Väinämöisen filosofia

[Keijona]

Ei kysymys ole selityksestä, vaan havainnosta, jota tukee usea näkökulma. On olemassa pahuutta harrastavia ihmisiä jotka eivät tiedosta motiiviaan, pelkoaan ja siksi sitä pelkoa ei suoraan voi havaita. Mutta puolueellisuus on se, mitä ilman ei pahuus menesty, ja koska itsensä vahingoittaminen on paradoksaalista on pahuus myös paradoksi, järjetöntä. Ja toki on olemassa ratkaisu, ei tietenkään mustavalkoista vaan suunnallinen, kehityksellinen, ja se on arvomaailman muutos. Kaliyugan aikana elämme feminiinisessä, minäkeskeisessä maailmassa, missä refleksinomaisesti, pelon ja itsesuojelusrefleksin ajamana, naisen vaistonvaraisesti laitetaan oma yhteisen edelle. Ratkaisu on siirtyä maskuliinisempaan arvomaailmaan, missä yhteinen laitetaan yksityisen edelle, siirrytään tunnepohjaisesta, vaistonvaraisesta ajattelusta logiiseen ja rationaaliseen ajatteluun.

On hyvä ymmärtää että meillä on sama biologia ja aivot mitä on ollut luolamiehillä, sasan vuoden ideologisen sekoilun aikana ihminen ei ole muuttunut juuri ollenkaan. Ja naisilla, jotka ovat koko evoluution ajan kehittyneet sisäpiirissä, perheen ja kodin ympäröimänä ovat kehittyneen enemmän omaa ja henkilökohtaista priorisoiviksi. Kun taas miehet ovat kulkeneet enemmän yhteisillä alueilla ja kehittyneet priorisoimaan yhteistä, tuon luonnollisen miehen maskuliinisen arvomaailman pystyy tietenkin estämään, estämällä poikien kehittymisen miehiksi. Jos maskuliinisuutta ja rehellisyyttä ymmärrettäisiin arvostaa ja akkamaista meikkifeikkaamista halveksia, muutos realistisempaan maailmaan tapahtuisi nopeammin.

"Jos inhimillisyys, siis toisten ihmisten huomioon ottaminen, siis epäitsekkyys, on hyvyyttä, niin miksi ihmeessä se päinvastainen, siis itsekkyys ei ole pahuutta?"