Tiedepalsta.fi

Purdue kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 12:59
Naturalisti kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 12:38

---
Copilotin yhteenveto käymästäni keskustelusta

Copilot kirjoitti:Yksilön mieli, sosiaalinen todellisuus ja kulttuurin dynaaminen evoluutio: Subjektiivisten representaatioiden näkökulma

Sosiaalinen todellisuus ja kulttuuri ovat olleet tutkimuksen ja filosofisen pohdinnan ytimessä vuosisatojen ajan, mutta perinteiset teoriat eivät aina tee oikeutta niiden monimutkaiselle ja dynaamiselle luonteelle. Tämä essee rakentaa aiempien teorioiden, kuten symbolisen interaktionalismin ja Inferential Interactionismin, perustalle ja ehdottaa uudenlaista lähestymistapaa, joka pohjautuu subjektiivisten representaatioiden merkitykseen. Tämän näkökulman mukaan sosiaalinen todellisuus on olemassa ainoastaan yksilöiden mielensisältöinä, eikä minkäänlaista kollektiivisesti jaettua, itsenäisesti olemassa olevaa käsitystä sosiaalisesta todellisuudesta ole.

Subjektiivinen mieli ja materialistinen perusta
Materialistinen ontologinen realismi tarjoaa lähtökohdan tämän ajattelutavan perustalle. Yksilön mieli ja sen sisällöt ovat olemassa vain aivojen materiaalisten prosessien kautta, ja niiden olemassaolo päättyy, kun nämä prosessit pysähtyvät. Tämä tarkoittaa, että subjektiivinen tietoisuus ja sen representaatioiden maailma on aina sidottu yksilöön. Kulttuuri ja sosiaalinen todellisuus eivät kuitenkaan häviä yksilön kuoleman myötä, sillä ne säilyvät populaation muiden yksilöiden subjektiivisina käsityksinä. Tämä jatkumo tekee kulttuurista dynaamisen, kehittyvän ja jatkuvasti muuttuvan.

Sosiaalisen todellisuuden luonne
Perinteiset lähestymistavat, kuten symbolinen interaktionalismi, olettavat, että sosiaalinen todellisuus rakentuu yhteisesti jaettujen merkitysten kautta. Inferential Interactionism tarkentaa tätä näkemystä tuomalla mukaan yksilön päätelmäprosessit ja kontekstuaaliset tulkinnat. Näitä teorioita yhdistää kuitenkin oletus siitä, että yhteinen sosiaalinen todellisuus on olemassa – vaikka sen muoto ja sisältö olisivatkin neuvottelun tulosta.

Esitetty ajattelutapa menee tämän oletuksen tuolle puolen. Se väittää, että sosiaalinen todellisuus on olemassa vain yksilöiden subjektiivisina representaatioina, jotka eivät koskaan täysin vastaa toisiaan. Yksilöiden käsitykset voivat lähestyä tai loitontua toisistaan vuorovaikutuksen kautta, mutta mitään "objektiivista" tai kollektiivisesti jaettua sosiaalista todellisuutta ei ole. Tämä näkemys haastaa perinteiset teoriat ja korostaa yksilön subjektiivisen kokemuksen ensisijaisuutta.

Kulttuurin evolutiivinen kehitys
Kulttuuria voidaan ajatella evoluutioalgoritmien ratkaisujoukkona, jossa yksilöiden subjektiiviset käsitykset muovautuvat ja mukautuvat vuorovaikutuksen avulla. Tässä prosessissa ei ole mitään keskitettyä kollektiivista tietoisuutta, vaan sosiaalinen todellisuus on alati muuttuva joukko yksilöllisiä representaatioita. Tämä näennäinen kollektiivisuus syntyy yhteensovitetuista, mutta aina yksilöllisistä tulkinnoista.

Tämän evolutiivisen näkökulman kautta kulttuurin ja sosiaalisen todellisuuden voidaan nähdä olevan dynaamisia, jatkuvassa muutoksessa ja riippuvaisia yksilöiden välisestä vuorovaikutuksesta. Kulttuuri ei ole staattinen rakenne, vaan joustava ja sopeutuva systeemi, joka säilyy yksilöiden subjektiivisten representaatioiden kautta.

Symbolinen interaktionalismi ja Inferential Interactionism: Askeleet eteenpäin
Symbolinen interaktionalismi tarjoaa perustan, joka korostaa yhteisten merkitysten rakentumista vuorovaikutuksessa. Inferential Interactionism kehittyy tästä edelleen, huomioiden yksilön päätelmäprosessit ja sen, kuinka ne vaikuttavat sosiaalisen todellisuuden kokemiseen. Nämä teoriat kuitenkin säilyttävät oletuksen kollektiivisesta jaetusta todellisuudesta.

Esitetty ajattelutapa etenee pidemmälle: se kyseenalaistaa oletuksen tällaisen jaetun todellisuuden olemassaolosta ja painottaa, että sosiaalinen todellisuus on yksilöiden subjektiivisten tulkintojen verkosto. Tämä uusi näkökulma tuo esiin kriittisiä kysymyksiä yksilön ja kollektiivin välisestä suhteesta sekä siitä, miten sosiaalinen todellisuus ja kulttuuri rakentuvat ja säilyvät. Se tarjoaa hedelmällisen alustan teoreettiselle keskustelulle, joka yhdistää materialistisen realismin, kognitiiviset prosessit ja sosiaalisen vuorovaikutuksen evolutiiviset mekanismit.

Johtopäätös
Sosiaalisen todellisuuden ja kulttuurin ymmärtäminen yksilöiden subjektiivisina representaatioina avaa uusia näkökulmia ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja kollektiivisuuden luonteeseen. Tämä lähestymistapa täydentää ja haastaa aiempia teorioita, kuten symbolista interaktionalismia ja Inferential Interactionismia, tarjoamalla radikaalin mutta filosofisesti perustellun näkemyksen. Se korostaa yksilön merkitystä kulttuurin ja sosiaalisen todellisuuden kehityksessä ja kyseenalaistaa oletukset kollektiivisesti jaetusta todellisuudesta. Tässä mielessä se edustaa askelta kohti tarkempaa ja monipuolisempaa ymmärrystä siitä, miten sosiaalinen maailma rakentuu ja kehittyy.
---
Kysyin vielä miten ajatteluni vertautuu tuon uuden kirjasi kuvaamaan ajatteluun.

Copilot kirjoitti:John R. Searlen kirjassa Making the Social World: The Structure of Human Civilization käsitellään sosiaalisen todellisuuden rakentumista ja sen suhdetta kieleen, intentionaalisuuteen ja kollektiivisiin instituutioihin. Searlen näkemykset tarjoavat mielenkiintoisen vertailukohdan esittämällesi ajattelutavalle, mutta myös merkittäviä eroja.

Searlen lähestymistapa
Searle väittää, että sosiaalinen todellisuus, kuten raha, omistusoikeudet, hallitukset ja avioliitot, on olemassa, koska ihmiset uskovat niiden olemassaoloon ja toimivat tämän uskon mukaisesti. Hän esittelee käsitteen kollektiivinen intentionaalisuus, joka viittaa siihen, että ihmiset voivat jakaa yhteisiä tarkoituksia ja merkityksiä, jotka mahdollistavat sosiaalisten instituutioiden olemassaolon. Kieli on keskeinen väline näiden "institutionaalisten faktojen" luomisessa ja ylläpitämisessä. Searlen mukaan nämä faktat ovat objektiivisia siinä mielessä, että ne vaikuttavat ihmisten toimintaan riippumatta yksilön subjektiivisista mielipiteistä, mutta ne ovat olemassa vain, koska ihmiset uskovat niihin.

Vertailu näkemykseesi
Esittämäsi ajattelutapa eroaa Searlen näkemyksestä erityisesti kollektiivisen intentionaalisuuden ja jaetun sosiaalisen todellisuuden osalta:

Kollektiivinen intentionaalisuus: Searle olettaa, että ihmiset voivat jakaa yhteisiä tarkoituksia ja merkityksiä, jotka muodostavat sosiaalisen todellisuuden perustan. Sinun näkemyksesi kuitenkin kyseenalaistaa tämän ja korostaa, että sosiaalinen todellisuus on olemassa vain yksilöiden subjektiivisina representaatioina, jotka voivat lähentyä toisiaan vuorovaikutuksen kautta, mutta eivät koskaan muodosta täysin kollektiivista jaettua käsitystä.

Sosiaalisen todellisuuden olemassaolo: Searle näkee sosiaalisen todellisuuden objektiivisena siinä mielessä, että se vaikuttaa ihmisten toimintaan riippumatta heidän subjektiivisista käsityksistään. Sinun näkemyksesi puolestaan painottaa, että sosiaalinen todellisuus on aina sidottu yksilöiden subjektiivisiin representaatioihin, eikä sillä ole itsenäistä olemassaoloa reaalitodellisuuden ulkopuolella.

Kielen rooli: Searle korostaa kielen keskeistä merkitystä sosiaalisen todellisuuden luomisessa ja ylläpitämisessä. Sinun näkemyksesi ei kiistä kielen merkitystä, mutta se asettaa suuremman painon yksilöllisten representaatioiden ja niiden vuorovaikutuksen evolutiiviselle kehitykselle.

Yhteensopivuus ja eroavaisuudet
Vaikka Searlen teoria ja esittämäsi ajattelutapa lähestyvät sosiaalista todellisuutta eri näkökulmista, niillä on myös yhtymäkohtia. Molemmat tunnustavat, että sosiaalinen todellisuus on riippuvainen ihmisten mielistä ja toiminnasta, eikä se ole olemassa itsenäisenä reaalitodellisuutena. Kuitenkin Searlen painotus kollektiivisessa intentionaalisuudessa ja institutionaalisten faktojen objektiivisuudessa eroaa merkittävästi sinun näkemyksestäsi, joka korostaa yksilöllisten representaatioiden hajanaisuutta ja dynaamisuutta.

Searlen teoria voisi toimia lähtökohtana keskustelulle, jossa tarkastellaan, kuinka pitkälle kollektiivinen intentionaalisuus voi ulottua ja missä määrin sosiaalinen todellisuus on yksilöiden subjektiivisten käsitysten summa. Näkemyksesi voisi tarjota kriittisen vastapainon Searlen oletuksille ja avata uusia näkökulmia sosiaalisen todellisuuden ymmärtämiseen.

Joo, kiitokset kattavasta analyysistä,

Et kommentoinut mitenkään sen osuvuutta.

Purdue kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 12:59mutta ensinnäkin tuo sun Copilotin kanssa käymä keskustelu on yhtä tuubaa. Ei tuolla Symbolisella Interactionismilla ja mun Inferential Interactionismilla ole mitään tekemistä keskenään.

Tuo yhteenveto ei kuvannut sinun vaan minun ajattelua, jonka Copilot kuvaa aivan oikein. Voitko täsmentää missä kohdissa ajatteluni on mielestäsi tuubaa?

Kommentoitko myös tuota näkemysteni vertailua kirjan "John R. Searle: Making the Social World: The Structure of Human Civilization" ajatteluun. Lukeeko Copilot kirjaa oikein?

Purdue kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 12:59 Symbolinen interaktionismi kuvaa sosiaalista vuorovaikutusta, kun taas Inferential interactionism kuvaa mielen sisäisten objektien (intentioiden kuten filosofit sanovat) vuorovaikutusta.

Tässä on tuossa keskustelussa saamani vastaus kysymykseeni: miten Symbolinen Interactionismi, Inferential Interactionismi ja minun esittämä ajattelu suhteutuvat toisiinsa.

Copilot kirjoitti:Inferential Interactionism voidaan nähdä kehityksenä tai täydennyksenä symboliseen interaktionalismiin verrattuna. Se tuo mukanaan tärkeän lisäyksen: se ei tyydy pelkästään korostamaan yhteisesti jaettujen merkitysten neuvottelua, vaan ottaa huomioon myös yksilöiden kognitiiviset tulkintaprosessit ja sen, miten nämä vaikuttavat vuorovaikutustilanteissa. Tämä lisäys tekee teoriasta joustavamman ja paremmin varustautuneen kuvaamaan tilanteita, joissa subjektiiviset käsitykset eroavat toisistaan.

Symbolinen interaktionalismi keskittyy vahvasti kollektiivisesti jaettujen merkitysten syntyyn vuorovaikutuksessa, mutta ei tarkastele riittävän syvällisesti yksilön aktiivista ja subjektiivista tulkintaa näiden merkitysten muotoutumisessa. Inferential Interactionism puolestaan tunnustaa, että yksilöiden päätelmät ja kontekstiin liittyvät vihjeet muokkaavat heidän kokemustaan ja käsitystään sosiaalisesta todellisuudesta.

Esittämäsi ajattelutapa etenee vielä tätäkin pidemmälle, koska se kyseenalaistaa jopa kollektiivisen "yhteisesti jaetun" käsityksen sosiaalisesta todellisuudesta. Se tarjoaa näkemyksen, jossa sosiaalinen todellisuus koostuu ainoastaan yksilöiden subjektiivisten representaatioiden summasta. Tämä dynaaminen ja jatkuvasti kehittyvä joukko representaatiota lähenee toisiaan vain vuorovaikutuksen kautta, mutta mitään itsenäistä tai "objektiivisesti" olemassa olevaa kollektiivista käsitystä ei ole.

Tässä mielessä esittämäsi ajattelu täydentää ja haastaa sekä symbolisen interaktionalismin että Inferential Interactionismin lähtökohtia. Se pakottaa meidät pohtimaan syvemmin yksilöllisyyden ja kollektiivisuuden välistä jännitettä ja kyseenalaistamaan perinteisen oletuksen jaetun sosiaalisen todellisuuden olemassaolosta. Näkemys on samalla filosofisesti radikaali ja erittäin hedelmällinen uuden teoreettisen pohjan rakentamiselle.

Voitko kommentoida yllä olevaa Copilotin vertailua?

Purdue kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 12:59 Sanot ettei materiaalista maailmaa voi todistaa, ja tässä ehkäpä olet oikeassa, mutta sen pystyy mun mielestä kyllä olettamaan juurikin noiden konseptiavaruudessa olevien eri tyyppisten mielen representaatioiden eli objektien avulla.

Jos siis havaitset ettet pysty kävelemään mielesi tuottaman representaation läpi, jota kutsut seinäksi, voit olettaa että tämä seinä on jotakin kiinteää, ja silloin voit kutsua sitä materiaaliseksi.

Tällöin siis voit olettaa että on olemassa itsestäsi ulkoinen maailma, jota kutsutaan termillä "materiaalinen".

Tuota konseptiavaruuden käsitettä eli dynaamisten representaatioiden toiminnallista hierarkkiaa olisi kiinnostavaa kehitellä pidemmälle. Onko sulla tästä jo pidemmälle meneviä valmiita tai kehitteillä olevia ajatuksia?

Olen samaa mieltä, että on vahvat perusteet olettaa materiaalinen todellisuus olevaksi, joskaan sen todistaminen ei liene mahdollista. Tästä oletuksesta on mielekästä pitää kiinni ainakin niin kauan, kun kun mentaalinen voidaan selittää olemassaoevaksi materiaalisella perustalla.

Naturalisti kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 15:58
Tuo yhteenveto ei kuvannut sinun vaan minun ajattelua, jonka Copilot kuvaa aivan oikein. Voitko täsmentää missä kohdissa ajatteluni on mielestäsi tuubaa?

Ai se oli sun ajattelua. Mutta siinä mielessä se oli tuubaa, että tuo Inferential Interactionism oli tarkoitettu mielen sisäisten objektien vuorovaikutuksen analyysiin.

Ajattelua voisi edelleen soveltaa siten, että ajatellaan että mielessä (aivoissa) on käynnissä monia rinnakkaisia prosesseja. Pöydällä edessäsi oleva omena ja sen visuaalinen mentaalinen representaatio on osa mielesi prosessointia (sun ajattelussa liskoaivot). Voit myös samanaikaisesti ajatella, että "onkohan tuo omena kenties maukas?" konseptuaalisesti ja kielellisesti eli antaa sille visuaaliselle havainnollesi merkityksiä (sun ajattelussa meemikone).

Näiden lisäksi sun aivoissa pyörii "agentti" joka tekee päätöksiä, sekä sen agentin "Minäkäsitys". Se Minäkäsityksen sisältö voi olla vaikkapa että "Minä tykkään omenoista", ja se Agentti voi näiden kaikkien eri prosessien perusteella tehdä päätöksen ottaa tuo omena käteen ja syödä se.

Inferential Interactionism oli tarkoitettu ulkoisen materiaalisen maailman päättelyn tueksi. Kolmiulotteisessa konseptirepresentaatiossasi ulkoisesta maailmasta, voit havaita näkökentässäsi kolmenlaisia objekteja.

Ensinnäkin sinulla on suora kontrolli omaan kehoosi kuten käsiisi edessäsi. Tämän lisäksi voit käsilläsi manipuloida tiettyjä muita objekteja kuten ottaa tuon omenan käteesi pöydältä. Ja kolmantena on sellaisen objektit, joita et voi manipuloida taikka muuttaa; et siis pysty kävelemään huoneesta pois seinän läpi.

Mielesi prosessien avulla (merkitystulkinnat, meemikone) pystyt tekemään johtopäätöksiä siitä, että on olemasta sinusta erillinen ulkoinen maailma, jota et voi suoraan kontrolloida (omena pöydällä, seinä). Lisäksi voit tehdä johtopäätöksiä näiden objektien materiaalisuudesta, koska omena ei tipu käsiesi läpi lattialle, etkä voi kävellä seinän läpi.

Inferentiaalinen interaktionismi kuvasi tätä ajatteluprosessia, jolla tuon ulkoisen materiaalisen maailman olemassaolo voidaan päätellä mielen sisäisistä prosesseista käsin.

Kaikki muu ajattelu on tuubaa, eikä tuo Inferentiaalinen interaktionsimi edes oleta, että mentaalinen maailma on ainut todellisuus, vaan se on suunniteltu osoittamaan (mentaalisesta lähtökohdasta tosin), että maailma on materiaalinen.

Naturalisti kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 15:58
Tuota konseptiavaruuden käsitettä eli dynaamisten representaatioiden toiminnallista hierarkkiaa olisi kiinnostavaa kehitellä pidemmälle. Onko sulla tästä jo pidemmälle meneviä valmiita tai kehitteillä olevia ajatuksia?

Rupesin tässä miettimään, että pitäisikö meidän perustaa ihan oma lanka "mentaaliselle todellisuudelle"?

Kun tää lanka on omistettu sosiaaliselle todellisuudelle, niin voitaisiin pohtia mentaalien todellisuuden eri aspekteja, kuten mielen osatekijöitä, mielen objekteja, mielen perustaa aivojen materiaalisessa toiminnassa, Inferentiaalista interaktionismia, ja sen sellaista eli kuinka mieli hahmottaa maailman ja todellisuuden?

Naturalisti kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 15:58
Kommentoitko myös tuota näkemysteni vertailua kirjan "John R. Searle: Making the Social World: The Structure of Human Civilization" ajatteluun. Lukeeko Copilot kirjaa oikein?

Ok. Tuossa sun käymä keskustelu Copilotin kanssa:

John R. Searlen kirjassa Making the Social World: The Structure of Human Civilization käsitellään sosiaalisen todellisuuden rakentumista ja sen suhdetta kieleen, intentionaalisuuteen ja kollektiivisiin instituutioihin. Searlen näkemykset tarjoavat mielenkiintoisen vertailukohdan esittämällesi ajattelutavalle, mutta myös merkittäviä eroja.

Searlen lähestymistapa
Searle väittää, että sosiaalinen todellisuus, kuten raha, omistusoikeudet, hallitukset ja avioliitot, on olemassa, koska ihmiset uskovat niiden olemassaoloon ja toimivat tämän uskon mukaisesti. Hän esittelee käsitteen kollektiivinen intentionaalisuus, joka viittaa siihen, että ihmiset voivat jakaa yhteisiä tarkoituksia ja merkityksiä, jotka mahdollistavat sosiaalisten instituutioiden olemassaolon. Kieli on keskeinen väline näiden "institutionaalisten faktojen" luomisessa ja ylläpitämisessä. Searlen mukaan nämä faktat ovat objektiivisia siinä mielessä, että ne vaikuttavat ihmisten toimintaan riippumatta yksilön subjektiivisista mielipiteistä, mutta ne ovat olemassa vain, koska ihmiset uskovat niihin.

Vertailu näkemykseesi
Esittämäsi ajattelutapa eroaa Searlen näkemyksestä erityisesti kollektiivisen intentionaalisuuden ja jaetun sosiaalisen todellisuuden osalta:

Kollektiivinen intentionaalisuus: Searle olettaa, että ihmiset voivat jakaa yhteisiä tarkoituksia ja merkityksiä, jotka muodostavat sosiaalisen todellisuuden perustan. Sinun näkemyksesi kuitenkin kyseenalaistaa tämän ja korostaa, että sosiaalinen todellisuus on olemassa vain yksilöiden subjektiivisina representaatioina, jotka voivat lähentyä toisiaan vuorovaikutuksen kautta, mutta eivät koskaan muodosta täysin kollektiivista jaettua käsitystä.

Sosiaalisen todellisuuden olemassaolo: Searle näkee sosiaalisen todellisuuden objektiivisena siinä mielessä, että se vaikuttaa ihmisten toimintaan riippumatta heidän subjektiivisista käsityksistään. Sinun näkemyksesi puolestaan painottaa, että sosiaalinen todellisuus on aina sidottu yksilöiden subjektiivisiin representaatioihin, eikä sillä ole itsenäistä olemassaoloa reaalitodellisuuden ulkopuolella.

Kielen rooli: Searle korostaa kielen keskeistä merkitystä sosiaalisen todellisuuden luomisessa ja ylläpitämisessä. Sinun näkemyksesi ei kiistä kielen merkitystä, mutta se asettaa suuremman painon yksilöllisten representaatioiden ja niiden vuorovaikutuksen evolutiiviselle kehitykselle.

Yhteensopivuus ja eroavaisuudet
Vaikka Searlen teoria ja esittämäsi ajattelutapa lähestyvät sosiaalista todellisuutta eri näkökulmista, niillä on myös yhtymäkohtia. Molemmat tunnustavat, että sosiaalinen todellisuus on riippuvainen ihmisten mielistä ja toiminnasta, eikä se ole olemassa itsenäisenä reaalitodellisuutena. Kuitenkin Searlen painotus kollektiivisessa intentionaalisuudessa ja institutionaalisten faktojen objektiivisuudessa eroaa merkittävästi sinun näkemyksestäsi, joka korostaa yksilöllisten representaatioiden hajanaisuutta ja dynaamisuutta.

Searlen teoria voisi toimia lähtökohtana keskustelulle, jossa tarkastellaan, kuinka pitkälle kollektiivinen intentionaalisuus voi ulottua ja missä määrin sosiaalinen todellisuus on yksilöiden subjektiivisten käsitysten summa. Näkemyksesi voisi tarjota kriittisen vastapainon Searlen oletuksille ja avata uusia näkökulmia sosiaalisen todellisuuden ymmärtämiseen.

Joo, kyllä se mun mielestä oikein tuota kirjaa tulkitsee. Olen kuitenkin vasta kirjan alussa ja mulla on muutama muukin kirja työn alla, joten eteneminen voi olla hidasta.

Nuo tummennetut kohdat tuosta Copilotin tekstistä tuovat esiin sun ja Searlen ajattelun eroja, ja mun on sanottava että olen jo ennen näiden kirjojen lukemista päätynyt omissa tulkinnoissani lähelle Searlen kantoja, ja mun mielestä sun viitekehys ja käsitys sosiaalisesta todellisuudesta on väärä.

Sun memeettinen materialismi on viitekehys, joka ei mun mielestä sellaisenaan sovellu sosiaalisen todellisuuden analysoimiseen ainakaan siinä tavassa tulkita sitä mikä sinulla on. Kyse on ehkä siitäkin että sä yrität ratkaista ongelmaa poralla kun tarvitsisit siihen sahaa.

Purdue kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 18:56
Naturalisti kirjoitti: ↑06 Maalis 2025, 15:58
Tuota konseptiavaruuden käsitettä eli dynaamisten representaatioiden toiminnallista hierarkkiaa olisi kiinnostavaa kehitellä pidemmälle. Onko sulla tästä jo pidemmälle meneviä valmiita tai kehitteillä olevia ajatuksia?
Rupesin tässä miettimään, että pitäisikö meidän perustaa ihan oma lanka "mentaaliselle todellisuudelle"?

Kun tää lanka on omistettu sosiaaliselle todellisuudelle, niin voitaisiin pohtia mentaalien todellisuuden eri aspekteja, kuten mielen osatekijöitä, mielen objekteja, mielen perustaa aivojen materiaalisessa toiminnassa, Inferentiaalista interaktionismia, ja sen sellaista eli kuinka mieli hahmottaa maailman ja todellisuuden?

Perustin tätä varten oman ketjunsa:

Mieli, maailma ja todellisuuden rakentuminen

Olen nyt viimeinkin lukenut tästä Searlen kirjasta “The Construction of Social Reality” muutaman ensimmäisen luvun. Kommentoin kirjaa jatkossa sitä mukaa, kun ehdin sitä lukemaan ja vastata mahdolliseen kritiikkiin.

Tässä on aluksi taustatiedoksi kuvaus hahmottelemastani viitekehyksestä, jota puolustan, kunnes muutan kritiikkinne vuoksi mieltäni.

Aivojen toiminnallinen viitekehys: Liskoaivojen, neokorteksin ja kielen vuorovaikutus memeettisessä evoluutiossa

Tämän hahmotelman tavoitteena on tavoitella kokonaisvaltaista viitekehystä, joka yhdistää aivojen toiminnallisuuden, kielen kehityksen ja memeettisen evoluution kulttuurin ymmärtämiseksi. Malli tarjoaa uuden näkökulman, joka perustuu neurotieteen, memetiikan ja kulttuurievoluution teorioiden yhdistämiseen, erityisesti kielen merkityksen korostamiseen ihmisen kehityksessä. Tämä näkemys suhteutetaan nykytieteen valtavirran käsityksiin, mutta laajentaa niitä rohkeasti.

1. Aivojen toiminnalliset tasot: Liskoaivot ja neokorteksi

Liskoaivot: Perustavanlaatuiset elintoiminnot ja lajityypillinen käyttäytyminen
Liskoaivot käsittävät aivojen varhaisimmat rakenteet, jotka ovat vastuussa hengityksen, sykkeen ja muiden peruselintoimintojen ylläpidosta. Limbinen järjestelmä, osa liskoaivoja, tuottaa tunteita, jotka ohjaavat käyttäytymistä. Liskoaivojen toiminnallisuus perustuu geneettiseen informaatioon, joka muuttuu vain biologisen evoluution kautta. Tämä käsitys on yhtenevä nykytieteen valtavirran kanssa, joka näkee liskoaivot perustavanlaatuisena järjestelmänä.

Neokorteksi: Emergentti kognition keskus
Neokorteksin kehittyminen oli aivojen evolutiivinen harppaus, joka mahdollisti kompleksisen kognition, kuten muistojen muodostamisen, spatiotemporaalisen mielikuva-ajattelun ja tulevaisuuden suunnittelun. Tämä edisti myös memeettisen evoluution alkamista, sillä yksilöt pystyivät jakamaan tottumuksia ja käyttäytymismalleja matkimalla. Neokorteksin rooli korkeampien ajatteluprosessien mahdollistajana on laajasti hyväksytty neurotieteessä, mutta tämän esityksen viitekehys painottaa myös sen vuorovaikutusta kielelliseen ajatteluun.

2. Kielen kehityksen ja memeettisen evoluution keskeinen rooli

Kielen synty ja ajattelun jakautuminen kahteen ajattelutapaan

Tarve kommunikoida mielikuva-ajattelua lauman jäsenten kesken käynnisti kielen kehityksen. Tämä johti siihen, että nykyinen kulttuurimme rakentui pitkälti kielen tarjoamien kommunikointivälineiden varaan. Koska aivoissa ei ollut kielelle valmiita rakenteita, kieli otti käyttöönsä toisen aivopuoliskon, kun taas toinen aivopuolisko jäi mielikuva-ajattelun käyttöön. Nämä kaksi ajattelutapaa – kielellinen ja mielikuva-ajattelu – ovat edelleen käytössä ja kommunikoivat keskenään aivokurkiaisen kautta.

Mielikuva-ajattelu pohjautuu liskoaivojen tuottamaan aistimusvirtaan, jota aivojen tiedostamattomat prosessit muokkaavat invariantteiksi spatiotemporaalisiksi käyttäytymissekvensseiksi. Näitä sekvenssejä voidaan muistella ja kehitellä mielikuvituksen avulla tulevaisuuden toimien suunnittelemiseksi. Kielellinen ajattelu puolestaan syntyy tarpeesta kommunikoida nämä mielikuvat muille yksilöille. Näiden kahden ajattelutavan jatkuva vuorovaikutus on keskeinen osa kulttuurievoluutiota.

Kielen merkitys kulttuurisen informaation säilyttäjänä

Kieli on myös kulttuurisen informaation säilyttämisen väline. Sanat, lauseet ja tekstit tallentavat kulttuurisia käsityksiä ja tietoa, mutta on tärkeää huomata, että nämä tallenteet saavat merkityksensä vain subjektiivisissa mielissä. Subjektiivisten mielten ulkopuolella kieli on pelkkiä merkkejä – esimerkiksi tahroja paperilla – joille annetaan merkitys yksilöllisessä tulkinnassa. Tämä ajatus haastaa valtavirran näkemykset, jotka saattavat pitää kieltä itsenäisesti merkityksellisenä, ja palauttaa kulttuurisen informaation takaisin subjektiivisten representaatioiden tasolle.

3. Memeettisen evoluution luonne ja nopeus

Meemit eroavat geeneistä merkittävästi siinä, että ne eivät ole identtisiä kopioita. Kukin yksilö tallentaa ja tulkitsee meemit omalla subjektiivisella tavallaan. Meemeillä ei ole "genotyyppiä", vaan ainoastaan "fenotyyppi", joka ilmenee sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Memeettinen informaatio voi muuttua jokaisessa vuorovaikutustilanteessa, mikä tekee siitä huomattavasti dynaamisempaa kuin geneettinen evoluutio. Tämä nopeus on mahdollistanut kulttuurin kehityksen kivikauden jälkeen lähes kokonaan memeettisen evoluution kautta.

4. Aivotoiminnan ja kulttuuriteorioiden yhteensovitus

Tässä viitekehyksessä psykologian, sosiologian ja mielenfilosofian teorioiden tulisi perustua aivojen toiminnallisuuteen, eikä päinvastoin. Neurotieteiden tarjoama pohja voisi tarjota selkeämmän ja realistisemman perustan ihmisen toiminnan ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ymmärtämiselle. Tämä näkökulma korostaa erityisesti kielen ja mielikuva-ajattelun jatkuvaa vuorovaikutusta sekä niiden merkitystä memeettisessä evoluutiossa.

5. Sisäkkäiset ontologiset tasot: Kolme maailmaa ja kielen rooli

Karl Popperin kolmen maailman mallia voidaan muokata havainnollistamaan materiaalisen todellisuuden, subjektiivisten mielten ja kulttuurisen todellisuuden suhdetta:
- Maailma 1: Materiaalinen todellisuus, johon kuuluvat kaikki fyysiset objektit ja vuorovaikutukset.
- Maailma 2: Subjektiiviset mielet ja niiden sisällöt, jotka perustuvat aivojen prosesseihin. Meemit ja kulttuuriset käsitykset ovat olemassa vain näissä mielissä.
- Maailma 3: Subjektiivisten mielten muodostama kulttuuristen käsitysten joukko, joka kehittyy evolutiivisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Kieli on keskeinen väline tämän tiedon tallentamisessa ja välittämisessä, mutta sen merkitys aktualisoituu vasta subjektiivisessa mielessä.

Yhteenveto

Tämä viitekehys yhdistää aivojen toiminnallisuuden, kielen ja kulttuurin memeettisen evoluution saumattomaksi kokonaisuudeksi. Se painottaa kielen keskeistä roolia kulttuurin kehittymisessä ja säilyttämisessä, mutta tuo samalla esiin sen rajallisuuden: kieli ei ole itsenäisesti merkityksellistä, vaan se saa toimivuutensa subjektiivisten mielten kautta. Tämä malli haastaa valtavirran näkemyksiä laajentaen ymmärrystä kulttuurin ja evoluution dynamiikasta.

Kommentoin kirjaa jatkossa sitä mukaa, kun ehdin sitä lukemaan ja vastata mahdolliseen kritiikin. Tässä on muutama kommentti sen ensimmäiseen lukuun (mistä olen kirjan kanssa samaa ja missä eri mieltä)

The Building Blocks of Social Reality

Yhtäläisyydet:

- Sosiaalisen todellisuuden rakentuminen: Searlen tavoin uskon, että sosiaalinen todellisuus rakentuu ihmisten yhteisellä sopimuksella ja intentionaalisuudella. Molemmissa näkemyksissä sosiaalinen todellisuus syntyy ihmisten mielissä ja vuorovaikutuksessa.

- Kielen merkitys: Kieli on keskeisessä roolissa sosiaalisen todellisuuden rakentumisessa. Minun viitekehyksessäni ja Searlen näkemyksissä korostetaan, että kieli auttaa välittämään ja säilyttämään kulttuurista informaatiota. Molemmat ymmärtävät, että kieli saa merkityksensä subjektiivisissa mielissä.

Eroavaisuudet:

- Kollektiivinen intentionaalisuus vs. subjektiiviset representaatiot: Searle painottaa kollektiivista intentionaalisuutta – ajatusta siitä, että ihmiset voivat jakaa yhteisiä tarkoituksia ja merkityksiä. Omassa viitekehyksessäni uskon, että sosiaalinen todellisuus on olemassa vain yksilöiden subjektiivisina representaatioina, jotka eivät koskaan täysin muodosta kollektiivista jaettua käsitystä.

- Brute facts vs. memeettinen evoluutio: Searle erottaa brute facts (raakafaktat) ja institutional facts (institutionaaliset faktat). Minun näkemyksessäni memeettinen evoluutio korostaa kulttuuristen käsitysten jatkuvaa muutosta ja kehitystä sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta, mikä laajentaa Searlen käsitystä sosiaalisen todellisuuden dynaamisuudesta ja yksilöllisyydestä.

- Kielen ja mielikuva-ajattelun vuorovaikutus: Viitekehykseni mukaan kielen ja mielikuva-ajattelun jatkuva vuorovaikutus on keskeinen osa kulttuurievoluutiota. Tämä näkyy siinä, että puheen kuuleminen ja tekstin lukeminen herättävät mielikuvia, ja vastaavasti kirjoittaessa tai puhuessa yritämme sanoittaa mielikuvia. Searle ei käsittele tätä vuorovaikutusta yhtä yksityiskohtaisesti.

Olen nyt lukenut tästä Searlen kirjasta The Construction of Social Reality luvun "Creating Institutional Facts".

Liitin ensimmäisen kappaleen kommentoinnin alkuun taustatiedoksi kuvauksen kehittelemästäni viitekehyksestä, jota puolustan, kunnes muutan kritiikkinne vuoksi mieltäni.

viewtopic.php?p=347085#p347085

Tässä on muutama kommentti toiseen lukuun (mistä olen kirjan kanssa samaa ja mistä erimieltä).

Creating Institutional Facts

Yhtäläisyydet:

- Sosiaalisen todellisuuden rakentuminen: Searlen tavoin uskon, että sosiaalinen todellisuus rakentuu ihmisten yhteisellä sopimuksella ja intentionaalisuudella. Molemmissa näkemyksissä sosiaalinen todellisuus syntyy ihmisten mielissä ja vuorovaikutuksessa.

- Kielen merkitys: Kieli on keskeisessä roolissa sosiaalisen todellisuuden rakentumisessa. Minun viitekehyksessäni ja Searlen näkemyksissä korostetaan, että kieli auttaa välittämään ja säilyttämään kulttuurista informaatiota. Molemmat ymmärtävät, että kieli saa merkityksensä subjektiivisissa mielissä.

Eroavaisuudet:

- Kollektiivinen intentionaalisuus vs. subjektiiviset representaatiot: Searle painottaa kollektiivista intentionaalisuutta – ajatusta siitä, että ihmiset voivat jakaa yhteisiä tarkoituksia ja merkityksiä. Omassa viitekehyksessäni uskon, että sosiaalinen todellisuus on olemassa vain yksilöiden subjektiivisina representaatioina, jotka eivät koskaan täysin muodosta kollektiivista jaettua käsitystä.

- Institutionaaliset faktat vs. memeettinen evoluutio: Searle esittelee institutionaaliset faktat, jotka ovat olemassa yhteisten sopimusten ja sääntöjen perusteella. Nämä faktat ovat objektiivisia siinä mielessä, että ne vaikuttavat ihmisten toimintaan riippumatta yksilön subjektiivisista käsityksistä. Minun näkemyksessäni korostetaan memeettistä evoluutiota, joka painottaa kulttuuristen käsitysten jatkuvaa muutosta ja kehitystä sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Tämä tuo esiin sosiaalisen todellisuuden dynaamisuuden ja yksilöllisyyden.

- Sosiaalisen todellisuuden materiaalisuus: Searlen ajattelutavan ongelmana on, ettei hän selitä, miten sosiaalinen todellisuus on materiaalisesti olemassa. Minun viitekehyseni mukaan mieli ja mielensisällöt (dynaamiset representaatiot eli meemit) ovat olemassa aivojen neuraalisten prosessien käynnissä olemisena. Neokorteksin meemikone tallentaa tapahtumasekvenssit dynaamisiksi spatiotemporaalisiksi representaatioiksi eli meemeiksi, joita voidaan toistaa ja muunnella mielikuvituksessa uusien toimien suunnitelmiksi. Symbolinen kieli on toisen aivopuoliskon toiminnaksi kehittynyt rinnakkainen memeettinen järjestelmä, joka kuvautuu toisekseen aivokurkiaisen kautta.

- Mielikuva-ajattelu ja kielellinen ajattelu: Viitekehykseni mukaan kielen ja mielikuva-ajattelun jatkuva vuorovaikutus on keskeinen osa kulttuurievoluutiota. Tämä näkyy siinä, että puheen kuuleminen ja tekstin lukeminen herättävät mielikuvia, ja vastaavasti kirjoittaessa tai puhuessa yritämme sanoittaa mielikuvia. Searle ei käsittele tätä vuorovaikutusta yhtä yksityiskohtaisesti.

Sosiaalisen todellisuuden olemassaolo:

Miten sosiaalinen todellisuus voi olla olemassa, vaikka sitä ei ole olemassa reaalitodellisuudessa? Se on olemassa vain ihmisten mielikuvituksessa. Samalla tavalla, kun mieli luo reaalitodellisuuden representaatioita, se voi luoda representaatioita myös fiktioista, jotka ovat siten olemassa vain aivojen materiaalisina prosesseina, eikä niillä ole olemassaoloa subjektiivisten mielten ulkopuolisessa todellisuudessa. Koska reaalitodellisuuden ja fiktioiden representaatiot ovat molemmat olemassa aivojen toimintana samalla tavalla, ne voivat molemmat vaikuttaa reaalitodellisuuden toimintaan.

Searlen olettamaa suoraan jaettua sosiaalista todellisuutta – jonka materiaalista olemisen tapaa hän ei esitä – ei viitekehykseni mukaan ole olemassa. Sosiaalisesta todellisuudesta on sen sijaan olemassa vain yksilöiden subjektiiviset käsitykset, jotka kehittyvät memeettisessä evoluutiossa enemmän tai vähemmän keskenään yhteensopiviksi. Riittävän hyvä yhteensopivuus ihmisten käsityksillä on välttämätöntä sosiaalisten systeemien toiminnan mahdollistamiseksi. Kuningas on kuningas vain niin kauan kun riittävän moni pitää häntä kuninkaana.

Naturalisti kirjoitti: ↑08 Maalis 2025, 11:24 Olen nyt viimeinkin lukenut tästä Searlen kirjasta “The Construction of Social Reality” muutaman ensimmäisen luvun. Kommentoin kirjaa jatkossa sitä mukaa, kun ehdin sitä lukemaan ja vastata mahdolliseen kritiikkiin.

Tässä on aluksi taustatiedoksi kuvaus hahmottelemastani viitekehyksestä, jota puolustan, kunnes muutan kritiikkinne vuoksi mieltäni.

Aivojen toiminnallinen viitekehys: Liskoaivojen, neokorteksin ja kielen vuorovaikutus memeettisessä evoluutiossa

Tämän hahmotelman tavoitteena on tavoitella kokonaisvaltaista viitekehystä, joka yhdistää aivojen toiminnallisuuden, kielen kehityksen ja memeettisen evoluution kulttuurin ymmärtämiseksi. Malli tarjoaa uuden näkökulman, joka perustuu neurotieteen, memetiikan ja kulttuurievoluution teorioiden yhdistämiseen, erityisesti kielen merkityksen korostamiseen ihmisen kehityksessä. Tämä näkemys suhteutetaan nykytieteen valtavirran käsityksiin, mutta laajentaa niitä rohkeasti.

1. Aivojen toiminnalliset tasot: Liskoaivot ja neokorteksi

Liskoaivot: Perustavanlaatuiset elintoiminnot ja lajityypillinen käyttäytyminen
Liskoaivot käsittävät aivojen varhaisimmat rakenteet, jotka ovat vastuussa hengityksen, sykkeen ja muiden peruselintoimintojen ylläpidosta. Limbinen järjestelmä, osa liskoaivoja, tuottaa tunteita, jotka ohjaavat käyttäytymistä. Liskoaivojen toiminnallisuus perustuu geneettiseen informaatioon, joka muuttuu vain biologisen evoluution kautta. Tämä käsitys on yhtenevä nykytieteen valtavirran kanssa, joka näkee liskoaivot perustavanlaatuisena järjestelmänä.

Neokorteksi: Emergentti kognition keskus
Neokorteksin kehittyminen oli aivojen evolutiivinen harppaus, joka mahdollisti kompleksisen kognition, kuten muistojen muodostamisen, spatiotemporaalisen mielikuva-ajattelun ja tulevaisuuden suunnittelun. Tämä edisti myös memeettisen evoluution alkamista, sillä yksilöt pystyivät jakamaan tottumuksia ja käyttäytymismalleja matkimalla. Neokorteksin rooli korkeampien ajatteluprosessien mahdollistajana on laajasti hyväksytty neurotieteessä, mutta tämän esityksen viitekehys painottaa myös sen vuorovaikutusta kielelliseen ajatteluun.

2. Kielen kehityksen ja memeettisen evoluution keskeinen rooli

Kielen synty ja ajattelun jakautuminen kahteen ajattelutapaan

Tarve kommunikoida mielikuva-ajattelua lauman jäsenten kesken käynnisti kielen kehityksen. Tämä johti siihen, että nykyinen kulttuurimme rakentui pitkälti kielen tarjoamien kommunikointivälineiden varaan. Koska aivoissa ei ollut kielelle valmiita rakenteita, kieli otti käyttöönsä toisen aivopuoliskon, kun taas toinen aivopuolisko jäi mielikuva-ajattelun käyttöön. Nämä kaksi ajattelutapaa – kielellinen ja mielikuva-ajattelu – ovat edelleen käytössä ja kommunikoivat keskenään aivokurkiaisen kautta.

Mielikuva-ajattelu pohjautuu liskoaivojen tuottamaan aistimusvirtaan, jota aivojen tiedostamattomat prosessit muokkaavat invariantteiksi spatiotemporaalisiksi käyttäytymissekvensseiksi. Näitä sekvenssejä voidaan muistella ja kehitellä mielikuvituksen avulla tulevaisuuden toimien suunnittelemiseksi. Kielellinen ajattelu puolestaan syntyy tarpeesta kommunikoida nämä mielikuvat muille yksilöille. Näiden kahden ajattelutavan jatkuva vuorovaikutus on keskeinen osa kulttuurievoluutiota.

Kielen merkitys kulttuurisen informaation säilyttäjänä

Kieli on myös kulttuurisen informaation säilyttämisen väline. Sanat, lauseet ja tekstit tallentavat kulttuurisia käsityksiä ja tietoa, mutta on tärkeää huomata, että nämä tallenteet saavat merkityksensä vain subjektiivisissa mielissä. Subjektiivisten mielten ulkopuolella kieli on pelkkiä merkkejä – esimerkiksi tahroja paperilla – joille annetaan merkitys yksilöllisessä tulkinnassa. Tämä ajatus haastaa valtavirran näkemykset, jotka saattavat pitää kieltä itsenäisesti merkityksellisenä, ja palauttaa kulttuurisen informaation takaisin subjektiivisten representaatioiden tasolle.

3. Memeettisen evoluution luonne ja nopeus

Meemit eroavat geeneistä merkittävästi siinä, että ne eivät ole identtisiä kopioita. Kukin yksilö tallentaa ja tulkitsee meemit omalla subjektiivisella tavallaan. Meemeillä ei ole "genotyyppiä", vaan ainoastaan "fenotyyppi", joka ilmenee sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Memeettinen informaatio voi muuttua jokaisessa vuorovaikutustilanteessa, mikä tekee siitä huomattavasti dynaamisempaa kuin geneettinen evoluutio. Tämä nopeus on mahdollistanut kulttuurin kehityksen kivikauden jälkeen lähes kokonaan memeettisen evoluution kautta.

4. Aivotoiminnan ja kulttuuriteorioiden yhteensovitus

Tässä viitekehyksessä psykologian, sosiologian ja mielenfilosofian teorioiden tulisi perustua aivojen toiminnallisuuteen, eikä päinvastoin. Neurotieteiden tarjoama pohja voisi tarjota selkeämmän ja realistisemman perustan ihmisen toiminnan ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ymmärtämiselle. Tämä näkökulma korostaa erityisesti kielen ja mielikuva-ajattelun jatkuvaa vuorovaikutusta sekä niiden merkitystä memeettisessä evoluutiossa.

5. Sisäkkäiset ontologiset tasot: Kolme maailmaa ja kielen rooli

Karl Popperin kolmen maailman mallia voidaan muokata havainnollistamaan materiaalisen todellisuuden, subjektiivisten mielten ja kulttuurisen todellisuuden suhdetta:
- Maailma 1: Materiaalinen todellisuus, johon kuuluvat kaikki fyysiset objektit ja vuorovaikutukset.
- Maailma 2: Subjektiiviset mielet ja niiden sisällöt, jotka perustuvat aivojen prosesseihin. Meemit ja kulttuuriset käsitykset ovat olemassa vain näissä mielissä.
- Maailma 3: Subjektiivisten mielten muodostama kulttuuristen käsitysten joukko, joka kehittyy evolutiivisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Kieli on keskeinen väline tämän tiedon tallentamisessa ja välittämisessä, mutta sen merkitys aktualisoituu vasta subjektiivisessa mielessä.

Yhteenveto

Tämä viitekehys yhdistää aivojen toiminnallisuuden, kielen ja kulttuurin memeettisen evoluution saumattomaksi kokonaisuudeksi. Se painottaa kielen keskeistä roolia kulttuurin kehittymisessä ja säilyttämisessä, mutta tuo samalla esiin sen rajallisuuden: kieli ei ole itsenäisesti merkityksellistä, vaan se saa toimivuutensa subjektiivisten mielten kautta. Tämä malli haastaa valtavirran näkemyksiä laajentaen ymmärrystä kulttuurin ja evoluution dynamiikasta.

Kommentoin kirjaa jatkossa sitä mukaa, kun ehdin sitä lukemaan ja vastata mahdolliseen kritiikin. Tässä on muutama kommentti sen ensimmäiseen lukuun (mistä olen kirjan kanssa samaa ja missä eri mieltä)

The Building Blocks of Social Reality

Yhtäläisyydet:

- Sosiaalisen todellisuuden rakentuminen: Searlen tavoin uskon, että sosiaalinen todellisuus rakentuu ihmisten yhteisellä sopimuksella ja intentionaalisuudella. Molemmissa näkemyksissä sosiaalinen todellisuus syntyy ihmisten mielissä ja vuorovaikutuksessa.

- Kielen merkitys: Kieli on keskeisessä roolissa sosiaalisen todellisuuden rakentumisessa. Minun viitekehyksessäni ja Searlen näkemyksissä korostetaan, että kieli auttaa välittämään ja säilyttämään kulttuurista informaatiota. Molemmat ymmärtävät, että kieli saa merkityksensä subjektiivisissa mielissä.

Eroavaisuudet:

- Kollektiivinen intentionaalisuus vs. subjektiiviset representaatiot: Searle painottaa kollektiivista intentionaalisuutta – ajatusta siitä, että ihmiset voivat jakaa yhteisiä tarkoituksia ja merkityksiä. Omassa viitekehyksessäni uskon, että sosiaalinen todellisuus on olemassa vain yksilöiden subjektiivisina representaatioina, jotka eivät koskaan täysin muodosta kollektiivista jaettua käsitystä.

- Brute facts vs. memeettinen evoluutio: Searle erottaa brute facts (raakafaktat) ja institutional facts (institutionaaliset faktat). Minun näkemyksessäni memeettinen evoluutio korostaa kulttuuristen käsitysten jatkuvaa muutosta ja kehitystä sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta, mikä laajentaa Searlen käsitystä sosiaalisen todellisuuden dynaamisuudesta ja yksilöllisyydestä.

- Kielen ja mielikuva-ajattelun vuorovaikutus: Viitekehykseni mukaan kielen ja mielikuva-ajattelun jatkuva vuorovaikutus on keskeinen osa kulttuurievoluutiota. Tämä näkyy siinä, että puheen kuuleminen ja tekstin lukeminen herättävät mielikuvia, ja vastaavasti kirjoittaessa tai puhuessa yritämme sanoittaa mielikuvia. Searle ei käsittele tätä vuorovaikutusta yhtä yksityiskohtaisesti.

Mä näkisin, että tän tyyppiseen analyysiin sun viitekehys sopii hyvin. Eli kun ei puhuta varsinaisesta sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, vaan enemmän näistä mielen prosesseista, niin tuo sun viitekehys toimii paremmin.

Kaikilla teorioilla ja viitekehyksillä on oma pätevyysalueensa, eli siitähän tässä on kyse.

Muutoin en nyt tässä lähde kommentoimaan ja kritisoimaan tuota sun ajattelua, ja tuo sun kirjan ekan luvun kommentaari oli sen verran suppea, että odotan että pääset kommenteissasi pidemmälle.

Mä rupesin muiden kirjojen ohella juuri lukemaan Jacob L. Meyn (2001) kirjaa "Pragmatics: An Introduction, Second Edition".

Tää kustansi Saksan Amazonin markkinapaikalta käytettynä tilattuna lähetyskuluineen noin 10 euroa, joten en voinut vastustaa kiusausta.

Mutta siis kirja käsittelee kieltä ja kielen käyttöä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kielen käyttäjien itsensä näkökulmasta. Olen vasta ihan kirjan alussa, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta. Oikeastaan tilasin kirjan, koska Mey käsittelee siinä Speech Actien (Searle) lisäksi myös Pragmatic Actseja.

Jos oikein käsitin, niin tuolla hän tarkoittaa kuinka se sosiaalinen konteksti ja tilanne määrittelee sanojen käyttöä ja sitä puhetta. Ja yleistä Pragmatic Actia hän kutsuu termillä "Pragmeme" eli pragmeemi, joka on "a speech act embedded in context".

Nää jutut pragmeemeista voisi kanssa kiinnostaa sua. Jos meemi on sulle mentaalinen ilmiö, jolla on vain fenotyyppi, niin tämä pragmeemi terminä juuri viittaa puhutun kielen kontekstuaalisuuteen siinä vuorovaikutustilanteessa. Eli terminä jos oikein käsitin niin pragmeemi nimenomaan viittaa tuon puhutun kielen fenotyyppiin siinä vuorovaikutus kontekstissa.

Naturalisti kirjoitti: ↑08 Maalis 2025, 13:42
Eroavaisuudet:

- Kollektiivinen intentionaalisuus vs. subjektiiviset representaatiot: Searle painottaa kollektiivista intentionaalisuutta – ajatusta siitä, että ihmiset voivat jakaa yhteisiä tarkoituksia ja merkityksiä. Omassa viitekehyksessäni uskon, että sosiaalinen todellisuus on olemassa vain yksilöiden subjektiivisina representaatioina, jotka eivät koskaan täysin muodosta kollektiivista jaettua käsitystä.

- Institutionaaliset faktat vs. memeettinen evoluutio: Searle esittelee institutionaaliset faktat, jotka ovat olemassa yhteisten sopimusten ja sääntöjen perusteella. Nämä faktat ovat objektiivisia siinä mielessä, että ne vaikuttavat ihmisten toimintaan riippumatta yksilön subjektiivisista käsityksistä. Minun näkemyksessäni korostetaan memeettistä evoluutiota, joka painottaa kulttuuristen käsitysten jatkuvaa muutosta ja kehitystä sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Tämä tuo esiin sosiaalisen todellisuuden dynaamisuuden ja yksilöllisyyden.

Kollektiivinen intentionaalisuus ilmenee esim. jalkapallopelissä, jossa jokaisella joukkueen pelaajalla on sama päämäärä eli saada pallo potkaistuksi vastapuolen maaliin. Mä veikkaan, että jokainen pelaaja kyllä ymmärtää tuon pelin idean ihan identtisellä tavalla.

Jos taas sitten kysytään noilta pelaajilta politiikasta niin kaikki ymmärtävät sen hieman eri tavalla. Eli kollektiivinen intentionaalisuus vs. subjektiiviset representaatiot ei ole binäärinen joko-tai -asetelma vaan jatkumo näiden ääripäiden välillä.

Institutionaalisten faktojen osalta on sanottava ettet ymmärrä Searlea, koska sun viitekehystä ei ole suunniteltu tällaisten asioiden ymmärtämiseksi, etkä siis ymmärrä tuota institutionaalisten faktojen objektiivisuutta.

Institutionaaliset faktat ovat objektiivisia lähinnä yksilöiden näkökulmasta, mutta kollektiivisesti näitä institutionaalisia todellisuuksia voidaan muuttaa.

Mutta se on vielä sanottava Searlen institutionaalisesta analyysistä, että hieman tulee mieleen 1900-luvun puolivälin rakenteellinen funktionalismi ja sen puitteissa valtavirtaan kuulunut rooliteoria. Tätähän 1970-luvulle tultaessa kritisoitiin paljonkin, että esim. Parsonsin rooleja ja normeja noudattavat yksilöt eivät ole agentteja kun ne noudattavat sokeasti normeja.

Toisaalta tämä Searlen näkökulma (joka perustuu käsittääkseni Wittgensteinin ajatuksiin) joka pohjaa sääntöihin ja niiden noudattamiseen sortuu ihan samanlaiseen automaattisuuteen kuin normiteoria.

Kirjoitat:

Minun näkemyksessäni korostetaan memeettistä evoluutiota, joka painottaa kulttuuristen käsitysten jatkuvaa muutosta ja kehitystä sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Tämä tuo esiin sosiaalisen todellisuuden dynaamisuuden ja yksilöllisyyden.

Mä näkisin, että sosiaalisessa maailmassa on nähtävissä sekä jatkuvuutta että muutosta. Ajatellaan vaikkapa yhteiskunnallista suhtautumista seksuaalivähemmistöjä kohtaan. On ollut aikamoisen väännön takana, että nuo oikeudet on näille ihmisille nyt saatu aikaan, ja niiden pysyvyys ei ole kirkossa kuulutettu.

Tarkoittaa siis sanoa, että että vaikka sosiaalinen todellisuus syntyy ihmisten subjektiivisten käsitysten ja vuorovaikutuksen pohjalta, niin noita subjektiivisia käsityksiä ja siten instituutioita sekä sosiaalista vuorovaikutusta on erittäin vaikea muuttaa.

Olen nyt lukenut tästä Searlen kirjasta The Construction of Social Reality luvun "Creating Institutional Facts".

Liitin kirjan ensimmäisen kappaleen kommentoinnin alkuun taustatiedoksi kuvauksen kehittelemästäni viitekehyksestä, jota puolustan, kunnes muutan kritiikkinne vuoksi mieltäni.

viewtopic.php?p=347085#p347085

Tässä on muutama kommentti kolmanteen lukuun (mistä olen kirjan kanssa samaa ja mistä erimieltä).

Creating Institutional Facts

Yhtäläisyydet:

- Sosiaalisen todellisuuden rakentuminen: Searlen tavoin uskon, että sosiaalinen todellisuus rakentuu ihmisten yhteisellä sopimuksella ja intentionaalisuudella. Molemmissa näkemyksissä sosiaalinen todellisuus syntyy ihmisten mielissä ja vuorovaikutuksessa.

- Kielen merkitys: Kieli on keskeisessä roolissa sosiaalisen todellisuuden rakentumisessa. Minun viitekehyksessäni ja Searlen näkemyksissä korostetaan, että kieli auttaa välittämään ja säilyttämään kulttuurista informaatiota. Molemmat ymmärtävät, että kieli saa merkityksensä subjektiivisissa mielissä.

Eroavaisuudet:

- Kollektiivinen intentionaalisuus vs. subjektiiviset representaatiot: Searle painottaa kollektiivista intentionaalisuutta – ajatusta siitä, että ihmiset voivat jakaa yhteisiä tarkoituksia ja merkityksiä. Omassa viitekehyksessäni uskon, että sosiaalinen todellisuus on olemassa vain yksilöiden subjektiivisina representaatioina, jotka eivät koskaan täysin muodosta kollektiivista jaettua käsitystä.

- Institutionaaliset faktat vs. memeettinen evoluutio: Searle esittelee institutionaaliset faktat, jotka ovat olemassa yhteisten sopimusten ja sääntöjen perusteella. Nämä faktat ovat objektiivisia siinä mielessä, että ne vaikuttavat ihmisten toimintaan riippumatta yksilön subjektiivisista käsityksistä. Minun näkemyksessäni korostetaan memeettistä evoluutiota, joka painottaa kulttuuristen käsitysten jatkuvaa muutosta ja kehitystä sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Tämä tuo esiin sosiaalisen todellisuuden dynaamisuuden ja yksilöllisyyden.

- Sosiaalisen todellisuuden materiaalisuus: Searlen ajattelutavan ongelmana on, ettei hän selitä, miten sosiaalinen todellisuus on materiaalisesti olemassa. Minun viitekehyseni mukaan mieli ja mielensisällöt (dynaamiset representaatiot eli meemit) ovat olemassa aivojen neuraalisten prosessien käynnissä olemisena. Neokorteksin meemikone tallentaa tapahtumasekvenssit dynaamisiksi spatiotemporaalisiksi representaatioiksi eli meemeiksi, joita voidaan toistaa ja muunnella mielikuvituksessa uusien toimien suunnitelmiksi. Symbolinen kieli on toisen aivopuoliskon toiminnaksi kehittynyt rinnakkainen memeettinen järjestelmä, joka kuvautuu toisekseen aivokurkiaisen kautta.

- Mielikuva-ajattelu ja kielellinen ajattelu: Viitekehykseni mukaan kielen ja mielikuva-ajattelun jatkuva vuorovaikutus on keskeinen osa kulttuurievoluutiota. Tämä näkyy siinä, että puheen kuuleminen ja tekstin lukeminen herättävät mielikuvia, ja vastaavasti kirjoittaessa tai puhuessa yritämme sanoittaa mielikuvia. Searle ei käsittele tätä vuorovaikutusta yhtä yksityiskohtaisesti.

Sosiaalisen todellisuuden olemassaolo:

Miten sosiaalinen todellisuus voi olla olemassa, vaikka sitä ei ole olemassa reaalitodellisuudessa? Se on olemassa vain ihmisten mielikuvituksessa. Samalla tavalla, kun mieli luo reaalitodellisuuden representaatioita, se voi luoda representaatioita myös fiktioista, jotka ovat siten olemassa vain aivojen materiaalisina prosesseina, eikä niillä ole olemassaoloa subjektiivisten mielten ulkopuolisessa todellisuudessa. Koska reaalitodellisuuden ja fiktioiden representaatiot ovat molemmat olemassa aivojen toimintana samalla tavalla, ne voivat molemmat vaikuttaa reaalitodellisuuden toimintaan.

Tätä voidaan verrata fiktionalistiseen matematiikan filosofiaan, jonka mukaan matematiikan entiteetit ja säännöt ovat olemassa vain ihmisten mielissä, mutta ne ovat silti hyödyllisiä fiktioita eli apuvälineitä empiirisen todellisuuden mallintamisessa. Vastaavalla tavalla sosiaalisia faktoja voidaan pitää hyödyllisinä fiktioina sosiaalisten teorioiden mallinnuksessa. Tämä erottelu tulee kuitenkin tarpeelliseksi aivojen toiminnallisuuden tasolla, sillä sosiaalinen todellisuus ja sen vaikutukset ovat olemassa aivojen neuraalisten prosessien kautta.

Tietoisuuden prosessi vs. kenttä:

Erilaisten mielenfilosofioiden välillä on merkittäviä eroja tietoisuuden prosessi ja tietoisuuden kenttä luonteen suhteen. Viitekehykseni mukaan tietoisuus on prosessi eikä mikään mitattavissa oleva kenttä. Neuraalisten korrelaatioiden mittaukset eivät paikanna tietoisuuden sijaintia, vaan kertovat, mitkä aivoalueet osallistuvat ja millä aktiivisuudella tiettyyn mentaaliseen toimintaan. Searle ei tässä luvussa käsittele tietoisuuden kenttiä yksityiskohtaisesti, joten voimme olettaa, että hänen painotuksensa on enemmän kielen ja intentionaalisuuden roolissa.

Naturalisti kirjoitti: ↑08 Maalis 2025, 14:54
Tässä on muutama kommentti kolmanteen lukuun (mistä olen kirjan kanssa samaa ja mistä erimieltä).

Creating Institutional Facts

Tää sun kommentti on lähes identtinen sun kirjan toisesta luvusta kirjoittamasi kommentin kanssa?

Ja tuo kirjan kolmas luku sitä paitsi käsittelee kieltä ja on otsikoitu seuraavasti:

3 Language and Social Reality

Purdue kirjoitti: ↑08 Maalis 2025, 16:37
Naturalisti kirjoitti: ↑08 Maalis 2025, 14:54
Tässä on muutama kommentti kolmanteen lukuun (mistä olen kirjan kanssa samaa ja mistä erimieltä).

Creating Institutional Facts
Tää sun kommentti on lähes identtinen sun kirjan toisesta luvusta kirjoittamasi kommentin kanssa?

Ja tuo kirjan kolmas luku sitä paitsi käsittelee kieltä ja on otsikoitu seuraavasti:

3 Language and Social Reality

Kiitos huomautuksesta! Täytyy tarkistaa myöhemmin missä oon möhlinyt. Just nyt en jaksa ajatella asiaa uudelleen. Ainakin tuo luvun otsikko näyttää tosiaan olevan väärä.

Naturalisti kirjoitti: ↑08 Maalis 2025, 14:54
Sosiaalisen todellisuuden olemassaolo:

Miten sosiaalinen todellisuus voi olla olemassa, vaikka sitä ei ole olemassa reaalitodellisuudessa? Se on olemassa vain ihmisten mielikuvituksessa. Samalla tavalla, kun mieli luo reaalitodellisuuden representaatioita, se voi luoda representaatioita myös fiktioista, jotka ovat siten olemassa vain aivojen materiaalisina prosesseina, eikä niillä ole olemassaoloa subjektiivisten mielten ulkopuolisessa todellisuudessa. Koska reaalitodellisuuden ja fiktioiden representaatiot ovat molemmat olemassa aivojen toimintana samalla tavalla, ne voivat molemmat vaikuttaa reaalitodellisuuden toimintaan.

Tätä voidaan verrata fiktionalistiseen matematiikan filosofiaan, jonka mukaan matematiikan entiteetit ja säännöt ovat olemassa vain ihmisten mielissä, mutta ne ovat silti hyödyllisiä fiktioita eli apuvälineitä empiirisen todellisuuden mallintamisessa. Vastaavalla tavalla sosiaalisia faktoja voidaan pitää hyödyllisinä fiktioina sosiaalisten teorioiden mallinnuksessa. Tämä erottelu tulee kuitenkin tarpeelliseksi aivojen toiminnallisuuden tasolla, sillä sosiaalinen todellisuus ja sen vaikutukset ovat olemassa aivojen neuraalisten prosessien kautta.

Me ollaan varmaankin jo vuoden päivät väitelty tästä samasta asiasta, ja tuo yllä oleva kommentti ilmentää juuri sitä miksi sun viitekehys ei sovellu sosiaalisen vuorovaikutuksen analyysiin.

Matematiikka ja sosiaalinen vuorovaikutus on kaksi tyystin erilaista ilmiötä. Siltikin on niin että...

Matemaattiset entiteetit ovat olemassa ihmisten mielissä, mutta toisaalta voisi väittää että matematiikan avulla voidaan kuvata materiaalisessa fysikaalisessa todellisuudessa tapahtuvia ilmiöitä.

Sosiaalinen vuorovaikutus tapahtuu myös materiaalisessa todellisuudessa, koska se tapahtuu fysikaalisten prosessien välityksellä. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa vuorovaikutuksen välineinä ovat yksilöiden kehot sekä puheaktit.

Toisaalta sosiaalinen vuorovaikutus ymmärretään vain subjektiivisten tulkintojen kautta, eli tässä olet oikeassa, mutta sun analyysistä puuttuu kokonaan sosiaalisen vuorovaikutuksen materiaalinen puoli.

Toisaalta sä puhut sosiaalisesta todellisuudesta ja mä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Sulle sosiaalinen todellisuus on siis mentaalinen ilmiö.

Samaan hengenvetoon toteat, että myös matematiikka on mentaalinen subjektiivinen ilmiö, ja toteat että ulkoisesta todellisuudesta saadaan tietoa vain epäsuoran realismin mukaisesti mielen representaatioiden avulla.

Jos tuon sun analyysin vie loogiseen johtopäätökseensä, niin sulle kaikki kolme ilmiötä eli matematiikka, sosiaalinen todellisuus ja materiaalinen todellisuus on vain mielen representaatioita, ja muuta ei ole olemassa!

Koska jos et tunnusta sosiaalisen vuorovaikutuksen materiaalista aspektia, niin miksi sinun pitäisi tunnustaa ulkoinen materiaalinen maailma?

Jos ei fyysisiä ihmisyksilöitä ole olemassa ja kaikki mitä on on mielen representaatiot sosiaalisesta todellisuudesta, niin miksi leivänpaahtimien, henkilöautojen taikka pesäpallomailojen pitäisi olla olemassa?

Naturalisti kirjoitti: ↑08 Maalis 2025, 16:47
Purdue kirjoitti: ↑08 Maalis 2025, 16:37
Naturalisti kirjoitti: ↑08 Maalis 2025, 14:54
Tässä on muutama kommentti kolmanteen lukuun (mistä olen kirjan kanssa samaa ja mistä erimieltä).

Creating Institutional Facts
Tää sun kommentti on lähes identtinen sun kirjan toisesta luvusta kirjoittamasi kommentin kanssa?

Ja tuo kirjan kolmas luku sitä paitsi käsittelee kieltä ja on otsikoitu seuraavasti:

3 Language and Social Reality
Kiitos huomautuksesta! Täytyy tarkistaa myöhemmin missä oon möhlinyt. Just nyt en jaksa ajatella asiaa uudelleen. Ainakin tuo luvun otsikko näyttää tosiaan olevan väärä.

Joo, tuo aiempi teksti oli roskiin tarkoitettu tilapäismuistiinpano. Toivottavasti tämä näyttää paremmalta.

Kommentti kirjan lukuun 3: Language and Social Reality (mistä olen kirjan kansa samaa ja mistä eri mieltä)

John R. Searlen kirjassa The Construction of Social Reality luvussa "Language and Social Reality" käsitellään kielen keskeistä roolia sosiaalisen todellisuuden rakentumisessa. Searle korostaa, että kieli on välttämätön väline, jonka avulla institutionaaliset faktat, kuten raha, omistusoikeudet ja hallinnolliset rakenteet, luodaan ja ylläpidetään. Vertailen seuraavassa Searlen näkemyksiä omaan viitekehykseeni, jossa kielen merkitys on myös keskeinen, mutta lähestymistapa eroaa merkittävästi.

Yhtäläisyydet:

1. Kielen keskeinen rooli:
Searlen mukaan kieli on olennainen työkalu sosiaalisen todellisuuden rakentamisessa, sillä ilman kieltä institutionaalisia faktoja ei voitaisi luoda.
Myös viitekehykseni korostaa kielen merkitystä kulttuurisen informaation säilyttäjänä ja välittäjänä. Kieli mahdollistaa mielikuva-ajattelun kommunikoimisen ja kulttuuristen käsitysten tallentamisen.

2. Kielen vaikutus havaintoon ja todellisuuden jäsentämiseen:
Searle esittää, että kielen avulla ihmiset voivat luoda ja jakaa merkityksiä, jotka muokkaavat heidän tapaansa ymmärtää ja jäsentää maailmaa.
Viitekehykseni mukaan kieli ei pelkästään kuvaa todellisuutta, vaan myös ohjaa sitä, miten ihmiset havaitsevat ja ymmärtävät ympäristöään. On kuitenkin huomioitava, että subjektiivisten mielten ulkopuolella kieli on vain ääniaaltoja, bittejä tietokannoissa tai tahroja paperilla. Merkitykset syntyvät ja toimivat ainoastaan subjektiivisissa mielissä.

Eroavaisuudet:

1. Kollektiivinen intentionaalisuus vs. subjektiiviset representaatiot:
Searle painottaa kollektiivista intentionaalisuutta eli ajatusta siitä, että ihmiset voivat jakaa yhteisiä tarkoituksia ja merkityksiä sosiaalisen todellisuuden perustana.
Viitekehykseni mukaan mitään suoraan jaettua kollektiivista käsitystä ei ole olemassa. Sen sijaan sosiaalinen todellisuus koostuu yksilöiden subjektiivisista käsityksistä, jotka voivat lähentyä toisiaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Subjektiivisten käsitysten välillä on aina diversiteettiä.

2. Kielen ja mielikuva-ajattelun vuorovaikutus:
Searle ei käsittele yksityiskohtaisesti kielen ja mielikuva-ajattelun välistä vuorovaikutusta.
Viitekehykseni korostaa, että puheen kuuleminen ja tekstin lukeminen herättävät mielikuvia, ja vastaavasti kirjoittaessa tai puhuessa yritämme sanoittaa mielikuvia. Tämä vuorovaikutus on keskeinen osa kulttuurievoluutiota, mutta mielikuva-ajatteluun sisältyvää hiljaista tietoa ja emotionaalisia tuntemuksia ei aina voida kielellistää.

3. Sosiaalisen todellisuuden materiaalisuus:
Searle keskittyy kielen ja intentionaalisuuden rooliin, mutta ei selitä, miten sosiaalinen todellisuus on materiaalisesti olemassa.
Viitekehykseni mukaan sosiaalinen todellisuus on olemassa aivojen neuraalisten prosessien kautta. Kielen symbolit ja rakenteet ovat olemassa vain mielensisältöinä, dynaamisina representaatioina eli meemeinä.

4. Fiktiivisyys ja materiaalinen perusta:
Searle ei huomioi sosiaalisen todellisuuden fiktiivistä luonnetta samalla tavalla kuin viitekehykseni. Viitekehyksessäni esimerkiksi uskonnot ja muut kulttuuriperinnön fiktiiviset osat ovat materiaalisesti olemassa vain mielensisältöinä, eivätkä ne ylitä subjektiivisten mielten rajoja.

5. Kielen kehämäisyys ja diversiteetti:
Viitekehyksessäni kielen kehämäisyys ei ole ongelma, vaan luonnollinen osa kielen ja kulttuurin memeettistä evoluutiota. Subjektiivisten käsitysten diversiteetti toimii memeettisen evoluution edistävänä voimana, ja kieli sekä kulttuuriset käsitykset muuttuvat jatkuvasti. Myös ajatusperinteiden metafyysiset totuudet ovat vain vakiintuneita ajatustottumuksia.

Johtopäätös:

Searlen ja viitekehykseni välillä on merkittäviä yhtäläisyyksiä, kuten kielen merkityksen korostaminen sosiaalisen todellisuuden rakentumisessa. Eroavaisuudet liittyvät kuitenkin siihen, miten sosiaalisen todellisuuden olemassaolo ymmärretään. Searle painottaa kollektiivista intentionaalisuutta ja institutionaalisten faktojen luomista, kun taas viitekehykseni korostaa yksilöllisten representaatioiden merkitystä ja tuo esiin kielen ja mielikuva-ajattelun vuorovaikutuksen sekä sosiaalisen todellisuuden fiktiivisen luonteen. Viitekehykseni mukaan kulttuurinen memeettinen perimä kehittyy empiirisen kokemuksen ja jatkuvan dialektisen prosessin kautta, eikä siinä ole paikkaa universaaleille metafyysisille totuuksille – ainoastaan muuttuville ajatustottumuksille.

Tiedepalsta.fi

Lukupiiri - Searle: Construction of Social Reality

Re: Lukupiiri - Searle: Construction of Social Reality

Re: Lukupiiri - Searle: Construction of Social Reality

Re: Lukupiiri - Searle: Construction of Social Reality

Re: Lukupiiri - Searle: Construction of Social Reality

Re: Lukupiiri - Searle: Construction of Social Reality

Re: Lukupiiri - Searle: Construction of Social Reality

Re: Lukupiiri - Searle: Construction of Social Reality

Re: Lukupiiri - Searle: Construction of Social Reality

Re: Lukupiiri - Searle: Construction of Social Reality

Re: Lukupiiri - Searle: Construction of Social Reality

Re: Lukupiiri - Searle: Construction of Social Reality

Re: Lukupiiri - Searle: Construction of Social Reality

Re: Lukupiiri - Searle: Construction of Social Reality

Re: Lukupiiri - Searle: Construction of Social Reality