Aivotutkija Antti Revoinsuota lainatakseni: tietoisuuden kovaa ongelmaa tuskin tullaankaan ratkaisemaan seuraavan sadan vuoden aikana.
Tjsp.
Organismin toiminta integroituu monessakin mielessä ilman tietoisuutta. Tuntoaistimuksesta päädytään säätelemään tarkasti tasapainoa ilman tietoisuutta. Lyhytkestoisen proseduraalisen muistin tietoa käytetään koko ajan toiminnan ohjauksessa ilman mitään tietoista käsitystä asiasta.
Re: Tietoisuus - Tieteen Suuri Enigma?
Lähetetty: 08 Syys 2025, 18:39
Kirjoittaja Purdue
Corto kirjoitti: ↑08 Syys 2025, 18:21
Aivotutkija Antti Revoinsuota lainatakseni: tietoisuuden kovaa ongelmaa tuskin tullaankaan ratkaisemaan seuraavan sadan vuoden aikana.
Tjsp.
Organismin toiminta integroituu monessakin mielessä ilman tietoisuutta. Tuntoaistimuksesta päädytään säätelemään tarkasti tasapainoa ilman tietoisuutta. Lyhytkestoisen proseduraalisen muistin tietoa käytetään koko ajan toiminnan ohjauksessa ilman mitään tietoista käsitystä asiasta.
Onko sulla enemmänkin tietoa aiheesta? (Hienoa siis että liityit keskusteluun!)
Voi olla ettei tietoisuutta ymmärretä alkuunsakaan, mutta yleisen käsityksen mukaanhan "tietoisuus" ja "tarkkaavaisuus" on sen edellytys että syntyy pitkäkestoisia muistoja. Eli jokin funktio sillä ainakin ihmislajille on.
Ja tuo Revonsuon ennuste seuraavasta sadasta vuodesta voi hyvinkin pitää paikkansa, ellei jotain mullistavaa keksitä!
Re: Tietoisuus - Tieteen Suuri Enigma?
Lähetetty: 08 Syys 2025, 20:09
Kirjoittaja Ykkösnolla
Luulen, että joku lahjakas tutkija voisi osoittaa nämä yritykset "tietoisuuden arvoituksen" ratkaisemiseksi loogisesti mahdottomaksi, kaikille sopivin lähtöoletuksin ja menetelmin, siis logiikan ja matematiikan avulla.
Miten nämä tietoisuuden kuvailuyritykset erottavat eri minuudet toisistaan, eikö mitenkään? Moni meistä on varmaan ainakin joskus ajatellet, että olisi mukavaa, jos ei olisi koskaan tarvinnut syntyä tähän pahaan maailmaan! Vanha ajatus on sekin, että sijastani olisi syntynyt joku muu. Mutta voisihan ajatella vielä askeleen pidemmälle: tämä muu olisi kuitenkin niin ruumiiltaan, elämältään ja mieleltään (eli "tieteelliseltä tietoisuudeltaan") täysin samankaltainen kuin minä. Mutta se olisi kuitenkin joku muu, koska itseni ei siis tarvinnut, tässä ajatuskokeessa, syntyä tänne pahuuden keskelle! - Tämä ajatuskoe osoittaa oman logiikkani mukaan aineellisen tietoisuuden hakemisen yhtä toivottomaksi tehtäväksi kuin ympyrän neliöimisen tai piin viimeisen desimaalin julistamisen (aine = kaikki tunnetut aineet, säteilyt ja erilaiset "hömppäenergiat" mukaan lukien, myös nämä Naturalistin meemit, joista on ymmärrä yhtään mitään).
Corto kirjoitti: ↑08 Syys 2025, 18:21
Aivotutkija Antti Revoinsuota lainatakseni: tietoisuuden kovaa ongelmaa tuskin tullaankaan ratkaisemaan seuraavan sadan vuoden aikana.
Tjsp.
Organismin toiminta integroituu monessakin mielessä ilman tietoisuutta. Tuntoaistimuksesta päädytään säätelemään tarkasti tasapainoa ilman tietoisuutta. Lyhytkestoisen proseduraalisen muistin tietoa käytetään koko ajan toiminnan ohjauksessa ilman mitään tietoista käsitystä asiasta.
Onko sulla enemmänkin tietoa aiheesta? (Hienoa siis että liityit keskusteluun!)
Voi olla ettei tietoisuutta ymmärretä alkuunsakaan, mutta yleisen käsityksen mukaanhan "tietoisuus" ja "tarkkaavaisuus" on sen edellytys että syntyy pitkäkestoisia muistoja. Eli jokin funktio sillä ainakin ihmislajille on.
Ja tuo Revonsuon ennuste seuraavasta sadasta vuodesta voi hyvinkin pitää paikkansa, ellei jotain mullistavaa keksitä!
jotain tiedän.... Tietoisuus ja tarkkaavaisuus ovat joo yleensä mielletty edellytyksille pitkäkestoisille muistoille, mutta hyvä huomata että valta-osa prosessoinnista on tiedostamatonta. Esim. proseduraalinen muisti, pitkäkestoista muistia sekin, tapahtuu mielen pimeydessä. Eli tästä maalautuu esiin kuva eliöistä joka oikeastaan voisi toimia ilman tietoisuuttakin. Tämä tekee tietoisuudesta oikeastaan vielä arvoituksellisemman. Olen miettinyt viime aikoina tietoisuuden ongelmaa tekoälyn kautta: tekoälyhän toimii älykkäästi, jopa sopeutuu ja puolustaa itseään, mutta ilman tietoisuutta. Tekoäly havainnollistaa, että toimia voi älykkäästi ilman tietoisuutta.
Joku valinta-etuhan tietoisuudella on kuitenkin eittämättä ollut. Mutta puoltaako se, että tietoisuutta näyttää nykytietämyksen mukaan löytyvän läpi koko eliökunnan nimenomaan tuota materlialistista hypoteesia tietoisuudesta vai kenties jotain muuta? Esim. sitä että tajuisuus olisikin yleinen luonnon ominaisuus? Tällöin evoluutio olisi lähinnä valjastanut erään luonnon ominaisuuden käyttöönsä.
Jonkinlaisten "tajuisuuspartikkelien" olemassaolon löytyminen luonnosta voisi ratkaista ongelman järkevästi. Samalla se resonoisi esim. buddhalaisen maailmankuvan ja panpsykismin kanssa. Mutta eipä sellaisia ole havaittu. Toisaalta jos esim. tekoälyllä ei pystytä millään sen kehitysaskeleella luomaan tietoisuutta, se herättää kysymyksiä siitä, mikä se ainesosa on joka tietoisuuden synnyttää?
Corto kirjoitti: ↑08 Syys 2025, 18:21
Aivotutkija Antti Revoinsuota lainatakseni: tietoisuuden kovaa ongelmaa tuskin tullaankaan ratkaisemaan seuraavan sadan vuoden aikana.
Tjsp.
Organismin toiminta integroituu monessakin mielessä ilman tietoisuutta. Tuntoaistimuksesta päädytään säätelemään tarkasti tasapainoa ilman tietoisuutta. Lyhytkestoisen proseduraalisen muistin tietoa käytetään koko ajan toiminnan ohjauksessa ilman mitään tietoista käsitystä asiasta.
Onko sulla enemmänkin tietoa aiheesta? (Hienoa siis että liityit keskusteluun!)
Voi olla ettei tietoisuutta ymmärretä alkuunsakaan, mutta yleisen käsityksen mukaanhan "tietoisuus" ja "tarkkaavaisuus" on sen edellytys että syntyy pitkäkestoisia muistoja. Eli jokin funktio sillä ainakin ihmislajille on.
Ja tuo Revonsuon ennuste seuraavasta sadasta vuodesta voi hyvinkin pitää paikkansa, ellei jotain mullistavaa keksitä!
jotain tiedän.... Tietoisuus ja tarkkaavaisuus ovat joo yleensä mielletty edellytyksille pitkäkestoisille muistoille, mutta hyvä huomata että valta-osa prosessoinnista on tiedostamatonta. Esim. proseduraalinen muisti, pitkäkestoista muistia sekin, tapahtuu mielen pimeydessä. Eli tästä maalautuu esiin kuva eliöistä joka oikeastaan voisi toimia ilman tietoisuuttakin. Tämä tekee tietoisuudesta oikeastaan vielä arvoituksellisemman. Olen miettinyt viime aikoina tietoisuuden ongelmaa tekoälyn kautta: tekoälyhän toimii älykkäästi, jopa sopeutuu ja puolustaa itseään, mutta ilman tietoisuutta. Tekoäly havainnollistaa, että toimia voi älykkäästi ilman tietoisuutta.
Joku valinta-etuhan tietoisuudella on kuitenkin eittämättä ollut. Mutta puoltaako se, että tietoisuutta näyttää nykytietämyksen mukaan löytyvän läpi koko eliökunnan nimenomaan tuota materlialistista hypoteesia tietoisuudesta vai kenties jotain muuta? Esim. sitä että tajuisuus olisikin yleinen luonnon ominaisuus? Tällöin evoluutio olisi lähinnä valjastanut erään luonnon ominaisuuden käyttöönsä.
Jonkinlaisten "tajuisuuspartikkelien" olemassaolon löytyminen luonnosta voisi ratkaista ongelman järkevästi. Samalla se resonoisi esim. buddhalaisen maailmankuvan ja panpsykismin kanssa. Mutta eipä sellaisia ole havaittu. Toisaalta jos esim. tekoälyllä ei pystytä millään sen kehitysaskeleella luomaan tietoisuutta, se herättää kysymyksiä siitä, mikä se ainesosa on joka tietoisuuden synnyttää?
Mä en oikein jaksa uskoa "tajuisuuspartikkeleihin", mutta olen avoin sille mahdollisuudelle, että maailmankaikkeudessa on esim. ulottuvuuksia joista emme ole tietoisia. Tällaisia ylimääräisiä ulottuvuuksiahan on fysiikassa säieteorioissa.
Toki tarvitaan jokin "välittäjä" näiden ulottuvuuksien välille, jolla ne voivat vuorovaikuttaa ja/tai kommunikoida.
Mutta tämä kaikki siis ihan täyttä spekulaatiota.
Re: Tietoisuus - Tieteen Suuri Enigma?
Lähetetty: 08 Syys 2025, 22:08
Kirjoittaja Purdue
Ja sitten. Katselin tuossa muutaman erinomaisesti tehdyn videon aihepiireistä, jotka sivuavat tätä aihetta. Ne eivät suoraan pohdi sitä mitä tietoisuus on, mutta kaksi ensimmäistä videota pohtii aivojen rytmejä, ja tuo kolmas sitä kuinka aivot organisoivat informaatiota. Suosittelen katsomaan nuo jos aihe kiinnostaa.
Corto kirjoitti: ↑08 Syys 2025, 18:21
Aivotutkija Antti Revoinsuota lainatakseni: tietoisuuden kovaa ongelmaa tuskin tullaankaan ratkaisemaan seuraavan sadan vuoden aikana.
Tjsp.
Organismin toiminta integroituu monessakin mielessä ilman tietoisuutta. Tuntoaistimuksesta päädytään säätelemään tarkasti tasapainoa ilman tietoisuutta. Lyhytkestoisen proseduraalisen muistin tietoa käytetään koko ajan toiminnan ohjauksessa ilman mitään tietoista käsitystä asiasta.
Onko sulla enemmänkin tietoa aiheesta? (Hienoa siis että liityit keskusteluun!)
Voi olla ettei tietoisuutta ymmärretä alkuunsakaan, mutta yleisen käsityksen mukaanhan "tietoisuus" ja "tarkkaavaisuus" on sen edellytys että syntyy pitkäkestoisia muistoja. Eli jokin funktio sillä ainakin ihmislajille on.
Ja tuo Revonsuon ennuste seuraavasta sadasta vuodesta voi hyvinkin pitää paikkansa, ellei jotain mullistavaa keksitä!
jotain tiedän.... Tietoisuus ja tarkkaavaisuus ovat joo yleensä mielletty edellytyksille pitkäkestoisille muistoille, mutta hyvä huomata että valta-osa prosessoinnista on tiedostamatonta. Esim. proseduraalinen muisti, pitkäkestoista muistia sekin, tapahtuu mielen pimeydessä. Eli tästä maalautuu esiin kuva eliöistä joka oikeastaan voisi toimia ilman tietoisuuttakin. Tämä tekee tietoisuudesta oikeastaan vielä arvoituksellisemman. Olen miettinyt viime aikoina tietoisuuden ongelmaa tekoälyn kautta: tekoälyhän toimii älykkäästi, jopa sopeutuu ja puolustaa itseään, mutta ilman tietoisuutta. Tekoäly havainnollistaa, että toimia voi älykkäästi ilman tietoisuutta.
Joku valinta-etuhan tietoisuudella on kuitenkin eittämättä ollut. Mutta puoltaako se, että tietoisuutta näyttää nykytietämyksen mukaan löytyvän läpi koko eliökunnan nimenomaan tuota materlialistista hypoteesia tietoisuudesta vai kenties jotain muuta? Esim. sitä että tajuisuus olisikin yleinen luonnon ominaisuus? Tällöin evoluutio olisi lähinnä valjastanut erään luonnon ominaisuuden käyttöönsä.
Jonkinlaisten "tajuisuuspartikkelien" olemassaolon löytyminen luonnosta voisi ratkaista ongelman järkevästi. Samalla se resonoisi esim. buddhalaisen maailmankuvan ja panpsykismin kanssa. Mutta eipä sellaisia ole havaittu. Toisaalta jos esim. tekoälyllä ei pystytä millään sen kehitysaskeleella luomaan tietoisuutta, se herättää kysymyksiä siitä, mikä se ainesosa on joka tietoisuuden synnyttää?
Mä en oikein jaksa uskoa "tajuisuuspartikkeleihin", mutta olen avoin sille mahdollisuudelle, että maailmankaikkeudessa on esim. ulottuvuuksia joista emme ole tietoisia. Tällaisia ylimääräisiä ulottuvuuksiahan on fysiikassa säieteorioissa.
Toki tarvitaan jokin "välittäjä" näiden ulottuvuuksien välille, jolla ne voivat vuorovaikuttaa ja/tai kommunikoida.
Mutta tämä kaikki siis ihan täyttä spekulaatiota.
Jos löydettäisiin uusi perusfysiikan taso, se voisi yhtä hyvin olla se, mitä panpsykistit ovat kutsuneet tietoisuuden “proto-ominaisuudeksi”. Panpsykismi olisi filosofinen kehys, ja uusi fysiikka olisi sen empiiria. Tämmöisiä pohdintoja on. Ei ne sen huonompia ole oikeastaan kuin muutkaan. Mieli-materia yhteys on tosi outo juttu ja kaikki selitykset vajaita tai silkkaa spekulaatiota.
Re: Tietoisuus - Tieteen Suuri Enigma?
Lähetetty: 09 Syys 2025, 01:06
Kirjoittaja Bored
Laitetaanpa hieman kevyempi ja viihteellisempi video tietoisuudesta.
Corto kirjoitti: ↑08 Syys 2025, 18:21
Aivotutkija Antti Revoinsuota lainatakseni: tietoisuuden kovaa ongelmaa tuskin tullaankaan ratkaisemaan seuraavan sadan vuoden aikana.
Tjsp.
Organismin toiminta integroituu monessakin mielessä ilman tietoisuutta. Tuntoaistimuksesta päädytään säätelemään tarkasti tasapainoa ilman tietoisuutta. Lyhytkestoisen proseduraalisen muistin tietoa käytetään koko ajan toiminnan ohjauksessa ilman mitään tietoista käsitystä asiasta.
Onko sulla enemmänkin tietoa aiheesta? (Hienoa siis että liityit keskusteluun!)
Voi olla ettei tietoisuutta ymmärretä alkuunsakaan, mutta yleisen käsityksen mukaanhan "tietoisuus" ja "tarkkaavaisuus" on sen edellytys että syntyy pitkäkestoisia muistoja. Eli jokin funktio sillä ainakin ihmislajille on.
Ja tuo Revonsuon ennuste seuraavasta sadasta vuodesta voi hyvinkin pitää paikkansa, ellei jotain mullistavaa keksitä!
jotain tiedän.... Tietoisuus ja tarkkaavaisuus ovat joo yleensä mielletty edellytyksille pitkäkestoisille muistoille, mutta hyvä huomata että valta-osa prosessoinnista on tiedostamatonta. Esim. proseduraalinen muisti, pitkäkestoista muistia sekin, tapahtuu mielen pimeydessä. Eli tästä maalautuu esiin kuva eliöistä joka oikeastaan voisi toimia ilman tietoisuuttakin. Tämä tekee tietoisuudesta oikeastaan vielä arvoituksellisemman. Olen miettinyt viime aikoina tietoisuuden ongelmaa tekoälyn kautta: tekoälyhän toimii älykkäästi, jopa sopeutuu ja puolustaa itseään, mutta ilman tietoisuutta. Tekoäly havainnollistaa, että toimia voi älykkäästi ilman tietoisuutta.
Joku valinta-etuhan tietoisuudella on kuitenkin eittämättä ollut. Mutta puoltaako se, että tietoisuutta näyttää nykytietämyksen mukaan löytyvän läpi koko eliökunnan nimenomaan tuota materlialistista hypoteesia tietoisuudesta vai kenties jotain muuta? Esim. sitä että tajuisuus olisikin yleinen luonnon ominaisuus? Tällöin evoluutio olisi lähinnä valjastanut erään luonnon ominaisuuden käyttöönsä.
Jonkinlaisten "tajuisuuspartikkelien" olemassaolon löytyminen luonnosta voisi ratkaista ongelman järkevästi. Samalla se resonoisi esim. buddhalaisen maailmankuvan ja panpsykismin kanssa. Mutta eipä sellaisia ole havaittu. Toisaalta jos esim. tekoälyllä ei pystytä millään sen kehitysaskeleella luomaan tietoisuutta, se herättää kysymyksiä siitä, mikä se ainesosa on joka tietoisuuden synnyttää?
Mä en oikein jaksa uskoa "tajuisuuspartikkeleihin", mutta olen avoin sille mahdollisuudelle, että maailmankaikkeudessa on esim. ulottuvuuksia joista emme ole tietoisia. Tällaisia ylimääräisiä ulottuvuuksiahan on fysiikassa säieteorioissa.
Toki tarvitaan jokin "välittäjä" näiden ulottuvuuksien välille, jolla ne voivat vuorovaikuttaa ja/tai kommunikoida.
Mutta tämä kaikki siis ihan täyttä spekulaatiota.
Jos löydettäisiin uusi perusfysiikan taso, se voisi yhtä hyvin olla se, mitä panpsykistit ovat kutsuneet tietoisuuden “proto-ominaisuudeksi”. Panpsykismi olisi filosofinen kehys, ja uusi fysiikka olisi sen empiiria. Tämmöisiä pohdintoja on. Ei ne sen huonompia ole oikeastaan kuin muutkaan. Mieli-materia yhteys on tosi outo juttu ja kaikki selitykset vajaita tai silkkaa spekulaatiota.
Joo, näitä pohdintojahan on, ja tuossa Google haun tekemiä AI-yhteenvetoja aiheesta:
Amit Goswami
In Creative Evolution, physicist Amit Goswami argues that consciousness, not matter, is the fundamental reality, and that evolution is guided by this universal consciousness to introduce meaning, purpose, and "meaningful novelty" into the universe. He proposes a "science within consciousness" paradigm that reconciles Darwinian evolution and intelligent design by incorporating "downward causation" and quantum physics to explain the purposeful innovations seen in biology.
Sir John Eccles
In How the Self Controls Its Mind (1994), John Eccles argued for a form of philosophical dualism, proposing that the non-physical "self" (or "psychon") can interact with the physical brain to initiate actions. His model posits that the self, acting through a quantum tunneling effect, temporarily increases the firing probability of specific neurons within the brain's "dendrons" (neural units) to generate willed actions, while perception works in the reverse direction.
Ervin Laszlo
Ervin László's argument is that a universal information field, which he calls the "Akashic field" or A-field, underlies the cosmos, comprising the fundamental substance of reality. This A-field is a deep dimension of reality beyond space-time that carries information and informs all past, present, and future universes. He proposes this concept, supported by quantum physics, explains universal fine-tuning, the informed process of evolution, and non-locality. The Akashic field represents a self-actualizing, self-organizing, and interconnected whole, integrating all existing systems and providing a framework for a sustainable and conscious world.
Panpsychism
Panpsychism is the philosophical view that mind, consciousness, or a mind-like quality is a fundamental and ubiquitous feature of reality, not limited to complex beings like humans but present to some degree in all things, from fundamental particles to the entire universe. This theory proposes that all material objects, or at least their smallest constituents (like electrons and quarks), possess rudimentary forms of consciousness. Panpsychism offers a way to integrate consciousness into a scientific understanding of the world, potentially explaining how complex consciousness emerges from simpler foundations.
Soul (Sielu) (Kreikka, Psyche)
The Greek word for "soul" is ψυχή (pronounced psychē). This term encompasses a person's mental abilities like consciousness, memory, reason, and personality, as well as the vital breath or animating principle of life itself.
Itse en oikein jaksa uskoa panpsykismiin. Ennemminkin mun villi hypoteesi on seuraavan suuntainen:
- On olemassa ulottuvuuksia joista emme ole tietoisia
- Näissä ulottuvuuksissa on myös kaikkien organismien hienoruumiit ja/tai "sielut"
- Pitkäkestoinen muistimme on tallentuneena hienoruumiissa
- Tämä hienoruumis ja sen sisältämä informaatio (sielu) ohjaa sikiön kehitystä, ja ylipäätään geeniekspressiota
- On siis olemassa genotyyppi (genotype), fenotyyppi (phenotype) ja psykotyyppi (psychetype)
- Aivot kuuluvat fenotyyppiin
- Tietoisuus on psykotyypin ominaisuus
- Psykotyyppi ja fenotyyppi kommunikoivat keskenään sähkömagneettisten kenttien välityksellä
Tuossa ajattelussa täytyy tosiaan huomata, että tuo "sielu" taikka psykotyyppi kattaa tuon kreikkalaisen ajattelun mukaisesti myös tuon elämän animoivan prinsiipin. Meidän sielumme siis ohjaa meidän fyysistä kehitystä, siellä piilee meidän pitkäkestoinen muistimme, sekä ylipäätään se "minuus" joka meissä on.
Eli loppupeleissä meidän ei tarvitse olettaa panpsykismin tavoin, että tietoisuus on todellisuuden syvin taso. Mutta jos oletamme että universumissa on ulottuvuuksia, joita emme havaitse, mutta joidenka kanssa voimme vuorovaikuttaa, niin silloin oletus tuollaisesta sielusta ei ole täysin tuulesta temmattu ajatus.
Ja sähkömagnetismi siis olisi tuo "valuutta" näiden ulottuvuuksien välillä.
The Body Electric
In The Body Electric, Robert O. Becker and Gary Selden argue that living organisms are not just chemical systems but are fundamentally electrical, with complex bioelectric currents and fields controlling crucial biological processes like growth, healing, and regeneration. They present evidence that the body's own electrical system is a sophisticated communication network, and that electrical stimulation has the potential for treating injuries and infections, even suggesting that the mind-body connection and the placebo effect are related to these bioelectric fields.
Villejä ideoita kieltämättä, enkä ole asiaa sen syvällisemmin pohtinut, mutta mistäpä sitä lopulta pieni ihminen tietää mitä tämä universumi pitää sisällään?!
Re: Tietoisuus - Tieteen Suuri Enigma?
Lähetetty: 09 Syys 2025, 03:25
Kirjoittaja Purdue
Tossa jotakin spesiaalia takavuosilta:
Debate on Mind-Brain Relation: Searle vs Eccles (1984)
Re: Tietoisuus - Tieteen Suuri Enigma?
Lähetetty: 09 Syys 2025, 04:37
Kirjoittaja Purdue
Purdue kirjoitti: ↑09 Syys 2025, 03:17
Itse en oikein jaksa uskoa panpsykismiin. Ennemminkin mun villi hypoteesi on seuraavan suuntainen:
- On olemassa ulottuvuuksia joista emme ole tietoisia
- Näissä ulottuvuuksissa on myös kaikkien organismien hienoruumiit ja/tai "sielut"
- Pitkäkestoinen muistimme on tallentuneena hienoruumiissa
- Tämä hienoruumis ja sen sisältämä informaatio (sielu) ohjaa sikiön kehitystä, ja ylipäätään geeniekspressiota
- On siis olemassa genotyyppi (genotype), fenotyyppi (phenotype) ja psykotyyppi (psychetype)
- Aivot kuuluvat fenotyyppiin
- Tietoisuus on psykotyypin ominaisuus
- Psykotyyppi ja fenotyyppi kommunikoivat keskenään sähkömagneettisten kenttien välityksellä
Tuossa ajattelussa täytyy tosiaan huomata, että tuo "sielu" taikka psykotyyppi kattaa tuon kreikkalaisen ajattelun mukaisesti myös tuon elämän animoivan prinsiipin. Meidän sielumme siis ohjaa meidän fyysistä kehitystä, siellä piilee meidän pitkäkestoinen muistimme, sekä ylipäätään se "minuus" joka meissä on.
Eli loppupeleissä meidän ei tarvitse olettaa panpsykismin tavoin, että tietoisuus on todellisuuden syvin taso. Mutta jos oletamme että universumissa on ulottuvuuksia, joita emme havaitse, mutta joidenka kanssa voimme vuorovaikuttaa, niin silloin oletus tuollaisesta sielusta ei ole täysin tuulesta temmattu ajatus.
Ja sähkömagnetismi siis olisi tuo "valuutta" näiden ulottuvuuksien välillä.
Eli, tää ajattelu ei niinkään ole panpsykismiä vaan jonkinlaista transfysikalismia (transphysicalism).
Tarkoitan tällä sitä, että jos maailmankaikkeudessa on useampia ulottuvuuksia kuin meidän neljä aika-avaruudellista ulottuvuutta, niin ehkäpä fysikalismi kuvaa vain näitä meidän neljää ulottuvuuttamme.
On siis olemassa laajempi universumi, jossa fysiikka sellaisena kuin me sen tunnemme koskee tätä neljää aika-avaruudellista universumia.
Mutta tuo laajempi universumi useammissa ulottuvuuksissa ei ole "mentaalinen" vaan se vain noudattaa sellaista "fysiikkaa" jota meidän neliulotteisessa aika-avaruudessamme ei esiinny.
Jos ajatellaan Newtonin liikelakeja taikka Einsteinin suhteellisuusteorioita, niin ne kuvaavat neliulotteista aika-avaruuttamme, mutta maailmankaikkeus on laajempi ilmiö.
Tässä mielessä kvanttifysiikka, joka kuvaa kvanttitason ilmiöitä voisi olla eräänlainen välittäjä eli media meidän neliulotteisen aika-avaruutemme ja tuon syvemmän ja laajemman universumin välillä, joka siis sisältää useampia ulottuvuuksia.
Ja se syy miksi kvanttifysiikka vaikuttaa niin kummalliselta niin olisi se, että kvanttitason ilmiöt noudattaisivat tätä transfysikaalista logiikkaa, eli kvanttitason ilmiöiden taustalla olisi noissa muissa ulottuvuuksissa vaikuttavat luonnonlait.
Jos ajatellaan, että jo nyt maailmankaikkeudessa on esim. neutriinoja, jotka vuorovaikuttavat erittäin heikosti maailmankaikkeuden materian kanssa, niin voisiko olla sellaisia ulottuvuuksia, joiden puitteissa tapahtuvilla transfysikaalisilla ilmiöillä olisi vain minimaalinen vuorovaikutus fysikaalisen maailmamme kanssa?
Tuossa Google haun AI yhteenveto transfysikalismista:
Transphysicalism is a philosophical stance proposing that the mind, self, or consciousness is not solely a product of the physical world but possesses an independent, ontologically distinct existence, transcending physical limitations of space and time. It suggests that the first-person experience of consciousness is not bound by the laws governing the physical universe.
Re: Tietoisuus - Tieteen Suuri Enigma?
Lähetetty: 09 Syys 2025, 04:59
Kirjoittaja Purdue
Mietin, että mikä termi kuvaisi parhaiten tuota "transfysikalismia", jossa fysiikka on laajempi käsite ja koskee myös muiden kuin meidän neljän aika-avaruudellisen ulottuvuutemme fysiikkaa?
¤ The prefix "trans-" is Latin in origin and means "across," "beyond," "through," or "on the other side of".
¤ The prefix supra- comes from the Latin word for "above" or "over" and means "above," "beyond," or "on top of". It can also mean "outside of" the limits of something or "earlier in time".
¤ The prefix "para-" originates from Greek and has multiple meanings, including "beside," "alongside," "near," or "by" (like in parallel), "beyond" or "apart from" (like in paranormal), "resembling" (as in parody), and "abnormal" or "faulty" (like in paranoia).
¤ The prefix inter- primarily means "between" or "among" and indicates that something is shared, occurring, or connected between distinct entities, groups, or things.
Lähde: Google haun AI yhteenvedot.
Tuota kokonaisuutta voisi lähestyä siten, että:
- Fysikalismi kuvaa neliulotteista aika-avaruuttamme
- Transfysikalismi kuvaa useampiulotteista universumiamme
- Suprafysikaalinen kuvaa sitä osaa maailmankaikkeudesta, joka ei ole fysikaalista neljässä ulottuvuudessamme
- Interfysikalismi kuvaa esim. kvanttifysiikkaa eli se kuvaa fysikaalisen ja suprafysikaalisen vuorovaikutusta
Pointti tässä siis se, että vaikka maailmankaikkeudessa olisikin useampia ulottuvuuksia kuin neljä aika-avaruudellista ulottuvuuttamme, niin meidän ei silti tarvitse olettaa että olisi olemassa mentaalinen ulottuvuus taikka että tietoisuus olisi universumin syvin olemus panpsykismin tapaan.
Re: Tietoisuus - Tieteen Suuri Enigma?
Lähetetty: 09 Syys 2025, 07:52
Kirjoittaja Naturalisti
Corto kirjoitti: ↑08 Syys 2025, 18:21
Aivotutkija Antti Revoinsuota lainatakseni: tietoisuuden kovaa ongelmaa tuskin tullaankaan ratkaisemaan seuraavan sadan vuoden aikana.
Tjsp.
Organismin toiminta integroituu monessakin mielessä ilman tietoisuutta. Tuntoaistimuksesta päädytään säätelemään tarkasti tasapainoa ilman tietoisuutta. Lyhytkestoisen proseduraalisen muistin tietoa käytetään koko ajan toiminnan ohjauksessa ilman mitään tietoista käsitystä asiasta.
Tämä on linjassa sen kanssa, että P-tietoisuudeksi määritellyt toiminnot eivät ole oikeastaan vielä tietoisuutta. Nämä kyvyt on hankittu fylogeneesin aikana ja ne ovat tallentunteet geeneihin. Nämä kyvyt tuottavat vain aistimusvirtaa ja lajityypillisestä reagoimista. Kehittyneimmillä eläimillä on edellisen lisäksi A-tietoisuus eli sen lkyky muistaa ja pohtia koko elämän ajan kestävän ontogeneesin aikana hankkimaan kokemuksia ja kommunikoida niistä lajikumppanien kanssa (nämä kyvyt vaihtelevat lajeittain). Tästä kehittyy laumoja yhdistäviä kulttuureja, joiden olemassaolo jatkuu muiden yksilöiden mielissä, vaikka yksittäisten yksilöiden kulttuurinen tietämys häviää heidän kuollessaan.
Re: Tietoisuus - Tieteen Suuri Enigma?
Lähetetty: 09 Syys 2025, 07:55
Kirjoittaja Corto
Enpä olekaan kuullut sellaisesta kuin transfysikalismi!
Panpsykismista: se ei tarkoita sitä että tajuisuus olisi todellisuuden perimmäinen taso tai niin sitä en ole tulkinnut/ lukenut (Chalmer). Se viittaa siihen että tajuisuutta ( ei siis tietoisuutta, vaan silkkaa tuntumista) on fysikaalisessa maailmassa sisällä siemenenä. Integoituessaan ( aivot) sen on mahdollista muuttuua tietoisuudeksi. Se on siitä yksinkertainen että ei sentään tarvitse avukseen uusi todellisuuksia vaan tämä fysikaalinen ( tai fysikaalinen +) maailma riittää. Maailmankuvan ei tarvitse ratkaisevasti muuttua. Mutta pysyy spekulaationa ilman empiriaa.
Transfysikalismi tuntuu menevän ehkä enempi teologian suuntaan. Tarvitaan valtava määrä selitystä lähtien kokonaisen uuden sielullisen ulottuvuuden löytämisestä, jotta tuo dualistinen kokonaisuus toimisi.
Puhdas materialismi on loogisin, mutta on päätynyt selityskuilun äärelle.
Corto kirjoitti: ↑08 Syys 2025, 18:21
Aivotutkija Antti Revoinsuota lainatakseni: tietoisuuden kovaa ongelmaa tuskin tullaankaan ratkaisemaan seuraavan sadan vuoden aikana.
Tjsp.
Organismin toiminta integroituu monessakin mielessä ilman tietoisuutta. Tuntoaistimuksesta päädytään säätelemään tarkasti tasapainoa ilman tietoisuutta. Lyhytkestoisen proseduraalisen muistin tietoa käytetään koko ajan toiminnan ohjauksessa ilman mitään tietoista käsitystä asiasta.
Tämä on linjassa sen kanssa, että P-tietoisuudeksi määritellyt toiminnot eivät ole oikeastaan vielä tietoisuutta. Nämä kyvyt on hankittu fylogeneesin aikana ja ne ovat tallentunteet geeneihin. Nämä kyvyt tuottavat vain aistimusvirtaa ja lajityypillisestä reagoimista. Kehittyneimmillä eläimillä on edellisen lisäksi A-tietoisuus eli sen lkyky muistaa ja pohtia koko elämän ajan kestävän ontogeneesin aikana hankkimaan kokemuksia ja kommunikoida niistä lajikumppanien kanssa (nämä kyvyt vaihtelevat lajeittain). Tästä kehittyy laumoja yhdistäviä kulttuureja, joiden olemassaolo jatkuu muiden yksilöiden mielissä, vaikka yksittäisten yksilöiden kulttuurinen tietämys häviää heidän kuollessaan.
Hmm...
Käsitteistä:
Tajunta, tajuisuus, tajunnallisuus=jonkin tuntuu joltakin.
Tietoisuus=tiedän tuntevani jotakin, voin suunnata tarkkaavuuttani, reflektoida jne (meta-taso, sisältää jo kognitiivista toimintaa).
Tajunta on se hard problem. Mikä se oikein on?
Tuossa kuvaamassani esimerkissä ei ole kyse tajunnallisesta toiminnasta vaan siitä että älykäs ja sopeutuva toiminta voi olla tajutonta.
Mikä herättää ihmetyksen siitä, miksi sellainen ilmiö ylipäätään on olemassa.