Big Bang ?

[Jäärä]

Juu en minä mustien aukkojen olemassaoloa nyt sentään kehtaa epäillä. Mutta lähinnä se, että neutronitähtiä on havaittu ja niiden ”kokoonpano” mitä ilmeisemmin on tiedossa. Mutta jos mustan aukon, siis sen tapahtumahorisontin sisäpuolisesta tilasta ei ole tietoa ja voidaan arvailla, ettei tuntemamme fysiikka siellä päde, niin missä vaiheessa neutronitähden romahtamista se lakkaa pätemästä? Kun kerran olevinaan tiedetään, että se romahtaa mustaksi aukoksi, niin eikö se nykyfysiikan osaamisalue pääty sillä sekunnin miljardisosalla, kun romahdus alkaa? Ja kun tällaista romahdusta ei ole dokumentoitu, niin kyllä mä herkästi näkisin, että arvailujen varassa mennään. Neutronitähden romahtamistakaan vastaan en ole, mutta se, että siitä tulisi musta aukko, ei kuulosta niin sanotusti pomminvarmalta. Ennemminkin tulee mieleen, että mustien aukkojen syntymiselle on ollut tarve keksiä jokin ratkaisu ja tämä olisi ikään kuin loogisin vaihtoehto, eikä oikein muita ole edes tarjolla.

Neutronitähti on objekti, jota gravitaatio puristaa kokoon ja degeneroituneen neutronikaasun (tai muiden fermionikaasujen riippuen mallista) paine vastustaa kokoonpuristumista. Degeneraatiopaine on kvanttimekaaninen ilmiö, joka johtuu siitä ettei fermioneja voi olla kuin yksi yhdessä kvattimekaanisessa tilassa. Normaalisti, jos jokin häiriö aiheuttaa paikallisen tihentymän, paine kasvaa enemmän kuin gravitaatio ja johtaa tihentymän harvenemiseen. Mutta se on peruskurssitason lasku, että jos tuollaisen tähden massa kasvaa, sen koko pienenee ja jossain vaiheessa tulee tilanne, jolloin tihentymän synty kasvattaa gravitaatiota enemmän kuin painetta ja sitten mennään. Se on epävarmaa mitä sitten tapahtuu.

Voi olla, että tuon jälkeen on vielä yksi stabiili tila, kvarkkitähti. Siinä neutronit ja muut baryonit ovat hajonneet ja tähti koostuu kvarkkigluoniplasmasta. Vahva vuorovaikutus on tuollaisilla tiheyksillä tavattoman vaikea laskettava, joten epävarmuus kvarkkitähtien olemassaolosta on suuri. Siinä tapauksessa kvarkkikaasun degeneraatiopaine vastustaa romahdusta. Mutta kaikilla fermioneilla tuo perusongelma on sama. Jos gravitaation sitoman systeemin massaa lisätään, aina tulee raja, jolloin kokoon puristaminen vapauttaa enemmän gravitaatiopotentiaalienergiaa kuin degeneraatiopaineen vastustaminen vaatii ja systeemi romahtaa.

Se tiedetään yleisestä suhteellisuusteoriasta, että pian neutroni- (tai kvarkki-) tähden tiheyden jälkeen gravitaatio tulee niin voimakkaaksi, että muodostuu tapahtumahorisontti. Se on mustan aukon määritelmä. Astronomiasta tiedetään, että mitään välimuotoa neutronitähden ja mustan aukon välillä ei ole havaittu, mutta neutronitähtiä ja mustia aukkoja on paljon. En näe edes mitään erityistä syytä epäillä, ettei neutronitähden romahtaminen johtaisi mustan aukon syntyyn. Se oli perustellumpaa silloin, kun mitään havaintoja tuollaisista ilmiöistä ei ollut ja kieltämättä tuollaiset objektit kuulostavat hieman äärimmäisiltä, jos ne perustuvat vain matemaattisiin laskuihin olosuhteista, joita ei voi millään tutkia.

Miksei se kelpaa havainnoksi, että raskaimpien tähtien supernovien jäjiltä ei jää havaittavaa kompaktiä tähteä (eli jää musta aukko, joka ei säteile, kun räjähdys heittää kaiken aineen pois sen ympäriltä) mutta kevyempien supernovien jäljiltä löytyy pulsareita (jotka ovat neutronitähtiä)?

Kiitos kattavasta ja ymmärrettävään muotoon puetusta selvennyksestä. En minä edes osaa oikein määritellä, mistä olen saanut päähäni tuon ajatuksen, joku siinä on vaivannut aina. Tietämättömyys aihepiiristä liene se joka ensimmäisenä tulee mieleen. Toinen on uskollisuus nimimerkille. Tuo mustan aukon ja neutronitähden välimuoto, jonka mainitsit, niin tarkoitin lähinnä sillä välimuodolla sitä romahtamisvaihetta, en suinkaan sitä, että se jäisi stabiilisti johonkin välimuotoon. Se, että raskaimpien supernovaräjähdysten jälkeen ei jää havaittavaa tähteä on toki havainto, joka ei jätä mitään muuta järkevältä kuulostavaa vaihtoehtoa mustan aukon lisäksi, olkoonkin, ettei sitä kyetä havaitsemaan ja täten "varmistamaan".

[Neutroni]

Tuo mustan aukon ja neutronitähden välimuoto, jonka mainitsit, niin tarkoitin lähinnä sillä välimuodolla sitä romahtamisvaihetta, en suinkaan sitä, että se jäisi stabiilisti johonkin välimuotoon. Se, että raskaimpien supernovaräjähdysten jälkeen ei jää havaittavaa tähteä on toki havainto, joka ei jätä mitään muuta järkevältä kuulostavaa vaihtoehtoa mustan aukon lisäksi, olkoonkin, ettei sitä kyetä havaitsemaan ja täten "varmistamaan".

Tuossa on tosin mahdollisuus, että tähti räjähtää kokonaan hajalle. Joillain harvinaisilla massan ja kemiallisen koostumuksen arvoilla ilmeisesti niin käykin. Mutta toisaalta sitten löytyy kaksoistähtijärjestelmiä, joissa on supernovissa syntyväksi laskettujen kokoisia mustia aukkoja. Ne tulevat näkyviksi, kun järjestelmän toinen tähti kasvaa jättiläiseksi ja alkaa valuttaa ainettaan mustaan aukkoon. Niiden säteilyssä on mm. hyvin nopeita vaihteluita, jotka viittaavat siihen, että säteilevän objektin koko on muutamia kilometrejä, mikä on se mikä mustalla aukolla pitäisi olla.

Yhdistyvien mustien aukkojen gravitaatioaaltosignaalien selittäminen muilla tavoin on myös käsittääkseni mahdotonta. Sen sijaan ne vastaavat hyvin sitä mitä suhteellisuusteoria ennustaa mustien aukkojen yhtymisessä syntyvän. Noiden lisäksi on havaittu joitain neutronitähtien törmäyksiä keskenään tai mustan aukon kanssa. Nuo havainnot ovat myös panneet monta teoreettista ideaa neutronitähtien koostumuksesta roskakoriin tai takaisin kirjoituspöydälle.

[Molli]

...samaan aikaan Neitsyen tähtijoukolta, röntgen säteilyä musta-aukolta,
https://www.sciencedaily.com/releases/2 ... 105903.htm

[Goswell]

Neutronitähti on objekti, jota gravitaatio puristaa kokoon ja degeneroituneen neutronikaasun (tai muiden fermionikaasujen riippuen mallista) paine vastustaa kokoonpuristumista. Degeneraatiopaine on kvanttimekaaninen ilmiö, joka johtuu siitä ettei fermioneja voi olla kuin yksi yhdessä kvattimekaanisessa tilassa. Normaalisti, jos jokin häiriö aiheuttaa paikallisen tihentymän, paine kasvaa enemmän kuin gravitaatio ja johtaa tihentymän harvenemiseen. Mutta se on peruskurssitason lasku, että jos tuollaisen tähden massa kasvaa, sen koko pienenee ja jossain vaiheessa tulee tilanne, jolloin tihentymän synty kasvattaa gravitaatiota enemmän kuin painetta ja sitten mennään. Se on epävarmaa mitä sitten tapahtuu.

Voi olla, että tuon jälkeen on vielä yksi stabiili tila, kvarkkitähti. Siinä neutronit ja muut baryonit ovat hajonneet ja tähti koostuu kvarkkigluoniplasmasta. Vahva vuorovaikutus on tuollaisilla tiheyksillä tavattoman vaikea laskettava, joten epävarmuus kvarkkitähtien olemassaolosta on suuri. Siinä tapauksessa kvarkkikaasun degeneraatiopaine vastustaa romahdusta. Mutta kaikilla fermioneilla tuo perusongelma on sama. Jos gravitaation sitoman systeemin massaa lisätään, aina tulee raja, jolloin kokoon puristaminen vapauttaa enemmän gravitaatiopotentiaalienergiaa kuin degeneraatiopaineen vastustaminen vaatii ja systeemi romahtaa.

Se tiedetään yleisestä suhteellisuusteoriasta, että pian neutroni- (tai kvarkki-) tähden tiheyden jälkeen gravitaatio tulee niin voimakkaaksi, että muodostuu tapahtumahorisontti. Se on mustan aukon määritelmä. Astronomiasta tiedetään, että mitään välimuotoa neutronitähden ja mustan aukon välillä ei ole havaittu, mutta neutronitähtiä ja mustia aukkoja on paljon. En näe edes mitään erityistä syytä epäillä, ettei neutronitähden romahtaminen johtaisi mustan aukon syntyyn. Se oli perustellumpaa silloin, kun mitään havaintoja tuollaisista ilmiöistä ei ollut ja kieltämättä tuollaiset objektit kuulostavat hieman äärimmäisiltä, jos ne perustuvat vain matemaattisiin laskuihin olosuhteista, joita ei voi millään tutkia.

Miksei se kelpaa havainnoksi, että raskaimpien tähtien supernovien jäjiltä ei jää havaittavaa kompaktiä tähteä (eli jää musta aukko, joka ei säteile, kun räjähdys heittää kaiken aineen pois sen ympäriltä) mutta kevyempien supernovien jäljiltä löytyy pulsareita (jotka ovat neutronitähtiä)?

Tämä yllä on hyvä selitys, mutta oletus neutronitähden romahtamisesta loputtomiin tuottaaksemme mustan aukon on turha.
Mitä pienempiin aineen rakennuspalikoihin mennään, sen suuremmista voimista puhutaan, seuraava vaihe neutronitähden jälkeen on monta kertaluokkaa kovempi vastus gravitaation puristukselle, se on musta aukko. massatiheys on vain niin suuri että pintagravitaatio kasvaa niin suureksi että tapahtumahorisontti muodostuu. Mustien aukkojen kokohaitari on jo tunnetusti valtava, muutamasta hassusta kilometristä n 35 kertaa aurinkokunnan halkaisia, tuo kertoo suoraan mustan aukon koon kasvavan massan lisääntyessä, mitä enenmän massaa sen suurempi paine, sen pienempään tilaan mustan aukon massa puristuu mustan aukon keskustassa mutta ei se romahda, se vastustaa gravitaation luomaa painetta puristuen hiukan tiheämmäksi mutta koska massaa tulee lisää tiettyyn tilavuuteen, pintagravitaatio kasvaa, tapahtumahorisontti karkaa sitä kauemmas mustan aukon pinnasta mitä suurempi musta aukko on, eli musta tähti on.
Nimittäin tähti se edelleen tavallaan on koska se on erittäin kuuma, mutta koska säteilyä ei karkaa se näyttää hyvin kylmältä ulkopuolisesta, ei siellä tietenkään fuusioita ole mutta koska romahtaneen tähden energia on hyvin tallessa, se ei jäähdy ja sen saama lisämassa nostaa sen tiheyttä ja samalla lämpötilaa edelleen.

[Neutroni]

Tämä yllä on hyvä selitys, mutta oletus neutronitähden romahtamisesta loputtomiin tuottaaksemme mustan aukon on turha.

Mustan aukon (eli relativistisen taphtumahorisontin) syntymisen kannalta se on turha. Swartchildin (miten se ikinä kirjoitetaankaan) säde on suoraan verrannollinen massaan, mutta säteen sisällä oleva tilavuus verrannollinen säteen kuutioon. Siksi mitä suurempi musta aukko (tapahtumahorisontin säde) sitä pienepi tiheys. Arvioidaan, että varhaisessa maailmankaikkeudessa suuret kaasupilvet tai ensimmäiset tähdet ovat voineet romahtaa suoraan mustaksi aukoksi, kun niiden ympärille on muodostunut tapahtumahorisontti.

Mitä sitten tapahtuu on se romahdus johonkin, mitä emme tunne. Ja koska emme tunne, laskuissa on kätevä käyttää singulariteetteja, jotka tekevät matematiikan mukavammaksi. Eivät ne singulariteetit ole tarkoitettu väitteeksi siitä että niin todella tapahtuu.

Nimittäin tähti se edelleen tavallaan on koska se on erittäin kuuma, mutta koska säteilyä ei karkaa se näyttää hyvin kylmältä ulkopuolisesta, ei siellä tietenkään fuusioita ole mutta koska romahtaneen tähden energia on hyvin tallessa, se ei jäähdy ja sen saama lisämassa nostaa sen tiheyttä ja samalla lämpötilaa edelleen.

Kaikenlaisia tarinoita voi keksiä. Mutta niihin pätee sama kuin singulariteetteihin, emme voi havaita tapahtuuko noin, joten se jää hassuksi tarinaksi. Singulariteetti on sentään tapahtumahorisontin ulkopuolella hyvin toimivan teorian ennuste.

Luultavasti mustan aukon sisus on jossain mielessä lämmin ja energeettinen systeemi, mutta se ei ole varmaa miten hyvin lämpötila tai energia toimivat fysikaalisten systeemien kuvauksessa sellaisissa olosuhteissa, missä aika-avaruus menee meidän näkökulmasta hyvin oudoksi ja energiatiheys voi lähestyä arvoja, joilla meidän tuntemat luonnonlait lakkaavat toimimasta.

[Goswell]

Tämä yllä on hyvä selitys, mutta oletus neutronitähden romahtamisesta loputtomiin tuottaaksemme mustan aukon on turha.

Mustan aukon (eli relativistisen taphtumahorisontin) syntymisen kannalta se on turha. Swartchildin (miten se ikinä kirjoitetaankaan) säde on suoraan verrannollinen massaan, mutta säteen sisällä oleva tilavuus verrannollinen säteen kuutioon. Siksi mitä suurempi musta aukko (tapahtumahorisontin säde) sitä pienepi tiheys. Arvioidaan, että varhaisessa maailmankaikkeudessa suuret kaasupilvet tai ensimmäiset tähdet ovat voineet romahtaa suoraan mustaksi aukoksi, kun niiden ympärille on muodostunut tapahtumahorisontti.

Mitä sitten tapahtuu on se romahdus johonkin, mitä emme tunne. Ja koska emme tunne, laskuissa on kätevä käyttää singulariteetteja, jotka tekevät matematiikan mukavammaksi. Eivät ne singulariteetit ole tarkoitettu väitteeksi siitä että niin todella tapahtuu.

Nimittäin tähti se edelleen tavallaan on koska se on erittäin kuuma, mutta koska säteilyä ei karkaa se näyttää hyvin kylmältä ulkopuolisesta, ei siellä tietenkään fuusioita ole mutta koska romahtaneen tähden energia on hyvin tallessa, se ei jäähdy ja sen saama lisämassa nostaa sen tiheyttä ja samalla lämpötilaa edelleen.

Kaikenlaisia tarinoita voi keksiä. Mutta niihin pätee sama kuin singulariteetteihin, emme voi havaita tapahtuuko noin, joten se jää hassuksi tarinaksi. Singulariteetti on sentään tapahtumahorisontin ulkopuolella hyvin toimivan teorian ennuste.

Luultavasti mustan aukon sisus on jossain mielessä lämmin ja energeettinen systeemi, mutta se ei ole varmaa miten hyvin lämpötila tai energia toimivat fysikaalisten systeemien kuvauksessa sellaisissa olosuhteissa, missä aika-avaruus menee meidän näkökulmasta hyvin oudoksi ja energiatiheys voi lähestyä arvoja, joilla meidän tuntemat luonnonlait lakkaavat toimimasta.

Totta turiset, ei sieltä saada mitään mitattavaa sen massasta pl gravitaatio. Kuten edellä runoilin, massaa siellä on, se on selvä, mutta mikä tuossa oudossa massassa on painetta vastustavan vastavoiman kyky vastustaa puristumista, sehän voi olla mielettömän suuri, eli se lisäpuristuminen voi olla hyvin pientä, koko vain kasvaa, tuo koon kasvu nyt on havaittu.

Tuohon harvempaan tavaraan mitä suurtempi musta aukko en suostu uskomaan, mikä sitä harventaisi kun gravitaatio vain kasvaa kun massa kasvaa, tapahtumahorisontti vain karkaa pinnasta kauemmaksi.

[Vän]

Tavallaan ymmärrän Gossun mielipidettä BB:stä varsin hyvin. Itse mieltäisin herkemmin jonkun sellaisen asetelman, jossa tuo "alkupiste" ei ole ollut mikään maaginen superydin, tai sotkanmuna, joka olisi odotellut aikoja parempia. Mielekkäämpi vaihtoehto on esim. Higgsin kenttä, joka on romahtanut ja sellainen romahdus voi toki alkaa yhdestä "pisteestä". En myöskään allekirjoittaisi sitä, että neutronitähdestä syntyisi missään olosuhteissa mustaa aukkoa. Lähtisin siitä ajatuksesta, että mustat aukot ovat syntyneet kaikki tuon romahduksen seurauksena ja olisi eräänlainen kentän ominaisuus, eivätkä ne enää lisäänny. Neutronitähti voisi romahtaa jollekin "tiiviimmälle" tasolle, mutta en usko että se määritelmällisesti olisi vielä musta aukko. Tietenkin tuo higgsin(tai jonkun muun)kentän romahtamisesta alkaneet tapahtumat viittaavat siihen, että samankaltaisia tiloja, jota me kutsumme havaittavaksi osaksi maailmankaikkeutta, on mahdollisesti useita. Tietenkin se, että joku normi sukankuluttaja kyseenalaistaa yleistyneitä käsitteitä, voi nyppiä jotakuta asiasta enemmän kartalla olevaa, mutta pyytäisin silti huomioimaan, että kaikki edellä sanomani voi nykytieteen mukaankin olla varsin totta, tai ainakin hyvin lähellä sitä. Eli meidän havaittavissa oleva maailmankaikkeus on osa isompaa "systeemiä", eikä millään tavoin kovin poikkeuksellinen. Että repikää vaikka sitten siitä.

Se on tuo Peter Higgsin mukaan nimetty hiukkanenkin vallan väärin ymmärretty, tai ei se itse hiukkanen vaan se kenttä.
Massaa oli hukassa ja se löytyi tuosta hiukkasesta, mutta se kenttä, ziizuz sentään, samaa höperehtimistä kuin monessa muussakin asiassa, eihän se toimi alkuunkaan koska nopeus jolla tuon kentän läpi liikutaan ei ole vakio dynaamisessa kaikkeudessa ja nopeudella jolla kentän suhteen liikutaan tulee olla merkitystä kentän vaikutukseen aineeseen, sitä ei ole.

Mitä tulee taas neutronitähtiin ja mustiin aukkoihin, pari juttua.

https://www.avaruus.fi/uutiset/tahdet-s ... koksi.html

https://tekniikanmaailma.fi/tahtitietei ... -olemassa/

Ts kyllä neutronitähti muuttuu mustaksi aukoksi kun sen massa lisääntyy ja kyllä niitä syntyy muutenkin lisää suurien tähtien räjähdyksissä.
Neutronitähti on epäonnistunut musta aukko, tavallaan, lisätään massaa niin muutos tapahtuu. musta aukko ja neutronitähti on ts samaa alkuperää, täysin sama tapaus mutta massan määrässä on vain eroa.

Tiedemiehillä ei ole hajuakaan mikä on musta aukko, saatana kaikki pitää tehdä itse jos hyvää haluaa.

Saa nyppiä ihan vapaasti, pitääkin nyppiä. Se arkijärjenkäyttö kun on sallittua myös tieteessä.

Vaikuttaisi tosiaan, että olet ymmärtänyt Higgsin hiukkasen ja kentän väärin myös. Massa ei varsinaisesti ollut hukassa, vaan hiukkasfysiikan standardimallissa ei ollut selitystä sille, miksi hiukkaset saavat massan. Higgsin kenttä selittää sen. Higgsin bosonin löytyminen vahvisti Higgsin kentän olemassaolon.

En ymmärrä, miksi mielestäsi Higgsin kentän pitäisi vaikuttaa eri tavalla eri nopeuksilla liikkuviin hiukkasiin? Lepomassahan on koordinaatistoinvariantti.

Tottakait se vaikuttaa millä nopeudella kentässä liikutaan, sehän nyt on selvää koska kaikki on kvantittunutta. Varsinaista massaa ei ole millään hiukkasella, siis hidasta tai painavaa massaa, kaikki on pohjimmiltaan massattomia mutta kun hiukkasista alkaa syntyä sisäisesti sidottuja suurempia hiukkasia alkaa ominaisuuksia syntyä sisäisten sidoksien, lue vuorovaikutusten ja niissä eri tilanteissa tapahtuvien muutoksien takia. Higgsi oli vain yksi osa tuota kokonaisuutta, mitään kaiken kattavaa kenttää joka loisi massan ei tarvita.

Wiki.

"Mittabosonit ovat alkeishiukkasia eikä niillä siis ole omaa sisäistä rakennetta, ja ne toimivat fermioneiden välillä perusvuorovaikutusten välittäjinä. Hiukkasfysiikan standardimallin mukaisesti mittabosoneita ovat

gluoni, joka välittää vahvaa vuorovaikutusta
W- ja Z-bosonit, jotka välittävät heikkoa vuorovaikutusta
fotoni, joka välittää sähkömagneettista vuorovaikutusta

Myös gravitaatiovuorovaikutuksen hypoteettinen välittäjähiukkanen, gravitoni, on teorian mukaan bosoni, samoin kuin standardimallin ennustama Higgsin hiukkanen on bosoni. Standardimallin muut hiukkaset ovat fermioneja."

Miten saat Higgsin sisärakenteettomasta massattomasta hiukkasesta massaa muuten kuin sen vuorovaikutuksesta sisäisesti massassa?

En kyllä edelleenkään ymmärrä, miksi mielestäsi Higgsin kentän pitäisi vaikuttaa eri tavalla eri nopeuksilla liikkuviin hiukkasiin? Se, että sanot:"Tottakait se vaikuttaa millä nopeudella kentässä liikutaan, sehän nyt on selvää koska kaikki on kvantittunutta", ei auta yhtään. Sehän on selvää on kamalan huono perustelu melkein mille tahansa väitteelle. Jotain vähän konkreettisempaa olisi hyvä olla. Sekään ei aukea, miten hyppäät siitä, että kaikki on kvantittunutta, siihen, että Higgsin kenttä vaikuttaisi eri tavalla eri nopeuksilla liikkuviin hiukkasiin.

"Miten saat Higgsin sisärakenteettomasta massattomasta hiukkasesta massaa muuten kuin sen vuorovaikutuksesta sisäisesti massassa?" Siinäpä taas lause, josta ei saa selvää hyvällä tahdollakaan. Mahdoton vastata, kun ei saa selvää, mitä kysytään. Jos Higgsin hiukkanen luo massaa vuorovaikuttamalla sisäisesti massassa, silloinhan massa on jo olemassa, eikä Higgsin hiukkanen sitä luo. Jos taas massa ei vielä ole olemassa, ei Higgsin hiukkanenkaan voi vuorovaikuttaa sisäisesti massassa, koska massaa ei vielä ole.

[Goswell]

En kyllä edelleenkään ymmärrä, miksi mielestäsi Higgsin kentän pitäisi vaikuttaa eri tavalla eri nopeuksilla liikkuviin hiukkasiin? Se, että sanot:"Tottakait se vaikuttaa millä nopeudella kentässä liikutaan, sehän nyt on selvää koska kaikki on kvantittunutta", ei auta yhtään. Sehän on selvää on kamalan huono perustelu melkein mille tahansa väitteelle. Jotain vähän konkreettisempaa olisi hyvä olla. Sekään ei aukea, miten hyppäät siitä, että kaikki on kvantittunutta, siihen, että Higgsin kenttä vaikuttaisi eri tavalla eri nopeuksilla liikkuviin hiukkasiin.

"Miten saat Higgsin sisärakenteettomasta massattomasta hiukkasesta massaa muuten kuin sen vuorovaikutuksesta sisäisesti massassa?" Siinäpä taas lause, josta ei saa selvää hyvällä tahdollakaan. Mahdoton vastata, kun ei saa selvää, mitä kysytään. Jos Higgsin hiukkanen luo massaa vuorovaikuttamalla sisäisesti massassa, silloinhan massa on jo olemassa, eikä Higgsin hiukkanen sitä luo. Jos taas massa ei vielä ole olemassa, ei Higgsin hiukkanenkaan voi vuorovaikuttaa sisäisesti massassa, koska massaa ei vielä ole.

No, Higgsin kenttää on alkeellisesti kuvattu mediassa vertauksella julkisuuden henkilöön jota toimittajat piirittävät ja meikäläinen saa painella porukan läpi vapaasti, kenttä on ne toimittajat, jos liikun nopeammin, kohtaan enenmän toimittajia vastaan suurempaan määrään kysymyksiä ja hidastun lisää.

Massa lisääntyy koska massassa on yksi vuorovaikuttava elementti lisää, Higgsin hiukkanen, sen vuorovaikutus luo lisämassan vaikka Higgsi itsessään on massaton, kuten fotoni.
Kaikki on pohjimmiltaan massatonta, myös Higgsi, vuorovaikutusten liikemäärän siirron aiheuttamat impulssit luo massan ominaisuudet, painon ja hitauden. Kahden kappaleen välillä kontaktipinnalla vaikuttavat massattomat fotonin pitää kappaleet erillään, mieti sitä.

[Vän]

En kyllä edelleenkään ymmärrä, miksi mielestäsi Higgsin kentän pitäisi vaikuttaa eri tavalla eri nopeuksilla liikkuviin hiukkasiin? Se, että sanot:"Tottakait se vaikuttaa millä nopeudella kentässä liikutaan, sehän nyt on selvää koska kaikki on kvantittunutta", ei auta yhtään. Sehän on selvää on kamalan huono perustelu melkein mille tahansa väitteelle. Jotain vähän konkreettisempaa olisi hyvä olla. Sekään ei aukea, miten hyppäät siitä, että kaikki on kvantittunutta, siihen, että Higgsin kenttä vaikuttaisi eri tavalla eri nopeuksilla liikkuviin hiukkasiin.

"Miten saat Higgsin sisärakenteettomasta massattomasta hiukkasesta massaa muuten kuin sen vuorovaikutuksesta sisäisesti massassa?" Siinäpä taas lause, josta ei saa selvää hyvällä tahdollakaan. Mahdoton vastata, kun ei saa selvää, mitä kysytään. Jos Higgsin hiukkanen luo massaa vuorovaikuttamalla sisäisesti massassa, silloinhan massa on jo olemassa, eikä Higgsin hiukkanen sitä luo. Jos taas massa ei vielä ole olemassa, ei Higgsin hiukkanenkaan voi vuorovaikuttaa sisäisesti massassa, koska massaa ei vielä ole.

No, Higgsin kenttää on alkeellisesti kuvattu mediassa vertauksella julkisuuden henkilöön jota toimittajat piirittävät ja meikäläinen saa painella porukan läpi vapaasti, kenttä on ne toimittajat, jos liikun nopeammin, kohtaan enenmän toimittajia vastaan suurempaan määrään kysymyksiä ja hidastun lisää.

Massa lisääntyy koska massassa on yksi vuorovaikuttava elementti lisää, Higgsin hiukkanen, sen vuorovaikutus luo lisämassan vaikka Higgsi itsessään on massaton, kuten fotoni.
Kaikki on pohjimmiltaan massatonta, myös Higgsi, vuorovaikutusten liikemäärän siirron aiheuttamat impulssit luo massan ominaisuudet, painon ja hitauden. Kahden kappaleen välillä kontaktipinnalla vaikuttavat massattomat fotonin pitää kappaleet erillään, mieti sitä.

Yhä edelleen melko sekavaa höttöä. Mitä tarkoitat, kun sanot:"Jos liikun nopeammin, ... hidastun lisää"? Minusta tuo ei voi mitenkään pitää paikkaansa.

Hiukkasfysiikan standardimallin mukaan Higgsin kenttä luo kaiken massan, ei vain osaa siitä.

[Goswell]

Lainaus.
"Mysteeri piilee kuitenkin siinä, mikä antaa hiukkasille massan. Yksinkertaistettuna teoria on se, että muut hiukkaset törmäävät jatkuvasti Higgsin hiukkasiin ja saavat siitä massaa."

Jos törmäät suuremmalla nopeudella tuohon kenttään, saat luonnollisesti suuremman massan, mikä tässä on epäselvää.
Higgsi luo alkeishiukkasille massan, luo massattomille hiukkasille massan????
Mikä tässä on selvää?? Sanoisin että kaikki.

[Vän]

Lainaus.
"Mysteeri piilee kuitenkin siinä, mikä antaa hiukkasille massan. Yksinkertaistettuna teoria on se, että muut hiukkaset törmäävät jatkuvasti Higgsin hiukkasiin ja saavat siitä massaa."

Jos törmäät suuremmalla nopeudella tuohon kenttään, saat luonnollisesti suuremman massan, mikä tässä on epäselvää.
Higgsi luo alkeishiukkasille massan, luo massattomille hiukkasille massan????
Mikä tässä on selvää?? Sanoisin että kaikki.

Kuinka niin? Millä mekanismilla suuremmalla nopeudella törmääminen antaisi suuremman massan? Teet taas hätiköityjä johtopäätöksiä ja oletat asian selväksi, vaikka se ei sitä ole.

[Goswell]

Lainaus.
"Mysteeri piilee kuitenkin siinä, mikä antaa hiukkasille massan. Yksinkertaistettuna teoria on se, että muut hiukkaset törmäävät jatkuvasti Higgsin hiukkasiin ja saavat siitä massaa."

Jos törmäät suuremmalla nopeudella tuohon kenttään, saat luonnollisesti suuremman massan, mikä tässä on epäselvää.
Higgsi luo alkeishiukkasille massan, luo massattomille hiukkasille massan????
Mikä tässä on selvää?? Sanoisin että kaikki.

Kuinka niin? Millä mekanismilla suuremmalla nopeudella törmääminen antaisi suuremman massan? Teet taas hätiköityjä johtopäätöksiä ja oletat asian selväksi, vaikka se ei sitä ole.

Totta, selvä eikä selvää se ei ole.

[Vän]

Lainaus.
"Mysteeri piilee kuitenkin siinä, mikä antaa hiukkasille massan. Yksinkertaistettuna teoria on se, että muut hiukkaset törmäävät jatkuvasti Higgsin hiukkasiin ja saavat siitä massaa."

Jos törmäät suuremmalla nopeudella tuohon kenttään, saat luonnollisesti suuremman massan, mikä tässä on epäselvää.
Higgsi luo alkeishiukkasille massan, luo massattomille hiukkasille massan????
Mikä tässä on selvää?? Sanoisin että kaikki.

Kuinka niin? Millä mekanismilla suuremmalla nopeudella törmääminen antaisi suuremman massan? Teet taas hätiköityjä johtopäätöksiä ja oletat asian selväksi, vaikka se ei sitä ole.

Totta, selvä eikä selvää se ei ole.

Joo. Higgsin kenttä antaa alkeishiukkasille lepomassan. Alkeishiukkasen lepomassa ei muutu eri nopeuksissa, vaan alkeishiukkasen lepomassa on vakio. On siis kohtalaisen mahdotonta, että sen nopeus Higgsin kentässä vaikuttaisi lepomassan määrään millään tavalla.

[Goswell]

Lainaus.
"Mysteeri piilee kuitenkin siinä, mikä antaa hiukkasille massan. Yksinkertaistettuna teoria on se, että muut hiukkaset törmäävät jatkuvasti Higgsin hiukkasiin ja saavat siitä massaa."

Jos törmäät suuremmalla nopeudella tuohon kenttään, saat luonnollisesti suuremman massan, mikä tässä on epäselvää.
Higgsi luo alkeishiukkasille massan, luo massattomille hiukkasille massan????
Mikä tässä on selvää?? Sanoisin että kaikki.

Kuinka niin? Millä mekanismilla suuremmalla nopeudella törmääminen antaisi suuremman massan? Teet taas hätiköityjä johtopäätöksiä ja oletat asian selväksi, vaikka se ei sitä ole.

Totta, selvä eikä selvää se ei ole.

Joo. Higgsin kenttä antaa alkeishiukkasille lepomassan. Alkeishiukkasen lepomassa ei muutu eri nopeuksissa, vaan alkeishiukkasen lepomassa on vakio. On siis kohtalaisen mahdotonta, että sen nopeus Higgsin kentässä vaikuttaisi lepomassan määrään millään tavalla.

Higgsi antaa jollekin hiukkaselle puuttuvan massan, se massa oli hukassa ja Peter H sen ennusti ja sehän löytyi, silti se kaiken kattava kenttä lienee turha kapistus.

Massa itsessään vaatisi tutkailua, mitä on massa? Massa ja energia on sama asia, toisessa energia on vapaa ja toisessa sidottu massaksi. Kun mennään tarpeeksi syvälle massaan, massa katoaa, jää vain niitä kvanttivipeltimiä jotka poukkoilee edestakaisin, osa niistä syntyy ja tuhoutuu jatkuvasti pääsemättä minnekään massasta.
Ts massaa ei ole olemassa hitaana ja painavana massana, nuo ominaisuudet syntyy tuosta massan sisäisestä vuorovaikutuksesta, ilman hidasta ja painavaa massaa. Puhutaan liikemäärän siirrosta, impulsseista joita nuo massattomat kvanttilot aiheuttaa.
Massa saa painon vasta gravikentän muutoin luoman kiihtyvyyden ollessa estetty, sinun paino siinä tuolissasi, avaruudessa olet kirjaimellisesti painoton, mutta kun sinua koitetaan kiihdyttää avaruudessa lilluessasi sm-pintavoimalla , ekvilenssiperiaatteen mukaisesti massasi generoi hidasmassa ilmiön joka vastaa täysin gravitaation luomaa painavaa massaa massan määrän ja kiihtyvyyden suhteessa.

[Vän]

Lainaus.
"Mysteeri piilee kuitenkin siinä, mikä antaa hiukkasille massan. Yksinkertaistettuna teoria on se, että muut hiukkaset törmäävät jatkuvasti Higgsin hiukkasiin ja saavat siitä massaa."

Jos törmäät suuremmalla nopeudella tuohon kenttään, saat luonnollisesti suuremman massan, mikä tässä on epäselvää.
Higgsi luo alkeishiukkasille massan, luo massattomille hiukkasille massan????
Mikä tässä on selvää?? Sanoisin että kaikki.

Kuinka niin? Millä mekanismilla suuremmalla nopeudella törmääminen antaisi suuremman massan? Teet taas hätiköityjä johtopäätöksiä ja oletat asian selväksi, vaikka se ei sitä ole.

Totta, selvä eikä selvää se ei ole.

Joo. Higgsin kenttä antaa alkeishiukkasille lepomassan. Alkeishiukkasen lepomassa ei muutu eri nopeuksissa, vaan alkeishiukkasen lepomassa on vakio. On siis kohtalaisen mahdotonta, että sen nopeus Higgsin kentässä vaikuttaisi lepomassan määrään millään tavalla.

Higgsi antaa jollekin hiukkaselle puuttuvan massan, se massa oli hukassa ja Peter H sen ennusti ja sehän löytyi, silti se kaiken kattava kenttä lienee turha kapistus.

Massa itsessään vaatisi tutkailua, mitä on massa? Massa ja energia on sama asia, toisessa energia on vapaa ja toisessa sidottu massaksi. Kun mennään tarpeeksi syvälle massaan, massa katoaa, jää vain niitä kvanttivipeltimiä jotka poukkoilee edestakaisin, osa niistä syntyy ja tuhoutuu jatkuvasti pääsemättä minnekään massasta.
Ts massaa ei ole olemassa hitaana ja painavana massana, nuo ominaisuudet syntyy tuosta massan sisäisestä vuorovaikutuksesta, ilman hidasta ja painavaa massaa. Puhutaan liikemäärän siirrosta, impulsseista joita nuo massattomat kvanttilot aiheuttaa.
Massa saa painon vasta gravikentän muutoin luoman kiihtyvyyden ollessa estetty, sinun paino siinä tuolissasi, avaruudessa olet kirjaimellisesti painoton, mutta kun sinua koitetaan kiihdyttää avaruudessa lilluessasi sm-pintavoimalla , ekvilenssiperiaatteen mukaisesti massasi generoi hidasmassa ilmiön joka vastaa täysin gravitaation luomaa painavaa massaa massan määrän ja kiihtyvyyden suhteessa.

Sekoitat taas painon ja massan. Paino on gravitaation kohdistama voima kappaleeseen. Siihen voidaan laskea mukaan myös muut kappaleeseen kohdistuvat voimat. Tällöin, jos voimien summa on nolla, kappale on painoton. Massa taas kuvaa ainemäärää. Se ei muutu, ellei kappaleesta oteta ainetta pois tai lisätä sitä. Ja se säilyy mentiin kuinka pieniin aineen osasiin tahansa.