Onko koko maa pidettävä asuttuna?

[Naturalisti]

Tarvitsisimme ainakin kaksi uutta "nokiaa". Mutta eihän sellaisia voi mistään tulla, kun muut tekevät kaiken edullisemmin. Ja vaikka jotain kaupallisesti merkittävää keksittäisiinkin, niin se myydään heti pois. Tai jos ei, niin sitten se tuotto kupataan jollakin muulla tavalla ahneesti suppean porukan taskuihin. Ei sellaisella tavalla mitään uutta voi muodostua.

Ja siinä on perimmäisiä syitä sille miksi nykyään tilanne on mikä se on. Niin sanottujen "parempien aikojen" odottelu on haihattelua. Sellaisia ei ole missään näköpiirissä. Aivan toisenlaisiin olosuhteisiin varatuminen on realismia.

Olennaista on ymmärtää, että politiikassa mukana oleville kaikki on peliä. Ei tarkoitus ole puhua totta, vaan hörhöillä muodikkaasti.

Kansanedustajille nykyisyys ja miksei tulevaisuus näkyy aika valoisana. Just tuli palkankorotuskin.

Tässä sinulla on väärinkäsitys. Poliitikoilla on tarkoitus ajaa niiden ihmisryhmien etua, jotka ovat heidät eduskuntaan äänestäneet.

Kokoomus lupasi leikkauksia ja veronalennuksia. Persut ilmoittivat vastustavansa maahanmuuttoa. Kristilliset puolustavat Taivaan valtakunnan asiaa. RKP lupasi valvoa ruotsinkielen asemaa. Vas. liitto haluaa tulonsiirtoja köyhille.
Väittääkö joku ihan tosissaan, että näin ei ole tapahtunut, vaan poliitikot ajavat jotain mystistä omaa etuaan?

Eihän ne yleisesti ottaen poissulje toisiaan, vaikka välillä vähän ristiriitaa tulisikin. Vaasari voi hyvin ajaa tulonsiirtoja ja persu maahanmuuttoasiaa, mutta silti havittelevat henk koht hillotolppia ja yrittävät saada kunniaa päätöksistä ja mainetta ärhäkkänä asiansa puolustajana, vaikkei aina ihan niin olisikaan ollut se tärkein peluri jossain.

Juurikin noin.

Hyvä keskustelu, mutta tässä kohtaa olisi syytä pysähtyä miettimään, mihin suuntaan tällainen poliitikkojen yleinen halveksunta ja demokratian kyyninen vähättely oikein vie. Kun politiikka esitetään pelkästään pelinä, jossa kaikki tavoittelevat vain omaa hillotolppaansa, ja kun puolueiden ohjelmat typistetään pelkiksi taktisiksi manöövereiksi, avataan samalla tilaa aivan toisenlaiselle vallankäytön logiikalle.

Tämä on juuri se polku, jota autoritaariset järjestelmät käyttävät: ensin kylvetään epäluottamusta demokraattisiin instituutioihin, sitten korostetaan niiden tehottomuutta ja lopulta esitetään ratkaisuksi vahvaa johtajaa, joka "ei pelaa pelejä" vaan "tekee mitä pitää". Äänestäminen muuttuu turhaksi rituaaliksi, kun kansalle tarjotaan seuraamisen kohde – ei enää vaihtoehtoja.

MTV:n jutussa Nordström kuvaa hyvin tätä jännitettä: Suomessa ihannoidaan tehokkuutta ja toimintaa, kun taas Ruotsissa päätöksenteko perustuu keskusteluun ja kollektiiviseen harkintaan. Hän toteaa, että Suomessa ei näe samaa riskin jakamisen kulttuuria – eli sitä, että myös eri mieltä olevat pääsevät mukaan prosessiin. Tämä on demokratian ydin: ei nopeus, vaan osallistavuus ja legitimiteetti.

Jos diskuteeraus tuntuu hitaalta, se ei tarkoita, että se olisi turhaa. Se tarkoittaa, että päätöksenteko ei ole yhden tahon sanelua, vaan yhteistä harkintaa. Kun tämä prosessi leimataan muodikkaaksi hörhöilyksi tai tehottomaksi jahkailuksi, ollaan jo vaarallisen lähellä sitä, että demokratiaa aletaan pitää ongelmana – ei ratkaisuna.

Siksi on tärkeää puolustaa demokratian perusideaa: että politiikka ei ole peli, vaan yhteisten asioiden hoitamista. Ja että poliitikot eivät ole pelkästään etujen ajajia, vaan myös vastuunkantajia – vaikka se ei aina näyttäydy mediassa sankaritarinana.

[ID10T]

Tarvitsisimme ainakin kaksi uutta "nokiaa". Mutta eihän sellaisia voi mistään tulla, kun muut tekevät kaiken edullisemmin. Ja vaikka jotain kaupallisesti merkittävää keksittäisiinkin, niin se myydään heti pois. Tai jos ei, niin sitten se tuotto kupataan jollakin muulla tavalla ahneesti suppean porukan taskuihin. Ei sellaisella tavalla mitään uutta voi muodostua.

Ja siinä on perimmäisiä syitä sille miksi nykyään tilanne on mikä se on. Niin sanottujen "parempien aikojen" odottelu on haihattelua. Sellaisia ei ole missään näköpiirissä. Aivan toisenlaisiin olosuhteisiin varatuminen on realismia.

Olennaista on ymmärtää, että politiikassa mukana oleville kaikki on peliä. Ei tarkoitus ole puhua totta, vaan hörhöillä muodikkaasti.

Kansanedustajille nykyisyys ja miksei tulevaisuus näkyy aika valoisana. Just tuli palkankorotuskin.

Tässä sinulla on väärinkäsitys. Poliitikoilla on tarkoitus ajaa niiden ihmisryhmien etua, jotka ovat heidät eduskuntaan äänestäneet.

Kokoomus lupasi leikkauksia ja veronalennuksia. Persut ilmoittivat vastustavansa maahanmuuttoa. Kristilliset puolustavat Taivaan valtakunnan asiaa. RKP lupasi valvoa ruotsinkielen asemaa. Vas. liitto haluaa tulonsiirtoja köyhille.
Väittääkö joku ihan tosissaan, että näin ei ole tapahtunut, vaan poliitikot ajavat jotain mystistä omaa etuaan?

Eihän ne yleisesti ottaen poissulje toisiaan, vaikka välillä vähän ristiriitaa tulisikin. Vaasari voi hyvin ajaa tulonsiirtoja ja persu maahanmuuttoasiaa, mutta silti havittelevat henk koht hillotolppia ja yrittävät saada kunniaa päätöksistä ja mainetta ärhäkkänä asiansa puolustajana, vaikkei aina ihan niin olisikaan ollut se tärkein peluri jossain.

Juurikin noin.

Siksi on tärkeää puolustaa demokratian perusideaa: että politiikka ei ole peli, vaan yhteisten asioiden hoitamista. Ja että poliitikot eivät ole pelkästään etujen ajajia, vaan myös vastuunkantajia – vaikka se ei aina näyttäydy mediassa sankaritarinana.

Edustuksellisen demokratian idea on kyllä nimenomaan se, että poliitikot on valittu ajamaan äänenkannattajiensa etua.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Edustukse ... demokratia

Edustuksellisessa demokratiassa edustajat ovat tilivelvollisia äänestäjille.

Toki vastuunkannollakin on politiikassa merkitystä - tai ainakin pitäisi olla - mutta kuka päättää kaikkien puolesta, mikä on "yhteinen hyvä"? Tämä on ongelma, varsinkin monipuoluejärjestelmässä. Toisaalta puolueiden määrän karsiminenkaan ei ole hyvä asia, kuten Yhdysvalloista olemme saaneet oppia. Siellä demokraatit ja republikaanit kumoavat kilvan toistensa päätöksiä ollessaan vuorollaan päättämässä asioista.

[Naturalisti]

Siksi on tärkeää puolustaa demokratian perusideaa: että politiikka ei ole peli, vaan yhteisten asioiden hoitamista. Ja että poliitikot eivät ole pelkästään etujen ajajia, vaan myös vastuunkantajia – vaikka se ei aina näyttäydy mediassa sankaritarinana.

Edustuksellisen demokratian idea on kyllä nimenomaan se, että poliitikot on valittu ajamaan äänenkannattajiensa etua.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Edustukse ... demokratia

Edustuksellisessa demokratiassa edustajat ovat tilivelvollisia äänestäjille.

Toki vastuunkannollakin on politiikassa merkitystä - tai ainakin pitäisi olla - mutta kuka päättää kaikkien puolesta, mikä on "yhteinen hyvä"? Tämä on ongelma, varsinkin monipuoluejärjestelmässä. Toisaalta puolueiden määrän karsiminenkaan ei ole hyvä asia, kuten Yhdysvalloista olemme saaneet oppia. Siellä demokraatit ja republikaanit kumoavat kilvan toistensa päätöksiä ollessaan vuorollaan päättämässä asioista.

Leikkasit pois kommenttini alkuosan ja keskityit vain tuohon lihavoituun viimeiseen kappaleeseen.

Hyvä keskustelu, mutta tässä kohtaa olisi syytä pysähtyä miettimään, mihin suuntaan tällainen poliitikkojen yleinen halveksunta ja demokratian kyyninen vähättely oikein vie. Kun politiikka esitetään pelkästään pelinä, jossa kaikki tavoittelevat vain omaa hillotolppaansa, ja kun puolueiden ohjelmat typistetään pelkiksi taktisiksi manöövereiksi, avataan samalla tilaa aivan toisenlaiselle vallankäytön logiikalle.

Tämä on juuri se polku, jota autoritaariset järjestelmät käyttävät: ensin kylvetään epäluottamusta demokraattisiin instituutioihin, sitten korostetaan niiden tehottomuutta ja lopulta esitetään ratkaisuksi vahvaa johtajaa, joka "ei pelaa pelejä" vaan "tekee mitä pitää". Äänestäminen muuttuu turhaksi rituaaliksi, kun kansalle tarjotaan seuraamisen kohde – ei enää vaihtoehtoja.

MTV:n jutussa Nordström kuvaa hyvin tätä jännitettä: Suomessa ihannoidaan tehokkuutta ja toimintaa, kun taas Ruotsissa päätöksenteko perustuu keskusteluun ja kollektiiviseen harkintaan. Hän toteaa, että Suomessa ei näe samaa riskin jakamisen kulttuuria – eli sitä, että myös eri mieltä olevat pääsevät mukaan prosessiin. Tämä on demokratian ydin: ei nopeus, vaan osallistavuus ja legitimiteetti.

Jos diskuteeraus tuntuu hitaalta, se ei tarkoita, että se olisi turhaa. Se tarkoittaa, että päätöksenteko ei ole yhden tahon sanelua, vaan yhteistä harkintaa. Kun tämä prosessi leimataan muodikkaaksi hörhöilyksi tai tehottomaksi jahkailuksi, ollaan jo vaarallisen lähellä sitä, että demokratiaa aletaan pitää ongelmana – ei ratkaisuna.

Siksi on tärkeää puolustaa demokratian perusideaa: että politiikka ei ole peli, vaan yhteisten asioiden hoitamista. Ja että poliitikot eivät ole pelkästään etujen ajajia, vaan myös vastuunkantajia – vaikka se ei aina näyttäydy mediassa sankaritarinana.

Hyvä, että nostat esiin edustuksellisen demokratian perusidean – kyllä, edustajat ovat tilivelvollisia äänestäjilleen. Mutta juuri siksi demokratian ymmärtäminen pelkkänä etujen ajamisena on liian kapea tulkinta. Jos politiikka typistetään vain ryhmäkohtaiseksi edunvalvonnaksi, menetetään se, mikä tekee demokratiasta yhteiskunnallisesti kestävän: kyky hahmottaa ja rakentaa yhteistä hyvää.

Yhteinen hyvä ei ole valmis paketti, jonka joku päättää kaikkien puolesta. Se on jatkuva prosessi, jossa erilaiset näkökulmat, tarpeet ja arvot törmäytetään, sovitetaan ja neuvotellaan. Monipuoluejärjestelmä ei ole ongelma, vaan juuri se mekanismi, jolla tämä moninaisuus saadaan näkyväksi ja käsiteltäväksi. Demokratia ei ole tehokkuuskilpailu, vaan yhteisen tilan ylläpitoa – ja juuri siksi se vaatii aikaa, keskustelua ja kompromisseja.

Tässä kohtaa donitsitalous tarjoaa kiinnostavan näkökulman. Sen mukaan politiikan tehtävänä ei ole vain maksimoida ryhmäkohtaisia etuja, vaan varmistaa, että kaikkien perustarpeet täyttyvät ekologisten reunaehtojen sisällä. Donitsitalouden sisäkehä kuvaa sosiaalista perustaa (terveys, toimeentulo, osallisuus), ja ulkokehä ekologista kattoa (ilmasto, biodiversiteetti, resurssien käyttö). Kestävä politiikka toimii näiden kehien välissä – ei niiden kustannuksella.

Tämä ei tarkoita, että kaikki puolueet ajaisivat samaa asiaa, vaan että niiden toiminta olisi sidottu yhteiseen kehykseen, jossa sekä ihmisten että planeetan hyvinvointi ovat politiikan reunaehtoja. Donitsitalous ei siis kumoa edustuksellisuutta, vaan laajentaa sen moraalista ja ekologista ulottuvuutta.

Kun demokratiaa puolustetaan vain teknisenä edustuksena, unohtuu sen syvempi tarkoitus: rakentaa yhteiskuntaa, jossa ihmiset eivät vain kilpaile eduista, vaan myös jakavat vastuuta. Ja juuri siksi demokratiaa kannattaa puolustaa – ei siksi, että se olisi täydellinen, vaan siksi, että se on paras tapa pitää yhteinen tila avoimena, neuvoteltavana ja jaettavana.

[Naturalisti]

Seuraava essee täydentää hyvin edellä sanottua:

Teknokratia ja populismi ovat epäluottamuksen kaksi varjokuvaa

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2 ... 03532.html

Essee|Demokratia vaatisi neuvotteluja ja kompromisseja, joita yksilöllisyyden nimiin vannova nykyihminen ei halua, kirjoittaa akatemiatutkija Timo Miettinen.

Miettisen essee osuu ytimeen todetessaan, että demokratia ei ole vain päätöksentekojärjestelmä, vaan kulttuurinen käytäntö, joka vaatii neuvottelua, kompromisseja ja kykyä sietää keskeneräisyyttä. Juuri tämä tekee siitä vaikean – ja siksi niin moni nykyihminen, joka on tottunut yksilöllisyyden, nopeuden ja selkeyden eetokseen, kokee sen turhauttavana.

Miettisen kuvaamat teknokratia ja populismi ovat molemmat reaktioita tähän turhautumiseen. Teknokratia lupaa ratkaisun asiantuntijavoimin, ilman poliittista kiistaa. Populismi taas tarjoaa ratkaisun "kansan nimissä", ohittaen moninaisuuden ja väittäen puhuvansa kaikkien puolesta. Molemmat ohittavat sen, mitä demokratia pohjimmiltaan edellyttää: yhteisen tilan, jossa ristiriidat eivät ole häiriö, vaan lähtökohta.

Tässä donitsitalous voi toimia myös kulttuurisena vastalauseena. Se ei tarjoa valmista ideologista pakettia, vaan kehikon, jossa yhteinen hyvä hahmotetaan konkreettisesti: mitä ihmiset tarvitsevat voidakseen elää arvokasta elämää, ja mitä planeetta kestää. Tämä ei poista poliittista kiistaa – päinvastoin, se tekee siitä näkyväksi ja neuvoteltavaksi. Mutta se tarjoaa yhteisen kielen, jossa erimielisyys ei johda järjestelmän delegitimoimiseen, vaan sen vahvistamiseen.

Demokratia ei siis ole pelkkä hallintomuoto, vaan tapa elää yhdessä. Ja kuten Miettinen muistuttaa, se vaatii kulttuurista kypsyyttä: halua kuunnella, neuvotella ja hyväksyä se, että yhteinen hyvä ei ole koskaan valmis – mutta sen etsiminen on juuri se, mikä tekee politiikasta merkityksellistä.

[AimoJortikka]

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2 ... 97478.html

"Pääkirjoitus|Suomen väestökehitys etenee hitaasti kohti hyvinvointivaltion tuhoa. Puolueet keskittyvät silti suojelemaan omia poliittisia etujaan."

"Konsulttitoimisto MDI arvioi vuoteen 2050 ulottuvassa ennusteessaan, että väestö kasvaa vain 39 kunnassa. Kuihtuville alueille jää mummoja ja pappoja. Perussuomalaisilta tuntuu unohtuvan, että tulevaisuuden mummoista ja papoista monet osaavat kieliä ja pystyvät kommunikoimaan niitä käyttäen. Ja on parempi saada hoivaa hieman puutteellisella suomella kuin jäädä ilman hoivaa.

Toisin kuin keskusta haaveilee, lähipalveluja ei voi haja-asutusalueilla säilyttää vanhassa laajuudessaan. Kouluihin ei riitä koululaisia, eikä kattavia terveyspalveluita voi olla kaikissa kunnissa. Vastuullinen poliitikko kertoo tämän, kun seuraavien vaalien alla aletaan esitellä puolueiden ja ehdokkaiden vaaliteemoja. Loputtomat tulonsiirrot keskuksista maaseudulle ovat kaivoon kannettua vettä.

Tähän tilanteeseen on sopeuduttava. Lähipalvelun loppuminen ei välttämättä tarkoita palvelun loppumista. Terveyspalveluita voi saada esimerkiksi terveyspalvelubussista. Lähisairaala voi tarjota huonompaa hoitoa kuin ison keskuksen sairaala, jonne kyllä pääsee halutessaan."



https://www.mdi.fi/vaestoennuste/

" Keskeisimmät nostot

Maahanmuutto ratkaisee väestönkehityksen suunnan: ilman sen jatkumista työikäinen väestö vähenee nopeasti. Maahanmuuton nykyinen taso riittää pitämään työikäisen väestön kasvavana 2040-luvulle saakka, mutta siitä eteenpäin kasvu kääntyy negatiiviseksi.

Syntyvyyden lasku on pysyvä haaste: koululaisten määrän supistuminen jatkuu, vaikka maahanmuutto olisi korkealla tasolla. Koululaisikäluokat tulevat pienenemään edelleen tulevien 25 vuoden aikana ja pakottaa palveluverkon muutoksiin.

Suomen iäkkään väestön kasvu ei ole ohimenevä välivaihe, vaan pysyvä muutos: eläkeikäisen ja etenkin yli 84-vuotiaiden määrä kasvaa merkittävästi myös 2040-luvulla. Vuonna 2050 jo joka seitsemäs suomalainen on yli 74-vuotias.

Alueellinen keskittyminen jatkuu ja polarisaatio syvenee: suurten kaupunkiseutujen merkitys vahvistuu, mutta nekin kohtaavat ikääntymisen ja pienenevien ikäluokkien haasteen."

[Naturalisti]

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2 ... 97478.html

"Pääkirjoitus|Suomen väestökehitys etenee hitaasti kohti hyvinvointivaltion tuhoa. Puolueet keskittyvät silti suojelemaan omia poliittisia etujaan."

"Konsulttitoimisto MDI arvioi vuoteen 2050 ulottuvassa ennusteessaan, että väestö kasvaa vain 39 kunnassa. Kuihtuville alueille jää mummoja ja pappoja. Perussuomalaisilta tuntuu unohtuvan, että tulevaisuuden mummoista ja papoista monet osaavat kieliä ja pystyvät kommunikoimaan niitä käyttäen. Ja on parempi saada hoivaa hieman puutteellisella suomella kuin jäädä ilman hoivaa.

Toisin kuin keskusta haaveilee, lähipalveluja ei voi haja-asutusalueilla säilyttää vanhassa laajuudessaan. Kouluihin ei riitä koululaisia, eikä kattavia terveyspalveluita voi olla kaikissa kunnissa. Vastuullinen poliitikko kertoo tämän, kun seuraavien vaalien alla aletaan esitellä puolueiden ja ehdokkaiden vaaliteemoja. Loputtomat tulonsiirrot keskuksista maaseudulle ovat kaivoon kannettua vettä.

Tähän tilanteeseen on sopeuduttava. Lähipalvelun loppuminen ei välttämättä tarkoita palvelun loppumista. Terveyspalveluita voi saada esimerkiksi terveyspalvelubussista. Lähisairaala voi tarjota huonompaa hoitoa kuin ison keskuksen sairaala, jonne kyllä pääsee halutessaan."



https://www.mdi.fi/vaestoennuste/

" Keskeisimmät nostot

Maahanmuutto ratkaisee väestönkehityksen suunnan: ilman sen jatkumista työikäinen väestö vähenee nopeasti. Maahanmuuton nykyinen taso riittää pitämään työikäisen väestön kasvavana 2040-luvulle saakka, mutta siitä eteenpäin kasvu kääntyy negatiiviseksi.

Syntyvyyden lasku on pysyvä haaste: koululaisten määrän supistuminen jatkuu, vaikka maahanmuutto olisi korkealla tasolla. Koululaisikäluokat tulevat pienenemään edelleen tulevien 25 vuoden aikana ja pakottaa palveluverkon muutoksiin.

Suomen iäkkään väestön kasvu ei ole ohimenevä välivaihe, vaan pysyvä muutos: eläkeikäisen ja etenkin yli 84-vuotiaiden määrä kasvaa merkittävästi myös 2040-luvulla. Vuonna 2050 jo joka seitsemäs suomalainen on yli 74-vuotias.

Alueellinen keskittyminen jatkuu ja polarisaatio syvenee: suurten kaupunkiseutujen merkitys vahvistuu, mutta nekin kohtaavat ikääntymisen ja pienenevien ikäluokkien haasteen."

Kiitos linkistä ja tiivistyksestä, AimoJortikka. Pääkirjoituksen ja MDI:n väestöennusteen esiin nostamat haasteet ovat kiistattomia: väestön keskittyminen, ikääntyminen ja syntyvyyden lasku pakottavat uudistamaan hyvinvointivaltion rakenteita. Mutta juuri siksi tarvitaan myös vaihtoehtoisia kehikkoja, jotka eivät pelkästään sopeudu näihin muutoksiin, vaan pyrkivät muokkaamaan niitä demokraattisesti ja kestävästi. Tässä donitsitalouden viitekehys ja modernin rahateorian (MMT) työtakuumalli voivat tarjota uuden suunnan.


Donitsitalous: kestävä kehys alueelliselle uudistukselle

Kate Raworthin donitsitalousmalli lähtee siitä, että talouspolitiikan on pysyttävä kahden reunaehdon välissä: ihmisten perustarpeiden täyttämisessä ja ekologisten rajojen kunnioittamisessa. Tämä kehys ei lupaa paluuta menneeseen, vaan tarjoaa välineen hahmottaa, mitä elinvoima tarkoittaa eri alueilla muuttuvassa väestörakenteessa.

Donitsitalous ei vaadi, että jokaisessa kunnassa on kattavat palvelut tai kasvava väestö. Sen sijaan se kysyy: mitä juuri tällä alueella tarvitaan, jotta ihmiset voivat elää arvokasta elämää – ja miten se voidaan toteuttaa ekologisesti kestävällä tavalla? Tämä avaa tilaa paikalliselle neuvottelulle, ei pelkästään keskushallinnon sanelemalle sopeutumiselle.


MMT ja työtakuumalli: taloudellinen mahdollisuus, ei pelkkä kuluerä

Moderni rahateoria (MMT) haastaa oletuksen, että julkinen talous on nollasummapeli. Sen mukaan suvereenin valuutan liikkeellelaskija voi rahoittaa investointeja ja työllisyyttä ilman budjettialijäämien pelkoa, kunhan inflaatio pysyy hallinnassa. Vaikka Suomi on osa euroaluetta, MMT:n periaatteet voivat silti ohjata keskustelua siitä, miten finanssipolitiikkaa tulisi kehittää EU-tasolla – erityisesti alueellisen elinvoiman näkökulmasta.

Työtakuumalli tarjoaa konkreettisen välineen: valtio takaa työn kaikille, jotka sitä haluavat, tarjoamalla palkattua työtä yhteiskunnallisesti hyödyllisissä tehtävissä. Tämä ei tarkoita, että jokaisessa kunnassa olisi pysyvä palveluverkko, mutta se tarkoittaa, että ihmiset voivat osallistua, vaikuttaa ja rakentaa yhteisöään – myös siellä, missä väestö vähenee.

Työtakuun tehtävät voivat liittyä juuri niihin tarpeisiin, joita MDI:n raportti korostaa: ikääntyneiden hoiva, liikkuvat palvelut, paikallinen infrastruktuuri, luonnonhoito, kulttuuriperinnön vaaliminen. Kun työ ei ole pelkkä kuluerä, vaan investointi yhteisön resilienssiin, muuttuu myös käsitys siitä, mikä on "kaivoon kannettua vettä".


Demokratian syventäminen: ei vain sopeutumista, vaan osallistavaa suunnittelua

Pääkirjoitus korostaa, että tilanteeseen on sopeuduttava. Se on totta – mutta sopeutuminen ei saa tarkoittaa demokratian kaventamista. Kun palveluverkon supistaminen esitetään väistämättömänä, jää helposti huomaamatta, että myös palveluiden uudelleenmuotoilu voi olla demokraattinen prosessi. Terveyspalvelubussi ei ole vain tekninen ratkaisu, vaan kysymys siitä, kuka päättää, mitä palvelu on ja kenelle se kuuluu.

Donitsitalous ja työtakuumalli eivät tarjoa valmiita vastauksia, mutta ne avaavat tilan, jossa eri alueet voivat määritellä omat tavoitteensa – ja valtio voi tukea niitä. Tämä ei ole paluu vanhaan lähipalveluideologiaan, mutta ei myöskään pelkkää keskittämistä. Se on kolmas tie: alueellisesti oikeudenmukainen, ekologisesti kestävä ja demokraattisesti neuvoteltu elinvoima.


Päätelmä: ei vain väestöennusteita, vaan poliittisia valintoja

MDI:n raportti ja HS:n pääkirjoitus kuvaavat väestökehitystä kuin luonnonlakia. Mutta politiikka ei ole meteorologiaa – se on valintojen tekemistä. Donitsitalouden kehys ja MMT:n työtakuumalli muistuttavat, että myös väestömuutoksiin voidaan vastata rakentavasti, ei vain sopeutuen vaan uudistaen. Demokratia ei ole pelkkä hallintomuoto, vaan tapa pitää yhteinen tila avoimena – myös siellä, missä väestö vähenee ja palvelut muuttuvat.

Jos halutaan turvata hyvinvointivaltion tulevaisuus, tarvitaan enemmän kuin tehokkuuslaskelmia. Tarvitaan visio siitä, miten ihmiset voivat elää merkityksellistä elämää – yhdessä, eri puolilla maata, muuttuvissa olosuhteissa. Ja juuri siksi donitsitalous ja työtakuumalli eivät ole vain talouspolitiikkaa. Ne ovat demokratian syventämistä.

[ID10T]

Siksi on tärkeää puolustaa demokratian perusideaa: että politiikka ei ole peli, vaan yhteisten asioiden hoitamista. Ja että poliitikot eivät ole pelkästään etujen ajajia, vaan myös vastuunkantajia – vaikka se ei aina näyttäydy mediassa sankaritarinana.

Edustuksellisen demokratian idea on kyllä nimenomaan se, että poliitikot on valittu ajamaan äänenkannattajiensa etua.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Edustukse ... demokratia

Edustuksellisessa demokratiassa edustajat ovat tilivelvollisia äänestäjille.

Toki vastuunkannollakin on politiikassa merkitystä - tai ainakin pitäisi olla - mutta kuka päättää kaikkien puolesta, mikä on "yhteinen hyvä"? Tämä on ongelma, varsinkin monipuoluejärjestelmässä. Toisaalta puolueiden määrän karsiminenkaan ei ole hyvä asia, kuten Yhdysvalloista olemme saaneet oppia. Siellä demokraatit ja republikaanit kumoavat kilvan toistensa päätöksiä ollessaan vuorollaan päättämässä asioista.

Tässä kohtaa donitsitalous tarjoaa kiinnostavan näkökulman. Sen mukaan politiikan tehtävänä ei ole vain maksimoida ryhmäkohtaisia etuja, vaan varmistaa, että kaikkien perustarpeet täyttyvät ekologisten reunaehtojen sisällä. Donitsitalouden sisäkehä kuvaa sosiaalista perustaa (terveys, toimeentulo, osallisuus), ja ulkokehä ekologista kattoa (ilmasto, biodiversiteetti, resurssien käyttö). Kestävä politiikka toimii näiden kehien välissä – ei niiden kustannuksella.

Tämä ei tarkoita, että kaikki puolueet ajaisivat samaa asiaa, vaan että niiden toiminta olisi sidottu yhteiseen kehykseen, jossa sekä ihmisten että planeetan hyvinvointi ovat politiikan reunaehtoja. Donitsitalous ei siis kumoa edustuksellisuutta, vaan laajentaa sen moraalista ja ekologista ulottuvuutta.

Donitsitalous tuntuu olevan uusi lyömäaseesi, vaikka se ei tunnu kyllä tuovan mitään konkreettista talousajatteluun. Se asettaa kauniita tavoitteita, mutta konkreettiset tavat saavuttaa ne ovat täysin hakusessa.

Toisaalla jakamasi linkin takaa löytyvästä infosta päätellen se ei olekaan saavuttanut kovin innostunutta vastaanottoa kuntapäättäjien keskuudessa.

https://www.sitra.fi/hankkeet/suomen-donitsitalous/

Donitsitalous kiinnosti kuntien päätöksentekijöitä, mutta he pitivät mallia teoreettisena ja sen käytännön toteuttamisen arveltiin olevan hankalaa. Osallistujat kaipasivat erityisesti lisätietoa ja konkreettisia esimerkkejä donitsimallin käytännön sovellutuksista sekä luotettavia mittareita.

Jätin taas lainauksesta pois asioita, jotka olivat lähinnä itsestäänselvyyksien toteamista ja vanhan toistoa.

[Naturalisti]

Siksi on tärkeää puolustaa demokratian perusideaa: että politiikka ei ole peli, vaan yhteisten asioiden hoitamista. Ja että poliitikot eivät ole pelkästään etujen ajajia, vaan myös vastuunkantajia – vaikka se ei aina näyttäydy mediassa sankaritarinana.

Edustuksellisen demokratian idea on kyllä nimenomaan se, että poliitikot on valittu ajamaan äänenkannattajiensa etua.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Edustukse ... demokratia

Edustuksellisessa demokratiassa edustajat ovat tilivelvollisia äänestäjille.

Toki vastuunkannollakin on politiikassa merkitystä - tai ainakin pitäisi olla - mutta kuka päättää kaikkien puolesta, mikä on "yhteinen hyvä"? Tämä on ongelma, varsinkin monipuoluejärjestelmässä. Toisaalta puolueiden määrän karsiminenkaan ei ole hyvä asia, kuten Yhdysvalloista olemme saaneet oppia. Siellä demokraatit ja republikaanit kumoavat kilvan toistensa päätöksiä ollessaan vuorollaan päättämässä asioista.

Tässä kohtaa donitsitalous tarjoaa kiinnostavan näkökulman. Sen mukaan politiikan tehtävänä ei ole vain maksimoida ryhmäkohtaisia etuja, vaan varmistaa, että kaikkien perustarpeet täyttyvät ekologisten reunaehtojen sisällä. Donitsitalouden sisäkehä kuvaa sosiaalista perustaa (terveys, toimeentulo, osallisuus), ja ulkokehä ekologista kattoa (ilmasto, biodiversiteetti, resurssien käyttö). Kestävä politiikka toimii näiden kehien välissä – ei niiden kustannuksella.

Tämä ei tarkoita, että kaikki puolueet ajaisivat samaa asiaa, vaan että niiden toiminta olisi sidottu yhteiseen kehykseen, jossa sekä ihmisten että planeetan hyvinvointi ovat politiikan reunaehtoja. Donitsitalous ei siis kumoa edustuksellisuutta, vaan laajentaa sen moraalista ja ekologista ulottuvuutta.

Donitsitalous tuntuu olevan uusi lyömäaseesi, vaikka se ei tunnu kyllä tuovan mitään konkreettista talousajatteluun. Se asettaa kauniita tavoitteita, mutta konkreettiset tavat saavuttaa ne ovat täysin hakusessa.

Toisaalla jakamasi linkin takaa löytyvästä infosta päätellen se ei olekaan saavuttanut kovin innostunutta vastaanottoa kuntapäättäjien keskuudessa.

https://www.sitra.fi/hankkeet/suomen-donitsitalous/

Donitsitalous kiinnosti kuntien päätöksentekijöitä, mutta he pitivät mallia teoreettisena ja sen käytännön toteuttamisen arveltiin olevan hankalaa. Osallistujat kaipasivat erityisesti lisätietoa ja konkreettisia esimerkkejä donitsimallin käytännön sovellutuksista sekä luotettavia mittareita.

Jätin taas lainauksesta pois asioita, jotka olivat lähinnä itsestäänselvyyksien toteamista ja vanhan toistoa.

Niin jätit jopa tuosta sitaatistasi pois tuon ensimmäisen lihavoimani lauseen, joka kumoaa yksiselitteisesti esittämäsi väitteen.

Hankkeen työpajoihin osallistuneet kokivat donitsitalouden havainnollistavaksi, pedagogisesti hyödylliseksi ja innostavaksi malliksi. Donitsitalous kiinnosti kuntien päätöksentekijöitä, mutta he pitivät mallia teoreettisena ja sen käytännön toteuttamisen arveltiin olevan hankalaa. Osallistujat kaipasivat erityisesti lisätietoa ja konkreettisia esimerkkejä donitsimallin käytännön sovellutuksista sekä luotettavia mittareita. Mallia itsessään kuitenkin pidettiin intuitiivisena ja tavoitteita hyvinä.

Oli kuitenkin hyvä, että nostit esiin Sitran hankkeen palautteet. Ne eivät suinkaan kumoa donitsitalouden käyttökelpoisuutta, vaan osoittavat juuri sen, mitä uudenlaisten kehysten käyttöönotto vaatii: konkretiaa, mittareita ja paikallista soveltamista. Mallin intuitiivisuus ja innostavuus eivät ole pelkkiä kauniita sanoja – ne ovat lähtökohta sille, että kuntapäättäjät haluavat kehittää päätöksentekoa, joka ottaa huomioon sekä ihmisten perustarpeet että ekologiset reunaehdot.

Donitsitalous ei ole valmis ratkaisu, vaan kehys, jonka sisällä voidaan tehdä paikallisia valintoja. Ja juuri tässä kohtaa MMT:n työtakuumalli tarjoaa konkreettisen välineen: se mahdollistaa sen, että kunnilla olisi käytettävissään resurssit toteuttaa paikallisia donitsitavoitteita – ei pelkästään budjettiraamien ehdoilla, vaan yhteiskunnallisen tarpeen mukaan.

Konkreettisia esimerkkejä kuntakehittämisestä donitsitalouden ja MMT:n yhdistelmällä:

• Ikääntyvien hoiva ja osallisuus
MDI:n väestöennuste korostaa ikääntymisen pysyvyyttä. Työtakuumallin avulla kunta voisi palkata paikallisia hoiva-avustajia, kulttuuritoimijoita ja liikkuvien palveluiden järjestäjiä, jotka tukevat ikääntyneiden arkea – ei vain hoivan vaan myös osallisuuden näkökulmasta. Tämä tukisi donitsin sosiaalista perustaa (terveys, osallisuus) ilman, että palvelut riippuvat markkinaehtoisesta kannattavuudesta.

• Nuorten osallisuus ja koulutuksen tukeminen
Vaikka koululaisikäluokat pienenevät, työtakuumallin avulla kunta voisi palkata nuorten tukihenkilöitä, oppimisen ohjaajia ja harrastustoiminnan vetäjiä, jotka täydentävät supistuvaa koulupalveluverkkoa. Tämä ei korvaa opettajia, mutta vahvistaa yhteisöllistä oppimisympäristöä – ja tukee donitsin sisäkehän koulutustavoitetta.

• Ekologinen jälleenrakennus ja paikallinen kiertotalous
Työtakuun kautta kunta voisi työllistää ihmisiä esimerkiksi hulevesien hallintaan, lähiluonnon hoitoon, energiatehokkuuden parantamiseen tai kierrätyspalveluiden kehittämiseen. Tämä tukisi donitsin ulkokehän ekologisia tavoitteita ja loisi paikallista osaamista, joka ei ole riippuvainen ulkopuolisista investoinneista.

• Kulttuurinen elinvoima ja paikallisidentiteetti
Kunnat voisivat työllistää paikallisia kulttuuritoimijoita, tapahtumajärjestäjiä ja perinteen vaalijoita, jotka vahvistavat yhteisön identiteettiä ja osallisuutta. Tämä ei ole "ylimääräistä", vaan donitsitalouden näkökulmasta keskeistä sosiaalista infrastruktuuria.

---

Donitsitalous ei siis ole lyömäase, vaan kehys, joka auttaa hahmottamaan, mitä elinvoima tarkoittaa eri alueilla – ja MMT:n työtakuumalli tarjoaa keinon toteuttaa sitä ilman, että kunnat joutuvat kilpailemaan niukkuudessa. Kuntapäättäjien toive lisätiedosta ja mittareista on täysin perusteltu, ja juuri siksi seuraava askel olisi rakentaa paikallisia pilotteja, joissa donitsitavoitteet ja työtakuun tehtävät sovitetaan yhteen.

Tämä ei ole utopia, vaan vaihtoehto sille, että kunnat joutuvat pelkästään sopeutumaan väestömuutoksiin. Se on tapa rakentaa demokraattista, ekologista ja sosiaalisesti kestävää kuntakehittämistä – yhdessä kuntalaisten kanssa. Ja juuri siksi mallin intuitiivisuus ja innostavuus ovat arvokkaita: ne avaavat tilan, jossa politiikka ei ole vain hallintoa, vaan yhteisten asioiden hoitamista.

[Bored]

Siksi on tärkeää puolustaa demokratian perusideaa: että politiikka ei ole peli, vaan yhteisten asioiden hoitamista. Ja että poliitikot eivät ole pelkästään etujen ajajia, vaan myös vastuunkantajia – vaikka se ei aina näyttäydy mediassa sankaritarinana.

Edustuksellisen demokratian idea on kyllä nimenomaan se, että poliitikot on valittu ajamaan äänenkannattajiensa etua.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Edustukse ... demokratia

Edustuksellisessa demokratiassa edustajat ovat tilivelvollisia äänestäjille.

Toki vastuunkannollakin on politiikassa merkitystä - tai ainakin pitäisi olla - mutta kuka päättää kaikkien puolesta, mikä on "yhteinen hyvä"? Tämä on ongelma, varsinkin monipuoluejärjestelmässä. Toisaalta puolueiden määrän karsiminenkaan ei ole hyvä asia, kuten Yhdysvalloista olemme saaneet oppia. Siellä demokraatit ja republikaanit kumoavat kilvan toistensa päätöksiä ollessaan vuorollaan päättämässä asioista.

Tässä kohtaa donitsitalous tarjoaa kiinnostavan näkökulman. Sen mukaan politiikan tehtävänä ei ole vain maksimoida ryhmäkohtaisia etuja, vaan varmistaa, että kaikkien perustarpeet täyttyvät ekologisten reunaehtojen sisällä. Donitsitalouden sisäkehä kuvaa sosiaalista perustaa (terveys, toimeentulo, osallisuus), ja ulkokehä ekologista kattoa (ilmasto, biodiversiteetti, resurssien käyttö). Kestävä politiikka toimii näiden kehien välissä – ei niiden kustannuksella.

Tämä ei tarkoita, että kaikki puolueet ajaisivat samaa asiaa, vaan että niiden toiminta olisi sidottu yhteiseen kehykseen, jossa sekä ihmisten että planeetan hyvinvointi ovat politiikan reunaehtoja. Donitsitalous ei siis kumoa edustuksellisuutta, vaan laajentaa sen moraalista ja ekologista ulottuvuutta.

Donitsitalous tuntuu olevan uusi lyömäaseesi, vaikka se ei tunnu kyllä tuovan mitään konkreettista talousajatteluun. Se asettaa kauniita tavoitteita, mutta konkreettiset tavat saavuttaa ne ovat täysin hakusessa.

Toisaalla jakamasi linkin takaa löytyvästä infosta päätellen se ei olekaan saavuttanut kovin innostunutta vastaanottoa kuntapäättäjien keskuudessa.

https://www.sitra.fi/hankkeet/suomen-donitsitalous/

Donitsitalous kiinnosti kuntien päätöksentekijöitä, mutta he pitivät mallia teoreettisena ja sen käytännön toteuttamisen arveltiin olevan hankalaa. Osallistujat kaipasivat erityisesti lisätietoa ja konkreettisia esimerkkejä donitsimallin käytännön sovellutuksista sekä luotettavia mittareita.

Jätin taas lainauksesta pois asioita, jotka olivat lähinnä itsestäänselvyyksien toteamista ja vanhan toistoa.

Niin jätit jopa tuosta sitaatistasi pois tuon ensimmäisen lihavoimani lauseen, joka kumoaa yksiselitteisesti esittämäsi väitteen.

Hankkeen työpajoihin osallistuneet kokivat donitsitalouden havainnollistavaksi, pedagogisesti hyödylliseksi ja innostavaksi malliksi. Donitsitalous kiinnosti kuntien päätöksentekijöitä, mutta he pitivät mallia teoreettisena ja sen käytännön toteuttamisen arveltiin olevan hankalaa. Osallistujat kaipasivat erityisesti lisätietoa ja konkreettisia esimerkkejä donitsimallin käytännön sovellutuksista sekä luotettavia mittareita. Mallia itsessään kuitenkin pidettiin intuitiivisena ja tavoitteita hyvinä.

Oli kuitenkin hyvä, että nostit esiin Sitran hankkeen palautteet. Ne eivät suinkaan kumoa donitsitalouden käyttökelpoisuutta, vaan osoittavat juuri sen, mitä uudenlaisten kehysten käyttöönotto vaatii: konkretiaa, mittareita ja paikallista soveltamista. Mallin intuitiivisuus ja innostavuus eivät ole pelkkiä kauniita sanoja – ne ovat lähtökohta sille, että kuntapäättäjät haluavat kehittää päätöksentekoa, joka ottaa huomioon sekä ihmisten perustarpeet että ekologiset reunaehdot.

Donitsitalous ei ole valmis ratkaisu, vaan kehys, jonka sisällä voidaan tehdä paikallisia valintoja. Ja juuri tässä kohtaa MMT:n työtakuumalli tarjoaa konkreettisen välineen: se mahdollistaa sen, että kunnilla olisi käytettävissään resurssit toteuttaa paikallisia donitsitavoitteita – ei pelkästään budjettiraamien ehdoilla, vaan yhteiskunnallisen tarpeen mukaan.

Konkreettisia esimerkkejä kuntakehittämisestä donitsitalouden ja MMT:n yhdistelmällä:

• Ikääntyvien hoiva ja osallisuus
MDI:n väestöennuste korostaa ikääntymisen pysyvyyttä. Työtakuumallin avulla kunta voisi palkata paikallisia hoiva-avustajia, kulttuuritoimijoita ja liikkuvien palveluiden järjestäjiä, jotka tukevat ikääntyneiden arkea – ei vain hoivan vaan myös osallisuuden näkökulmasta. Tämä tukisi donitsin sosiaalista perustaa (terveys, osallisuus) ilman, että palvelut riippuvat markkinaehtoisesta kannattavuudesta.

• Nuorten osallisuus ja koulutuksen tukeminen
Vaikka koululaisikäluokat pienenevät, työtakuumallin avulla kunta voisi palkata nuorten tukihenkilöitä, oppimisen ohjaajia ja harrastustoiminnan vetäjiä, jotka täydentävät supistuvaa koulupalveluverkkoa. Tämä ei korvaa opettajia, mutta vahvistaa yhteisöllistä oppimisympäristöä – ja tukee donitsin sisäkehän koulutustavoitetta.

• Ekologinen jälleenrakennus ja paikallinen kiertotalous
Työtakuun kautta kunta voisi työllistää ihmisiä esimerkiksi hulevesien hallintaan, lähiluonnon hoitoon, energiatehokkuuden parantamiseen tai kierrätyspalveluiden kehittämiseen. Tämä tukisi donitsin ulkokehän ekologisia tavoitteita ja loisi paikallista osaamista, joka ei ole riippuvainen ulkopuolisista investoinneista.

• Kulttuurinen elinvoima ja paikallisidentiteetti
Kunnat voisivat työllistää paikallisia kulttuuritoimijoita, tapahtumajärjestäjiä ja perinteen vaalijoita, jotka vahvistavat yhteisön identiteettiä ja osallisuutta. Tämä ei ole "ylimääräistä", vaan donitsitalouden näkökulmasta keskeistä sosiaalista infrastruktuuria.

---

Donitsitalous ei siis ole lyömäase, vaan kehys, joka auttaa hahmottamaan, mitä elinvoima tarkoittaa eri alueilla – ja MMT:n työtakuumalli tarjoaa keinon toteuttaa sitä ilman, että kunnat joutuvat kilpailemaan niukkuudessa. Kuntapäättäjien toive lisätiedosta ja mittareista on täysin perusteltu, ja juuri siksi seuraava askel olisi rakentaa paikallisia pilotteja, joissa donitsitavoitteet ja työtakuun tehtävät sovitetaan yhteen.

Tämä ei ole utopia, vaan vaihtoehto sille, että kunnat joutuvat pelkästään sopeutumaan väestömuutoksiin. Se on tapa rakentaa demokraattista, ekologista ja sosiaalisesti kestävää kuntakehittämistä – yhdessä kuntalaisten kanssa. Ja juuri siksi mallin intuitiivisuus ja innostavuus ovat arvokkaita: ne avaavat tilan, jossa politiikka ei ole vain hallintoa, vaan yhteisten asioiden hoitamista.

Oletan että nuo vat kyllä ChatGPT:n ajatuksia eivätkä omiasi. Jaottelu on hyvin tuttu minulle koska myös käytän ChatGPT:tä.

[ID10T]

Siksi on tärkeää puolustaa demokratian perusideaa: että politiikka ei ole peli, vaan yhteisten asioiden hoitamista. Ja että poliitikot eivät ole pelkästään etujen ajajia, vaan myös vastuunkantajia – vaikka se ei aina näyttäydy mediassa sankaritarinana.

Edustuksellisen demokratian idea on kyllä nimenomaan se, että poliitikot on valittu ajamaan äänenkannattajiensa etua.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Edustukse ... demokratia

Edustuksellisessa demokratiassa edustajat ovat tilivelvollisia äänestäjille.

Toki vastuunkannollakin on politiikassa merkitystä - tai ainakin pitäisi olla - mutta kuka päättää kaikkien puolesta, mikä on "yhteinen hyvä"? Tämä on ongelma, varsinkin monipuoluejärjestelmässä. Toisaalta puolueiden määrän karsiminenkaan ei ole hyvä asia, kuten Yhdysvalloista olemme saaneet oppia. Siellä demokraatit ja republikaanit kumoavat kilvan toistensa päätöksiä ollessaan vuorollaan päättämässä asioista.

Tässä kohtaa donitsitalous tarjoaa kiinnostavan näkökulman. Sen mukaan politiikan tehtävänä ei ole vain maksimoida ryhmäkohtaisia etuja, vaan varmistaa, että kaikkien perustarpeet täyttyvät ekologisten reunaehtojen sisällä. Donitsitalouden sisäkehä kuvaa sosiaalista perustaa (terveys, toimeentulo, osallisuus), ja ulkokehä ekologista kattoa (ilmasto, biodiversiteetti, resurssien käyttö). Kestävä politiikka toimii näiden kehien välissä – ei niiden kustannuksella.

Tämä ei tarkoita, että kaikki puolueet ajaisivat samaa asiaa, vaan että niiden toiminta olisi sidottu yhteiseen kehykseen, jossa sekä ihmisten että planeetan hyvinvointi ovat politiikan reunaehtoja. Donitsitalous ei siis kumoa edustuksellisuutta, vaan laajentaa sen moraalista ja ekologista ulottuvuutta.

Donitsitalous tuntuu olevan uusi lyömäaseesi, vaikka se ei tunnu kyllä tuovan mitään konkreettista talousajatteluun. Se asettaa kauniita tavoitteita, mutta konkreettiset tavat saavuttaa ne ovat täysin hakusessa.

Toisaalla jakamasi linkin takaa löytyvästä infosta päätellen se ei olekaan saavuttanut kovin innostunutta vastaanottoa kuntapäättäjien keskuudessa.

https://www.sitra.fi/hankkeet/suomen-donitsitalous/

Donitsitalous kiinnosti kuntien päätöksentekijöitä, mutta he pitivät mallia teoreettisena ja sen käytännön toteuttamisen arveltiin olevan hankalaa. Osallistujat kaipasivat erityisesti lisätietoa ja konkreettisia esimerkkejä donitsimallin käytännön sovellutuksista sekä luotettavia mittareita.

Jätin taas lainauksesta pois asioita, jotka olivat lähinnä itsestäänselvyyksien toteamista ja vanhan toistoa.

Niin jätit jopa tuosta sitaatistasi pois tuon ensimmäisen lihavoimani lauseen, joka kumoaa yksiselitteisesti esittämäsi väitteen.

Hankkeen työpajoihin osallistuneet kokivat donitsitalouden havainnollistavaksi, pedagogisesti hyödylliseksi ja innostavaksi malliksi. Donitsitalous kiinnosti kuntien päätöksentekijöitä, mutta he pitivät mallia teoreettisena ja sen käytännön toteuttamisen arveltiin olevan hankalaa. Osallistujat kaipasivat erityisesti lisätietoa ja konkreettisia esimerkkejä donitsimallin käytännön sovellutuksista sekä luotettavia mittareita. Mallia itsessään kuitenkin pidettiin intuitiivisena ja tavoitteita hyvinä.

Ne kumoavat toinen toisensa. Miksi ihmeessä jotain pidetään samaan aikaan havainnollistavana ja toivotaan kuitenkin käytännön esimerkkejä?

Veikkaan, että tuo yhteenveto on tekoälyn laatima, eikä sen takia ole tolkullinen. Itse kallistun valitsemani arvion puoleen, koska idean toteutuspuoli on kovin ohkaisesti esitetty.

[Naturalisti]

Siksi on tärkeää puolustaa demokratian perusideaa: että politiikka ei ole peli, vaan yhteisten asioiden hoitamista. Ja että poliitikot eivät ole pelkästään etujen ajajia, vaan myös vastuunkantajia – vaikka se ei aina näyttäydy mediassa sankaritarinana.

Edustuksellisen demokratian idea on kyllä nimenomaan se, että poliitikot on valittu ajamaan äänenkannattajiensa etua.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Edustukse ... demokratia

Edustuksellisessa demokratiassa edustajat ovat tilivelvollisia äänestäjille.

Toki vastuunkannollakin on politiikassa merkitystä - tai ainakin pitäisi olla - mutta kuka päättää kaikkien puolesta, mikä on "yhteinen hyvä"? Tämä on ongelma, varsinkin monipuoluejärjestelmässä. Toisaalta puolueiden määrän karsiminenkaan ei ole hyvä asia, kuten Yhdysvalloista olemme saaneet oppia. Siellä demokraatit ja republikaanit kumoavat kilvan toistensa päätöksiä ollessaan vuorollaan päättämässä asioista.

Tässä kohtaa donitsitalous tarjoaa kiinnostavan näkökulman. Sen mukaan politiikan tehtävänä ei ole vain maksimoida ryhmäkohtaisia etuja, vaan varmistaa, että kaikkien perustarpeet täyttyvät ekologisten reunaehtojen sisällä. Donitsitalouden sisäkehä kuvaa sosiaalista perustaa (terveys, toimeentulo, osallisuus), ja ulkokehä ekologista kattoa (ilmasto, biodiversiteetti, resurssien käyttö). Kestävä politiikka toimii näiden kehien välissä – ei niiden kustannuksella.

Tämä ei tarkoita, että kaikki puolueet ajaisivat samaa asiaa, vaan että niiden toiminta olisi sidottu yhteiseen kehykseen, jossa sekä ihmisten että planeetan hyvinvointi ovat politiikan reunaehtoja. Donitsitalous ei siis kumoa edustuksellisuutta, vaan laajentaa sen moraalista ja ekologista ulottuvuutta.

Donitsitalous tuntuu olevan uusi lyömäaseesi, vaikka se ei tunnu kyllä tuovan mitään konkreettista talousajatteluun. Se asettaa kauniita tavoitteita, mutta konkreettiset tavat saavuttaa ne ovat täysin hakusessa.

Toisaalla jakamasi linkin takaa löytyvästä infosta päätellen se ei olekaan saavuttanut kovin innostunutta vastaanottoa kuntapäättäjien keskuudessa.

https://www.sitra.fi/hankkeet/suomen-donitsitalous/

Donitsitalous kiinnosti kuntien päätöksentekijöitä, mutta he pitivät mallia teoreettisena ja sen käytännön toteuttamisen arveltiin olevan hankalaa. Osallistujat kaipasivat erityisesti lisätietoa ja konkreettisia esimerkkejä donitsimallin käytännön sovellutuksista sekä luotettavia mittareita.

Jätin taas lainauksesta pois asioita, jotka olivat lähinnä itsestäänselvyyksien toteamista ja vanhan toistoa.

Niin jätit jopa tuosta sitaatistasi pois tuon ensimmäisen lihavoimani lauseen, joka kumoaa yksiselitteisesti esittämäsi väitteen.

Hankkeen työpajoihin osallistuneet kokivat donitsitalouden havainnollistavaksi, pedagogisesti hyödylliseksi ja innostavaksi malliksi. Donitsitalous kiinnosti kuntien päätöksentekijöitä, mutta he pitivät mallia teoreettisena ja sen käytännön toteuttamisen arveltiin olevan hankalaa. Osallistujat kaipasivat erityisesti lisätietoa ja konkreettisia esimerkkejä donitsimallin käytännön sovellutuksista sekä luotettavia mittareita. Mallia itsessään kuitenkin pidettiin intuitiivisena ja tavoitteita hyvinä.

Oli kuitenkin hyvä, että nostit esiin Sitran hankkeen palautteet. Ne eivät suinkaan kumoa donitsitalouden käyttökelpoisuutta, vaan osoittavat juuri sen, mitä uudenlaisten kehysten käyttöönotto vaatii: konkretiaa, mittareita ja paikallista soveltamista. Mallin intuitiivisuus ja innostavuus eivät ole pelkkiä kauniita sanoja – ne ovat lähtökohta sille, että kuntapäättäjät haluavat kehittää päätöksentekoa, joka ottaa huomioon sekä ihmisten perustarpeet että ekologiset reunaehdot.

Donitsitalous ei ole valmis ratkaisu, vaan kehys, jonka sisällä voidaan tehdä paikallisia valintoja. Ja juuri tässä kohtaa MMT:n työtakuumalli tarjoaa konkreettisen välineen: se mahdollistaa sen, että kunnilla olisi käytettävissään resurssit toteuttaa paikallisia donitsitavoitteita – ei pelkästään budjettiraamien ehdoilla, vaan yhteiskunnallisen tarpeen mukaan.

Konkreettisia esimerkkejä kuntakehittämisestä donitsitalouden ja MMT:n yhdistelmällä:

• Ikääntyvien hoiva ja osallisuus
MDI:n väestöennuste korostaa ikääntymisen pysyvyyttä. Työtakuumallin avulla kunta voisi palkata paikallisia hoiva-avustajia, kulttuuritoimijoita ja liikkuvien palveluiden järjestäjiä, jotka tukevat ikääntyneiden arkea – ei vain hoivan vaan myös osallisuuden näkökulmasta. Tämä tukisi donitsin sosiaalista perustaa (terveys, osallisuus) ilman, että palvelut riippuvat markkinaehtoisesta kannattavuudesta.

• Nuorten osallisuus ja koulutuksen tukeminen
Vaikka koululaisikäluokat pienenevät, työtakuumallin avulla kunta voisi palkata nuorten tukihenkilöitä, oppimisen ohjaajia ja harrastustoiminnan vetäjiä, jotka täydentävät supistuvaa koulupalveluverkkoa. Tämä ei korvaa opettajia, mutta vahvistaa yhteisöllistä oppimisympäristöä – ja tukee donitsin sisäkehän koulutustavoitetta.

• Ekologinen jälleenrakennus ja paikallinen kiertotalous
Työtakuun kautta kunta voisi työllistää ihmisiä esimerkiksi hulevesien hallintaan, lähiluonnon hoitoon, energiatehokkuuden parantamiseen tai kierrätyspalveluiden kehittämiseen. Tämä tukisi donitsin ulkokehän ekologisia tavoitteita ja loisi paikallista osaamista, joka ei ole riippuvainen ulkopuolisista investoinneista.

• Kulttuurinen elinvoima ja paikallisidentiteetti
Kunnat voisivat työllistää paikallisia kulttuuritoimijoita, tapahtumajärjestäjiä ja perinteen vaalijoita, jotka vahvistavat yhteisön identiteettiä ja osallisuutta. Tämä ei ole "ylimääräistä", vaan donitsitalouden näkökulmasta keskeistä sosiaalista infrastruktuuria.

---

Donitsitalous ei siis ole lyömäase, vaan kehys, joka auttaa hahmottamaan, mitä elinvoima tarkoittaa eri alueilla – ja MMT:n työtakuumalli tarjoaa keinon toteuttaa sitä ilman, että kunnat joutuvat kilpailemaan niukkuudessa. Kuntapäättäjien toive lisätiedosta ja mittareista on täysin perusteltu, ja juuri siksi seuraava askel olisi rakentaa paikallisia pilotteja, joissa donitsitavoitteet ja työtakuun tehtävät sovitetaan yhteen.

Tämä ei ole utopia, vaan vaihtoehto sille, että kunnat joutuvat pelkästään sopeutumaan väestömuutoksiin. Se on tapa rakentaa demokraattista, ekologista ja sosiaalisesti kestävää kuntakehittämistä – yhdessä kuntalaisten kanssa. Ja juuri siksi mallin intuitiivisuus ja innostavuus ovat arvokkaita: ne avaavat tilan, jossa politiikka ei ole vain hallintoa, vaan yhteisten asioiden hoitamista.

Oletan että nuo vat kyllä ChatGPT:n ajatuksia eivätkä omiasi. Jaottelu on hyvin tuttu minulle koska myös käytän ChatGPT:tä.

Tässä tapauksessa kyseessä on Copilotin stilisoima teksti, mutta sama kielimalli on toki käytössä myös ChatGPT:ssä. Olen aiemmin todennut, että ei ole väliä kirjoittaako sulkakynällä vai käyttääkö tekoälyä apuna tekstin muotoilussa – tärkeintä on, että kirjoittaja seisoo julkaisemiensa ajatusten takana. Tekoäly nopeuttaa kirjoittamista merkittävästi, ja sen tuottama jälki sopii hyvin keskustelupalstan kaltaiseen ympäristöön, vaikka se saattaa toisinaan olla hieman kaavamaista.

Kun itse käytät ChatGPT:tä, tiedät varmasti, että vastauksia täytyy usein "herutella" – eli tarkentaa kysymyksiä, jotta saat vastauksen, joka vastaa omaa ajatteluasi. Sama pätee lähteisiin: ne on hyvä tarkistaa ja suhteuttaa omaan näkemykseen. Minulla on parhaillaan lainassa Kate Raworthin kirja Donitsi taloustiede – Seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä, ja MMT-teoriaan sekä työtakuumalliin liittyviä ajatuksia olen omaksunut muun muassa Stephanie Keltonin Alijäämämyytistä.

Mutta kysyn suoraan: oliko sinulla muotoseikkojen lisäksi jotakin sanottavaa itse tekstin sisällöstä? Olen valmis selventämään ja puolustamaan esittämiäni ajatuksia – ne eivät ole pelkkää muotoa, vaan harkittua sisältöä.

Yhteenveto siitä mitä olen tässä ketjussa sanonut: Olen puolustanut demokratian syventämistä ja alueellisen elinvoiman vahvistamista donitsitalouden ja MMT:n työtakuumallin keinoin. Olen esittänyt konkreettisia esimerkkejä siitä, miten kunnat voisivat soveltaa näitä malleja ikääntymisen, koulutuksen, ekologisen jälleenrakennuksen ja kulttuurisen osallisuuden haasteisiin – ei pelkästään sopeutuen, vaan uudistaen.

[Wiesti]

Tekoälyn tuottamia ylipitkiä juttuja ei kukaan lue.

[MooM]

Tekoälyn tuottamia ylipitkiä juttuja ei kukaan lue.

Ja ylipitkiä muutenkaan. Monesti tuollaisissa ketjuissa on sinänsä ihan kiinnostavia aiheita, mutta käsittely on niin raskasta, että into seurata lopahtaa.

[Naturalisti]

Siksi on tärkeää puolustaa demokratian perusideaa: että politiikka ei ole peli, vaan yhteisten asioiden hoitamista. Ja että poliitikot eivät ole pelkästään etujen ajajia, vaan myös vastuunkantajia – vaikka se ei aina näyttäydy mediassa sankaritarinana.

Edustuksellisen demokratian idea on kyllä nimenomaan se, että poliitikot on valittu ajamaan äänenkannattajiensa etua.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Edustukse ... demokratia

Edustuksellisessa demokratiassa edustajat ovat tilivelvollisia äänestäjille.

Toki vastuunkannollakin on politiikassa merkitystä - tai ainakin pitäisi olla - mutta kuka päättää kaikkien puolesta, mikä on "yhteinen hyvä"? Tämä on ongelma, varsinkin monipuoluejärjestelmässä. Toisaalta puolueiden määrän karsiminenkaan ei ole hyvä asia, kuten Yhdysvalloista olemme saaneet oppia. Siellä demokraatit ja republikaanit kumoavat kilvan toistensa päätöksiä ollessaan vuorollaan päättämässä asioista.

Tässä kohtaa donitsitalous tarjoaa kiinnostavan näkökulman. Sen mukaan politiikan tehtävänä ei ole vain maksimoida ryhmäkohtaisia etuja, vaan varmistaa, että kaikkien perustarpeet täyttyvät ekologisten reunaehtojen sisällä. Donitsitalouden sisäkehä kuvaa sosiaalista perustaa (terveys, toimeentulo, osallisuus), ja ulkokehä ekologista kattoa (ilmasto, biodiversiteetti, resurssien käyttö). Kestävä politiikka toimii näiden kehien välissä – ei niiden kustannuksella.

Tämä ei tarkoita, että kaikki puolueet ajaisivat samaa asiaa, vaan että niiden toiminta olisi sidottu yhteiseen kehykseen, jossa sekä ihmisten että planeetan hyvinvointi ovat politiikan reunaehtoja. Donitsitalous ei siis kumoa edustuksellisuutta, vaan laajentaa sen moraalista ja ekologista ulottuvuutta.

Donitsitalous tuntuu olevan uusi lyömäaseesi, vaikka se ei tunnu kyllä tuovan mitään konkreettista talousajatteluun. Se asettaa kauniita tavoitteita, mutta konkreettiset tavat saavuttaa ne ovat täysin hakusessa.

Toisaalla jakamasi linkin takaa löytyvästä infosta päätellen se ei olekaan saavuttanut kovin innostunutta vastaanottoa kuntapäättäjien keskuudessa.

https://www.sitra.fi/hankkeet/suomen-donitsitalous/

Donitsitalous kiinnosti kuntien päätöksentekijöitä, mutta he pitivät mallia teoreettisena ja sen käytännön toteuttamisen arveltiin olevan hankalaa. Osallistujat kaipasivat erityisesti lisätietoa ja konkreettisia esimerkkejä donitsimallin käytännön sovellutuksista sekä luotettavia mittareita.

Jätin taas lainauksesta pois asioita, jotka olivat lähinnä itsestäänselvyyksien toteamista ja vanhan toistoa.

Niin jätit jopa tuosta sitaatistasi pois tuon ensimmäisen lihavoimani lauseen, joka kumoaa yksiselitteisesti esittämäsi väitteen.

Hankkeen työpajoihin osallistuneet kokivat donitsitalouden havainnollistavaksi, pedagogisesti hyödylliseksi ja innostavaksi malliksi. Donitsitalous kiinnosti kuntien päätöksentekijöitä, mutta he pitivät mallia teoreettisena ja sen käytännön toteuttamisen arveltiin olevan hankalaa. Osallistujat kaipasivat erityisesti lisätietoa ja konkreettisia esimerkkejä donitsimallin käytännön sovellutuksista sekä luotettavia mittareita. Mallia itsessään kuitenkin pidettiin intuitiivisena ja tavoitteita hyvinä.

Ne kumoavat toinen toisensa. Miksi ihmeessä jotain pidetään samaan aikaan havainnollistavana ja toivotaan kuitenkin käytännön esimerkkejä?

Veikkaan, että tuo yhteenveto on tekoälyn laatima, eikä sen takia ole tolkullinen. Itse kallistun valitsemani arvion puoleen, koska idean toteutuspuoli on kovin ohkaisesti esitetty.

Ymmärrän, että uudenlaisten ajattelumallien omaksuminen voi tuntua vieraalta, ja silloin ristiriitoja saattaa nähdä sielläkin, missä niitä ei varsinaisesti ole. Kysyt: "Miksi ihmeessä jotain pidetään samaan aikaan havainnollistavana ja toivotaan kuitenkin käytännön esimerkkejä?" Itse en näe tässä mitään loogista ristiriitaa. On täysin tavallista, että jokin malli koetaan intuitiiviseksi ja innostavaksi – se auttaa hahmottamaan asioita uudella tavalla – mutta sen käytännön soveltaminen vaatii silti lisää työkaluja, esimerkkejä ja mittareita.

Sitran palautteet eivät siis kumoa donitsitalouden käyttökelpoisuutta, vaan osoittavat, että malli herättää kiinnostusta ja että sen soveltaminen vaatii jatkokehittelyä. Tämä on tyypillistä kaikille uusille lähestymistavoille, erityisesti silloin kun ne haastavat vakiintuneita talousajattelun rakenteita.

Donitsitalous ei ole valmis resepti, vaan kehys, joka auttaa hahmottamaan, mitä kestävä ja oikeudenmukainen elinvoima tarkoittaa eri alueilla. Sen ytimessä on kaksi reunaehtoa: sosiaalinen perusta ja ekologinen katto. Sosiaalinen perusta tarkoittaa, että jokaisella ihmisellä tulisi olla pääsy terveyteen, koulutukseen, toimeentuloon, osallisuuteen ja turvallisuuteen. Ekologinen katto puolestaan määrittää ne rajat, joita ei saa ylittää – kuten ilmastonmuutos, biodiversiteetin köyhtyminen ja resurssien ylikulutus. Kestävä politiikka toimii näiden kehien välissä: ei puutteen eikä ylikuormituksen alueella.

Esitin aiemmin nimimerkille Bored konkreettisia esimerkkejä siitä, miten donitsitalouden kehys ja MMT:n työtakuumalli voisivat yhdessä tukea kuntien kehittämistä. Työtakuumalli tarjoaa kunnille keinon toteuttaa paikallisia donitsitavoitteita – ei pelkästään budjettiraamien ehdoilla, vaan yhteiskunnallisen tarpeen mukaan. Esimerkiksi ikääntyvien hoivan, nuorten osallisuuden, ekologisen jälleenrakennuksen ja kulttuurisen elinvoiman vahvistaminen ovat kaikki tehtäviä, joita kunnat voisivat toteuttaa paikallisesti, demokraattisesti ja kestävästi.

Jos näitä malleja lähestytään vain teknisinä ratkaisuehdotuksina, niiden arvo jää helposti näkymättömäksi. Mutta jos ne nähdään välineinä demokraattisen ja ekologisesti kestävän päätöksenteon kehittämiseen, ne voivat avata aivan uudenlaista tilaa paikalliselle uudistumiselle – ei pelkästään sopeutumiselle.

Yhteenvetona: Olen tässä keskustelussa puolustanut ajatusta siitä, että politiikka ei ole pelkkää ryhmäetujen ajamista, vaan yhteisten asioiden hoitamista. Donitsitalous tarjoaa siihen moraalisen ja ekologisen kehikon, ja MMT:n työtakuumalli konkreettisen välineen. Kuntien kehittämisessä tämä yhdistelmä voi auttaa siirtymään pelkästä sopeutumisesta kohti paikallisesti neuvoteltua elinvoimaa.

[Wiesti]

Maan pitäminen asuttuna edellyttää asukkaita.
Tekopitäjässäni syntyi näköjään 8 lasta 2024. Kun menin kansakouluun oli kirkonkylän koululla puolitoista luokkaa 7-vuotiaita ja kylien kouluissa varmaan se puoli luokkaa yhteensä. Meitä oli siis syntymävuotenani ehkä 50. Kertonee jostain sellaisesta, jota ei sympaattisilla iskulauseilla hoideta