1970-luvun Roomaan sijoittuvassa perhedraamassa Clara elää rakkaudettomassa avioliitossa ja pakenee yksinäisyyttä kolmen lapsensa pariin, joista Adri etsii omaa identiteettiään. Pääosissa: Penélope Cruz, Luana Giuliani. Ohjaaja: Emanuele Crialese (L'immensita, Italia 2022)
Kävin keskiviikkona katsomassa One Battle After Anotherin ja on hyvä ohjelma! Paul Thomas Anderson luottaa näyttelijöihinsä ja antaa heille yhtä ison osan elokuvissaan kuin teknisille taituruudelleenkin. Tässä mielessä hän muistuttaa hyvin paljon Martin Scorsesea ja molempien elokuvissa on paljon samoja elementtejä. Ne käsittelevät jokaisen ymmärtämiä inhimillisiä tunteita, mutta kontekstissa, joihin ei tavikset pääse. Ja vaikka molempien elokuvat ovat saaneet tunnustusta myös fiineimmistä piireistä, ne ovat älyttömän viihdyttäviä ja etenevät kuin hyvät toimintaelokuvat, vaikka keskittyvät ihmisiin.
One Battle After Another on tarina kapinallisista ihmisitä ja heidän hankalasta ja humoristisestä elämästään ja siitä, kun laki tulee vastaan. Ja laki personoituu Sean Pennin kertakaikkiseen mulkkuun, rasistiseen ja homofobiseen hahmoon, joka hänen paras roolinsa vuosiin. Ja samalla se on isän ja tyttären tarina ja pikkaisen toimintaelokuvakin. Tarinan mukaan Paul Thomas Anderson lähti N.Y.U:n elokuvakoulutusohjelmasta, kun luennoitsija sanoi, että jos Terminator 2 on teidän mielestänne hyvä elokuva, kannattaa lopettaa. Kannatti.
Leffahan on jatko Abel Ferraran mestariteoksena pidettyyn Bad Lieutenant -elokuvaan. Minusta elokuvia ei kannattaisi vertailla. Ne ovat eri ohjaajan ja eri näyttelijän tekemiä aika loistavia elokuvia korruptioituneista poliiseista. Uuden version on ohjannut Werner Herzog ja hänen versionsa on enemmän mustan huumorin täyttämä, kuin Ferraran synkkä tutkielma katumuksesta anteeksiannosta. Molemmissa elokuvissa päähenkilöt ajautuvat pelivelkojen ja päihteidenkäytön, sekä myös oman luonteensa vuoksi, venyttämään lakia repeämiseen asti ja joutuvat kohtaamaan tämän seuraukset. Mutta myös sen, että joillekin henkilöille on helpompaa rikkoa lakia kuin toisille.
Asetelma molemmissa elokuvissa on lohduton: Ferrara näyttää sen New Yorkin synkimpinä puolina, Hezog Katrinan jälkeisessä New Orleansissa. Molemmat maisemat kertoo, että viranomaiset eivät ole hoitaneet tehtäväänsä.
Re: Elokuva
Lähetetty: 17 Marras 2025, 21:25
Kirjoittaja asdf
Uusi The Running Man on oikein viihdyttävä, mutta ei sitten mitään muuta. Edgar Wright osaa tehdä huolella etenevää elokuvaa, hyviä set piece -toimintakohtauksia ja on parhaimmillaan mestari käyttämään menevää musiikkia tukevaa leikkausta. Running Man on kaksi tuntia ja vartin kestävä vuoristorata, jossa on rauhallisia kohtia juuri sen verran, ettei vauhti käy hengästyttäväksi tai uuvuttavaksi. Leffa on kyllä pari kymmentä minuuttia liian pitkä. Juoni on paljon lähempänä itse kirjaa, kuin Schwarzeneggerin tähdittämä vuoden 1987 versio. Vanhalle versiolle osoitetaan kunnioitusta kopioimalla siitä muutama yksittäinen juttu, jota ei ole kirjassa.
Rose, olipa hyvä leffa! Illalla katsoin areenasta tuon.
"!Vuoteen 1997 sijoittuva Rose on koskettava matka sisaruuden, toipumisen ja inhimillisyyden teemoihin. Elokuva kertoo Ingeristä (Sofie Gråbøl), joka kärsii mielenterveysongelmista ja asuu hoitokodissa. Tarinan keskiössä on hänen matkansa Ranskaan yhdessä siskonsa Ellenin (Lene Maria Ctsehristensen) ja tämän hyväntahtoisen aviomiehen Vagnin (Anders W. Berthelsen) kanssa. Matka tuo esiin sisarusten monimutkaisen mutta läheisen suhteen ja tarjoaa samalla mahdollisuuden parantumiseen ja menneisyyden kohtaamiseen.
Elokuvan ohjaaja Niels Arden Oplev tunnetaan muun muassa alkuperäisestä Miehet jotka vihaavat naisia -elokuvasta. Oplev on myös käsikirjoittanut tarinan, joka pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa."
Tänään tulee klo 13.25 TV1:ssa yksi parhaita suomalaisia komedioita, Miljoonavaillinki (1961).
HS:n kriitikko antaa 1½ tähteä, mikä osoittaa, että kriitikot eivät ymmärrä sen aikaista elokuvien tyyliä. Päättelen, että oikeasti sisimmässään he haluaisivat haukkua samaan tapaan myös Komisario Palmu -elokuvat, mutta eivät uskalla.
Ei elokuva vanhene, kun sitä katsoo oikealla tavalla. Sama pätee vanhoihin sarjoihin. Moittiminen hitaudesta, kömpelyydestä jne on naurettavaa, vika on silloin katsojan väärälle taajuudelle säädetystä päästä.
Re: Elokuva
Lähetetty: 21 Marras 2025, 12:23
Kirjoittaja Ykkösnolla
Ykkösnolla kirjoitti: ↑18 Marras 2025, 10:34
Tänään tulee klo 13.25 TV1:ssa yksi parhaita suomalaisia komedioita, Miljoonavaillinki (1961).
HS:n kriitikko antaa 1½ tähteä, mikä osoittaa, että kriitikot eivät ymmärrä sen aikaista elokuvien tyyliä. Päättelen, että oikeasti sisimmässään he haluaisivat haukkua samaan tapaan myös Komisario Palmu -elokuvat, mutta eivät uskalla.
Ei elokuva vanhene, kun sitä katsoo oikealla tavalla. Sama pätee vanhoihin sarjoihin. Moittiminen hitaudesta, kömpelyydestä jne on naurettavaa, vika on silloin katsojan väärälle taajuudelle säädetystä päästä.
Ja tänään tulee se paras, Hilmanpäivät (1954), klo 13.22. Yllättäen HS:n arvostelija antaa 4 tähteä. Eli on lukenut tuon edellisen kommenttini ja päättänyt korjata virhelinjaansa, se on ilmeistä.
Edwin Laine on loistavan hauska roolissaan palopäällikkönä, sen muistan tästä. Edellisestä katsomiskerrasta lienee noin 15 vuotta, joten paljon uudelta tuntuvia hauskoja hetkiä on luvassa. Muistaakseni myös loppu on onnellinen, mikä on kaikissa elokuvissa se tärkein asia. Ehkä siksi HS:n arvostelija ei antanut 5:tta tähteä, hän ei pystynyt luopumaan kriitikoiden perusvaatimuksesta, onnettomasta lopusta, ja leikkasi näin 1:n tähden pois.
"!Vuoteen 1997 sijoittuva Rose on koskettava matka sisaruuden, toipumisen ja inhimillisyyden teemoihin. Elokuva kertoo Ingeristä (Sofie Gråbøl), joka kärsii mielenterveysongelmista ja asuu hoitokodissa. Tarinan keskiössä on hänen matkansa Ranskaan yhdessä siskonsa Ellenin (Lene Maria Ctsehristensen) ja tämän hyväntahtoisen aviomiehen Vagnin (Anders W. Berthelsen) kanssa. Matka tuo esiin sisarusten monimutkaisen mutta läheisen suhteen ja tarjoaa samalla mahdollisuuden parantumiseen ja menneisyyden kohtaamiseen.
Elokuvan ohjaaja Niels Arden Oplev tunnetaan muun muassa alkuperäisestä Miehet jotka vihaavat naisia -elokuvasta. Oplev on myös käsikirjoittanut tarinan, joka pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa."