Homo Economicus: hyödyllinen fiktio?

[Tauko]

Nykyään media valitsee. Tai siis ne, jotka ohjaa median toimintaa.

Sinulla on perin kova luottamus median valtaan. Olen asiasta eri mieltä.

Hän on palstamme viimeisimpiä aitoja optimisteja: kun pahat päättäjät ja paha media korvataan hyvillä päättäjillä ja hyvällä medialla, ongelmat korjaantuvat. Pessimistinä tilanne näyttää kuitenkin paljon lohduttomammalta: päättäjät ja media ovat jo hyviä.

Pessimistinä täytyy tiukasti pysyä, eikä olla onanisti niin kuin muut.

[Purdue]

Lisään edelliseen. Minulla on tunne että toimiva ja vahva yhteisö, ylittää aina jollain tasolla jonkun yksilön rationaalisena pitämät toimintamallit, ja ajatustottumukset.

Joo, vastaan näihin sun kahteen kommenttiin tässä kerralla. Olet ihan oikeassa, että rationaalinen toimija ei vastaa reaalimaailmaa.

Tuo rationaalinen toimija, taikka Homo economicus, on taloustieteestä alkunsa saanut yksinkertaistus, jossa ei oteta huomioon yksilön sosiaalisuutta. Me ihmiset ollaan kuitenkin sosiaalisia olentoja, ja suurin osa meistä ei käyttäydy kuin Homo economicus sosiaalisissa suhteissaan, vaan yksilöiden toimintaan vaikuttavat nuo vihaamasi instituutiot eli käytännössä ihmisten toimintaa ja odotuksia ohjaavat normit.

Kansainvälinen maailma valtiotasolla on siitä jännä paikka, että varsinkin realistinen koulukunta on katsonut, että moraali ei kuulu kansainvälisiin suhteisiin, koska valtioiden välillä vallitsee anarkia ja toisiin ei voi luottaa.

[Stadin öljylanne]

Nykyään media valitsee. Tai siis ne, jotka ohjaa median toimintaa.

Sinulla on perin kova luottamus median valtaan. Olen asiasta eri mieltä.

Hän on palstamme viimeisimpiä aitoja optimisteja: kun pahat päättäjät ja paha media korvataan hyvillä päättäjillä ja hyvällä medialla, ongelmat korjaantuvat. Pessimistinä tilanne näyttää kuitenkin paljon lohduttomammalta: päättäjät ja media ovat jo hyviä.

Pessimistinä täytyy tiukasti pysyä, eikä olla onanisti niin kuin muut.

No kun tilanne näyttäisi olevan vahvasti tuo, mitä kohina on avannut. Isojen biologisten järjetelmien hallinta ei toimi top-down mallilla kuin vain johonkin pisteeseen saakka. Nyt kun meillä on vieläpä hallitus, joka siivoaa pois haarakonttooreita, joilla olisi päättäjistä paras tietämys paikallisten tarpeista, ongelmat tulevat vain pahenemaan.

[Stadin öljylanne]

Lisään edelliseen. Minulla on tunne että toimiva ja vahva yhteisö, ylittää aina jollain tasolla jonkun yksilön rationaalisena pitämät toimintamallit, ja ajatustottumukset.

Joo, vastaan näihin sun kahteen kommenttiin tässä kerralla. Olet ihan oikeassa, että rationaalinen toimija ei vastaa reaalimaailmaa.

Tuo rationaalinen toimija, taikka Homo economicus, on taloustieteestä alkunsa saanut yksinkertaistus, jossa ei oteta huomioon yksilön sosiaalisuutta. Me ihmiset ollaan kuitenkin sosiaalisia olentoja, ja suurin osa meistä ei käyttäydy kuin Homo economicus sosiaalisissa suhteissaan, vaan yksilöiden toimintaan vaikuttavat nuo vihaamasi instituutiot eli käytännössä ihmisten toimintaa ja odotuksia ohjaavat normit.

Kansainvälinen maailma valtiotasolla on siitä jännä paikka, että varsinkin realistinen koulukunta on katsonut, että moraali ei kuulu kansainvälisiin suhteisiin, koska valtioiden välillä vallitsee anarkia ja toisiin ei voi luottaa.

Koska en tiedä asiasta mitään väitänkin täysin päinvastoin. Kaikki ihmiset ovat rationaalisia. Ovat vain oppineet priorisomaan keskenään eri asioita eri tavoin. Tällöin ne, joilla on eri prioriteetit kuin itsellä on, eikä itsellä ole teoriaa mielestä, vaikuttavat käyttäytyvän irrationaalisesti.

[Brainwashed]

Yksilökeskeisyys voi olla positiivista kun sen pitää omana tietonaan. Vasta sitten kun vaaditaan muita huomioimaan sitä on tulema negatiivinen, jonka woke kaikkine lieveilmiöineen on todentanut.

[Stadin öljylanne]

Lisään edelliseen. Minulla on tunne että toimiva ja vahva yhteisö, ylittää aina jollain tasolla jonkun yksilön rationaalisena pitämät toimintamallit, ja ajatustottumukset.

Joo, vastaan näihin sun kahteen kommenttiin tässä kerralla. Olet ihan oikeassa, että rationaalinen toimija ei vastaa reaalimaailmaa.

Tuo rationaalinen toimija, taikka Homo economicus, on taloustieteestä alkunsa saanut yksinkertaistus, jossa ei oteta huomioon yksilön sosiaalisuutta. Me ihmiset ollaan kuitenkin sosiaalisia olentoja, ja suurin osa meistä ei käyttäydy kuin Homo economicus sosiaalisissa suhteissaan, vaan yksilöiden toimintaan vaikuttavat nuo vihaamasi instituutiot eli käytännössä ihmisten toimintaa ja odotuksia ohjaavat normit.

Kansainvälinen maailma valtiotasolla on siitä jännä paikka, että varsinkin realistinen koulukunta on katsonut, että moraali ei kuulu kansainvälisiin suhteisiin, koska valtioiden välillä vallitsee anarkia ja toisiin ei voi luottaa.

Koska en tiedä asiasta mitään väitänkin täysin päinvastoin. Kaikki ihmiset ovat rationaalisia. Ovat vain oppineet priorisomaan keskenään eri asioita eri tavoin. Tällöin ne, joilla on eri prioriteetit kuin itsellä on, eikä itsellä ole teoriaa mielestä, vaikuttavat käyttäytyvän irrationaalisesti.

Tavallaan joo ja tavallaan ei. Tuot nyt keskusteluun tulokulman jossa tarkastelemme toista ihmistä ulkopuolelta.
Tällöin ihminen voidaan nostaa laboratorion pöydälle. Voimme tutkia ja ymmärtää hänen koko elämänkaarensa rationaalisesti. Luoda tieteelliset teoriat kaikesta mitä hän ilmentää, ja lyödä mapin kiinni ja viedä sen arkistoon.

Se on kuitenkin eri asia kuin esimerkiksi se, että tutkijan huomatessa että objektilla on tatuointi, hän pohtisi miksi hänellä itsellään ei sellaista ole.
On eri asia elää yhteisössä yhteydessä muihin, kuin tarkastella kaikkea vain sivusta osallistumatta itse mihinkään.

Jälkimmäinen on jossain määrin jopa aikamme uskonto. Koska todellisuudessa elämästä tai yhteisöstä ei voi astua ulkopuolelle. Moni kuitenkin elää illuusiossa että voi. Ja käyttää elämänsä näennäistarkkailuun, luullen olevansa kontrollissa.

Sen verran voin näkemyksestäni tinkiä, että riippuu varmasti siitä, kuka saa määritellä kielipelin, jossa myös rationaalisuus määritellään. Oma lähtökohtani on, että kukin ihminen pitää itseään ihan fiksuna, eli rationaalisena. Eli että siihen yleensä tarvitaan joku pätemisen tarpeesta kärsivä ilmoittamaan, kun jonkun kokema rationaalisuutensa ei sovi pätijän omaan kielipeliin.

[Stadin öljylanne]

Lisään edelliseen. Minulla on tunne että toimiva ja vahva yhteisö, ylittää aina jollain tasolla jonkun yksilön rationaalisena pitämät toimintamallit, ja ajatustottumukset.

Joo, vastaan näihin sun kahteen kommenttiin tässä kerralla. Olet ihan oikeassa, että rationaalinen toimija ei vastaa reaalimaailmaa.

Tuo rationaalinen toimija, taikka Homo economicus, on taloustieteestä alkunsa saanut yksinkertaistus, jossa ei oteta huomioon yksilön sosiaalisuutta. Me ihmiset ollaan kuitenkin sosiaalisia olentoja, ja suurin osa meistä ei käyttäydy kuin Homo economicus sosiaalisissa suhteissaan, vaan yksilöiden toimintaan vaikuttavat nuo vihaamasi instituutiot eli käytännössä ihmisten toimintaa ja odotuksia ohjaavat normit.

Kansainvälinen maailma valtiotasolla on siitä jännä paikka, että varsinkin realistinen koulukunta on katsonut, että moraali ei kuulu kansainvälisiin suhteisiin, koska valtioiden välillä vallitsee anarkia ja toisiin ei voi luottaa.

Koska en tiedä asiasta mitään väitänkin täysin päinvastoin. Kaikki ihmiset ovat rationaalisia. Ovat vain oppineet priorisomaan keskenään eri asioita eri tavoin. Tällöin ne, joilla on eri prioriteetit kuin itsellä on, eikä itsellä ole teoriaa mielestä, vaikuttavat käyttäytyvän irrationaalisesti.

Tavallaan joo ja tavallaan ei. Tuot nyt keskusteluun tulokulman jossa tarkastelemme toista ihmistä ulkopuolelta.
Tällöin ihminen voidaan nostaa laboratorion pöydälle. Voimme tutkia ja ymmärtää hänen koko elämänkaarensa rationaalisesti. Luoda tieteelliset teoriat kaikesta mitä hän ilmentää, ja lyödä mapin kiinni ja viedä sen arkistoon.

Se on kuitenkin eri asia kuin esimerkiksi se, että tutkijan huomatessa että objektilla on tatuointi, hän pohtisi miksi hänellä itsellään ei sellaista ole.
On eri asia elää yhteisössä yhteydessä muihin, kuin tarkastella kaikkea vain sivusta osallistumatta itse mihinkään.

Jälkimmäinen on jossain määrin jopa aikamme uskonto. Koska todellisuudessa elämästä tai yhteisöstä ei voi astua ulkopuolelle. Moni kuitenkin elää illuusiossa että voi. Ja käyttää elämänsä näennäistarkkailuun, luullen olevansa kontrollissa.

Sen verran voin näkemyksestäni tinkiä, että riippuu varmasti siitä, kuka saa määritellä kielipelin, jossa myös rationaalisuus määritellään. Oma lähtökohtani on, että kukin ihminen pitää itseään ihan fiksuna, eli rationaalisena. Eli että siihen yleensä tarvitaan joku pätemisen tarpeesta kärsivä ilmoittamaan, kun jonkun kokema rationaalisuutensa ei sovi pätijän omaan kielipeliin.

Onko mielestäsi jotain muita pelejä kuin kielipeli, jolla pahuus kontrolloi tilaa.
Tämä on olennaista sikäli, että esim. tämä foorumi perustuu pelkään tekstimuotoiseen kommunikaatioon.

Tulee nyt äkkiseltään mieleen lingvistiikasta Sapir-Whorf -hypoteesi, jonka mukaan
- Kieli muokkaa ajattelua ja havaintoja
- Eri kielten puhujat hahmottavat maailman eri tavoin
- Jotkin kokemukset voivat olla mahdottomia kääntää toiselle kielelle
- Kielen rajat ovat ajattelun rajoja

Jos et kuulu jonkun ymmärtämien kielirajojen tai puhetapojen sisäpuolelle, on luvassa kylmää kyytiä ainakin täällä tiedepalstalla. Vaikka tämä on ehkä yleisempi sääntö, joka kattaa eroavaisuudet kielipeleissä, Sapir-Whorf -hypoteesikin on sekin vain oma kielipelinsä. Jos omat prioriteetit eivät koe sitä tärkeäksi, sen painottaminen voi olla irrationaalista. Jos taas painottaa, se ei ehkä ole niin irrationaalista. Toki edellyttäen, että en ole ymmärtänyt sitäkin tuttuun tapaani väärin

[Stadin öljylanne]

Yksilökeskeisyys voi olla positiivista kun sen pitää omana tietonaan. Vasta sitten kun vaaditaan muita huomioimaan sitä on tulema negatiivinen, jonka woke kaikkine lieveilmiöineen on todentanut.

Se, ettei pidä tarpeellisena ymmärtää muiden ihmisten näkemyksiä poliittisessa asiayhteydessä, on verrattavissa siihen, ettei pitäisi tarpeellisena ymmärtää suhteellisuusteoriaa kosmologisessa asiayhteydessä.

[HuuHaata]

Kysymys on suuresta huijauksesta, jossa äärieliitti ostaa vimmaiset höpötykset myös taloustieteilijöiltä puoltamaan hauraita egojaan.

[Purdue]

Lisään edelliseen. Minulla on tunne että toimiva ja vahva yhteisö, ylittää aina jollain tasolla jonkun yksilön rationaalisena pitämät toimintamallit, ja ajatustottumukset.

Joo, vastaan näihin sun kahteen kommenttiin tässä kerralla. Olet ihan oikeassa, että rationaalinen toimija ei vastaa reaalimaailmaa.

Tuo rationaalinen toimija, taikka Homo economicus, on taloustieteestä alkunsa saanut yksinkertaistus, jossa ei oteta huomioon yksilön sosiaalisuutta. Me ihmiset ollaan kuitenkin sosiaalisia olentoja, ja suurin osa meistä ei käyttäydy kuin Homo economicus sosiaalisissa suhteissaan, vaan yksilöiden toimintaan vaikuttavat nuo vihaamasi instituutiot eli käytännössä ihmisten toimintaa ja odotuksia ohjaavat normit.

Kansainvälinen maailma valtiotasolla on siitä jännä paikka, että varsinkin realistinen koulukunta on katsonut, että moraali ei kuulu kansainvälisiin suhteisiin, koska valtioiden välillä vallitsee anarkia ja toisiin ei voi luottaa.

Koska en tiedä asiasta mitään väitänkin täysin päinvastoin. Kaikki ihmiset ovat rationaalisia. Ovat vain oppineet priorisomaan keskenään eri asioita eri tavoin. Tällöin ne, joilla on eri prioriteetit kuin itsellä on, eikä itsellä ole teoriaa mielestä, vaikuttavat käyttäytyvän irrationaalisesti.

Tässä sun oletuksessa on vaan se ongelma, että tutkimustulokset ei tue rationaalisuusoletusta.

Käyttäytymistaloustiede (behavioral economics) ja psykologinen tutkimus on nostanut esiin kymmenittäin erilaisia seikkoja ja ilmiöitä, jotka rajoittavat yksilön rationaalisuutta.

Rationaalisuus on siis reaalimaailmaa yksinkertaistava oletus, ei empiirinen ja universaali fakta.

Kaikkien oletusten taikka teorioiden ei tarvitse olla 100% realistisia, vaan sen teorian käyttökelpoisuuden ratkaisee se, että kuinka hyvin se tuottaa sellaisia tuloksia, joista on hyötyä reaalimaailman ymmärtämisessä.

Rationaalisuusoletus nostaa esim. kansainvälisen politiikan tutkimuksessa esiin yleisiä tendenssejä, mutta on sokea ainutkertaisille ja valtiokohtaisille yksityiskohdille.

[HuuHaata]

Kaikkien oletusten taikka teorioiden ei tarvitse olla 100% realistisia, vaan sen teorian käyttökelpoisuuden ratkaisee se, että kuinka hyvin se tuottaa sellaisia tuloksia, joista on hyötyä reaalimaailman ymmärtämisessä.

Ei tuo ole tavoite nykytutkimuksessa. Tavoitteena on performanssi, josta tekijälle tulee hyvä mieli, ja rahoittajana toimivalle isolle rahalle enempi fyrkkaa.

Joskus 20v sitten oli vielä pieni ripaus idealismia tekemisissä.

[Purdue]

Kansainvälinen maailma valtiotasolla on siitä jännä paikka, että varsinkin realistinen koulukunta on katsonut, että moraali ei kuulu kansainvälisiin suhteisiin, koska valtioiden välillä vallitsee anarkia ja toisiin ei voi luottaa.

Tämä on mielestäni merkittävä oppi tai vähintäänkin mahdollisuus katsoa maailmaa, jonka tästä ideasta/teoriasta tietämätön helposti ohittaa. Voit taputtaa itseäsi olalle ainakin minun osaltani, koska olen oppinut ja perehtynyt siihen sinun tekstiesi kautta.
Tämän kokemuksen kautta, ainakin itse olen alkanut ajatella yhä enemmän sitä, mikä merkitys yhteisöjen toiminnan analyyttisella ymmäryksellä on yksilön kannalta. Ja erityisesti suhteessa siihen, minkä painoarvon laitamme erilaisille maailman tapahtumille. Miten asemoimme itsemme suhteessa niihin. Tuleeko meidän ylipäätään reagoida kaikkeen millään tavalla.
Elämme melko yksilökeskeistä aikaa, ja emme pohdi ehkä riittävästi laajempia ilmiöitä. On mahdollista että ihmiset kokevat pelkoja ja rauhattomuuta yksinkertaisesti siksi, että kukaan ei selitä. Kaikki jää yksilön itsensä arvioitavaksi. Tämä on valtava emotionaalinen kuorma, jos on otettava henkilökohtaisesti kantaa kaikkeen, ilman mitään analyytisia työkaluja.

No mukavaa jos olet kokenut saaneesi jotakin positiivista mun kirjoituksista, joten jatkanpa sun sivistämistä vielä yhden kommentin verran, jos vain sallit sellaisen ajatuksen.

Tää realismi eri muodoissaan on tosiaankin enemmän oppi ja linssi, jonka avulla maailmaa on mahdollista tarkastella kuin yksi yksittäinen teoria, mutta sen pohjalta on toki luotu koko joukko erilaisia teorioita, jotka selittävät maailmaa.

Realistisen koulukunnan eri haaroja on mm. Klassinen Realismi, Rakenteellinen Realismi (tai Neorealismi), Uusklassinen Realismi, tai vaikkapa defensiivinen ja offensiivinen realismi.

Nämä haarat perustuvat erilaisille olettamuksille, ja antavat osin ristiriitaisia johtopäätöksiä, jolloin ne myös kilpailevat keskenään siitä kuka on enemmän oikeassa. Joo, kuka väitti että kansainvälisen politiikan ymmärtäminen olisi helppoa taikka yksinkertaista?!

Mutta kaikkia realisteja yhdistää muutama keskeinen ajatus:

1. Realismin käsitys ihmisestä on pessimistinen ja itsekäs.
2. Ihminen pyrkii hamuamaan itsellensä valtaa ja dominoimaan muita.
3. Edellisten kohtien ohittaminen on utopistinen ja vaarallinen ajatus.
4. Kansainvälistä järjestelmää kuvaa anarkia, ja valtiot kilpailevat siinä vallasta.
5. Tässä järjestelmässä kukin pyrkii ajamaan omaa kansallista etuaan.
6. Kansainvälisen järjestelmän luonne ajaa valtiot luomaan sotilaallisia kykyjä puolustaakseen itseään.
7. Turvallisuuskysymykset ovat tärkeämpiä kuin taloudelliset kysymykset.
8. Liittoutuminen voi lisätä turvallisuutta, mutta liittolaisiin ei voi koskaan luottaa satavarmasti.
9. Omaa puolustusta ei voi jättää kansainvälisten instituutioiden tai kansainvälisen oikeuden varaan.

Tuon ajattelun voisi tiivistää siten, että realismi on valtiokeskeinen ajattelutapa, jota yhdistää se että se keskittyy tarkastelemaan kansainvälisen anarkian ja valtioiden vallantavoittelun seurauksia. Ja eritoten se on keskittynyt isojen suurvaltojen käyttäytymiseen ja suhteisiin.


Mutta realismi ei ole ainoa mahdollinen tapa tarkastella valtioiden välisiä suhteita ja vuorovaikutusta. Liberalismi (taikka idealismi tai utopianismi) on aika lailla tullut päinvastaisiin johtopäätöksiin tarkastellessaan maailmaa.

Osin nämä erot selittyvät sillä, että realismi on perinteisesti tutkinut turvallisuuspolitiikkaa ja konflikteja siinä missä liberalistit ovat keskittyneet talousasioihin ja yhteistyön edellytysten selvittämiseen.

Valtioiden turvallisuus on nollasummapeliä, jossa yhden turvallisuus on pois naapurin turvallisuudesta. Kansainvälinen kauppa taas voi olla positiivisen summan peliä, josta kaikki hyötyvät. Nämä ovat kaksi täysin erilaista maailmaa logiikaltaan.

Ja sitten on vielä sosiaalinen konstruktivismi, joka on nostanut päätään 90-luvulta lähtien. Se ei ole samalla tavalla koulukunta kuin realismi ja liberalismi, vaan enemmänkin metodologinen tarkastelutapa, joka toki tutkii valtiotoimijoiden identiteettejä ja instituutioita, ja näistä lähtökohdista valtioiden etuja.

Mutta tuossa siis on nuo nykyhetken amerikkalaisen kv. politiikan tutkimuksen kolme valtavirran tarkastelutapaa. Muitakin tapoja ja linssejä tarkastella kansainvälistä todellisuutta on, mutta omasta mielestäni kun puhutaan kansainvälisestä politiikasta, turvallisuudesta ja varsinkin suurvaltasuhteista, niin realismi jossakin muodossaan on se joka tarjoaa hedelmällisimmän tavan tarkastella ja ymmärtää tuota maailmaa.

[Kohina]

Lisään edelliseen. Minulla on tunne että toimiva ja vahva yhteisö, ylittää aina jollain tasolla jonkun yksilön rationaalisena pitämät toimintamallit, ja ajatustottumukset.

Sitä voisi kutsua hyperrationaaliseksi.

[Purdue]

Kansainvälinen maailma valtiotasolla on siitä jännä paikka, että varsinkin realistinen koulukunta on katsonut, että moraali ei kuulu kansainvälisiin suhteisiin, koska valtioiden välillä vallitsee anarkia ja toisiin ei voi luottaa.

Tämä on mielestäni merkittävä oppi tai vähintäänkin mahdollisuus katsoa maailmaa, jonka tästä ideasta/teoriasta tietämätön helposti ohittaa. Voit taputtaa itseäsi olalle ainakin minun osaltani, koska olen oppinut ja perehtynyt siihen sinun tekstiesi kautta.
Tämän kokemuksen kautta, ainakin itse olen alkanut ajatella yhä enemmän sitä, mikä merkitys yhteisöjen toiminnan analyyttisella ymmäryksellä on yksilön kannalta. Ja erityisesti suhteessa siihen, minkä painoarvon laitamme erilaisille maailman tapahtumille. Miten asemoimme itsemme suhteessa niihin. Tuleeko meidän ylipäätään reagoida kaikkeen millään tavalla.
Elämme melko yksilökeskeistä aikaa, ja emme pohdi ehkä riittävästi laajempia ilmiöitä. On mahdollista että ihmiset kokevat pelkoja ja rauhattomuuta yksinkertaisesti siksi, että kukaan ei selitä. Kaikki jää yksilön itsensä arvioitavaksi. Tämä on valtava emotionaalinen kuorma, jos on otettava henkilökohtaisesti kantaa kaikkeen, ilman mitään analyytisia työkaluja.

Heitänpä sulle tähän kommenttiin liittyen vielä toisen kommentin, jonka topikkina on tuo maailmankuva ja analyyttiset työkalut.

Tällaiset käsitteelliset viitekehykset ja katsantokannat kuten realismi kv. politiikassa nimenomaan on näkökulmia siihen sosiaaliseen todellisuuteen. Ne sekä peilaavat sitä sosiaalista todellisuutta että auttavat ylläpitämään sitä.

Realismin juuret on oikeastaan vanhat vaikka se traditiona syntyikin lähinnä toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa. Kaukaisia esi-isiä tälle ajattelulle on Thukydideen teos "Peloponnesolaissota" joka käsitteli Ateenan ja Spartan välistä pitkää sodankäynnin kautta. Merkittävää realismin kannalta on se, että Thukydides käsitteli teoksessaan monia sellaisia ajatuksia, jotka realismi omi itselleen. Toisaalta Thukydidestä ei voi sanoa realistiksi, koska koko koulukuntaa ei vielä silloin ollut olemassa.

Mutta pointti siis se, että realismi syntyi kuvaamaan sosiaalista todellisuutta eli reaalimaailmaa, eli se ei ole tuulesta temmattu. Mutta toisaalta on niin, että se on vain yksi tapa lähestyä tuota todellisuutta, ja omine rajauksineen on sen kautta ajattelevalle luomassa sitä sosiaalista todellisuutta.

Sosiaalinen maailma on dualistinen yhdistelmä objektiivista materiaalista todellisuutta (oikeat vuorovaikuttavat ihmisyksilöt) sekä subjektiivista koettua ja tulkittua todellisuutta (se mitä tapahtuu ihmisten pään sisällä).

Realismi näkökulmana kv. politiikassa auttaa tuossa objektiivisen maailman subjektiivisessa tulkitsemisessa. Mutta toisaalta päättäjät, jotka käyttävät realismia hyväkseen valtion ulkopoliittisessa päätöksenteossa käyttävät realismia siten, että tuo tulkittu todellisuus vaikuttaa siihen millaiseksi se objektiivinen aktuaalista käyttäytymistä ja toimintaa koskeva todellisuus muodostuu.

Eli vaikutus suhteet kulkee kumpaankin suuntaan.

Ja tämä muuten tekee valtiotoimijoiden käyttäytymisen ennustamisen erittäin vaikeaksi. On vaikea täsmälleen tietää, että millaisia teorioita ja konsepteja jokin valtiojohtaja käyttää päätöksiä tehdessään. Tällöin se universaali rationaalisuusoletus, jonka mukaan kaikki rationaaliset toimijat toimivat samalla tavalla samojen ärsykkeiden vaikutuksesta, niin ei päde.

Klassiset realistit katsovatkin, että kansainvälisten tapahtumien ymmärtämiseksi tarvitaan enemmän historiallista tulkitsevaa tutkimusta kuin tilastollista päättelyä taikka rationaalisuusoletuksia. Eli täällä taustalla kulkee myös metodologinen ristiriita enemmän tieteellisen ja toisaalta enemmän historiallisen ja tapaustutkimuksellisen lähestymistavan välillä.

[Purdue]

Mutta kaikkia realisteja yhdistää muutama keskeinen ajatus:

1. Realismin käsitys ihmisestä on pessimistinen ja itsekäs.
2. Ihminen pyrkii hamuamaan itsellensä valtaa ja dominoimaan muita.
3. Edellisten kohtien ohittaminen on utopistinen ja vaarallinen ajatus.
4. Kansainvälistä järjestelmää kuvaa anarkia, ja valtiot kilpailevat siinä vallasta.
5. Tässä järjestelmässä kukin pyrkii ajamaan omaa kansallista etuaan.

Tämä on realistin näkökulmasta varmasti juuri näin. Minulle ei nyt auennut täysin, puhutaanko tässä realistisesta näkökulmasta ihmiseen, yhteisön jäsenenä vai yksilönä.
Eli valtioiden tasolla olisi helppo yleistää että valtio koostuu kasasta itsekkäitä yksilöitä, jotka muodostavat itsekkään yhteisön, joka pyrkii voittamaan muut valtiot.
Eli puhummeko nyt realismin osalta tällaisesta näkymästä. Näkymä on siis työkaluna ihan ok, mutta ei välttämättä todellisuutta.

Todellisuudessa tällaisen yhteisön seassa voi olla huomattava määrä ihmisiä jotka osallistuvat yhteisönsä toimintaan, vaikka pitävät toimintaa henkilökohtaisella tasolla itsekkään. Jopa omien perusarvojensa vastaisena.
Tässä tullaan juuri siihen, että on jopa todennäköistä, että yhteisö ylittää aina yksilöiden arvomaailman, ja yksilöt "joutuvat" toimimaan arvojensa vastaisesti.

Nyt jos katsoo tällaista yhteisöä ulkopuolelta pelkästään kyynisen realistin silmin, tekee helposti päätelmän, että yksilöiden on oltava pahoja koska heidän muodostamansa yhteisö on paha. Päätelmää voisi pitää erittäin virheellisenä.

Sen takia pohdin aikaisemmin tuota, että mitä vaihtoehtoja meillä on hallita tätä yksilöiden ja yhteisöjen välistä kognitiivista dissonanssia. Tämän ristiriidan käsittelyyn voisi tarjota esimerkiksi uskontoa, filosofiaa tai jotain muuta. Mitä? Ilmaan sitä ei mielestäni voi jättää.
Jos elämme valtioiden anarkiassa joka pakottaa yksilöt joka tapauksessa ylittämään omat arvonsa, menetämme lopulta järkemme jos yritämme kontrolloida sisäistä ja ulkoista maailmaamme pelkästään teoreettis-loogisesti älyllistämällä.
Se johtaa siihen, että tutkimme mieluummin videolta Kamala Harrisin kulmakarvojen asentoa tietyllä ajan hetkellä, kuin antaudumme kokemaan hänen sanomastaan kokonaisuutena yhtään mitään. Koska meillä ei ole enää mitään kehystä jonka sisällä kokea yhteisöllisesti. On vain täydellisen individuaali yksityisajatelija kammiossaan.

Tuli mieleen klassinen sitaatti eräästä kirjasta:

"Anna heille anteeksi, he eivät tiedä mitä tekevät"

Tätähän voi myös katsoa sillä ajatuksella että kyseessä on nimenomaan "he", joka tässä toimii. Itse en ollut ennen katsonut, nyt katsoin.

Niin, tuo kansainvälispoliittinen käsite "Realismi" viittaa koulukuntaan kansainvälisen politiikan tutkimuksessa, ei oikeastaan filosofiseen käsitteeseen realismi taikka siihen että tuo näkökulma olisi realistisempi kuin muut.

Realismi käsitteenä syntyi E.H. Carrin julkaisemasta kirjasta "The Twenty Years' Crisis 1919-1939" jossa hän kritisoi liberaalia ajattelua koska se oli epäonnistunut maailmansotien välisenä aikana tuomaan maailmaan rauhaa ja vakautta.

Eli siinä mielessä Realismi tarjoaa näkökulman ihmiseen ja kansainväliseen todellisuuteen, mutta loppupeleissä kyseessä on kuitenkin vain näkökulma.

Eli kuten toteat, niin tämä näkymä on työkalu kansainvälisen maailman ymmärtämiseen, mutta ei koko totuus, koska kansainvälinen maailma on paljon moniulotteisempi.

Mä itse lähden siitä, että sekä realismilla, liberalismilla että konstruktivismilla eli noilla kolmella valtavirran näkökulmalla on kaikilla paljon annettavaa sen suhteen, että millainen tuo kansainvälinen todellisuus on. Ne tarjoavat siis kolme erilaista linssiä tarkastella sitä maailmaa.

Kuten totesin, niin kansainvälinen maailma on objektiivisesti olemassa yksilöiden ja täten valtioiden toiminnan kautta. Mutta subjektiivisella puolella nämä erilaiset linssit tarjoavat näkökulmia, joidenka kautta tuota havaittavissa olevaa todellisuutta voidaan ymmärtää.

Mä itse lähden siitä, että ihmisen luonto ei ole pelkästään paha (realismi) taikka hyvä (liberalismi) vaan ihminen on "pääsääntöinen hedonisti", joka tilanteesta riippuen a) tavoittelee positiivisia kokemuksia, b) välttelee negatiivisia kokemuksia, ja c) hyväksyy negatiiviset kokemukset.

Positiivisten kokemusten tavoittelu liittyy esimerkiksi kansainväliseen kauppaan, ja siitä voivat kaikki hyötyä. Negatiivisten kokemusten välttely liittyy enemmän kansalliseen turvallisuuteen, ja negatiivisten kokemusten hyväkyminen liittyy mun käsitteistössä enemmän altruistiseen toimintaan kuten kehitysapuun. Kehitys avun antaja siis maksaa sen avun kustannukset, jotta avun saaja voi hyötyä. Tämä on täysin symmetrisesti vastakkainen logiikka kuin realismin näkemys valtion turvallisuuspoliittisesta tilanteesta.

Eli realismi ei ole koko totuus maailmasta vaan vain näkökulma sen ymmärtämiseen, mutta se tarjoaa hyvän lähtökohdan ymmärtää suurvaltasuhteita ja valtioiden turvallisuuspolitiikkaa. Ja mikä tärkeintä niin Realismia ei tule sekoittaa filosofiseen käsitteeseen realismi taikka sanan arkimerkitykseen. Se on nimenomaan koulukunta kansainvälisen politiikan tutkimuksen sisällä eikä mikään absoluuttinen totuus maailmasta.