Aineen säilyvyys, homeopatia.

[MooM]

.. sokeri on molekyyli, yhdistelmä, atomeja, jotka ovat jo vettä raskaampia.
Jotta sokeri lopulta lantraamalla katoaisi vetyä pienemmäksi, pitäisi lantrailua tehdä joko voimalla tai lämmittämällä myös saa sokeriyhdiateen katoamaan, muttei koskaan vetyä kevyemmäksi, saati loppulantraukseen jäämään 'mitään homeopaatiseen' - muistiin sokeriyhdisteestä.
Eli
Wikipedia on täynnä H Ö P Ö Ä.
[edit GoogleAndroid luurin oikoluvun tuottama katsomaan =>katoamaan]

No ei se ole (samaa) sokeria, jos molekyyli hajoaa. Ja glukoosi on monosakkaridi, eli sen pienempää sokeria ei ole (ne kaksi muuta ovat fruktoosi ja galaktoosi). Vetyä (=ionina pelkkä protoni) pienemmäksi ei atomi voi mennä.

Kuten ketjun alussa sanoin, homeopaattisen laimennusprosessin tuottama tilanne on laskennallinen todennäköisyys sille, montako "lääkeaine"molekyyliä lopputuloksessa on. Ja se on alle yhden ja käytännössä lopputuloksessa on nolla, yksi tai muutama molekyyli. Siis teoreettisesti ja prosessissa tapahtuvia epätarkkuuksia ja kontaminaatioita huomioimatta.

[vahva_virtanen]

Jos alkuperäisessä litkussa on tuhat molekyyliä tehoainetta ja se laimennetaan 1001 astiaan niin ainakin yhdessä astiassa on tuhatkertaisesti potensoitunutta homeopaattista litkua jossa ei ole ainuttakaan molekyyliä tehoainetta.

[vahva_virtanen]

Tuo todistaa sen, että kossua laimentaessa voi puhdasta vettä nuuhkimalla tulla perskänniin.