Tiedepalsta.fi

Kontra kirjoitti: ↑12 Heinä 2024, 06:19
Hafele-Keating kokeessa laskettiin ajan hidastuneen vain nopeuksien vuoksi, mitään mainintaa laskuissa ei ollut kiihtyvyyksistä. Gravitaation heikkeneminen lentokorkeuden vuoksi oli eliminoitu. Kiihtyvyydet vain muuttavat nopeudesta syntyneet symmetriset aikadilataatiot epäsymmetrisiksi. Kun Itään lentäneen koneen nopeuteen summautui Maan pyöriminen pyörimättömän Maan suhteen, sen kiihtyvyydetkin oli suuremmat, kun Länteen lentäneellä koneella, ja aikadilataatio vastaavasti myös suurempi koneiden laskeuduttua kentälle.

https://fi.wiki7.org/wiki/%D0%AD%D0%BA% ... 0%B3%D0%B0

Jos kerron, että koneet kahlasivat eri määrän läpi kiihdyttävien vuorovesijännitysten, otatko todesta?

Eusa kirjoitti: ↑12 Heinä 2024, 09:31

Kontra kirjoitti: ↑12 Heinä 2024, 06:19
Hafele-Keating kokeessa laskettiin ajan hidastuneen vain nopeuksien vuoksi, mitään mainintaa laskuissa ei ollut kiihtyvyyksistä. Gravitaation heikkeneminen lentokorkeuden vuoksi oli eliminoitu. Kiihtyvyydet vain muuttavat nopeudesta syntyneet symmetriset aikadilataatiot epäsymmetrisiksi. Kun Itään lentäneen koneen nopeuteen summautui Maan pyöriminen pyörimättömän Maan suhteen, sen kiihtyvyydetkin oli suuremmat, kun Länteen lentäneellä koneella, ja aikadilataatio vastaavasti myös suurempi koneiden laskeuduttua kentälle.

https://fi.wiki7.org/wiki/%D0%AD%D0%BA% ... 0%B3%D0%B0

Jos kerron, että koneet kahlasivat eri määrän läpi kiihdyttävien vuorovesijännitysten, otatko todesta?

No en ota todesta, mutta ei se vitsinäkään oikein naurata.
Menisit nyt kumminkin sen Kaksoparadoksisi deletoimaan sieltä wikistä, kun se ei aukea muille kuin sulle itsellesi korkeintaan.

Kontra kirjoitti: ↑12 Heinä 2024, 09:51

Eusa kirjoitti: ↑12 Heinä 2024, 09:31

Kontra kirjoitti: ↑12 Heinä 2024, 06:19
Hafele-Keating kokeessa laskettiin ajan hidastuneen vain nopeuksien vuoksi, mitään mainintaa laskuissa ei ollut kiihtyvyyksistä. Gravitaation heikkeneminen lentokorkeuden vuoksi oli eliminoitu. Kiihtyvyydet vain muuttavat nopeudesta syntyneet symmetriset aikadilataatiot epäsymmetrisiksi. Kun Itään lentäneen koneen nopeuteen summautui Maan pyöriminen pyörimättömän Maan suhteen, sen kiihtyvyydetkin oli suuremmat, kun Länteen lentäneellä koneella, ja aikadilataatio vastaavasti myös suurempi koneiden laskeuduttua kentälle.

https://fi.wiki7.org/wiki/%D0%AD%D0%BA% ... 0%B3%D0%B0

Jos kerron, että koneet kahlasivat eri määrän läpi kiihdyttävien vuorovesijännitysten, otatko todesta?

No en ota todesta.

Näinpä juurikin.

Kontra kirjoitti: ↑12 Heinä 2024, 06:19

Eusa kirjoitti: ↑09 Heinä 2024, 23:15 Kun mittari Maassa, kaikki metrit määrittyvät kaikkialla Maan kehykselle, Kuussa mitatessa sitten Kuun kehykselle. Kun Maan ja Kuun välisen etäisyyden 4-intervalli sama molemmille mittaustapahtumille, kellojen ero tarkoittaa eroja myös kehysten metreihin, jotta yhteisen 4-intervallin invarianssi pätee.

Tulee huomata, ettei nyt kyse ole aikadilataatiosta keskinäisen liiketilan johdosta vaan absoluuttisen kiihtyvyyden ikääntymiserosta.

Vastasin tuolla edellä tähän kommenttisi boldattuun näin:
Vai niin, pidät siis Lorentzia ja Einsteinia tyhminä? …… Tuossa ko tapahtumassa Kuun liikeellä Maan suhteen on Lorentzin ajan dilataatioyhtälöllä rooli sellainen, että Kuun aika hidastuu Maan suhteen. Nyt kun mitataan noita Kuusta tulevien merkkausvalon väliaikaa, Kuun liikkeestä johtuva ajan hidastuminen muuttaa väliaikaa, mutta ei merkittävästi.
Symmetrialla ei ole siinä minkäänlaista osuutta.
Sitten jos aletaan muuttaa tapahtumaan Kuusta tarkasteluna, silloin roolit vaihtuu.
.......
Hafele-Keating kokeessa laskettiin ajan hidastuneen vain nopeuksien vuoksi, mitään mainintaa laskuissa ei ollut kiihtyvyyksistä. Gravitaation heikkeneminen lentokorkeuden vuoksi oli eliminoitu. Kiihtyvyydet vain muuttavat nopeudesta syntyneet symmetriset aikadilataatiot epäsymmetrisiksi. Kun Itään lentäneen koneen nopeuteen summautui Maan pyöriminen pyörimättömän Maan suhteen, sen kiihtyvyydetkin oli suuremmat, kun Länteen lentäneellä koneella, ja aikadilataatio vastaavasti myös suurempi koneiden laskeuduttua kentälle.

https://fi.wiki7.org/wiki/%D0%AD%D0%BA% ... 0%B3%D0%B0

Kuun liikkeen vaikutus nopeuden vuoksi vaikuttaa Kuun ajan hidastumiseen Maan suhteen, Kuun keskeiskiihtyvyys ei vaikuta lainkaan Hafele-Keating kokeen perusteella.

Tuolla edellä kun esitin kaksosparadoksissa aluksen kääntymisen kiihtyvyyden maailmanviivojen diagrammin, kiihtyvyys ei sitä aluksen ajan hidastumista aiheuta, vaan se aiheuttaa nopeuden aikana kumuloituneen ajan hidastumisen symmetrisyyden katoamisen, ja kaiken ajan hidastumisen jäämisen vain avaruusalukselle.
Kellolle tehty kiihtyvyyskoe sentrifugissa osoitti, ettei kiihtyvyys aiheuta ajan hidastumista, eikä ekvivalenssiperiaate gravitaatioon päde siinä. Aloin jo epäillä tuota kiihtyvyyskokeen tulkintaa tuolla edellä, mutta kyllä se pitää paikkansa. Laskettelin lööperiä – kyllä taas hävettää. (En löytänyt tuota virheellistä kommenttiani, mutta ketjun 17 jälkeen sen kirjoitin.) Esitin tuon asian jo koosteessani ”Kaksoparadoksi uteliaalle”, joka löytyy täältä tiedepalstalta, mutta en muistanut sitä – ikä teki taas tepposen.

Kiihtyvyys ei aiheuta aikadilataatiota. Vain nopeus ja gravitaatio aiheuttavat aikadilataatiota. Kiihtyvyys vain muuttaa symmetrisen dilataation epäsymmetriseksi. Se joka tekee pidemmän lenkin samassa ajassa, dilataatio jää vain sille.

Usko nyt jo lopultakin, että olet hävinnyt iänikuisen kiistamme.

Mistä on se energia peräisin, joka Hafele-Keating kokeessa muuttuu itään lentävän koneen ajan hidastumisena lentokentän ajan suhteen. Se on tietysti peräisin lentokoneen moottoreista. Mutta koneen kiihdyttäminen ei sitä aikaa hidasta, vaan lentokoneen nopeus ja lentoaika ajan dilataatioyhtälön mukaan ∆t’ = ∆t /√(1- v²/c²) hidastavat koneen aikaa lentokentän suhteen kumuloituvasti lennon jatkuessa, ja vastaavasti kentän aika hidastuu koneen suhteen symmetrisesti. Koneen kiihdyttäminen lentoon ja jarruttaminen laskuun lähtökentälle muuttavat koneen ja kentän suhteen symmetrisesti kumuloituneet ajat epäsymmetriseksi niin, että vain lentokoneen hidastunut aika jään loppusaldoksi. Pyörimättömän maan suhteen, sekä lentokoneella että kentällä on maanpinnan nopeus samaan suuntaan, ettei se vaikuta kentän suhteen tapahtumaa tarkasteltaessa.

Kun länteen lentävän koneen suhteen kentän liike on päinvastainen, koneen aika kulkee nopeammin kuin kentän aika, ja loppusaldona koneen aika jää nopeutuneeksi kentän ajan suhteen. Koneen moottoreista ajan nopeutuminenkin on peräisin.

Tuossa Hafele-Keating kokeessa energia siis sekä lisää aikaa että kadottaa aikaa.

Entropia liittyy elimellisesti aikaan ja on absolutisoitavissa, energia on enempi suhteellinen suure. Jokaisella kappaleella, kuinka laajana määritelläänkään, on rakenteensa, hitauskeskimääräistyksensä ja itseisaikansa. Kappalemäärittely, suljettu järjestelmä, on fysiikan ymmärryskulttuurin keskiössä ja vain jollekin määritellylle kappaleelle voidaan nähdä mielekkääksi aika ja koko. Aika-avaruus kokonaisuutena ei koe aikaa eikä mittaa pituuksia; se on kovariantti jatkumo suhteuttaa yhteisesti itseisajat ja kappaleet toisiinsa.

Jos haluaa löytää selitystä ajan luonteelle, on keskityttävä kappaleiden entropiaan ja entropian lisääntymiseen, ei energiaan.

Jos haluaa löytää selitystä etäisyyksien luonteelle, on keskityttävä kappaleiden entropiaan ja entropian lisääntymiseen, ei energiaan.

Saunan lauteilla aloin funtsia kahta kysymystä aika on energiaa ajatukseen liittyen.

Gravitaatiossa voidaan varmaan ajatella aika = energiaa.
Nopeudesta seuraavassa aikadilataatiossa noin ei ole, vaan nopeuteen tarvittava energia on se aikaan sitoutunut energia.
.......
Toinen aihe oli kaksosparadoksin energiatase ja aikatase.

Kun avaruusalus kiihdytetään vakionopeuteen, siihen tarvittava energia on yhtä suuri, kuin aluksen jarruttamiseen tarvittava energia aluksen palattua Maahan. Eli lennon energiatase on nolla, energiaa ei jää yli, eikä se jää vajaaksi.
Mutta aluksella matkustavan kaksosen ja Maahan jääneen kaksosen ikätase ei ole nolla, vaan maahan jäänyt kaksonen on kaksospuolikasta vanhempi.
Kun ajatellaan, että on tarvittu energiaa hidastamaan matkaustavan kaksosen ajan hidastamiseen, mistä tuo ylimääräinen energia on peräisin?
Sama ihmetys koskee Hafele-Keating koetta. Jos tuo koe tehtäisiin Kuussa raketeilla, lopputulos olisi sama. Eli kun raketti olisi kiertänyt Kuun, raketin aika olisi hidastunut Kuun aikaan verrattuna.

Eusa, sinun entropiaselityksesi ei nyt kelpaa, vaan tarvitaan muidenkin ymmärrettävä selitys.

Kontra kirjoitti: ↑12 Heinä 2024, 06:19

Eusa kirjoitti: ↑09 Heinä 2024, 23:15 Kun mittari Maassa, kaikki metrit määrittyvät kaikkialla Maan kehykselle, Kuussa mitatessa sitten Kuun kehykselle. Kun Maan ja Kuun välisen etäisyyden 4-intervalli sama molemmille mittaustapahtumille, kellojen ero tarkoittaa eroja myös kehysten metreihin, jotta yhteisen 4-intervallin invarianssi pätee.

Tulee huomata, ettei nyt kyse ole aikadilataatiosta keskinäisen liiketilan johdosta vaan absoluuttisen kiihtyvyyden ikääntymiserosta.

Vastasin tuolla edellä tähän kommenttisi boldattuun näin:
Vai niin, pidät siis Lorentzia ja Einsteinia tyhminä? …… Tuossa ko tapahtumassa Kuun liikeellä Maan suhteen on Lorentzin ajan dilataatioyhtälöllä rooli sellainen, että Kuun aika hidastuu Maan suhteen. Nyt kun mitataan noita Kuusta tulevien merkkausvalon väliaikaa, Kuun liikkeestä johtuva ajan hidastuminen muuttaa väliaikaa, mutta ei merkittävästi.
Symmetrialla ei ole siinä minkäänlaista osuutta.
Sitten jos aletaan muuttaa tapahtumaan Kuusta tarkasteluna, silloin roolit vaihtuu.
.......
Hafele-Keating kokeessa laskettiin ajan hidastuneen vain nopeuksien vuoksi, mitään mainintaa laskuissa ei ollut kiihtyvyyksistä. Gravitaation heikkeneminen lentokorkeuden vuoksi oli eliminoitu. Kiihtyvyydet vain muuttavat nopeudesta syntyneet symmetriset aikadilataatiot epäsymmetrisiksi. Kun Itään lentäneen koneen nopeuteen summautui Maan pyöriminen pyörimättömän Maan suhteen, sen kiihtyvyydetkin oli suuremmat, kun Länteen lentäneellä koneella, ja aikadilataatio vastaavasti myös suurempi koneiden laskeuduttua kentälle.

https://fi.wiki7.org/wiki/%D0%AD%D0%BA% ... 0%B3%D0%B0

Kuun liikkeen vaikutus nopeuden vuoksi vaikuttaa Kuun ajan hidastumiseen Maan suhteen, Kuun keskeiskiihtyvyys ei vaikuta lainkaan Hafele-Keating kokeen perusteella.

Tuolla edellä kun esitin kaksosparadoksissa aluksen kääntymisen kiihtyvyyden maailmanviivojen diagrammin, kiihtyvyys ei sitä aluksen ajan hidastumista aiheuta, vaan se aiheuttaa nopeuden aikana kumuloituneen ajan hidastumisen symmetrisyyden katoamisen, ja kaiken ajan hidastumisen jäämisen vain avaruusalukselle.
Kellolle tehty kiihtyvyyskoe sentrifugissa osoitti, ettei kiihtyvyys aiheuta ajan hidastumista, eikä ekvivalenssiperiaate gravitaatioon päde siinä. Aloin jo epäillä tuota kiihtyvyyskokeen tulkintaa tuolla edellä, mutta kyllä se pitää paikkansa. Laskettelin lööperiä – kyllä taas hävettää. (En löytänyt tuota virheellistä kommenttiani, mutta ketjun 17 jälkeen sen kirjoitin.) Esitin tuon asian jo koosteessani ”Kaksoparadoksi uteliaalle”, joka löytyy täältä tiedepalstalta, mutta en muistanut sitä – ikä teki taas tepposen.

Kiihtyvyys ei aiheuta aikadilataatiota. Vain nopeus ja gravitaatio aiheuttavat aikadilataatiota. Kiihtyvyys vain muuttaa symmetrisen dilataation epäsymmetriseksi. Se joka tekee pidemmän lenkin samassa ajassa, dilataatio jää vain sille.

Usko nyt jo lopultakin, että olet hävinnyt iänikuisen kiistamme.

Nyt onkin pakko myöntää, että olen ollut väärässä vääriä profettoja seuratessani - sori.

Atomikellon pyörityskoe syklotronissa on tulkittu väärin - nurinkurin.
Tuo koe on mainittu tiedostossa sivu 9: http://www.protsv.fi/lfs/luennot/2018_Talvio3.pdf

4. Kiihtyvyys • Syklotronikokeet ovat osoittaneet, että kiihtyvyys ei millään tavalla vaikuta atomikelloihin. Näin ollen radan muoto ei vaikuta - vain nopeuden hetkellinen skalaariarvo. Painoton tila satelliitissa ei siis muuta mitään.
......
Tuo koehan osoitti, että juuri kiihdytys hidasti atomikellon käynnin. Kun pyöritysnopeus vakiintui, kellon käynti pysyi hidastuneena, kunnes pyöritys lopetettiin. Sen jälkeen kello kävi taas paikallista aikaa. Nopeus ei siis muuttanut kellon käyntiä, vaan ajan dilataatioyhtälön mukaan kellon käydessä hitaammin, dilataatio kasvaa niin kauan kuin kelloa pyöritetään vakionopeudella. Eli kiihtyvyys on ekvivalentti gravitaation kanssa myös aikaa koskien.

Ei ollut Einstein siinäkään väärässä, kun totesi, että universumissa vain ihmisen tyhmyys voi olla ääretöntä.
Kyllä nyt ottaa kupoliin ja hävettää, että kaikenlaisten ”tutkijoiden” kelkkaan sitä meikäläinenkin sortui moneksi vuodeksi.
......
Hafele-Keating kokeessa ja Kaksosparadoksissa juuri kiihtyvyys aiheuttaa aikaa hidastavat tapahtumat, eli olen ollut väärässä muuta kirjoittaessani.

Täydensin tätä koostettani

AIKA-ENERGIA

Tri Tuomo Suntolan, dynaamisen universumin hypoteesin kehittäjä, esittää käsityksensä ajan ja energian kimpasta. Eli Lorentzin ajan dilataatioyhtälön mukaisesti liike-energiaa muuttuu ajaksi, kun aikaa tulee lisää ajan hidastuessa. Myös gravitaatiossa energiaa muuttuu ajaksi, jolloin aika hidastuu. Enemmän aikaa = enemmän energiaa – aika hidastuu. Minulle tuo Suntolan esitys kyllä menee jakeluun ihan kakomatta.

Kiihdytys aiheuttaa ajan hidastumisen

Kiihtyvyyden vaikutus on verrattavissa gravitaation vaikutukseen ajan hidastumisessa, eli ekvivalenttiperiaate toimii, kun kappale saa kiihdytyksessä sen energian liike-energiana, jota kappaleen hidastunut aika edustaa. Kun kappaletta lähdetään kiihdyttämään, se ei ole inertiassa, eikä ajan hidastuvuus ole symmetrinen, jolloin kappale saa kiihdytyksessä tuon energian. Kun kiihdytys lakkaa, dilataatioyhtälö alkaa silloin toimia symmetrísesti. Kun kappaleen liike lopetetaan negatiivisesti kiihdyttämällä eli hidastamalla, silloinkaan se ei ole inertiaalissa, eikä ajan hidastu-minen ei ole symmetrinen. Tuon näkee Kaksosparadoksin maailmanviivojen diagrammista ks jälj.
Lorentzin ajan dilataatioyhtälössä vain kappaleen nopeus ja aika ovat muuttujia. Kiihtyvyyttä siinä ei ole, mutta nopeus on kiihtyvyyden seuraus, ja muuttuu kiihtyvyyden aikana. Mutta juuri se energia, joka nopeuden saavuttamiseen tarvitaan on energia, jota aika edustaa.
Hafele-Keating kokeessa aikaa hidastava energia tulee annetuksi lentokoneelle jo kiihdytysvaiheessa, ja lentoaikana ajan dilataatio vain kumuloituu kellon käydessä hitaammin.
https://fi.wiki7.org/wiki/%D0%AD%D0%BA% ... 0%B3%D0%B0
Lentokoneen palatessa ja laskeutuessa lentokentälle jarrutusenergian vaikutus on käsittääkseni sama kuin sen lentonopeuteen tarvittu kiihdytysenergia, eli sekin hidastaa kellon käyntiä saman verran, mutta se ei enää vaikuta lentoaikaan, kun lento on jo loppunut.
Kun Itään lentäneen koneen aika hidastuu lentokentän suhteen, länteen lentäneen koneen aika vastaavasti nopeutuu. Eli energialla pystytään sekä lisäämään aikaa, että kumoamaan sitä.
Se ihmetyttää, että kun kiihdytykseen ja hidastamiseen käsittääkseni tarvitaan yhtä paljon energiaa, mistä se ajan hidastamiseen tarvittu energia on peräisin?
Kaksosparadoksissa avaruusaluksen kääntyessä kotimatkalle osoittaa, kuinka energia muuttuu ajaksi. Kaksosparadoksin Maailmanviivojen diagrammi alla: sininen Maan maailmanviiva, punainen avaruusaluksen maailmanviiva. Aikojen keskinäinen suhde kuvataan poikittaisilla sini- ja punaviivoilla.

(kuva lopussa maailmanviivijen giagrammista)

Tuossa maailmanviivojen diagrammissa huomaat, että punaiset poikkiviivat, aluksen aikaviivat, hyppäävät toiseen kulmaan aika vikkelään, kun avaruusalus kääntyy kotimatkalle, joka siis kuvaa kuinka aluksen aika hidastuu, kun siniset viivat, Maan aikaviivat, eivät muuta kulmaansa missään vaiheessa. Eli Maan aika kulkee samaa tahtia ja siis nopeammin kuin aluksen aika. Kiihtyvyys aiheuttaa sen, että aluksen nopeudesta seurannut symmetrinen kumuloitunut aikadilataatio katoaa, ja hidastunut aika jää vain alukselle.
Paluumatkalle kääntymiseen tarvitaan raketin jarruvoimaa. Avaruusaluksen aika kääntyessä on hidastunut radikaalisti Maan ajan suhteen. Eli jarrutusenergiaa muuttuu ajaksi, ja muuttaa aikojen symmetrian epäsymmetriseksi, samoin tekee uudelleen kiihdytys entiseen nopeuteen. (Prosessi on tapahtuma, jota en tyhjentävästi ymmärrä, mutta tulos näkyy diagrammissa.)
Jos avaruusalus kääntyessään paluumatkalle jonkin planeetan gravitaation avulla kiertämällä planeetan, se ottaisi energiaa planeetan gravitaatiosta, ja tuo energia siirtyisi aikaan. Planeetan massa, (sidosenergia) vastaavasti vähenisi?
Myös aluksen lineaarinen kiihdyttäminen kääntää aluksen aikaviivoja, kun raketin työntöenergiaa siirtyy sen aikaa hidastamaan. Sitä on diagrammista vaikea havaita, kun kiihdytys ja jarrutus kestää niin lyhyen ajan.
…….
Kun ajassa on energiaa, hitaammassa ajassa on energiaa enemmän kuin nopeammassa ajassa.
Kun hitaammasta ajasta siirrytään nopeampaan aikaan, hitaampaan aikaan sitoutunutta energiaa vapautuu.
Muinoin kun universumin ajan kulkunopeus on ollut hitaampaa, siihen on sitoutunut enemmän energiaa kuin meidän nopeampaan aikaan.
Nyt tuo aikamuutoksen aiheuttama sitoutuneen energian vapautuminen havaitaan supernovien nopeutuneena liikkeenä ja tulkitaan pimeänä energiana.
Tuota ajatusta vastaan kuitenkin tappelee tämä tosiasia: Nopeammalla ajalla (= edistävällä kellolla) mitataan liikkuvalle kappaleelle todellista aikaa hitaampi nopeus. Mikä noiden vaikutusten suhde sitten lienee?

Jos minä sitten kuitenkin olisin väärässä, ja universumin laajeneminen kiihtyy, kyllä siihen luonnollinen selitys olisi se ajan kulkunopeuden kasvusta seuraava aikaan sitoutuneen energian vapautuminen. Eli se olisi sitä pimeää energiaa, ja kun pimeän energian väitetään koko ajan lisääntyvän, niin ajan nopeutuessa siihen sitoutunut energiakin koko ajan lisääntyy.
(Tuossa prosessissa ei ole merkitystä universumin laajenemisen nopeudella.)

Mutta miten se aika-energia siirtyy galaksiryhmien liike-energiaksi? Kiistakumppanin ajatus: ”Kun aika on neljäs ulottuvuus, niin silloin sen muuttuminen, nopeutuminen muuttaa aika-avaruuden muotoa, joka näkyy tilaulottuvuuksissa laajenemisena. Eli se on ihan geometriaa, toki relativistisin käsittein. Jotain semmoista, saisikohan xxxx siitä kiinni ja osaisi laskea sen jotenkin?”
……
Universumin kiihtyminen on sanottu alkaneen 5-7 miljardia vuotta sitten (Wiki) ja pimeä energia alkaneen vaikuttaa silloin. Siinä on osoitus, että silloin universumin gravitaatio ja aika-energia ovat olleet yhtä suuret, ja siitä alkaen aika-energia on päässyt gravitaatiosta voitolle.
…….
Jos pimeää energiaa todella on, se on ollut universumin aika-energiana jo ennen Big Bngia lähes pysähtyneessä ajassa. Kun on sanottu, että ennen BB:ia aika oli pysähtynyt, ei se täysin voinut olla pysähtynyt, koska energian olisi silloin täytynyt olla ääretön, eikä luonnossa voi olla mitään ääretöntä.
Mutta kuinka suuri osuus universumin alussa aika-energian osuus olisi ollut kokonaisenergiasta - se nykyinenkö vajaa 70 %? Jos aika olisi silloin kulkenut vielä hitaammin, olisiko tuo osuus vielä suurempi?

Sitä minä en käsitä, että kun tieteen uskomus on ollut, että aika oli pysähtyneenä ennen BB:ia, ei ole käsitetty, että aika on siitä lähes pysähtyneestä tilasta nopeutunut universumin laajanemisen funktiona. Minulle tuo asia on ollut aina selviö, ja vahvistusta käsitykseeni sain aikoinaan Machin periaatteesta.
……
Kun energialla voi olla myös massan luonne, niin kolmas luonne onkin sitten aika ja vielä neljäskin avaruuden tyhjiö. Onhan tieteellä kanta ns tyhjiöenergiasta.
Tuo avaruuden tyhjiö voikin olla pimeän aineen hypoteesin selitys. Kun massalla on gravitaatio, tietenkin energiallakin on gravitaatio. Vai onko tyhjiöenergian mahdollisuus pimeänä aineena jo testattu?
Tyhjiön energiatiheys on arvioitu olevan 10^(−10) Joulea per kuutiometri. (Kosmologinen vakio ja pimeä energia ovat käytännössä sama asia, ne molemmat edustavat tyhjiön energiatiheyttä.)
Eli universumissa kaikki on energiaa, näkyvä ja näkymätön. Olisikohan juuri energia ollut Einsteinin jumala.
……
En minä kuitenkaan vielä kokonaan peruuta niitä aikaisempia päätelmiäni kiihtyvän universumin hypoteesin selityksenä, sillä pimeän energia prosentti voi olla pienempikin kuin tuo vajaa 70 %.

Oodi Universumille (sävel: Historia de un Amor, Rakkauden Satu) + perustelut

Big Bang malttamattomana odotteli – milloin,
mitään avaruutta kun ei ollut silloin,
vitkaan mateli vain outo aika
kunnes viimein täyttyi ihmetaika,
heräs universum unest’ ikuisuuden.

Perustelu: Enstein totesi: Aine luo tilan, eli avaruus syntyi vasta Big Bangin seurauksena.

Universumi kun laajenemaan lähti,
loisti mikrotaivahalla kohta moni tähti,
siitä aika vauhtiin pikaisesti säntää
kantaa kainalossaan ketunhäntää,
kosmologille käy aika yli järjen.

Universumi kun laajenee ja harvenee,
tähtimassan gravitaatiokin heikkenee,
siksi aika vähenee ja nopeutuu
luonnonlakeihin kun sekin sopeutuu,
kosmologi vaan ei siitä näe edes unta.

Perustelu edellisiin kahteen kappaleeseen: Ajan kulkunopeus lähes pysähtyneestä tilasta on nopeutunut nykyiseen kulkunopeuteen universumin laajenemisen funktiona. Ketunhäntä viittaa siihen hämmennyksen tilaan, mikä kosmologian keskuudessa vallitsee ajan kulkunopeuden suhteen:
Aika huijaa tutkijoita

Gravitaatio kun yksin aikaa määrää,
aika energian kumppanina häärää,
ajan vauhdin kasvu reippahasti
purkaa energiaa valtaisasti,
kosmologin hämmennykseen saattaa.

Perustelu: Tri Tuomo Suntolan avaama pandoran lipas: Aika on energiaa.

Kosmologi haroo harvenevaa tukkaa
avaruuden kokoon järkeään kun hukkaa,
Big Bang-energia ei äärettömiin riitä,
tyhjyys avaruuden kun on osa siitä,
ei voi universumikaan olla ääretön.

Perustelu: Universumi on suljettu systeemi ja jos ainekeskittymien välitila olisi täysin tyhjää, Big Bangin energiaa olisi kadonnut, eikä se ole mahdollista suljetussa systeemissä:
Energia rajoittaa universumin koon äärelliseksi.

Kaikki ikääntymiseroihin liittyvät tekijät voidaan redusoida kappaleiden kiihtymisiin toisistaan erillisinä eli etäisyyksissä. Lorentz-kovarianssia heijastamaan voidaan perustaa inertiaalikoordinaatistossa pysyttelevä majakka, jonka kohtaamisen suhteen kaikki kiihtyjät [math]i voivat päivittää inertiaalikoordinaatistoetäisyyden [math]X_i ja inertiaalikoordinaatistonopeuden [math]v_i sekä mitata absoluuttisen kiihtyvyytensä [math]a_i kiihtyvyysanturilla sekä hyödyntää tietysti omaa kelloaan [math]\tau. Inertiaalimajakan aika t projisoituu kiihdyttelijälle:

[math]\Delta t = \Delta \tau \left(1 + \frac{Xa}{c^2}\right)

Tuolla muutoksella korjataan Lorentz-muunnoksen antamaa nopeuden [math]v_i mukaista aikaprojektiota, jolloin saadaan pätevä maailmanviivan pituuden eli itseisajan suhteellinen tilanne majakkaan nähden päivitettyä koko ajan.

Tämä mm. ratkaisee täydellisesti kaksosparadoksin.

Aina kun kiihdytetään, vuorovaikutukseen osallistuu toinen kappale, joka kiihtyy vastasuuntaan. Jos se on kevyempi osapuoli, kiihtyy se enemmän ja ikääntyminenkin muuttuu enemmän. Esim. jos avaruusmatkustaja linkoaa keveitä kelloja majakalle ja pyrkii itse tuhansia kertoja massiivisempana kiihtymään perässä saadakseen vastaavan ikääntymisen, tarvitsee se huomattavan paljon enemmän energiaa siihen työhön. Siten energian käytöllä ja ikääntymisellä on ilmeinen yhteytensä, mutta entropia mukaan ottaen selvityksestä tulee kattava.

Vastasuuntaan kiihdytetyt ajoaineet tai jonkin planeetan gravitaatiokenttäosuus muuttavat majakkaan nähden ikääntymistään eri määrissä; ajoaineet paljon ja planeetta vain vähän.

Kappaleiden sidoksin äärellisiksi rakenteiksi sitoutuneet massaenergiat ovat mielenkiintoista tarkasteltavaa. Onhan nimittäin selvää, että eri suuntiin kiihtyneiden kappaleiden yhteisen suljetun systeemin massakeskipiste säilyttää liiketilansa ja myös symmetrisen aikadilataatiosuhteen majakkaan.

Esillä on ollut kiertoradalla tai pakotetulla kierrolla Maan ympäri siirretyt kellot. Mikä itseiskiihtyvyys silloin muka vaikuttaisi ikääntymiseron, jos väite on, että aina ikääntymiserot on redusoitavissa itseiskiihtyvyyksiin (ja erillisyysetäisyyksiin)? Vastaus löytyy gravitaation todellisesta kentästä eli nostekentästä, joka kiihdyttää aineksia ulospäin dominoivasta gravitaationielusta. Kentässä on vuorovesivoimia tuottavia kaarevuusjännityksiä, joissa liikkuvat massakappaleet kiihtyvät hitaammin ulospäin mitä tiheämpiä ne ovat. Siten suhteellinen ikääntymiskehitys gravitaatiokaivon ulkopuoliseen virtuaaliseen inertiaalimajakkaan nähden lajittuu kuten nosteessa kuuluukin. Maanpinta on suhteellisesti samassa etäisyydessä kaukaisuuteen nähden, joten merkitsevää on pienten kiihtyvyyksien kertyminen ja tulos saadaan lopulta laskettua ihan nopeusperusteisesti.

Kun tarkastellaan kiertoratakappaleita, on ymmärrettävä, että kyse on 4-nosteesta, jota määrittävään 4-tiheyteen sisältyy kappaleen vauhti dominoivan kentän suhteen. Lähellä kenttäkeskiötä gravitaatioon merkitsee hitaille ei-relativistisille kappaleille määrittävästi nopeus 4-tiheyden antajana aivan samoin kuin aikakaarevuus geodeesien antajana, ei tilavuusmassa eli 3-tiheys eikä avaruuskaarevuus niinkään.

Pimeän aineen ymmärtäminen galakseissa on mahdollista nostenäkemyksellä. Kauempana keskiöstä gravitaatiokentän muutokset eivät päivity kuin pitkillä viiveillä ja merkitseväksi nousevat tilavuus ja avaruuskaarevuus. Näennäinen gravitaatiovoima näyttäytyy enemmin 1/r kuin 1/r² -riippuvuutena. Todellista energiaa on sitoutunut valtavia määriä aika-avaruuden kaarevuusrakenteeseen.

Lopuksi ketjun varsinaiseen aiheeseen eli pimeään energiaan. Nostenäkemyksessä yleinen kaikkeuden laajeneminen johtuu entropian kasvusta ja antaa potentiaalienergian ainerakenteiden ylläpidolle - nämä ovat tasapainossa eli yhteensä nollaenergiataso. Galaktisissa mittakaavoissakin on fluktuoivia säilyviä pallogeometriasta poikkeavia rakenteita, joihin on sitoutunut energiaa - noiden potentiaalienergia näkyy meille mittauksissa kiihtyvänä laajenemisena.

Huomasin niin paljon puutteita ja virheitä AIKAenergia koostessani, että tässä korjattu versio. Ei se vieläkään tyhjentävä ole - jos tulee asiallista palautetta, päivitetään.

AIKA-ENERGIA

Tri Tuomo Suntolan, dynaamisen universumin hypoteesin kehittäjä, esittää käsityksensä ajan ja energian kimpasta. Gravitaatiossa energiaa muuttuu ajaksi, jolloin aika hidastuu. Samoin kappaletta kiihdytettäessä ekvivalenssiperiaatteen mukaisesti kiihdytysenergiaa muuttuu ajaksi, joka Lorentzin ajan dilataatioyhtälön mukaisesti on todettavissa – aika hidastuu. Enemmän aikaa = enemmän energiaa – aika hidastuu.

Kiihdytys aiheuttaa ajan hidastumisen. Kun kappaletta aletaan kiihdyttää, se ei ole inertiaalissa, eikä ajan hidastuvuus ole symmetrinen toistensa suhteen liikkuvien kappaleiden kesken, jolloin kiihdytettävä kappale saa tuon kiihdytysenergian. Kun kiihdytys lakkaa, dilataatioyhtälö alkaa silloin toimia symmetrisesti – kummakin kappaleen aika hidastuu yhtä paljon toisen suhteen. Kun kappaleen liike lopetetaan negatiivisesti kiihdyttämällä eli hidastamalla, silloinkaan se ei ole inertiaalissa, eikä ajan hidastuminen ei ole symmetrinen. Tuon näkee Kaksosparadoksin maailmanviivojen diagrammista ks jälj.
Lorentzin ajan dilataatioyhtälössä vain kappaleen nopeus ja aika ovat muuttujia. Kiihtyvyyttä siinä ei ole, mutta nopeus on kiihtyvyyden seuraus, ja muuttuu kiihdytyksen aikana. Kiihdytysenergia kuluu kappaleen kiihdyttämiseen ja aika saa energiansa siinä ”loisena” – minkälaisella funktiolla, en tiedä?

Hafele-Keating kokeessa aikaa hidastava energia syntyy lentokoneen kiihdytysvaiheessa, jolloin kellon käynti hidastuu ja lentoaikana ajan dilataatio kumuloituu kellon käydessä hitaammin.
https://fi.wiki7.org/wiki/%D0%AD%D0%BA% ... 0%B3%D0%B0
Lentokoneen palatessa ja laskeutuessa lentokentälle jarrutusenergian vaikutus on käsittääkseni sama kuin sen lentonopeuteen tarvittu kiihdytysenergia, eli sekin hidastaa kellon käyntiä saman verran, mutta se ei enää vaikuta lentoaikaan, kun lento on jo loppunut.
Kun Itään lentäneen koneen aika hidastuu lentokentän suhteen, länteen lentäneen koneen aika vastaavasti nopeutuu. Eli energialla pystytään sekä lisäämään aikaa, että kumoamaan sitä.

Kaksosparadoksissa avaruusaluksen kääntyessä kotimatkalle osoittaa, kuinka energia muuttuu ajaksi. Kaksosparadoksin Maailmanviivojen diagrammi ks jälj.: sininen Maan maailmanviiva, punainen avaruusaluksen maailmanviiva. Aikojen keskinäinen suhde kuvataan poikittaisilla sini- ja punaviivoilla. Tuossa maailmanviivojen diagrammissa huomaat, että punaiset poikkiviivat, aluksen aikaviivat, hyppäävät toiseen kulmaan aika vikkelään, kun avaruusalus kääntyy kotimatkalle, joka siis kuvaa kuinka aluksen aika hidastuu, kun siniset viivat, Maan aikaviivat, eivät muuta kulmaansa missään vaiheessa. Eli Maan aika kulkee samaa tahtia ja siis nopeammin kuin aluksen aika. Kiihtyvyys aiheuttaa sen, että aluksen nopeudesta seurannut symmetrinen kumuloitunut aikadilataatio katoaa, ja hidastunut aika jää vain alukselle.
Paluumatkalle kääntymiseen tarvitaan raketin jarruvoimaa. Eli jarrutusenergiaa muuttuu ajaksi, ja muuttaa aikojen symmetrian epäsymmetriseksi, samoin tekee uudelleen kiihdytys entiseen nopeuteen. (Tapahtumaa en tyhjentävästi ymmärrä, mutta tulos näkyy diagrammissa.)
Jos avaruusalus kääntyisi paluumatkalle jonkin planeetan gravitaation avulla kiertämällä planeetan, se ottaisi energiaa planeetan gravitaatiosta, ja tuota energia siirtyisi aikaan. Planeetan massa, (sidosenergia) vastaavasti vähenisi?
Myös aluksen lineaarinen kiihdyttäminen kääntää aluksen aikaviivoja, kun raketin työntöenergiaa siirtyy sen aikaa hidastamaan. Sitä on diagrammista vaikea havaita, kun kiihdytys ja jarrutus kestää niin lyhyen ajan.
……
Kun ajassa on energiaa, hitaampaan aikaan on sitoutunut energiaa enemmän kuin nopeampaan aikaan.
Kun hitaammasta ajasta siirrytään nopeampaan aikaan, hitaampaan aikaan sitoutunutta energiaa vapautuu.
Muinoin kun universumin ajan kulkunopeus on ollut hitaampaa, siihen on sitoutunut enemmän energiaa kuin meidän nopeampaan aikaan.
Nyt tuo aikamuutoksen aiheuttama sitoutuneen energian vapautuminen havaitaan supernovien nopeutuneena liikkeenä ja tulkitaan pimeänä energiana.
Tuota ajatusta vastaan kuitenkin toimii tämä tosiasia: Nopeammalla ajalla (= edistävällä kellolla) mitataan liikkuvalle kappaleelle todellista aikaa hitaampi nopeus. Mikä noiden vaikutusten suhde sitten lienee?

Jos minä sitten kuitenkin olisin väärässä, ja universumin laajeneminen kiihtyy, kyllä siihen luonnollinen selitys olisi se ajan kulkunopeuden kasvusta seuraava aikaan sitoutuneen energian vapautuminen. Eli se olisi sitä pimeää energiaa, ja kun pimeän energian väitetään koko ajan lisääntyvän, niin ajan nopeutuessa siihen sitoutunut energiakin vapautuessaan koko ajan lisääntyy. (Universumin laajenemisnopeudella ei ole tuohon vaikutusta.)

Mutta miten se aika-energia siirtyy galaksiryhmien liike-energiaksi? Kiistakumppanin ajatus: ”Kun aika on neljäs ulottuvuus, niin silloin sen muuttuminen, nopeutuminen muuttaa aika-avaruuden muotoa, joka näkyy tilaulottuvuuksissa laajenemisena. Eli se on ihan geometriaa, toki relativistisin käsittein. Jotain semmoista, saisikohan xxxx siitä kiinni ja osaisi laskea sen jotenkin?”
……
Universumin kiihtyminen on sanottu alkaneen 5-7 miljardia vuotta sitten (Wiki) ja pimeä energia alkaneen vaikuttaa silloin. Siinä on osoitus, että silloin universumin gravitaatio ja aika-energia ovat olleet yhtä suuret, ja siitä alkaen aika-energia on päässyt gravitaatiosta voitolle.
……

Jos pimeää energiaa todella on, se on ollut universumin aika-energiana jo ennen Big Bngia lähes pysähtyneessä ajassa. Kun on sanottu, että ennen BB:ia aika oli pysähtynyt, ei se täysin voinut olla pysähtynyt, koska energian olisi silloin täytynyt olla ääretön, eikä luonnossa voi olla mitään ääretöntä.
Mutta kuinka suuri osuus universumin alussa aika-energian osuus olisi ollut kokonaisenergiasta - se nykyinenkö vajaa 70 %? Jos aika olisi silloin kulkenut vielä hitaammin, olisiko tuo osuus vielä suurempi?

Sitä minä en käsitä, että kun tieteen uskomus on ollut, että aika oli pysähtyneenä ennen BB:ia, ei ole käsitetty, että aika on siitä lähes pysähtyneestä tilasta nopeutunut universumin laajanemisen funktiona. Minulle tuo asia on ollut aina selviö, ja vahvistusta käsitykseeni sain aikoinaan Machin periaatteesta.
……
Kun energialla voi olla myös massan luonne, niin kolmas luonne onkin sitten aika ja vielä neljäskin avaruuden tyhjiö. Onhan tieteellä kanta ns tyhjiöenergiasta.
Tuo avaruuden tyhjiö voikin olla pimeän aineen hypoteesin selitys. Kun massalla on gravitaatio, tietenkin energiallakin on gravitaatio. Vai onko tyhjiöenergian mahdollisuus pimeänä aineena jo testattu?
Tyhjiön energiatiheys on arvioitu olevan 10^(−10) Joulea per kuutiometri. (Kosmologinen vakio ja pimeä energia ovat käytännössä sama asia, ne molemmat edustavat tyhjiön energiatiheyttä.)
Eli universumissa kaikki on energiaa, näkyvä ja näkymätön. Olisikohan juuri energia ollut Einsteinin jumala.
……
En minä kuitenkaan vielä kokonaan peruuta niitä aikaisempia päätelmiäni kiihtyvän universumin hypoteesin selityksenä, sillä pimeän energia prosentti voi olla pienempikin kuin tuo vajaa 70 %.

Sanot: "Kun massalla on gravitaatio, tietenkin energiallakin on gravitaatio"

Mistä se 'tietenkin' ja gravitaatio tulee?

Energialla voidaan tuottaa hiukkasia, joilla on massa, sähkövaraus, heikko tai vahva ydinvuorovaikutus. Tai kaikki nämä.

Mutta se itse energia, mitä ominaisuuksia sillä on?
Tyhjiöenergialla kaiketi massaa hylkivä vaikutus, ei vetävä gravitaatio.

Ja sitten vielä kysymys millä energialajilla se gravitaatio on se 'tietysti'?

Tauko kirjoitti: ↑15 Heinä 2024, 21:34 Sanot: "Kun massalla on gravitaatio, tietenkin energiallakin on gravitaatio"

Mistä se 'tietenkin' ja gravitaatio tulee?

Energialla voidaan tuottaa hiukkasia, joilla on massa, sähkövaraus, heikko tai vahva ydinvuorovaikutus. Tai kaikki nämä.

Mutta se itse energia, mitä ominaisuuksia sillä on?
Tyhjiöenergialla kaiketi massaa hylkivä vaikutus, ei vetävä gravitaatio.

Ja sitten vielä kysymys millä energialajilla se gravitaatio on se 'tietysti'?

Sanot: Tyhjiöenergialla kaiketi massaa hylkivä vaikutus, ei vetävä gravitaatio.
Miksi noin olisi?
Energia ja massa ovat saman entiteetin kaksi ilmenemismuotoa. Kun tähden valo ohittaa Auringon maahan saapuessaan, Auringon massan gravitaatio vetää valon energiaa puolensa ja taivuttaa valon sädettä. Kun massa vetää energiaa puoleensa tietenkin energia vetää massaa tai toista energiaa puoleensa - miksei niin tapahtuisi.

Tauko kirjoitti: ↑15 Heinä 2024, 21:34 Ja sitten vielä kysymys millä energialajilla se gravitaatio on se 'tietysti'?

Yleisen suuhteellisuusteorian mukaisesti kaikki aineen energialajit kaareuttavat aika-avaruutta, myös liike-energia eli lämpö.

Pimeä energia on keksintö, jolle on postuloitu negatiivinen paine eli hylkivä gravitaatio. Kuitenkin edellä olen yrittänyt avata kuinka ihan yleisen suhteellisuuden periaatteilla kaikkeus voidaan perustella laajenevan potentiaalienergiseksi vastineeksi aineksien kertyessä paikallisiksi klimpeiksi. Silloin pimeä energia on tulkittavissa myös potentiaalienergiaksi - ei kuitenkaan peruslaajenemisena pallogeometristen klimppien, joihin sisältyy myös pimeä aine aika-avaruusrakenteen energiana, johdosta vaan muusta suurten rakenteiden vuorovesityyppisiin mekanismeihin loukuttuneesta energiasta johtuen.

Potentiaalienergia ei gravitoi. Klassisessa mekaniikassa se on varastoitunutta liike-energiaa negaationa - 4-ulotteisessa aika-avaruudessa se on varastoitunutta aine-energiaa negaationa. Klassisessa mekaniikassa liikerata laajenee - yleisessä suhteellisuudessa aika-avaruus laajenee.

Kontra kirjoitti: ↑15 Heinä 2024, 22:00 Sanot: Tyhjiöenergialla kaiketi massaa hylkivä vaikutus, ei vetävä gravitaatio.
Miksi noin olisi?

Havainnot ja mittaukset.

Kun massa vetää energiaa puoleensa tietenkin energia vetää massaa tai toista energiaa puoleensa - miksei niin tapahtuisi.

Niin, mikä 'tietenkin'?