Universumi: Olemmeko mustassa aukossa vai tietokonesimulaatiossa?

[KultaKikkare]

Ja jos mä vetäisin sienitripin niin ensinnäkin vetäisin sen yksin, mestassa missä voin varmasti olla rauhassa, missä tunnen oloni turvalliseksi ja valmistuisin henkisesti ja virittäytyisin ottaan vastaan kaiken mitä mulla (tai sienillä) on mulle kerrottavaa.

En missään nimessä haaskais hyviä sieniä jossain pulsuporukassa.

[Phobos]

No, universumi ei välitä paskan vertaa siitä mitä tutkimme ja mitkä mielipiteemme universumista ovat. We are just passengers and very short time here. Oikeastaan millään ei ole yhtään mitään merkitystä. Osa ihmisistä tarvitsee elämälleen tarkoituksen ja merkityksen. Voin pudottaa heidät maan pinnalle. Niitä ei ole. Ne ovat vain harhaa ja turhanpäiväistä haihattelua.

Tietenkin elämällä voi olla tarkoitus ja merkitys. Ne on yksilöllisiä/henkilökohtaisia asioita ja tuntemuksia eli jokainen voi puhua vaan omasta puolestaan.

Se on jokaisen oma tehtävä etsiä ne merkitykset ja tarkoitukset. Tai olla hommaamatta jos tuntuu ettei sellasista piittaa, ja ainahan sen aukon voi täyttää vaikka aamustobella, sekin voi olla elämän tarkoitus. Suosittelen kyl sitä psilosybiiniä mieluummin.

Jos mä oisin tossa mun elämän tarkoitus olis kuntouttaa lonkan tukilihakset koska ne invalidisoi. Sen jälkeen sit keksisin jonkun uuden tarkoituksen, se on sen ajan murhe. Niin se homma toimii, manakaivolta toiseen. Ja parempi mennä väärään suuntaan kuin olla paikoillaan, kutsun sitä oppimiseksi.

Oikeastaan mitään väärää suuntaa tai suuntia ylipäätään ei edes ole, on vaan etenemistä sinne minne aika kuljettaa.

Vitun syvällistä.

Kiitos kauniista sanoista. Mutta...

Olen ollut työelämästä poissa jo yli 30 vuotta. Opiskellut sun muuta. Ei mulla mitään tarkoitusta ole eikä tule olemaan. Lojun täällä sen aikaa kun pystyn tekemättä enää yhtään mitään. En enää yritä koska siinä ei ole mitään järkeä. Kaikki humanismi on täyttä roskaa. Meillä on ainoastaan rahallinen arvo ja jos sitä ei ole niin ihmislelämällä ei ole mitään arvoa. Kaikki mitataan yksilön tuottavuudella ja rahalla. Voi sitä pyristellä vastaankin mutta sanoisin sellaista ihmistä harhaiseksi.

Miksi keksiä joku tarkoitus tekosyyksi elämälle? Ainoastaan ajelehdin ja parempi niin. Harhaa se työntekokin on. Hukkaat elämäsi jonkun toisen omaisuuden puolesta palkalla jolla tuskin elät. Mikä on oma hintasi kapitalismin alttarille? Minulla se on helvetin korkea. Tämä oli ainut elämäni. En syö jossain toisessa ulottuvuudessa viinirypäleitä divaanilla. Ai niin. Se olikin se jumalan tehtävä. No, en jaksa harppuakaan vinguttaa ikuisuuksia.

Syvällistä kyllä. Keksikää te muut jokin tarkoitus elämällenne ja varmaan suurimalla osalla onkin. Olutta ja tupakkaa on mun. Ja välillä casual pelaamista. Tykkään siivoamisesta mutta se lisää universumin mittakaavassa epäjärjestystä, paikallisesti kyllä järjestystä. Kohta kai toiselle bisselle ystävän kanssa. Se käy juuri tekemässä tekoälyllä lisää työttömiä. Jos homma pelaa niin firmasta lähtee läjä turhia työntekijöitä. Keksikööt sitten muuta tekemistä kun työtä ei enää ole.

Kaikkea hyvää kuitenkin, KultaKikkare.

[Phobos]

Jos haluaa syvällisen oppitunnin humanismista niin sitten vain Ukrainaan etulinjaan tai Gazaan. Siellä näkee oikeasti ja todenteolla mikä on oikea ihmisarvo. Sillä ei ole yhtään mitään arvoa. Piste.

[Vanha jäärä]

Mutta miten paljon esimerkiksi eri ihmisten "sininen" on samanlainen? Vai onko kyse pelkästään ihmisten keskeisestä sopimuksesta, että tiettyä väriaistimusta kutsutaan siniseksi? Sen tiedän, että eri ihmiset aistivat eri määriä värien sävyjä, ja täten on oletettavaa, että "sinisissäkin" on melkoisia eroja.

Ei tuollaista voi mitenkään tietää. Toki voi varmaan osoittaa, että jotkut hermosolut aktivoituvat enemmän sinisestä kuin muista väreistä, mutta siitä on pitkä matka kokemukseen. Mitä se edes tarkoittaa, että kaksi eri ihmistä kokevat saman kokemuksen? Saman määrittämiseen pitäisi kokemukset voida mitata jotenkin objektiivisesti, mikä on ristiriidassa subjektiivisen kokemuksen määritelmän kanssa.

Minulla on melkoisen paljon viimeaikaista kokemusta siitä, miten reaalimaailman tilanne ja oma tuntemus siitä poikkeavat huomattavasti toisistaan. Syynä on joku vuosi sitten todettu selkäydinvamma, joka leikkauksella korjattunakin jätti melkoisia liike- ja tuntopuutteita jalkoihin ja alakehoon.Esimerkiksi jalkojen tunnossa on erilaisia alueita: joissakin tunto sekä kosketuksen että lämpötilojen suhteen on säilynyt lähes ennallaan, jollakin alueilla tuntemukset taas puuttuvat melkein kokonaan. Kaikkein kummallisinta on aistimuksen muuttuminen, eli kylmän ja lämpimän tunne ovat vaihtuneet keskenään tai tökkäys neulalla vasempaan reiteen tuntuu oikeassa reidessä. On myös alueita - onneksi pieniä - joissa tuntoherkkyys kasvanut moninkertaiseksi, ja näin kevyt hipaisukin tuntuu tuskalliselta.

Tämän kokemuksen kautta olen päätynyt ajatukseen, että varmaan pelkkä ihmisten välinen luontainen vaihtelu saa aikaan sen, että sama ulkomaailma näyttäytyy eri ihmisille erilaisena. Luultavasti vielä näköaisti mutkikkaana ja runsaasti informaatiota välittävänä aistina saa aikaan sen, että näköhavainnot vaihtelevat runsaasti eri ihmisyksilöiden välillä. Näin on todennäköistä, eri ihmisten siniset ovat todella erilaisia.

[Kohina]

Everyone deserves to figure out the meaning of life at least once or twice. We’re talking late teens and early twenties, when work is too easy and finding better work too hard. Turning the post-acid feeling of cosmic oneness into a fridge-note to-do list is harder than expected, but whatever man, MWF pass/no pass. Start from the basics. Matter is math, mind is matter. Determinism except for the quantum stuff. Time is a flat circle, space is a mobius strip, morality is aesthetics and aesthetics is quantifiable. Big Bang and billiard balls of 1s and 0s colliding and uncolliding on loop. “Though existence has no inherent meaning,” you tell your ex over chamomile, “in the end, all we have is each other.” Reply: something about how all behavior is an expression of the ancestral Art that is shared by our collective unconscious. “Um, yeah,” annoyed, “I thought that was obvious.”

Ah, surprise surprise, turns out your inch and footnoted masterpiece was predicted by the Greek philosopher Fuchylus in 380 B.C.E. Like, you could have right-clicked that guy’s papyrus for synonyms. Not to mention the next twenty-three hundred years of middlebrow philosophy you somehow missed. Why did you think your reductionism was original? Even your doodles are boring. Wolfram plays coy. The rock band turns to sediment. Making a fool of yourself drunk won’t get a rise from fate and sobriety gives a hangover too. Atoms don’t touch they just brush electrons; the sky magnifies the sun onto the anthills of man. Spilled soda on the counter and cashed bowls on the kitchen table; it’s the witching hour, and some guy in an Neff beanie is asking if you have any Xanax. And the meaning of life strikes again, that sacred cosmic oneness, how strange it is to be anything at all—but just for a second. And with the wisdom of a philosopher, you reply, “Dude, I need to sleep.”

That’s when the open-mic audience would start finger-snapping and I would do a handle pull from whatever was available, probably Seagram’s. Look, we’ve all been there. And to the best of our abilities, I hope we’ve all moved on.

But I also hope that you’ve kept some sympathy for homebrew creation myths. Even though one inevitably stumbles upon some version of “existence is suffering, might as well floss,” the challenge of applying vocab words to reality sometimes reveals patterns that would not otherwise be obvious.

So consider yourself warned: the unfortunately academic ideas hereafter will not take the controls you so desperately proffer, and they will not grant you an answer that does not exist. I still believe they are important.

The question is thus: why don’t we choose to be happy?

https://www.tumblr.com/hotelconcierge/1 ... /the-tower

[Tritonus]

Could gravity be evidence that the universe is a computer simulation?

Juuri toisinpäin taitaa asia pikemminkin olla. Painovoima on yksi selkeimmistä todisteista, että emme elä ainakaan tietokonesimulaatiossa.

Jos eläisimme, niin mitään painovoimaksi kutsuttua tuskin edes olisi olemassakaan. Voi olla, että joku älykkö ihmettelisi, että miten ihmeessä kaikki voi pysyä paikoillaan tällaisessa pyörityksessä. Ja sitä sitten ihmeteltäisiin joka perkeleen paikassa ja julkaisussa.

Olisko edes kärpäsen silmät semmoset kun ne on, jos tämä olisi joku simulaatio? Miksi simuloija olisi tehnyt kärpäsen silmistä niin monimutkaiset?

Määritelmän mukaisesti simulaatio pyrkii matkimaan todellisuutta. Eli sinne toteutetaan kaikki yksityiskohdat niin tarkasti kuin voidaan.

Mutta sen sijaan että on simuloitu jokin valmis snapshotti maapallon ja universumin tilasta, voi olla että simulaatio onkin lähtenyt liikkeelle alkuräjähdyksestä. Alkuparametreina annetaan aineen määrät singulariteetissä yms. Sitten ne kärpäsen silmät, ja ylipäätään koko kärpänen on kehittynyt simulaation sisällä evoluution kautta juuri sellaiseksi kuin ovat.

Jossain toisessa simuloidussa universumissa ei ole kärpästä lainkaan.

Tärkeä pointti. Tuota itsekin, että mikä lasketaan simulaatioksi. Aika ja avaruus ja siellä törmäilevät objektit. Nuo toki vain mielemme kategorioita mutta onko oikea termi kuvaamaan tietoista kokemustamme simulaatioksi? Vai illuusioksi?
Jos simulaatiolla viitataan mihin tahansa laskukoneen ohjelmaan joka jäljentää mitä tahansa mahdollista maailmaa, ehkäpä kosmologien yritystä juoksuttaa universumiamme alkuehdoista etiäpäin, on kai selvää että sellaisessa emme elä. Tästä todisteena tietoisuus. Miksi ja miten pelkät algoritmin pätkät ja datapointsit olisivat tietoisia? Ei tuossa liene järkeä.

Ainoa realistinen simulaation määritelmä tietoisuuksineen ehkä sellainen että piuhat päässä istuu kaveri virtuaalitodellisuudessa ja me/minät olemme hänen/heidän avattariaan? Liekö pelin nimi: Best of all possible worlds: A Quest for Ruining Everything.
Onko siellä enemmänkin porukkaa piuhat päässä vai yksi vaan? Onko simulaatiomme solipsistien maailma jossa vain yksi pelaaja yksi ja muut CPU:ita vaan. Vai olemmeko tässä yhdessä kaikki. Fyysinen kehomme rappeutuneina, kuola poskella valuen röhnöttäen pehmeissä pelituoleissamme? Panneet kohtaloamme tänne supersankareiden maailmaan jossa ihmisellä on yliluonnollinen kyky kävellä, kiipeilläkin. Nauttia elämästä. Tuota vaikea sanoa. Huhuu! Onko siellä muita pelaajia?

Elon Musk näyttäisi olettavan että simulaatio on tuota yksi Player1 sorttia. Täydellinen kyvyttömyytensä empatiaan ja välinpitämättömyytensä muista pelaajista viittaisi tuohon suuntaan?

[Tritonus]

Simulaatiossa ei voi tietää olevansa simulaatiossa. Sehän rikkoisi simulaation tarkoituksen mikä se sitten lieneekään.

En vaipuisi noin synkkiin aatoksiin sentään. Sofian maailmassakin Sohvi lopuksi ymmärsi olevansa hahmo kirjan sivuilla, toisen tarinassa. Eli on tuo mahdollista. Ymmärtää. Ja tehdä tarinansa omaksi.

[Tritonus]

Jossain sen simulaation aikaansaajankin pitäisi kaiketi olla. Ei tuo taida avaruuden olemassaoloa poistaa, mutta siirtää sen selittämisvaikeudet varmasti toiseen potenssiin.

Minusta tuollaiset ongelmat tarkoittavat, että asioiden selittäminen simulaatiolla, jumalilla tai muilla tietoisilla toimijoilla, jotka jotenkin hallitsevat maailmaamme tai ovat laittaneet sen alulle, ovat vain filosofisten perusongelmien lakaisemista maton alle. Ainakin minulle tulee mieleen, että millainen se tietoinen olento on, millaisessa maailmassa se elää ja millaisia luonnonlakeja noudattaa?

Sikäli kun elämme simulaatiossa niin lohduttanee tieto että kuolema on vain Game Over ja heräämisen hetki. Silloin saat tietää. Millainen tietoinen olento olet avattaresi takana ja millainen on tuo maailma jossa elät?
Tuohon suuntaa viittaavat monet uskonnolliset perinteet jotka tietävät kertoa että kuolema ei ole loppu vaan hetki jolloin silmämme aukeavat tosiolevalle.

[Kohina]

Jossain sen simulaation aikaansaajankin pitäisi kaiketi olla. Ei tuo taida avaruuden olemassaoloa poistaa, mutta siirtää sen selittämisvaikeudet varmasti toiseen potenssiin.

Minusta tuollaiset ongelmat tarkoittavat, että asioiden selittäminen simulaatiolla, jumalilla tai muilla tietoisilla toimijoilla, jotka jotenkin hallitsevat maailmaamme tai ovat laittaneet sen alulle, ovat vain filosofisten perusongelmien lakaisemista maton alle. Ainakin minulle tulee mieleen, että millainen se tietoinen olento on, millaisessa maailmassa se elää ja millaisia luonnonlakeja noudattaa?

Sikäli kun elämme simulaatiossa niin lohduttanee tieto että kuolema on vain Game Over ja heräämisen hetki. Silloin saat tietää. Millainen tietoinen olento olet avattaresi takana ja millainen on tuo maailma jossa elät?
Tuohon suuntaa viittaavat monet uskonnolliset perinteet jotka tietävät kertoa että kuolema ei ole loppu vaan hetki jolloin silmämme aukeavat tosiolevalle.

Tai sitten jää vain kuonaksi kondensaattorin navalle, kun ei ole oikeasti olemassa.

[Tritonus]

Musk sanoi muutama vuosi sitten huumepäissään että simulaatiossa ollaan.

Jossain sen simulaation aikaansaajankin pitäisi kaiketi olla. Ei tuo taida avaruuden olemassaoloa poistaa, mutta siirtää sen selittämisvaikeudet varmasti toiseen potenssiin.

Avaruushan on loppupeleissä aika pinnallinen datarakenne. Ei tarvi mennä kovinkaan lyhyelle etäisyyksissä kun saavumme Planckin rajalle jonka jälkeen avaruuden operationaalinen merkitys katoaa. Tuon maailman mittaamiseen tarvittaisiin niin lyhyttä aallonpituutta että se pieneen tilaan pakkautunut energia romahduttaisi avaruuden mustaksi aukoksi.
Avaruus on siis emergentti fiktio. Mielen kategoria. Virallinen mut ei torellinen.

[Kohina]

Musk sanoi muutama vuosi sitten huumepäissään että simulaatiossa ollaan.

Jossain sen simulaation aikaansaajankin pitäisi kaiketi olla. Ei tuo taida avaruuden olemassaoloa poistaa, mutta siirtää sen selittämisvaikeudet varmasti toiseen potenssiin.

Avaruushan on loppupeleissä aika pinnallinen datarakenne. Ei tarvi mennä kovinkaan lyhyelle etäisyyksissä kun saavumme Planckin rajalle jonka jälkeen avaruuden operationaalinen merkitys katoaa. Tuon maailman mittaamiseen tarvittaisiin niin lyhyttä aallonpituutta että se pieneen tilaan pakkautunut energia romahduttaisi avaruuden mustaksi aukoksi.
Avaruus on siis emergentti fiktio. Mielen kategoria. Virallinen mut ei torellinen.

Pinnallinen datarakenne? Onko Lien ryhmät tuttuja?

[Tritonus]

Jossain sen simulaation aikaansaajankin pitäisi kaiketi olla. Ei tuo taida avaruuden olemassaoloa poistaa, mutta siirtää sen selittämisvaikeudet varmasti toiseen potenssiin.

Minusta tuollaiset ongelmat tarkoittavat, että asioiden selittäminen simulaatiolla, jumalilla tai muilla tietoisilla toimijoilla, jotka jotenkin hallitsevat maailmaamme tai ovat laittaneet sen alulle, ovat vain filosofisten perusongelmien lakaisemista maton alle. Ainakin minulle tulee mieleen, että millainen se tietoinen olento on, millaisessa maailmassa se elää ja millaisia luonnonlakeja noudattaa?

Sikäli kun elämme simulaatiossa niin lohduttanee tieto että kuolema on vain Game Over ja heräämisen hetki. Silloin saat tietää. Millainen tietoinen olento olet avattaresi takana ja millainen on tuo maailma jossa elät?
Tuohon suuntaa viittaavat monet uskonnolliset perinteet jotka tietävät kertoa että kuolema ei ole loppu vaan hetki jolloin silmämme aukeavat tosiolevalle.

Tai sitten jää vain kuonaksi kondensaattorin navalle, kun ei ole oikeasti olemassa.

Tuo varmasti se lohduttavampi lopputulema. Kauhea ajatus että sitä heräisi uudelleen ja uudelleen uuteen päivään uudessa simulaatiossa. Tuo kai olisi se defaultti oletus. Että jos edellinen oli simulaatio niin miksi ei olisi tämäkin. Ei yksinäinen ikuista unta saa. Pidemmän päälle kävisi varmaan aika kuluttavaksi.

Mikä se olikaan se leffa missä oli dicapriokin ja herättiin aina vaan uuteen uneen. Ei tuo pitkällä juoksulla hyväksi varmasti ole mielenterveydelle. Kaunako hyrrän täytyy jatkaa pyörimistä että saisi varmuuden.

[Tritonus]

Musk sanoi muutama vuosi sitten huumepäissään että simulaatiossa ollaan.

Jossain sen simulaation aikaansaajankin pitäisi kaiketi olla. Ei tuo taida avaruuden olemassaoloa poistaa, mutta siirtää sen selittämisvaikeudet varmasti toiseen potenssiin.

Avaruushan on loppupeleissä aika pinnallinen datarakenne. Ei tarvi mennä kovinkaan lyhyelle etäisyyksissä kun saavumme Planckin rajalle jonka jälkeen avaruuden operationaalinen merkitys katoaa. Tuon maailman mittaamiseen tarvittaisiin niin lyhyttä aallonpituutta että se pieneen tilaan pakkautunut energia romahduttaisi avaruuden mustaksi aukoksi.
Avaruus on siis emergentti fiktio. Mielen kategoria. Virallinen mut ei torellinen.

Pinnallinen datarakenne? Onko Lien ryhmät tuttuja?

Eivät ole.

[Kohina]

Musk sanoi muutama vuosi sitten huumepäissään että simulaatiossa ollaan.

Jossain sen simulaation aikaansaajankin pitäisi kaiketi olla. Ei tuo taida avaruuden olemassaoloa poistaa, mutta siirtää sen selittämisvaikeudet varmasti toiseen potenssiin.

Avaruushan on loppupeleissä aika pinnallinen datarakenne. Ei tarvi mennä kovinkaan lyhyelle etäisyyksissä kun saavumme Planckin rajalle jonka jälkeen avaruuden operationaalinen merkitys katoaa. Tuon maailman mittaamiseen tarvittaisiin niin lyhyttä aallonpituutta että se pieneen tilaan pakkautunut energia romahduttaisi avaruuden mustaksi aukoksi.
Avaruus on siis emergentti fiktio. Mielen kategoria. Virallinen mut ei torellinen.

Pinnallinen datarakenne? Onko Lien ryhmät tuttuja?

Eivät ole.

Se on vitun diippiä. Muuta en siitä osaa sanoa. Triviaalia siinä on vain Coleman-Mandulan teoreema ja sekin vain sovellus, enkä osaa siitäkään juuri mitään sanoa.

[OlliS]

Jossain sen simulaation aikaansaajankin pitäisi kaiketi olla. Ei tuo taida avaruuden olemassaoloa poistaa, mutta siirtää sen selittämisvaikeudet varmasti toiseen potenssiin.

Minusta tuollaiset ongelmat tarkoittavat, että asioiden selittäminen simulaatiolla, jumalilla tai muilla tietoisilla toimijoilla, jotka jotenkin hallitsevat maailmaamme tai ovat laittaneet sen alulle, ovat vain filosofisten perusongelmien lakaisemista maton alle. Ainakin minulle tulee mieleen, että millainen se tietoinen olento on, millaisessa maailmassa se elää ja millaisia luonnonlakeja noudattaa?

Sikäli kun elämme simulaatiossa niin lohduttanee tieto että kuolema on vain Game Over ja heräämisen hetki. Silloin saat tietää. Millainen tietoinen olento olet avattaresi takana ja millainen on tuo maailma jossa elät?
Tuohon suuntaa viittaavat monet uskonnolliset perinteet jotka tietävät kertoa että kuolema ei ole loppu vaan hetki jolloin silmämme aukeavat tosiolevalle.

Kuolemassa saatetaan saada tietää myös mitä olimme ennen syntymää, millainen henki ja missä. Ei se ehkä silti vielä avaa koko todellisuutta. Se on vaan seuraava vaihe.

Elämän ja maailman tarkoituksesta pitää miettiä oma tarkoitus täällä, ja maailman, maapallon tarkoitus ja sitten koko universumin tarkoitus erikseen, tai onko niillä mitään tarkoitusta. Ja kuinka paljon tiede avaa näitä ja kuinka paljon ei.