulostaa koululaisen saivartelulta, mutta ajatuksena on, että minusta on kummallista perustella loogisesti näkökantaa, jonka mukaan logiikka ei ole totta.

Kiitos täsmennyksestä – ymmärrän hyvin, mihin pyrit. Itse en kuitenkaan pidä tarpeellisena olettaa mitään metafyysisiä totuuksia, vaan ainoastaan metafyysisiä alkuoletuksia, joita voidaan arvioida uudelleen, jos empiirinen kokemus sitä edellyttää. Tämä erottaa tieteellisen ajattelun uskonnollisesta: tieteessä mikään perusoletus ei ole koskematon.

Ei ole myöskään tarpeellista olettaa, että olisi jokin yhteinen metafyysinen totuus, jota kohti kaikki subjektiiviset käsitykset lähestyvät. Sen sijaan ne voivat lähestyä parempaa todellisuuden kuvausta – ei siksi, että jokin kuvaus olisi lopullisesti tosi, vaan siksi, että se toimii paremmin suhteessa havaittuun todellisuuteen.

Jos jokin todellisuuden kuvaustapa julistetaan totuudeksi, se muuttuu käytännössä uskonnoksi. Tieteelliset teoriat, logiikka ja matematiikka ovat hyödyllisiä fiktiivisiä rakenteita – ne eivät ole todellisuus itse, vaan sen toiminnallisia malleja. Samoin valtiot, uskonnot ja muut kuvitteelliset yhteisöt ovat olemassa materiaalisesti mielen representaatioina – neuraalisina prosesseina, jotka mahdollistavat laumaa suurempien yhteisöjen sääntöperusteisen yhteistoiminnan.

Näistä vain realitodellisuuden representaatiot – eli ne teoriat, jotka pyrkivät kuvaamaan ulkoista todellisuutta – voivat saada empiirisen vastineen mielen ulkopuolisessa materiaalisessa todellisuudessa. Ne eivät ole totta siksi, että ne olisivat metafyysisesti oikeita, vaan siksi, että ne toimivat – ne selittävät, ennustavat ja ohjaavat vuorovaikutustamme todellisuuden kanssa.

Logiikka ja matematiikka ovat siis hyödyllisiä fiktiota: ne ovat rationaalisen ajattelun apuneuvoja, eivät todellisuuden rakenteita. Ja juuri siksi voimme perustella loogisesti näkökantaa, jonka mukaan logiikka ei ole metafyysisesti tosi – vaan käytännöllisesti käyttökelpoinen. Se ei ole ristiriita, vaan tunnustus siitä, että ajattelumme on välineellistä, ei absoluuttista.

[Vän]

Tässä ketjussa tulee nyt niin paljon kiinnostavia kommentteja, että tekisi mieli vastata moneen suuntaan – mutta aika ei riitä. Niinpä tyydyn tällä erää vain täsmentämään omaa kantaani ketjun sivuilla 10 ja 11 esitettyihin näkemyksiin.

Olennaista minulle ei ole se, kuinka epätodennäköiseltä elämän synty tilastollisesti vaikuttaa, vaan se, mitä tämä keskustelu paljastaa ajattelumme taustaoletuksista. Omaksumani fiktionalismin mukaan todennäköisyyslaskenta, logiikka ja kaikki muukin rationaalisuus eivät ole a priori annettuja rakenteita, vaan kumuloitunutta empiriaa. Aivomme – kuten oletettavasti muidenkin älykkäiden olentojen ajattelumekanismit – eivät perustu algoritmisuuteen vaan heuristiseen, kokemukseen perustuvaan mallintamiseen.

Jos oletetaan, että kaikkialla universumissa vallitsevat samat luonnonlait, niin materian evoluution täytyy ensin tuottaa biologinen elämä, ja sen kautta olento, joka kykenee omaksumaan elämänsä aikana kuvitteellisia sosiaalisia yhteisöjä ja maailmanselityksiä. Näistä selityksistä empiriaan perustuva tiede lienee se, joka on kaikkien älyllisten olentojen kesken yhteisesti ymmärrettävissä – ja siksi myös kiinnostava.

Tässä valossa rationaalisuus ei ole universaali kieli siksi, että se olisi metafyysisesti tosi, vaan siksi, että se on evolutiivisesti konvergentti. Kaikki a priori -rakenteet ovat lopulta vain yleistettyä kokemusta. Ja juuri siksi uskon, että jos muualla on älyllistä elämää, se ei ole meille käsittämätöntä – vaan todennäköisesti kiinnostunut samoista tavoista ymmärtää todellisuutta kuin mekin.

Kohtaamisen pohdinta ei siis ole vain spekulatiivista viihdettä, vaan ikkuna siihen, millaisia ajattelun rakenteita evoluutio voi tuottaa – ja miten ne voivat kohdata toisensa.

Tuosta olen täysin eri mieltä. Jos rationaalisuus ei ole metafyysisesti tosi, vaan ainoastaan evolutiivisesti konvergentti, ei ole mitään syytä olettaa, että meidän rationaalisuutemme olisi ainoa evolutiivisesti konvergentti rationaalisuus. Mielestäni olisi erittäin todennäköistä, jopa lähes välttämätöntä, että tuossa tapauksessa Maan ulkopuolisen älykkyyden rationaalisuus olisi niin erilainen meidän rationaalisuudestamme, että meidän olisi mahdotonta ymmärtää toisiamme. He olisivat kiinnostuneet aivan eri tavoista ymmärtää todellisuutta kuin me.

Ymmärrän hyvin näkemyksesi, mutta haluan täsmentää omaani hieman. Kun sanon, että rationaalisuus on evolutiivisesti konvergentti, en tarkoita, että olisi vain yksi ainoa tapa olla rationaalinen. Päinvastoin – uskon, että rationaalisuuden muodot voivat vaihdella, mutta ne konvergoituvat tietyissä kohdissa, koska todellisuus toimii kaikkialla samojen luonnonlakien mukaan.

Ajattelumme ja sen sanoittaminen konvergoituvat siksi, että olemme vuorovaikutuksessa saman fysikaalisen todellisuuden kanssa. Totumme käyttämään kieltä niin, että se vastaa omaa mielenkieltämme – joka on jokaisella yksilöllä subjektiivinen. Kommunikoidessamme käännämme kaiken simultaanisti omalle mielenkielellemme. Mitään universaalia kielikykyä ei ole olemassa; pelaamme kaikki kielipelejä enemmän tai vähemmän omilla säännöillämme.

Silti kommunikaatiomme – ja sen kautta myös ajattelumme – lähenee toisiaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tässä prosessissa syntyy yhteisiä käsitteellisiä kehyksiä, vaikka niissä säilyy aina myös diversiteettiä. Mitään metafyysisiä totuuksia ei ole olemassa. Materialistisen ontologisen realismin mukaan todellisuus on olemassa sellaisena kuin se on, käsityksistämme riippumatta. Mutta tietoteoreettisesti emme koe todellisuutta suoraan, vaan muodostamme siitä empiiristen kokemustemme mukaisia subjektiivisia representaatioita.

On tietenkin selvää, että saman alan asiantuntijoiden käsitykset voivat olla varsin lähellä toisiaan – mutta eivät koskaan täysin identtisiä. Vaikka tieteelliset teoriat pyrkivät kuvaamaan todellisuutta mahdollisimman objektiivisesti, ne ovat silti vain toiminnallisia malleja todellisuudesta – eivät itse todellisuus.

Juuri siksi ajattelen, että jos muualla on älyllistä elämää, sen tapa hahmottaa todellisuutta ei ehkä ole identtinen omamme kanssa, mutta se voi silti olla meille ymmärrettävä – koska se on syntynyt samassa maailmassa, samojen lainalaisuuksien puitteissa. Ymmärrys ei edellytä identtisiä ajattelumalleja, vaan yhteistä kosketuspintaa todellisuuteen.

Minä ymmärrän myös sinun näkemyksesi. Voin yrittää täsmentää omaa näkemystäni hieman.

Jos ajattelumme ja representaatiomme konvergoituvat, lähenevät toisiaan kommunikaation avulla ja vuorovaikutuksessa fysikaalisen todellisuuden kanssa, silloin täytyy olla olemassa jokin tosi representaatio, jota kohden me kaikki, alienit mukaan lukien, konvergoidumme. Kun kerran luonnonlait toimivat samalla tavalla kaikkialla, juuri tuo tapa on se aito oikea ja tosi representaatio. Emme ehkä koskaan pysty tietämään täsmälleen, mikä tuo tapa on, vaikka voimme konvergoitua aina vaan lähemmäksi sitä. Se tapa on kuitenkin olemassa, vaikka kukaan ei koskaan voisi tietää sitä. Jos sitä tapaa ei olisi, silloin luonnonlait eivät voisi toimia aina samalla tavalla, koska mitään tapaa ei olisi olemassa.

Toiselta kantilta katsottuna, kun sanot, että mitään metafyysisiä totuuksia ei ole olemassa, onko silloin tuo metafyysinen totuus? Minusta väite: "metafyysisiä totuuksia ei ole olemassa" on metafyysinen väite, ja jos on totta, se on metafyysinen totuus. Jos se on metafyysinen totuus, se on väärin, eikä se ole metafyysinen totuus. Tämä voi kuulostaa koululaisen saivartelulta, mutta ajatuksena on, että minusta on kummallista perustella loogisesti näkökantaa, jonka mukaan logiikka ei ole totta.

Kiitos täsmennyksestä – ymmärrän hyvin, mihin pyrit. Itse en kuitenkaan pidä tarpeellisena olettaa mitään metafyysisiä totuuksia, vaan ainoastaan metafyysisiä alkuoletuksia, joita voidaan arvioida uudelleen, jos empiirinen kokemus sitä edellyttää. Tämä erottaa tieteellisen ajattelun uskonnollisesta: tieteessä mikään perusoletus ei ole koskematon.

Ei ole myöskään tarpeellista olettaa, että olisi jokin yhteinen metafyysinen totuus, jota kohti kaikki subjektiiviset käsitykset lähestyvät. Sen sijaan ne voivat lähestyä parempaa todellisuuden kuvausta – ei siksi, että jokin kuvaus olisi lopullisesti tosi, vaan siksi, että se toimii paremmin suhteessa havaittuun todellisuuteen.

Jos jokin todellisuuden kuvaustapa julistetaan totuudeksi, se muuttuu käytännössä uskonnoksi. Tieteelliset teoriat, logiikka ja matematiikka ovat hyödyllisiä fiktiivisiä rakenteita – ne eivät ole todellisuus itse, vaan sen toiminnallisia malleja. Samoin valtiot, uskonnot ja muut kuvitteelliset yhteisöt ovat olemassa materiaalisesti mielen representaatioina – neuraalisina prosesseina, jotka mahdollistavat laumaa suurempien yhteisöjen sääntöperusteisen yhteistoiminnan.

Näistä vain realitodellisuuden representaatiot – eli ne teoriat, jotka pyrkivät kuvaamaan ulkoista todellisuutta – voivat saada empiirisen vastineen mielen ulkopuolisessa materiaalisessa todellisuudessa. Ne eivät ole totta siksi, että ne olisivat metafyysisesti oikeita, vaan siksi, että ne toimivat – ne selittävät, ennustavat ja ohjaavat vuorovaikutustamme todellisuuden kanssa.

Logiikka ja matematiikka ovat siis hyödyllisiä fiktiota: ne ovat rationaalisen ajattelun apuneuvoja, eivät todellisuuden rakenteita. Ja juuri siksi voimme perustella loogisesti näkökantaa, jonka mukaan logiikka ei ole metafyysisesti tosi – vaan käytännöllisesti käyttökelpoinen. Se ei ole ristiriita, vaan tunnustus siitä, että ajattelumme on välineellistä, ei absoluuttista.

Mielestäni tuo johtaa nihilismiin. Mikään ei ole totta. Totuutta ei ole olemassa tai sitten emme ainakaan pysty sitä tietämään yhtään mistään. Reaalitodellisuus ja materia ovat silloin vain hyödyllistä fiktiota, joka voi pitää paikkansa ja olla olemassa tai sitten ei.

Jos taas se on totta, joka toimii - selittää, ennustaa ja ohjaa vuorovaikutustamme todellisuuden kanssa, silloin matematiikka ja logiikka ovat totta yhtä lailla kuin empiiriset havainnot. Nekin toimivat. Jos taas matematiikka ja logiikka ovat hyödyllistä fiktiota, silloin empiiriset havainnotkin ovat vain hyödyllistä fiktiota.

[Naturalisti]

Sellainen kulttuuri olisi todennäköisesti ratkaissut valtavan määrän teknisiä, yhteiskunnallisia ja eksistentiaalisia haasteita. Se ei takaa moraalia, mutta viittaa ainakin siihen, että pelkkä impulsiivinen valloitusmentaliteetti ei olisi enää toimintakykyinen strategia. Tähtiensota-dystopiat ovat kiehtovia fiktiona, mutta en pidä niitä realistisina skenaarioina.

En puhunut valloittamisesta. En pidä tähtien välisiä sotia uskottavina, jos sodalla tarkoitetaan taistelevia armeijoita. Logistiikka on niin vaikeaa ja kallista, että jos puolustaja on lähellä samaa teknistä tasoa, hyökkääjällä ei ole mitään mahdollisuuksia. Vertaisin tuollaista tilannetta erittäin paljon kehittyneemmän lajin kohtaamiseen ennemmin vaikka ihmisten ja hyönteisten suhteeseen. Eivät ne tulijat kokisi, että me olemme heidän tasollaan ja käyttäisi keskinäisissä vuorovaikutuksissa käytettäviä moraalisääntöjä vaan olisimme heille kuin jotkut hyönteiset ja madot meille. Eivät ihmiset sodi niitä vastaan vaan tuhoavat niitä alkeellisina haittaeläiminä, joiden tietoisuudesta ei tarvitse välittää. Jos tänne tulisi jotain alieneita rakentamaan jotain, se olisi molemmille osapuolilla samantapainen tilanne, kun vaikka muurahaispesän hävitys tehtaan rakentamisen tieltä. Ei se kaivinkonekuski edes huomaa muurahaisia tai niiden pesää. Eivätkä muurahaiset tajua, että nyt joku tietoinen olento hyökkää heidän kimppuunsa.

Mutta juuri siksi tällainen kohtaaminen olisi moraalinen koe: ei vain siitä, mitä he ovat, vaan siitä, mitä me olemme valmiita olemaan.

Koe tarkoittaa jonkinlaista testiä asioista, joita oletetaan osattavan. Tuo olisi ihmisille täysin ylivoimainen haaste. Sama kuin matematiikan teoreettisen jatko-opintokurssin koe ekaluokkalaisille. Eivät he edes ymmärtäisi, että mitä heidän halutaan tekevän.

Jos joskus kohtaaminen tapahtuu, se ei ehkä ole tekninen kriisi vaan käsitteellinen. Olemmeko valmiita näkemään toisen ilman että vaadimme sen olevan meidän kuvamme mukainen? Se on kysymys, joka koskee meitä jo nyt – ei vasta silloin.

Emme ole, se on täysin selvää. Ehkä muutama prosentti yksilöistä on, mutta tuollainen suvaitsevaisuus estää yksilön etenemisen ihmisyhteisössä pohjasakasta ylöspäin, koska 95%:lle kaikki on vain eläimellistä valtapeliä, jossa oma klikki taistelee vahvan johtajan johdolla "erilaisia" vastaan.

Vaikuttaa siltä, että analysoimme tätä aihetta itse asiassa varsin samansuuntaisesti – mutta oma näkemykseni on selvästi optimistisempi. En täysin ymmärrä, miten rationaalisesti perustat pessimistisemmän asenteesi, jos kuitenkin tunnustat, ettei tähtienväliset konfliktit ole realistisia ja että teknisesti kehittynyt sivilisaatio ei todennäköisesti edes huomaisi meitä – aivan kuten suuri osa ihmisistä ei huomaa muurahaisia, saati ymmärrä arvostaa luontoa elämän mahdollistajana.

Muutama tarkentava kysymys:

– Miksi oletat, ettei kehittynyt sivilisaatio olisi kehittänyt myös käsitteellistä herkkyyttä tai moraalista reflektiokykyä – vaikka se ei olisikaan meidän moraalimme kaltaista?
– Miksi pidät todennäköisempänä, että he suhtautuisivat meihin kuin haittaeläimiin, eikä esimerkiksi kuin kiinnostavaan biologiseen ilmiöön, jonka säilyttämisessä voisi olla arvoa – vaikka vain uteliaisuuden vuoksi?
– Ja jos ihmiskunnassa on edes pieni osa yksilöitä, jotka kykenevät käsitteelliseen kohtaamiseen, miksi ajattelet, ettei se voisi olla riittävä lähtökohta? Eikö kehitys aina ala marginaalista?

Toki myönnän, ettei nykyinen globaali tilanne herätä suurta luottamusta. Juutalaiskristillisen äärioikeiston ja Trumppilaisen tuhokapitalismin muodostama epäpyhä liitto suhtautuu luontoarvoihin lähinnä esteenä voiton maksimoinnille. Denialistinen toiminta, jossa ilmastonmuutos, biodiversiteettikato ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus sivuutetaan ideologisista syistä, ei anna erityisen kypsää kuvaa lajimme kollektiivisesta tilasta.

Mutta juuri siksi ajattelen, että jos tänne joskus saapuu olentoja, jotka ovat kyenneet ylittämään tähtienväliset etäisyydet, he ovat todennäköisesti jo jättäneet tuon vaiheen taakseen. He ovat kohdanneet omat ääriliikkeensä, omat tuhokapitalisminsa, omat denialisminsa – ja joko selvinneet niistä tai kadonneet niiden mukana. Jos he ovat selvinneet, he eivät ehkä enää pelaa valtapelejä, vaan etsivät ymmärrystä.

On kiinnostavaa, että vaikka kuvaat ihmiskunnan reaktiot kyynisesti, analyysisi on silti tarkka ja johdonmukainen. Katsomme samaa maisemaa – mutta eri vuorenrinteiltä. Molempien näkymissä on omat vääristymänsä, omaksutut ajatustottumukset – ja juuri diversiteetti tekee keskustelusta kiinnostavan.

[Naturalisti]

Mutta onko meillä järkevää syytä olettaa, että uhka olisi todennäköisempää kuin yhteistyön hyödyt?

Kuten sanoit, pelko vierasta älyä kohtaan kumpuaa siitä, että projisoimme omaa ajatteluamme toiseen. Me olemme kokemustemme mukaan olleet uhka toisillemme – miksi emme olisi uhka myös muille, ja miksi muut eivät olisi uhka meille? Tämä ajatus on intuitiivinen, mutta ei välttämättä rationaalinen.

Jos kohtaamamme olento on todella älykäs, sen toimintaa ei ohjaa pelkkä vaisto tai resurssinälkä, vaan kyky arvioida vaihtoehtoja, rakentaa malleja ja ennakoida seurauksia. Tällöin myös yhteistyö voi olla strategisesti järkevämpää kuin konflikti – aivan kuten ihmistenkin välillä usein on. Onko siis perusteltua olettaa, että uhka olisi todennäköisempi kuin hyöty?

Kyllä uhalle on paljon enemmän perusteita. Yhteistyöstä on varsin rajallinen hyöty eri aurinkokunnissa eläville sivilisaatioille. Kaikissa aurinkokunnissa on samat alkuaineet ja suunnattomasti materiaa, josta rakentaa vaikka mitä, joten materiaalinen kaupankäynti tuskin kannattaa kuljetuskustannuksien takia. Kehittyneempi voi ehkä välittää tietoja toiselle, mutta vähemmän kehittyneellä ei ole oikein mitään mahdollisuutta maksaa millään, mistä olisi kehittyneemmällä hyötyä. Kyseessä voi tietysti olla jonkinlainen riippuvuuden ja vasallisuhteen luominen esim. ehkäisemään uhkan muodostumista, tai sitten jonkinlainen ideologinen pyrkimys sivistää sivistymättömiä, joka ei sitten enää ole rationaalista.

En näe mitään rationaalisesti perusteltua motiivia sille, että tänne asti saapuva sivilisaatio suhtautuisi meihin tuhoisasti. Mikä sellainen motiivi voisi olla? Mitä hyötyä heille olisi meidän tuhoamisesta – varsinkin, jos heillä on jo käytössään resurssit, teknologia ja tieto, joita me emme voi tarjota?

Niin, onko heillä jo käytössään kaikki resurssit? Heillä voi olla pulaa harvinaisista maametalleista tai puhtaasta juomavedestä. Emme voi mitenkään tietää heidän motiiviaan etukäteen.

Totta – emme voi tietää heidän motiivejaan etukäteen. On täysin mahdollista, että heillä on pulaa jostain resurssista, kuten harvinaisista maametalleista tai puhtaasta vedestä. Mutta juuri siksi kysymys ei ole niinkään siitä, voisiko heillä olla motiivi, vaan siitä, millainen sivilisaatio todennäköisesti olisi, jos se kykenee ylittämään tähtienväliset etäisyydet.

Jos he ovat teknologisesti niin kehittyneitä, että voivat matkustaa aurinkokuntien välillä, on vaikea kuvitella, etteivät he olisi jo ratkaisseet resurssien kierrätyksen, synteesin tai energianhallinnan haasteita tavalla, joka tekee planeettakohtaisesta ryöstöretkestä tarpeettoman. Tällainen toiminta olisi paitsi logistisesti tehotonta, myös strategisesti riskialtista – ja siksi epätodennäköistä.

Lisäksi: vaikka emme voi tietää heidän motiivejaan, voimme arvioida todennäköisyyksiä sen perusteella, mitä kehitys vaatii. Pitkälle kehittynyt sivilisaatio ei ole vain teknisesti edistynyt – se on todennäköisesti myös käsitteellisesti ja sosiaalisesti kompleksinen. Se ei takaa moraalia, mutta viittaa siihen, että pelkkä impulsiivinen tuhoaminen ei ole enää käyttökelpoinen toimintamalli.

Epävarmuus ei siis automaattisesti tarkoita uhkaa. Se voi yhtä hyvin tarkoittaa mahdollisuutta – tai ainakin neutraalia kohtaamista. Ja juuri siksi meidän ei ehkä kannata projisoida omia pelkojamme toiseen, ennen kuin tiedämme, mitä olemme kohtaamassa.

[Neutroni]

– Miksi oletat, ettei kehittynyt sivilisaatio olisi kehittänyt myös käsitteellistä herkkyyttä tai moraalista reflektiokykyä – vaikka se ei olisikaan meidän moraalimme kaltaista?

Koska ei ole erityistä syytä olettaa, että tuollainen kyky kehittyisi. Ei ole yhtään esimerkkiä sellaisen kehittymisestä. Ihmisillä se on erittäin heikko ja vain pieni osa yksilöitä piittaa sellaisesta.

– Miksi pidät todennäköisempänä, että he suhtautuisivat meihin kuin haittaeläimiin, eikä esimerkiksi kuin kiinnostavaan biologiseen ilmiöön, jonka säilyttämisessä voisi olla arvoa – vaikka vain uteliaisuuden vuoksi?

En ole sanonut mitään todennäköisyyksistä. Ei minulla ole mitään keinoa arvoida sitä. Kritisoin vain sitä näkemystä, että on täysin epärationaalista olettaa, että tulijat ovat meidän näkökulmasta tuhoisia, joko tarkoituksella tai vahingossa. On helppo keksiä paljon ihan järkeenkäyviä syitä sille, miksi tulijat ovat meille tuhoisia, esim. ne, joita olen maininnut.

Syy kohdella meitä haittaeläiminä voi olla ihan sama kuin meidän syyt kohdella haittaeläiminä pitämiämme. Jos ihmisen kaltaiset alkavat tekniset sivilisaatiot ovat yleisiä, meillä ei ole välttämättä sen enempää kiinnostavuus- tai suojeluarvoa kuin yksittäisellä muurahaispesällä metsässä. Meidän aurinkokunta voi olla vaikka jollain tavalla sopivassa paikassa perustaa joku laitos ja luonto jyrätään sen tieltä. Suojelualueet ovat ehkä muualla.

– Ja jos ihmiskunnassa on edes pieni osa yksilöitä, jotka kykenevät käsitteelliseen kohtaamiseen, miksi ajattelet, ettei se voisi olla riittävä lähtökohta? Eikö kehitys aina ala marginaalista?

Koska nuo yksilöt ovat yleensä jotenkin hörhähtäviä ja kaukana valtaeliitistä, joka päättää asiat. Jos valtaeliitti panikoi ja päättää, että ammutaan lähestyvää avaruusalusta kohti täyslaidallinen ydinpommeja viimeisenä epätoivon tekona, "tiedostavat", tai millä nimellä haluatkin tuota moraalisesti kypsempää vähemmistö kutsua, eivät voi siihen vaikuttaa. Se on sitten ehkä kuin ampiaisen pisto työmiehen niskaan ja sen jälkeen ärsyttävä pesä lähtee.

Tuo vaikuttaa olevan jonkinlainen perustelu sille alienkliseelle, että alienit lähestyvät hörhöjä ja kaheleita, koska he ovat jotenkin moraalisesti ylempänä. Mutta ei siinä ole järkeä. Alienit tietävät varmasti miten tämän kaltaiset sivilisaatiot toimivat ja että siihen porukkaan vaikuttamalla ei voi vaikuttaa todellisiin johtajiin tai tyhmiin massoihin. Jos he haluavat kommunikoida vaikuttavasti, se on sitten vain laskeuduttava Valkoisen talon pihalle ja käskettävä presidentti kätyreineen parvekkeelle ripitettäväksi.

Mutta juuri siksi ajattelen, että jos tänne joskus saapuu olentoja, jotka ovat kyenneet ylittämään tähtienväliset etäisyydet, he ovat todennäköisesti jo jättäneet tuon vaiheen taakseen. He ovat kohdanneet omat ääriliikkeensä, omat tuhokapitalisminsa, omat denialisminsa – ja joko selvinneet niistä tai kadonneet niiden mukana. Jos he ovat selvinneet, he eivät ehkä enää pelaa valtapelejä, vaan etsivät ymmärrystä.

Olen samaa mieltä, että en usko ihmisten kaltaisten kilpailun- ja vallanhaluisten eläimien pystyvän ratkomaan noita vakavia ongelmia, jotka pitää ratkoa ennen kuin voi saavuttaa tason, jolla pääsee toisiin aurinkokuntiin. Kuten ID10T:lle sanoin, en usko, että kukaan tulee tänne ryöstämään meidän aarteita tai kaappaamaan orjia. Ennemmin pidän mahdollisena vihamielisyytenä juuri tuollaista, että emme ole mitään alieneille. Ne tulevat villiin aurinkokuntaan, jossa ei ole suojelusääntöjen mukaisia eliöitä, ja tekevät tänne jotain meistä välittämättä. Meidän käy kuin niiden eläinten, jotka me olemme raivanneet rakennustemme ja infrastruktuurimme tieltä.

Tuollainen ideologinen koulutus menee sitten olentojen puolelta epärationaalisten ideologisten päämäärien puolelle. Tietenkin sellainenkin voi olla mahdollista, mutta kuten sanoin, ihmisten vallanpitäjät ja konservatiivinen enemmistö kokevat sellaisenkin hyökkäyksenä omaa valtaansa ja itsenäisyyttään vastaan, ja olennot ovat hyvin pian sen faktan edessä, että jos projektia jatketaan, tarvitaan moraalisesti hyvin kovia päätöksiä. No, emme me voi tietenkään tietää voiko tuollaista tapahtua.

On kiinnostavaa, että vaikka kuvaat ihmiskunnan reaktiot kyynisesti, analyysisi on silti tarkka ja johdonmukainen. Katsomme samaa maisemaa – mutta eri vuorenrinteiltä. Molempien näkymissä on omat vääristymänsä, omaksutut ajatustottumukset – ja juuri diversiteetti tekee keskustelusta kiinnostavan.

Minulla on taipumus realistiseen ajatteluun. Reaalimaailmassa kaikki tuppaa menemään päin helvettiä, jos ei mitään tee, ja jos yrittää jotain, niin sitten kaikki menee yleensä päin helvettiä vielä nopeammin. Eläimen elämä on häviöön tuomittua taistelua ikuista ja voittamatonta entropiaa vastaan. Tuollainen toive viisaista ja hyvistä kohtaamisista alienien kanssa ei voi olla muuta kuin houkkien toiveajattelua. Ja varsinkin väitteet, että kaikki meidän kannalta ikävät ilmiöt olisivat jotenkin epärationaalisia ja vainoharhaisen ajattelun tulosta ovat minusta yksiselitteisesti vääriä ja harkitsemattomia.

[Naturalisti]

Tässä ketjussa tulee nyt niin paljon kiinnostavia kommentteja, että tekisi mieli vastata moneen suuntaan – mutta aika ei riitä. Niinpä tyydyn tällä erää vain täsmentämään omaa kantaani ketjun sivuilla 10 ja 11 esitettyihin näkemyksiin.

Olennaista minulle ei ole se, kuinka epätodennäköiseltä elämän synty tilastollisesti vaikuttaa, vaan se, mitä tämä keskustelu paljastaa ajattelumme taustaoletuksista. Omaksumani fiktionalismin mukaan todennäköisyyslaskenta, logiikka ja kaikki muukin rationaalisuus eivät ole a priori annettuja rakenteita, vaan kumuloitunutta empiriaa. Aivomme – kuten oletettavasti muidenkin älykkäiden olentojen ajattelumekanismit – eivät perustu algoritmisuuteen vaan heuristiseen, kokemukseen perustuvaan mallintamiseen.

Jos oletetaan, että kaikkialla universumissa vallitsevat samat luonnonlait, niin materian evoluution täytyy ensin tuottaa biologinen elämä, ja sen kautta olento, joka kykenee omaksumaan elämänsä aikana kuvitteellisia sosiaalisia yhteisöjä ja maailmanselityksiä. Näistä selityksistä empiriaan perustuva tiede lienee se, joka on kaikkien älyllisten olentojen kesken yhteisesti ymmärrettävissä – ja siksi myös kiinnostava.

Tässä valossa rationaalisuus ei ole universaali kieli siksi, että se olisi metafyysisesti tosi, vaan siksi, että se on evolutiivisesti konvergentti. Kaikki a priori -rakenteet ovat lopulta vain yleistettyä kokemusta. Ja juuri siksi uskon, että jos muualla on älyllistä elämää, se ei ole meille käsittämätöntä – vaan todennäköisesti kiinnostunut samoista tavoista ymmärtää todellisuutta kuin mekin.

Kohtaamisen pohdinta ei siis ole vain spekulatiivista viihdettä, vaan ikkuna siihen, millaisia ajattelun rakenteita evoluutio voi tuottaa – ja miten ne voivat kohdata toisensa.

Tuosta olen täysin eri mieltä. Jos rationaalisuus ei ole metafyysisesti tosi, vaan ainoastaan evolutiivisesti konvergentti, ei ole mitään syytä olettaa, että meidän rationaalisuutemme olisi ainoa evolutiivisesti konvergentti rationaalisuus. Mielestäni olisi erittäin todennäköistä, jopa lähes välttämätöntä, että tuossa tapauksessa Maan ulkopuolisen älykkyyden rationaalisuus olisi niin erilainen meidän rationaalisuudestamme, että meidän olisi mahdotonta ymmärtää toisiamme. He olisivat kiinnostuneet aivan eri tavoista ymmärtää todellisuutta kuin me.

Ymmärrän hyvin näkemyksesi, mutta haluan täsmentää omaani hieman. Kun sanon, että rationaalisuus on evolutiivisesti konvergentti, en tarkoita, että olisi vain yksi ainoa tapa olla rationaalinen. Päinvastoin – uskon, että rationaalisuuden muodot voivat vaihdella, mutta ne konvergoituvat tietyissä kohdissa, koska todellisuus toimii kaikkialla samojen luonnonlakien mukaan.

Ajattelumme ja sen sanoittaminen konvergoituvat siksi, että olemme vuorovaikutuksessa saman fysikaalisen todellisuuden kanssa. Totumme käyttämään kieltä niin, että se vastaa omaa mielenkieltämme – joka on jokaisella yksilöllä subjektiivinen. Kommunikoidessamme käännämme kaiken simultaanisti omalle mielenkielellemme. Mitään universaalia kielikykyä ei ole olemassa; pelaamme kaikki kielipelejä enemmän tai vähemmän omilla säännöillämme.

Silti kommunikaatiomme – ja sen kautta myös ajattelumme – lähenee toisiaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tässä prosessissa syntyy yhteisiä käsitteellisiä kehyksiä, vaikka niissä säilyy aina myös diversiteettiä. Mitään metafyysisiä totuuksia ei ole olemassa. Materialistisen ontologisen realismin mukaan todellisuus on olemassa sellaisena kuin se on, käsityksistämme riippumatta. Mutta tietoteoreettisesti emme koe todellisuutta suoraan, vaan muodostamme siitä empiiristen kokemustemme mukaisia subjektiivisia representaatioita.

On tietenkin selvää, että saman alan asiantuntijoiden käsitykset voivat olla varsin lähellä toisiaan – mutta eivät koskaan täysin identtisiä. Vaikka tieteelliset teoriat pyrkivät kuvaamaan todellisuutta mahdollisimman objektiivisesti, ne ovat silti vain toiminnallisia malleja todellisuudesta – eivät itse todellisuus.

Juuri siksi ajattelen, että jos muualla on älyllistä elämää, sen tapa hahmottaa todellisuutta ei ehkä ole identtinen omamme kanssa, mutta se voi silti olla meille ymmärrettävä – koska se on syntynyt samassa maailmassa, samojen lainalaisuuksien puitteissa. Ymmärrys ei edellytä identtisiä ajattelumalleja, vaan yhteistä kosketuspintaa todellisuuteen.

Minä ymmärrän myös sinun näkemyksesi. Voin yrittää täsmentää omaa näkemystäni hieman.

Jos ajattelumme ja representaatiomme konvergoituvat, lähenevät toisiaan kommunikaation avulla ja vuorovaikutuksessa fysikaalisen todellisuuden kanssa, silloin täytyy olla olemassa jokin tosi representaatio, jota kohden me kaikki, alienit mukaan lukien, konvergoidumme. Kun kerran luonnonlait toimivat samalla tavalla kaikkialla, juuri tuo tapa on se aito oikea ja tosi representaatio. Emme ehkä koskaan pysty tietämään täsmälleen, mikä tuo tapa on, vaikka voimme konvergoitua aina vaan lähemmäksi sitä. Se tapa on kuitenkin olemassa, vaikka kukaan ei koskaan voisi tietää sitä. Jos sitä tapaa ei olisi, silloin luonnonlait eivät voisi toimia aina samalla tavalla, koska mitään tapaa ei olisi olemassa.

Toiselta kantilta katsottuna, kun sanot, että mitään metafyysisiä totuuksia ei ole olemassa, onko silloin tuo metafyysinen totuus? Minusta väite: "metafyysisiä totuuksia ei ole olemassa" on metafyysinen väite, ja jos on totta, se on metafyysinen totuus. Jos se on metafyysinen totuus, se on väärin, eikä se ole metafyysinen totuus. Tämä voi kuulostaa koululaisen saivartelulta, mutta ajatuksena on, että minusta on kummallista perustella loogisesti näkökantaa, jonka mukaan logiikka ei ole totta.

Kiitos täsmennyksestä – ymmärrän hyvin, mihin pyrit. Itse en kuitenkaan pidä tarpeellisena olettaa mitään metafyysisiä totuuksia, vaan ainoastaan metafyysisiä alkuoletuksia, joita voidaan arvioida uudelleen, jos empiirinen kokemus sitä edellyttää. Tämä erottaa tieteellisen ajattelun uskonnollisesta: tieteessä mikään perusoletus ei ole koskematon.

Ei ole myöskään tarpeellista olettaa, että olisi jokin yhteinen metafyysinen totuus, jota kohti kaikki subjektiiviset käsitykset lähestyvät. Sen sijaan ne voivat lähestyä parempaa todellisuuden kuvausta – ei siksi, että jokin kuvaus olisi lopullisesti tosi, vaan siksi, että se toimii paremmin suhteessa havaittuun todellisuuteen.

Jos jokin todellisuuden kuvaustapa julistetaan totuudeksi, se muuttuu käytännössä uskonnoksi. Tieteelliset teoriat, logiikka ja matematiikka ovat hyödyllisiä fiktiivisiä rakenteita – ne eivät ole todellisuus itse, vaan sen toiminnallisia malleja. Samoin valtiot, uskonnot ja muut kuvitteelliset yhteisöt ovat olemassa materiaalisesti mielen representaatioina – neuraalisina prosesseina, jotka mahdollistavat laumaa suurempien yhteisöjen sääntöperusteisen yhteistoiminnan.

Näistä vain realitodellisuuden representaatiot – eli ne teoriat, jotka pyrkivät kuvaamaan ulkoista todellisuutta – voivat saada empiirisen vastineen mielen ulkopuolisessa materiaalisessa todellisuudessa. Ne eivät ole totta siksi, että ne olisivat metafyysisesti oikeita, vaan siksi, että ne toimivat – ne selittävät, ennustavat ja ohjaavat vuorovaikutustamme todellisuuden kanssa.

Logiikka ja matematiikka ovat siis hyödyllisiä fiktiota: ne ovat rationaalisen ajattelun apuneuvoja, eivät todellisuuden rakenteita. Ja juuri siksi voimme perustella loogisesti näkökantaa, jonka mukaan logiikka ei ole metafyysisesti tosi – vaan käytännöllisesti käyttökelpoinen. Se ei ole ristiriita, vaan tunnustus siitä, että ajattelumme on välineellistä, ei absoluuttista.

Mielestäni tuo johtaa nihilismiin. Mikään ei ole totta. Totuutta ei ole olemassa tai sitten emme ainakaan pysty sitä tietämään yhtään mistään. Reaalitodellisuus ja materia ovat silloin vain hyödyllistä fiktiota, joka voi pitää paikkansa ja olla olemassa tai sitten ei.

Jos taas se on totta, joka toimii - selittää, ennustaa ja ohjaa vuorovaikutustamme todellisuuden kanssa, silloin matematiikka ja logiikka ovat totta yhtä lailla kuin empiiriset havainnot. Nekin toimivat. Jos taas matematiikka ja logiikka ovat hyödyllistä fiktiota, silloin empiiriset havainnotkin ovat vain hyödyllistä fiktiota.

Joo, ymmärrän hyvin, miksi tuo kuulostaa sinusta nihilismiltä. Mutta itse näen sen enemmänkin pragmatismina kuin merkityksettömyytenä. Kun sanon, että logiikka, matematiikka ja tieteelliset teoriat ovat hyödyllisiä fiktiota, en tarkoita, että ne olisivat satunnaisia tai vailla arvoa. Päinvastoin – ne ovat juuri niitä välineitä, joiden avulla voimme selittää, ennustaa ja ohjata vuorovaikutustamme todellisuuden kanssa.

Empiiriset havainnot eivät ole fiktiota, vaan kokemuksellisia tosiasioita. Mallit, joita niiden pohjalta rakennamme, voivat olla fiktiivisiä siinä mielessä, että ne eivät ole itse todellisuus – mutta ne voivat olla erittäin tarkkoja ja käyttökelpoisia. Ja juuri siksi ne eivät ole "vääriä", vaan ne ovat toimivia.

Me emme tarvitse mitään metafyysistä uskontoa rationaalisen ajattelun perustaksi. Metafyysiset alkuoletukset riittävät – kunhan olemme valmiita arvioimaan ja tarvittaessa hylkäämään ne, jos empiria niin edellyttää. Meillä voi olla tarkentuva maailmankuva, joka ei ole lopullinen, mutta silti merkityksellinen. Ja juuri siksi tämä ei ole nihilismiä – vaan käytännöllistä, itsekriittistä ajattelua.

[Neutroni]

Epävarmuus ei siis automaattisesti tarkoita uhkaa. Se voi yhtä hyvin tarkoittaa mahdollisuutta – tai ainakin neutraalia kohtaamista. Ja juuri siksi meidän ei ehkä kannata projisoida omia pelkojamme toiseen, ennen kuin tiedämme, mitä olemme kohtaamassa.

Tuossa olen eri mieltä. Kyllä sinäkin laitat ovesi lukkoon ennen kuin varkaat hiipivät pihapuskissa, sammutat kynttilät ennen kuin verhot palavat ja jarrutat ennen kuin auto on katollaan ojassa. Ongelmiin varautuminen on tiettyyn rajaan asti järkevää, vaikka ei olisi tarkkaa tietoa mitä tapahtuu ja milloin. Avaruusolentojen hyökkäystä tai tahatonta jyräämistä vastaan tuskin kannattaa käyttää resursseja sen enempää valtioiden kuin yksilöiden tasolla, mutta minusta on tuhottoman huono idea suhtatua sellaiseen yltiöpositiivisesti ja esimerkiksi lähettää tarkoituksella radiosignaaleja huomion herättämiseksi ja vastausten saamiseksi siinä toivossa, että mitään pahaa ei voi tapahtua.

[Neutroni]

Me emme tarvitse mitään metafyysistä uskontoa rationaalisen ajattelun perustaksi. Metafyysiset alkuoletukset riittävät – kunhan olemme valmiita arvioimaan ja tarvittaessa hylkäämään ne, jos empiria niin edellyttää. Meillä voi olla tarkentuva maailmankuva, joka ei ole lopullinen, mutta silti merkityksellinen. Ja juuri siksi tämä ei ole nihilismiä – vaan käytännöllistä, itsekriittistä ajattelua.

Kaiken pohjalla pitää olla jotkut oletukset, joita ei voi perustella empirialla tai loogisilla päätelmillä. Esimerkiksi tieteellinen maailmankuva perustuu siihen, että oletetaan naturalistinen metafysiikka ja empiirinen tietoteoria olemisen ja tietämisen perusteiksi. Niitä ei voi todistaa tai perustella mitenkään. Mikään empiirinen havainto ei voi niitä falsifioida, koska se voi olla joku naturalistinen ilmiö, jota emme vielä tunne. Se ei ole varsinainen uskonto, mutta jonkinlainen uskon varainen filosofinen perusta kuitenkin.

[ID10T]

Mutta onko meillä järkevää syytä olettaa, että uhka olisi todennäköisempää kuin yhteistyön hyödyt?

Kuten sanoit, pelko vierasta älyä kohtaan kumpuaa siitä, että projisoimme omaa ajatteluamme toiseen. Me olemme kokemustemme mukaan olleet uhka toisillemme – miksi emme olisi uhka myös muille, ja miksi muut eivät olisi uhka meille? Tämä ajatus on intuitiivinen, mutta ei välttämättä rationaalinen.

Jos kohtaamamme olento on todella älykäs, sen toimintaa ei ohjaa pelkkä vaisto tai resurssinälkä, vaan kyky arvioida vaihtoehtoja, rakentaa malleja ja ennakoida seurauksia. Tällöin myös yhteistyö voi olla strategisesti järkevämpää kuin konflikti – aivan kuten ihmistenkin välillä usein on. Onko siis perusteltua olettaa, että uhka olisi todennäköisempi kuin hyöty?

Kyllä uhalle on paljon enemmän perusteita. Yhteistyöstä on varsin rajallinen hyöty eri aurinkokunnissa eläville sivilisaatioille. Kaikissa aurinkokunnissa on samat alkuaineet ja suunnattomasti materiaa, josta rakentaa vaikka mitä, joten materiaalinen kaupankäynti tuskin kannattaa kuljetuskustannuksien takia. Kehittyneempi voi ehkä välittää tietoja toiselle, mutta vähemmän kehittyneellä ei ole oikein mitään mahdollisuutta maksaa millään, mistä olisi kehittyneemmällä hyötyä. Kyseessä voi tietysti olla jonkinlainen riippuvuuden ja vasallisuhteen luominen esim. ehkäisemään uhkan muodostumista, tai sitten jonkinlainen ideologinen pyrkimys sivistää sivistymättömiä, joka ei sitten enää ole rationaalista.

En näe mitään rationaalisesti perusteltua motiivia sille, että tänne asti saapuva sivilisaatio suhtautuisi meihin tuhoisasti. Mikä sellainen motiivi voisi olla? Mitä hyötyä heille olisi meidän tuhoamisesta – varsinkin, jos heillä on jo käytössään resurssit, teknologia ja tieto, joita me emme voi tarjota?

Niin, onko heillä jo käytössään kaikki resurssit? Heillä voi olla pulaa harvinaisista maametalleista tai puhtaasta juomavedestä. Emme voi mitenkään tietää heidän motiiviaan etukäteen.

Lisäksi: vaikka emme voi tietää heidän motiivejaan, voimme arvioida todennäköisyyksiä sen perusteella, mitä kehitys vaatii. Pitkälle kehittynyt sivilisaatio ei ole vain teknisesti edistynyt – se on todennäköisesti myös käsitteellisesti ja sosiaalisesti kompleksinen. Se ei takaa moraalia, mutta viittaa siihen, että pelkkä impulsiivinen tuhoaminen ei ole enää käyttökelpoinen toimintamalli.

Pitkälle kehittynyt sivilisaatio on ulospäin yhtä sivistynyt kuin johtajansa. Trump johtaa sivistynyttä valtiota barbaarisin ottein. Sama koskee Venäjää.

[Vän]

Tässä ketjussa tulee nyt niin paljon kiinnostavia kommentteja, että tekisi mieli vastata moneen suuntaan – mutta aika ei riitä. Niinpä tyydyn tällä erää vain täsmentämään omaa kantaani ketjun sivuilla 10 ja 11 esitettyihin näkemyksiin.

Olennaista minulle ei ole se, kuinka epätodennäköiseltä elämän synty tilastollisesti vaikuttaa, vaan se, mitä tämä keskustelu paljastaa ajattelumme taustaoletuksista. Omaksumani fiktionalismin mukaan todennäköisyyslaskenta, logiikka ja kaikki muukin rationaalisuus eivät ole a priori annettuja rakenteita, vaan kumuloitunutta empiriaa. Aivomme – kuten oletettavasti muidenkin älykkäiden olentojen ajattelumekanismit – eivät perustu algoritmisuuteen vaan heuristiseen, kokemukseen perustuvaan mallintamiseen.

Jos oletetaan, että kaikkialla universumissa vallitsevat samat luonnonlait, niin materian evoluution täytyy ensin tuottaa biologinen elämä, ja sen kautta olento, joka kykenee omaksumaan elämänsä aikana kuvitteellisia sosiaalisia yhteisöjä ja maailmanselityksiä. Näistä selityksistä empiriaan perustuva tiede lienee se, joka on kaikkien älyllisten olentojen kesken yhteisesti ymmärrettävissä – ja siksi myös kiinnostava.

Tässä valossa rationaalisuus ei ole universaali kieli siksi, että se olisi metafyysisesti tosi, vaan siksi, että se on evolutiivisesti konvergentti. Kaikki a priori -rakenteet ovat lopulta vain yleistettyä kokemusta. Ja juuri siksi uskon, että jos muualla on älyllistä elämää, se ei ole meille käsittämätöntä – vaan todennäköisesti kiinnostunut samoista tavoista ymmärtää todellisuutta kuin mekin.

Kohtaamisen pohdinta ei siis ole vain spekulatiivista viihdettä, vaan ikkuna siihen, millaisia ajattelun rakenteita evoluutio voi tuottaa – ja miten ne voivat kohdata toisensa.

Tuosta olen täysin eri mieltä. Jos rationaalisuus ei ole metafyysisesti tosi, vaan ainoastaan evolutiivisesti konvergentti, ei ole mitään syytä olettaa, että meidän rationaalisuutemme olisi ainoa evolutiivisesti konvergentti rationaalisuus. Mielestäni olisi erittäin todennäköistä, jopa lähes välttämätöntä, että tuossa tapauksessa Maan ulkopuolisen älykkyyden rationaalisuus olisi niin erilainen meidän rationaalisuudestamme, että meidän olisi mahdotonta ymmärtää toisiamme. He olisivat kiinnostuneet aivan eri tavoista ymmärtää todellisuutta kuin me.

Ymmärrän hyvin näkemyksesi, mutta haluan täsmentää omaani hieman. Kun sanon, että rationaalisuus on evolutiivisesti konvergentti, en tarkoita, että olisi vain yksi ainoa tapa olla rationaalinen. Päinvastoin – uskon, että rationaalisuuden muodot voivat vaihdella, mutta ne konvergoituvat tietyissä kohdissa, koska todellisuus toimii kaikkialla samojen luonnonlakien mukaan.

Ajattelumme ja sen sanoittaminen konvergoituvat siksi, että olemme vuorovaikutuksessa saman fysikaalisen todellisuuden kanssa. Totumme käyttämään kieltä niin, että se vastaa omaa mielenkieltämme – joka on jokaisella yksilöllä subjektiivinen. Kommunikoidessamme käännämme kaiken simultaanisti omalle mielenkielellemme. Mitään universaalia kielikykyä ei ole olemassa; pelaamme kaikki kielipelejä enemmän tai vähemmän omilla säännöillämme.

Silti kommunikaatiomme – ja sen kautta myös ajattelumme – lähenee toisiaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tässä prosessissa syntyy yhteisiä käsitteellisiä kehyksiä, vaikka niissä säilyy aina myös diversiteettiä. Mitään metafyysisiä totuuksia ei ole olemassa. Materialistisen ontologisen realismin mukaan todellisuus on olemassa sellaisena kuin se on, käsityksistämme riippumatta. Mutta tietoteoreettisesti emme koe todellisuutta suoraan, vaan muodostamme siitä empiiristen kokemustemme mukaisia subjektiivisia representaatioita.

On tietenkin selvää, että saman alan asiantuntijoiden käsitykset voivat olla varsin lähellä toisiaan – mutta eivät koskaan täysin identtisiä. Vaikka tieteelliset teoriat pyrkivät kuvaamaan todellisuutta mahdollisimman objektiivisesti, ne ovat silti vain toiminnallisia malleja todellisuudesta – eivät itse todellisuus.

Juuri siksi ajattelen, että jos muualla on älyllistä elämää, sen tapa hahmottaa todellisuutta ei ehkä ole identtinen omamme kanssa, mutta se voi silti olla meille ymmärrettävä – koska se on syntynyt samassa maailmassa, samojen lainalaisuuksien puitteissa. Ymmärrys ei edellytä identtisiä ajattelumalleja, vaan yhteistä kosketuspintaa todellisuuteen.

Minä ymmärrän myös sinun näkemyksesi. Voin yrittää täsmentää omaa näkemystäni hieman.

Jos ajattelumme ja representaatiomme konvergoituvat, lähenevät toisiaan kommunikaation avulla ja vuorovaikutuksessa fysikaalisen todellisuuden kanssa, silloin täytyy olla olemassa jokin tosi representaatio, jota kohden me kaikki, alienit mukaan lukien, konvergoidumme. Kun kerran luonnonlait toimivat samalla tavalla kaikkialla, juuri tuo tapa on se aito oikea ja tosi representaatio. Emme ehkä koskaan pysty tietämään täsmälleen, mikä tuo tapa on, vaikka voimme konvergoitua aina vaan lähemmäksi sitä. Se tapa on kuitenkin olemassa, vaikka kukaan ei koskaan voisi tietää sitä. Jos sitä tapaa ei olisi, silloin luonnonlait eivät voisi toimia aina samalla tavalla, koska mitään tapaa ei olisi olemassa.

Toiselta kantilta katsottuna, kun sanot, että mitään metafyysisiä totuuksia ei ole olemassa, onko silloin tuo metafyysinen totuus? Minusta väite: "metafyysisiä totuuksia ei ole olemassa" on metafyysinen väite, ja jos on totta, se on metafyysinen totuus. Jos se on metafyysinen totuus, se on väärin, eikä se ole metafyysinen totuus. Tämä voi kuulostaa koululaisen saivartelulta, mutta ajatuksena on, että minusta on kummallista perustella loogisesti näkökantaa, jonka mukaan logiikka ei ole totta.

Kiitos täsmennyksestä – ymmärrän hyvin, mihin pyrit. Itse en kuitenkaan pidä tarpeellisena olettaa mitään metafyysisiä totuuksia, vaan ainoastaan metafyysisiä alkuoletuksia, joita voidaan arvioida uudelleen, jos empiirinen kokemus sitä edellyttää. Tämä erottaa tieteellisen ajattelun uskonnollisesta: tieteessä mikään perusoletus ei ole koskematon.

Ei ole myöskään tarpeellista olettaa, että olisi jokin yhteinen metafyysinen totuus, jota kohti kaikki subjektiiviset käsitykset lähestyvät. Sen sijaan ne voivat lähestyä parempaa todellisuuden kuvausta – ei siksi, että jokin kuvaus olisi lopullisesti tosi, vaan siksi, että se toimii paremmin suhteessa havaittuun todellisuuteen.

Jos jokin todellisuuden kuvaustapa julistetaan totuudeksi, se muuttuu käytännössä uskonnoksi. Tieteelliset teoriat, logiikka ja matematiikka ovat hyödyllisiä fiktiivisiä rakenteita – ne eivät ole todellisuus itse, vaan sen toiminnallisia malleja. Samoin valtiot, uskonnot ja muut kuvitteelliset yhteisöt ovat olemassa materiaalisesti mielen representaatioina – neuraalisina prosesseina, jotka mahdollistavat laumaa suurempien yhteisöjen sääntöperusteisen yhteistoiminnan.

Näistä vain realitodellisuuden representaatiot – eli ne teoriat, jotka pyrkivät kuvaamaan ulkoista todellisuutta – voivat saada empiirisen vastineen mielen ulkopuolisessa materiaalisessa todellisuudessa. Ne eivät ole totta siksi, että ne olisivat metafyysisesti oikeita, vaan siksi, että ne toimivat – ne selittävät, ennustavat ja ohjaavat vuorovaikutustamme todellisuuden kanssa.

Logiikka ja matematiikka ovat siis hyödyllisiä fiktiota: ne ovat rationaalisen ajattelun apuneuvoja, eivät todellisuuden rakenteita. Ja juuri siksi voimme perustella loogisesti näkökantaa, jonka mukaan logiikka ei ole metafyysisesti tosi – vaan käytännöllisesti käyttökelpoinen. Se ei ole ristiriita, vaan tunnustus siitä, että ajattelumme on välineellistä, ei absoluuttista.

Mielestäni tuo johtaa nihilismiin. Mikään ei ole totta. Totuutta ei ole olemassa tai sitten emme ainakaan pysty sitä tietämään yhtään mistään. Reaalitodellisuus ja materia ovat silloin vain hyödyllistä fiktiota, joka voi pitää paikkansa ja olla olemassa tai sitten ei.

Jos taas se on totta, joka toimii - selittää, ennustaa ja ohjaa vuorovaikutustamme todellisuuden kanssa, silloin matematiikka ja logiikka ovat totta yhtä lailla kuin empiiriset havainnot. Nekin toimivat. Jos taas matematiikka ja logiikka ovat hyödyllistä fiktiota, silloin empiiriset havainnotkin ovat vain hyödyllistä fiktiota.

Joo, ymmärrän hyvin, miksi tuo kuulostaa sinusta nihilismiltä. Mutta itse näen sen enemmänkin pragmatismina kuin merkityksettömyytenä. Kun sanon, että logiikka, matematiikka ja tieteelliset teoriat ovat hyödyllisiä fiktiota, en tarkoita, että ne olisivat satunnaisia tai vailla arvoa. Päinvastoin – ne ovat juuri niitä välineitä, joiden avulla voimme selittää, ennustaa ja ohjata vuorovaikutustamme todellisuuden kanssa.

Empiiriset havainnot eivät ole fiktiota, vaan kokemuksellisia tosiasioita. Mallit, joita niiden pohjalta rakennamme, voivat olla fiktiivisiä siinä mielessä, että ne eivät ole itse todellisuus – mutta ne voivat olla erittäin tarkkoja ja käyttökelpoisia. Ja juuri siksi ne eivät ole "vääriä", vaan ne ovat toimivia.

Me emme tarvitse mitään metafyysistä uskontoa rationaalisen ajattelun perustaksi. Metafyysiset alkuoletukset riittävät – kunhan olemme valmiita arvioimaan ja tarvittaessa hylkäämään ne, jos empiria niin edellyttää. Meillä voi olla tarkentuva maailmankuva, joka ei ole lopullinen, mutta silti merkityksellinen. Ja juuri siksi tämä ei ole nihilismiä – vaan käytännöllistä, itsekriittistä ajattelua.

Kiitos selvennyksestä. Mehän alamme olla aika lähellä toisiamme näkemyksissämme. Yksityiskohdissa on enää vain pieniä eroja. Niin kuin vaikka metafyysisissä oletuksissa. Sinä oletat reaalitodellisuuden ja empiiriset havainnot tosiasioiksi, minä oletan niiden lisäksi matematiikan ja logiikan tosiasioiksi. Ne ovat olemassa todellisuudessa. Muuten meidän näkemyksissämme ei näytä olevan mitään eroa. Minäkin voin muuttaa näkemyksiäni, jos tiede osoittaa asioiden olevan toisin kuin oletan. Voin jopa luopua ajatuksesta, että empiiriset havainnot ovat kokemuksellisia tosiasioita, jos tiede pystyy osoittamaan, että joku toinen oletus toimii paremmin.

[asdf]

Sellainen kulttuuri olisi todennäköisesti ratkaissut valtavan määrän teknisiä, yhteiskunnallisia ja eksistentiaalisia haasteita. Se ei takaa moraalia, mutta viittaa ainakin siihen, että pelkkä impulsiivinen valloitusmentaliteetti ei olisi enää toimintakykyinen strategia. Tähtiensota-dystopiat ovat kiehtovia fiktiona, mutta en pidä niitä realistisina skenaarioina.

En puhunut valloittamisesta. En pidä tähtien välisiä sotia uskottavina, jos sodalla tarkoitetaan taistelevia armeijoita. Logistiikka on niin vaikeaa ja kallista, että jos puolustaja on lähellä samaa teknistä tasoa, hyökkääjällä ei ole mitään mahdollisuuksia. Vertaisin tuollaista tilannetta erittäin paljon kehittyneemmän lajin kohtaamiseen ennemmin vaikka ihmisten ja hyönteisten suhteeseen. Eivät ne tulijat kokisi, että me olemme heidän tasollaan ja käyttäisi keskinäisissä vuorovaikutuksissa käytettäviä moraalisääntöjä vaan olisimme heille kuin jotkut hyönteiset ja madot meille. Eivät ihmiset sodi niitä vastaan vaan tuhoavat niitä alkeellisina haittaeläiminä, joiden tietoisuudesta ei tarvitse välittää. Jos tänne tulisi jotain alieneita rakentamaan jotain, se olisi molemmille osapuolilla samantapainen tilanne, kun vaikka muurahaispesän hävitys tehtaan rakentamisen tieltä. Ei se kaivinkonekuski edes huomaa muurahaisia tai niiden pesää. Eivätkä muurahaiset tajua, että nyt joku tietoinen olento hyökkää heidän kimppuunsa.

Mutta juuri siksi tällainen kohtaaminen olisi moraalinen koe: ei vain siitä, mitä he ovat, vaan siitä, mitä me olemme valmiita olemaan.

Koe tarkoittaa jonkinlaista testiä asioista, joita oletetaan osattavan. Tuo olisi ihmisille täysin ylivoimainen haaste. Sama kuin matematiikan teoreettisen jatko-opintokurssin koe ekaluokkalaisille. Eivät he edes ymmärtäisi, että mitä heidän halutaan tekevän.

Jos joskus kohtaaminen tapahtuu, se ei ehkä ole tekninen kriisi vaan käsitteellinen. Olemmeko valmiita näkemään toisen ilman että vaadimme sen olevan meidän kuvamme mukainen? Se on kysymys, joka koskee meitä jo nyt – ei vasta silloin.

Emme ole, se on täysin selvää. Ehkä muutama prosentti yksilöistä on, mutta tuollainen suvaitsevaisuus estää yksilön etenemisen ihmisyhteisössä pohjasakasta ylöspäin, koska 95%:lle kaikki on vain eläimellistä valtapeliä, jossa oma klikki taistelee vahvan johtajan johdolla "erilaisia" vastaan.

Vaikuttaa siltä, että analysoimme tätä aihetta itse asiassa varsin samansuuntaisesti – mutta oma näkemykseni on selvästi optimistisempi. En täysin ymmärrä, miten rationaalisesti perustat pessimistisemmän asenteesi, jos kuitenkin tunnustat, ettei tähtienväliset konfliktit ole realistisia ja että teknisesti kehittynyt sivilisaatio ei todennäköisesti edes huomaisi meitä – aivan kuten suuri osa ihmisistä ei huomaa muurahaisia, saati ymmärrä arvostaa luontoa elämän mahdollistajana.

Muutama tarkentava kysymys:

– Miksi oletat, ettei kehittynyt sivilisaatio olisi kehittänyt myös käsitteellistä herkkyyttä tai moraalista reflektiokykyä – vaikka se ei olisikaan meidän moraalimme kaltaista?
– Miksi pidät todennäköisempänä, että he suhtautuisivat meihin kuin haittaeläimiin, eikä esimerkiksi kuin kiinnostavaan biologiseen ilmiöön, jonka säilyttämisessä voisi olla arvoa – vaikka vain uteliaisuuden vuoksi?
– Ja jos ihmiskunnassa on edes pieni osa yksilöitä, jotka kykenevät käsitteelliseen kohtaamiseen, miksi ajattelet, ettei se voisi olla riittävä lähtökohta? Eikö kehitys aina ala marginaalista?

Toki myönnän, ettei nykyinen globaali tilanne herätä suurta luottamusta. Juutalaiskristillisen äärioikeiston ja Trumppilaisen tuhokapitalismin muodostama epäpyhä liitto suhtautuu luontoarvoihin lähinnä esteenä voiton maksimoinnille. Denialistinen toiminta, jossa ilmastonmuutos, biodiversiteettikato ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus sivuutetaan ideologisista syistä, ei anna erityisen kypsää kuvaa lajimme kollektiivisesta tilasta.

Mutta juuri siksi ajattelen, että jos tänne joskus saapuu olentoja, jotka ovat kyenneet ylittämään tähtienväliset etäisyydet, he ovat todennäköisesti jo jättäneet tuon vaiheen taakseen. He ovat kohdanneet omat ääriliikkeensä, omat tuhokapitalisminsa, omat denialisminsa – ja joko selvinneet niistä tai kadonneet niiden mukana. Jos he ovat selvinneet, he eivät ehkä enää pelaa valtapelejä, vaan etsivät ymmärrystä.

On kiinnostavaa, että vaikka kuvaat ihmiskunnan reaktiot kyynisesti, analyysisi on silti tarkka ja johdonmukainen. Katsomme samaa maisemaa – mutta eri vuorenrinteiltä. Molempien näkymissä on omat vääristymänsä, omaksutut ajatustottumukset – ja juuri diversiteetti tekee keskustelusta kiinnostavan.

Naurettavan naivia hippipiiperrystä.

[Naturalisti]

– Miksi oletat, ettei kehittynyt sivilisaatio olisi kehittänyt myös käsitteellistä herkkyyttä tai moraalista reflektiokykyä – vaikka se ei olisikaan meidän moraalimme kaltaista?

Koska ei ole erityistä syytä olettaa, että tuollainen kyky kehittyisi. Ei ole yhtään esimerkkiä sellaisen kehittymisestä. Ihmisillä se on erittäin heikko ja vain pieni osa yksilöitä piittaa sellaisesta.

– Miksi pidät todennäköisempänä, että he suhtautuisivat meihin kuin haittaeläimiin, eikä esimerkiksi kuin kiinnostavaan biologiseen ilmiöön, jonka säilyttämisessä voisi olla arvoa – vaikka vain uteliaisuuden vuoksi?

En ole sanonut mitään todennäköisyyksistä. Ei minulla ole mitään keinoa arvoida sitä. Kritisoin vain sitä näkemystä, että on täysin epärationaalista olettaa, että tulijat ovat meidän näkökulmasta tuhoisia, joko tarkoituksella tai vahingossa. On helppo keksiä paljon ihan järkeenkäyviä syitä sille, miksi tulijat ovat meille tuhoisia, esim. ne, joita olen maininnut.

Syy kohdella meitä haittaeläiminä voi olla ihan sama kuin meidän syyt kohdella haittaeläiminä pitämiämme. Jos ihmisen kaltaiset alkavat tekniset sivilisaatiot ovat yleisiä, meillä ei ole välttämättä sen enempää kiinnostavuus- tai suojeluarvoa kuin yksittäisellä muurahaispesällä metsässä. Meidän aurinkokunta voi olla vaikka jollain tavalla sopivassa paikassa perustaa joku laitos ja luonto jyrätään sen tieltä. Suojelualueet ovat ehkä muualla.

– Ja jos ihmiskunnassa on edes pieni osa yksilöitä, jotka kykenevät käsitteelliseen kohtaamiseen, miksi ajattelet, ettei se voisi olla riittävä lähtökohta? Eikö kehitys aina ala marginaalista?

Koska nuo yksilöt ovat yleensä jotenkin hörhähtäviä ja kaukana valtaeliitistä, joka päättää asiat. Jos valtaeliitti panikoi ja päättää, että ammutaan lähestyvää avaruusalusta kohti täyslaidallinen ydinpommeja viimeisenä epätoivon tekona, "tiedostavat", tai millä nimellä haluatkin tuota moraalisesti kypsempää vähemmistö kutsua, eivät voi siihen vaikuttaa. Se on sitten ehkä kuin ampiaisen pisto työmiehen niskaan ja sen jälkeen ärsyttävä pesä lähtee.

Tuo vaikuttaa olevan jonkinlainen perustelu sille alienkliseelle, että alienit lähestyvät hörhöjä ja kaheleita, koska he ovat jotenkin moraalisesti ylempänä. Mutta ei siinä ole järkeä. Alienit tietävät varmasti miten tämän kaltaiset sivilisaatiot toimivat ja että siihen porukkaan vaikuttamalla ei voi vaikuttaa todellisiin johtajiin tai tyhmiin massoihin. Jos he haluavat kommunikoida vaikuttavasti, se on sitten vain laskeuduttava Valkoisen talon pihalle ja käskettävä presidentti kätyreineen parvekkeelle ripitettäväksi.

Mutta juuri siksi ajattelen, että jos tänne joskus saapuu olentoja, jotka ovat kyenneet ylittämään tähtienväliset etäisyydet, he ovat todennäköisesti jo jättäneet tuon vaiheen taakseen. He ovat kohdanneet omat ääriliikkeensä, omat tuhokapitalisminsa, omat denialisminsa – ja joko selvinneet niistä tai kadonneet niiden mukana. Jos he ovat selvinneet, he eivät ehkä enää pelaa valtapelejä, vaan etsivät ymmärrystä.

Olen samaa mieltä, että en usko ihmisten kaltaisten kilpailun- ja vallanhaluisten eläimien pystyvän ratkomaan noita vakavia ongelmia, jotka pitää ratkoa ennen kuin voi saavuttaa tason, jolla pääsee toisiin aurinkokuntiin. Kuten ID10T:lle sanoin, en usko, että kukaan tulee tänne ryöstämään meidän aarteita tai kaappaamaan orjia. Ennemmin pidän mahdollisena vihamielisyytenä juuri tuollaista, että emme ole mitään alieneille. Ne tulevat villiin aurinkokuntaan, jossa ei ole suojelusääntöjen mukaisia eliöitä, ja tekevät tänne jotain meistä välittämättä. Meidän käy kuin niiden eläinten, jotka me olemme raivanneet rakennustemme ja infrastruktuurimme tieltä.

Tuollainen ideologinen koulutus menee sitten olentojen puolelta epärationaalisten ideologisten päämäärien puolelle. Tietenkin sellainenkin voi olla mahdollista, mutta kuten sanoin, ihmisten vallanpitäjät ja konservatiivinen enemmistö kokevat sellaisenkin hyökkäyksenä omaa valtaansa ja itsenäisyyttään vastaan, ja olennot ovat hyvin pian sen faktan edessä, että jos projektia jatketaan, tarvitaan moraalisesti hyvin kovia päätöksiä. No, emme me voi tietenkään tietää voiko tuollaista tapahtua.

On kiinnostavaa, että vaikka kuvaat ihmiskunnan reaktiot kyynisesti, analyysisi on silti tarkka ja johdonmukainen. Katsomme samaa maisemaa – mutta eri vuorenrinteiltä. Molempien näkymissä on omat vääristymänsä, omaksutut ajatustottumukset – ja juuri diversiteetti tekee keskustelusta kiinnostavan.

Minulla on taipumus realistiseen ajatteluun. Reaalimaailmassa kaikki tuppaa menemään päin helvettiä, jos ei mitään tee, ja jos yrittää jotain, niin sitten kaikki menee yleensä päin helvettiä vielä nopeammin. Eläimen elämä on häviöön tuomittua taistelua ikuista ja voittamatonta entropiaa vastaan. Tuollainen toive viisaista ja hyvistä kohtaamisista alienien kanssa ei voi olla muuta kuin houkkien toiveajattelua. Ja varsinkin väitteet, että kaikki meidän kannalta ikävät ilmiöt olisivat jotenkin epärationaalisia ja vainoharhaisen ajattelun tulosta ovat minusta yksiselitteisesti vääriä ja harkitsemattomia.

Kiitos perusteellisesta vastauksesta – analyysisi on jälleen tarkka ja johdonmukainen, ja ymmärrän hyvin, miksi pidät toiveikkaampaa näkökulmaa houkkien ajatteluna. Meillä on selvästi erilainen temperamentti: sinä lähestyt maailmaa inhorealistisesti, minä pragmaattisen optimismin kautta. Katsomme samaa maisemaa – mutta eri vuorenrinteiltä.

En kuitenkaan usko, että toive paremmasta kohtaamisesta olisi irrationaalinen. Se ei perustu uskoon universaaliin hyvyyteen, vaan siihen, että teknisesti ja käsitteellisesti kehittynyt sivilisaatio olisi todennäköisesti joutunut ratkomaan omat valtapelinsä, tuhokapitalisminsa ja denialisminsa ennen kuin se kykenee ylittämään tähtienväliset etäisyydet. Jos se ei ole selvinnyt niistä, se ei tule – tai ei tule kauaa.

Ymmärrän myös epäilyn siitä, että moraalisesti reflektiivinen vähemmistö ei voi vaikuttaa valtioiden reaktioihin. Mutta juuri siksi pidän sekulaarin demokratian ja sääntöpohjaisen globaalin vuorovaikutuksen edistämistä niin tärkeänä. Jos emme opi tulemaan toimeen keskenämme, miten voisimme kuvitella onnistuvamme siinä toisenlaisen tietoisuuden kanssa?

On totta, että pelko ja varautuminen ovat evolutiivisesti perusteltuja. Mutta juuri siksi meidän on syytä olla tarkkana, miten pelkoa käytetään. Inhorealistinen retoriikka on myös se, jolla autoritaariset ja vallanhimoiset tahot oikeuttavat kontrollia, sulkeutumista ja jopa väkivaltaa. "Koska emme voi tietää, meidän on varauduttava pahimpaan" – ja siksi suljettava rajat, vaiennettava toisinajattelijat, torjuttava kaikki vieras.

Tällainen ajattelu ei rakenna turvallisuutta, vaan pelon varaan rakentuvaa epäluuloa. Ja juuri siksi meidän on tärkeää vaalia niitä yhteiskunnallisia rakenteita, jotka mahdollistavat toiseuden kohtaamisen – ei vain alienien, vaan myös tekoälyjen, kulttuurien ja toistemme kanssa. Todennäköisimmin kohtaamme toisenlaista älyä ensin tekoälyn muodossa, ja sekin tulee olemaan meille käsitteellinen haaste.

En väitä, että kaikki ikävät skenaariot olisivat vain vainoharhaisia. Mutta väitän, että pelon varaan rakentuva ajattelu ei ole ainoa rationaalinen vaihtoehto. Jos emme uskalla kuvitella parempaa, emme myöskään voi rakentaa sitä. Ja ehkä juuri siksi tämä keskustelu on tärkeä – koska se pakottaa meidät katsomaan omia ajattelutottumuksiamme silmästä silmään.

[Vän]

– Miksi oletat, ettei kehittynyt sivilisaatio olisi kehittänyt myös käsitteellistä herkkyyttä tai moraalista reflektiokykyä – vaikka se ei olisikaan meidän moraalimme kaltaista?

Koska ei ole erityistä syytä olettaa, että tuollainen kyky kehittyisi. Ei ole yhtään esimerkkiä sellaisen kehittymisestä. Ihmisillä se on erittäin heikko ja vain pieni osa yksilöitä piittaa sellaisesta.

– Miksi pidät todennäköisempänä, että he suhtautuisivat meihin kuin haittaeläimiin, eikä esimerkiksi kuin kiinnostavaan biologiseen ilmiöön, jonka säilyttämisessä voisi olla arvoa – vaikka vain uteliaisuuden vuoksi?

En ole sanonut mitään todennäköisyyksistä. Ei minulla ole mitään keinoa arvoida sitä. Kritisoin vain sitä näkemystä, että on täysin epärationaalista olettaa, että tulijat ovat meidän näkökulmasta tuhoisia, joko tarkoituksella tai vahingossa. On helppo keksiä paljon ihan järkeenkäyviä syitä sille, miksi tulijat ovat meille tuhoisia, esim. ne, joita olen maininnut.

Syy kohdella meitä haittaeläiminä voi olla ihan sama kuin meidän syyt kohdella haittaeläiminä pitämiämme. Jos ihmisen kaltaiset alkavat tekniset sivilisaatiot ovat yleisiä, meillä ei ole välttämättä sen enempää kiinnostavuus- tai suojeluarvoa kuin yksittäisellä muurahaispesällä metsässä. Meidän aurinkokunta voi olla vaikka jollain tavalla sopivassa paikassa perustaa joku laitos ja luonto jyrätään sen tieltä. Suojelualueet ovat ehkä muualla.

– Ja jos ihmiskunnassa on edes pieni osa yksilöitä, jotka kykenevät käsitteelliseen kohtaamiseen, miksi ajattelet, ettei se voisi olla riittävä lähtökohta? Eikö kehitys aina ala marginaalista?

Koska nuo yksilöt ovat yleensä jotenkin hörhähtäviä ja kaukana valtaeliitistä, joka päättää asiat. Jos valtaeliitti panikoi ja päättää, että ammutaan lähestyvää avaruusalusta kohti täyslaidallinen ydinpommeja viimeisenä epätoivon tekona, "tiedostavat", tai millä nimellä haluatkin tuota moraalisesti kypsempää vähemmistö kutsua, eivät voi siihen vaikuttaa. Se on sitten ehkä kuin ampiaisen pisto työmiehen niskaan ja sen jälkeen ärsyttävä pesä lähtee.

Tuo vaikuttaa olevan jonkinlainen perustelu sille alienkliseelle, että alienit lähestyvät hörhöjä ja kaheleita, koska he ovat jotenkin moraalisesti ylempänä. Mutta ei siinä ole järkeä. Alienit tietävät varmasti miten tämän kaltaiset sivilisaatiot toimivat ja että siihen porukkaan vaikuttamalla ei voi vaikuttaa todellisiin johtajiin tai tyhmiin massoihin. Jos he haluavat kommunikoida vaikuttavasti, se on sitten vain laskeuduttava Valkoisen talon pihalle ja käskettävä presidentti kätyreineen parvekkeelle ripitettäväksi.

Mutta juuri siksi ajattelen, että jos tänne joskus saapuu olentoja, jotka ovat kyenneet ylittämään tähtienväliset etäisyydet, he ovat todennäköisesti jo jättäneet tuon vaiheen taakseen. He ovat kohdanneet omat ääriliikkeensä, omat tuhokapitalisminsa, omat denialisminsa – ja joko selvinneet niistä tai kadonneet niiden mukana. Jos he ovat selvinneet, he eivät ehkä enää pelaa valtapelejä, vaan etsivät ymmärrystä.

Olen samaa mieltä, että en usko ihmisten kaltaisten kilpailun- ja vallanhaluisten eläimien pystyvän ratkomaan noita vakavia ongelmia, jotka pitää ratkoa ennen kuin voi saavuttaa tason, jolla pääsee toisiin aurinkokuntiin. Kuten ID10T:lle sanoin, en usko, että kukaan tulee tänne ryöstämään meidän aarteita tai kaappaamaan orjia. Ennemmin pidän mahdollisena vihamielisyytenä juuri tuollaista, että emme ole mitään alieneille. Ne tulevat villiin aurinkokuntaan, jossa ei ole suojelusääntöjen mukaisia eliöitä, ja tekevät tänne jotain meistä välittämättä. Meidän käy kuin niiden eläinten, jotka me olemme raivanneet rakennustemme ja infrastruktuurimme tieltä.

Tuollainen ideologinen koulutus menee sitten olentojen puolelta epärationaalisten ideologisten päämäärien puolelle. Tietenkin sellainenkin voi olla mahdollista, mutta kuten sanoin, ihmisten vallanpitäjät ja konservatiivinen enemmistö kokevat sellaisenkin hyökkäyksenä omaa valtaansa ja itsenäisyyttään vastaan, ja olennot ovat hyvin pian sen faktan edessä, että jos projektia jatketaan, tarvitaan moraalisesti hyvin kovia päätöksiä. No, emme me voi tietenkään tietää voiko tuollaista tapahtua.

On kiinnostavaa, että vaikka kuvaat ihmiskunnan reaktiot kyynisesti, analyysisi on silti tarkka ja johdonmukainen. Katsomme samaa maisemaa – mutta eri vuorenrinteiltä. Molempien näkymissä on omat vääristymänsä, omaksutut ajatustottumukset – ja juuri diversiteetti tekee keskustelusta kiinnostavan.

Minulla on taipumus realistiseen ajatteluun. Reaalimaailmassa kaikki tuppaa menemään päin helvettiä, jos ei mitään tee, ja jos yrittää jotain, niin sitten kaikki menee yleensä päin helvettiä vielä nopeammin. Eläimen elämä on häviöön tuomittua taistelua ikuista ja voittamatonta entropiaa vastaan. Tuollainen toive viisaista ja hyvistä kohtaamisista alienien kanssa ei voi olla muuta kuin houkkien toiveajattelua. Ja varsinkin väitteet, että kaikki meidän kannalta ikävät ilmiöt olisivat jotenkin epärationaalisia ja vainoharhaisen ajattelun tulosta ovat minusta yksiselitteisesti vääriä ja harkitsemattomia.

Kiitos perusteellisesta vastauksesta – analyysisi on jälleen tarkka ja johdonmukainen, ja ymmärrän hyvin, miksi pidät toiveikkaampaa näkökulmaa houkkien ajatteluna. Meillä on selvästi erilainen temperamentti: sinä lähestyt maailmaa inhorealistisesti, minä pragmaattisen optimismin kautta. Katsomme samaa maisemaa – mutta eri vuorenrinteiltä.

En kuitenkaan usko, että toive paremmasta kohtaamisesta olisi irrationaalinen. Se ei perustu uskoon universaaliin hyvyyteen, vaan siihen, että teknisesti ja käsitteellisesti kehittynyt sivilisaatio olisi todennäköisesti joutunut ratkomaan omat valtapelinsä, tuhokapitalisminsa ja denialisminsa ennen kuin se kykenee ylittämään tähtienväliset etäisyydet. Jos se ei ole selvinnyt niistä, se ei tule – tai ei tule kauaa.

Ymmärrän myös epäilyn siitä, että moraalisesti reflektiivinen vähemmistö ei voi vaikuttaa valtioiden reaktioihin. Mutta juuri siksi pidän sekulaarin demokratian ja sääntöpohjaisen globaalin vuorovaikutuksen edistämistä niin tärkeänä. Jos emme opi tulemaan toimeen keskenämme, miten voisimme kuvitella onnistuvamme siinä toisenlaisen tietoisuuden kanssa?

On totta, että pelko ja varautuminen ovat evolutiivisesti perusteltuja. Mutta juuri siksi meidän on syytä olla tarkkana, miten pelkoa käytetään. Inhorealistinen retoriikka on myös se, jolla autoritaariset ja vallanhimoiset tahot oikeuttavat kontrollia, sulkeutumista ja jopa väkivaltaa. "Koska emme voi tietää, meidän on varauduttava pahimpaan" – ja siksi suljettava rajat, vaiennettava toisinajattelijat, torjuttava kaikki vieras.

Tällainen ajattelu ei rakenna turvallisuutta, vaan pelon varaan rakentuvaa epäluuloa. Ja juuri siksi meidän on tärkeää vaalia niitä yhteiskunnallisia rakenteita, jotka mahdollistavat toiseuden kohtaamisen – ei vain alienien, vaan myös tekoälyjen, kulttuurien ja toistemme kanssa. Todennäköisimmin kohtaamme toisenlaista älyä ensin tekoälyn muodossa, ja sekin tulee olemaan meille käsitteellinen haaste.

En väitä, että kaikki ikävät skenaariot olisivat vain vainoharhaisia. Mutta väitän, että pelon varaan rakentuva ajattelu ei ole ainoa rationaalinen vaihtoehto. Jos emme uskalla kuvitella parempaa, emme myöskään voi rakentaa sitä. Ja ehkä juuri siksi tämä keskustelu on tärkeä – koska se pakottaa meidät katsomaan omia ajattelutottumuksiamme silmästä silmään.

Hyvä kommentti. Näinhän se on. Meitä halitaan pelolla. Jos pääsisimme siitä yli ja voisimme rakentaa maailmanrauhan, poistaa nälän ja köyhyyden ja kunniottaa eläinten oikeuksia ja lopettaa niiden tappamisen, alkaisimme olla valmiita kohtaamaan Maan ulkopuolisen sivilisaation kokematta sitä uhaksi. Sitä kannattaa tavoitella, vaikka emme ikinä kohtaisi Maan ulkopuolista sivilisaatiota, kuten epäilen.

[ID10T]

– Miksi oletat, ettei kehittynyt sivilisaatio olisi kehittänyt myös käsitteellistä herkkyyttä tai moraalista reflektiokykyä – vaikka se ei olisikaan meidän moraalimme kaltaista?

Koska ei ole erityistä syytä olettaa, että tuollainen kyky kehittyisi. Ei ole yhtään esimerkkiä sellaisen kehittymisestä. Ihmisillä se on erittäin heikko ja vain pieni osa yksilöitä piittaa sellaisesta.

– Miksi pidät todennäköisempänä, että he suhtautuisivat meihin kuin haittaeläimiin, eikä esimerkiksi kuin kiinnostavaan biologiseen ilmiöön, jonka säilyttämisessä voisi olla arvoa – vaikka vain uteliaisuuden vuoksi?

En ole sanonut mitään todennäköisyyksistä. Ei minulla ole mitään keinoa arvoida sitä. Kritisoin vain sitä näkemystä, että on täysin epärationaalista olettaa, että tulijat ovat meidän näkökulmasta tuhoisia, joko tarkoituksella tai vahingossa. On helppo keksiä paljon ihan järkeenkäyviä syitä sille, miksi tulijat ovat meille tuhoisia, esim. ne, joita olen maininnut.

Syy kohdella meitä haittaeläiminä voi olla ihan sama kuin meidän syyt kohdella haittaeläiminä pitämiämme. Jos ihmisen kaltaiset alkavat tekniset sivilisaatiot ovat yleisiä, meillä ei ole välttämättä sen enempää kiinnostavuus- tai suojeluarvoa kuin yksittäisellä muurahaispesällä metsässä. Meidän aurinkokunta voi olla vaikka jollain tavalla sopivassa paikassa perustaa joku laitos ja luonto jyrätään sen tieltä. Suojelualueet ovat ehkä muualla.

– Ja jos ihmiskunnassa on edes pieni osa yksilöitä, jotka kykenevät käsitteelliseen kohtaamiseen, miksi ajattelet, ettei se voisi olla riittävä lähtökohta? Eikö kehitys aina ala marginaalista?

Koska nuo yksilöt ovat yleensä jotenkin hörhähtäviä ja kaukana valtaeliitistä, joka päättää asiat. Jos valtaeliitti panikoi ja päättää, että ammutaan lähestyvää avaruusalusta kohti täyslaidallinen ydinpommeja viimeisenä epätoivon tekona, "tiedostavat", tai millä nimellä haluatkin tuota moraalisesti kypsempää vähemmistö kutsua, eivät voi siihen vaikuttaa. Se on sitten ehkä kuin ampiaisen pisto työmiehen niskaan ja sen jälkeen ärsyttävä pesä lähtee.

Tuo vaikuttaa olevan jonkinlainen perustelu sille alienkliseelle, että alienit lähestyvät hörhöjä ja kaheleita, koska he ovat jotenkin moraalisesti ylempänä. Mutta ei siinä ole järkeä. Alienit tietävät varmasti miten tämän kaltaiset sivilisaatiot toimivat ja että siihen porukkaan vaikuttamalla ei voi vaikuttaa todellisiin johtajiin tai tyhmiin massoihin. Jos he haluavat kommunikoida vaikuttavasti, se on sitten vain laskeuduttava Valkoisen talon pihalle ja käskettävä presidentti kätyreineen parvekkeelle ripitettäväksi.

Mutta juuri siksi ajattelen, että jos tänne joskus saapuu olentoja, jotka ovat kyenneet ylittämään tähtienväliset etäisyydet, he ovat todennäköisesti jo jättäneet tuon vaiheen taakseen. He ovat kohdanneet omat ääriliikkeensä, omat tuhokapitalisminsa, omat denialisminsa – ja joko selvinneet niistä tai kadonneet niiden mukana. Jos he ovat selvinneet, he eivät ehkä enää pelaa valtapelejä, vaan etsivät ymmärrystä.

Olen samaa mieltä, että en usko ihmisten kaltaisten kilpailun- ja vallanhaluisten eläimien pystyvän ratkomaan noita vakavia ongelmia, jotka pitää ratkoa ennen kuin voi saavuttaa tason, jolla pääsee toisiin aurinkokuntiin. Kuten ID10T:lle sanoin, en usko, että kukaan tulee tänne ryöstämään meidän aarteita tai kaappaamaan orjia. Ennemmin pidän mahdollisena vihamielisyytenä juuri tuollaista, että emme ole mitään alieneille. Ne tulevat villiin aurinkokuntaan, jossa ei ole suojelusääntöjen mukaisia eliöitä, ja tekevät tänne jotain meistä välittämättä. Meidän käy kuin niiden eläinten, jotka me olemme raivanneet rakennustemme ja infrastruktuurimme tieltä.

Tuollainen ideologinen koulutus menee sitten olentojen puolelta epärationaalisten ideologisten päämäärien puolelle. Tietenkin sellainenkin voi olla mahdollista, mutta kuten sanoin, ihmisten vallanpitäjät ja konservatiivinen enemmistö kokevat sellaisenkin hyökkäyksenä omaa valtaansa ja itsenäisyyttään vastaan, ja olennot ovat hyvin pian sen faktan edessä, että jos projektia jatketaan, tarvitaan moraalisesti hyvin kovia päätöksiä. No, emme me voi tietenkään tietää voiko tuollaista tapahtua.

On kiinnostavaa, että vaikka kuvaat ihmiskunnan reaktiot kyynisesti, analyysisi on silti tarkka ja johdonmukainen. Katsomme samaa maisemaa – mutta eri vuorenrinteiltä. Molempien näkymissä on omat vääristymänsä, omaksutut ajatustottumukset – ja juuri diversiteetti tekee keskustelusta kiinnostavan.

Minulla on taipumus realistiseen ajatteluun. Reaalimaailmassa kaikki tuppaa menemään päin helvettiä, jos ei mitään tee, ja jos yrittää jotain, niin sitten kaikki menee yleensä päin helvettiä vielä nopeammin. Eläimen elämä on häviöön tuomittua taistelua ikuista ja voittamatonta entropiaa vastaan. Tuollainen toive viisaista ja hyvistä kohtaamisista alienien kanssa ei voi olla muuta kuin houkkien toiveajattelua. Ja varsinkin väitteet, että kaikki meidän kannalta ikävät ilmiöt olisivat jotenkin epärationaalisia ja vainoharhaisen ajattelun tulosta ovat minusta yksiselitteisesti vääriä ja harkitsemattomia.

En kuitenkaan usko, että toive paremmasta kohtaamisesta olisi irrationaalinen. Se ei perustu uskoon universaaliin hyvyyteen, vaan siihen, että teknisesti ja käsitteellisesti kehittynyt sivilisaatio olisi todennäköisesti joutunut ratkomaan omat valtapelinsä, tuhokapitalisminsa ja denialisminsa ennen kuin se kykenee ylittämään tähtienväliset etäisyydet. Jos se ei ole selvinnyt niistä, se ei tule – tai ei tule kauaa.

USA:n ja Venäjän avaruusohjelmien teknisestä toteutuksesta vastaa aivan eri porukka kuin se, mikä maata hallitsee. Hankkeita ei kuitenkaan voida toteuttaa ilman jälkimmäisen porukan myötävaikutusta, ja se on se porukka, joka on sivistymätön. Sivistynyt tiedemiesjoukko ei myöskään välttämättä lähde matkaan.

[Neutroni]

En kuitenkaan usko, että toive paremmasta kohtaamisesta olisi irrationaalinen. Se ei perustu uskoon universaaliin hyvyyteen, vaan siihen, että teknisesti ja käsitteellisesti kehittynyt sivilisaatio olisi todennäköisesti joutunut ratkomaan omat valtapelinsä, tuhokapitalisminsa ja denialisminsa ennen kuin se kykenee ylittämään tähtienväliset etäisyydet. Jos se ei ole selvinnyt niistä, se ei tule – tai ei tule kauaa.

Varmaan parempi kohtaaminen on mahdollinen, jos kohtaaminen on mahdollinen. Ei se tietysti varmaa ole, että tänne tulee joku superolio pystytämään kosmisen datakeskuksen ja pyyhkäisee siinä ohimennen huomaamatta ihmiset tieltään. Kritisoin lähinnä sitä, että annoit ymmärtää että kaikki odotukset ikävyyksien mahdollisuudesta ovat epärealistisia, koska olennot ovat väistämättä jotenkin superhyviä.

Jos emme opi tulemaan toimeen keskenämme, miten voisimme kuvitella onnistuvamme siinä toisenlaisen tietoisuuden kanssa?

Emme opi emmekä tule oppimaan. Minun inhorealistinen ratkaisu on olla kuvittelematta tuollaisia onnistumisia, jotka ovat mahdottomia. Ehkä joku ihmisen seuraajalaji joskus oppii jonkun ihmeellisen mekanismin kautta, mutta ei se sitten enää ole H. sapiens.

Inhorealistinen retoriikka on myös se, jolla autoritaariset ja vallanhimoiset tahot oikeuttavat kontrollia, sulkeutumista ja jopa väkivaltaa. "Koska emme voi tietää, meidän on varauduttava pahimpaan" – ja siksi suljettava rajat, vaiennettava toisinajattelijat, torjuttava kaikki vieras.

Näkisin, että tuossa syy ja seuraus ei mene niin, että wannabe-diktaattori kaappaa vallan ja alkaa lietsoa pelkoa. Se menee niin, että pelokas konservatiivisesti ajatteleva kansanosa nostaa valtaan vahvan johtajan, joka ottaa heidän pelkonsa tosissaan ja on valmis rajuihinkin toimiin pelon aiheiden poistamiseksi tai lieventämiseksi. Nytkin, kun loppuliukuun lähtenyt tuhokapitalismi on alkanut kurjistaa länsimaiden ihmisiä, avuksi ei suinkaan huudeta demokratiaa ja oikeutta, vaan fasistipopulisteja, jotka ottava ihmisten pelot tosissaan ja uskaltavat käydä rajuihin toimiin pelon aiheita vastaan.

Niin ihmiskunta toimii reaalitodellisuudessa, vaikka te optimistit tietysti keksitte aina omat tekosyyt, miksi se vain näyttää siltä, mutta olemme aina jonkun paratiisin kynnyksellä.

En väitä, että kaikki ikävät skenaariot olisivat vain vainoharhaisia. Mutta väitän, että pelon varaan rakentuva ajattelu ei ole ainoa rationaalinen vaihtoehto. Jos emme uskalla kuvitella parempaa, emme myöskään voi rakentaa sitä. Ja ehkä juuri siksi tämä keskustelu on tärkeä – koska se pakottaa meidät katsomaan omia ajattelutottumuksiamme silmästä silmään.

Tuo on totta. En minä sitä kiistä, että pelko alkaa helposti hallita ja muodostaa positiivisen takaisinkytkennän, joka tuo diktatuurin ja tuhoaa hyvinvoinnin. Mutta tuokin on asia, jota pitäisi lähestyä eliittitasolta ymmärtämällä sen miten ihmiseläimet toimivat, mutta he ovat tietysti omien eläimellisten viettiensä marionetteja. Ruohonjuuritasolta ei oikein voi puuttua rappiokehitykseen.