Kaikkeus poikkitieteellisesti ja filosofisesti ja uskonto mukana

[OlliS]

Naturalismi toisaalla ja fundamentalistinen uskonto toisaalla estävät tehokkaasti totuuteen pääsyn. Naturalismi siksi, että sen on pakko jäädä siihen, mitä tieteellisesti tiedetään. Eihän se riitä millään oikeaan maailmankuvaan.

Minkälainen usko tahansa estää tehokkaasti totuuteen pääsyn. Naturalismin suhde totuuteen taas on ainoa oikea, usko ei ole tietoa, emmekä me voi "keksiä" totuuksia itse, kuten sinä teet.

Uskonnossa saa olla dogmeja, mutta niiden pitää sitten olla oikeita.

Oikea dogmi on oksymoroni, dogmeja kun ei edes yritetä todistaa mitenkään. Todistettu tai todistettavissa oleva dogmi ei ole dogmi lainkaan.

Uskonnossa asiat todistetaan eri tavalla kuin tieteessä. Nyt puhutaan myös maailmankatsomuksesta, uskonnosta ja filosofiasta, eikä vain tieteestä. Kaikki ne liittyvät toisiinsa filosofiassa, ja rajankäynti on kiistakysymys. Minä en hyväksy naturalismin rajoja. Naturalismi ei hyväksy minun rajoja.

[OlliS]

...
Lisäksi sitä ei voi arvioida tieteellisenä tutkimuksena pelkästään, koska se on filosofinen, uskonnollinen ja maailmankatsomuksellinen tutkimus.

Mitä ihmettä on maailmankatsomuksellinen tutkimus?

Filosofiaa kai.

[Brainwashed]

Naturalismi toisaalla ja fundamentalistinen uskonto toisaalla estävät tehokkaasti totuuteen pääsyn. Naturalismi siksi, että sen on pakko jäädä siihen, mitä tieteellisesti tiedetään. Eihän se riitä millään oikeaan maailmankuvaan.

Minkälainen usko tahansa estää tehokkaasti totuuteen pääsyn. Naturalismin suhde totuuteen taas on ainoa oikea, usko ei ole tietoa, emmekä me voi "keksiä" totuuksia itse, kuten sinä teet.

Uskonnossa saa olla dogmeja, mutta niiden pitää sitten olla oikeita.

Oikea dogmi on oksymoroni, dogmeja kun ei edes yritetä todistaa mitenkään. Todistettu tai todistettavissa oleva dogmi ei ole dogmi lainkaan.

Uskonnossa asiat todistetaan eri tavalla kuin tieteessä. Nyt puhutaan myös maailmankatsomuksesta, uskonnosta ja filosofiasta, eikä vain tieteestä. Kaikki ne liittyvät toisiinsa filosofiassa, ja rajankäynti on kiistakysymys. Minä en hyväksy naturalismin rajoja. Naturalismi ei hyväksy minun rajoja.

Uskonnoissa per se ei todisteta yhtään mitään, vaan sananmukaisesti uskotaan. Tieto on korvattu mielikuvituksen tuotteilla.

[MooM]

Naturalismi toisaalla ja fundamentalistinen uskonto toisaalla estävät tehokkaasti totuuteen pääsyn. Naturalismi siksi, että sen on pakko jäädä siihen, mitä tieteellisesti tiedetään. Eihän se riitä millään oikeaan maailmankuvaan.

Minkälainen usko tahansa estää tehokkaasti totuuteen pääsyn. Naturalismin suhde totuuteen taas on ainoa oikea, usko ei ole tietoa, emmekä me voi "keksiä" totuuksia itse, kuten sinä teet.

Uskonnossa saa olla dogmeja, mutta niiden pitää sitten olla oikeita.

Oikea dogmi on oksymoroni, dogmeja kun ei edes yritetä todistaa mitenkään. Todistettu tai todistettavissa oleva dogmi ei ole dogmi lainkaan.

Uskonnossa asiat todistetaan eri tavalla kuin tieteessä. Nyt puhutaan myös maailmankatsomuksesta, uskonnosta ja filosofiasta, eikä vain tieteestä. Kaikki ne liittyvät toisiinsa filosofiassa, ja rajankäynti on kiistakysymys. Minä en hyväksy naturalismin rajoja. Naturalismi ei hyväksy minun rajoja.

Uskonnoissa per se ei todisteta yhtään mitään, vaan sananmukaisesti uskotaan. Tieto on korvattu mielikuvituksen tuotteilla.

Toisaalta uskonnoissa on perinteenä puhua todistamisesta, kun normaalikielessä se on julistamista tai uskon tunnustamista. "Veli todistaa väkevästi"

[Brainwashed]

Naturalismi toisaalla ja fundamentalistinen uskonto toisaalla estävät tehokkaasti totuuteen pääsyn. Naturalismi siksi, että sen on pakko jäädä siihen, mitä tieteellisesti tiedetään. Eihän se riitä millään oikeaan maailmankuvaan.

Minkälainen usko tahansa estää tehokkaasti totuuteen pääsyn. Naturalismin suhde totuuteen taas on ainoa oikea, usko ei ole tietoa, emmekä me voi "keksiä" totuuksia itse, kuten sinä teet.

Uskonnossa saa olla dogmeja, mutta niiden pitää sitten olla oikeita.

Oikea dogmi on oksymoroni, dogmeja kun ei edes yritetä todistaa mitenkään. Todistettu tai todistettavissa oleva dogmi ei ole dogmi lainkaan.

Uskonnossa asiat todistetaan eri tavalla kuin tieteessä. Nyt puhutaan myös maailmankatsomuksesta, uskonnosta ja filosofiasta, eikä vain tieteestä. Kaikki ne liittyvät toisiinsa filosofiassa, ja rajankäynti on kiistakysymys. Minä en hyväksy naturalismin rajoja. Naturalismi ei hyväksy minun rajoja.

Uskonnoissa per se ei todisteta yhtään mitään, vaan sananmukaisesti uskotaan. Tieto on korvattu mielikuvituksen tuotteilla.

Toisaalta uskonnoissa on perinteenä puhua todistamisesta, kun normaalikielessä se on julistamista tai uskon tunnustamista. "Veli todistaa väkevästi"

Uskonnon "paikkansapitävyys" kollektiivin mielissä perustuu pitkälti sen nauttiman konsensuksen tasoon, josta ns herran pelkokin juontuu. Kun tarpeeksi moni alkaa lipsumaan uskostaan, niin herran pelkokin kärsii inflaation. Tästä syystä on oletettavinta että älykkäimmät esi-isämme epäilivät uskontoihin perustuvia, mutta käyttivät toisten uskoa hyväkseen massojen manipuloinnin välineenä.

[OlliS]

Reilun 12 minuutin videolla pohditaan, mitä jos meillä ei ole sopivaa merkitystä käsitteelle "olla olemassa", joka tarkoittaisi muutakin kuin esimerkiksi kuulakärkikynää. Kuulakärkikynät ovat konkreettisesti olemassa, mutta entä jos on olemassa jotain muutakin? Wittgenstein esitti, että "kieleni rajat ovat maailmani rajat", tarkoittaen, että asia, jota emme kykene kielellä kuvaamaan, ei koskaan pääse tietoisuuteemme. Tämä tuo mieleen käsitteen umwelt, joka viittaa siihen kokonaisuuteen, jonka eläin voi aistia ja ymmärtää. Mitä jos ihmisten umwelt ei sisällä riittävästi oikeanlaista informaatiota, jotta voisimme tavoittaa kaiken olennaisen tiedon maailmasta?

Tuo on myös tieteen filosofian perusta. Voimme saada maailmasta tietoa vain havaitsemalla ja se on aina puutteellista ja vääristynyttä. Tieteen filosofiaan kuuluu myös se, että mitään muuta keinoa saada tietoa ei ole, joten se mitä ei voida ollenkaan havaita ei ole mielenkiintoista. Ja koska me myös voimme havaita käsittämättömän suuria, pieniä ja kaukaisia asioita, niillä asioilla mitä emme voi havaita ei ole suurtakaan merkitystä meille. Emme voi sada koskaan tietää niistä tai emme voi hyödyntää niitä toimissamme. Eli vastaus kysymykseesi "mitä jos" on "eipä juuri mitään".

Uskonnollisen tai myyttisen maailmankuvan omaavat täyttävät nuo aukot kokemusperäisesti. He löytävät myyteistään ja kokemuksistaan ehkä uskon ja tarkoituksen, mutta ajautuvat ikuiseen kiistaan muiden erilaisiin uskoihin ja tarkoituksiin päätyneiden kanssa, kun ei ole mitään objektiivista ja vertailtavissa olevaa tapaa selvittää kuka on enemmän oikeassa.

Onko kielemme ja aistimme kuin kultakalat akvaariossa? Kultakalat voivat ulottua akvaariossaan jokaiseen kolkkaan, mutta ne eivät omin avuin pääse akvaarion ulkopuolelle. Samoin me ihmiset saattaisimme onnistua kuvaamaan kaiken maailmankaikkeudestamme, mutta emme mitään sen ulkopuolelta. Akvaarion ulkopuolinen todellisuus voi olla olemassa siinä missä olevaisuuskin on olemassa – aivan kuten kultakalojen maailmaa ympäröivä todellisuus.

Emme voi tietää. Tähän asti tuo on ollut asia joka kerta historiassa, kun on yritetty rajata olemassaoleva maailma siihen mitä voidaan havaita tai olettaa sen saman jatkuvan ikuisuuksiin. Luultavasti se on nytkin, mutta koska keinoja saada tietoa meidän havaittavan universumin ulkoisista asioista ei juuri ole, se on varsin vähäinen tutkimuskohde.

Kun Johannes sanoi: "Jumala on rakkaus", mitä jos hän tarkoitti ennemmin rakkauden kokemusta kuin Raamatun normatiivisia listoja asioista, joita rakkaus sisältää tai ei sisällä? Ehkäpä positiivinen kvalia – subjektiivinen kokemus, kuten rakkaus – on tavallaan synonyymi Jumalalle tai ainakin sille, mitä tästä käsitteestä pystymme "akvaariostamme" käsin ymmärtämään.

Se on sitten vaan tarina ihmisten tietyille kokemuksille. Tuollaisen perustalle ei voi luoda yhteiskunnallista uskontoa, joka auttaa hallitsemaan kansoja. Sellainen usko vaatii myös kaikkien kohtaamien ikävien asioiden selittämistä ja sen perustelemista, miksi ihmisten pitää toimia tietyillä tavoilla ja rangaista keskuudessaan niitä, jotka kieltäytyvät. Siihen on aina tarvittu myyttejä persoonallisista jumalista tai muista taikaolennoista, joilla on vaatimuksia ihmisille ja jotka aiheuttavat tai sallivat pahoja asioita.

Ja vaikka kvalia onnistutaan sekin jossain vaiheessa tulevaisuutta materialisoimaan arkisen harmaaksi biologiaksi, akvaariovertauksen sanoma voi säilyä filosofisesti edelleen täysin validina.

Se säilyy validina aina. Vaikka tietäisimme kaikesta kaiken ja meillä olisi täydellinen kuvaus luonnolaeista, emme voisi olla varma siitä ettei mitään muuta voisi ikinä missään oloissa tapahtua.

Ei tieteen filosofia noin mene, vaan tuo on empiristinen, ihan hyvä käsitys tieteen filosofiasta. Yksi käsitys. Filosofiassa on monenlaisia käsityksiä tieteen filosofiasta.

[MooM]

Naturalismi toisaalla ja fundamentalistinen uskonto toisaalla estävät tehokkaasti totuuteen pääsyn. Naturalismi siksi, että sen on pakko jäädä siihen, mitä tieteellisesti tiedetään. Eihän se riitä millään oikeaan maailmankuvaan.

Minkälainen usko tahansa estää tehokkaasti totuuteen pääsyn. Naturalismin suhde totuuteen taas on ainoa oikea, usko ei ole tietoa, emmekä me voi "keksiä" totuuksia itse, kuten sinä teet.

Uskonnossa saa olla dogmeja, mutta niiden pitää sitten olla oikeita.

Oikea dogmi on oksymoroni, dogmeja kun ei edes yritetä todistaa mitenkään. Todistettu tai todistettavissa oleva dogmi ei ole dogmi lainkaan.

Uskonnossa asiat todistetaan eri tavalla kuin tieteessä. Nyt puhutaan myös maailmankatsomuksesta, uskonnosta ja filosofiasta, eikä vain tieteestä. Kaikki ne liittyvät toisiinsa filosofiassa, ja rajankäynti on kiistakysymys. Minä en hyväksy naturalismin rajoja. Naturalismi ei hyväksy minun rajoja.

Uskonnoissa per se ei todisteta yhtään mitään, vaan sananmukaisesti uskotaan. Tieto on korvattu mielikuvituksen tuotteilla.

Toisaalta uskonnoissa on perinteenä puhua todistamisesta, kun normaalikielessä se on julistamista tai uskon tunnustamista. "Veli todistaa väkevästi"

Uskonnon "paikkansapitävyys" kollektiivin mielissä perustuu pitkälti sen nauttiman konsensuksen tasoon, josta ns herran pelkokin juontuu. Kun tarpeeksi moni alkaa lipsumaan uskostaan, niin herran pelkokin kärsii inflaation. Tästä syystä on oletettavinta että älykkäimmät esi-isämme epäilivät uskontoihin perustuvia, mutta käyttivät toisten uskoa hyväkseen massojen manipuloinnin välineenä.

Älykkäimmät ja vallanhimoisimmat ovat aina käyttäneet saatavilla olevia ismejä ihmisten innostamiseen ja/tai painostamiseen. Uskonto on ollut sopiva väline, mutta ei ainoa.

[Neutroni]

Ei tieteen filosofia noin mene, vaan tuo on empiristinen, ihan hyvä käsitys tieteen filosofiasta. Yksi käsitys. Filosofiassa on monenlaisia käsityksiä tieteen filosofiasta.

Ei tuo räikeä valhe muutu jankuttamalla todeksi vieläkään. Tieteen filosofia on yksi vakiintunut filosofinen käsitys. Muut filosofiset käsitykset eivät ole tiedettä vaan muita filosofisia käsityksiä, joilla on toisia nimiä kuin "tiede".

[Damokles]

Itse asiassa on uskonto ilmiönä ollut olemassa karkeasti yhtä kauan kuin ihmiskuntakin/Homo sapiens, eli jotain about puoli miljoonaa vuotta.

En nyt haluaisi nillittää mutta ja koska tavallaan olet oikeassa.

Jumala/jumalat ovat abstrakteja käsitteitä ja vaativat jo aika tietoisen olennon. Tietoinen olento esimerkiksi kykenee kyselemään olennaisia asioita kuten kuka olen ja miksi.

Ei ole aavistustakaan milloin ja missä vaiheessa ihmislajin tietoisuus kehittyi ja siitä tuli tietoinen. Jossain tutkimuksessa viitattiin että simpansseilla olisi havaittu uskonnollista käyttäytymistä. Ehkä sekin oli toiveajattelua.

Lentotaidottoman kanssa kerran pohdimme sitäkin mahdollisuutta että koko universumi olisi tietoinen olento ja on sitä kai tieteen huiputkin pohtineet. Valon vain signaalina universumin kokoluokassa on aika hidas signaali.

Tämä saattoi jo mennä hörhöilyn ja häröilyn puolelle. Tietoisuus kummunee kvanttimaailmasta. Tämä on yksi Penrosen pohdinta. Tosin hän on fyysikko.

Itse veikkaisin ihmisuvun tietoisuuden olleen olemassa 200 000 vuotta. Mahdollisesti taide ja valmistetut esineet ovat merkki siitä eli työkalujen valmistaminen ja käyttö.

[Neutroni]

Älykkäimmät ja vallanhimoisimmat ovat aina käyttäneet saatavilla olevia ismejä ihmisten innostamiseen ja/tai painostamiseen. Uskonto on ollut sopiva väline, mutta ei ainoa.

Se on totta. Uskonto on ollut erinomainen keino manipuloida ja hallita oppimattomia taikauskoisia ihmisiä. Ja siinä vaiheessa uskonnosta on ollut hyötyäkin yhteiskunnan kehittämisessä, kun sen varjolla on voitu ujuttaa paitsi eliittiä tukevaa niin myös tuotantoa kasvattavia ja oloja parempia uudistuksia. Papit ovat kai saarnanneet hihhulisoopan lisäksi ihan arkisista asioista, esim. maanviljelyn uusista kehitysaskeleista.

Mutta siinä vaiheessa kun luonnontieteellinen tieto kehittyi ja köyhimmilläkin alkoi olla peruskoulutus, uskoon ja kokemukseen perustuvien näkymättömien poliisijumalien teho alkoi hiipua ja nykyään uskonnon yhteiskunnallinen merkitys on olla lähinnä äärikonservatiiveille turvasatama ja keino jarruttaa kehitystä. Mutta ei uusia lakeja ja käytäntöjä voi enää ajaa pappien saarnoilla jumalan tahtona .

[Neutroni]

Jumala/jumalat ovat abstrakteja käsitteitä ja vaativat jo aika tietoisen olennon. Tietoinen olento esimerkiksi kykenee kyselemään olennaisia asioita kuten kuka olen ja miksi.

Ei ole aavistustakaan milloin ja missä vaiheessa ihmislajin tietoisuus kehittyi ja siitä tuli tietoinen. Jossain tutkimuksessa viitattiin että simpansseilla olisi havaittu uskonnollista käyttäytymistä. Ehkä sekin oli toiveajattelua.

Tietoisuus on kehittynyt koko evoluution ajan. Ei se tule yhtäkkiä. Jumalat ja uskonnot ovat ihan luonnollinen kehitys, kun tietoisuus kehittyi tietoa nopeammin. Monet haluavat tietämisen kokemuksen eiväkä välitä onko se todistettavissa objektiivisesti.

Lentotaidottoman kanssa kerran pohdimme sitäkin mahdollisuutta että koko universumi olisi tietoinen olento ja on sitä kai tieteen huiputkin pohtineet. Valon vain signaalina universumin kokoluokassa on aika hidas signaali.

Sellaisen olennon tietoisuuden aikaskaalat olisivat tietenkin täysin erilaisia kuin meidän. Se miettisi asioita miljardien tai biljoonien vuosien aikana. Se on varsin ilmeinen asia, että universumi on osa jotain suurempaa kokonaisuutta ja voi olla jonkinlainen pieni hiukkanen jollekin hyperuniversumin hyperolennolle, joka yrittää päästä jäljille sen toiminnasta hiukkaskiihdyttimillään ja laskea matemaattisesti. Tai se voi toimia toiseenkin suuntaan, protoni lukemattomine virtuaalihiukkasineen voi olla universumi, jossa on kaikkea meille täysin havaitsematonta toimintaa. Ei voi sulkea etteikö siellä olisi tietoisia olentojakin, joille meille käsittämättömän lyhyt Planckin aika on astronomisen pitkä ajanjakso, jossa heidän universumi kehittyy. Mutta tuollainen on aika hedelmätöntä näennäisfilosofista pohdiskelua, kun ei ole mitään keinoa falsifioida väitteitä.

Tietoisuus kummunee kvanttimaailmasta. Tämä on yksi Penrosen pohdinta. Tosin hän on fyysikko.

Se on yhtä falsifioimaton väite. Ei kukaan tiedä mistä tietoisuus syntyy ja kvanttimekaanisten ilmiöiden osuutta ei ole todistettu.

[ID10T]

Reilun 12 minuutin videolla pohditaan, mitä jos meillä ei ole sopivaa merkitystä käsitteelle "olla olemassa", joka tarkoittaisi muutakin kuin esimerkiksi kuulakärkikynää. Kuulakärkikynät ovat konkreettisesti olemassa, mutta entä jos on olemassa jotain muutakin? Wittgenstein esitti, että "kieleni rajat ovat maailmani rajat", tarkoittaen, että asia, jota emme kykene kielellä kuvaamaan, ei koskaan pääse tietoisuuteemme. Tämä tuo mieleen käsitteen umwelt, joka viittaa siihen kokonaisuuteen, jonka eläin voi aistia ja ymmärtää. Mitä jos ihmisten umwelt ei sisällä riittävästi oikeanlaista informaatiota, jotta voisimme tavoittaa kaiken olennaisen tiedon maailmasta?

Tuo on myös tieteen filosofian perusta. Voimme saada maailmasta tietoa vain havaitsemalla ja se on aina puutteellista ja vääristynyttä. Tieteen filosofiaan kuuluu myös se, että mitään muuta keinoa saada tietoa ei ole, joten se mitä ei voida ollenkaan havaita ei ole mielenkiintoista. Ja koska me myös voimme havaita käsittämättömän suuria, pieniä ja kaukaisia asioita, niillä asioilla mitä emme voi havaita ei ole suurtakaan merkitystä meille. Emme voi sada koskaan tietää niistä tai emme voi hyödyntää niitä toimissamme. Eli vastaus kysymykseesi "mitä jos" on "eipä juuri mitään".

Uskonnollisen tai myyttisen maailmankuvan omaavat täyttävät nuo aukot kokemusperäisesti. He löytävät myyteistään ja kokemuksistaan ehkä uskon ja tarkoituksen, mutta ajautuvat ikuiseen kiistaan muiden erilaisiin uskoihin ja tarkoituksiin päätyneiden kanssa, kun ei ole mitään objektiivista ja vertailtavissa olevaa tapaa selvittää kuka on enemmän oikeassa.

Onko kielemme ja aistimme kuin kultakalat akvaariossa? Kultakalat voivat ulottua akvaariossaan jokaiseen kolkkaan, mutta ne eivät omin avuin pääse akvaarion ulkopuolelle. Samoin me ihmiset saattaisimme onnistua kuvaamaan kaiken maailmankaikkeudestamme, mutta emme mitään sen ulkopuolelta. Akvaarion ulkopuolinen todellisuus voi olla olemassa siinä missä olevaisuuskin on olemassa – aivan kuten kultakalojen maailmaa ympäröivä todellisuus.

Emme voi tietää. Tähän asti tuo on ollut asia joka kerta historiassa, kun on yritetty rajata olemassaoleva maailma siihen mitä voidaan havaita tai olettaa sen saman jatkuvan ikuisuuksiin. Luultavasti se on nytkin, mutta koska keinoja saada tietoa meidän havaittavan universumin ulkoisista asioista ei juuri ole, se on varsin vähäinen tutkimuskohde.

Kun Johannes sanoi: "Jumala on rakkaus", mitä jos hän tarkoitti ennemmin rakkauden kokemusta kuin Raamatun normatiivisia listoja asioista, joita rakkaus sisältää tai ei sisällä? Ehkäpä positiivinen kvalia – subjektiivinen kokemus, kuten rakkaus – on tavallaan synonyymi Jumalalle tai ainakin sille, mitä tästä käsitteestä pystymme "akvaariostamme" käsin ymmärtämään.

Se on sitten vaan tarina ihmisten tietyille kokemuksille. Tuollaisen perustalle ei voi luoda yhteiskunnallista uskontoa, joka auttaa hallitsemaan kansoja. Sellainen usko vaatii myös kaikkien kohtaamien ikävien asioiden selittämistä ja sen perustelemista, miksi ihmisten pitää toimia tietyillä tavoilla ja rangaista keskuudessaan niitä, jotka kieltäytyvät. Siihen on aina tarvittu myyttejä persoonallisista jumalista tai muista taikaolennoista, joilla on vaatimuksia ihmisille ja jotka aiheuttavat tai sallivat pahoja asioita.

Ja vaikka kvalia onnistutaan sekin jossain vaiheessa tulevaisuutta materialisoimaan arkisen harmaaksi biologiaksi, akvaariovertauksen sanoma voi säilyä filosofisesti edelleen täysin validina.

Se säilyy validina aina. Vaikka tietäisimme kaikesta kaiken ja meillä olisi täydellinen kuvaus luonnolaeista, emme voisi olla varma siitä ettei mitään muuta voisi ikinä missään oloissa tapahtua.

Ei tieteen filosofia noin mene, vaan tuo on empiristinen, ihan hyvä käsitys tieteen filosofiasta. Yksi käsitys. Filosofiassa on monenlaisia käsityksiä tieteen filosofiasta.

Sinun tieteenfilosofiasi on "kaikki käy, kunhan se ei sodi uskoani vastaan".

[Märkäruuti]

Itse veikkaisin ihmisuvun tietoisuuden olleen olemassa 200 000 vuotta. Mahdollisesti taide ja valmistetut esineet ovat merkki siitä eli työkalujen valmistaminen ja käyttö.

Työkalujen valmistaminen ja käyttö on paljon vanhempaa perua kuin 200 000 vuotta. Homo habilis valmisti alkeellisia työkaluja Olduvain kulttuurin aikana jo lähes 2 miljoonaa vuotta sitten. Homo sapiens sapiens laji syntyi nykytiedon mukaan n. 300 000 vuotta sitten, mutta sisarlajimme Neandertalin ihminen saattaa olla lajina jopa 500 000 vuotta vanha (arvio vaihtelee), eikä senkään tietoisuutta kukaan ole kiistänyt.

Rajan veto on vähintäänkin vaikeaa, etenkin jos ei ole selvää rajaa sille, mitä tietoisuudella tarkoitetaan. Eläintieteilijät pitävät useita kehittyneitä lajeja tietoisina.

[Brainwashed]

Naturalismi toisaalla ja fundamentalistinen uskonto toisaalla estävät tehokkaasti totuuteen pääsyn. Naturalismi siksi, että sen on pakko jäädä siihen, mitä tieteellisesti tiedetään. Eihän se riitä millään oikeaan maailmankuvaan.

Minkälainen usko tahansa estää tehokkaasti totuuteen pääsyn. Naturalismin suhde totuuteen taas on ainoa oikea, usko ei ole tietoa, emmekä me voi "keksiä" totuuksia itse, kuten sinä teet.

Uskonnossa saa olla dogmeja, mutta niiden pitää sitten olla oikeita.

Oikea dogmi on oksymoroni, dogmeja kun ei edes yritetä todistaa mitenkään. Todistettu tai todistettavissa oleva dogmi ei ole dogmi lainkaan.

Uskonnossa asiat todistetaan eri tavalla kuin tieteessä. Nyt puhutaan myös maailmankatsomuksesta, uskonnosta ja filosofiasta, eikä vain tieteestä. Kaikki ne liittyvät toisiinsa filosofiassa, ja rajankäynti on kiistakysymys. Minä en hyväksy naturalismin rajoja. Naturalismi ei hyväksy minun rajoja.

Uskonnoissa per se ei todisteta yhtään mitään, vaan sananmukaisesti uskotaan. Tieto on korvattu mielikuvituksen tuotteilla.

Toisaalta uskonnoissa on perinteenä puhua todistamisesta, kun normaalikielessä se on julistamista tai uskon tunnustamista. "Veli todistaa väkevästi"

Uskonnon "paikkansapitävyys" kollektiivin mielissä perustuu pitkälti sen nauttiman konsensuksen tasoon, josta ns herran pelkokin juontuu. Kun tarpeeksi moni alkaa lipsumaan uskostaan, niin herran pelkokin kärsii inflaation. Tästä syystä on oletettavinta että älykkäimmät esi-isämme epäilivät uskontoihin perustuvia, mutta käyttivät toisten uskoa hyväkseen massojen manipuloinnin välineenä.

Älykkäimmät ja vallanhimoisimmat ovat aina käyttäneet saatavilla olevia ismejä ihmisten innostamiseen ja/tai painostamiseen. Uskonto on ollut sopiva väline, mutta ei ainoa.

Moderneissa sekulaarisissa yhteiskunnissa on uskonnot korvattu poliittisilla ideologioilla, ylivoimaisesti tehokkaimpana niistä ollen kommunismiaate, koska kuten useimmissa uskonnoissakin niin senkin peruslähtökohtainen filosofia on yksilön voimattomuus suhteessa puolueen mahtiin, eli et ole etkä voi tulla miksikään muuten kun puolueen sanelemien ehtojen puitteissa, jota puolestaan kontrolloi pieni puolue-eliitin ryhmä/papisto.

[Damokles]

Samaa mieltä Neutronin kanssa. Enkä todellakaan tarkoittanut että tietoisuus ilmeistyi jossain vaiheessa kuin salama kirkaalta taivaalta. Se on prosessi ehkä jopa elämän synnystä koko tällä planeetalla.

Se hyvä puoli näissä Ollin ketjuissa on että keskustelu alkaa rönsyilemään hieman joka suuntaan. Ei ehkä Ollin toivomalla tavalla.

Tuosta on pari videota Youtubessa jossa Penrose avaa ajatuksiaan tuosta tietoisuudesta ja kvanttimaailmasta. Yhdessä hän joutui myöntämään että eräs neurotieteilijä korjasi hyvin hänen virheitään. Voi olla, ja ehkä onkin parempi, ettemme koskaan ymmärrä miten ja koska tietoisuus on syntynyt. Ihan oman mielenterveytemme takia.