Tiedepalsta.fi

Eutanasiaa oikeuttavaa lakia ei ole hyväksytty vielä Suomessa.

Mihin lakiin sitten perustuu velvollisuus yrittää pitää ihminen hengissä hänen kärsimyksistään riippumatta mahdollisimman kauan?
Ihminen joka on kaikkien mittareiden mukaan pian kuolemassa ja on paljon kärsimyksiä, niin miksi ei voida antaa kuolinapua?

Oikeasti se on jo käytössä hiljaisesti. Lääkäri ja omaiset päättävät. Ei aivokuolleita enää keinotekoisesti pidetä hengissä. Ja saattohoito on korkeatasoista. Siirrytään vaan tuskien lievittämiseen, kun tilanne kuitenkin johtaa kuolemaan. Ehkä tämä on turhaakin meuhkaamista, ja laki on tarkkaan harkittava sisällöltään.

Mielestäni jos ihminen on terminaalivaiheessa, toivoa paranemista ei ole ja tiedostaa tilanteen ja on tietoinen ja rationaalinen on hänellä oikeus päättää elämästään ja kuolemastaan.

En ymmärrä Suomea sen puoleen että jos kivut ovat täysin sietämättömät ja kuolema on kuukausien päässä ihmisen täytyy kärsiä "Luonnolliseen" kuolemaan saakka.

Eläimillä on oikeus kuolla kun toivoa ei ole, ihmisillä ei.

Kanadassa on laskettu ennätysmäärä eutanasiakuolemia vuonna 2022 eutanasiaan liittyvien lakimuutosten myötä, jossa uudistuksessa fyysisesti tervekin saa nykyään valtion siunauksen jos haluaa lähteä täältä ennen aikojaan, ihan vaikka vain siksi että vituttaa...

https://www.canada.ca/en/health-canada/ ... dying.html

https://apnews.com/article/covid-scienc ... cfd360a867

Isälläni oli vaskulaarinen dementia ja hän sai jalkaansa haavan, joka aiheutti kuolion jalkaan (vuosi 2002). Lääkäri pyysi minua kertomaan isälle, että hän kuolee, jos jalkaa ei amputoida. Kerroin ja isä kieltäytyi amputaatiosta ja muutaman päivän päästä hän kuoli.
Periaatteessa olen eutanasiaa vastaan, sillä omaisilla saattaa olla perinnöt mielessä ja (muisti)sairas voi kokea velvollisuudekseen kuolla, jos hän edes jollain tasolla ymmärtää tilanteen.

SHT kirjoitti: ↑08 Maalis 2023, 14:58 Isälläni oli vaskulaarinen dementia ja hän sai jalkaansa haavan, joka aiheutti kuolion jalkaan (vuosi 2002). Lääkäri pyysi minua kertomaan isälle, että hän kuolee, jos jalkaa ei amputoida. Kerroin ja isä kieltäytyi amputaatiosta ja muutaman päivän päästä hän kuoli.
Periaatteessa olen eutanasiaa vastaan, sillä omaisilla saattaa olla perinnöt mielessä ja (muisti)sairas voi kokea velvollisuudekseen kuolla, jos hän edes jollain tasolla ymmärtää tilanteen.

Tämä on minustakin se suurin uhka. Moni pitkäaikaissairas tietää, miten paljon hoito maksaa ja vaikka elämä olisi muuten täysin siedettävää ja tyydyttävää, eutanasian mahdollisuudesta saattaa tulla jonkinlainen velvoite. Eli ihminen hakee sitä siksi, että ei olisi taakka ja kustannuserä, eikä siksi, että ei halua elää enää. Täysin ymmärrettävä ajatus kyllä, jos miettii, että sillä summalla kun pidetään esim. parantumatonta syöpäpotilasta hengissä, voitaisiin esim tehdä enemmän/nopeammin kirurgisia operaatioita niitä välttämättä tarvitseville lapsille. Tai hankkia modernimpia hoitovälineita tms tms. Siis ymmärrettävä, mutta minusta ei riittävä peruste eutanasialle, jos muuten ei ole väsynyt elämään. Lisäksi tuohon suuntaan on helppo manipuloida.

Minä kannatan kovasti ja lähes ehdoitta.
Meillähän on jo DNR-systeemi, jottei kiduteta, mutta hyväsydämiset tarvitsevat joskus aktiivista nopeuttamista. Nykyisellä hygienian tasolla pneumoniaa saa usein odottaa vuodenkin yli määräajan.

Loppuvaiheen muistisairaita hoitavana on yksi päällimmäinen kriteeri se, että raskaassa loppuvaiheessa omaisia ei näy vuoteen, vain parina vikana saattopäivänå. Jos ei oma perhe pysty sinua enää kestämään edes viittä minuuttia kuussa ja koko olemus huutaa kärsimystä, ahdistusta ja tuskaa, on aika ottaa tuhat milliä oksikodonia.

Harva kuolevia hoitava vastustaa eutanasiaa. Ehkä joku megahihhuli silti.

Me näemme tuskan 24/7, omaiset vain harvoin ja lyhyen aikaa. Ja paljon saa valmistella niihinkin tapaamisiin, jotta mummo saadaan tajuissasn pyörätuoliin tunniksi.