SDP paljastaa mitä se tekee, jos nousee valtaan

[MooM]

Vika on demokratiassa itsessään. Jos valtuuttaisimme edustajat tekemään juuri sitä (ja vain sitä), mitä ovat luvanneet, mistään ei tulisi yhtään mitään.

Vika vai ominaisuus? Perusongelma lienee se, että kun porukkaa on niin paljon, ettei se enää mahdu yhteen huoneeseen, porukkaa koskevasta päätösenteosta tulee väkisin ainakin jossain määrin edustuksellista. Äänestää tietenkin voi isokin porukka, mutta siinä taas kysymykset ja vaihtoehdot on jo valmiiksi pohdittu ja määritelty. Ja edustuksellisen demokratian ajatus on ollut nimenomaan äänestää päättämään ihmisiä, joilla on aikaa ja kykyä paneutua asioihin. Ei keskimääräinen kansalainen edes tiedä asioista niin laajasti ja syvällisesti, että voisi useinkaan tehdä perusteltuja päätöksiä monimutkaisista asioista. EI ole aikaa, osaamista, halua ja/tai edes materiaalia perehtyä.

Ei tuohon ole keksitty mitään kaikille reilua ja vallankaappaukset estävää systeemiä. Yksipuoluejärjestelmä tietenkin toimii tehokkaammin, mutta silloin pahimmillaan puolet kansasta ei päätöksiä hyväksy. Tai enemmänkin, jos puolueen sisälläkin on erimielisyyttä. Yksivaltiudessa tämä ongelma korostuu edelleen.

Esimerkiksi kansanedustajaa on äänestänyt tyypillisesti useampi tuhat ihmistä (suosiosta ja vaalipiiristä riippuen). Edustajan on mahdotonta palvella jokaisen äänestäjänsä etua, ja siihen vielä puoluekuri ja sen päällä se, miten puolue joutuu tekemään kompromisseja muiden puolueiden kanssa. Ja tietenkin huomioimaan olosuhteeet kuten vaikka taloustilanteen ja ulkopolitiikan.

[Naturalisti]

Lupaukset ja se mitä pystyy hallituksessa toteuttamaan ovat kaksi täysin eri asiaa.

Niinkuin Orpon lupaamat 100 000 työpaikkaa jotka on kääntymässä kokonaisuudessaan negatiivisiksi

Sano yksikin puolue, joka hallitukseen päästessään on toteuttanut kaikki vaalilupauksensa?

Tämän hallituksen pääpuolueilla ei ollut tarkoitus toteuttaa lupauksiaan alunperinkään. Lupauksilla vain ostetettiin hallituspaikka – kuluttajansuoja unohtui.

Persujen äänestäjille tärkein viesti taisi olla erilaiset maahanmuuttoon liittyvät tiukennukset. Done.

Kokoomuksen äänestäjille taas luvattiin tiukkaa taloudenpitoa ja leikkauksia julkiselle. Done.

Joten mitä tarkoitat?

En ihan niele tuota ”Done”-retoriikkaa, koska jos katsotaan sekä ketjun sivuilla 3–4 olevia kommentteja että julkista keskustelua, kumpikaan puolue ei tosiasiassa ole tehnyt sitä, mitä äänestäjille annettiin ymmärtää.


1) Persujen ”maahanmuuttotiukennukset” – toteutettu vain retorisella tasolla

Sivuilla 3–4 useampikin kirjoittaja nostaa esiin sen, että:
- ns. ”tiukennukset” ovat pääosin hallinnollisia kirjauksia, joilla ei ole juurikaan mitattavia vaikutuksia
- työperäistä maahanmuuttoa lisätään samaan aikaan dramaattisesti (jopa aiempia hallituksia aggressiivisemmin)
- turvapaikkapolitiikan ”kiristykset” ovat helpommin mainoslauseita kuin realiteetteja, koska EU-lainsäädäntö rajoittaa käytännössä kaiken oleellisen

Tätä on tuonut julkisuudessakin esiin mm. monet tutkijat ja virkamiehet: retoriikka koveni, mutta politiikan netto­vaikutus on päinvastainen kuin äänestäjille annettiin ymmärtää.
Jos tämä on ”Done”, niin se on ”Done” vain puolueen some-julisteissa.

Politiikka on enimmäkseen retoriikkaa ja hallinnollisia kirjauksia, joiden vaikutus ei näy heti.

Työperäistä maahanmuuttoa persut eivät ole alun perinkään vastustaneet.

EU-lainsäädäntö koskee siis vain meitä? Moni muu EU-maa ajaa tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Ymmärrän pointtisi – myös mielestäsi on tehty mitä luvattiin. Mutta juuri siksi väite siitä, että maahanmuuttopolitiikan kiristykset olisi jo ”Done”, ei oikein pidä. Kyse ei ole siitä, etteikö politiikkaan kuuluisi kompromisseja, vaan siitä, mitä puolueet itse antoivat äänestäjilleen ymmärtää.

1) Jos politiikka on pääosin retoriikkaa ja kirjauksia, silloin ”Done”-linja ei voi samaan aikaan väittää merkittävää substanssivaikutusta.
Persujen viestintä ei ollut: ”teemme pieniä hallinnollisia tarkennuksia”.
Se oli: ”kiristämme maahanmuuttoa tuntuvasti”.
Toteuma ei kuitenkaan ole muuttanut nettotulijoiden määrää – ja samaan aikaan työperäistä maahanmuuttoa lisätään ennätystahtia. Retoriikka toteutui, vaikutus ei.

2) On totta, että persut eivät vastusta työperäistä maahanmuuttoa periaatteena.
Mutta äänestäjille jäi vaalien alla laajalti se käsitys, että kokonaismäärä vähenisi. Tämä oli kampanjoinnin itse tarkoitettu vaikutus, eikä sitä voi jälkikäteen ohittaa toteamalla, että ”ohjelmassa luki toisin”. Kun tulijoiden kokonaismäärä ei vähene, lupaus ei toteudu – riippumatta siitä, mitä puolue selittää jälkikäteen.

3) EU-lainsäädäntö rajoittaa juuri niitä kiristyksiä, joita retorisesti luvattiin.
On totta, että jotkin maat tekevät tiukennuksia, mutta ne ovat pääosin kansallisia prosessimuutoksia. Suomi ei ole tehnyt vastaavia mittakaavassa, eikä se voi yksipuolisesti toteuttaa niitä kiristyksiä, jotka ovat EU-oikeuden piirissä (turvapaikkamenettely, palautukset, perheenyhdistäminen tietyin ehdoin).

Toisinsanoen:
Jos politiikan netto­vaikutus on päinvastainen kuin äänestäjille annettu kuva, en pidä sitä ”Done”-suorituksena. Se on pikemminkin esimerkki siitä, miten retoriikka ja todellisuus erkanevat toisistaan – ja siitä, miksi demokratia ei voi olla vain vaalipäivän äänestys, vaan myös kriittistä keskustelua vaalien välillä.

[ID10T]

Vika on demokratiassa itsessään. Jos valtuuttaisimme edustajat tekemään juuri sitä (ja vain sitä), mitä ovat luvanneet, mistään ei tulisi yhtään mitään.

Vika vai ominaisuus? Perusongelma lienee se, että kun porukkaa on niin paljon, ettei se enää mahdu yhteen huoneeseen, porukkaa koskevasta päätösenteosta tulee väkisin ainakin jossain määrin edustuksellista. Äänestää tietenkin voi isokin porukka, mutta siinä taas kysymykset ja vaihtoehdot on jo valmiiksi pohdittu ja määritelty. Ja edustuksellisen demokratian ajatus on ollut nimenomaan äänestää päättämään ihmisiä, joilla on aikaa ja kykyä paneutua asioihin. Ei keskimääräinen kansalainen edes tiedä asioista niin laajasti ja syvällisesti, että voisi useinkaan tehdä perusteltuja päätöksiä monimutkaisista asioista. EI ole aikaa, osaamista, halua ja/tai edes materiaalia perehtyä.

Ei tuohon ole keksitty mitään kaikille reilua ja vallankaappaukset estävää systeemiä. Yksipuoluejärjestelmä tietenkin toimii tehokkaammin, mutta silloin pahimmillaan puolet kansasta ei päätöksiä hyväksy. Tai enemmänkin, jos puolueen sisälläkin on erimielisyyttä. Yksivaltiudessa tämä ongelma korostuu edelleen.

Esimerkiksi kansanedustajaa on äänestänyt tyypillisesti useampi tuhat ihmistä (suosiosta ja vaalipiiristä riippuen). Edustajan on mahdotonta palvella jokaisen äänestäjänsä etua, ja siihen vielä puoluekuri ja sen päällä se, miten puolue joutuu tekemään kompromisseja muiden puolueiden kanssa. Ja tietenkin huomioimaan olosuhteeet kuten vaikka taloustilanteen ja ulkopolitiikan.

Tästä kaikesta olen samaa mieltä.

[Naturalisti]

Tämän hallituksen pääpuolueilla ei ollut tarkoitus toteuttaa lupauksiaan alunperinkään. Lupauksilla vain ostetettiin hallituspaikka – kuluttajansuoja unohtui.

Persujen äänestäjille tärkein viesti taisi olla erilaiset maahanmuuttoon liittyvät tiukennukset. Done.

Kokoomuksen äänestäjille taas luvattiin tiukkaa taloudenpitoa ja leikkauksia julkiselle. Done.

Joten mitä tarkoitat?

En ihan niele tuota ”Done”-retoriikkaa, koska jos katsotaan sekä ketjun sivuilla 3–4 olevia kommentteja että julkista keskustelua, kumpikaan puolue ei tosiasiassa ole tehnyt sitä, mitä äänestäjille annettiin ymmärtää.

Ei työperäinen maahanmuutto koskaan ollut persujen listalla, vaan ns. haittamaahanmuutto.

Ja se maahanmuuttoon liittyvä julkinen retoriikka todella oli monelle heidän ääneatäjälle se suurin ongelma.

Muut puolueet voivat ottaa opiksi, ja pitää oman mamumyönteisen retoriikkaansa neutraalimpana.

---

En tietenkään väitä, että sinä sanoisit lupausten pettämisen olevan ok sinänsä. Pointtini on, että tapa jolla kuvasit politiikkaa — ”kyse on vain siitä kuka pettää eniten”, ”politiikka on kompromisseja”, ”ei kuluttajansuojaa” — luo kuvan järjestelmästä, jossa lupauksista tulee automaattisesti sekundaarisia. Jos hyväksymme sen kuvauksena todellisuudesta, silloin on loogista myös kysyä: mitä demokratialta enää jää jäljelle, jos vaalilupauksilla ei ole normatiivista painoarvoa?

Tähän liittyy se ristiriita, johon aiemmin viittasin:
Aiemmissa keskusteluissa olet toistuvasti torjunut ajatuksen siitä, että demokratia olisi muutakin kuin pelkkä vaaliuurna. Esimerkiksi deliberatiiviset prosessit, kansalaispaneelit, osallistuvan budjetoinnin muodot tai muut ”vaalien väliset” vaikutuskanavat ovat sinusta olleet tarpeettomia. Nyt kuitenkin sanot, että järjestelmässä on rakenteellinen valuvika, koska puolueet eivät pysty pitämään lupauksiaan.

Luettelemasi keinot OVAT JO käytössä! Siksi en laske niiden varaan kovin paljoa.

Ja edelleen meillä on edustuksellinen demokratia, eli olemme antaneet valitsemillimme edustajille valtakirjan toimia parhaan käsityksensä mukaan.

Tämä herättää minussa kaksi aitoa kysymystä:

1. Jos järjestelmä on niin rajoittunut, että puolueet eivät voi pitää lupauksiaan (”muuten ne voidaan varmuudella pitää vain yksipuoluejärjestelmässä”), eikö juuri silloin pitäisi kehittää demokratiaa vaalien ulkopuolella, eikä pelkästään hyväksyä tilannetta?

2. Jos demokratia on muutakin kuin äänestäminen, mutta hylkäät kaikki esitetyt vaihtoehtoiset vaikutuskanavat, mitä konkreettisesti tarkoitat ”valuviolla”?

'
En hylkää vaihtoehtoisia vaikutuskanavia, ne vaan eivät olennaisesti kuulu edustukselliseen demokratiaan.

– Onko ongelma vaalijärjestelmässä?
– Parlamentaarisen demokratian rakenteessa?
– Puoluekurissa?
– Vai poliittisen julkisuuden toimintalogiikassa?

Vika on demokratiassa itsessään. Jos valtuuttaisimme edustajat tekemään juuri sitä (ja vain sitä), mitä ovat luvanneet, mistään ei tulisi yhtään mitään.

Aloitan KultaKikkareen kommentista, koska se liittyy suoraan siihen, miksi kyseenalaistin ”Done”-väitteen.

1) ”Persut tarkoittivat vain haittamaahanmuuttoa”

Tämä on varmasti puolueen oma sisäinen tulkinta, mutta se ei ollut se vaikutelma, joka äänestäjille kampanjoinnissa syntyi.
Juuri siitä syystä ketjun sivuilla 3–4 useampi kirjoittaja nosti esiin saman ongelman:

– retorisesti luvattiin ”kiristyksiä”,
– mutta käytännössä työperäinen maahanmuutto kasvaa ennätystahtia
– ja turvapaikkalinja on pitkälti EU-lainsäädännön rajaama.

Jos merkittävin konkreettinen muutos on viestinnässä ja symbolipolitiikassa, ei ole kovin perusteltua sanoa, että lupaus olisi toteutunut. Äänestäjälle vaikutti siltä, että kokonaismäärä vähenisi. Niin ei tapahtunut.

Siksi en niele ”Done”-linjaa, vaikka hyväksynkin sen, että monet kannattajat saattoivat reagoida nimenomaan retoriikkaan.


---

Siirryn ID10T:n kommenttiin, koska se liittyy laajempaan demokratia-analyysiin.

2) Vaihtoehtoiset vaikutuskanavat ”ovat jo käytössä”

Tämä on totta, mutta se ei vastaa siihen ristiriitaan, jota tarkoitin.
Kun sanot samanaikaisesti:

a) ”Vaalilupauksia ei voida pitää, koska politiikka on kompromisseja”,
b) ”Demokratia on edustuksellista, eikä vaalien välisiä vaikutuskeinoja tule painottaa liikaa”,
c) ”Järjestelmässä on valuvika”,

niin herää väistämättä kysymys: missä kohtaa demokratia korjaa itseään?

Jos lupauksia ei voi pitää, ja jos demokraattisia korjausmekanismeja ei pidä laajentaa, silloin järjestelmä on ristiriidassa oman legitimiteettinsä kanssa. Vaalilupaukset ovat silloin symbolisia, ei poliittisesti velvoittavia.

3) ”Vika on demokratiassa itsessään”

Tämä on kiinnostava väite, mutta se jää kovin epämääräiseksi.
Jos ongelma on demokratiassa itsessään, mikä demokratian osa-alue on se ongelma?

– vaalitapa?
– puoluejärjestelmä?
– puoluekurin rakenteet?
– hallitusneuvottelujen logiikka?
– julkinen keskustelu ja poliittinen markkinointi?

On vaikea hahmottaa, mitä tarkoitat ”valuviolla”, jos et samalla kykene täsmentämään, mikä demokratian osa sitä tuottaa.

4) Lopuksi

En väitä, että demokratian pitäisi olla suoraa osallistumista kaikkialla.
Mutta jos hyväksymme lähtökohdaksi:

– että vaalilupauksia ei voida pitää,
– että poliittinen retoriikka ohjaa vahvemmin kuin substanssi,
– ja että vaalien välisiä vaikutuskeinoja ei pidä laajentaa,

niin jäljelle jää järjestelmä, jossa äänestäjällä ei ole todellisia välineitä arvioida päätösten legitimiteettiä.

Ja juuri siksi nostin tämän koko keskustelun alun perin esiin.

[ID10T]

Tämän hallituksen pääpuolueilla ei ollut tarkoitus toteuttaa lupauksiaan alunperinkään. Lupauksilla vain ostetettiin hallituspaikka – kuluttajansuoja unohtui.

Persujen äänestäjille tärkein viesti taisi olla erilaiset maahanmuuttoon liittyvät tiukennukset. Done.

Kokoomuksen äänestäjille taas luvattiin tiukkaa taloudenpitoa ja leikkauksia julkiselle. Done.

Joten mitä tarkoitat?

En ihan niele tuota ”Done”-retoriikkaa, koska jos katsotaan sekä ketjun sivuilla 3–4 olevia kommentteja että julkista keskustelua, kumpikaan puolue ei tosiasiassa ole tehnyt sitä, mitä äänestäjille annettiin ymmärtää.

Ei työperäinen maahanmuutto koskaan ollut persujen listalla, vaan ns. haittamaahanmuutto.

Ja se maahanmuuttoon liittyvä julkinen retoriikka todella oli monelle heidän ääneatäjälle se suurin ongelma.

Muut puolueet voivat ottaa opiksi, ja pitää oman mamumyönteisen retoriikkaansa neutraalimpana.

---

En tietenkään väitä, että sinä sanoisit lupausten pettämisen olevan ok sinänsä. Pointtini on, että tapa jolla kuvasit politiikkaa — ”kyse on vain siitä kuka pettää eniten”, ”politiikka on kompromisseja”, ”ei kuluttajansuojaa” — luo kuvan järjestelmästä, jossa lupauksista tulee automaattisesti sekundaarisia. Jos hyväksymme sen kuvauksena todellisuudesta, silloin on loogista myös kysyä: mitä demokratialta enää jää jäljelle, jos vaalilupauksilla ei ole normatiivista painoarvoa?

Tähän liittyy se ristiriita, johon aiemmin viittasin:
Aiemmissa keskusteluissa olet toistuvasti torjunut ajatuksen siitä, että demokratia olisi muutakin kuin pelkkä vaaliuurna. Esimerkiksi deliberatiiviset prosessit, kansalaispaneelit, osallistuvan budjetoinnin muodot tai muut ”vaalien väliset” vaikutuskanavat ovat sinusta olleet tarpeettomia. Nyt kuitenkin sanot, että järjestelmässä on rakenteellinen valuvika, koska puolueet eivät pysty pitämään lupauksiaan.

Luettelemasi keinot OVAT JO käytössä! Siksi en laske niiden varaan kovin paljoa.

Ja edelleen meillä on edustuksellinen demokratia, eli olemme antaneet valitsemillimme edustajille valtakirjan toimia parhaan käsityksensä mukaan.

Tämä herättää minussa kaksi aitoa kysymystä:

1. Jos järjestelmä on niin rajoittunut, että puolueet eivät voi pitää lupauksiaan (”muuten ne voidaan varmuudella pitää vain yksipuoluejärjestelmässä”), eikö juuri silloin pitäisi kehittää demokratiaa vaalien ulkopuolella, eikä pelkästään hyväksyä tilannetta?

2. Jos demokratia on muutakin kuin äänestäminen, mutta hylkäät kaikki esitetyt vaihtoehtoiset vaikutuskanavat, mitä konkreettisesti tarkoitat ”valuviolla”?

'
En hylkää vaihtoehtoisia vaikutuskanavia, ne vaan eivät olennaisesti kuulu edustukselliseen demokratiaan.

– Onko ongelma vaalijärjestelmässä?
– Parlamentaarisen demokratian rakenteessa?
– Puoluekurissa?
– Vai poliittisen julkisuuden toimintalogiikassa?

Vika on demokratiassa itsessään. Jos valtuuttaisimme edustajat tekemään juuri sitä (ja vain sitä), mitä ovat luvanneet, mistään ei tulisi yhtään mitään.

Aloitan KultaKikkareen kommentista, koska se liittyy suoraan siihen, miksi kyseenalaistin ”Done”-väitteen.

1) ”Persut tarkoittivat vain haittamaahanmuuttoa”

Tämä on varmasti puolueen oma sisäinen tulkinta, mutta se ei ollut se vaikutelma, joka äänestäjille kampanjoinnissa syntyi.
Juuri siitä syystä ketjun sivuilla 3–4 useampi kirjoittaja nosti esiin saman ongelman:

– retorisesti luvattiin ”kiristyksiä”,
– mutta käytännössä työperäinen maahanmuutto kasvaa ennätystahtia
– ja turvapaikkalinja on pitkälti EU-lainsäädännön rajaama.

Jos merkittävin konkreettinen muutos on viestinnässä ja symbolipolitiikassa, ei ole kovin perusteltua sanoa, että lupaus olisi toteutunut. Äänestäjälle vaikutti siltä, että kokonaismäärä vähenisi. Niin ei tapahtunut.

Siksi en niele ”Done”-linjaa, vaikka hyväksynkin sen, että monet kannattajat saattoivat reagoida nimenomaan retoriikkaan.


---

Siirryn ID10T:n kommenttiin, koska se liittyy laajempaan demokratia-analyysiin.

2) Vaihtoehtoiset vaikutuskanavat ”ovat jo käytössä”

Tämä on totta, mutta se ei vastaa siihen ristiriitaan, jota tarkoitin.
Kun sanot samanaikaisesti:

a) ”Vaalilupauksia ei voida pitää, koska politiikka on kompromisseja”,
b) ”Demokratia on edustuksellista, eikä vaalien välisiä vaikutuskeinoja tule painottaa liikaa”,
c) ”Järjestelmässä on valuvika”,

niin herää väistämättä kysymys: missä kohtaa demokratia korjaa itseään?

Jos lupauksia ei voi pitää, ja jos demokraattisia korjausmekanismeja ei pidä laajentaa, silloin järjestelmä on ristiriidassa oman legitimiteettinsä kanssa. Vaalilupaukset ovat silloin symbolisia, ei poliittisesti velvoittavia.

3) ”Vika on demokratiassa itsessään”

Tämä on kiinnostava väite, mutta se jää kovin epämääräiseksi.
Jos ongelma on demokratiassa itsessään, mikä demokratian osa-alue on se ongelma?

– vaalitapa?
– puoluejärjestelmä?
– puoluekurin rakenteet?
– hallitusneuvottelujen logiikka?
– julkinen keskustelu ja poliittinen markkinointi?

On vaikea hahmottaa, mitä tarkoitat ”valuviolla”, jos et samalla kykene täsmentämään, mikä demokratian osa sitä tuottaa.

4) Lopuksi

En väitä, että demokratian pitäisi olla suoraa osallistumista kaikkialla.
Mutta jos hyväksymme lähtökohdaksi:

– että vaalilupauksia ei voida pitää,
– että poliittinen retoriikka ohjaa vahvemmin kuin substanssi,
– ja että vaalien välisiä vaikutuskeinoja ei pidä laajentaa,

niin jäljelle jää järjestelmä, jossa äänestäjällä ei ole todellisia välineitä arvioida päätösten legitimiteettiä.

Ja juuri siksi nostin tämän koko keskustelun alun perin esiin.

Koska selvästikään et ole ymmärtänyt kommenttejani, on tästä turha jatkaa. MooM ilmaisi asian toisin, mutta hän tuntuu ymmärtävän kantani.

[Naturalisti]

---

Siirryn ID10T:n kommenttiin, koska se liittyy laajempaan demokratia-analyysiin.

2) Vaihtoehtoiset vaikutuskanavat ”ovat jo käytössä”

Tämä on totta, mutta se ei vastaa siihen ristiriitaan, jota tarkoitin.
Kun sanot samanaikaisesti:

a) ”Vaalilupauksia ei voida pitää, koska politiikka on kompromisseja”,
b) ”Demokratia on edustuksellista, eikä vaalien välisiä vaikutuskeinoja tule painottaa liikaa”,
c) ”Järjestelmässä on valuvika”,

niin herää väistämättä kysymys: missä kohtaa demokratia korjaa itseään?

Jos lupauksia ei voi pitää, ja jos demokraattisia korjausmekanismeja ei pidä laajentaa, silloin järjestelmä on ristiriidassa oman legitimiteettinsä kanssa. Vaalilupaukset ovat silloin symbolisia, ei poliittisesti velvoittavia.

3) ”Vika on demokratiassa itsessään”

Tämä on kiinnostava väite, mutta se jää kovin epämääräiseksi.
Jos ongelma on demokratiassa itsessään, mikä demokratian osa-alue on se ongelma?

– vaalitapa?
– puoluejärjestelmä?
– puoluekurin rakenteet?
– hallitusneuvottelujen logiikka?
– julkinen keskustelu ja poliittinen markkinointi?

On vaikea hahmottaa, mitä tarkoitat ”valuviolla”, jos et samalla kykene täsmentämään, mikä demokratian osa sitä tuottaa.

4) Lopuksi

En väitä, että demokratian pitäisi olla suoraa osallistumista kaikkialla.
Mutta jos hyväksymme lähtökohdaksi:

– että vaalilupauksia ei voida pitää,
– että poliittinen retoriikka ohjaa vahvemmin kuin substanssi,
– ja että vaalien välisiä vaikutuskeinoja ei pidä laajentaa,

niin jäljelle jää järjestelmä, jossa äänestäjällä ei ole todellisia välineitä arvioida päätösten legitimiteettiä.

Ja juuri siksi nostin tämän koko keskustelun alun perin esiin.

Koska selvästikään et ole ymmärtänyt kommenttejani, on tästä turha jatkaa. MooM ilmaisi asian toisin, mutta hän tuntuu ymmärtävän kantani.

---

Vika on demokratiassa itsessään. Jos valtuuttaisimme edustajat tekemään juuri sitä (ja vain sitä), mitä ovat luvanneet, mistään ei tulisi yhtään mitään.

Vika vai ominaisuus? Perusongelma lienee se, että kun porukkaa on niin paljon, ettei se enää mahdu yhteen huoneeseen, porukkaa koskevasta päätösenteosta tulee väkisin ainakin jossain määrin edustuksellista. Äänestää tietenkin voi isokin porukka, mutta siinä taas kysymykset ja vaihtoehdot on jo valmiiksi pohdittu ja määritelty. Ja edustuksellisen demokratian ajatus on ollut nimenomaan äänestää päättämään ihmisiä, joilla on aikaa ja kykyä paneutua asioihin. Ei keskimääräinen kansalainen edes tiedä asioista niin laajasti ja syvällisesti, että voisi useinkaan tehdä perusteltuja päätöksiä monimutkaisista asioista. EI ole aikaa, osaamista, halua ja/tai edes materiaalia perehtyä.

Ei tuohon ole keksitty mitään kaikille reilua ja vallankaappaukset estävää systeemiä. Yksipuoluejärjestelmä tietenkin toimii tehokkaammin, mutta silloin pahimmillaan puolet kansasta ei päätöksiä hyväksy. Tai enemmänkin, jos puolueen sisälläkin on erimielisyyttä. Yksivaltiudessa tämä ongelma korostuu edelleen.

Esimerkiksi kansanedustajaa on äänestänyt tyypillisesti useampi tuhat ihmistä (suosiosta ja vaalipiiristä riippuen). Edustajan on mahdotonta palvella jokaisen äänestäjänsä etua, ja siihen vielä puoluekuri ja sen päällä se, miten puolue joutuu tekemään kompromisseja muiden puolueiden kanssa. Ja tietenkin huomioimaan olosuhteeet kuten vaikka taloustilanteen ja ulkopolitiikan.

Ymmärrän aivan hyvin, mitä tarkoitit – ja MooM itse asiassa vain toisti saman argumentin pidemmässä muodossa. Mutta se ei poista kysymystä, johon et ole vastannut.

MooM kuvaa edustuksellisen demokratian rajoitteita:
– kompromissit ovat väistämättömiä,
– puoluekuria on,
– olosuhteet muuttuvat,
– kaikki edustajat eivät voi toteuttaa kaikkien äänestäjiensä tahtoa.

Olen tästä täysin samaa mieltä, eikä mikään, mitä kirjoitin, ole ristiriidassa sen kanssa. Mutta sinun väitteesi oli vahvempi:

”Vika on demokratiassa itsessään.”

Jos näin on, silloin syntyy väistämättä jatkokysymys:
mitä kohtaa demokratiassa pitäisi kehittää, jotta lupaukset ja legitimiteetti eivät erkaantuisi näin jyrkästi toisistaan?

Tähän et ole edelleenkään vastannut, vaan ainoastaan todennut, että:
- lupauksia ei voi pitää
- vaalien välisiä vaikutuskanavia ei pitäisi laajentaa ja
- järjestelmässä on valuvika

Tämä on sisäisesti ristiriitainen trio. MooM kuvaa järjestelmän rakenteellisia rajoja, mutta sinä kutsut näitä rajoja valuviaksi. Se on eri asia.

Ja juuri siksi kysyn, mihin demokratian osa-alueeseen valuvika mielestäsi täsmällisesti liittyy.

Jos viesti on vain se, että kompromissit ovat väistämättömiä, niin silloin emme edes riitele – olen samaa mieltä.

Jos taas viesti on, että lupauksilla ei ole väliä, koska demokratia toimii näin, niin silloin nousee se alkuperäinen ongelma:
miten demokratia korjaa itseään ja ylläpitää legitimiteettiä, jos mikään mekanismi ei tee lupauksista edes osittain sitovia?

Tämä ei ole väärinymmärrys, vaan looginen jatkokysymys siitä, mitä itse kirjoitit.

Jos haluat lopettaa keskustelun tähän, se on täysin ok. Mutta halusin selventää, ettei kyse ollut ”ymmärtämättömyydestä”, vaan siitä, että argumenttisi jätti olennaisen kohdan auki.

[ID10T]

---

Siirryn ID10T:n kommenttiin, koska se liittyy laajempaan demokratia-analyysiin.

2) Vaihtoehtoiset vaikutuskanavat ”ovat jo käytössä”

Tämä on totta, mutta se ei vastaa siihen ristiriitaan, jota tarkoitin.
Kun sanot samanaikaisesti:

a) ”Vaalilupauksia ei voida pitää, koska politiikka on kompromisseja”,
b) ”Demokratia on edustuksellista, eikä vaalien välisiä vaikutuskeinoja tule painottaa liikaa”,
c) ”Järjestelmässä on valuvika”,

niin herää väistämättä kysymys: missä kohtaa demokratia korjaa itseään?

Jos lupauksia ei voi pitää, ja jos demokraattisia korjausmekanismeja ei pidä laajentaa, silloin järjestelmä on ristiriidassa oman legitimiteettinsä kanssa. Vaalilupaukset ovat silloin symbolisia, ei poliittisesti velvoittavia.

3) ”Vika on demokratiassa itsessään”

Tämä on kiinnostava väite, mutta se jää kovin epämääräiseksi.
Jos ongelma on demokratiassa itsessään, mikä demokratian osa-alue on se ongelma?

– vaalitapa?
– puoluejärjestelmä?
– puoluekurin rakenteet?
– hallitusneuvottelujen logiikka?
– julkinen keskustelu ja poliittinen markkinointi?

On vaikea hahmottaa, mitä tarkoitat ”valuviolla”, jos et samalla kykene täsmentämään, mikä demokratian osa sitä tuottaa.

4) Lopuksi

En väitä, että demokratian pitäisi olla suoraa osallistumista kaikkialla.
Mutta jos hyväksymme lähtökohdaksi:

– että vaalilupauksia ei voida pitää,
– että poliittinen retoriikka ohjaa vahvemmin kuin substanssi,
– ja että vaalien välisiä vaikutuskeinoja ei pidä laajentaa,

niin jäljelle jää järjestelmä, jossa äänestäjällä ei ole todellisia välineitä arvioida päätösten legitimiteettiä.

Ja juuri siksi nostin tämän koko keskustelun alun perin esiin.

Koska selvästikään et ole ymmärtänyt kommenttejani, on tästä turha jatkaa. MooM ilmaisi asian toisin, mutta hän tuntuu ymmärtävän kantani.

---

Vika on demokratiassa itsessään. Jos valtuuttaisimme edustajat tekemään juuri sitä (ja vain sitä), mitä ovat luvanneet, mistään ei tulisi yhtään mitään.

Vika vai ominaisuus? Perusongelma lienee se, että kun porukkaa on niin paljon, ettei se enää mahdu yhteen huoneeseen, porukkaa koskevasta päätösenteosta tulee väkisin ainakin jossain määrin edustuksellista. Äänestää tietenkin voi isokin porukka, mutta siinä taas kysymykset ja vaihtoehdot on jo valmiiksi pohdittu ja määritelty. Ja edustuksellisen demokratian ajatus on ollut nimenomaan äänestää päättämään ihmisiä, joilla on aikaa ja kykyä paneutua asioihin. Ei keskimääräinen kansalainen edes tiedä asioista niin laajasti ja syvällisesti, että voisi useinkaan tehdä perusteltuja päätöksiä monimutkaisista asioista. EI ole aikaa, osaamista, halua ja/tai edes materiaalia perehtyä.

Ei tuohon ole keksitty mitään kaikille reilua ja vallankaappaukset estävää systeemiä. Yksipuoluejärjestelmä tietenkin toimii tehokkaammin, mutta silloin pahimmillaan puolet kansasta ei päätöksiä hyväksy. Tai enemmänkin, jos puolueen sisälläkin on erimielisyyttä. Yksivaltiudessa tämä ongelma korostuu edelleen.

Esimerkiksi kansanedustajaa on äänestänyt tyypillisesti useampi tuhat ihmistä (suosiosta ja vaalipiiristä riippuen). Edustajan on mahdotonta palvella jokaisen äänestäjänsä etua, ja siihen vielä puoluekuri ja sen päällä se, miten puolue joutuu tekemään kompromisseja muiden puolueiden kanssa. Ja tietenkin huomioimaan olosuhteeet kuten vaikka taloustilanteen ja ulkopolitiikan.

Ymmärrän aivan hyvin, mitä tarkoitit – ja MooM itse asiassa vain toisti saman argumentin pidemmässä muodossa. Mutta se ei poista kysymystä, johon et ole vastannut.

MooM kuvaa edustuksellisen demokratian rajoitteita:
– kompromissit ovat väistämättömiä,
– puoluekuria on,
– olosuhteet muuttuvat,
– kaikki edustajat eivät voi toteuttaa kaikkien äänestäjiensä tahtoa.

Olen tästä täysin samaa mieltä, eikä mikään, mitä kirjoitin, ole ristiriidassa sen kanssa. Mutta sinun väitteesi oli vahvempi:

”Vika on demokratiassa itsessään.”

Eli totesin faktan tiivistettynä, ottamatta kantaa siihen, onko asiaintila hyväksyttävissä vai ei.

Jos näin on, silloin syntyy väistämättä jatkokysymys:
mitä kohtaa demokratiassa pitäisi kehittää, jotta lupaukset ja legitimiteetti eivät erkaantuisi näin jyrkästi toisistaan?

Tähän et ole edelleenkään vastannut, vaan ainoastaan todennut, että:
- lupauksia ei voi pitää
- vaalien välisiä vaikutuskanavia ei pitäisi laajentaa ja
- järjestelmässä on valuvika

Tämä on sisäisesti ristiriitainen trio. MooM kuvaa järjestelmän rakenteellisia rajoja, mutta sinä kutsut näitä rajoja valuviaksi. Se on eri asia.

Rakenteellinen rajoite ja valuvika ovat kyllä hyvin lähellä toisiaan merkitykseltään.

Ja juuri siksi kysyn, mihin demokratian osa-alueeseen valuvika mielestäsi täsmällisesti liittyy.

'
Koska en halua toistaa itseäni, niin sehän on sinulle jo tuotu esille sekä minun että MooMin toimesta.

Jos viesti on vain se, että kompromissit ovat väistämättömiä, niin silloin emme edes riitele – olen samaa mieltä.

Jos taas viesti on, että lupauksilla ei ole väliä, koska demokratia toimii näin, niin silloin nousee se alkuperäinen ongelma:
miten demokratia korjaa itseään ja ylläpitää legitimiteettiä, jos mikään mekanismi ei tee lupauksista edes osittain sitovia?

Miksi ihmeessä kuvittelet minun olevan sitä mieltä, ettei lupauksilla ole väliä? Lupaukset ovat välttämättömiä politiikassa, mutta niiden toteutumisen suhteen on aina syytä olla skeptinen.

Sitova lupaus on politiikassa mahdottomuus. Mitä tahansa voi tapahtua vaalikauden aikana. Talouden tilanne muuttuu herkästi, samoin turvallisuuspoliittinen tilanne, kuten Ukrainan sota meille osoitti. Pandemioita puhkeaa ja luonnonmullistuksia tapahtuu. Kohtalolla on kiero huumorintaju vaalilupausten suhteen.

[MooM]

Minulla on rakenteellisia rajoitteita, että en pysty lentämään enkä juoksemaan 200 km/h. En sanoisi näitä vioiksi kuitenkaan. En edes valuvioiksi.

[KultaKikkare]

Tämän hallituksen pääpuolueilla ei ollut tarkoitus toteuttaa lupauksiaan alunperinkään. Lupauksilla vain ostetettiin hallituspaikka – kuluttajansuoja unohtui.

Persujen äänestäjille tärkein viesti taisi olla erilaiset maahanmuuttoon liittyvät tiukennukset. Done.

Kokoomuksen äänestäjille taas luvattiin tiukkaa taloudenpitoa ja leikkauksia julkiselle. Done.

Joten mitä tarkoitat?

En ihan niele tuota ”Done”-retoriikkaa, koska jos katsotaan sekä ketjun sivuilla 3–4 olevia kommentteja että julkista keskustelua, kumpikaan puolue ei tosiasiassa ole tehnyt sitä, mitä äänestäjille annettiin ymmärtää.

Ei työperäinen maahanmuutto koskaan ollut persujen listalla, vaan ns. haittamaahanmuutto.

Ja se maahanmuuttoon liittyvä julkinen retoriikka todella oli monelle heidän ääneatäjälle se suurin ongelma.

Muut puolueet voivat ottaa opiksi, ja pitää oman mamumyönteisen retoriikkaansa neutraalimpana.

---

En tietenkään väitä, että sinä sanoisit lupausten pettämisen olevan ok sinänsä. Pointtini on, että tapa jolla kuvasit politiikkaa — ”kyse on vain siitä kuka pettää eniten”, ”politiikka on kompromisseja”, ”ei kuluttajansuojaa” — luo kuvan järjestelmästä, jossa lupauksista tulee automaattisesti sekundaarisia. Jos hyväksymme sen kuvauksena todellisuudesta, silloin on loogista myös kysyä: mitä demokratialta enää jää jäljelle, jos vaalilupauksilla ei ole normatiivista painoarvoa?

Tähän liittyy se ristiriita, johon aiemmin viittasin:
Aiemmissa keskusteluissa olet toistuvasti torjunut ajatuksen siitä, että demokratia olisi muutakin kuin pelkkä vaaliuurna. Esimerkiksi deliberatiiviset prosessit, kansalaispaneelit, osallistuvan budjetoinnin muodot tai muut ”vaalien väliset” vaikutuskanavat ovat sinusta olleet tarpeettomia. Nyt kuitenkin sanot, että järjestelmässä on rakenteellinen valuvika, koska puolueet eivät pysty pitämään lupauksiaan.

Luettelemasi keinot OVAT JO käytössä! Siksi en laske niiden varaan kovin paljoa.

Ja edelleen meillä on edustuksellinen demokratia, eli olemme antaneet valitsemillimme edustajille valtakirjan toimia parhaan käsityksensä mukaan.

Tämä herättää minussa kaksi aitoa kysymystä:

1. Jos järjestelmä on niin rajoittunut, että puolueet eivät voi pitää lupauksiaan (”muuten ne voidaan varmuudella pitää vain yksipuoluejärjestelmässä”), eikö juuri silloin pitäisi kehittää demokratiaa vaalien ulkopuolella, eikä pelkästään hyväksyä tilannetta?

2. Jos demokratia on muutakin kuin äänestäminen, mutta hylkäät kaikki esitetyt vaihtoehtoiset vaikutuskanavat, mitä konkreettisesti tarkoitat ”valuviolla”?

'
En hylkää vaihtoehtoisia vaikutuskanavia, ne vaan eivät olennaisesti kuulu edustukselliseen demokratiaan.

– Onko ongelma vaalijärjestelmässä?
– Parlamentaarisen demokratian rakenteessa?
– Puoluekurissa?
– Vai poliittisen julkisuuden toimintalogiikassa?

Vika on demokratiassa itsessään. Jos valtuuttaisimme edustajat tekemään juuri sitä (ja vain sitä), mitä ovat luvanneet, mistään ei tulisi yhtään mitään.

Aloitan KultaKikkareen kommentista, koska se liittyy suoraan siihen, miksi kyseenalaistin ”Done”-väitteen.

1) ”Persut tarkoittivat vain haittamaahanmuuttoa”

Tämä on varmasti puolueen oma sisäinen tulkinta, mutta se ei ollut se vaikutelma, joka äänestäjille kampanjoinnissa syntyi.
Juuri siitä syystä ketjun sivuilla 3–4 useampi kirjoittaja nosti esiin saman ongelman:

– retorisesti luvattiin ”kiristyksiä”,
– mutta käytännössä työperäinen maahanmuutto kasvaa ennätystahtia
– ja turvapaikkalinja on pitkälti EU-lainsäädännön rajaama.

Jos merkittävin konkreettinen muutos on viestinnässä ja symbolipolitiikassa, ei ole kovin perusteltua sanoa, että lupaus olisi toteutunut. Äänestäjälle vaikutti siltä, että kokonaismäärä vähenisi. Niin ei tapahtunut.

Siksi en niele ”Done”-linjaa, vaikka hyväksynkin sen, että monet kannattajat saattoivat reagoida nimenomaan retoriikkaan.

Mihin viesteihin ketjun sivuilla 3 ja 4 viittaat? En löydä mitään mikä sopisi kuvaukseesi.

En ajatellutkaan että nielet, mut en kyllä ajatellut että olisit persujen äänestäjäkään.

[ID10T]

Minulla on rakenteellisia rajoitteita, että en pysty lentämään enkä juoksemaan 200 km/h. En sanoisi näitä vioiksi kuitenkaan. En edes valuvioiksi.

Heka rakennutti Helsinkiin talon, jonka ulko-ovet olivat 2 metriä maanpinnan yläpuolella. Kyseessä oli samalla kertaa rakenteellinen rajoite ja valuvika.

[KultaKikkare]

Ja juuri siksi kysyn, mihin demokratian osa-alueeseen valuvika mielestäsi täsmällisesti liittyy.

Äänestäjien korvienväliin.

Vuodesta toiseen sinne äänestetään ihmisiä jotka lupaa enemmän kuin tekee.

Mut onko se sitten oikeasti edes ongelma. Grandiooseista vaaliohjelmista ja suuruudenhulluista lupauksista voi rivien välistä lukea sen, minkä tyyppistä politiikkaa puolue tulisi ajamaan. Ja se riittää ainakin mulle, siksi Done.

Lupausten on pakko olla suuria, koska niin muutkin tekee ja kansa syttyy suurista puheista ja antaa äänensä. Samasta syystä mainonta ja markkinointi on täynnä hirveetä hypetystä.

[KultaKikkare]

Useinhan hallituspuolueet menettää suosiotaan hallituskauden aikana. Sit tulee erilainen hallitus, ja taas sekin menettää suosiotaan, ja piiri pieni pyörii.

Juuri siksi se menettää suosiotaan, koska lupaavat aina enemmän kuin tekevät. Mut ihmisillä on lyhyt muisti, ja toisaalta eipä ole parempiakaan vaihtoehtoja.

[Henry Borat]

Lupaukset ja se mitä pystyy hallituksessa toteuttamaan ovat kaksi täysin eri asiaa.

Niinkuin Orpon lupaamat 100 000 työpaikkaa jotka on kääntymässä kokonaisuudessaan negatiivisiksi

Sano yksikin puolue, joka hallitukseen päästessään on toteuttanut kaikki vaalilupauksensa?

Nää ei oo toteuttanut varmaan yhtään. Velat räjähti, talousskasvu hyytyi täysin, työllisyys romahti. Ostovoimakin kasvoi käytännössä tes-sopimusten palkankorotuksilla. Maahanmuuttojutut kosmeettista silmänlumetta...
Aika kehnosti

Ei se velka kyllä Orpon hallituksen aikana ole räjähtänyt.



Kun velkaantuminen suhteutetaan laahaavaan kasvuun, lisääntyneeseen työttömyyteen ja vanhan velan korkokustannuksiin niin ei touhu velkaantumisen osalta näytä edes pahalta.

Ensi vuodelle, ja sitä seuraavalle, on kaavailtu IMF ohjeistuksen mukaan vielä reilusti lisää leikkauksia. Mitään suurta talouskasvua ei siis ole tulossa vielä muutamaan vuoteen. Talous ei kasva kun leikataan.

En tiedä, että mikä taulukko tuo on mutta ei ainakaan paikkaansa potävä.
On otettu jo lähes yhtä paljon lisävelkaa, kuin edellinen hallitus yhteensä. Todennäköisesti ollaankin. Pelkästään viime vuonna 26mrd, kun edellisen hallituksen korona-aikojen tuet ym teki yhteensä 44mrd

Sun luvut ei pidä paikkaansa. Viime vuonna ei otettu 26miljardia velkaa vaan n. 13miljardia joka mätsää iltalehden taulukkoon.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000011469125.html

Sun vertailemissa luvuissa on 2025 Q1 ja Q2 aikana otetut 12miljardia mukana, ne on tämän vuoden velkaa, ei viimevuoden.

2025 loppupuoliskon lisävelkaa ei vielä tilastokeskuksen luvuissa näy. Paljonko on otettu Q3 ja Q4?

Se velka otettiin 6/24-6/25 välillä, ei kalenterivuoden aikana . Tilastokeskuksen sivulta nuo luvut ja Hesari oili Hesari, mutta oli siitä hetki sitten enemmänkin uutista.

Pian varmaan tulee taas seuraa an kvartaalin lukuja, josta taas näkee mitä tapahtuu

No sehän on ihan siitä kiinni minkä.ajanjakson tarkasteluun valitsee. Ei vuoden 2024 velkaa oteta 6/24-6/25 välisenä aikana ja sä itse puhuit viime vuodesta.

Ja valtion budjetti tehdään vuositasolla, tammikuusta alusta joulukuun loppuun.

Vuoden aikana joka tapauksessa. Ne olivat uusimmat luvut, jotka olivat olemassa

[Elämänsankari]

Tämän hallituksen pääpuolueilla ei ollut tarkoitus toteuttaa lupauksiaan alunperinkään. Lupauksilla vain ostetettiin hallituspaikka – kuluttajansuoja unohtui.

Persujen äänestäjille tärkein viesti taisi olla erilaiset maahanmuuttoon liittyvät tiukennukset. Done.

Kokoomuksen äänestäjille taas luvattiin tiukkaa taloudenpitoa ja leikkauksia julkiselle. Done.

Joten mitä tarkoitat?

En ihan niele tuota ”Done”-retoriikkaa, koska jos katsotaan sekä ketjun sivuilla 3–4 olevia kommentteja että julkista keskustelua, kumpikaan puolue ei tosiasiassa ole tehnyt sitä, mitä äänestäjille annettiin ymmärtää.

Ei työperäinen maahanmuutto koskaan ollut persujen listalla, vaan ns. haittamaahanmuutto.

Ja se maahanmuuttoon liittyvä julkinen retoriikka todella oli monelle heidän ääneatäjälle se suurin ongelma.

Muut puolueet voivat ottaa opiksi, ja pitää oman mamumyönteisen retoriikkaansa neutraalimpana.

---

En tietenkään väitä, että sinä sanoisit lupausten pettämisen olevan ok sinänsä. Pointtini on, että tapa jolla kuvasit politiikkaa — ”kyse on vain siitä kuka pettää eniten”, ”politiikka on kompromisseja”, ”ei kuluttajansuojaa” — luo kuvan järjestelmästä, jossa lupauksista tulee automaattisesti sekundaarisia. Jos hyväksymme sen kuvauksena todellisuudesta, silloin on loogista myös kysyä: mitä demokratialta enää jää jäljelle, jos vaalilupauksilla ei ole normatiivista painoarvoa?

Tähän liittyy se ristiriita, johon aiemmin viittasin:
Aiemmissa keskusteluissa olet toistuvasti torjunut ajatuksen siitä, että demokratia olisi muutakin kuin pelkkä vaaliuurna. Esimerkiksi deliberatiiviset prosessit, kansalaispaneelit, osallistuvan budjetoinnin muodot tai muut ”vaalien väliset” vaikutuskanavat ovat sinusta olleet tarpeettomia. Nyt kuitenkin sanot, että järjestelmässä on rakenteellinen valuvika, koska puolueet eivät pysty pitämään lupauksiaan.

Luettelemasi keinot OVAT JO käytössä! Siksi en laske niiden varaan kovin paljoa.

Ja edelleen meillä on edustuksellinen demokratia, eli olemme antaneet valitsemillimme edustajille valtakirjan toimia parhaan käsityksensä mukaan.

Tämä herättää minussa kaksi aitoa kysymystä:

1. Jos järjestelmä on niin rajoittunut, että puolueet eivät voi pitää lupauksiaan (”muuten ne voidaan varmuudella pitää vain yksipuoluejärjestelmässä”), eikö juuri silloin pitäisi kehittää demokratiaa vaalien ulkopuolella, eikä pelkästään hyväksyä tilannetta?

2. Jos demokratia on muutakin kuin äänestäminen, mutta hylkäät kaikki esitetyt vaihtoehtoiset vaikutuskanavat, mitä konkreettisesti tarkoitat ”valuviolla”?

'
En hylkää vaihtoehtoisia vaikutuskanavia, ne vaan eivät olennaisesti kuulu edustukselliseen demokratiaan.

– Onko ongelma vaalijärjestelmässä?
– Parlamentaarisen demokratian rakenteessa?
– Puoluekurissa?
– Vai poliittisen julkisuuden toimintalogiikassa?

Vika on demokratiassa itsessään. Jos valtuuttaisimme edustajat tekemään juuri sitä (ja vain sitä), mitä ovat luvanneet, mistään ei tulisi yhtään mitään.

Aloitan KultaKikkareen kommentista, koska se liittyy suoraan siihen, miksi kyseenalaistin ”Done”-väitteen.

1) ”Persut tarkoittivat vain haittamaahanmuuttoa”

Tämä on varmasti puolueen oma sisäinen tulkinta, mutta se ei ollut se vaikutelma, joka äänestäjille kampanjoinnissa syntyi.
Juuri siitä syystä ketjun sivuilla 3–4 useampi kirjoittaja nosti esiin saman ongelman:

– retorisesti luvattiin ”kiristyksiä”,
– mutta käytännössä työperäinen maahanmuutto kasvaa ennätystahtia
– ja turvapaikkalinja on pitkälti EU-lainsäädännön rajaama.

Jos merkittävin konkreettinen muutos on viestinnässä ja symbolipolitiikassa, ei ole kovin perusteltua sanoa, että lupaus olisi toteutunut. Äänestäjälle vaikutti siltä, että kokonaismäärä vähenisi. Niin ei tapahtunut.

Siksi en niele ”Done”-linjaa, vaikka hyväksynkin sen, että monet kannattajat saattoivat reagoida nimenomaan retoriikkaan.


---

Siirryn ID10T:n kommenttiin, koska se liittyy laajempaan demokratia-analyysiin.

2) Vaihtoehtoiset vaikutuskanavat ”ovat jo käytössä”

Tämä on totta, mutta se ei vastaa siihen ristiriitaan, jota tarkoitin.
Kun sanot samanaikaisesti:

a) ”Vaalilupauksia ei voida pitää, koska politiikka on kompromisseja”,
b) ”Demokratia on edustuksellista, eikä vaalien välisiä vaikutuskeinoja tule painottaa liikaa”,
c) ”Järjestelmässä on valuvika”,

niin herää väistämättä kysymys: missä kohtaa demokratia korjaa itseään?

Jos lupauksia ei voi pitää, ja jos demokraattisia korjausmekanismeja ei pidä laajentaa, silloin järjestelmä on ristiriidassa oman legitimiteettinsä kanssa. Vaalilupaukset ovat silloin symbolisia, ei poliittisesti velvoittavia.

3) ”Vika on demokratiassa itsessään”

Tämä on kiinnostava väite, mutta se jää kovin epämääräiseksi.
Jos ongelma on demokratiassa itsessään, mikä demokratian osa-alue on se ongelma?

– vaalitapa?
– puoluejärjestelmä?
– puoluekurin rakenteet?
– hallitusneuvottelujen logiikka?
– julkinen keskustelu ja poliittinen markkinointi?

On vaikea hahmottaa, mitä tarkoitat ”valuviolla”, jos et samalla kykene täsmentämään, mikä demokratian osa sitä tuottaa.

4) Lopuksi

En väitä, että demokratian pitäisi olla suoraa osallistumista kaikkialla.
Mutta jos hyväksymme lähtökohdaksi:

– että vaalilupauksia ei voida pitää,
– että poliittinen retoriikka ohjaa vahvemmin kuin substanssi,
– ja että vaalien välisiä vaikutuskeinoja ei pidä laajentaa,

niin jäljelle jää järjestelmä, jossa äänestäjällä ei ole todellisia välineitä arvioida päätösten legitimiteettiä.

Ja juuri siksi nostin tämän koko keskustelun alun perin esiin.

Koska selvästikään et ole ymmärtänyt kommenttejani, on tästä turha jatkaa. MooM ilmaisi asian toisin, mutta hän tuntuu ymmärtävän kantani.

Asian suhteen Moom omaa järkeä, joku muu ei. Ikävä kyllä.

Jotkut kuulee asian "väärin" vaikka kaikki muun sen ymmärtäisi, siinä ei silloin paina faktat vaan omat tunteet ja luulot.

[Naturalisti]

Ja juuri siksi kysyn, mihin demokratian osa-alueeseen valuvika mielestäsi täsmällisesti liittyy.

Äänestäjien korvienväliin.

Vuodesta toiseen sinne äänestetään ihmisiä jotka lupaa enemmän kuin tekee.

Mut onko se sitten oikeasti edes ongelma. Grandiooseista vaaliohjelmista ja suuruudenhulluista lupauksista voi rivien välistä lukea sen, minkä tyyppistä politiikkaa puolue tulisi ajamaan. Ja se riittää ainakin mulle, siksi Done.

Lupausten on pakko olla suuria, koska niin muutkin tekee ja kansa syttyy suurista puheista ja antaa äänensä. Samasta syystä mainonta ja markkinointi on täynnä hirveetä hypetystä.

---

”Vika on demokratiassa itsessään.”

Hän on lisäksi todennut, että
– lupauksia ei voi pitää,
– vaalien välisiä vaikutuskanavia ei pitäisi laajentaa, ja
– järjestelmässä on valuvika.

---
Sinä taas sijoitat valuvian äänestäjiin.
Kumpikin siis tunnustaa ongelman olemassaolon, mutta kumpikaan ei esitä ratkaisua.

Tätä olen yrittänyt kysyä:
mitä kohtaa demokratiassa mielestänne pitäisi kehittää – vai onko mitään kehitettävissä – jotta lupausten ja legitimiteetin välinen kuilu ei kasvaisi näin suureksi?