Onko sinulla irrationaalisia pelkoja?

[KultaKikkare]

Mulle korkean paikan kammo ei ole sitä ettenkö luottaisi siihen etten hyppää, vaan enempi sitä etten luota siihen etten sählää ja tipahdan vahingossa.

Ja kyllä.mua myös huimaa korkealla aluksi. Mikä saattaa heikentää tasapainoa ja aiheuttaa sitä sähläystä kohtalokkain seurauksin. Paras aina totuttaa itseään hetki korkeuteen ja päällä olevaan pelkoon eikä missään nimessä pitää kiirettä.

Ei mulla jossain näköalatasanteilla ole mitään ongelmia kun on hyvät kaiteet joista ei mitenkään voi vahingossa tipahtaa. Siellä ei haittaa vaikka huimaa.

[Vanha jäärä]

Minulla ei nyt ole varsinaista korkean paikan kammoa, mutta en nyt tunne oloani erityisen mukavaksi korkealla poisluettuna isot lentokoneet. Tosin olen ollut muutaman pienkoneessa ja helikopterissa myrskytuulella, ja se on melkoista ravistelua. Helikopteri ei vielä kulje hetkeäkään myrskyssä suoraan, vaan aina "kahva edellä".

Tosin olen oppinut senkin, että korkeuteen oppii. Olin opiskeluaikaan remontoimassa sahan lautatarhan siltanosturin kiskoja 15 metrin korkeudella betonipalkin päällä. Alussa ylhäällä kulki hyvin varovasti, mutta puolentoista kuukauden päästä kiskon vieressä käveli aivan kuin maan pinnalla.

Myös toinen korkean paikan kokemukseni sattui kesätöissä, ja olin silloin kaivoksessa. Kerran piti siirtyä kaivoksen tasolta toiselle pystykuilun tikkaita kiipeämällä vanhassa kaivoksen osassa, joka oli täysin pimeä ja oma kaivoslamppu oli ainoa valo. Korkeusero tasojen välillä oli 60 metriä eikä käytössä ollut mitään turvavälineitä. Siellä ongelma oli päinvastainen: piti koko kiipeämisen ajan vakuuttaa itselleen, että ollaan tosi korkealla ja on oltava jatkuvasti erittäin varovainen, kun ei nähnyt juuri muuta kuin oman kaivoslampun valaisemat tikkaat. Silloin kaivoslampuissa ei silloin ollut edes halogeeni- tai led-polttimoita, joten näkyvyys oli hyvin huono.

[Jemina]

Korkean paikan kammoa minullakin on, mutta vielä enemmän suljetun paikan kammoa.

[Tuttu]

Käsitän termin irrationaalinen järjenvastaisena.
Minulla oli monta vuotta irrationaalinen pelko, että lapselleni sattuu jotain ikävää. Tajusin toki, että pelkoni oli pakonomaista, mutta pelkäsin silti.
Nyttemmin olen päässyt pelosta irti ja olen huojentunut, ettei pakkomieli ole enää takomassa päässäni.

[Neutroni]

Käsitän termin irrationaalinen järjenvastaisena.

No sitä se tarkoittaa.

Minulla on ehkä pahimpana korkean paikan kammo. Se on pahentunut iän mukana. Kyllä minä tein kattotöitä ongelmitta vielä 30 vuotiaana, mutta nyt on vaikea mennä katolle ja jokseenkin mahdotonta pakottaa itsensä tekemään mitään järkevää siellä. Voin kyllä kiivetä torneihin ja vastaaviin, kunhan ei ihan tikapuumasto ole, mutta se menee puristamiseksi enkä voi tehdä mitään.

[E-M]

Nyk. pelkään/varon entistäkin enemmän kaatumista.

[marjatta1]

Nyk. pelkään/varon entistäkin enemmän kaatumista.

Nastakengät, hyvät sellaiset auttavat siihen pelkoon...itselläni sellaiset ovat olleet yli 10 vuotta ja muita talvikenkiä en ole juuri tarvinnutkaan...

[Pattinero]

Nyk. pelkään/varon entistäkin enemmän kaatumista.

Nastakengät, hyvät sellaiset auttavat siihen pelkoon...itselläni sellaiset ovat olleet yli 10 vuotta ja muita talvikenkiä en ole juuri tarvinnutkaan...

Minkälaiset nastat kengissäsi on? Silläkin on nimittäin pirusti merkitystä. Itse olen käyttänyt todella teräviä nastoja erikseen kiinnitettävissä liukesteissä, mutta nekin kuluivat pyöreiksi todella nopeasti. Ja silloin se nastakenkä on melkein vaarallisempi kuin nastaton.

Silläkin on siis merkitystä, että minkälainen se alusta on. Jos on vähänkään karheutta, niin huonompikin nasta toimii. Mutta, nämä etelän "talvet" ovat sellaisia penteleen jäätalvia, että pinta saattaa olla silkkaa peiliä. Ja siihen täytyy nastan olla todella terävä, jotta se myös pitää. Ja mieluummin myös kestää.

[E-M]

Nyk. pelkään/varon entistäkin enemmän kaatumista.

Nastakengät, hyvät sellaiset auttavat siihen pelkoon...itselläni sellaiset ovat olleet yli 10 vuotta ja muita talvikenkiä en ole juuri tarvinnutkaan...

Plsoni käyttääkin sellaisia pihalla, kauppa-, apteekki yms. asiointireissuilla ja lenkkeillessään lähiympäristössä, vakit. myös kyynärsauvaa... Itse olen turvautunut jo vuosia vain pitäväpohjaisiin talvikenkiin kun välttämätöntä lähteä ulos ´liikenteeseen´. Lenkkeillytkin vain juoksumatolla terassilla.
Kun 7 vkoa sitten sattui lonkkatapaturma ja kaaduin tai liukastuin sisällä lattialla ihan oveni takana. Syynä ilm. Tokmannilta löytämäni halvat tossut, jotka lenksuivat jaloissa. Ovat toki saaneet jo lähdöt ja tilalla useammatkin turvall. ja kalliimm... Vielä joudun tosin käyttämään Hankkijan leveäsuisia & varrettomia kumipohjaisia huopatossuja, koska murtumajalan turvotus ei meinaa oik. säärestä, nilkasta ja jalkapöydän päältä millään laskea, polvesta ja lonkasta sentään jo melkein. Eiköhän se tästä kun menossa vuodentakaisesta syd.infarktista lähtien jo 3. yhtäjaks.... verenohenn.lääkitys.

[asdf]

Itseäni korkeat paikat huimaa aluksi ja pelottaakin, jos niissä on pienikin putoamisen vaara. Mutta jos olen tukevan kaiteen takana tai vaikka überturvallisissa valjaissa, uskallan ensijännityksen jälkeen vaikka tehdä tomcruiset Burj Khalifan seinämällä. Krapulassa sen sijaan on ihan saatanallinen korkeanpaikankammo. Pelottaa seisoa tuolillakin. Mutta silloin pelottaa kaikki muukin.

[Susa]

Iän myötä katolla olo on alaknut hirvittämään, ainakin äkkiseltään.
Aluksi kun katolle joutuu menemään kikkimään pitää olla jos jonkin näköistä turvavaljasta ja köyttä.
Viikon päästä niitä ei enään viitsi aikuinen mies käyttää.

[asdf]

Iän myötä katolla olo on alaknut hirvittämään, ainakin äkkiseltään.
Aluksi kun katolle joutuu menemään kikkimään pitää olla jos jonkin näköistä turvavaljasta ja köyttä.
Viikon päästä niitä ei enään viitsi aikuinen mies käyttää.

Sellainen on niin kutsuttua tyhmänrohkeutta.

[Susa]

Sellainen on niin kutsuttua tyhmänrohkeutta.

Eikä ole, se on vain tottumista korkeaan paikkaan.

Mitä luulet, voitko istua pöydän reunalla tippumatta siitä?
-----
Sitähän minäkin.
Miksi sitten tipahtaisit katolta?

[asdf]

Sellainen on niin kutsuttua tyhmänrohkeutta.

Eikä ole, se on vain tottumista korkeaan paikkaan.

Mitä luulet, voitko istua pöydän reunalla tippumatta siitä?
-----
Sitähän minäkin.
Miksi sitten tipahtaisit katolta?

En ala vänkäämään idootin kanssa.

[Susa]

Sellainen on niin kutsuttua tyhmänrohkeutta.

Eikä ole, se on vain tottumista korkeaan paikkaan.

Mitä luulet, voitko istua pöydän reunalla tippumatta siitä?
-----
Sitähän minäkin.
Miksi sitten tipahtaisit katolta?

En ala vänkäämään idootin kanssa.

Laitetaan idoottimaista faktaa;


Lunch Atop A Skyscraper
Varmaan tuttu kuva sinullekin.
Rockefeller centerin rakentajat lounastauolla.
(Toki kuva on lavastettu, eli oikeasti työntekijät eivät tuolleen nauttineet lounastaan, vaan asettuivat kuvaajan pyynnöstä aterioimaan noin.
Mutta kuva ei ole mikään trikkikuva, vaan aito.)
Tietysti ilman mitään turvavaljaita ja köysiä, aivan kuten työtä tehtäessäkin.
Rakennustyöt kesti yli kaksi vuotta, ilman yhtään kuolonuhria.

Toheloidessa on suuri riski pudota katolta, mutta ei yleensä muuten.
Turvavaljaat on jopa "vaaralliset", etenkin yksin työskenneltäessä.
Jos tipahdat roikkumaan valjaiden varaan ja apua ei tule hetimiten,
on seuraukset useimmiten kohtalokkaat.
Voivat olla pahemmat kuin muutamasta metristä pihalle mötkähtäminen.