Jumala tieteessä

[Prometheus]

Ja tätä teatteria varten tarvitaan vielä seremoniamestariksi pappi. Eivätkö ihmiset osaa edes surra itsenäisesti?

Minä olen ihmetellyt samaa, kun oma yhteisöllisyyden kokemiseni on jotenkin alikehittynyttä ja ajatus, että joutuisin osallistumaan juuri läheiseni menettäneenä johonkin sosiaalisirkukseen kuulostaa enemmän kidutukselta kuin surutyöltä. Mutta vaimon kanssa keskusteltuani olen saanut tietää, että useimmat normot kokevat yhteisöllisen ja perinteisen hautajaistapahtuman erittäin helpottavana.

Eihän normot osaa tehdä itsenäisesti yhtään mitään. Paitsi töhöttää asiat päin honkia.

Jotenkin tuntuu, että nimenomaan uskonnot ovat tehneet ihmisen kuolemasta niin kauhean merkittävän ja surkuteltavan tapahtuman.

Itse ajattelen asian niin, että kuolema kuuluu elämään varsinkin iäkkään ihmisen kohdalla.
En tiedä olenko liian tunteeton, jos ajattelen vanhan, monisairaan ja ehkä kivuista kärsivän ihmisen menehtymisen olevan helpotus kaikille - niin vainajalle itselleen kuin omaisillekin?

[Toope]

...Jotenkin tuntuu, että nimenomaan uskonnot ovat tehneet ihmisen kuolemasta niin kauhean merkittävän ja surkuteltavan tapahtuman.

Itse ajattelen asian niin, että kuolema kuuluu elämään varsinkin iäkkään ihmisen kohdalla.
En tiedä olenko liian tunteeton, jos ajattelen vanhan, monisairaan ja ehkä kivuista kärsivän ihmisen menehtymisen olevan helpotus kaikille - niin vainajalle itselleen kuin omaisillekin?

Kuoleman merkitys riippunee myös yhteiskunnan tasosta. Arkaaisessa yhteisössä kuolema oli aina läsnä. Puolet pikkulapsista kuoli pois. Vain osa kasvoi aikuisiksi. Nykyään pienen lapsen kuolema on meille tragedia, vain reilut 100 vuotta sitten se ei ollut "kovin iso juttu". En vähättele asiaa, tarkoitan, että oli yleinen tapahtuma. Kuoleman merkitys on meidän sukupolvillemme eri asia, mitä oli isoisovanhemmillemme.

Uskonnon eräs merkittävin tarkoitus on tuoda helpotusta kuoleman aiheuttamaan tuskaan. Siksikin pidän uskontoa tarpeellisena.

[ID10T]

...Jotenkin tuntuu, että nimenomaan uskonnot ovat tehneet ihmisen kuolemasta niin kauhean merkittävän ja surkuteltavan tapahtuman.

Itse ajattelen asian niin, että kuolema kuuluu elämään varsinkin iäkkään ihmisen kohdalla.
En tiedä olenko liian tunteeton, jos ajattelen vanhan, monisairaan ja ehkä kivuista kärsivän ihmisen menehtymisen olevan helpotus kaikille - niin vainajalle itselleen kuin omaisillekin?

Uskonnon eräs merkittävin tarkoitus on tuoda helpotusta kuoleman aiheuttamaan tuskaan. Siksikin pidän uskontoa tarpeellisena.

Kyse on lumevaikutuksesta. Aivan sama, mitä itselleen uskottelee, lähdön koittaessa ahdistaa silti.

[Vän]

...Jotenkin tuntuu, että nimenomaan uskonnot ovat tehneet ihmisen kuolemasta niin kauhean merkittävän ja surkuteltavan tapahtuman.

Itse ajattelen asian niin, että kuolema kuuluu elämään varsinkin iäkkään ihmisen kohdalla.
En tiedä olenko liian tunteeton, jos ajattelen vanhan, monisairaan ja ehkä kivuista kärsivän ihmisen menehtymisen olevan helpotus kaikille - niin vainajalle itselleen kuin omaisillekin?

Kuoleman merkitys riippunee myös yhteiskunnan tasosta. Arkaaisessa yhteisössä kuolema oli aina läsnä. Puolet pikkulapsista kuoli pois. Vain osa kasvoi aikuisiksi. Nykyään pienen lapsen kuolema on meille tragedia, vain reilut 100 vuotta sitten se ei ollut "kovin iso juttu". En vähättele asiaa, tarkoitan, että oli yleinen tapahtuma. Kuoleman merkitys on meidän sukupolvillemme eri asia, mitä oli isoisovanhemmillemme.

Uskonnon eräs merkittävin tarkoitus on tuoda helpotusta kuoleman aiheuttamaan tuskaan. Siksikin pidän uskontoa tarpeellisena.

Tuossa on se epäloogisuus, että uskonnon rooli on koko ajan vähentynyt, vaikka kuoleman aiheuttama tuska on kasvanut.

[Märkäruuti]

Tuossa on se epäloogisuus, että uskonnon rooli on koko ajan vähentynyt, vaikka kuoleman aiheuttama tuska on kasvanut.

Nykyään kuolema on ulkoistettu. Aika harva kuolee enää kotonaan, kuten ennen.
Jos ihminen on vieraantunut uskonnosta, tuskin kuoleman pelko tai läheisen kuolema palauttaa uskoa yliluonnollisiin.
Voi olla, että ihmiset ovat vain rationaalisempia kuin sata vuotta sitten.

[Märkäruuti]

En tiedä, onko minulla kuoleman suhteen jokin bitti poikittain. Olen lapsena nähnyt kaksikin ihmistä kuolleina kotonani. En ole tuntenut kammoa kuolemaa kohtaan edes lapsena, alle parikymppisenä, enkä sen jälkeenkään. Sairautta ja kipua voin pelätä, mutta kuolemisesta ovat kunnialla selvinneet minua kehnommatkin.

Joskus aattelin, onko kuolemanpelon puuttuminen aitoa, vai iskeekö pelko, kun se tiukka paikka tulee. Se tuli aika tiukkana kaksi vuotta sitten. Kun lääkäri käyttää puhelimessa patologin lausunnosta ilmoittaessaan sanoja "ärhäkkä melanooma", ei ennuste ole siinä vaiheessa kovin hyvä. Ilmoituksen jälkeen tuli liirumlaarumia tukinumeroista ja siitä mihin ottaa yhteyttä, jos oikein alkaa ahistaa. Ihminen kun ei kuulemma tällaisessa tapauksessa heti aina ymmärrä, mitä hänelle on kerrottu. Kerroin lääkärille, että uskon ymmärtäväni ja ettei minulla tämän takia pää hajoa. Eikä hajonnut, vaikka jonkin aikaa ehtikin asioita miettiä, ennen kuin pääsi leikkaukseen ja tuli tieto, että vartiaimusolmukkeet olivat vielä puhtaat. Kävi ilmeisesti se hyvä tsäkä.

Harvoin tulee kuolemasta puhutuksi, joten en tiedä, onko suhtautumiseni miten yleistä. Jotenkin tuntuu, että seniori-ikäisistä useimmat osaavat jo suhtautua asiaan.

[ID10T]

En tiedä, onko minulla kuoleman suhteen jokin bitti poikittain. Olen lapsena nähnyt kaksikin ihmistä kuolleina kotonani. En ole tuntenut kammoa kuolemaa kohtaan edes lapsena, alle parikymppisenä, enkä sen jälkeenkään. Sairautta ja kipua voin pelätä, mutta kuolemisesta ovat kunnialla selvinneet minua kehnommatkin.

En minäkään kuolemaa etukäteen pelkää, mutta olettaisin, että se itse kutakin jollain tavalla riipaisee, jos ja kun tajuaa, että nyt ne henkäykset on yhden käden sormilla laskettavissa. Tästä vaan ei ole mainittavassa määrin todistajanlausuntoja saatavilla.

[Märkäruuti]

Tästä vaan ei ole mainittavassa määrin todistajanlausuntoja saatavilla.

Saattohoitoa antavissa laitoksissa työtä tekevät osaisivat varmasti sanoa asiasta paljonkin.

[Damokles]

Kivoilla söpöillä kuvilla kuoleman prosessi selitettynä. Itse en usko ennenkuin koen/näen (Siis en koe enkä näe). Voi olla ihan mielenkiintoinen kokemus ja kuten syntymä myös kuolemani/kuolemasi on ainutkertainen tapahtuma.

[Damokles]

Sean Carroll tuossa kirjassaan Maailmanlopun Hiukkanen juuri totesi saman jonka olen jo oivaltanut aikoja sitten että elävän ja kuolleen materian ero ei ole niin valtava tavallaan. Ihan samanlainen hiili-, vety-, happi-, rauta- tai kupariatomi löytyy niin seinästäsi, pöydästäsi, monitoristasi tai puhelimen näytöstäsi kuin itsestäsikin (Samanlainen mutta tietenkin eri atomi ). Ja lopulta noin oliko se ehkä viisi miljaria vuotta eteenpäin olemme me kaikki luultavimmin osa planetaarista sumua jonka Aurinko jätti jälkeensä. Siitä taas mahdollisesti muodostuu uusia tähtiä, planeettoja ja ehkä älykäs rotu joka pohtii olemassa olonsa tarkoitusta ja kuolemaa myös. Yksihän tällä planeetalla on kuolemattomuuden lähes saavuttanut, karhukaiset. Mitä kaikkea ne ovatkaan saaneet kestää ihmisten testeissä.

Karhukaiset

https://fi.wikipedia.org/wiki/Karhukaiset

Eräs tutkija myös lohdutti että hän ei murehdi kuolemaa. Hän on ollut tätä ennen kuolleena 13,8 miljardia vuotta eikä se tuntunut yhtään miltään joten kuolema ei huoleta. Olen muuten tuon tutkijan lausahdusta ja tutkijaa etsinyt jälkeenpäin, löytämättä toistaiseksi.

Toisaalta voi olla mahdollista hyvinkin (Jos nyt jätetään uskonnolliset satukertomukset ja myytit sekä mytologiat sikseen) että ei se tähän pääty. Tiede on keskeneräinen vielä. Saahan aiheesta vaikka hyvää scifiä tai kauhua.

[marjatta1]

Ei kuulu tietenkään otsikon aiheeseen, mutta jos Jumala olisi olemassa vaatisiko hän palvontaa ja ylistysvirsiä kuten usein kirkonmenoissa harrastetaan??? Tätä olen miettinyt vai onko kirkkojen papit yms. menneet hakoteille? Ihan kuin jotakin diktaattoria pitäisi ylistää ja palvoa ja tämä rinnastus tulee mieleen jotenkin keinotekoista ja valheellista on mielestäni näissä tämän tapaisissa toiminnoissa kirkon jumalanpalvelusmenoissa. Jotenkin vaan ärsyttää kun kuulen sanan ylistysvirsi....

[Vän]

Ei kuulu tietenkään otsikon aiheeseen, mutta jos Jumala olisi olemassa vaatisiko hän palvontaa ja ylistysvirsiä kuten usein kirkonmenoissa harrastetaan??? Tätä olen miettinyt vai onko kirkkojen papit yms. menneet hakoteille? Ihan kuin jotakin diktaattoria pitäisi ylistää ja palvoa ja tämä rinnastus tulee mieleen jotenkin keinotekoista ja valheellista on mielestäni näissä tämän tapaisissa toiminnoissa kirkon jumalanpalvelusmenoissa. Jotenkin vaan ärsyttää kun kuulen sanan ylistysvirsi....

Kyllä vaatisi. Jos uskomme uskovaisia siinä, että Jumala loi ihmiset omaksi kuvakseen, Jumala vaatisi palvontaa ja ylistystä, koska ihmiset kaipaavat niitä enemmän kuin mitään muuta. Jos taas uskomme kuten minä, että ihminen loi Jumalan omaksi kuvakseen, lopputulos on sama. Jumala vaatisi palvontaa ja ylistystä, koska ihmiset kaipaavat niitä enemmän kuin mitään muuta.

[marjatta1]

En tiedä, onko minulla kuoleman suhteen jokin bitti poikittain. Olen lapsena nähnyt kaksikin ihmistä kuolleina kotonani. En ole tuntenut kammoa kuolemaa kohtaan edes lapsena, alle parikymppisenä, enkä sen jälkeenkään. Sairautta ja kipua voin pelätä, mutta kuolemisesta ovat kunnialla selvinneet minua kehnommatkin.

En minäkään kuolemaa etukäteen pelkää, mutta olettaisin, että se itse kutakin jollain tavalla riipaisee, jos ja kun tajuaa, että nyt ne henkäykset on yhden käden sormilla laskettavissa. Tästä vaan ei ole mainittavassa määrin todistajanlausuntoja saatavilla.

Kuoleman läheisyys sikäli on ajankohtainen, että mieheni sairastaa sairautta, johon ei ole parantavaa lääkettä, vaan ainoastaan sairautta hidastavaa lääkettä ja eliniänodote sairaudessa diagnoosin jälkeen on 3-5 vuotta ja diagnoosin ajankohta 5 vuotta tulee täyteen ensi talvena. Tosin mitään dramaattista ja äkillistä huononemista hänen kohdallaan ei ole tapahtunut. Nyt on perjantaina hänen vanhimman siskonsa hautajaiset ja hän mieheni en enää yksi ainut elossa oleva siitä sisarusparvesta ja se tietysti voi vaikuttaa hänen mielialaansa ja pimeä syksy ja tuleva talvi helposti ainakin melankoliaa lisää hänen tapauksessaan. Itse en pelkää omaa kuolemaani, mutta mahdollisia sairauksia ja sitä, että jää omaisten riesaksi, jos ei itse pysty itseään auttamaan ja toimimaan. Sitä eniten pelkää en usko taivaaseen enkä tuon puoliseen helvettiin.

[marjatta1]

Ei kuulu tietenkään otsikon aiheeseen, mutta jos Jumala olisi olemassa vaatisiko hän palvontaa ja ylistysvirsiä kuten usein kirkonmenoissa harrastetaan??? Tätä olen miettinyt vai onko kirkkojen papit yms. menneet hakoteille? Ihan kuin jotakin diktaattoria pitäisi ylistää ja palvoa ja tämä rinnastus tulee mieleen jotenkin keinotekoista ja valheellista on mielestäni näissä tämän tapaisissa toiminnoissa kirkon jumalanpalvelusmenoissa. Jotenkin vaan ärsyttää kun kuulen sanan ylistysvirsi....

Kyllä vaatisi. Jos uskomme uskovaisia siinä, että Jumala loi ihmiset omaksi kuvakseen, Jumala vaatisi palvontaa ja ylistystä, koska ihmiset kaipaavat niitä enemmän kuin mitään muuta. Jos taas uskomme kuten minä, että ihminen loi Jumalan omaksi kuvakseen, lopputulos on sama. Jumala vaatisi palvontaa ja ylistystä, koska ihmiset kaipaavat niitä enemmän kuin mitään muuta.

Sinäpä sen sanoit. Meissä ihmisissä kun on eroja ja jotkut kaipaavat ylistystä ja palvontaa ja toiset eivät sitä halua ja siinä on näkemys sitten ihmisestä, jonka Jumala on luonut omaksi kuvakseen. Aika kiusallista olisi joutua palvonnan kohteeksi ja sellaisen olen kerran kokenut ja se ei ollut mikään kiva kokemus vaan kiusallinen ja hankala tilanne ja en ymmärrä miten jotkut voivat nauttia sellaisesta? Lämmintä, aitoa rehellisyyttä ja toisten tasavertaista arvostamista, sellaista olettaisin Jumalankin tahtovan, jos sellainen olis olemassa, mutta sekin taitaa olla joidenkin ihmisten toive ja haavekuva?

[Vän]

Ei kuulu tietenkään otsikon aiheeseen, mutta jos Jumala olisi olemassa vaatisiko hän palvontaa ja ylistysvirsiä kuten usein kirkonmenoissa harrastetaan??? Tätä olen miettinyt vai onko kirkkojen papit yms. menneet hakoteille? Ihan kuin jotakin diktaattoria pitäisi ylistää ja palvoa ja tämä rinnastus tulee mieleen jotenkin keinotekoista ja valheellista on mielestäni näissä tämän tapaisissa toiminnoissa kirkon jumalanpalvelusmenoissa. Jotenkin vaan ärsyttää kun kuulen sanan ylistysvirsi....

Kyllä vaatisi. Jos uskomme uskovaisia siinä, että Jumala loi ihmiset omaksi kuvakseen, Jumala vaatisi palvontaa ja ylistystä, koska ihmiset kaipaavat niitä enemmän kuin mitään muuta. Jos taas uskomme kuten minä, että ihminen loi Jumalan omaksi kuvakseen, lopputulos on sama. Jumala vaatisi palvontaa ja ylistystä, koska ihmiset kaipaavat niitä enemmän kuin mitään muuta.

Sinäpä sen sanoit. Meissä ihmisissä kun on eroja ja jotkut kaipaavat ylistystä ja palvontaa ja toiset eivät sitä halua ja siinä on näkemys sitten ihmisestä, jonka Jumala on luonut omaksi kuvakseen. Aika kiusallista olisi joutua palvonnan kohteeksi ja sellaisen olen kerran kokenut ja se ei ollut mikään kiva kokemus vaan kiusallinen ja hankala tilanne ja en ymmärrä miten jotkut voivat nauttia sellaisesta? Lämmintä, aitoa rehellisyyttä ja toisten tasavertaista arvostamista, sellaista olettaisin Jumalankin tahtovan, jos sellainen olis olemassa, mutta sekin taitaa olla joidenkin ihmisten toive ja haavekuva?

Näinhän se on. Ne ihmiset, jotka eivät kaipaa palvontaa ja ylistystä, eivät kovinkaan usein ole kovaan ääneen julistamassa mitään julkisuudessa. Ne, jotka niitä kaipaavat, pyrkivät näkyville ja ääneen. Siitä voi saada sellaisen kuvan, että kaikki ihmiset haluaisivat palvontaa ja ylistystä, vaikka niitä haluaa vain ne, jotka näkyvät julkisuudessa.