Aineellinen maailmankaikkeus yleensä on aineellisen olemassaolon päätepiste ja erilaiset tähtitieteelliset havainnotkin tähtitaivaalta kertovat tästä samasta ilmiöstä ihmisten tekeminä erilaisina havaintoina vuosituhansien vieriessä ja tietomäärän lisääntyessä.
Löydetään äärimmäistä tiheyttä, äärimmäistä pimeyttä, äärimmäistä kylmyyttä, äärimmäistä valoa, äärimmäistä kuumuutta, äärimmäisiä etäisyyksiä, äärimmäistä kuivuutta, äärimmäistä gravitaatiota, äärimmäistä kaikkea, vai mistä löydämme galaksistamme toisen paikan, jossa olosuhteet ovat ihanteellisia kaltaisellemme elämälle kuten maassa, ilman keinotekoista ympäristöä jonka avulla selviäisimme.
Aineelliset olennot jotka elävät täällä eivät ole luoneet materiaalia mistä ne itse tai muut olennot ovat muodostuneet biologisen lisääntymisen kautta ja ihmisellä ei ole antaa mitään tilalle kun hän tuhoaa tai sotkee omasta tahdostaan, haluaako edes, jonkin korkeamman tietoisuuden voiman, älyn tai miksikä hän haluaakin kutsua sitä, suunnitelmaa, joka sisältää kuitenkin ihmisen vapaan tahdon noudattaa tai olla noudattamatta sitä ja myös uskoa tai olla uskomatta mihinkään korkeampaan voimaan, vaikka näkisi sen edessään.
Ajatus jonkin antamisesta lahjaksi että saisin vastalahjaksi sen, etteivät jotkut vahvemmat ja älykkäämmät olennot kiusaisi minua omaksi ilokseen tuntuu vastenmieliseltä.
Pitäisikö enkeltenvihaaja laskea taivaaseen ja ruumiisiin sekaantuja kirkonvirkoihin, tms. sillä ovathan hekin ihmisiä. Olettaen että säilytämme tunteemme, ainakin osittain.
Mutta hei eikö tyhmien eläinten kiusaaminen olekkin kivaa monista ihmisistä ? Itseäni se inhottaa sekä vihastuttaa. Laitanko esimerkkejä vaikka härkätaisteluista ? Niin poistuu muutamaksi minuutiksi kuvitelmat ihmisrodun moraalin ylivertaisuudesta muihin nähden, jos jotkut ovat ehtineet vetää maapallon teknisen edistyksen ja sen kuningasrodun moraalin kehityksen välille yhtäläisyysmerkit naiviuttaan.
