Universumi: Olemmeko mustassa aukossa vai tietokonesimulaatiossa?

[Pattinero]

Could gravity be evidence that the universe is a computer simulation?

Juuri toisinpäin taitaa asia pikemminkin olla. Painovoima on yksi selkeimmistä todisteista, että emme elä ainakaan tietokonesimulaatiossa.

Jos eläisimme, niin mitään painovoimaksi kutsuttua tuskin edes olisi olemassakaan. Voi olla, että joku älykkö ihmettelisi, että miten ihmeessä kaikki voi pysyä paikoillaan tällaisessa pyörityksessä. Ja sitä sitten ihmeteltäisiin joka perkeleen paikassa ja julkaisussa.

Olisko edes kärpäsen silmät semmoset kun ne on, jos tämä olisi joku simulaatio? Miksi simuloija olisi tehnyt kärpäsen silmistä niin monimutkaiset?

Määritelmän mukaisesti simulaatio pyrkii matkimaan todellisuutta. Eli sinne toteutetaan kaikki yksityiskohdat niin tarkasti kuin voidaan.

Mutta sen sijaan että on simuloitu jokin valmis snapshotti maapallon ja universumin tilasta, voi olla että simulaatio onkin lähtenyt liikkeelle alkuräjähdyksestä. Alkuparametreina annetaan aineen määrät singulariteetissä yms. Sitten ne kärpäsen silmät, ja ylipäätään koko kärpänen on kehittynyt simulaation sisällä evoluution kautta juuri sellaiseksi kuin ovat.

Jossain toisessa simuloidussa universumissa ei ole kärpästä lainkaan.

No hohhoijaa. Tuon määritelmän mukaan elämme varmasti simulaatiossa jota kutsutaan todellisuudeksi kaikkine siihen liittyvine kotkotuksineen.

[Neutroni]

Minkähänlaisia mahtaa olla teoreettisen fysiikan terävimmässä kärjessä ne työpäivät? Ehkä ne on mielenkiintoisia. Entä sitten kun tullaan pari porrasta alaspäin, eikä älli ihan riitä sinne kärkisijoille, niin meneekö jo tavan puurtamiseksi?

Pikemminkin päinvastoin. Jatko-opiskelijat tai postdocit tekevät ne tieteellisesti mielenkiintoiset hommat. Tosin siitäkin suuri osa on tylsää data-analyysiä tai laitteiden rakentelua ja vain vähän hienojen ideoiden toteuttamista. Sitten kun tutkija saa nimeä ja etenee uralla, homma muuttuu erilaiseksi, enemmän hallinnolliseksi ja markkinoivaksi. Hän perustaa tutkimusryhmän ja alkaa hankkia rahoitusta ryhmälleen, jossa nuoremmat tekevät varsinaisen työn. Sitten kun saa tarpeeksi rahoitusta pääsee professoriksi, jossa mukaan tulee yliopistobyrokratian pyörittäminen. Useimmat tieteen nimitekijät ovat tehneet arvostetuimmat löytönsä hyvin nuorina tutkijoina.

Tuleeko mieleen sitten tylsyyttään ideoida kaikenlaisia versumiversioita, josko löytäisikin jonkun timantin heinäsuovasta ja ura saisi uutta pontta? Mediahan toki kertoo lähes puolitotuuksina kaikenlaisia ajatuksia, mitä ovat jonkun suusta tulleet ja tavan kansa on, että ooh! Simulaatiohypoteesi antaa tavan ateistin mielikuvitukselle taas vettä myllyyn ja toiset odottelevat, että pääsisivät madonreijän kautta uusiin maailmoihin.

Luulen, että tuossa on kaksi porukkaa. Toiset miettivät tuollaisia täydentääkseen omaa maailmankuvaa niiltä osin kuin tiede ei täytä. Toisille se on jonkinlainen viihdebisnes, jolla kosiskellaan yleisöä ja myydään populaarikirjoja. Monet yrittävät popularisoida tiedettä ja jotkut tarinoivat hurjempia spekulaatioita. Molemmille on ostajakuntansa. Ani harva sillä rikastuu, mutta moni voi tuplata tai triplata proffan palkkansa. Ja varmaan se voi olla joillekin molempiakin.

[Neutroni]

Määritelmän mukaisesti simulaatio pyrkii matkimaan todellisuutta. Eli sinne toteutetaan kaikki yksityiskohdat niin tarkasti kuin voidaan.

Tuo on yksi määritelmä. Tosin yleensä teknisellä puolella toteutetaan minimimäärä yksityiskohtia, jolla saadaan haluttu tulos riittävällä tarkuudella. Kaiken lisääminen räjäyttää laskenta-ajan. Se on insinöörityön ydintä ymmärtää mitä voi jättää pois ja mikä on pakko pitää mukana.

Mutta ei simulaation tarvitse olla todellisuutta kuvaava. Esim. simulaatiopeleissä voi olla täysin mielikuvituksellinen maailma. Jos oletetaan tämä maailma simuloiduksi, emme me tiedä yrittääkö se mallintaa jotain korkeampaa fyysistä todellisuutta vai on vaikka vain joku viihteellinen peli tai koulun oppilastyö.

[Jäärä]

Määritelmän mukaisesti simulaatio pyrkii matkimaan todellisuutta. Eli sinne toteutetaan kaikki yksityiskohdat niin tarkasti kuin voidaan.

Tuo on yksi määritelmä. Tosin yleensä teknisellä puolella toteutetaan minimimäärä yksityiskohtia, jolla saadaan haluttu tulos riittävällä tarkuudella. Kaiken lisääminen räjäyttää laskenta-ajan. Se on insinöörityön ydintä ymmärtää mitä voi jättää pois ja mikä on pakko pitää mukana.

Mutta ei simulaation tarvitse olla todellisuutta kuvaava. Esim. simulaatiopeleissä voi olla täysin mielikuvituksellinen maailma. Jos oletetaan tämä maailma simuloiduksi, emme me tiedä yrittääkö se mallintaa jotain korkeampaa fyysistä todellisuutta vai on vaikka vain joku viihteellinen peli tai koulun oppilastyö.

Veikkaan oppilastyötä, joka on tekovaiheessa ollut varsin mainetta saavuttanut, mutta sen jälkeen jäänyt kuriositeetiksi johonkin palvelimen kulmalle kun muut mielenkiintoisemmat projektit vieneet mukanaan. Aina joku porukka sen muistaa ja kaivaa naftaliinista ja naureskelee, että näyttää edelleen pyörivän ja asettavat sitten uudet final bossit, tai rukkaavat nykyisten algoritmejä vähän vinkeimmilä lukemilla ja pari kuukautta sitten jaksavat tuijotella ja naureskella simulaation pyörimistä, kunnes taas unohtavat sen ja joku muu sitten jatkaa siitä joksus. Ehkä. Kunnes alkuperäinen ohjelmakoodi alkaa olemaan niin vanhaa, ettei sitä kukaan enää osaa ja koko paletti jää lopullisesti oman onnensa nojaan, kunnes joku siivooja vetää päivänä eräänä vahingossa töpselin irti.

[Vanha jäärä]

Vai onko fysiikan maailmassa värejä ollenkaan?

Usein aallonpituutta sanotaan väriksi. Ja jos toimitaan näkyvällä alueella, niin aallnpituuskaistoja sanotaan suunnilleen värien mukaan. Silloin väri on luonnonilmiölle annettu nimi.

Jos taas värillä tarkoitetaan ihmisen kokemusta, niin sitten se on monimutkaisempi. Toisaalta ei, mutta toisaalta ainakin naturalistit olettavat, että ihmisen kokemus on vain fyskaalisten hiukkasaten vuorovaikutuksia, joten sekin on fyysisen maailman tapahtuma.

Mutta miten paljon esimerkiksi eri ihmisten "sininen" on samanlainen? Vai onko kyse pelkästään ihmisten keskeisestä sopimuksesta, että tiettyä väriaistimusta kutsutaan siniseksi? Sen tiedän, että eri ihmiset aistivat eri määriä värien sävyjä, ja täten on oletettavaa, että "sinisissäkin" on melkoisia eroja.

[Kohina]

Vai onko fysiikan maailmassa värejä ollenkaan?

Usein aallonpituutta sanotaan väriksi. Ja jos toimitaan näkyvällä alueella, niin aallnpituuskaistoja sanotaan suunnilleen värien mukaan. Silloin väri on luonnonilmiölle annettu nimi.

Jos taas värillä tarkoitetaan ihmisen kokemusta, niin sitten se on monimutkaisempi. Toisaalta ei, mutta toisaalta ainakin naturalistit olettavat, että ihmisen kokemus on vain fyskaalisten hiukkasaten vuorovaikutuksia, joten sekin on fyysisen maailman tapahtuma.

Mutta miten paljon esimerkiksi eri ihmisten "sininen" on samanlainen? Vai onko kyse pelkästään ihmisten keskeisestä sopimuksesta, että tiettyä väriaistimusta kutsutaan siniseksi? Sen tiedän, että eri ihmiset aistivat eri määriä värien sävyjä, ja täten on oletettavaa, että "sinisissäkin" on melkoisia eroja.

Eiköhän ne eroa, kun eri ihmiset tykkäävät eri väreistä ja ruuista.

[Neutroni]

Mutta miten paljon esimerkiksi eri ihmisten "sininen" on samanlainen? Vai onko kyse pelkästään ihmisten keskeisestä sopimuksesta, että tiettyä väriaistimusta kutsutaan siniseksi? Sen tiedän, että eri ihmiset aistivat eri määriä värien sävyjä, ja täten on oletettavaa, että "sinisissäkin" on melkoisia eroja.

Ei tuollaista voi mitenkään tietää. Toki voi varmaan osoittaa, että jotkut hermosolut aktivoituvat enemmän sinisestä kuin muista väreistä, mutta siitä on pitkä matka kokemukseen. Mitä se edes tarkoittaa, että kaksi eri ihmistä kokevat saman kokemuksen? Saman määrittämiseen pitäisi kokemukset voida mitata jotenkin objektiivisesti, mikä on ristiriidassa subjektiivisen kokemuksen määritelmän kanssa.

[Jäärä]

Mutta miten paljon esimerkiksi eri ihmisten "sininen" on samanlainen? Vai onko kyse pelkästään ihmisten keskeisestä sopimuksesta, että tiettyä väriaistimusta kutsutaan siniseksi? Sen tiedän, että eri ihmiset aistivat eri määriä värien sävyjä, ja täten on oletettavaa, että "sinisissäkin" on melkoisia eroja.

Ei tuollaista voi mitenkään tietää. Toki voi varmaan osoittaa, että jotkut hermosolut aktivoituvat enemmän sinisestä kuin muista väreistä, mutta siitä on pitkä matka kokemukseen. Mitä se edes tarkoittaa, että kaksi eri ihmistä kokevat saman kokemuksen? Saman määrittämiseen pitäisi kokemukset voida mitata jotenkin objektiivisesti, mikä on ristiriidassa subjektiivisen kokemuksen määritelmän kanssa.

Se on juuri näin. Vaikka miten vieressä istuisit jonkun kanssa, hän kokee kyseistä tilaa ja tilannetta hyvinkin eri tavoin ja hänen saamansa aistihavainnot voivat poiketa omistasi ja vielä kun siihen lisää sen, kuinka ne aistihavainnot kokee suhteessa muihin havaintoihin, voidaan parhaillaan puhua jo varsin eri tilanteista, vaikka tila ja tilanne olisi näennäisesti molemmille sama. Ihmiset elävät kukin omassa ”maailmankaikkeudessa”, jota sitten pyrkivät jakamaan keskenään erinäisin ilmaisukeinoin. Kokemus ympäristöstämme on silti aina yksilöllinen, johon aistihavaintojen lisäksi vaikuttaa koko menneisyytemme. Onko siis ihme, ettemme ole samanlaisia ja samaa mieltä kaikesta.

[KultaKikkare]

Määritelmän mukaisesti simulaatio pyrkii matkimaan todellisuutta. Eli sinne toteutetaan kaikki yksityiskohdat niin tarkasti kuin voidaan.

Tuo on yksi määritelmä. Tosin yleensä teknisellä puolella toteutetaan minimimäärä yksityiskohtia, jolla saadaan haluttu tulos riittävällä tarkuudella. Kaiken lisääminen räjäyttää laskenta-ajan. Se on insinöörityön ydintä ymmärtää mitä voi jättää pois ja mikä on pakko pitää mukana.

Mutta ei simulaation tarvitse olla todellisuutta kuvaava. Esim. simulaatiopeleissä voi olla täysin mielikuvituksellinen maailma. Jos oletetaan tämä maailma simuloiduksi, emme me tiedä yrittääkö se mallintaa jotain korkeampaa fyysistä todellisuutta vai on vaikka vain joku viihteellinen peli tai koulun oppilastyö.

No mut jos simulaation tarkoitus on saada ihmiset uskomaan että ne on todellisuudessa ja tarjoilla riittävästi mielenkiintoista tutkittavaa ja löydettävää, tulee simulaation olla ainakin täysin johdonmukainen ja tarjota tarpeeksi yksityiskohtia.

[Neutroni]

No mut jos simulaation tarkoitus on saada ihmiset uskomaan että ne on todellisuudessa ja tarjoilla riittävästi mielenkiintoista tutkittavaa ja löydettävää, tulee simulaation olla ainakin täysin johdonmukainen ja tarjota tarpeeksi yksityiskohtia.

Jos maailmamme on jonkinlainen simulaatio, niin tuskin sen tarkoitus on saada ihmisiä uskomaan mitään simulaatiosta tai maailmasta. Ei minulla tule mieleen muuta merkitystä ihmisille kuin olla jonkinlaisia pelihahmoja. Ehkä simulaation tekijä ihmettelee pelin tekoälyolentojen järjettömiä touhotuksia tai ehkä monta pelaajaa hallitsee omia planeettojaan ja kehittää elämää ensin tietoiseksi, sitten älykkääksi ja loupulta tekniseksi päästäkseen sotimaan muita pelaajia vastaan. Tai ehkä ihmiset ovat jotain proseduraalisesti generoituja täyteotuksia, joita on biljoonilla planeetoilla vähän erilaisia.

[Stalker]

Vai onko fysiikan maailmassa värejä ollenkaan?

Usein aallonpituutta sanotaan väriksi. Ja jos toimitaan näkyvällä alueella, niin aallnpituuskaistoja sanotaan suunnilleen värien mukaan. Silloin väri on luonnonilmiölle annettu nimi.

Jos taas värillä tarkoitetaan ihmisen kokemusta, niin sitten se on monimutkaisempi. Toisaalta ei, mutta toisaalta ainakin naturalistit olettavat, että ihmisen kokemus on vain fyskaalisten hiukkasaten vuorovaikutuksia, joten sekin on fyysisen maailman tapahtuma.

Mutta miten paljon esimerkiksi eri ihmisten "sininen" on samanlainen? Vai onko kyse pelkästään ihmisten keskeisestä sopimuksesta, että tiettyä väriaistimusta kutsutaan siniseksi? Sen tiedän, että eri ihmiset aistivat eri määriä värien sävyjä, ja täten on oletettavaa, että "sinisissäkin" on melkoisia eroja.

Antiikin kreikkalaiset eivät nähneet sinistä, vaikka toisin väitetään
'Ihmissilmä on biologisesti kykyinen näkemään sinistä valoa, eikä ole syytä olettaa, että antiikin kreikkalaisilla olisi ollut erilainen näkökyky. Kyse on siis kielestä ja kulttuurisesta merkityksestä, ei fysiologisesta kyvystä nähdä värejä.'
Oikeasti simulaation koodia on päivitetty .

[JeeSe]

Mä sain taas yhden varman todisteen simulaatiosta.

Kävin katsastamassa autoa ja hallista ulos ajaessani radion (jonka inssi tietysti oli laittanut ja jättänyt mutelle) RDS-näytöllä pyöri teksti "Jenni Vartiainen - Leima".

Ei voi olla sattumaa.

[Phobos]

No, universumi ei välitä paskan vertaa siitä mitä tutkimme ja mitkä mielipiteemme universumista ovat. We are just passengers and very short time here. Oikeastaan millään ei ole yhtään mitään merkitystä. Osa ihmisistä tarvitsee elämälleen tarkoituksen ja merkityksen. Voin pudottaa heidät maan pinnalle. Niitä ei ole. Ne ovat vain harhaa ja turhanpäiväistä haihattelua.

[OlliS]

Olemme aineellisessa maailmassa, mutta se ei ole koko totuus, jolloin olemme ikäänkuin simulaatiossa, enne pysty havaitsemaan koko todellisuutta, vain tekemään siitä eri maailmankatsomuksia, muttemme tietämään tieteellisesti mikä niistä on tosi ja oikea.

Pitää aina muistaa Platonin luolavertaus. Ja että se on vain vertaus. Emme kuitenkaan tiedä millainen se todellinen, oikea, kokonainen maailma, syvempi todellisuus on. Fysiikka me on vielä vasta tästä aineellisessa maailmasta, eikä se ole koko totuus.

Idealistiksi ei silti kannata heittäytyä, kuten Hegel. Tai Berkeley.

[KultaKikkare]

No, universumi ei välitä paskan vertaa siitä mitä tutkimme ja mitkä mielipiteemme universumista ovat. We are just passengers and very short time here. Oikeastaan millään ei ole yhtään mitään merkitystä. Osa ihmisistä tarvitsee elämälleen tarkoituksen ja merkityksen. Voin pudottaa heidät maan pinnalle. Niitä ei ole. Ne ovat vain harhaa ja turhanpäiväistä haihattelua.

Tietenkin elämällä voi olla tarkoitus ja merkitys. Ne on yksilöllisiä/henkilökohtaisia asioita ja tuntemuksia eli jokainen voi puhua vaan omasta puolestaan.

Se on jokaisen oma tehtävä etsiä ne merkitykset ja tarkoitukset. Tai olla hommaamatta jos tuntuu ettei sellasista piittaa, ja ainahan sen aukon voi täyttää vaikka aamustobella, sekin voi olla elämän tarkoitus. Suosittelen kyl sitä psilosybiiniä mieluummin.

Jos mä oisin tossa mun elämän tarkoitus olis kuntouttaa lonkan tukilihakset koska ne invalidisoi. Sen jälkeen sit keksisin jonkun uuden tarkoituksen, se on sen ajan murhe. Niin se homma toimii, manakaivolta toiseen. Ja parempi mennä väärään suuntaan kuin olla paikoillaan, kutsun sitä oppimiseksi.

Oikeastaan mitään väärää suuntaa tai suuntia ylipäätään ei edes ole, on vaan etenemistä sinne minne aika kuljettaa.

Vitun syvällistä.