Brainwashed kirjoitti: ↑28 Tammi 2025, 12:26
mutta urheilu ei välttämättä, kun voi lajista riippuen olla kroppaa tehokkaasti kuluttavaa.
Kuntoilun ja urheilun ero on usein sinä, onko numerolappu rinnassa vai ei.
Njaa, kun on seuraillut miten osa nykyään liikuntaa harrastavat suhtautuvat suorituksiinsa, niin näyttää usein siltä että sitä suoritetaan ns veren maku suussa, esim maanteillä pyöräilijät. Ylipäänsä on havaittavissa epätervettä kahtiajaksutuneisuutta liikunnan suhteen, että sellaista aiemmin yleisesti harrastettuja normaaleja aktiviteetteja näkee harvemmin nykyään, ja että vaihtoehtoina on usein joko sohvaperunalöhöilyä taikka pakkomielteistä himoliikuntaa, joista mielestäni ei kumpikaan ole kenellekään hyväksi.
No jaa. Ehkä se verenmaku suussa vetävä porukka vain pitää eniten ääntä itsestään. Ainakin itselläni enemmän on kyse siitä, että saa raahattua perseensä siitä sohvalta tekemään edes jotain reipasta. Viikonloppuna olin viisi tuntia leikkimässä erilaisia eläimiä (hidastettuna, iso osa ajasta silmät kiinni) ja sain silläkin sen mainitun perseen kipeäksi. Mutta kilpailua tai hengästymistä ei ollut pätkääkään.
Brainwashed kirjoitti: ↑28 Tammi 2025, 12:26
mutta urheilu ei välttämättä, kun voi lajista riippuen olla kroppaa tehokkaasti kuluttavaa.
Kuntoilun ja urheilun ero on usein sinä, onko numerolappu rinnassa vai ei.
Njaa, kun on seuraillut miten osa nykyään liikuntaa harrastavat suhtautuvat suorituksiinsa, niin näyttää usein siltä että sitä suoritetaan ns veren maku suussa, esim maanteillä pyöräilijät. Ylipäänsä on havaittavissa epätervettä kahtiajaksutuneisuutta liikunnan suhteen, että sellaista aiemmin yleisesti harrastettuja normaaleja aktiviteetteja näkee harvemmin nykyään, ja että vaihtoehtoina on usein joko sohvaperunalöhöilyä taikka pakkomielteistä himoliikuntaa, joista mielestäni ei kumpikaan ole kenellekään hyväksi.
No jaa. Ehkä se verenmaku suussa vetävä porukka vain pitää eniten ääntä itsestään. Ainakin itselläni enemmän on kyse siitä, että saa raahattua perseensä siitä sohvalta tekemään edes jotain reipasta. Viikonloppuna olin viisi tuntia leikkimässä erilaisia eläimiä (hidastettuna, iso osa ajasta silmät kiinni) ja sain silläkin sen mainitun perseen kipeäksi. Mutta kilpailua tai hengästymistä ei ollut pätkääkään.
Kuulut heihin jotka harrastavat sellaisia ehdottamiani ”yleisesti normaaleja aktiviteetteja”, kuten metsässä liikkuminen, polttopuiden tekoa, pihatyöt jne, joita näkee vielä meidän ikäluokkamme ja meitä vanhempien harrastavan, mutta meitä nuoremmissa näen enemmän sellaista jokotai jakautumista, eli joko on todella laiska ja huonokuntoinen, taikka sitten harrastaa sellaista pakkomielteen piirteitä omaavaa itsensä rääkkäystä.
Näkisit siis, että ikämiehet joista useilla on pitkä kilpaurheilutausta ja kova kokemus treenaavat kategorisesti väärin. Väitteesi ei kuulosta alkuunkaan realistiselta.
Mitkä youtuben ukot ja missä painoluokassa? Nuo ovat yli seiskavitosille keskisarjan nostajille kovia romuja.
Veratiluksi yleisen sarjan MM mitalistin Veli Kumpuniemen tulokset yli 70 vuotiaissa sarjassa alle 100 kg vuonna 2005:
Kyykky: 170,0 kg
Penkki: 125,0 kg
Veto: 232,5 kg
Yhteistulos: 527,5 kg
Veli kuoli viime vuoden lopulla kunnioitettavassa 89 vuoden iässä. Oli kunnia tuntea kyseinen herrasmies.
Brainwashed kirjoitti: ↑28 Tammi 2025, 12:26
mutta urheilu ei välttämättä, kun voi lajista riippuen olla kroppaa tehokkaasti kuluttavaa.
Kuntoilun ja urheilun ero on usein sinä, onko numerolappu rinnassa vai ei.
Njaa, kun on seuraillut miten osa nykyään liikuntaa harrastavat suhtautuvat suorituksiinsa, niin näyttää usein siltä että sitä suoritetaan ns veren maku suussa, esim maanteillä pyöräilijät. Ylipäänsä on havaittavissa epätervettä kahtiajaksutuneisuutta liikunnan suhteen, että sellaista aiemmin yleisesti harrastettuja normaaleja aktiviteetteja näkee harvemmin nykyään, ja että vaihtoehtoina on usein joko sohvaperunalöhöilyä taikka pakkomielteistä himoliikuntaa, joista mielestäni ei kumpikaan ole kenellekään hyväksi.
No jaa. Ehkä se verenmaku suussa vetävä porukka vain pitää eniten ääntä itsestään. Ainakin itselläni enemmän on kyse siitä, että saa raahattua perseensä siitä sohvalta tekemään edes jotain reipasta. Viikonloppuna olin viisi tuntia leikkimässä erilaisia eläimiä (hidastettuna, iso osa ajasta silmät kiinni) ja sain silläkin sen mainitun perseen kipeäksi. Mutta kilpailua tai hengästymistä ei ollut pätkääkään.
Kuulut heihin jotka harrastavat sellaisia ehdottamiani ”yleisesti normaaleja aktiviteetteja”, kuten metsässä liikkuminen, polttopuiden tekoa, pihatyöt jne, joita näkee vielä meidän ikäluokkamme ja meitä vanhempien harrastavan, mutta meitä nuoremmissa näen enemmän sellaista jokotai jakautumista, eli joko on todella laiska ja huonokuntoinen, taikka sitten harrastaa sellaista pakkomielteen piirteitä omaavaa itsensä rääkkäystä.
NO joo, suunta ehkä on jossain määrin tuo. Mutta kyllä esim omat lapseni harrastavat höntsäliikuntaa. Vanhempi norttityyppi laiskemmin (lähinnä käy metsässä kävelemässä ja liikkuu matkat fillarilla) ja nuorempi ryhmähakuisempi enemmän. Se käy mm. kavereiden kanssa pelailemassa padelia tai uimassa silloin tällöin. Salihomman se kyllä ottaa turhankin tosissaan.
Brainwashed kirjoitti: ↑28 Tammi 2025, 12:26
mutta urheilu ei välttämättä, kun voi lajista riippuen olla kroppaa tehokkaasti kuluttavaa.
Kuntoilun ja urheilun ero on usein sinä, onko numerolappu rinnassa vai ei.
Njaa, kun on seuraillut miten osa nykyään liikuntaa harrastavat suhtautuvat suorituksiinsa, niin näyttää usein siltä että sitä suoritetaan ns veren maku suussa, esim maanteillä pyöräilijät. Ylipäänsä on havaittavissa epätervettä kahtiajaksutuneisuutta liikunnan suhteen, että sellaista aiemmin yleisesti harrastettuja normaaleja aktiviteetteja näkee harvemmin nykyään, ja että vaihtoehtoina on usein joko sohvaperunalöhöilyä taikka pakkomielteistä himoliikuntaa, joista mielestäni ei kumpikaan ole kenellekään hyväksi.
No jaa. Ehkä se verenmaku suussa vetävä porukka vain pitää eniten ääntä itsestään. Ainakin itselläni enemmän on kyse siitä, että saa raahattua perseensä siitä sohvalta tekemään edes jotain reipasta. Viikonloppuna olin viisi tuntia leikkimässä erilaisia eläimiä (hidastettuna, iso osa ajasta silmät kiinni) ja sain silläkin sen mainitun perseen kipeäksi. Mutta kilpailua tai hengästymistä ei ollut pätkääkään.
Kuulut heihin jotka harrastavat sellaisia ehdottamiani ”yleisesti normaaleja aktiviteetteja”, kuten metsässä liikkuminen, polttopuiden tekoa, pihatyöt jne, joita näkee vielä meidän ikäluokkamme ja meitä vanhempien harrastavan, mutta meitä nuoremmissa näen enemmän sellaista jokotai jakautumista, eli joko on todella laiska ja huonokuntoinen, taikka sitten harrastaa sellaista pakkomielteen piirteitä omaavaa itsensä rääkkäystä.
NO joo, suunta ehkä on jossain määrin tuo. Mutta kyllä esim omat lapseni harrastavat höntsäliikuntaa. Vanhempi norttityyppi laiskemmin (lähinnä käy metsässä kävelemässä ja liikkuu matkat fillarilla) ja nuorempi ryhmähakuisempi enemmän. Se käy mm. kavereiden kanssa pelailemassa padelia tai uimassa silloin tällöin. Salihomman se kyllä ottaa turhankin tosissaan.
Nuo selittyvät osittain vanhempien, eli teidän tapauksessa sinun ja miehesi terveistä elämäntavoista, joista lapsenne ovat saaneet influenssia sillee hyvällä tavalla. Itse olen todella huolissani meidän tyttöjen järkyttävän laiskasta elämisen tyylistä. Jos eivät muuta nykyistä käyttäytymistään, niin ovat molemmat menetettyjä tapauksia jo ennen keski-ikää.
Golf ei olekaan voima- eikä kestävyyslaji, vaikka voimasta onkin tietyissä tilanteissa hyötyä.
Päkäriltä ei enää junnuille pärjää, mutta klubitiiltä vielä pystyy pistämään kampoihin.
Kyllä varsinkin draivit joka vuosi vaan tuppaa lyhenemään...
Golf ei olekaan voima- eikä kestävyyslaji, vaikka voimasta onkin tietyissä tilanteissa hyötyä.
Päkäriltä ei enää junnuille pärjää, mutta klubitiiltä vielä pystyy pistämään kampoihin.
Kyllä varsinkin draivit joka vuosi vaan tuppaa lyhenemään...
T. Yli 60-v, hcp. 0,8
Aaah pallogolfia...hienoa. Tuo 8 alle on enkkari ja olen 60+ v.
Brainwashed kirjoitti: ↑28 Tammi 2025, 12:26
mutta urheilu ei välttämättä, kun voi lajista riippuen olla kroppaa tehokkaasti kuluttavaa.
Kuntoilun ja urheilun ero on usein sinä, onko numerolappu rinnassa vai ei.
Njaa, kun on seuraillut miten osa nykyään liikuntaa harrastavat suhtautuvat suorituksiinsa, niin näyttää usein siltä että sitä suoritetaan ns veren maku suussa, esim maanteillä pyöräilijät. Ylipäänsä on havaittavissa epätervettä kahtiajaksutuneisuutta liikunnan suhteen, että sellaista aiemmin yleisesti harrastettuja normaaleja aktiviteetteja näkee harvemmin nykyään, ja että vaihtoehtoina on usein joko sohvaperunalöhöilyä taikka pakkomielteistä himoliikuntaa, joista mielestäni ei kumpikaan ole kenellekään hyväksi.
No jaa. Ehkä se verenmaku suussa vetävä porukka vain pitää eniten ääntä itsestään. Ainakin itselläni enemmän on kyse siitä, että saa raahattua perseensä siitä sohvalta tekemään edes jotain reipasta. Viikonloppuna olin viisi tuntia leikkimässä erilaisia eläimiä (hidastettuna, iso osa ajasta silmät kiinni) ja sain silläkin sen mainitun perseen kipeäksi. Mutta kilpailua tai hengästymistä ei ollut pätkääkään.
Kuulut heihin jotka harrastavat sellaisia ehdottamiani ”yleisesti normaaleja aktiviteetteja”, kuten metsässä liikkuminen, polttopuiden tekoa, pihatyöt jne, joita näkee vielä meidän ikäluokkamme ja meitä vanhempien harrastavan, mutta meitä nuoremmissa näen enemmän sellaista jokotai jakautumista, eli joko on todella laiska ja huonokuntoinen, taikka sitten harrastaa sellaista pakkomielteen piirteitä omaavaa itsensä rääkkäystä.
NO joo, suunta ehkä on jossain määrin tuo. Mutta kyllä esim omat lapseni harrastavat höntsäliikuntaa. Vanhempi norttityyppi laiskemmin (lähinnä käy metsässä kävelemässä ja liikkuu matkat fillarilla) ja nuorempi ryhmähakuisempi enemmän. Se käy mm. kavereiden kanssa pelailemassa padelia tai uimassa silloin tällöin. Salihomman se kyllä ottaa turhankin tosissaan.
Nuo selittyvät osittain vanhempien, eli teidän tapauksessa sinun ja miehesi terveistä elämäntavoista, joista lapsenne ovat saaneet influenssia sillee hyvällä tavalla. Itse olen todella huolissani meidän tyttöjen järkyttävän laiskasta elämisen tyylistä. Jos eivät muuta nykyistä käyttäytymistään, niin ovat molemmat menetettyjä tapauksia jo ennen keski-ikää.
Niin kai aina, lapset imevät vaikutteita ja vaatimuksia ympäriltään ja sitten toimivat jotenkin niiden ja oman persoonansa mukaan. Mutta en nyt usko, että omat lapseni ovat mitenkään supererikoisia. Mutta se on totta, että nykyisin varmaan lasten/nuorten on mahdollista jäädä täysin passiiviseksi eri alilla kuin ennen, jolloin jo pelkkä pakollisten siirtymien suorittaminen vaati jonkinlaista eforttia.
Brainwashed kirjoitti: ↑28 Tammi 2025, 12:26
mutta urheilu ei välttämättä, kun voi lajista riippuen olla kroppaa tehokkaasti kuluttavaa.
Kuntoilun ja urheilun ero on usein sinä, onko numerolappu rinnassa vai ei.
Njaa, kun on seuraillut miten osa nykyään liikuntaa harrastavat suhtautuvat suorituksiinsa, niin näyttää usein siltä että sitä suoritetaan ns veren maku suussa, esim maanteillä pyöräilijät. Ylipäänsä on havaittavissa epätervettä kahtiajaksutuneisuutta liikunnan suhteen, että sellaista aiemmin yleisesti harrastettuja normaaleja aktiviteetteja näkee harvemmin nykyään, ja että vaihtoehtoina on usein joko sohvaperunalöhöilyä taikka pakkomielteistä himoliikuntaa, joista mielestäni ei kumpikaan ole kenellekään hyväksi.
No jaa. Ehkä se verenmaku suussa vetävä porukka vain pitää eniten ääntä itsestään. Ainakin itselläni enemmän on kyse siitä, että saa raahattua perseensä siitä sohvalta tekemään edes jotain reipasta. Viikonloppuna olin viisi tuntia leikkimässä erilaisia eläimiä (hidastettuna, iso osa ajasta silmät kiinni) ja sain silläkin sen mainitun perseen kipeäksi. Mutta kilpailua tai hengästymistä ei ollut pätkääkään.
Kuulut heihin jotka harrastavat sellaisia ehdottamiani ”yleisesti normaaleja aktiviteetteja”, kuten metsässä liikkuminen, polttopuiden tekoa, pihatyöt jne, joita näkee vielä meidän ikäluokkamme ja meitä vanhempien harrastavan, mutta meitä nuoremmissa näen enemmän sellaista jokotai jakautumista, eli joko on todella laiska ja huonokuntoinen, taikka sitten harrastaa sellaista pakkomielteen piirteitä omaavaa itsensä rääkkäystä.
NO joo, suunta ehkä on jossain määrin tuo. Mutta kyllä esim omat lapseni harrastavat höntsäliikuntaa. Vanhempi norttityyppi laiskemmin (lähinnä käy metsässä kävelemässä ja liikkuu matkat fillarilla) ja nuorempi ryhmähakuisempi enemmän. Se käy mm. kavereiden kanssa pelailemassa padelia tai uimassa silloin tällöin. Salihomman se kyllä ottaa turhankin tosissaan.
Nuo selittyvät osittain vanhempien, eli teidän tapauksessa sinun ja miehesi terveistä elämäntavoista, joista lapsenne ovat saaneet influenssia sillee hyvällä tavalla. Itse olen todella huolissani meidän tyttöjen järkyttävän laiskasta elämisen tyylistä. Jos eivät muuta nykyistä käyttäytymistään, niin ovat molemmat menetettyjä tapauksia jo ennen keski-ikää.
Niin kai aina, lapset imevät vaikutteita ja vaatimuksia ympäriltään ja sitten toimivat jotenkin niiden ja oman persoonansa mukaan. Mutta en nyt usko, että omat lapseni ovat mitenkään supererikoisia. Mutta se on totta, että nykyisin varmaan lasten/nuorten on mahdollista jäädä täysin passiiviseksi eri alilla kuin ennen, jolloin jo pelkkä pakollisten siirtymien suorittaminen vaati jonkinlaista eforttia.
Jep, paljon on muuttunut sitten meidän nuoruuden päiviemme.
Brainwashed kirjoitti: ↑28 Tammi 2025, 12:26
mutta urheilu ei välttämättä, kun voi lajista riippuen olla kroppaa tehokkaasti kuluttavaa.
Kuntoilun ja urheilun ero on usein sinä, onko numerolappu rinnassa vai ei.
Njaa, kun on seuraillut miten osa nykyään liikuntaa harrastavat suhtautuvat suorituksiinsa, niin näyttää usein siltä että sitä suoritetaan ns veren maku suussa, esim maanteillä pyöräilijät. Ylipäänsä on havaittavissa epätervettä kahtiajaksutuneisuutta liikunnan suhteen, että sellaista aiemmin yleisesti harrastettuja normaaleja aktiviteetteja näkee harvemmin nykyään, ja että vaihtoehtoina on usein joko sohvaperunalöhöilyä taikka pakkomielteistä himoliikuntaa, joista mielestäni ei kumpikaan ole kenellekään hyväksi.
No jaa. Ehkä se verenmaku suussa vetävä porukka vain pitää eniten ääntä itsestään. Ainakin itselläni enemmän on kyse siitä, että saa raahattua perseensä siitä sohvalta tekemään edes jotain reipasta. Viikonloppuna olin viisi tuntia leikkimässä erilaisia eläimiä (hidastettuna, iso osa ajasta silmät kiinni) ja sain silläkin sen mainitun perseen kipeäksi. Mutta kilpailua tai hengästymistä ei ollut pätkääkään.
Kuulut heihin jotka harrastavat sellaisia ehdottamiani ”yleisesti normaaleja aktiviteetteja”, kuten metsässä liikkuminen, polttopuiden tekoa, pihatyöt jne, joita näkee vielä meidän ikäluokkamme ja meitä vanhempien harrastavan, mutta meitä nuoremmissa näen enemmän sellaista jokotai jakautumista, eli joko on todella laiska ja huonokuntoinen, taikka sitten harrastaa sellaista pakkomielteen piirteitä omaavaa itsensä rääkkäystä.
NO joo, suunta ehkä on jossain määrin tuo. Mutta kyllä esim omat lapseni harrastavat höntsäliikuntaa. Vanhempi norttityyppi laiskemmin (lähinnä käy metsässä kävelemässä ja liikkuu matkat fillarilla) ja nuorempi ryhmähakuisempi enemmän. Se käy mm. kavereiden kanssa pelailemassa padelia tai uimassa silloin tällöin. Salihomman se kyllä ottaa turhankin tosissaan.
Nuo selittyvät osittain vanhempien, eli teidän tapauksessa sinun ja miehesi terveistä elämäntavoista, joista lapsenne ovat saaneet influenssia sillee hyvällä tavalla. Itse olen todella huolissani meidän tyttöjen järkyttävän laiskasta elämisen tyylistä. Jos eivät muuta nykyistä käyttäytymistään, niin ovat molemmat menetettyjä tapauksia jo ennen keski-ikää.
Niin kai aina, lapset imevät vaikutteita ja vaatimuksia ympäriltään ja sitten toimivat jotenkin niiden ja oman persoonansa mukaan. Mutta en nyt usko, että omat lapseni ovat mitenkään supererikoisia. Mutta se on totta, että nykyisin varmaan lasten/nuorten on mahdollista jäädä täysin passiiviseksi eri alilla kuin ennen, jolloin jo pelkkä pakollisten siirtymien suorittaminen vaati jonkinlaista eforttia.
Jep, paljon on muuttunut sitten meidän nuoruuden päiviemme.
Samahan se on aikuisillakin. Töissä ei tule liikuntaa ja muutenkin arkilikunta vähenee. Onneksi meillä on tuo luppakorva, jonka kanssa pitää käydä ulkona. Se ei edes pasko pihaan, eli on oikeasti lähdettävä.
Brainwashed kirjoitti: ↑28 Tammi 2025, 11:45
Sen huomaa siitä että ei lennä enää yhtä pitkälle...
Nouseeko vielä yhtä nopeasti kuitenkin ?
Sen suhteen on havaittavissa pientä eroosiota, samoin kuin on uudelleen latauksen kanssa ollut välillä ongelmia, ja sarjatulta ei kannata enää edes yrittää...
Re: Iän mukana heikentyvät urheilutulokset
Lähetetty: 28 Tammi 2025, 15:55
Kirjoittaja Märkäruuti
MooM kirjoitti: ↑28 Tammi 2025, 14:03
Samahan se on aikuisillakin. Töissä ei tule liikuntaa ja muutenkin arkilikunta vähenee.
Tämä johtaa myös siihen, että kuntoliikunnan aloittaminen käy yhä vaikeammaksi. Jos peruskunto on kovin huono, matalatasoisenkin aktiivilikkunnan aloittamisen kynnys kasvaa liian isoksi.
Golf ei olekaan voima- eikä kestävyyslaji, vaikka voimasta onkin tietyissä tilanteissa hyötyä.
Päkäriltä ei enää junnuille pärjää, mutta klubitiiltä vielä pystyy pistämään kampoihin.
Kyllä varsinkin draivit joka vuosi vaan tuppaa lyhenemään...
T. Yli 60-v, hcp. 0,8
Aaah pallogolfia...hienoa. Tuo 8 alle on enkkari ja olen 60+ v.
Aaah lautasgolfia, vai peräti minigolfia... Hienoa!
Re: Iän mukana heikentyvät urheilutulokset
Lähetetty: 28 Tammi 2025, 17:09
Kirjoittaja anarkistialkuasukas
Niin, kun ikää tulee niin ei vaan kiinnosta. Tulee kustua lattialle ja liriteltyä housuun. Lihaksiston rappeutumisella ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
Re: Iän mukana heikentyvät urheilutulokset
Lähetetty: 28 Tammi 2025, 17:11
Kirjoittaja Wisti
Kyllähän nuo käsivoimat iän myötä taantuvat. Ennen, kun pamahti seisomaan, sitä painoi sen alas leppoisasti yhdellä kädellä.
