Universumi: Olemmeko mustassa aukossa vai tietokonesimulaatiossa?

[JeeSe]

Jossain sen simulaation aikaansaajankin pitäisi kaiketi olla. Ei tuo taida avaruuden olemassaoloa poistaa, mutta siirtää sen selittämisvaikeudet varmasti toiseen potenssiin.

Minusta tuollaiset ongelmat tarkoittavat, että asioiden selittäminen simulaatiolla, jumalilla tai muilla tietoisilla toimijoilla, jotka jotenkin hallitsevat maailmaamme tai ovat laittaneet sen alulle, ovat vain filosofisten perusongelmien lakaisemista maton alle. Ainakin minulle tulee mieleen, että millainen se tietoinen olento on, millaisessa maailmassa se elää ja millaisia luonnonlakeja noudattaa?

Sikäli kun elämme simulaatiossa niin lohduttanee tieto että kuolema on vain Game Over ja heräämisen hetki. Silloin saat tietää. Millainen tietoinen olento olet avattaresi takana ja millainen on tuo maailma jossa elät?
Tuohon suuntaa viittaavat monet uskonnolliset perinteet jotka tietävät kertoa että kuolema ei ole loppu vaan hetki jolloin silmämme aukeavat tosiolevalle.

Mulla on yksi tällainen heräämisen kokemus. Näin joskus semmosta unta, että olin käymässä nukkumaan. Lattialle jostain syystä, koska uni. Niin sitten kun nukahdin siinä unessa, niin säpsähdin samantien hereille.

Simulaatiossa varmaan tuli joku stack overflow semmosesta.

[Tritonus]

Jossain sen simulaation aikaansaajankin pitäisi kaiketi olla. Ei tuo taida avaruuden olemassaoloa poistaa, mutta siirtää sen selittämisvaikeudet varmasti toiseen potenssiin.

Minusta tuollaiset ongelmat tarkoittavat, että asioiden selittäminen simulaatiolla, jumalilla tai muilla tietoisilla toimijoilla, jotka jotenkin hallitsevat maailmaamme tai ovat laittaneet sen alulle, ovat vain filosofisten perusongelmien lakaisemista maton alle. Ainakin minulle tulee mieleen, että millainen se tietoinen olento on, millaisessa maailmassa se elää ja millaisia luonnonlakeja noudattaa?

Sikäli kun elämme simulaatiossa niin lohduttanee tieto että kuolema on vain Game Over ja heräämisen hetki. Silloin saat tietää. Millainen tietoinen olento olet avattaresi takana ja millainen on tuo maailma jossa elät?
Tuohon suuntaa viittaavat monet uskonnolliset perinteet jotka tietävät kertoa että kuolema ei ole loppu vaan hetki jolloin silmämme aukeavat tosiolevalle.

Mulla on yksi tällainen heräämisen kokemus. Näin joskus semmosta unta, että olin käymässä nukkumaan. Lattialle jostain syystä, koska uni. Niin sitten kun nukahdin siinä unessa, niin säpsähdin samantien hereille.

Simulaatiossa varmaan tuli joku stack overflow semmosesta.

Huh.
There are levels to this game. Leveliä levelin perään.
Toi on ollut kyl close call. Olisitko sukeltanut syvemmälle rakenteisiin jos et olisi herännyt? Vai heräsitkö sittenkään? Ehkä todella nukahdit.

Hyvä nosto. Unet. Ne tietää. Että jotain hämärähommia tässä kaikessa on.

[Tritonus]

Jossain sen simulaation aikaansaajankin pitäisi kaiketi olla. Ei tuo taida avaruuden olemassaoloa poistaa, mutta siirtää sen selittämisvaikeudet varmasti toiseen potenssiin.

Minusta tuollaiset ongelmat tarkoittavat, että asioiden selittäminen simulaatiolla, jumalilla tai muilla tietoisilla toimijoilla, jotka jotenkin hallitsevat maailmaamme tai ovat laittaneet sen alulle, ovat vain filosofisten perusongelmien lakaisemista maton alle. Ainakin minulle tulee mieleen, että millainen se tietoinen olento on, millaisessa maailmassa se elää ja millaisia luonnonlakeja noudattaa?

Sikäli kun elämme simulaatiossa niin lohduttanee tieto että kuolema on vain Game Over ja heräämisen hetki. Silloin saat tietää. Millainen tietoinen olento olet avattaresi takana ja millainen on tuo maailma jossa elät?
Tuohon suuntaa viittaavat monet uskonnolliset perinteet jotka tietävät kertoa että kuolema ei ole loppu vaan hetki jolloin silmämme aukeavat tosiolevalle.

Kuolemassa saatetaan saada tietää myös mitä olimme ennen syntymää, millainen henki ja missä. Ei se ehkä silti vielä avaa koko todellisuutta. Se on vaan seuraava vaihe.

Elämän ja maailman tarkoituksesta pitää miettiä oma tarkoitus täällä, ja maailman, maapallon tarkoitus ja sitten koko universumin tarkoitus erikseen, tai onko niillä mitään tarkoitusta. Ja kuinka paljon tiede avaa näitä ja kuinka paljon ei.

Huhhuh. Kyllä tossa mietittävää ja tarkoituksia riittää. itellä menee aivot solmuun jo pelkästä ajatuksestakin.

Kuolemassa saatetaan saada tietää myös mitä olimme ennen syntymää, millainen henki ja missä. Ei se ehkä silti vielä avaa koko todellisuutta. Se on vaan seuraava vaihe.

Jep. Mutta ei kannata mun mielestä liikaa taakse alkaa katselemaan. Sillon oli sillon ja nyt on nyt. Etiäpäin sano mummo lumessa.

[Phobos]

Jos näet niin todellista unta ettet voi tietää onko se unta vai ei niin miten erotat ne.

Näin kerran unta. Olin varma herättyäni että olen tappanut jonkun. En tiedä tänä päivänäkään mikä totuus on. Ehkä kaikki todellisuudessa viittaa minua muistuttumaan tekoni tai sitten se oli unta.

Mutta ne asiat joita kävin läpi "Herättyäni" eivät olleet kaikki moraalisesti kestäviä. Koska teoistaan on kannettava vastuu. En tiedä päteekö se uniin. Ja kumpi on totta? Todellisuus vai uni?

[Kohina]

Mulle unet on meh, paitsi sen kerran kun olin menossa suihkuun ja se oli niin kaameassa kunnossa että jouduin kakoen jynssäämään sen ensiksi puhtaaksi. Juuri kun olin menossa kuuraamaan itseni tyytyväisenä, mutta entistä likaisempana, niin enköhän herännyt. Jumalauta olin vihainen koko aamun.

[Phobos]

Ei se mitään. Eletään omissa kuplissa. Ja silloin jopa Ollilla on oikeus olla mitä haluaa. Minulla myös. Ja teillä kaikilla.

[Neutroni]

Sikäli kun elämme simulaatiossa niin lohduttanee tieto että kuolema on vain Game Over ja heräämisen hetki. Silloin saat tietää. Millainen tietoinen olento olet avattaresi takana ja millainen on tuo maailma jossa elät?
Tuohon suuntaa viittaavat monet uskonnolliset perinteet jotka tietävät kertoa että kuolema ei ole loppu vaan hetki jolloin silmämme aukeavat tosiolevalle.

Tuota asiaa en kerta kaikkiaan voi käsittää normojen mielessä. Se on ilmeisen yleinen tarve, koska suurimmassa osassa kulttuureja on uskonto, joka olettaa jonkinlaisen kuoleman jälkeisen elämän. Minä en koe sellaiselle tarvetta ja se on paljon enemmän ahdistava kuin huojentava ajatus niin kuin tietoisuuden lopullinen loppu.

Joten jos uskoisin tuollaiseen simulaation, siinä kävisi kuin meidän tietokonepelien NPC-hahmoille. Prosessori lakkaa suorittamasta niiden koodia ja peli vapauttaa koodille ja ominaisuuksille varatun muistin. Seuraavaksi se varataan jollekin toiselle toiminnolle ja kuollut tai muuten poistettu pelihahmo lakkaa olemasta absoluuttisen lopullisesti.

[OlliS]

Jos olemme simulaatiossa ja elämä jatkuukin toisessa muodossa vaiheesta toiseen ja jossain vaiheessa ikuisesti, niin silloin tämä n. 80 v. on aika lyhyt pätkä, silmänräpäys melkeen jälkikäteen.

Ja jos on jotain ollut ennen syntymää, niin oli mitä oli, niin onhan sillä valtava vaikutus siihen, mikä on elämämme tarkoitus nyt ja myöhemmin. Riippuen myös siitä mitä myöhemmin on, kuoleman jälkeen.

[Tritonus]

Tärkeä pointti. Tuota itsekin, että mikä lasketaan simulaatioksi. Aika ja avaruus ja siellä törmäilevät objektit. Nuo toki vain mielemme kategorioita mutta onko oikea termi kuvaamaan tietoista kokemustamme simulaatioksi? Vai illuusioksi?
Jos simulaatiolla viitataan mihin tahansa laskukoneen ohjelmaan joka jäljentää mitä tahansa mahdollista maailmaa, ehkäpä kosmologien yritystä juoksuttaa universumiamme alkuehdoista etiäpäin, on kai selvää että sellaisessa emme elä. Tästä todisteena tietoisuus. Miksi ja miten pelkät algoritmin pätkät ja datapointsit olisivat tietoisia? Ei tuossa liene järkeä.

Ainoa realistinen simulaation määritelmä tietoisuuksineen ehkä sellainen että piuhat päässä istuu kaveri virtuaalitodellisuudessa ja me/minät olemme hänen/heidän avattariaan? Liekö pelin nimi: Best of all possible worlds: A Quest for Ruining Everything.
Onko siellä enemmänkin porukkaa piuhat päässä vai yksi vaan? Onko simulaatiomme solipsistien maailma jossa vain yksi pelaaja yksi ja muut CPU:ita vaan. Vai olemmeko tässä yhdessä kaikki. Fyysinen kehomme rappeutuneina, kuola poskella valuen röhnöttäen pehmeissä pelituoleissamme? Panneet kohtaloamme tänne supersankareiden maailmaan jossa ihmisellä on yliluonnollinen kyky kävellä, kiipeilläkin. Nauttia elämästä. Tuota vaikea sanoa. Huhuu! Onko siellä muita pelaajia?

Elon Musk näyttäisi olettavan että simulaatio on tuota yksi Player1 sorttia. Täydellinen kyvyttömyytensä empatiaan ja välinpitämättömyytensä muista pelaajista viittaisi tuohon suuntaan?

Mielestäni tässä yhteydessä simulaatio otetaan liian konkreettisesti kuin vaikka lentokonesimulaattori, se ei taida olla alkuperäinen ajatus. Näissä "todellisuuden" simulaatiossa ei matkita mitään todellista. Ne ovat vain olevaisten universiumeja missä kokevat olemassa oloaan. Käsitän tässä käsitteen simulaatio enemmänkin "keinotekoisena" todellisuutena. Keinotekoisuutta pitää tarkastella vielä paljon tarkemmin, koska osaammeko edes määritellä mitä se pohjimmiltaan on?

Tietoisuus ei ole mitenkään ristiriidassa simulaation kanssa sillä emme voi mitenkään tietää voiko simulaatio tai "keinotekoinen" todellisuus muodostaa tietoisuuden. Emmehän voi tietää voiko tekoäly olla tietoinen itsekään myöskään vaikka se toimii eräänlaisessa ihmisen luomassa simulaatiossa tai todellisuudessa.

Keinotekoinen todellisuuskin saattaa olla liian lukitseva käsite, koska emme tiedä yhtään mitään maailmankaikkeuden olemuksesta. Tai lukuisen erilaisten maailmankaikkeuksien. Mikä on keinoteikoista ja voimmeko vetää johonkin rajan tai koskaan todistaa eläisimmekö keinotekoisessa todellisuudessa? Ja onko sillä edes merkitystä juuri tämän takia.

Emme osaa tai voi käsittää tälläisiä asioita sen enempää kuin kultakala akvaatiossa osaa käsittää planeetta jolla elää, aurinkokuntaa tai galaxia.

There are these two young fish swimming along, and they happen to meet an older fish swimming the other way, who nods at them and says, “Morning, boys. How’s the water?” And the two young fish swim on for a bit, and then eventually one of them looks over at the other and goes, “What the hell is water?”

Sanoisin kuitenkin että kultakaloista eroamme siinä että päässämme pyörii universaali kompuutteri. Kykymme luoda uutta tietoa on periaatteessa rajaton.

[Tritonus]

Sikäli kun elämme simulaatiossa niin lohduttanee tieto että kuolema on vain Game Over ja heräämisen hetki. Silloin saat tietää. Millainen tietoinen olento olet avattaresi takana ja millainen on tuo maailma jossa elät?
Tuohon suuntaa viittaavat monet uskonnolliset perinteet jotka tietävät kertoa että kuolema ei ole loppu vaan hetki jolloin silmämme aukeavat tosiolevalle.

Tuota asiaa en kerta kaikkiaan voi käsittää normojen mielessä. Se on ilmeisen yleinen tarve, koska suurimmassa osassa kulttuureja on uskonto, joka olettaa jonkinlaisen kuoleman jälkeisen elämän. Minä en koe sellaiselle tarvetta ja se on paljon enemmän ahdistava kuin huojentava ajatus niin kuin tietoisuuden lopullinen loppu.

Joten jos uskoisin tuollaiseen simulaation, siinä kävisi kuin meidän tietokonepelien NPC-hahmoille. Prosessori lakkaa suorittamasta niiden koodia ja peli vapauttaa koodille ja ominaisuuksille varatun muistin. Seuraavaksi se varataan jollekin toiselle toiminnolle ja kuollut tai muuten poistettu pelihahmo lakkaa olemasta absoluuttisen lopullisesti.

Tai... Pelaaja painaa restarttia ja taas mennään. Eikö tunnukin joskus siltä..ihan kuin olisi ollut täällä joskus ennenkin.

[Kohina]

Tietenkin elämällä voi olla tarkoitus ja merkitys. Ne on yksilöllisiä/henkilökohtaisia asioita ja tuntemuksia eli jokainen voi puhua vaan omasta puolestaan.

Se on jokaisen oma tehtävä etsiä ne merkitykset ja tarkoitukset. Tai olla hommaamatta jos tuntuu ettei sellasista piittaa, ja ainahan sen aukon voi täyttää vaikka aamustobella, sekin voi olla elämän tarkoitus. Suosittelen kyl sitä psilosybiiniä mieluummin.

Jos mä oisin tossa mun elämän tarkoitus olis kuntouttaa lonkan tukilihakset koska ne invalidisoi. Sen jälkeen sit keksisin jonkun uuden tarkoituksen, se on sen ajan murhe. Niin se homma toimii, manakaivolta toiseen. Ja parempi mennä väärään suuntaan kuin olla paikoillaan, kutsun sitä oppimiseksi.

Oikeastaan mitään väärää suuntaa tai suuntia ylipäätään ei edes ole, on vaan etenemistä sinne minne aika kuljettaa.

Vitun syvällistä.

Toki merkityksellisyys on vain yksilön oma kokemus.

Merkityksellisyyden puute on silti vaivannut ja sen voi yleistää laajemmaltikin kuin vain ettei itse koe merkityksellisyyttä. Raamatussa, Waltarin Sinuhessa, Monien filosofien mielissä tämä sama teema toistuu. Kaikki on loppujen lopuksi turhaa. Sillä ei ajatteleva ihminen voi muuhunkaan johtopäätökseen päätyä. Vaikka maailmankaikeutta ei olisi koskaa ollut olemassa ja olisi vain tyhjyyttä, jota sitäkään ei tietenkään voisi olla olemassa ei missään, niin ei silläkään olisi mitään merkitystä.

Ennen postmodernia skeptisyyttä oli modernia innostuneisuutta. Metamoderni yhdistää näitä molempia.

[Tauko]

Jos olemme simulaatiossa ja elämä jatkuukin toisessa muodossa vaiheesta toiseen ja jossain vaiheessa ikuisesti, niin silloin tämä n. 80 v. on aika lyhyt pätkä, silmänräpäys melkeen jälkikäteen.

Onhan kaikki vain silmänräpäys jälkikäteen, on sitten simulaatio tai ei ole.

Ja jos on jotain ollut ennen syntymää, niin oli mitä oli, niin onhan sillä valtava vaikutus siihen, mikä on elämämme tarkoitus nyt ja myöhemmin. Riippuen myös siitä mitä myöhemmin on, kuoleman jälkeen.

Onko sillä merkitystä ja vaikutusta, sillä mitä oli ennen syntymää tai mitä kuoleman jälkeen. Kuoleman jälkeen ihmisen eletyllä elämällä on merkitystä niille jotka jatkavat elämää, kunnes hekin poistuvat.

Ja jos ajattelee, että mitä oli ennen syntymää, niin tuskin mitään silloinkaan. Ja jos ajattelee, että mitä ovat ja missä niiden siittiöiden ja munasolujen potentiaaliset ihmiset, joista ei koskaan tullutkaan ihmistä.

Geneettisten tekijöiden huomioon ottaminen johtaa arvioihin jopa yli 10^100 mahdollisesta geneettisesti erilaisesta ihmisyksilöä. Missä he ovat.

Tämä tarkoittaa, että kaikki 100 miljardia historiassa eläneen ihmisen geeniperimät ovat olleet yksilöllisiä, eivät lähellekään määrää ihmisiä, joita voisi olla.

[Kohina]

Tässä kohtaa moderni, postmoderni ja metamoderni:

[Kohina]

Metamoderni ote modernismiin

Mä väitän että toi poika on vaan kilpimies. Tytär joka puhui oli selvästi tarpeeksi kypsä polttamaan, joten se oli oikeasti hänen.

[Tritonus]

Tietenkin elämällä voi olla tarkoitus ja merkitys. Ne on yksilöllisiä/henkilökohtaisia asioita ja tuntemuksia eli jokainen voi puhua vaan omasta puolestaan.

Se on jokaisen oma tehtävä etsiä ne merkitykset ja tarkoitukset. Tai olla hommaamatta jos tuntuu ettei sellasista piittaa, ja ainahan sen aukon voi täyttää vaikka aamustobella, sekin voi olla elämän tarkoitus. Suosittelen kyl sitä psilosybiiniä mieluummin.

Jos mä oisin tossa mun elämän tarkoitus olis kuntouttaa lonkan tukilihakset koska ne invalidisoi. Sen jälkeen sit keksisin jonkun uuden tarkoituksen, se on sen ajan murhe. Niin se homma toimii, manakaivolta toiseen. Ja parempi mennä väärään suuntaan kuin olla paikoillaan, kutsun sitä oppimiseksi.

Oikeastaan mitään väärää suuntaa tai suuntia ylipäätään ei edes ole, on vaan etenemistä sinne minne aika kuljettaa.

Vitun syvällistä.

Toki merkityksellisyys on vain yksilön oma kokemus.

Merkityksellisyyden puute on silti vaivannut ja sen voi yleistää laajemmaltikin kuin vain ettei itse koe merkityksellisyyttä. Raamatussa, Waltarin Sinuhessa, Monien filosofien mielissä tämä sama teema toistuu. Kaikki on loppujen lopuksi turhaa. Sillä ei ajatteleva ihminen voi muuhunkaan johtopäätökseen päätyä. Vaikka maailmankaikeutta ei olisi koskaa ollut olemassa ja olisi vain tyhjyyttä, jota sitäkään ei tietenkään voisi olla olemassa ei missään, niin ei silläkään olisi mitään merkitystä.

Anhedonia on kyl ikävä fiilis. Varmaan yleistymään päin nykyään. Liikaa kaikkea... Sitä turtuu. Onks anhedonia sama kuin merkityksettömyys?

Kaiken turhuuteen etsisin vastausta lapsen viisaudesta. Hän ei kysele onko touhuillaan joku tarkoitus tai merkitys. Ilo ja riemu on tässä hetkessä. Välittömässä kokemuksessa.
Eikö sen pitäisi olla ihanaa ja vapauttavaa...kaiken turhuus...Miten olemmekin tehneet siitä tuollaisen peikon itsellemme...

Me aikuiset ajatellaan ja vatvotaan niin kovasti kaikkea. Umpisolmuun asti monesti...
Tie helvettiin on kivetty ajatuksilla..Vai miten sitä sanotaan.