Tein seuraavat muutokset sotahistorian koosteeseeni, sen osoite ei muutu.
sivu 6
Tammikuussa 1941 Saksa paljasti suomalaisille hyökkäyssuunnitelmansa NL:oon; operaatio Barbarossan. Sen tavoitteena oli luoda edellytykset idän yleissuunnitelman toteuttamiselle, työntää Neuvostoliiton puna-armeija ns. A–A-linjalle eli Arkangelista etelään Astrahaniin, Volgan Kaspianmeren suistoon. Se innosti Suomen johdon korjaamaan Talvisodan seurauksen vääryydet varustautumalla hyökkäyssotaan saksalaisten tuella, ja neuvottelut sotilaallisesta yhteistyöstä
…….
[Opetusneuvos E. Hautamäki kirjassa Myrskyn silmässä, väittää NL:n varustautuneen hyökkäämään Saksaan, ja varastoineen valtavat määrät materiaalia ennakkoon länsirajalleen, mutta saksalaiset ehtivät ensin. Juhani Putkinen nettikirjoituksessa: Miksi Saksa hyökkäsi Venäjälle, sanoo: NL:n puolustusvalmistelut olivat vielä kesken, kun Stalin odotti hyökkäystä myöhemmin tapahtuvaksi ja hänen aikomuksenaanhan oli itse hyökätä Romanian öljykentille, josta Saksa sai öljynsä.]
sivu 7
NL:n lentokoneet ylittivät Suomen rajan 23. ja 24.6 kolmessa kohdassa ja tunkeutuivat maamme ilmatilaan valmisteluna seuraavan päivän suuren pommitusoffensiiviin.
(Vtm Timo Lohento (net) sanoo Saksan tehneen pommitusoffensiivin 23.6 Suomen alueen kautta Leningradiin ja Kronstadiin, lähtöalueenaan Länsi-Preussi ja koneiden palanneen Suomeen,)
NL teki 25.6 Suomen alueelle pommituslentoja useisiin kohteisiin, Helsinki, Turku ja Porvoo, sekä tusina muuta paikkakuntaa noin 500 koneella, joista ammuttiin alas Suomen alueelle 27 konetta, mutta mitään maasotatoimintaa ei havaittu. Pääministeri Jukka Rangell totesi radiossa, että Suomi oli jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa - Jatkosota oli alkanut.
Pommitusten sanotaan johtuneen Suomen luvasta saksalaisten käyttää ilmatilaansa ja lentokenttiään 22.6 ilmaoffensiiviin NL:n alueelle ja saksalaisista joukoista Pohjois-Suomessa.
(Näinkö oli suomalaisten ja saksalaisten kesken sovitulla törkeällä teolla – ilmaoffensiivilla, tarkoitus provosoida NL sodan aloittajaksi Suomea vastaan, ottaen huomioon, miten NL siihen
sivu 9
Saihan Mannerheim Itä-Karjalaan hyökkäykseen hallituksen tuen sotastrategisesti välttämättömänä - lyhyempi raja helpompi puolustaa. Ministeri Väinö Tanner oli vastustanut vanhan rajan ylitystä ja Itä-Karjalaan hyökkäystä - sosiaalidemokraattien enemmistön kanta. Eduskunta ei siitä äänestänyt.
Jo elokuussa 1941 Stalin USA:n kautta esitti Suomelle edullisempaa Välirauhan tarjousta, mutta sitä pidettiin liian epämääräisenä ja pelättiin saksalaisia.
……
Hyökkäys menestyi ja useista saarretuista vihollismoteista saatiin merkittävää ase- ja muuta materiaalitäydennystä omille joukoille (patruunat ja ammukset sopivat suomalaisten aseisiin). HS:n artikkeli 1.11.2021 kirjasta Mikko Porvali: Kohti itää, suomalaisesta sotilastiedustelusta, jossa kerrotaan puna-armeijan suorituskunto olleen äärimmäisen huono myös moraaliltaan.
[Myös Saksan hyökkäys menestyi, vaikka NL:n aseistus oli tehokkaampaa ja resurssit suuremmat, sanoo Juhani Putkinen netissä: Puolustustahto puuttui ja Miksi Saksa hyökkäsi Venäjälle.]
……
sivu 10
Paljon uhreja vaatinut hyökkäys ulotettiin Mannerheimin määrittämille hallituksen hyväksymille rajoille Karhumäkeen ja Syvärille.* Ulkomaiset toimittajat Syvärillä 22.9.-41 vaativat selitystä, miksi suomalaiset olivat kaukana rajoiltaan, vaikka ministeri V. Tanner viikkoa aikaisemmin Vaasassa puheessaan oli sanonut, ’ettei hyökkäystä jatketa pitemmälle, kuin turvallisten rajojen hankkiminen vaati, ja että ne on jo pääosin saavutettu’, Olavi Paavolaisen kirja: Synkkä yksinpuhelu, s.135. Vastoin hallituksessa sovitusti, tarkoitus sinne oli jäädä: viriteltiin suomalaista yhteiskuntamallia Suur-Suomeen, ristittiin Petroskoi Äänislinnaksi ja Podporoze Syväriksi.
Suomalaisten mukana hyökänneen saksalaisen 163. divisioonan piti jatkaa Syväriltä etelästä Tihvinästä hyökkääviä saksalaisia vastaan.
* poistettu 2 lausetta
…….
Kirja: Synkkä yksinpuhelu s.304: USA:n kehotus lokakuussa -41 Suomea lopettamaan hyökkäys ja vetäytymään (symbolisesti) vuoden 1939 rajoille. (Vai oliko kyseessä elokuun kehotus ks ed sivu?)
Stalinin painostuksesta Britannia oli pakotettu julistamaan sota Suomelle 6.12, koska Mannerheim jatkoi hyökkäystä Itä-Karjalaan välittämättä Churchillin sodanjulistuksen uhkauksesta. Sodan julistivat Suomelle myös Australia, Kanada ja Uusi-Seelanti.
…….
Kauas vuoden 1939 rajoilta ulotettu hyökkäys menetetyn Karjalan palauttamiseksi oli tarpeeton ja maksoi kymmenientuhansien sotilaiden hengen ja iäkseen vammautumisen. Sotilaita menetettiin puutteellisen johtamisen ja päämajan sisäisten, sekä päämajan ja komentajien välisten ja armeijakuntien sisäisten vaikeiden henkilösuhteiden vuoksi, ja kun sotilaat pakotettiin väsyneinä jatkuvaan hyökkäykseen ilman kunnon taukoja. Syvärille hyökkäys palveli hallituksen kannan vastaista
sivu 14
Saksalainen tykistökenraali Thomaschken Leningradia piirittävän armeijan tykistökomentaja tuli Mikkelin Päämajaan 4.11.-43 pitämään luennon nykyaikaisesta tykistötoiminnasta - varsinaisena asianaan pyyntö saada perustaa suomalaisten etulinjaan saksalaisia tykistön havainto- ja tulenjohto-asemia Leningradin pommitusten tehostamiseksi. Mannerheim torjui jyrkästi tuon pyynnön Hitlerin painostuksesta huolimatta. (Joulukuun alkupuolella -43 NL teki kiivaita hyökkäyksiä suomalaisia vastaan syyttäen osallistumisesta Leningradin pommituksiin, kirja: Synkkä yksinpuhelu sivu 456.) Sorokan valtaamiseksi tehtyä suunnitelmaa ei toteutettu. Ruotsalaisten kautta tuli tieto, että USA
sivu 15
stressin sietokykyä, ks tämä sivu. Hänestä ei ollut enää ylipäälliköksi. Ryti oli varautunut ottamaan ylipäällikön tehtävän, jos Mannerheim olisi tullut kykenemättömäksi johtamaan sotaa. Nyt oli se tilanne - miksei Ryti toiminut kuten oli suunnitellut? Jo Sankarivainajien muistopäivänä 16.5 -43 Mannerheim oli huonokuntoinen ja sekoili puheessaan, kirja: ’Synkkä yksipuhelu’ s.353. (Hänet olisi pitänyt vapauttaa ylipäällikkyydestä ja lähettää Sveitsiin lepolomalle.) xx.
……
Prof Martti Turtola on tulkinnut Paasosen peitelleen osuuttaan vaikenemisessa, josta sovittiin yleisesikuntapäällikön kenrltn Axel Erik Heinrichsin ja Airon kanssa. Prof Juhani Suomen mukaan
pelättiin Mannerheimin tulevan hysteeriseksi, jos hänelle olisi kerrottu vihollisen suurkeskityksistä Kannakselle. (Sodanjohto ei ole kunnossa, jos ylipäälliköltä salataan tiedustelutietoa. Heinrichsin olisi pitänyt ottaa ylipäällikkyys ja ilmoittaa Rytille Mannerheimin kyvyttömyys johtaa sotaa. xx)
Suomen sodat 1939 --45
Re: Suomen sodat 1939 --45
Tein muutoksia seuraaviin kohtiin. (Koosteen osoite pysyy samana)
(en saanut tekstin väritystä pelaamaan kunnolla, joten muutettu teksti ei erotu alkuperäisestä)
sivu 3
Suuri merkitys koko armeijan henkiselle selkärangalle oli operatiivisen osaston päällikön evl Valo Nihtilän esityksestä strategisesti merkittävä Ryhmä Talvelan voitokas hyökkäys 12-22 joulukuuta Tolvajärvellä Raja-Karjalassa NL:n 139. jalkaväkidivisioonaa vastaan. Sillä estettiin puna-armeijan isku Laatokan Karjalassa taistelleiden suomalaisjoukkojen selustaan. Ryhmä Talvela oli ev Paavo Talvelan komentama yhtymä, jonka päävoimia JR 16 , Er.P 9, Er.P 10, Er.P 12 Tolvajärven suuntaan komensi evl Aaro Pajari. (JR = jalkaväkirykmentti, Er.P = erilliset pataljoonat)
* (Suomussalmen kirkonkylässä Roinilan taloon majoittunut 163. divisioonan oli käyttänyt yhtä huonetta käymälänä. Evl Uno Fagernäsin JR 64 miehet eivät voineet siellä hajun vuoksi majoittua.) (163. divisioona oli venäläinen)
sivu 7
Suomi julisti sodan Neuvostoliitolle 26.6.-41. Radiopuheessaan presidentti Risto Ryti ilmoitti edellytykset menestymiseen sodassa olevan ”vallan toiset nerokkaan johtajan Adolf Hitlerin johtaman vahvan Saksan rinnalla”. (Rytin sanotaan olleen anglofiili ja vieroksuneen natsiaatetta, joten julistus lienee ollut kiusallinen. Kuitenkin vrt. sivu 29: Rytin vaikutelma Hitleristä vierailussa Suomessa v. -42: ”... lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava, herkkä ihminen”.)
sivu 10
Hallituksessa oli sovittu, ettei poliittisia tarkoitusperiä hyökkäyksellä ollut, ja niistä ylipäällikkökin sanoutui selvin sanoin irti, (ks sivu 8, Lehmus:). Mutta tarkoitus oli Itä-Karjalaan jäädä: viriteltiin suomalaista yhteiskuntamallia Suur-Suomeen, ristitiin kaupungitkin Petroskoi Äänislinnaksi ja Podporoze Syväriksi. (Olihan joissakin piireissä ollut haaveita ja suunnitelmia rintamalinjaa laajemmastakin valloitusalueesta. Hitlerkin kaavaili Suur-Suomea Vienanmereen saakka.)
Hallitus hyväksyi Syvärille hyökkäyksen Mannerheimin perusteltua sen sotilaallisesti välttämättö-mänä, vaikka varmaan ymmärrettiin, että saksalaisten vaatimuksena se merkitsi Leningradin saartamista sen tuhoamiseksi. (Oliko sotilaiden käyttäminen hallituksen kieltämään poliittiseen toimintaan Leningradin saartamiseksi sotarikokseen verrattava teko? xx)
sivu 15
Tiedettiin vihollisen keskittävän voimansa Kannakselle. Jos piti Kannasta menetettynä, eihän sitä olisi saanut missään tapauksessa unohtaa, vaan se olisi pitänyt ainakin Tali-Ihantala tasalla saakka panssariestekivillä varustaa, jos muuhun ei aika olisi riittänyt, jotta olisi voitu perääntyä tehokasta viivytystaistelua käyden vihollista kuluttaen. Mannerheim ei hallinnut tilannetta, eikä hänellä ollut stressin sietokykyä, ks tämä sivu. Ryti oli varautunut ottamaan ylipäällikön tehtävän, jos sodan johto Mannerheimille olisi käynyt ylivoimaiseksi.* Miksei Ryti toiminut kuten oli suunnitellut? xx
* poistettu tekstiä
Suuret miestappiot vaati kohtalokas päämajan töppäys, 9.6.-44 alkanut NL:n suurhyökkäys Karjalan Kannaksella. Päämajalle oli tiedustelu ilmoittanut, että suurhyökkäys olisi todennäköisesti odotetta-vissa, mutta vanhempia ikäluokkia oli kotiutettu ja miehiä päästetty maataloustöihin kotirintamalla, raskaiden tykkien vetokalustoa oli siirretty taaemmaksi linnoitustöihin, asemat olivat kunnolla linnoittamatta ja panssarintorjunta-aseiden ja ammusten toimituksessa oli vitkasteltu.* (Nuoremmat ottivat etulinjassa mollikkaa, kun olisi pitänyt panssariesteitä kaivaa maahan − 88 % varatuista estekivistä lojuivat turhaan odottamassa upottamista.) Yleiseksi sanonnaksi muodostui: ”Paraatiovi oli jätetty auki”. Kenrltn Taavetti Laatikainen oli omalta lohkoltaan vastuussa tästä laiminlyönnistä. Päämajan operatiivisen osaston päällikkö eversti Valo Nihtilä oli tietoinen puutteellisista linnoitus-rakennelmista ja yritti tehdä voitavansa, mutta toteutetut toimenpiteet eivät olleet riittävät. Reservi-siirtoja ei oltu saatu kunnolla käyntiin Karjalan Kannakselle.
* (kirja Tarja Lappalainen: Ratteen tien jäisestä helvetistä Talin-Ihantalan tulimyrskyyn. sivu 181)
Kannakselle. (Sodanjohto ei ole kunnossa, jos ylipäälliköltä salataan tiedustelutietoa. Heinrichsin olisi pitänyt ilmoittaa Rytille sodan johtamisen käyneen Mannerheimille ylivoimaiseksi. Tosin siinä vaiheessa ei enää ollut paljon tehtävissä hyökkäykseen varautumisessa. xx)
sivu 18
[Roosevelt tunsi myötätuntoa Suomea kohtaan, mutta suomalaiset tekivät hänelle ikävän tempun:
Vuoden 1942 syyskuussa Suomen radiotiedustelu välitti saksalaisille tiedon liittoutuneiden suur-saattueesta PQ 18 Arkangeliin. Saksalaiset upottivat 13 rahtilaivaa - lastina panssarivaunuja, lento-koneita, ym aseita ja polttoainetta. Tiedosta Hitler lupasi kaikkea materiaalia radiotiedustelullemme.
sivu 19
Tämän saattueen murhenäytelmän ei olisi pitänyt tapahtua, eikä Suomen sekaantua suurvaltojen välienselvittelyyn, kun Suomen ja USA:n välille edes oltu julistettu sotaa. Sota vain pitkittyi – eihän Mannerheim enää silloin uskonut Saksan voittoon. Hän tuskin tiesi tiedon saattueesta menneen saksalaisille, kun olisi sen varmaan tuossa sodan tilanteessa estänyt. Olihan riski tiedon päätymisestä liittoutuneille, joka olisi voinut merkitä Suomen itsenäisyyden menetystä.
Ilmeisesti kenrl Airo käveli tiedustelupäällikkö ev Paasosen yli ja käski lähettää tiedon saksalaisille, sillä Paasonen sitä tuskin olisi halunnut, kun oli jo käsityksessä Saksan häviöstä. Suomea vastaan noilla aseilla tuskin oli mainittavaa merkitystä, kun NL:n päärintama silloin oli saksalaisia vastaan, ja pian nuo tappiot kuitenkin korvasi uudet saattueet. xx] poistettu viimeinen lause.
sivu 26
[Vankileireillä ihmisiä säilytetiin tarpeettomasti, jonka seurauksena kuolleisuus nälkään, huonoon hygieniaan ja raakuuteen oli suuri. Valtionhoitaja P. E. Svinhufvud oli ensi sijassa vastuussa leirien järjettömyydestä ja valkoiseen terroriin osallisten jättämisestä rankaisematta rikollisista toimistaan. Sisällissodassa Mannerheimin päämajassa erilaisissa vastuullisissa tehtävissä toiminut, sota-aikana luutnantista everstiluutnantiksi ylennetty teollisuusmies, eversti sotaministeri Rudolf Walden (sotamin. v. 1918) oli sitä mieltä, että vangitut oli vapautettava ja annettava palata perheittensä luo
sivu 28
Mannerheim lupasi Miekantuppi-päiväkäskyssä vapauttaa Itä-Karjalan, jonka ajatuksen Suomen hallitus jyrkästi tyrmäsi, ja hyväksyi Itä-Karjaan hyökkäyksen vain sotastrategisesti tarpeellisena offensiivina, eikä hyökkäyksellä ollut mitään poliittisia tavoitteita. Vaikka Mannerheim vakuutti hallitukselle, ettei tarkoittanut sitä mitä käskyssä luki, sodan alussa hän kuitenkin toimi em. käskynsä johtoajatuksensa mukaisesti: projektina ”Suur-Suomi”, (ks sivu 10 ...’Mutta tarkoitus oli Itä-Karjalaan jäädä: viriteltiin suomalaista yhteiskuntamallia Suur-Suomeen, ristitiin kaupungitkin Petroskoi Äänislinnaksi ja Podporoze Syväriksi.’).
……
Lehmus kirjoitti kirjansa sodan jälkeen, joten ei tunnu uskottavalta väite sivulla 62: ”Suomen armeijan tunkeutuminen Itä-Karjalaan ei ollut muuta kuin puhdas sotilaallinen tapahtumasarja, … Poliittisia tarkoitusperiä ei maan hallituksella ollut, ja niistä sanoutui ylipäällikkökin selvin sanoin irti.” Ks sivut 8 ja 40.
sivu 31
Kosto sitten seurasikin kesällä -44 NL:n suurhyökkäyksessä, joka vaati paljon turhia uhreja Karjalan Kannaksella puolustusvarustusten ja aseistuksen laiminlyönnin vuoksi. Kenrltn Oesch tuomitsi Mannerheimin varautumattomuuden tähän ennakoituun suurhyökkäykseen.
Mannerheim virheellisillä toimillaan saattaessaan kymmenettuhannet nuorukaiset ja perheenisät sankarihautoihin ja kärsimään koko ikänsä sotavammoistaan, turmeli vasta elämänsä alussa olleiden, elämältään paljon odottavien nuorten unelmat ja perheiden tulevaisuuden. Hän ei koskaan sanallakaan esittänyt anteeksipyyntöä heidän äideilleen, vaimoilleen ja lapsilleen, vaikka täytyi ymmärtää ne seurauksina vääristä päätöksistä. xx
sivu 33
….. opettanut luottamaan ihmisiin, jonka vuoksi hallitustakin oli helppo vedättää. Menikö fiksu tiedotuspäällikkö evl Kalle Lehmuskin raskaasti retkuun, vai eikö uskaltanut kertoa totuutta?
……..
Kyllä olisi jo korkea aika megakonna Stalinin ”povitaskussa” sotasyyllisyysoikeuden välttänyt Mannerheim saattaa aiheuttamastaan valtavasta inhimillisestä tragediasta sotaoikeudessa vastuuseen, ja siitä, mistä presidentti ja hallitus joutuivat sotasyyllisyysoikeudessa vastaamaan. xx
Kun suunnitelma Leningradin tuhoamiseksi ei tuottanut tulosta, suunnitelmaan osallistumisesta sotarikoksena Mannerheimia ei varmaan kuitenkaan voida syyttää.
Itä-Karjalaan hyökkäys aiheutti mainehaitan Suomelle, josta mm kaupankäynti pahasti kärsi.
(kaupankäynti kärsi siis sodan jälkeen, tuo jäi kosteessa mainitsematta
(en saanut tekstin väritystä pelaamaan kunnolla, joten muutettu teksti ei erotu alkuperäisestä)
sivu 3
Suuri merkitys koko armeijan henkiselle selkärangalle oli operatiivisen osaston päällikön evl Valo Nihtilän esityksestä strategisesti merkittävä Ryhmä Talvelan voitokas hyökkäys 12-22 joulukuuta Tolvajärvellä Raja-Karjalassa NL:n 139. jalkaväkidivisioonaa vastaan. Sillä estettiin puna-armeijan isku Laatokan Karjalassa taistelleiden suomalaisjoukkojen selustaan. Ryhmä Talvela oli ev Paavo Talvelan komentama yhtymä, jonka päävoimia JR 16 , Er.P 9, Er.P 10, Er.P 12 Tolvajärven suuntaan komensi evl Aaro Pajari. (JR = jalkaväkirykmentti, Er.P = erilliset pataljoonat)
* (Suomussalmen kirkonkylässä Roinilan taloon majoittunut 163. divisioonan oli käyttänyt yhtä huonetta käymälänä. Evl Uno Fagernäsin JR 64 miehet eivät voineet siellä hajun vuoksi majoittua.) (163. divisioona oli venäläinen)
sivu 7
Suomi julisti sodan Neuvostoliitolle 26.6.-41. Radiopuheessaan presidentti Risto Ryti ilmoitti edellytykset menestymiseen sodassa olevan ”vallan toiset nerokkaan johtajan Adolf Hitlerin johtaman vahvan Saksan rinnalla”. (Rytin sanotaan olleen anglofiili ja vieroksuneen natsiaatetta, joten julistus lienee ollut kiusallinen. Kuitenkin vrt. sivu 29: Rytin vaikutelma Hitleristä vierailussa Suomessa v. -42: ”... lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava, herkkä ihminen”.)
sivu 10
Hallituksessa oli sovittu, ettei poliittisia tarkoitusperiä hyökkäyksellä ollut, ja niistä ylipäällikkökin sanoutui selvin sanoin irti, (ks sivu 8, Lehmus:). Mutta tarkoitus oli Itä-Karjalaan jäädä: viriteltiin suomalaista yhteiskuntamallia Suur-Suomeen, ristitiin kaupungitkin Petroskoi Äänislinnaksi ja Podporoze Syväriksi. (Olihan joissakin piireissä ollut haaveita ja suunnitelmia rintamalinjaa laajemmastakin valloitusalueesta. Hitlerkin kaavaili Suur-Suomea Vienanmereen saakka.)
Hallitus hyväksyi Syvärille hyökkäyksen Mannerheimin perusteltua sen sotilaallisesti välttämättö-mänä, vaikka varmaan ymmärrettiin, että saksalaisten vaatimuksena se merkitsi Leningradin saartamista sen tuhoamiseksi. (Oliko sotilaiden käyttäminen hallituksen kieltämään poliittiseen toimintaan Leningradin saartamiseksi sotarikokseen verrattava teko? xx)
sivu 15
Tiedettiin vihollisen keskittävän voimansa Kannakselle. Jos piti Kannasta menetettynä, eihän sitä olisi saanut missään tapauksessa unohtaa, vaan se olisi pitänyt ainakin Tali-Ihantala tasalla saakka panssariestekivillä varustaa, jos muuhun ei aika olisi riittänyt, jotta olisi voitu perääntyä tehokasta viivytystaistelua käyden vihollista kuluttaen. Mannerheim ei hallinnut tilannetta, eikä hänellä ollut stressin sietokykyä, ks tämä sivu. Ryti oli varautunut ottamaan ylipäällikön tehtävän, jos sodan johto Mannerheimille olisi käynyt ylivoimaiseksi.* Miksei Ryti toiminut kuten oli suunnitellut? xx
* poistettu tekstiä
Suuret miestappiot vaati kohtalokas päämajan töppäys, 9.6.-44 alkanut NL:n suurhyökkäys Karjalan Kannaksella. Päämajalle oli tiedustelu ilmoittanut, että suurhyökkäys olisi todennäköisesti odotetta-vissa, mutta vanhempia ikäluokkia oli kotiutettu ja miehiä päästetty maataloustöihin kotirintamalla, raskaiden tykkien vetokalustoa oli siirretty taaemmaksi linnoitustöihin, asemat olivat kunnolla linnoittamatta ja panssarintorjunta-aseiden ja ammusten toimituksessa oli vitkasteltu.* (Nuoremmat ottivat etulinjassa mollikkaa, kun olisi pitänyt panssariesteitä kaivaa maahan − 88 % varatuista estekivistä lojuivat turhaan odottamassa upottamista.) Yleiseksi sanonnaksi muodostui: ”Paraatiovi oli jätetty auki”. Kenrltn Taavetti Laatikainen oli omalta lohkoltaan vastuussa tästä laiminlyönnistä. Päämajan operatiivisen osaston päällikkö eversti Valo Nihtilä oli tietoinen puutteellisista linnoitus-rakennelmista ja yritti tehdä voitavansa, mutta toteutetut toimenpiteet eivät olleet riittävät. Reservi-siirtoja ei oltu saatu kunnolla käyntiin Karjalan Kannakselle.
* (kirja Tarja Lappalainen: Ratteen tien jäisestä helvetistä Talin-Ihantalan tulimyrskyyn. sivu 181)
Kannakselle. (Sodanjohto ei ole kunnossa, jos ylipäälliköltä salataan tiedustelutietoa. Heinrichsin olisi pitänyt ilmoittaa Rytille sodan johtamisen käyneen Mannerheimille ylivoimaiseksi. Tosin siinä vaiheessa ei enää ollut paljon tehtävissä hyökkäykseen varautumisessa. xx)
sivu 18
[Roosevelt tunsi myötätuntoa Suomea kohtaan, mutta suomalaiset tekivät hänelle ikävän tempun:
Vuoden 1942 syyskuussa Suomen radiotiedustelu välitti saksalaisille tiedon liittoutuneiden suur-saattueesta PQ 18 Arkangeliin. Saksalaiset upottivat 13 rahtilaivaa - lastina panssarivaunuja, lento-koneita, ym aseita ja polttoainetta. Tiedosta Hitler lupasi kaikkea materiaalia radiotiedustelullemme.
sivu 19
Tämän saattueen murhenäytelmän ei olisi pitänyt tapahtua, eikä Suomen sekaantua suurvaltojen välienselvittelyyn, kun Suomen ja USA:n välille edes oltu julistettu sotaa. Sota vain pitkittyi – eihän Mannerheim enää silloin uskonut Saksan voittoon. Hän tuskin tiesi tiedon saattueesta menneen saksalaisille, kun olisi sen varmaan tuossa sodan tilanteessa estänyt. Olihan riski tiedon päätymisestä liittoutuneille, joka olisi voinut merkitä Suomen itsenäisyyden menetystä.
Ilmeisesti kenrl Airo käveli tiedustelupäällikkö ev Paasosen yli ja käski lähettää tiedon saksalaisille, sillä Paasonen sitä tuskin olisi halunnut, kun oli jo käsityksessä Saksan häviöstä. Suomea vastaan noilla aseilla tuskin oli mainittavaa merkitystä, kun NL:n päärintama silloin oli saksalaisia vastaan, ja pian nuo tappiot kuitenkin korvasi uudet saattueet. xx] poistettu viimeinen lause.
sivu 26
[Vankileireillä ihmisiä säilytetiin tarpeettomasti, jonka seurauksena kuolleisuus nälkään, huonoon hygieniaan ja raakuuteen oli suuri. Valtionhoitaja P. E. Svinhufvud oli ensi sijassa vastuussa leirien järjettömyydestä ja valkoiseen terroriin osallisten jättämisestä rankaisematta rikollisista toimistaan. Sisällissodassa Mannerheimin päämajassa erilaisissa vastuullisissa tehtävissä toiminut, sota-aikana luutnantista everstiluutnantiksi ylennetty teollisuusmies, eversti sotaministeri Rudolf Walden (sotamin. v. 1918) oli sitä mieltä, että vangitut oli vapautettava ja annettava palata perheittensä luo
sivu 28
Mannerheim lupasi Miekantuppi-päiväkäskyssä vapauttaa Itä-Karjalan, jonka ajatuksen Suomen hallitus jyrkästi tyrmäsi, ja hyväksyi Itä-Karjaan hyökkäyksen vain sotastrategisesti tarpeellisena offensiivina, eikä hyökkäyksellä ollut mitään poliittisia tavoitteita. Vaikka Mannerheim vakuutti hallitukselle, ettei tarkoittanut sitä mitä käskyssä luki, sodan alussa hän kuitenkin toimi em. käskynsä johtoajatuksensa mukaisesti: projektina ”Suur-Suomi”, (ks sivu 10 ...’Mutta tarkoitus oli Itä-Karjalaan jäädä: viriteltiin suomalaista yhteiskuntamallia Suur-Suomeen, ristitiin kaupungitkin Petroskoi Äänislinnaksi ja Podporoze Syväriksi.’).
……
Lehmus kirjoitti kirjansa sodan jälkeen, joten ei tunnu uskottavalta väite sivulla 62: ”Suomen armeijan tunkeutuminen Itä-Karjalaan ei ollut muuta kuin puhdas sotilaallinen tapahtumasarja, … Poliittisia tarkoitusperiä ei maan hallituksella ollut, ja niistä sanoutui ylipäällikkökin selvin sanoin irti.” Ks sivut 8 ja 40.
sivu 31
Kosto sitten seurasikin kesällä -44 NL:n suurhyökkäyksessä, joka vaati paljon turhia uhreja Karjalan Kannaksella puolustusvarustusten ja aseistuksen laiminlyönnin vuoksi. Kenrltn Oesch tuomitsi Mannerheimin varautumattomuuden tähän ennakoituun suurhyökkäykseen.
Mannerheim virheellisillä toimillaan saattaessaan kymmenettuhannet nuorukaiset ja perheenisät sankarihautoihin ja kärsimään koko ikänsä sotavammoistaan, turmeli vasta elämänsä alussa olleiden, elämältään paljon odottavien nuorten unelmat ja perheiden tulevaisuuden. Hän ei koskaan sanallakaan esittänyt anteeksipyyntöä heidän äideilleen, vaimoilleen ja lapsilleen, vaikka täytyi ymmärtää ne seurauksina vääristä päätöksistä. xx
sivu 33
….. opettanut luottamaan ihmisiin, jonka vuoksi hallitustakin oli helppo vedättää. Menikö fiksu tiedotuspäällikkö evl Kalle Lehmuskin raskaasti retkuun, vai eikö uskaltanut kertoa totuutta?
……..
Kyllä olisi jo korkea aika megakonna Stalinin ”povitaskussa” sotasyyllisyysoikeuden välttänyt Mannerheim saattaa aiheuttamastaan valtavasta inhimillisestä tragediasta sotaoikeudessa vastuuseen, ja siitä, mistä presidentti ja hallitus joutuivat sotasyyllisyysoikeudessa vastaamaan. xx
Kun suunnitelma Leningradin tuhoamiseksi ei tuottanut tulosta, suunnitelmaan osallistumisesta sotarikoksena Mannerheimia ei varmaan kuitenkaan voida syyttää.
Itä-Karjalaan hyökkäys aiheutti mainehaitan Suomelle, josta mm kaupankäynti pahasti kärsi.
(kaupankäynti kärsi siis sodan jälkeen, tuo jäi kosteessa mainitsematta
Re: Suomen sodat 1939 --45
En nyt jaksa ottaa enempää kantaa tulkintaasi sodista mutta tuohon Suomen radiotiedustelun juttuun hieman tartun. Jo talvella ja keväällä 1942 Suomen rintamalle alkoi ilmestyä Hurricane ja Tomahawk hävittäjiä joten kyllä ne saattueet vaikuttivat myös meille. Samoin kuin venäläisiltä saaliiksi saadut amerikkalaiset säilykkeet ja muut varusteet osoittivat että lännen tuki vaikutti myös merkittävästi Suomen rintamalla. Jos kerran radiotiedustelu sai selville saattueen aikataulun niin eikö olisi ollut melko typerää olla ilmoittamatta siitä saksalaisille? Samaa sotaa siinä kuitenkin käytiin. Ja kiitokseksi saatiin kunnon kalustoa radiotiedusteluun ja saattoi sillä olla merkitystä myös siihen että viimein saksakin suostui myymään meille edes sen laivueellisen Bf 109 hävittäjiä josta se aikaisemmin oli kieltäytynyt.
Re: Suomen sodat 1939 --45
Mutta milläs todennäköisyydellä tuo saksalaisille toimitettu tieto olisi voitu varmistaa joutumasta liittoutuneiden tiedustelulle? Ei millään siitä voitu varmistua? Kaikissa armeijoissa on viholliseen myötämielisesti suhtautuvia. Mitä siitä olisi seurannut, jos se olisi paljastunut? USA:kin olisi julistanut sodan meille, ja itsenäisyyden säilyminen olisi ollut vaakalaudalla. Amerikkalaiset jo tuota ennen vaativat suomalaisia lopettamaan hyökkäyksen, ja palaamaan vuoden -39 rajoille, ja vielä myöhemminkin.Justis kirjoitti: ↑02 Tammi 2024, 20:54 En nyt jaksa ottaa enempää kantaa tulkintaasi sodista mutta tuohon Suomen radiotiedustelun juttuun hieman tartun. Jo talvella ja keväällä 1942 Suomen rintamalle alkoi ilmestyä Hurricane ja Tomahawk hävittäjiä joten kyllä ne saattueet vaikuttivat myös meille. Samoin kuin venäläisiltä saaliiksi saadut amerikkalaiset säilykkeet ja muut varusteet osoittivat että lännen tuki vaikutti myös merkittävästi Suomen rintamalla. Jos kerran radiotiedustelu sai selville saattueen aikataulun niin eikö olisi ollut melko typerää olla ilmoittamatta siitä saksalaisille? Samaa sotaa siinä kuitenkin käytiin. Ja kiitokseksi saatiin kunnon kalustoa radiotiedusteluun ja saattoi sillä olla merkitystä myös siihen että viimein saksakin suostui myymään meille edes sen laivueellisen Bf 109 hävittäjiä josta se aikaisemmin oli kieltäytynyt.
Re: Suomen sodat 1939 --45
Korjaus: Mutta milläs todennäköisyydellä tuo saksalaisille toimitettu tieto olisi voitu estää joutumasta liittoutuneiden tiedustelulle?
Re: Suomen sodat 1939 --45
Re: Suomen sodat 1939 --45
Ehkäpä kyse ei ollutkaan tuurista vaan taidosta. Ei tarvittu kuin vihje ja sakut osasi hoitaa loput...
Re: Suomen sodat 1939 --45
Jos tuo vihje olisi päätynyt Liittoutuneille, tätä muistiota tuskin olisi kirjoitettu, ja Suomen itsenäisyys olisi ehkä menetetty:Justis kirjoitti: ↑02 Tammi 2024, 22:35Ehkäpä kyse ei ollutkaan tuurista vaan taidosta. Ei tarvittu kuin vihje ja sakut osasi hoitaa loput...
sivu18
"Arkistoja huolellisesti tutkinut Rautkallio on löytänyt amerikkalaisista asiakirjoista tiedon heidän mielenkiintonsa olleen Suomen säilymiseen itsenäisenä. He olivat valmiit myös puuttumaan tilanteeseen, jos olisi osoittautunut tarpeelliseksi. Kesällä 1944 tehty asiaa koskeva muistio löysi tiensä nopeasti myös Stalinin pöydälle. Todennäköisenä johtopäätöksenä, että ainakin välirauha kannatti Suomen kanssa tehdä nopeasti, ennen kuin amerikkalaiset ehtivät vaikuttaa asioiden kulkuun."
.......
Muutoslistasta jäi pois joitakin muutoksia mm loiventelin kritiikkiäni. Tämäkin sinisellä jäi pois:
Kenrmaj Voldemar Hägglundin (pv komentaja kenr Gustav Hägglundin isä) tehtävien hoitoa A-ongelma ei pahemmin haitannut varmaankin taitavan esikunnan ansiosta. Evl Uno Fagernäsin rykmentti siirrettiin Laatokan Karjalaan -40 tammikuun puolivälissä auttamaan Hägglundia. Hägglund ei ollut siinä kunnossa, että olisi kartalta voinut näyttää, missä hänen joukkonsa olivat, mutta esikuntapäällikkö tuli avuksi. (Hägglundia ahdisti Talvisodassa maalikuun alussa pakon edessä antamastaan käskystä ”taistella viimeiseen mieheen” seuranneet miestappiot Laatokan Petäjäsaaren puolustuksessa.) Jatkosodan loppuvaiheessa hän sai siirron Helsingin turvallisuudesta huolehtimiseksi.
Re: Suomen sodat 1939 --45
Eiköhän nyt ala riittää sotahistoriasta, kun lisäyksien tekeminen vaatisi lisää sivuja, ja sisällysluettelo pitäisi muuttaa, jolloin kaikki muille sivuille viittaukset pitäisi tarkastaa ja korjata. Ja kun muutosesityksiäkään ei ole juuri ilmaantunut viime aikoina.
Kun en ole tiennyt, miten lataus dropboksiin tehdään, olen sen homman delegoinut osaavammalle kaverille, jolla ei ole mitään osuutta koosteen sisältöön, josta vain minä olen vastuussa.
Nämä muutokset vielä tein koosteeseen ja taisin jotakin pientä tekstin korjausta ja muokkaustakin tehdä.
sivu 29
Mannerheim ja Ryti tulivat hyvin toimeen keskenään, mutta -43 presidentin vaaleissa miesten välit alkoivat särkyä, kun Mannerheim olisi halunnut syrjäyttää Rytin presidentin vaalissa, mutta ei onnistunut epäröintinsä vuoksi. Puolustusministerinä kenrltn Rudolf Waldenin asema oli luja valtioneuvoston ja eduskunnan keskuudessa, sekä ylipäällikön varauksetonta luottamusta nauttivana, vaikkakaan ei ollut eduskunnan jäsen. Waldenin vaimo sanoi toimittajille sodan jälkeen ’hänen miesvainajansa ja Mannerheimin olleen varsin hyvät tuttavat, mutta tuskin sentään
sivu 31
Ev Reino Hallamaan, Päämajan tiedusteluosaston radiotiedustelumme luojan osuus sodasta selviytymiseen on kiistaton. Venäläisten ja liittoutuneiden salattuja sanomia pystyttiin nopeasti lukemaan ja paljastamaan vihollisen suunnitelmat ja liikkeet ennakkoon. Tietoja välitettiin myös saksalaisille, jotka palkitsivat Hallamaan Rautaristillä.
Kapt/ev Kaarle ”Kalle” Aukusti Lehmus toimi Talvisodassa Päämajan propagandaosastolla toimistoupseerina ja toimistopäällikkönä ja Jatkosodassa Päämajan tiedotuspäällikkönä. Oli toiminut vuodesta 1929 Suomen Sosialidemokraatti-lehden toimittajana ja vuosina 1936–1939 Sosialidemokraattisen puolueen (SDP) järjestösihteerinä (oli palkattu kommunistien vaikutusvallan eliminoimiseksi puolueessa). Ei ollut käynyt kadettikoulua, mikä aiheutti skismaa kadettiupseerien taholta ja vielä sodan jälkeenkin.
……
Nuo em kaksi Mannerheimin kohtalokasta virhettä ja heikko stressin sietokyky kyseenalaisti hänen pätevyytensä ylipäällikkönä ja voidaankin kysyä,
sivu 33
Kansalaisilla on yleinen uskomus Mannerheimin olleen muita älykkäämpi ja viisaampi, kun on hyssytelty hänen virheitään. Edellä on tietoja hänen käytöksestään ja toimistaan, josta kyllä käy ilmi ……
Itä-Karjalaan hyökkäys aiheutti mainehaitan Suomelle, josta mm kaupankäynti sotien jälkeen pahasti kärsi.
Kun en ole tiennyt, miten lataus dropboksiin tehdään, olen sen homman delegoinut osaavammalle kaverille, jolla ei ole mitään osuutta koosteen sisältöön, josta vain minä olen vastuussa.
Nämä muutokset vielä tein koosteeseen ja taisin jotakin pientä tekstin korjausta ja muokkaustakin tehdä.
sivu 29
Mannerheim ja Ryti tulivat hyvin toimeen keskenään, mutta -43 presidentin vaaleissa miesten välit alkoivat särkyä, kun Mannerheim olisi halunnut syrjäyttää Rytin presidentin vaalissa, mutta ei onnistunut epäröintinsä vuoksi. Puolustusministerinä kenrltn Rudolf Waldenin asema oli luja valtioneuvoston ja eduskunnan keskuudessa, sekä ylipäällikön varauksetonta luottamusta nauttivana, vaikkakaan ei ollut eduskunnan jäsen. Waldenin vaimo sanoi toimittajille sodan jälkeen ’hänen miesvainajansa ja Mannerheimin olleen varsin hyvät tuttavat, mutta tuskin sentään
sivu 31
Ev Reino Hallamaan, Päämajan tiedusteluosaston radiotiedustelumme luojan osuus sodasta selviytymiseen on kiistaton. Venäläisten ja liittoutuneiden salattuja sanomia pystyttiin nopeasti lukemaan ja paljastamaan vihollisen suunnitelmat ja liikkeet ennakkoon. Tietoja välitettiin myös saksalaisille, jotka palkitsivat Hallamaan Rautaristillä.
Kapt/ev Kaarle ”Kalle” Aukusti Lehmus toimi Talvisodassa Päämajan propagandaosastolla toimistoupseerina ja toimistopäällikkönä ja Jatkosodassa Päämajan tiedotuspäällikkönä. Oli toiminut vuodesta 1929 Suomen Sosialidemokraatti-lehden toimittajana ja vuosina 1936–1939 Sosialidemokraattisen puolueen (SDP) järjestösihteerinä (oli palkattu kommunistien vaikutusvallan eliminoimiseksi puolueessa). Ei ollut käynyt kadettikoulua, mikä aiheutti skismaa kadettiupseerien taholta ja vielä sodan jälkeenkin.
……
Nuo em kaksi Mannerheimin kohtalokasta virhettä ja heikko stressin sietokyky kyseenalaisti hänen pätevyytensä ylipäällikkönä ja voidaankin kysyä,
sivu 33
Kansalaisilla on yleinen uskomus Mannerheimin olleen muita älykkäämpi ja viisaampi, kun on hyssytelty hänen virheitään. Edellä on tietoja hänen käytöksestään ja toimistaan, josta kyllä käy ilmi ……
Itä-Karjalaan hyökkäys aiheutti mainehaitan Suomelle, josta mm kaupankäynti sotien jälkeen pahasti kärsi.
Re: Suomen sodat 1939 --45
Töppöilyihin syyllisten rankaisut
Kooste sivu 32:
Viipurin menetystä 20.6 yhden päivän vähäisin taisteluin Mannerheim piti häpeällisenä
’sotahistoriallisena skandaalina’, johon syyllisiä piti rangaista. Viipurin puolustuksella ei Airo katsonut alun perinkään olevan merkitystä operatiiviselta kannalta, ja sen menestyksellistä puolustamista kenrmaj Ruben Lagus ei pitänyt mahdollisena. Oesch totesikin, ettei Viipurin menetys järkyttänyt Kannaksen puolustusta. Mannerheimin on katsottu kärsineen arvovaltatappion, sillä vastuullisina Viipurin menetykseen on ensisijaisesti pidetty armeijakunnan päällikköä kenrltn Taavetti Laatikaista ja ylipäällikköä itseään, koska puolustukseen määrätyille joukoille ei luotu riittäviä edellytyksiä menestykselliseen puolustustaisteluun. Suureksi syylliseksi osoittautui myös byrokratia, kun ammusvarasto ei luovuttanut noutajille ammuksia ilman oikeaa asiakirjaa hätätilanteesta huolimatta. Viipurin puolustuksesta vastaavalle komentajalle ev Armas Kempille Mannerheim vaati kuolemanrangaistusta – sotaoikeuden tuomio oli 25 vrk arestia. Kempin pataljoonankomentaja maj Kurt Bäckman ampui itsensä tammikuussa -45, kuultuaan tulevasta 8 kk kuritushuonetuomiostaan. Laatikainen ja Nihtilä moittivat Kempin toimintaa lausunnoissaan.
Kooste sivu 16:
[Petri Pietiläisen kirja: Yksi rykmentti, sata tarinaa palauttaa karkailusta syyteltyjen kunnian samoin kuin Mäkitalon ja Vainion tutkimus Läpimurto Valkeasaaressa. Etulinjan sotilaille ei annettu Valkeasaaressa mitään tukea. Uhkaavassa tilanteessa 9. kesäkuuta klo 23 pyysi 10. divisioonan komentaja Jussi Sihvo Päämajalta lupaa siirtyä taemmalle linjalle. Päämajoitusmestari Airo vastasi: ”Marsalkka on mennyt nukkumaan. Poteroakaan ei saa luovuttaa.” Airon käsky oli mahdoton toteuttaa, kun hiekkamaan poterot leijuivat pölynä Valkeasaaren taivaalla. Kun Jalkaväkirykmentti 1:n komentaja Tauno Viljanen pyysi taisteluun apua, vastattiin: ”Armeijakunnan esikuntaa ei voi häiritä yöllä.” IV Armeijakunnan esikunnassa nukkui kenrltn Taavetti ’Pappa’ Laatikainen.]
Keitäköhän "Kannaksen halkijuoksusta" olisi pitänyt tuomita ja millaisiin rangaistukseen?
Kooste sivu 32:
Viipurin menetystä 20.6 yhden päivän vähäisin taisteluin Mannerheim piti häpeällisenä
’sotahistoriallisena skandaalina’, johon syyllisiä piti rangaista. Viipurin puolustuksella ei Airo katsonut alun perinkään olevan merkitystä operatiiviselta kannalta, ja sen menestyksellistä puolustamista kenrmaj Ruben Lagus ei pitänyt mahdollisena. Oesch totesikin, ettei Viipurin menetys järkyttänyt Kannaksen puolustusta. Mannerheimin on katsottu kärsineen arvovaltatappion, sillä vastuullisina Viipurin menetykseen on ensisijaisesti pidetty armeijakunnan päällikköä kenrltn Taavetti Laatikaista ja ylipäällikköä itseään, koska puolustukseen määrätyille joukoille ei luotu riittäviä edellytyksiä menestykselliseen puolustustaisteluun. Suureksi syylliseksi osoittautui myös byrokratia, kun ammusvarasto ei luovuttanut noutajille ammuksia ilman oikeaa asiakirjaa hätätilanteesta huolimatta. Viipurin puolustuksesta vastaavalle komentajalle ev Armas Kempille Mannerheim vaati kuolemanrangaistusta – sotaoikeuden tuomio oli 25 vrk arestia. Kempin pataljoonankomentaja maj Kurt Bäckman ampui itsensä tammikuussa -45, kuultuaan tulevasta 8 kk kuritushuonetuomiostaan. Laatikainen ja Nihtilä moittivat Kempin toimintaa lausunnoissaan.
Kooste sivu 16:
[Petri Pietiläisen kirja: Yksi rykmentti, sata tarinaa palauttaa karkailusta syyteltyjen kunnian samoin kuin Mäkitalon ja Vainion tutkimus Läpimurto Valkeasaaressa. Etulinjan sotilaille ei annettu Valkeasaaressa mitään tukea. Uhkaavassa tilanteessa 9. kesäkuuta klo 23 pyysi 10. divisioonan komentaja Jussi Sihvo Päämajalta lupaa siirtyä taemmalle linjalle. Päämajoitusmestari Airo vastasi: ”Marsalkka on mennyt nukkumaan. Poteroakaan ei saa luovuttaa.” Airon käsky oli mahdoton toteuttaa, kun hiekkamaan poterot leijuivat pölynä Valkeasaaren taivaalla. Kun Jalkaväkirykmentti 1:n komentaja Tauno Viljanen pyysi taisteluun apua, vastattiin: ”Armeijakunnan esikuntaa ei voi häiritä yöllä.” IV Armeijakunnan esikunnassa nukkui kenrltn Taavetti ’Pappa’ Laatikainen.]
Keitäköhän "Kannaksen halkijuoksusta" olisi pitänyt tuomita ja millaisiin rangaistukseen?
Re: Suomen sodat 1939 --45
https://www.dropbox.com/s/0kkrg83d8y8ja ... 5.pdf?dl=0
tähän tiedostoon nämä muutokset sinisellä
muutos 28.01.24.
sivu 22
Prof Juhani Suomen mukaan Mannerheimin ja Rytin välit olivat rikki. Mannerheim ennakoi, että sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä entinen presidentti Ryti voisi syyttää häntä tapahtumien kulusta ja näin tapahtuikin. Väitetään Mannerheimin pitäneen syanidikapselia mukanaan pidätyksen varalta. Mannerheimhan ei pitänyt hallitukselle antamansa vakuutusta, ettei Itä-Karjalaan hyökkäyksellä pitänyt olla poliittisia tavoitteita, vaan vain strategisesti välttämätöntä Karjalan palauttamiseksi. Olihan poliittinen ja varmaan sotarikoksen luonteinen hänen tavoitteensa Leningradin piiritykseen ja Laatokalla elämäntien katkaisuyritykseen osallistuen, luoda edellytykset saksalaisille tuhota Leningrad asukkaineen. Miesten välit alkoivat särkyä jo 1943, kun Mannerheim olisi halunnut syrjäyttää Rytin presidentin vaalissa. Se hanke jäi hänen epäröintinsä vuoksi. Muidenkin syytettyjen mielestä sodan aikainen ylipäällikkö oli vyöryttänyt syyt heille, poliitikoille ja sitten paennut
sivu 26
lause Ritavuoresta nostettu ylemmäs
[Vankileireillä ihmisiä säilytetiin tarpeettomasti, jonka seurauksena kuolleisuus nälkään, huonoon hygieniaan ja raakuuteen oli suuri. Valtionhoitaja P. E. Svinhufvud oli ensi sijassa vastuussa leirien järjettömyydestä ja valkoiseen terroriin osallisten jättämisestä rankaisematta rikollisista toimistaan.
Avarakatseinen sisäministeri Heikki Ritavuori puolusti vankien armahdusta, saaden oikeiston raivon niskaansa. (Aktivistit murhasivat hänet 14.2.1922 puututtuaan suomalaisten osallistumiseen itäkarjalaisten kansannousuun 1921-22.) Sisällissodassa Mannerheimin päämajassa erilaisissa vastuullisissa tehtävissä toiminut, sota-aikana luutnantista everstiluutnantiksi ylennetty teollisuus-mies, eversti sotaministeri Rudolf Walden (sotamin. v. 1918) oli sitä mieltä, että vangitut oli vapautettava ja annettava palata perheittensä luo ja työhön. Mannerheim oli samalla kannalla, ja keväällä 1919 annettiin asetus valtiorikosoikeuksien toiminnan lopettamisesta ja yleinen armahdus.
sivu 33
Mannerheim oli presidenttinä 4.8.1944 – 11.3.1946. Hän oli sairas ja väsynyt, ja pääministeri J.K. Paasikivi hoiti pääosin presidentinkin tehtävät. Sveitsissä Mannerheim vietti aikaansa terveytensä kohentamiseksi, eikä pysynyt ajan tasalla kotimaansa asioista. Herrojen välit olivat ”kireät kuin riitaisella avioparilla” Jörn Donnerin kuvailemana. Väitetään Paasikiven näytelleen sairasta jouduttaakseen presidentiksi pääsyään, jotta oikeasti sairaan Mannerheimin työtaakka olisi käynyt liian suureksi ja joutunut eroamaan. Aladar Paasosen kirjoittaman Mannerheimin elämäkerran
........
muutokset tästä artikkelista:
Hämeen Sanomat : SUSU Sunnuntaisuomalanen 28.01.2024
Näkökulma Timo J. Tuikka / SUSU
C. G. Mannerheim (1944 – 1946) on tiettävästi ainoana presidenttinämme hautonut itsemurhaa. Sotasyyllisyyttä pelännyt presidentti piti pidätyksen varalta syanidikapselia mukanaan.
Presidentti J. K. Paasikivi (kok) joudutti presidentiksi pääsyään näyttelemällä sairasta, jotta oikeasti sairaan Mannerheimin työtaakka kävisi liian suureksi ja tämä joutuisi eroamaan.
tähän tiedostoon nämä muutokset sinisellä
muutos 28.01.24.
sivu 22
Prof Juhani Suomen mukaan Mannerheimin ja Rytin välit olivat rikki. Mannerheim ennakoi, että sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä entinen presidentti Ryti voisi syyttää häntä tapahtumien kulusta ja näin tapahtuikin. Väitetään Mannerheimin pitäneen syanidikapselia mukanaan pidätyksen varalta. Mannerheimhan ei pitänyt hallitukselle antamansa vakuutusta, ettei Itä-Karjalaan hyökkäyksellä pitänyt olla poliittisia tavoitteita, vaan vain strategisesti välttämätöntä Karjalan palauttamiseksi. Olihan poliittinen ja varmaan sotarikoksen luonteinen hänen tavoitteensa Leningradin piiritykseen ja Laatokalla elämäntien katkaisuyritykseen osallistuen, luoda edellytykset saksalaisille tuhota Leningrad asukkaineen. Miesten välit alkoivat särkyä jo 1943, kun Mannerheim olisi halunnut syrjäyttää Rytin presidentin vaalissa. Se hanke jäi hänen epäröintinsä vuoksi. Muidenkin syytettyjen mielestä sodan aikainen ylipäällikkö oli vyöryttänyt syyt heille, poliitikoille ja sitten paennut
sivu 26
lause Ritavuoresta nostettu ylemmäs
[Vankileireillä ihmisiä säilytetiin tarpeettomasti, jonka seurauksena kuolleisuus nälkään, huonoon hygieniaan ja raakuuteen oli suuri. Valtionhoitaja P. E. Svinhufvud oli ensi sijassa vastuussa leirien järjettömyydestä ja valkoiseen terroriin osallisten jättämisestä rankaisematta rikollisista toimistaan.
Avarakatseinen sisäministeri Heikki Ritavuori puolusti vankien armahdusta, saaden oikeiston raivon niskaansa. (Aktivistit murhasivat hänet 14.2.1922 puututtuaan suomalaisten osallistumiseen itäkarjalaisten kansannousuun 1921-22.) Sisällissodassa Mannerheimin päämajassa erilaisissa vastuullisissa tehtävissä toiminut, sota-aikana luutnantista everstiluutnantiksi ylennetty teollisuus-mies, eversti sotaministeri Rudolf Walden (sotamin. v. 1918) oli sitä mieltä, että vangitut oli vapautettava ja annettava palata perheittensä luo ja työhön. Mannerheim oli samalla kannalla, ja keväällä 1919 annettiin asetus valtiorikosoikeuksien toiminnan lopettamisesta ja yleinen armahdus.
sivu 33
Mannerheim oli presidenttinä 4.8.1944 – 11.3.1946. Hän oli sairas ja väsynyt, ja pääministeri J.K. Paasikivi hoiti pääosin presidentinkin tehtävät. Sveitsissä Mannerheim vietti aikaansa terveytensä kohentamiseksi, eikä pysynyt ajan tasalla kotimaansa asioista. Herrojen välit olivat ”kireät kuin riitaisella avioparilla” Jörn Donnerin kuvailemana. Väitetään Paasikiven näytelleen sairasta jouduttaakseen presidentiksi pääsyään, jotta oikeasti sairaan Mannerheimin työtaakka olisi käynyt liian suureksi ja joutunut eroamaan. Aladar Paasosen kirjoittaman Mannerheimin elämäkerran
........
muutokset tästä artikkelista:
Hämeen Sanomat : SUSU Sunnuntaisuomalanen 28.01.2024
Näkökulma Timo J. Tuikka / SUSU
C. G. Mannerheim (1944 – 1946) on tiettävästi ainoana presidenttinämme hautonut itsemurhaa. Sotasyyllisyyttä pelännyt presidentti piti pidätyksen varalta syanidikapselia mukanaan.
Presidentti J. K. Paasikivi (kok) joudutti presidentiksi pääsyään näyttelemällä sairasta, jotta oikeasti sairaan Mannerheimin työtaakka kävisi liian suureksi ja tämä joutuisi eroamaan.
Re: Suomen sodat 1939 --45
Tämä koosteni Suomen sodat 1939 --45 on karannut kauas yli 20 ketjun taakse, mutta aina vaan sille lukijoita on riittänyt, kommentoijia sen sijaan ei - miksi?
Kirjoitin koosteessa kenr Rudolf Waldenista mm. näin:
"Sisällissodassa Mannerheimin päämajassa erilaisissa vastuullisissa tehtävissä toiminut, sota-aikana luutnantista everstiluutnantiksi ylennetty teollisuusmies, eversti sotaministeri Rudolf Walden (sotamin. v. 1918) oli sitä mieltä, että vangitut oli vapautettava ja annettava palata perheittensä luo ja työhön.
Puolustusministerinä kenrltn Rudolf Waldenin asema oli luja valtioneuvoston ja eduskunnan keskuudessa, sekä ylipäällikön varauksetonta luottamusta nauttivana, vaikkakaan ei ollut eduskunnan jäsen. Waldenin vaimo sanoi toimittajille sodan jälkeen ’hänen miesvainajansa ja Mannerheimin olleen varsin hyvät tuttavat, mutta tuskin sentään
ystävykset keskenään sanan syvimmässä merkityksessä’. Waldenhan oli taitava ja tarmokas teollisuusmies, ja sotapalveluksessa poikkeuksellisen tehokas ja vaativa organisaattori."
Esitän tässä yhden kysymyksen:
Miksi arvelet Waldenin lesken sanoneen mehensä ja Mannerheimin suhteesta näin: "hänen miesvainajansa ja Mannerheimin olleen varsin hyvät tuttavat, mutta tuskin sentään ystävykset keskenään sanan syvimmässä merkityksessä"?
Kirjoitin koosteessa kenr Rudolf Waldenista mm. näin:
"Sisällissodassa Mannerheimin päämajassa erilaisissa vastuullisissa tehtävissä toiminut, sota-aikana luutnantista everstiluutnantiksi ylennetty teollisuusmies, eversti sotaministeri Rudolf Walden (sotamin. v. 1918) oli sitä mieltä, että vangitut oli vapautettava ja annettava palata perheittensä luo ja työhön.
Puolustusministerinä kenrltn Rudolf Waldenin asema oli luja valtioneuvoston ja eduskunnan keskuudessa, sekä ylipäällikön varauksetonta luottamusta nauttivana, vaikkakaan ei ollut eduskunnan jäsen. Waldenin vaimo sanoi toimittajille sodan jälkeen ’hänen miesvainajansa ja Mannerheimin olleen varsin hyvät tuttavat, mutta tuskin sentään
ystävykset keskenään sanan syvimmässä merkityksessä’. Waldenhan oli taitava ja tarmokas teollisuusmies, ja sotapalveluksessa poikkeuksellisen tehokas ja vaativa organisaattori."
Esitän tässä yhden kysymyksen:
Miksi arvelet Waldenin lesken sanoneen mehensä ja Mannerheimin suhteesta näin: "hänen miesvainajansa ja Mannerheimin olleen varsin hyvät tuttavat, mutta tuskin sentään ystävykset keskenään sanan syvimmässä merkityksessä"?
Re: Suomen sodat 1939 --45
Eli siis Suomen sotiminen toisessa maailmansodassa.