Käsittääkseni ilmastotieteilijät toteaisivat tähän, että yhden vuoden arktisen merijään minimitason käyttö argumentointiin voi johtaa harhaan. Ilmastotieteessä tärkeää on tarkastella pidemmän aikavälin trendejä, eikä pelkästään yksittäisiä vuosia. Vaikka kulunut vuosi ei ole saavuttanut uutta pohjaa, on pohjoisen merijään väheneminen ollut selvä ja jatkuva trendi viime vuosikymmeninä.
Arktisen merijään pinta-ala on laskenut noin 13 % vuosikymmenessä syyskuun miniminä, mikä on vakava indikaattori ilmaston lämpenemisen vaikutuksista. Vuoden vaihtelut voivat johtua luonnollisista sääilmiöistä, kuten El Niñosta, mutta se ei muuta kokonaiskuvaa, jossa merijää on menettämässä paksuuttaan ja laajuuttaan pitkällä aikavälillä.
Lisäksi arktisen merijään osalta yksi tärkeä seikka on se, että vaikka laajuus säilyisi tai jopa kasvaisi jonain vuonna, jään paksuus on vähentynyt dramaattisesti. Ohut jää on hauraampaa ja sulamiselle alttiimpaa tulevina vuosina, joten kokonaiskuva on huolestuttava.
Lopuksi talviset sääolosuhteet tai yksittäiset vuodet eivät muuta ilmastonmuutoksen pitkän aikavälin trendejä. Tätä taustaa vasten yksittäisen vuoden "kohtuullinen" tilanne ei kumoa tai lievennä ilmaston lämpenemisen vaikutuksia pohjoisilla alueilla.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.