Keskustelua faktoista

[OlliS]

Hyvä journalismi osaa kaivaa faktat propagandan alta. Ja kertoo taustat asiallisesti. Ukrainan sodan kohdalla tämä on onnistunut, vaikka suomalaiset ovat Ukrainan puolella ja olisi houkutus liioitella Ukrainan hyväksi.

Suomalainen media on vapaata ja pääsääntöisesti hyvää. Porvarillista tietysti, vasemmistoa sorretaan.

Sen sijaan Gazan kohdalla uutisointi on pettänyt. Pettämiskohta on siinä, että luotetaan liikaa Hamasin lähettämiin tietoihin, Amnestyyn ja YK:hon, jotka kaikki ovat puolueellisia, eikä edes kerrota Israelin hallituksen ja lehdistön kantoja ja uutisia, mikä olisi ihan helppoa ja kuuluisi asiaan. Tässä Israelin vastainen yleinen mielipide sumuttaa mediat, ei saisi.

[Purdue]

Onko valensin nimeäminen erikseen hedonistiseksi redundanttia? Hedonismilla kun viitataan yleiseen mielihyvän tavoitteluun kun taas valenssi on primitiivireaktio selviytymiseksi, joka ei aina johda, jos sitä seuraa, mielihyvään. Jos hedonismilla viitataan primitiivireaktioon, oli sen seurauksena mielihyvää tai ei, käsite menettää merkityksensä.

Hyvä kysymys. Peter Carruthers käyttää kirjassaan termiä "Hedonic valence". Mutta toisaalta olet oikeilla jäljillä tuossa ajatuksessasi.

Lisäksi, kuten edellisessä kommentissa toin esiin, niin olen käyttänyt "Pääsääntöistä Hedonismia" kahdessa merkityksessä kun olen viitannut sillä sekä ulkoisiin että sisäisiin evaluaatioihin. Tämä saattaa myös aiheuttaa käsitteellisiä ongelmia.


Rupesin tuossa jo pohtimaan käsitettä nimeltä "Hegoismi", joka on Egoismin ja Hedonismin yhteenliittymä, ja joka kuvaa paremmin tätä sisäisen ja ulkoisen maailman suhdetta, jolle Liikennevalohypoteesikin perustuu.

Hegoismissa "Egoistinen" puoli viittaa ulkoiseen maailmaan ja yksilön haluihin ja intresseihin, jotka ovat materiaalisia. Ja "Hedonistinen" puoli viittaa henkiseen ja affektiiviseen mielihyvään.

Tässä viittaan aiempaan keskusteluun jossa erottelimme termit "nautinto" ja "mielihyvä". Hedonismi on käsitteen historian aikana liitetty kumpaankin, mutta tässä mun käsitteellisessä jaottelussa "(aisti)nautinto" liittyy ulkoiseen materiaaliseen maailmaan liittyviin haluihin ja päämääriin. Ja "mielihyvä" on affektiivinen tiedostettu tuntemus. Mielihyvä on siis tiedostettu asia siinä missä valenssi on alitajuinen ja automaattinen evaluaatio.


Jos tän näin ajattelee, niin silloin "Pääsääntöisellä Hegoismilla" on kaksi puolta:

1) Pääsääntöinen Egoismi (Ulkoinen maailma, halut)
- Tavoittele materiaalisia hyötyjä
- Välttele materiaalisia haittoja
- Hyväksy materiaaliset haitat

2) Pääsääntöinen Hedonismi (Sisäinen maailma, mielihyvä)
- Tavoittele affektiivisia positiivisia kokemuksia (mielihyvää)
- Välttele affektiivisia negatiivisia kokemuksia (mielipahaa)
- Hyväksy affektiiviset negatiiviset kokemukset (mielipaha)


Elikkä, näyttää siltä että tuo mun ajattelu pitää rakentaa kokonaan uusiksi. Tämä siitä syystä, että on todellakin olemassa sekä ulkoinen että sisäinen maailma.

Tässä uudessa mallissa Pääsääntöisellä Egoismilla on nuo kolme eri ulkoista motiivia, ja siinä yhtenä motiivina on hyväksyä materiaaliset haitat.

Toisaalta jos ajattelee tuota sisäistä hedonistista puolta, niin siinäkin on pakko sisällyttää mukaan tuo kolmas kohta eli mielipahan hyväksyntä. Tällä viittaan tuon Liikennevalotaulukon ruutuun 2A ja siinä kohtaan, jossa:

- < + Green

Tuo on siis tilanne, jossa sisäinen koettu Mielipaha on pienempi kuin mahdollinen ulkoinen koettu Hyöty. Eli pientä mielipahaakin on mahdollista kokea vapaaehtoisesti, jos ulkoiset hyödyt ovat mielipahaa suuremmat!


Nyt tää kokonaisuus näyttää jo taas loogisemmalta! Miltäpä tämä sun mielestä näyttää nyt? Monimutkaista tämä on, mutta tämä pieni detaljien runsaus on vain hyväksyttävä, jotta hommasta saa selvyyttä.

[Purdue]

Onko valensin nimeäminen erikseen hedonistiseksi redundanttia? Hedonismilla kun viitataan yleiseen mielihyvän tavoitteluun kun taas valenssi on primitiivireaktio selviytymiseksi, joka ei aina johda, jos sitä seuraa, mielihyvään. Jos hedonismilla viitataan primitiivireaktioon, oli sen seurauksena mielihyvää tai ei, käsite menettää merkityksensä.

Heitänpä tähän vielä toisen kommentin.


Tässä on nyt kaksi englannin kielistä termiä, eli Hedonic ja Hedonism. Nämä ovat eri asioita!

Termi Hedonic viittaa ylipäätään valenssiin ja siihen että henkilö arvottaa asioita +/- akselilla niin alitajuisesti kuin tiedostetustikin. Carruthers itse katsoo, että valenssi on tiedostamaton, ja pleasure sen tiedostettu puoli.

Termi Hedonism on taas vanha filosofinen ja psykologinen näkökulma, jonka mukaan ihmiset tavoittelevat nautintoja ja välttelevät kipua.


Eli kyseessä on kaksi eri konseptia, joidenka käyttöä ei pidä sekoittaa keskenään.

[Stadin öljylanne]

Joo toi ero hedonic ja hedonism -välillä selkiyttää. Itse kun tulkitsin ensimmäisen tarkoittavan jälkimmäistä ja siksi sekaannukseni. Pahoittelut jälleen sekoilustani. Tosin onko hedonic valenssin yhteydessä oleellinen lisä kun se on sama +/- asia. Vähän kuten legenda kertoo, kuinka Seppo Kannas telinevoimistelua aikoinaan selostaessaan usein käytti ilmaisua, että jokin oli vaikea "yhdistelmäkombinaatio"

[Purdue]

Joo toi ero hedonic ja hedonism -välillä selkiyttää. Itse kun tulkitsin ensimmäisen tarkoittavan jälkimmäistä ja siksi sekaannukseni. Pahoittelut jälleen sekoilustani.

Nou hätä! Ei tuo munkaan ajatteluni vielä valmis ole, kuten edeltä selviää.

Mitäs muuten olet mieltä tuosta erottelusta Pääsääntöiseen Egoismiin ja Pääsääntöiseen Hedonismiin?

Vai pitäisikö tuo ulkoinen ja sisäinen jakaa kokonaan Pääsääntöisen Hedonismin alle tyyliin "Sisäinen hedonismi" ja "Ulkoinen hedonismi".

Tässä itse pohdiskelen näitä eri vaihtoehtoja ja niiden hyviä ja huonoja puolia, että kuinka parhaiten viedä tuota ajattelua eteenpäin.

[Stadin öljylanne]

Joo toi ero hedonic ja hedonism -välillä selkiyttää. Itse kun tulkitsin ensimmäisen tarkoittavan jälkimmäistä ja siksi sekaannukseni. Pahoittelut jälleen sekoilustani.

Nou hätä! Ei tuo munkaan ajatteluni vielä valmis ole, kuten edeltä selviää.

Mitäs muuten olet mieltä tuosta erottelusta Pääsääntöiseen Egoismiin ja Pääsääntöiseen Hedonismiin?

Vai pitäisikö tuo ulkoinen ja sisäinen jakaa kokonaan Pääsääntöisen Hedonismin alle tyyliin "Sisäinen hedonismi" ja "Ulkoinen hedonismi".

Tässä itse pohdiskelen näitä eri vaihtoehtoja ja niiden hyviä ja huonoja puolia, että kuinka parhaiten viedä tuota ajattelua eteenpäin.

Olen näin ad hoc entisenä utilitaristina sitä mieltä, että ajattelin joskus, että sisäinen hedonismi olisi puikoissa silloinkin kun tehdään altruistisia päätöksiä, mutta siinä sama vaara kuin valenssin ymmärtämisessä hedonismiksi, eli että hedonismi menettää helposti merkityksensä. Nähdäkseni evoluutiolle oli hyödyllistä kehittää kognitio selviytymistä ja lisääntymistä varten, mikä ei aina onnistu mielihyvää tilanteissa edistämällä. Enää en ole utilitaristi, vaan enempikin pragmatisti ja pragmatisti ehkä vain sitä kautta, että evoluutiolle oli nähdäkseni hyötyä kehittää eliölle kognitio, jolla selviytyminen ja lisääntyminen onnistuu, ei niinkään mielihyvän maksimointia varten.

Se että pyrkii maksimoimaan mielihyvää, voi nähdäkseni halvaannuttaa ja johtaa selviytymisen ja lisääntymisen kannalta darwinpalkinnon arvoiseen suoritukseen, kun olosuhteet ovat mielihyvän hakemisen takia fataalit. Se ei ole mahdotonta hakeutua maksimoimaan mielihyvänsä tilanteisiin, joissa se motiivi on väärä, mutta näkemässsäni isossa kuvassa ihmiset preferoivat selviytymistä ja lisääntymistä enemmän kuin yleisen mielihyvänsä maksimointia.

Mielihyvä on käsittääkseni yksi kognition työkalu muiden tunteiden joukossa mutta ei ainut.

Tosin ehkä lisääntyminen ei ole niin oleellista kuin selviytyminen. Enkä ole varma selviytymisestäkään kun katsoo millaista väkeä läntisten maiden väestöt äänestävät päättämään asioistaan. Ehkä ihmiset sittenkin preferoivat mielihyvää selviytymisen ja lisääntymisen kustannuksella. Minä en tiedä.

Voi kuitenkin olla, että Pääsääntöinen Hedonismi tarkoittaa tässä yhteydessä eri asiaa, kuin ymmärtämäni yleinen mielihyvän maksimointi, joten ehkä sekoilen jälleen omiani.

[Purdue]

Joo toi ero hedonic ja hedonism -välillä selkiyttää. Itse kun tulkitsin ensimmäisen tarkoittavan jälkimmäistä ja siksi sekaannukseni. Pahoittelut jälleen sekoilustani.

Nou hätä! Ei tuo munkaan ajatteluni vielä valmis ole, kuten edeltä selviää.

Mitäs muuten olet mieltä tuosta erottelusta Pääsääntöiseen Egoismiin ja Pääsääntöiseen Hedonismiin?

Vai pitäisikö tuo ulkoinen ja sisäinen jakaa kokonaan Pääsääntöisen Hedonismin alle tyyliin "Sisäinen hedonismi" ja "Ulkoinen hedonismi".

Tässä itse pohdiskelen näitä eri vaihtoehtoja ja niiden hyviä ja huonoja puolia, että kuinka parhaiten viedä tuota ajattelua eteenpäin.

Olen näin ad hoc entisenä utilitaristina sitä mieltä, että ajattelin joskus, että sisäinen hedonismi olisi puikoissa silloinkin kun tehdään altruistisia päätöksiä, mutta siinä sama vaara kuin valenssin ymmärtämisessä hedonismiksi, eli että hedonismi menettää helposti merkityksensä. Nähdäkseni evoluutiolle oli hyödyllistä kehittää kognitio selviytymistä ja lisääntymistä varten, mikä ei aina onnistu mielihyvää tilanteissa edistämällä. Enää en ole utilitaristi, vaan enempikin pragmatisti ja pragmatisti ehkä vain sitä kautta, että evoluutiolle oli nähdäkseni hyötyä kehittää eliölle kognitio, jolla selviytyminen ja lisääntyminen onnistuu, ei niinkään mielihyvän maksimointia varten.

Se että pyrkii maksimoimaan mielihyvää, voi nähdäkseni halvaannuttaa ja johtaa selviytymisen ja lisääntymisen kannalta darwinpalkinnon arvoiseen suoritukseen, kun olosuhteet ovat mielihyvän hakemisen takia fataalit. Se ei ole mahdotonta hakeutua maksimoimaan mielihyvänsä tilanteisiin, joissa se motiivi on väärä, mutta näkemässsäni isossa kuvassa ihmiset preferoivat selviytymistä ja lisääntymistä enemmän kuin yleisen mielihyvänsä maksimointia.

Mielihyvä on käsittääkseni yksi kognition työkalu muiden tunteiden joukossa mutta ei ainut.

Tosin ehkä lisääntyminen ei ole niin oleellista kuin selviytyminen. Enkä ole varma selviytymisestäkään kun katsoo millaista väkeä läntisten maiden väestöt äänestävät päättämään asioistaan. Ehkä ihmiset sittenkin preferoivat mielihyvää selviytymisen ja lisääntymisen kustannuksella. Minä en tiedä.

Voi kuitenkin olla, että Pääsääntöinen Hedonismi tarkoittaa tässä yhteydessä eri asiaa, kuin ymmärtämäni yleinen mielihyvän maksimointi, joten ehkä sekoilen jälleen omiani.

Joo, Pääsääntöinen Hedonismi ei tarkoita YLEISEN mielihyvän maksimointia eikä se itse asiassa tarkoita SISÄISENKÄÄN mielihyvän MAKSIMOINTIA. Kyse ei ole utilitarismista.

Pääsääntöinen hedonismi on psykologinen teoria, jonka mukaan yksilö joko:
1) Tavoittelee positiivisia kokemuksia
2) Välttelee negatiivisia kokemuksia
3) Hyväksyy negatiiviset kokemukset


Tuosta näet, että Pääsääntöinen Hedonismi on "pluralistinen" teoria. Yksilön mielihyvän maksimointi siis liittyy vain kohtaan 1. Mielipahan minimointi liittyy kohtaan 2. Ja yksilö voi myös hyväksyä mielipahan kohdan 3 mukaan.


Entä mielihyvän rooli altruismissa? Liikennevalohypoteesin mukaan yksilö voi saada mielihyvää silloin kun tuottaa materiaalisia hyötyjä muille ihmisille (altruismi). Jotenka altruismi voidaan tulkita hedonistisesti ilman tarvetta pluralistiselle motivaatiokäsitykselle.

Mutta yksilö voi myös hyväksyä mielipahan joissakin tilanteissa. Nämä tilanteet ovat harvoja, mutta liittyvät siis tuossa Liikennevalo (Traffic Light) taulukossa ruutuun 2A, ja kohtaan

- < + Green

Tuo on tulkittavissa siis siten, että jos henkilön odotettavissa oleva mielipaha on mahdollista ulkoista hyötyä pienempi, niin henkilö valitsee toiminnan.

Ja tuo tilanne ei ole enää ajateltavissa hedonistisesti. Nuo muut kohdat altruismista voi tulkita hedonistisesti, jotta vaikka siinä luovutaan ulkoisista asioista niin saavutetaan mielihyvää sisäisesti.

Mutta tuo yllä oleva ruudun 2A kohta edellyttää sisäistä motiivia joka ei ole hedonistinen, eli siinä ei pyritä joko maksimoimaan sisäistä positiivista kokemista taikka minimoimaan sisäistä negatiivista kokemista. Ei, vaan siinä todellakin hyväksytään mielipaha, mutta VAIN jos ulkoiset hyödyt ovat tätä mielipahan kokemista suurempia.


Eli tästä termi "Pääsääntöinen Hedonismi". Ihmiset toimivat pääsääntöisesti hedonistisesti, mutta ei aina.

[Stadin öljylanne]

Annoin tehtäväksi Clsudetekoälylle määritellä tärkeät filodofiset hunaistisen tueteen ja aivotieteen lähteet päätöksenteon ymmärtämiseksi. Sitten pyysin sitä ideoimaan kirjan rakenteen joka selittää, miten päätöksenteko lähteidennperusteella selittää päätöksentekoprosessin käyttäen noita lähteitä. Eli siinä olitavallaan sisällysluettelo, jossa lukujen osien kohdalla mitä selitetään ja mihin tieteellisiin tai filosofisiin lähteisiin tukeutuen. Sen jälkeen olen pyytänyt sitä kirjoittamaan luvun osa kerrallaan tuon "sisällysluettelon" perusteella. Olen nyt tuottanut sen avulla kuusi lukua ja teksyä on nyt reilu 70 sivua. Yhteensä kirjassa tulee valmiina olemaan 22 lukua plus oheismateriaali kuten lähdeluettelo. Mahdollisesti tulee vielä muutaman luvun verran kritiikkiä kirjalle, jotta teksti on helpompi asettaa kontekstiinsa. Ongelma on siinä että Clauden Opus 4.1 pystyy tuottamaan kolme luvun osaa viidessä tunnissa. Toisin sanoen saa nähdä jaksanko viedä projektin maaliin asti. Tämä ottaa poskettoman määrän aikaa. Tekee kyllä vielä mieli, sillä minä en tiedä miten tieteessä tuo prosesi todennäköisimmin selitetään. Kokemuksesta kitenkin tiedän, että tekoälyt ovat vähän kuten savant-ihmiset. Eli vaikka tekoälyillä onkin valokuvamuisti, niiden kyky kaivaa olennainen jättää usein vielä nykyään toivomisen varaa. Lopputulos voi toisin sanoen olla liikaa faktojen pudottelua peräjälkeen, ja se, miten ne liittyvät toisiinsa, voi lopulta epäonnistua. Vaarana siis on, että kirjaa ei jaksa kokonaisuudessaan lukea. Kai sen voisi jo tässä vaiheessa tarkistaa lukemalla sennpätkän mitä se on jo tuottanut mutta jos se kuitenkin osoittautuu mielenkiintoisaksi tämä Opus-tekoälyn aikarakojen odottelu tulee osoittautmaan kärsimykseksi. Sama homma tähteinsirasarjojen kanssa. Tiedän että tulen niistä tykkäämään joten on pakkomodotaa että sarjan kaikki osat ovat suoratoistossa, jotta ei jää stressaamaan tarinan etenemisessä ilmenevät avoimet kysymykset.

[Stadin öljylanne]

Joo toi ero hedonic ja hedonism -välillä selkiyttää. Itse kun tulkitsin ensimmäisen tarkoittavan jälkimmäistä ja siksi sekaannukseni. Pahoittelut jälleen sekoilustani.

Nou hätä! Ei tuo munkaan ajatteluni vielä valmis ole, kuten edeltä selviää.

Mitäs muuten olet mieltä tuosta erottelusta Pääsääntöiseen Egoismiin ja Pääsääntöiseen Hedonismiin?

Vai pitäisikö tuo ulkoinen ja sisäinen jakaa kokonaan Pääsääntöisen Hedonismin alle tyyliin "Sisäinen hedonismi" ja "Ulkoinen hedonismi".

Tässä itse pohdiskelen näitä eri vaihtoehtoja ja niiden hyviä ja huonoja puolia, että kuinka parhaiten viedä tuota ajattelua eteenpäin.

Olen näin ad hoc entisenä utilitaristina sitä mieltä, että ajattelin joskus, että sisäinen hedonismi olisi puikoissa silloinkin kun tehdään altruistisia päätöksiä, mutta siinä sama vaara kuin valenssin ymmärtämisessä hedonismiksi, eli että hedonismi menettää helposti merkityksensä. Nähdäkseni evoluutiolle oli hyödyllistä kehittää kognitio selviytymistä ja lisääntymistä varten, mikä ei aina onnistu mielihyvää tilanteissa edistämällä. Enää en ole utilitaristi, vaan enempikin pragmatisti ja pragmatisti ehkä vain sitä kautta, että evoluutiolle oli nähdäkseni hyötyä kehittää eliölle kognitio, jolla selviytyminen ja lisääntyminen onnistuu, ei niinkään mielihyvän maksimointia varten.

Se että pyrkii maksimoimaan mielihyvää, voi nähdäkseni halvaannuttaa ja johtaa selviytymisen ja lisääntymisen kannalta darwinpalkinnon arvoiseen suoritukseen, kun olosuhteet ovat mielihyvän hakemisen takia fataalit. Se ei ole mahdotonta hakeutua maksimoimaan mielihyvänsä tilanteisiin, joissa se motiivi on väärä, mutta näkemässsäni isossa kuvassa ihmiset preferoivat selviytymistä ja lisääntymistä enemmän kuin yleisen mielihyvänsä maksimointia.

Mielihyvä on käsittääkseni yksi kognition työkalu muiden tunteiden joukossa mutta ei ainut.

Tosin ehkä lisääntyminen ei ole niin oleellista kuin selviytyminen. Enkä ole varma selviytymisestäkään kun katsoo millaista väkeä läntisten maiden väestöt äänestävät päättämään asioistaan. Ehkä ihmiset sittenkin preferoivat mielihyvää selviytymisen ja lisääntymisen kustannuksella. Minä en tiedä.

Voi kuitenkin olla, että Pääsääntöinen Hedonismi tarkoittaa tässä yhteydessä eri asiaa, kuin ymmärtämäni yleinen mielihyvän maksimointi, joten ehkä sekoilen jälleen omiani.

Joo, Pääsääntöinen Hedonismi ei tarkoita YLEISEN mielihyvän maksimointia eikä se itse asiassa tarkoita SISÄISENKÄÄN mielihyvän MAKSIMOINTIA. Kyse ei ole utilitarismista.

Pääsääntöinen hedonismi on psykologinen teoria, jonka mukaan yksilö joko:
1) Tavoittelee positiivisia kokemuksia
2) Välttelee negatiivisia kokemuksia
3) Hyväksyy negatiiviset kokemukset


Tuosta näet, että Pääsääntöinen Hedonismi on "pluralistinen" teoria. Yksilön mielihyvän maksimointi siis liittyy vain kohtaan 1. Mielipahan minimointi liittyy kohtaan 2. Ja yksilö voi myös hyväksyä mielipahan kohdan 3 mukaan.


Entä mielihyvän rooli altruismissa? Liikennevalohypoteesin mukaan yksilö voi saada mielihyvää silloin kun tuottaa materiaalisia hyötyjä muille ihmisille (altruismi). Jotenka altruismi voidaan tulkita hedonistisesti ilman tarvetta pluralistiselle motivaatiokäsitykselle.

Mutta yksilö voi myös hyväksyä mielipahan joissakin tilanteissa. Nämä tilanteet ovat harvoja, mutta liittyvät siis tuossa Liikennevalo (Traffic Light) taulukossa ruutuun 2A, ja kohtaan

- < + Green

Tuo on tulkittavissa siis siten, että jos henkilön odotettavissa oleva mielipaha on mahdollista ulkoista hyötyä pienempi, niin henkilö valitsee toiminnan.

Ja tuo tilanne ei ole enää ajateltavissa hedonistisesti. Nuo muut kohdat altruismista voi tulkita hedonistisesti, jotta vaikka siinä luovutaan ulkoisista asioista niin saavutetaan mielihyvää sisäisesti.

Mutta tuo yllä oleva ruudun 2A kohta edellyttää sisäistä motiivia joka ei ole hedonistinen, eli siinä ei pyritä joko maksimoimaan sisäistä positiivista kokemista taikka minimoimaan sisäistä negatiivista kokemista. Ei, vaan siinä todellakin hyväksytään mielipaha, mutta VAIN jos ulkoiset hyödyt ovat tätä mielipahan kokemista suurempia.


Eli tästä termi "Pääsääntöinen Hedonismi". Ihmiset toimivat pääsääntöisesti hedonistisesti, mutta ei aina.

Joo kiitos, eli sekoilin jälleen omiani

Pääsääntöisen Hedonismin teoria vaikuttaa oikein järkevältä jos siinä on nuo kolme eri vaihtoehtoa. Metin vain, että pitäisikö siinä silti olla myös jokin ambivalentti vaihtoehto neljäntenä.

Eli ajattelen, että aina ei ehkä ole riittävän selvää, mikä on lopputulos, kun jotain päättää ja tällaisessa tapauksessa voi olla hyväksynyt käsityksen, että se on joku noista kolmesta kunhan vain jotain on. Eli että riittää kunhan päätös tehdään.

Tulee mieleen kuuluisa traaginen rautatietyömies Phineas Gagen tapaus, jossa tämän kyky yhdistää joko jo valenssi tai myös tunteet päätöksentekoonsa, oli tuhoutunut ja hyvin menestyvä ja sosiaalisesti pidetty kaveri löysi itsesä lyhyessä ajassa onnettomuuden jälkeen "sillan alta" tuttavien kaikottua tämän ympäriltä myös. Tämä tietysti viittaa siihen että Gage olisi poikkeus mutta uskoakseni, mikä voi olla väärä usko, niin kuitenkin uskon, että tuo on jatkumo pikemminkin kuin on off kyky ja riippuu vielä mistä adiayhteydesyä on kyse. Eli saattsisi olla tavallista että eri adioissa eti ihmisillä voisi yleisemminkin olla vaikeus arvioida päätöksen hyötyjä tai haittoja ilman, että tämä kyvyttömyys olisi invalidisoiva.

Tosin voi olla, että päätös voi epävarmuudessa olla joku noista kolmesta, mutta ei ehkä vain tietoisella tasolla vaan vain alitajuisella tasolla.

Eli ehdottomasti ei ole poissuljettu Pääsääntöisen Hedonismin teoriaa. Intuitiivisesti se siis vaikuttaa kjrkevältä, mutta pitää makustella vielä, josko päätös voi olla noiden kolmen suhteen myös agnostinen.

[Purdue]

Joo toi ero hedonic ja hedonism -välillä selkiyttää. Itse kun tulkitsin ensimmäisen tarkoittavan jälkimmäistä ja siksi sekaannukseni. Pahoittelut jälleen sekoilustani.

Nou hätä! Ei tuo munkaan ajatteluni vielä valmis ole, kuten edeltä selviää.

Mitäs muuten olet mieltä tuosta erottelusta Pääsääntöiseen Egoismiin ja Pääsääntöiseen Hedonismiin?

Vai pitäisikö tuo ulkoinen ja sisäinen jakaa kokonaan Pääsääntöisen Hedonismin alle tyyliin "Sisäinen hedonismi" ja "Ulkoinen hedonismi".

Tässä itse pohdiskelen näitä eri vaihtoehtoja ja niiden hyviä ja huonoja puolia, että kuinka parhaiten viedä tuota ajattelua eteenpäin.

Olen näin ad hoc entisenä utilitaristina sitä mieltä, että ajattelin joskus, että sisäinen hedonismi olisi puikoissa silloinkin kun tehdään altruistisia päätöksiä, mutta siinä sama vaara kuin valenssin ymmärtämisessä hedonismiksi, eli että hedonismi menettää helposti merkityksensä. Nähdäkseni evoluutiolle oli hyödyllistä kehittää kognitio selviytymistä ja lisääntymistä varten, mikä ei aina onnistu mielihyvää tilanteissa edistämällä. Enää en ole utilitaristi, vaan enempikin pragmatisti ja pragmatisti ehkä vain sitä kautta, että evoluutiolle oli nähdäkseni hyötyä kehittää eliölle kognitio, jolla selviytyminen ja lisääntyminen onnistuu, ei niinkään mielihyvän maksimointia varten.

Se että pyrkii maksimoimaan mielihyvää, voi nähdäkseni halvaannuttaa ja johtaa selviytymisen ja lisääntymisen kannalta darwinpalkinnon arvoiseen suoritukseen, kun olosuhteet ovat mielihyvän hakemisen takia fataalit. Se ei ole mahdotonta hakeutua maksimoimaan mielihyvänsä tilanteisiin, joissa se motiivi on väärä, mutta näkemässsäni isossa kuvassa ihmiset preferoivat selviytymistä ja lisääntymistä enemmän kuin yleisen mielihyvänsä maksimointia.

Mielihyvä on käsittääkseni yksi kognition työkalu muiden tunteiden joukossa mutta ei ainut.

Tosin ehkä lisääntyminen ei ole niin oleellista kuin selviytyminen. Enkä ole varma selviytymisestäkään kun katsoo millaista väkeä läntisten maiden väestöt äänestävät päättämään asioistaan. Ehkä ihmiset sittenkin preferoivat mielihyvää selviytymisen ja lisääntymisen kustannuksella. Minä en tiedä.

Voi kuitenkin olla, että Pääsääntöinen Hedonismi tarkoittaa tässä yhteydessä eri asiaa, kuin ymmärtämäni yleinen mielihyvän maksimointi, joten ehkä sekoilen jälleen omiani.

Joo, Pääsääntöinen Hedonismi ei tarkoita YLEISEN mielihyvän maksimointia eikä se itse asiassa tarkoita SISÄISENKÄÄN mielihyvän MAKSIMOINTIA. Kyse ei ole utilitarismista.

Pääsääntöinen hedonismi on psykologinen teoria, jonka mukaan yksilö joko:
1) Tavoittelee positiivisia kokemuksia
2) Välttelee negatiivisia kokemuksia
3) Hyväksyy negatiiviset kokemukset


Tuosta näet, että Pääsääntöinen Hedonismi on "pluralistinen" teoria. Yksilön mielihyvän maksimointi siis liittyy vain kohtaan 1. Mielipahan minimointi liittyy kohtaan 2. Ja yksilö voi myös hyväksyä mielipahan kohdan 3 mukaan.


Entä mielihyvän rooli altruismissa? Liikennevalohypoteesin mukaan yksilö voi saada mielihyvää silloin kun tuottaa materiaalisia hyötyjä muille ihmisille (altruismi). Jotenka altruismi voidaan tulkita hedonistisesti ilman tarvetta pluralistiselle motivaatiokäsitykselle.

Mutta yksilö voi myös hyväksyä mielipahan joissakin tilanteissa. Nämä tilanteet ovat harvoja, mutta liittyvät siis tuossa Liikennevalo (Traffic Light) taulukossa ruutuun 2A, ja kohtaan

- < + Green

Tuo on tulkittavissa siis siten, että jos henkilön odotettavissa oleva mielipaha on mahdollista ulkoista hyötyä pienempi, niin henkilö valitsee toiminnan.

Ja tuo tilanne ei ole enää ajateltavissa hedonistisesti. Nuo muut kohdat altruismista voi tulkita hedonistisesti, jotta vaikka siinä luovutaan ulkoisista asioista niin saavutetaan mielihyvää sisäisesti.

Mutta tuo yllä oleva ruudun 2A kohta edellyttää sisäistä motiivia joka ei ole hedonistinen, eli siinä ei pyritä joko maksimoimaan sisäistä positiivista kokemista taikka minimoimaan sisäistä negatiivista kokemista. Ei, vaan siinä todellakin hyväksytään mielipaha, mutta VAIN jos ulkoiset hyödyt ovat tätä mielipahan kokemista suurempia.


Eli tästä termi "Pääsääntöinen Hedonismi". Ihmiset toimivat pääsääntöisesti hedonistisesti, mutta ei aina.

Joo kiitos eli sekoilin jälleen omiani. Päädääntöisen hedonismin teoria vaikuttaa oikein järkevältä jos siinä on nuo kolme eri vaihtoehtoa. Metin vain että pitäidikö siinä silti olla ambivalenssi vsihtoehto yhtenä. Eli ajattelen, että aina ei ehkä ole riittävän selvää mikä on lopputulos kun jotain päättää ja tällaisessa tapauksessa voimolla hyväksynyt käsityksen että se on joku noista kolmesta tai ditten käy niin että unohtaa tarkistaa oliko päätös noista kolmesta mikä. Tosin voi olla että päätös voi epävatmuudessa olla joku noista kolmesta mutta ei ehkä tietoisella vaan vain alitajuisella tadolla. Eli ehdottomadti ei ole poissuljettu Pääsääntöisen Hedonismin teoriaa.

Niin, tuo ambivalenssi tulee esiin tuossa päätöksenteossa tuon Liikennevalohypoteesin ja siihen liittyvän taulukon muodossa.

Siinä boksissa 1B: + = - Yellow

Siinä boksissa 2A: - = + Yellow


Nuo on kummatkin päätöksentekotilanteita, joissa sisäiset ja ulkoiset hyödyt/tappiot ovat yhtä suuria, ja jolloinka henkilö epäröi mitä tehdä? Hesitoidaan ja kaivataan enemmän tietoa esimerkiksi.

[Purdue]

Annoin tehtäväksi Clsudetekoälylle määritellä tärkeät filodofiset hunaistisen tueteen ja aivotieteen lähteet päätöksenteon ymmärtämiseksi. Sitten pyysin sitä ideoimaan kirjan rakenteen joka selittää, miten päätöksenteko lähteidennperusteella selittää päätöksentekoprosessin käyttäen noita lähteitä. Eli siinä olitavallaan sisällysluettelo, jossa lukujen osien kohdalla mitä selitetään ja mihin tieteellisiin tai filosofisiin lähteisiin tukeutuen. Sen jälkeen olen pyytänyt sitä kirjoittamaan luvun osa kerrallaan tuon "sisällysluettelon" perusteella. Olen nyt tuottanut sen avulla kuusi lukua ja teksyä on nyt reilu 70 sivua. Yhteensä kirjassa tulee valmiina olemaan 22 lukua plus oheismateriaali kuten lähdeluettelo. Mahdollisesti tulee vielä muutaman luvun verran kritiikkiä kirjalle, jotta teksti on helpompi asettaa kontekstiinsa. Ongelma on siinä että Clauden Opus 4.1 pystyy tuottamaan kolme luvun osaa viidessä tunnissa. Toisin sanoen saa nähdä jaksanko viedä projektin maaliin asti. Tämä ottaa poskettoman määrän aikaa. Tekee kyllä vielä mieli, sillä minä en tiedä miten tieteessä tuo prosesi todennäköisimmin selitetään. Kokemuksesta kitenkin tiedän, että tekoälyt ovat vähän kuten savant-ihmiset. Eli vaikka tekoälyillä onkin valokuvamuisti, niiden kyky kaivaa olennainen jättää usein vielä nykyään toivomisen varaa. Lopputulos voi toisin sanoen olla liikaa faktojen pudottelua peräjälkeen, ja se, miten ne liittyvät toisiinsa, voi lopulta epäonnistua. Vaarana siis on, että kirjaa ei jaksa kokonaisuudessaan lukea. Kai sen voisi jo tässä vaiheessa tarkistaa lukemalla sennpätkän mitä se on jo tuottanut mutta jos se kuitenkin osoittautuu mielenkiintoisaksi tämä Opus-tekoälyn aikarakojen odottelu tulee osoittautmaan kärsimykseksi. Sama homma tähteinsirasarjojen kanssa. Tiedän että tulen niistä tykkäämään joten on pakkomodotaa että sarjan kaikki osat ovat suoratoistossa, jotta ei jää stressaamaan tarinan etenemisessä ilmenevät avoimet kysymykset.

Mielenkiintoinen kirjaprojekti sulla!

Mulle Googlen Gemini teki jokaisesta teemasta jotka sille annoin päälle 30 sivun yhteenvedon/esseen. Viiden pääosan mitta on mun pdf muotoisessa ebookissa 247 sivua.

Mutta siis, tsemppiä kirjan työstämiseen!

[Stadin öljylanne]

Joo toi ero hedonic ja hedonism -välillä selkiyttää. Itse kun tulkitsin ensimmäisen tarkoittavan jälkimmäistä ja siksi sekaannukseni. Pahoittelut jälleen sekoilustani.

Nou hätä! Ei tuo munkaan ajatteluni vielä valmis ole, kuten edeltä selviää.

Mitäs muuten olet mieltä tuosta erottelusta Pääsääntöiseen Egoismiin ja Pääsääntöiseen Hedonismiin?

Vai pitäisikö tuo ulkoinen ja sisäinen jakaa kokonaan Pääsääntöisen Hedonismin alle tyyliin "Sisäinen hedonismi" ja "Ulkoinen hedonismi".

Tässä itse pohdiskelen näitä eri vaihtoehtoja ja niiden hyviä ja huonoja puolia, että kuinka parhaiten viedä tuota ajattelua eteenpäin.

Olen näin ad hoc entisenä utilitaristina sitä mieltä, että ajattelin joskus, että sisäinen hedonismi olisi puikoissa silloinkin kun tehdään altruistisia päätöksiä, mutta siinä sama vaara kuin valenssin ymmärtämisessä hedonismiksi, eli että hedonismi menettää helposti merkityksensä. Nähdäkseni evoluutiolle oli hyödyllistä kehittää kognitio selviytymistä ja lisääntymistä varten, mikä ei aina onnistu mielihyvää tilanteissa edistämällä. Enää en ole utilitaristi, vaan enempikin pragmatisti ja pragmatisti ehkä vain sitä kautta, että evoluutiolle oli nähdäkseni hyötyä kehittää eliölle kognitio, jolla selviytyminen ja lisääntyminen onnistuu, ei niinkään mielihyvän maksimointia varten.

Se että pyrkii maksimoimaan mielihyvää, voi nähdäkseni halvaannuttaa ja johtaa selviytymisen ja lisääntymisen kannalta darwinpalkinnon arvoiseen suoritukseen, kun olosuhteet ovat mielihyvän hakemisen takia fataalit. Se ei ole mahdotonta hakeutua maksimoimaan mielihyvänsä tilanteisiin, joissa se motiivi on väärä, mutta näkemässsäni isossa kuvassa ihmiset preferoivat selviytymistä ja lisääntymistä enemmän kuin yleisen mielihyvänsä maksimointia.

Mielihyvä on käsittääkseni yksi kognition työkalu muiden tunteiden joukossa mutta ei ainut.

Tosin ehkä lisääntyminen ei ole niin oleellista kuin selviytyminen. Enkä ole varma selviytymisestäkään kun katsoo millaista väkeä läntisten maiden väestöt äänestävät päättämään asioistaan. Ehkä ihmiset sittenkin preferoivat mielihyvää selviytymisen ja lisääntymisen kustannuksella. Minä en tiedä.

Voi kuitenkin olla, että Pääsääntöinen Hedonismi tarkoittaa tässä yhteydessä eri asiaa, kuin ymmärtämäni yleinen mielihyvän maksimointi, joten ehkä sekoilen jälleen omiani.

Joo, Pääsääntöinen Hedonismi ei tarkoita YLEISEN mielihyvän maksimointia eikä se itse asiassa tarkoita SISÄISENKÄÄN mielihyvän MAKSIMOINTIA. Kyse ei ole utilitarismista.

Pääsääntöinen hedonismi on psykologinen teoria, jonka mukaan yksilö joko:
1) Tavoittelee positiivisia kokemuksia
2) Välttelee negatiivisia kokemuksia
3) Hyväksyy negatiiviset kokemukset


Tuosta näet, että Pääsääntöinen Hedonismi on "pluralistinen" teoria. Yksilön mielihyvän maksimointi siis liittyy vain kohtaan 1. Mielipahan minimointi liittyy kohtaan 2. Ja yksilö voi myös hyväksyä mielipahan kohdan 3 mukaan.


Entä mielihyvän rooli altruismissa? Liikennevalohypoteesin mukaan yksilö voi saada mielihyvää silloin kun tuottaa materiaalisia hyötyjä muille ihmisille (altruismi). Jotenka altruismi voidaan tulkita hedonistisesti ilman tarvetta pluralistiselle motivaatiokäsitykselle.

Mutta yksilö voi myös hyväksyä mielipahan joissakin tilanteissa. Nämä tilanteet ovat harvoja, mutta liittyvät siis tuossa Liikennevalo (Traffic Light) taulukossa ruutuun 2A, ja kohtaan

- < + Green

Tuo on tulkittavissa siis siten, että jos henkilön odotettavissa oleva mielipaha on mahdollista ulkoista hyötyä pienempi, niin henkilö valitsee toiminnan.

Ja tuo tilanne ei ole enää ajateltavissa hedonistisesti. Nuo muut kohdat altruismista voi tulkita hedonistisesti, jotta vaikka siinä luovutaan ulkoisista asioista niin saavutetaan mielihyvää sisäisesti.

Mutta tuo yllä oleva ruudun 2A kohta edellyttää sisäistä motiivia joka ei ole hedonistinen, eli siinä ei pyritä joko maksimoimaan sisäistä positiivista kokemista taikka minimoimaan sisäistä negatiivista kokemista. Ei, vaan siinä todellakin hyväksytään mielipaha, mutta VAIN jos ulkoiset hyödyt ovat tätä mielipahan kokemista suurempia.


Eli tästä termi "Pääsääntöinen Hedonismi". Ihmiset toimivat pääsääntöisesti hedonistisesti, mutta ei aina.

Joo kiitos eli sekoilin jälleen omiani. Päädääntöisen hedonismin teoria vaikuttaa oikein järkevältä jos siinä on nuo kolme eri vaihtoehtoa. Metin vain että pitäidikö siinä silti olla ambivalenssi vsihtoehto yhtenä. Eli ajattelen, että aina ei ehkä ole riittävän selvää mikä on lopputulos kun jotain päättää ja tällaisessa tapauksessa voimolla hyväksynyt käsityksen että se on joku noista kolmesta tai ditten käy niin että unohtaa tarkistaa oliko päätös noista kolmesta mikä. Tosin voi olla että päätös voi epävatmuudessa olla joku noista kolmesta mutta ei ehkä tietoisella vaan vain alitajuisella tadolla. Eli ehdottomadti ei ole poissuljettu Pääsääntöisen Hedonismin teoriaa.

Niin, tuo ambivalenssi tulee esiin tuossa päätöksenteossa tuon Liikennevalohypoteesin ja siihen liittyvän taulukon muodossa.

Siinä boksissa 1B: + = - Yellow

Siinä boksissa 2A: - = + Yellow


Nuo on kummatkin päätöksentekotilanteita, joissa sisäiset ja ulkoiset hyödyt/tappiot ovat yhtä suuria, ja jolloinka henkilö epäröi mitä tehdä? Hesitoidaan ja kaivataan enemmän tietoa esimerkiksi.

Joo Liikennevalohypoteesi on mielestäni hyvä, sillä se tosiaan sisältää kaikki vaihtoedot. Pääsääntöinen Hedonismi vaikutaa, puolestaan, että se ei sisällä, mutta toki se voi selittää tuota sisäistä ja ulkoista päätöstä, ts että ne tehdään Pääsääntöisen Hedonismin ehdoin kumpainenkin, mutta jotka sitten sopivasti neutraloidessa toisensa aiheuttaa ambivalenssin päätöksen eikä kaveri ole tietoinen että sisäiset ja ulkoiset päätökset eivöt olleet neutraaleita vaan että se neutraalius syntyi vasta myöhemmin päätöksen teossa.

[Purdue]

Päädääntöisen hedonismin teoria vaikuttaa oikein järkevältä jos siinä on nuo kolme eri vaihtoehtoa. Metin vain, että pitäisikö siinä silti olla myös jokin ambivalentti vaihtoehto yhtenä.

Eli ajattelen, että aina ei ehkä ole riittävän selvää, mikä on lopputulos kun jotain päättää ja tällaisessa tapauksessa voi olla hyväksynyt käsityksen, että se on joku noista kolmesta.

Niin, siis sellainen tarkennus vielä, että Pääsääntöinen Hedonismi kuvaa motivaatiota "intentioiden", ei "lopputuloksen" kautta:

Intentiot >> Toiminta >> Lopputulos


Intentiot kuvaavat tavoiteltavaa lopputulosta, ei varsinaista lopputulosta. Ja nää intentiot on kuvattu hyvin abstraktilla tasolla, ja typistetty kolmeen luokkaan.

[Purdue]

oo Liikennevalohypoteesi on mielestäni hyvä sillä se tosiaan sisältää kaikki vaihtoedot. Pääsääntöinen Hedonismi vsikutaa että ei sisällä mutta toki se voi selittää tuota sisäistä ja ulkoista päätöstä mutta joka sitten noiden sisäisen ja ulkoisen päätöksen sopivasti neutraloidessa toisensa aiheuttaa ambivalenssin suhtautumisen asiaan.

Pääsääntöinen hedonismi kuvaa henkilön sisäistä motivaatiota. Tämän lisäksi on ulkoinen motivaatio, jota kuvasin edellä Pääsääntöisen Egoismin käsitteen avulla.

Liikennevalohypoteesi perustuu näiden kahden vertailulle.

Hesitaatio ja ambivalenssi syntyy jos nuo sisäiset ja ulkoiset tekijät a) osoittavat eri suuntiin, ja b) ovat yhtä vahvoja.

[Stadin öljylanne]

Päädääntöisen hedonismin teoria vaikuttaa oikein järkevältä jos siinä on nuo kolme eri vaihtoehtoa. Metin vain, että pitäisikö siinä silti olla myös jokin ambivalentti vaihtoehto yhtenä.

Eli ajattelen, että aina ei ehkä ole riittävän selvää, mikä on lopputulos kun jotain päättää ja tällaisessa tapauksessa voi olla hyväksynyt käsityksen, että se on joku noista kolmesta.

Niin, siis sellainen tarkennus vielä, että Pääsääntöinen Hedonismi kuvaa motivaatiota "intentioiden", ei "lopputuloksen" kautta:

Intentiot >> Toiminta >> Lopputulos


Intentiot kuvaavat tavoiteltavaa lopputulosta, ei varsinaista lopputulosta. Ja nää intentiot on kuvattu hyvin abstraktilla tasolla, ja typistetty kolmeen luokkaan.

Tarvitseeko intention liittyä mielihyvän tunteeseen. Jonkun tunteen kanssa intention varmaankin täytyy olla synkassa, mutta tarvitseeko sen olla mielihyvä?