Ulottuvuudet, Universumi, Aika ja Avaruus

[JMe1]

Sinä teet tässä saman virheen kuin tiede tekee, käsittelet tapausta ensin pintavoimien kautta kuulissa ja sitten tilavuusvoimen kautta maa/kuu systeemissä, ei toimi.

Voiko noiden voimien eroa mitata mitenkään kotilaboratoriossa ? Eli jos punnitaan kalasaalista jousivaa'alla, näyttää 2.5kg. Miten se toinen voima mitataan tai miten se näkyy ?

[Eusa]

Heitetäänpä tällaista pohdittavaa kaikista aika-avaruuden mitoista kiinnostuneille.

Yleisestihän laakeassa (flat) aika-avaruudessa kolmion kulmien summa on 180 astetta. Positiivisessa kaareutumisessa (pallo) kulmien summa on yli 180 astetta, ja negatiivisessa (satula) alle 180 astetta.

Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria (GR) on perustettu sille olettamukselle, että aika-avaruus kaareutuu näin, eli nämä lyhimmät matkat aika-avaruudessa ovat geodeeseja kaareutuvilla pinnoilla.


Mutta mua kiinnostaa oikeastaan enemmän kappaleiden liikeratojen sijaan se aika-avaruuden "skaalautuvuus" eli kuinka aika-avaruuden mitat (sekunnit ja metrit) muuttuu massojen vaikutuksesta.

Tällöin se oikea vertailukohta ei ole oikeastaan kaksiulotteisen pinnan kaareutuvuus esim. kolmitulotteisen objektin pinnalla kuten pallon pinnalla, vaan ollaan kiinnostuneita massan keskipisteestä radiaaliseen suuntaan liittyvistä mittojen skaalautumisista.


Ja tuossa on kuvio, jossa tätä skaalautuvuutta pääsee makustelemaan. Skaalautumattomassa aika-avaruudessa tuon kuvion mitat ovat:

- Keskipisteen ympärillä olevan massan säde r = 1m
- Matka pisteestä r pisteeseen p = 2m
- Ja hypotenuusan pituus pisteestä p pisteeseen q on 4,2 m


Jos nyt ajatellaan tilannetta, jossa massa skaalaa tuota aika avaruutta, niin:

- Matka pisteestä r pisteeseen p > 2m
- Hypotenuusan pituus pisteestä p pisteeseen q > 4,2 m
- Ja ylipäätään ympyrän taikka sen sektorin ala skaalautuneessa aika-avaruudessa on suurempi kuin skaalautumattomassa aika-avaruudessa. Eli mitä suurempi massa, niin sitä suurempi on esim. tuon kuviossa olevan kolmion taikka ympyrän alan suhde tilanteeseen, jossa tuota massaa ei ole.


Tuo kuvio on tuossa:

ST_Scaling_260925a.png


Ja jos ajatellaan sitä lyhintä matkaa pisteestä p pisteeseen q niin se ei ole hypotenuusa h vaan jokin kaari viivan h ja kaaren c välimaastossa. (Tää on sitä Einsteinin aika-avaruuden kaareutumista.)


Tämä siitä syystä, että jokainen "metri" kuljettaessa pisteestä p kohti massan pintaa (piste r) on edellistä hieman pidempi. Eli aika-avaruus skaalautuu.



Eli tällaisia tässä pohdiskelin. Aika-avaruuden skaalautuminen radiaalisuunnassa voidaan hahmottaa myös radiaalisuunnassa kulkevan kaksiulotteisen tason näkökulmasta.

Tuon radiaalisuunnan mittasuhteet muuttuvat ja ympyrän ja kolmion alat kasvavat verrattuna tilanteeseen jossa tuota keskellä olevaa massaa ei ole.


Millaisia ajatuksia tämä keskustelijoissa mahdollisesti herättää?

[Purdue]

Mielenkiintoinen kuvio Eusalta.

Onko sulla kenties jokin verbaalinen selitys tuolle? Oletan että tuossa sun kuviossa nuo keskelle kohti kuljettaessa kasvavat pallojen pinta-alat kuvastavat tuota aika-avaruuden skaalautumista tai kaareutumista?

[Goswell]

Sinä teet tässä saman virheen kuin tiede tekee, käsittelet tapausta ensin pintavoimien kautta kuulissa ja sitten tilavuusvoimen kautta maa/kuu systeemissä, ei toimi.

Voiko noiden voimien eroa mitata mitenkään kotilaboratoriossa ? Eli jos punnitaan kalasaalista jousivaa'alla, näyttää 2.5kg. Miten se toinen voima mitataan tai miten se näkyy ?

Sitä gravitaatiota juuri tuossa mitataan, gravitaation luomaa massan painoa, ns painava massa, mittaus tapahtuu vain sm-voiman kautta. Jousivaaka estää kalaa kiihtymästä siinä kuin maanpintakin. Jos lasket vaakaa alas samalla kun mittaat, saat kevyemmän kalan ja toisinpäin.

Ilman gravitaatiota kalan massa olisi sama mutta sen paino nolla, sama jos se kiihtyy vapaasti gravikentässä paino on nolla. Jos kiihdytät tuota kalaa avaruudessa g:tä vastaavalla kiihtyvyydellä saat jousivaakaan sen 2,5 kiloa syntyy ns hidasmassa.

[Eusa]

Mielenkiintoinen kuvio Eusalta.

Onko sulla kenties jokin verbaalinen selitys tuolle? Oletan että tuossa sun kuviossa nuo keskelle kohti kuljettaessa kasvavat pallojen pinta-alat kuvastavat tuota aika-avaruuden skaalautumista tai kaareutumista?

Kyllä. Tuo on analogiapiirros sen tutkimiseksi mikä ulotteisuusmäärä sopii yhteen sen kanssa että on paikallisesti granuloituva moniston sisärakenne kompaktein käpertyinein ulottuvuuksin, jossa silmukat säilyttävät määränsä, ovat kontaktissa toisiinsa spin½-vaahtona ja silmukan kiertomitta antaa täsmälleen ikääntymiseron. Paljastuu, että neutraalimittauksiin ulottuvuudet täsmäävät 4 avointa ja 2 kompaktia = 6-ulotteinen aika-avaruus. Fermionivaahdon kärki antaa singulariteetittomuuden ja Paulin kieltosäännön.

[JMe1]

Sinä teet tässä saman virheen kuin tiede tekee, käsittelet tapausta ensin pintavoimien kautta kuulissa ja sitten tilavuusvoimen kautta maa/kuu systeemissä, ei toimi.

Voiko noiden voimien eroa mitata mitenkään kotilaboratoriossa ? Eli jos punnitaan kalasaalista jousivaa'alla, näyttää 2.5kg. Miten se toinen voima mitataan tai miten se näkyy ?

Sitä gravitaatiota juuri tuossa mitataan, gravitaation luomaa massan painoa, ns painava massa, mittaus tapahtuu vain sm-voiman kautta. Jousivaaka estää kalaa kiihtymästä siinä kuin maanpintakin. Jos lasket vaakaa alas samalla kun mittaat, saat kevyemmän kalan ja toisinpäin.

Ilman gravitaatiota kalan massa olisi sama mutta sen paino nolla, sama jos se kiihtyy vapaasti gravikentässä paino on nolla. Jos kiihdytät tuota kalaa avaruudessa g:tä vastaavalla kiihtyvyydellä saat jousivaakaan sen 2,5 kiloa syntyy ns hidasmassa.

Ok, ihan järkeenkäypää. Laitetaanpa maa ja kuu verkkokasseihin ja niiden välille vahva kuminauha. Sammutetaan näiden planeettojen gravitaatiot. Muut (aurinko etc.) jätetään. Kummasta päästä paria vedetään suuremmalla voimalla ?

[Goswell]

Sinä teet tässä saman virheen kuin tiede tekee, käsittelet tapausta ensin pintavoimien kautta kuulissa ja sitten tilavuusvoimen kautta maa/kuu systeemissä, ei toimi.

Voiko noiden voimien eroa mitata mitenkään kotilaboratoriossa ? Eli jos punnitaan kalasaalista jousivaa'alla, näyttää 2.5kg. Miten se toinen voima mitataan tai miten se näkyy ?

Sitä gravitaatiota juuri tuossa mitataan, gravitaation luomaa massan painoa, ns painava massa, mittaus tapahtuu vain sm-voiman kautta. Jousivaaka estää kalaa kiihtymästä siinä kuin maanpintakin. Jos lasket vaakaa alas samalla kun mittaat, saat kevyemmän kalan ja toisinpäin.

Ilman gravitaatiota kalan massa olisi sama mutta sen paino nolla, sama jos se kiihtyy vapaasti gravikentässä paino on nolla. Jos kiihdytät tuota kalaa avaruudessa g:tä vastaavalla kiihtyvyydellä saat jousivaakaan sen 2,5 kiloa syntyy ns hidasmassa.

Ok, ihan järkeenkäypää. Laitetaanpa maa ja kuu verkkokasseihin ja niiden välille vahva kuminauha. Sammutetaan näiden planeettojen gravitaatiot. Muut (aurinko etc.) jätetään. Kummasta päästä paria vedetään suuremmalla voimalla ?

Kun ratanopeudet säilyy niin tässä löytyy se voimien yhtäsuuruus, eli sama voima molemmissa päissä, Pienempi massa ja suurempi kiihtyvyys vastaa suurempaa massaa ja pienempää kiihtyvyyttä.
Vaan se gravitaatio, siinä ei ole yhtäsuuria voimia vaan maan voimakkaampi gravitataatio aiheuttaa suuremman kiihtyvyyden kuulle ja päinvastoin.
Muistutan edelleen että vaikutettavan massan määrällä ei ole väliä syntyvään kiihtyvyyteen, höyhen ja vasarakoe kuussa 1972.

[Purdue]

Heitetäänpä tällainen kysymys tänne viisaammille pohdittavaksi.


Eli kysymys on Hubblen vakiosta, jolla maailmankaikkeuden laajenemista mitataan.

Hubblen vakion arvo on 70 km/s/Mpc eli 21,5 km/s/valovuosi. Tuo on siis laajenemisnopeus.


Jos tuon suurelta kuulostavan arvon kääntää valosekunteihin eli valosekunti on matka jonka valo kulkee sekunnissa eli noin 300 miljoonaa metriä, niin Hubblen vakion arvo on:

0,0002268 metriä / 300 miljoonaa metriä.


Eli jos tuolle hakee vertailukohdan niin Aurinko on maasta noin 500 valosekunnin etäisyydellä, ja maailmankaikkeus laajenee tällä matkalla noin:

0,1134 metriä.


Tuohan on tuo Hubblen vakio aika onnettoman pieni luku näin paikallisesti. Ja sitten se kysymys:

Mistä voidaan olla varmoja että tuo maailmankaikkeuden laajeneminen on "jatkuvaa" eikä vain johdu siitä, että galaksien yhteen laskettu massa taikka energia vain skaalaa ja venyttää aika-avaruuden mittoja paikallisesti, ja tämä kertautuu sitten maailmankaikkeuden mittakaavassa?


Eli en aseta tässä kyseenalaiseksi Hubblen vakiota. Mutta kuinka tuon tulkinnan kanssa on loppupeleissä? Onko täällä paremmin kosmologiaa tuntevia kommentoijia?

[Tauko]

Maa ja kuu vetää toisiaan eri suuruisella voimalla, se voima vain on hiukan erikoinen, massan määrästä riippumaton saatuun kiihtyvyyteen nähden toisin kuin pintavoimalla jossa massan määrä vaikuttaa.

Eikö tuo erehdyksesi ole jankattu jo riittävän monta kertaa.
Ja se erehdys on, että puhut voimasta ja kiihtyvyydestä synonyymeina. Ovat eri suureita, joita yhdistää F = ma.

[Goswell]

Maa ja kuu vetää toisiaan eri suuruisella voimalla, se voima vain on hiukan erikoinen, massan määrästä riippumaton saatuun kiihtyvyyteen nähden toisin kuin pintavoimalla jossa massan määrä vaikuttaa.

Eikö tuo erehdyksesi ole jankattu jo riittävän monta kertaa.
Ja se erehdys on, että puhut voimasta ja kiihtyvyydestä synonyymeina. Ovat eri suureita, joita yhdistää F = ma.

Voima aiheuttaa sen kiihtyvyyden.

Lisätään nyt vielä että sen voiman voi mitata kun estää sen kiihtyvyyden.

[Tauko]

Maa ja kuu vetää toisiaan eri suuruisella voimalla, se voima vain on hiukan erikoinen, massan määrästä riippumaton saatuun kiihtyvyyteen nähden toisin kuin pintavoimalla jossa massan määrä vaikuttaa.

Eikö tuo erehdyksesi ole jankattu jo riittävän monta kertaa.
Ja se erehdys on, että puhut voimasta ja kiihtyvyydestä synonyymeina. Ovat eri suureita, joita yhdistää F = ma.

Voima aiheuttaa sen kiihtyvyyden.

Lisätään nyt vielä että sen voiman voi mitata kun estää sen kiihtyvyyden.

Mittaa tai ei, niin F = ma.

[Goswell]

Maa ja kuu vetää toisiaan eri suuruisella voimalla, se voima vain on hiukan erikoinen, massan määrästä riippumaton saatuun kiihtyvyyteen nähden toisin kuin pintavoimalla jossa massan määrä vaikuttaa.

Eikö tuo erehdyksesi ole jankattu jo riittävän monta kertaa.
Ja se erehdys on, että puhut voimasta ja kiihtyvyydestä synonyymeina. Ovat eri suureita, joita yhdistää F = ma.

Voima aiheuttaa sen kiihtyvyyden.

Lisätään nyt vielä että sen voiman voi mitata kun estää sen kiihtyvyyden.

Mittaa tai ei, niin F = ma.

Sm-pintavoimalla kyllä, gravitaatio tilavuusvoimalla ei jossa massan määrä on merkityksetön. Gravitaation voimakkuus näkyy vain kiihtyvyydessä joka vapaa kappale saa ihan sen massasta riippumatta.

[OlliS]

Artikkelini on päivitetty https://santavuori.com/Galaks2.pdf
ACGn foorumissa antoivat tärkeitä vihjeitä, jotka on huomioitu. Jumalasta ja uskonnoista ei sanaakaan. Vain ulottuvuuksista, universumista, ajasta ja avaruudesta. Ja materiasta.

[Neutroni]

Mutta mua kiinnostaa oikeastaan enemmän kappaleiden liikeratojen sijaan se aika-avaruuden "skaalautuvuus" eli kuinka aika-avaruuden mitat (sekunnit ja metrit) muuttuu massojen vaikutuksesta.

Tällöin se oikea vertailukohta ei ole oikeastaan kaksiulotteisen pinnan kaareutuvuus esim. kolmitulotteisen objektin pinnalla kuten pallon pinnalla, vaan ollaan kiinnostuneita massan keskipisteestä radiaaliseen suuntaan liittyvistä mittojen skaalautumisista.
...
Millaisia ajatuksia tämä keskustelijoissa mahdollisesti herättää?

Fysiikassa sekunneilla tai metreillä ei ole merkitystä. Ne ovat ihmisen omiin arkitoimiinsa käytännöllisiksi valitsemia yksiköitä. Avaruuden kaareutumista mitataan ennemmin mahdollisimman paikallisesti, josta päädytään derivaattoihin. Tuota ei ehkä kannata pähkäillä kovin pitkälle ilman, että perehtyy kunnolla yleisen suhteellisuusteorian tensoreihin. Sieltä löytyy metrinen tensori, joka kuvaa avaruuden mittasuhteiden "venymistä" ja kaarevuustensori, joka kuvaa aika-avaruuden kaareutumista niin kuin se parhaan tiedon mukaan tapahtuu. Minä en ole perehtynyt ikinä niihin perusteellisesti, joten en voi kovin paljoa auttaa. Mutta kaikki populaarianalogiat, kumikalvot tai muut, ovat erittäin karkeita ja harhaanjohtavia. Niiden perusteella ei kannata yrittää alkaa miettimään yhtään pitemmälle.

[Eusa]

Mutta mua kiinnostaa oikeastaan enemmän kappaleiden liikeratojen sijaan se aika-avaruuden "skaalautuvuus" eli kuinka aika-avaruuden mitat (sekunnit ja metrit) muuttuu massojen vaikutuksesta.

Tällöin se oikea vertailukohta ei ole oikeastaan kaksiulotteisen pinnan kaareutuvuus esim. kolmitulotteisen objektin pinnalla kuten pallon pinnalla, vaan ollaan kiinnostuneita massan keskipisteestä radiaaliseen suuntaan liittyvistä mittojen skaalautumisista.
...
Millaisia ajatuksia tämä keskustelijoissa mahdollisesti herättää?

Fysiikassa sekunneilla tai metreillä ei ole merkitystä. Ne ovat ihmisen omiin arkitoimiinsa käytännöllisiksi valitsemia yksiköitä. Avaruuden kaareutumista mitataan ennemmin mahdollisimman paikallisesti, josta päädytään derivaattoihin. Tuota ei ehkä kannata pähkäillä kovin pitkälle ilman, että perehtyy kunnolla yleisen suhteellisuusteorian tensoreihin. Sieltä löytyy metrinen tensori, joka kuvaa avaruuden mittasuhteiden "venymistä" ja kaarevuustensori, joka kuvaa aika-avaruuden kaareutumista niin kuin se parhaan tiedon mukaan tapahtuu. Minä en ole perehtynyt ikinä niihin perusteellisesti, joten en voi kovin paljoa auttaa. Mutta kaikki populaarianalogiat, kumikalvot tai muut, ovat erittäin karkeita ja harhaanjohtavia. Niiden perusteella ei kannata yrittää alkaa miettimään yhtään pitemmälle.

Kyllä. Kumikalvoanalogia, jota edellä piirsin, kertoo geometrisesta lainalaisuudesta, mutta on haettava oikea riippumattomien vapausasteiden määrä vastaten mittauksia, kuten olen tutkinut.