Missäs tynnyrissä sinä elelet, kun ihan lapsellisia päästelet, etkä tiedä maailmanmenosta mitään. Olet yhtä pihalla historiasta, kuin kosmologiastakin.OlliS kirjoitti: ↑12 Maalis 2023, 05:54 Kuten sanoit, Mannerheimin täytyi aina ensin saada hallitus vakuuttuneeksi.
Lyhyesti voidaan sitten sanoa, mitä Mannerheim ajatteli ja päätti.
Presidentti ja hallitus olivat vastuussa ja päätöksentekijät. Mannerheim ei joutunut edes sotasyyllisyysoikeuteen. Eikä tosiaan siis ollutkaan muodollisesti syyllinen. Toteutti hallituksen käskyjä sotilaana. Oikeasti ei tietysti muutkaan, vaan Stalin.
Sotasyyllisyysoikeudenkäynti
Sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli sikäli omituinen, että Itä-Karjalan valloituksen primus motoria Mannerheimia ei syytetty lainkaan, jota hän itsekin ihmetteli (vrt Rolf Nevanlinna: Muisteltua s. 168). Tutkijoiden käsitys on, että Stalin kielsi Mannerheimin syyttämisen, vaikka Valvontakomissio ”Tornin miehet” (Zdanovin kopla) olivat jo keränneet todistusaineiston häntä vastaan, ja että Stalin katsoi Mannerheimilla olleen parhaat edellytykset rauhanehtojen toteuttamiseen. Historioitsija Juhani Suomen mukaan moni rintamaupseeri olisi ollut valmis jatkamaan taistelua, mutta Mannerheimin takuulla upseeristo tyytyi raskaaseen rauhaan. (Nettikeskustelussa mielipide: oli pelko kapinasta asekätkentäjoukkojen taholta, jos syyte olisi nostettu.) Syyttämättä jättäminen myös takasi Stalinille sotakorvauksien maksaminen. (Ehkä Stalin pelkäsi joutuvansa itse vaikeaan tilanteeseen Talvisodan aloittajana, jos Mannerheimia olisi syytetty. xx). Stalin myös kunnioitti Mannerheimia laskiessaan tämän ansioksi romuttuneen suunnitelmansa Suomen suhteen. Stalin ei tiennyt ettei Mannerheim ystävällisyyttään jättänyt sulkematta Leningradin saartorengasta Syväriltä, eikä siten osallistunut Leningradin tuhoamiseen, vaan jo vuoden -41 lopussa epäilyksensä ja kesällä -42 vahvistuneen johtopäätöksensä vuoksi Saksan tulevasta häviöstä. (vrt Erfurtin päiväkirjat).
Rytikään ei ollut alkuperäisellä sotarikoksista syytettyjen listalla, (hän siirtyi Suomen pankin johtajaksi), mutta keväällä -45 myös poliitikot joutuivat syytetyiksi.
Poliitikkojen syyttämiseksi säädetyn lain edellyttämä taannehtiva oikeuskäytäntö ei ollut Suomen perustuslain eikä länsimaisen oikeuskäsityksen mukaista. Laki oli valvontakomission vaatimus.
Prof Juhani Suomen mukaan Mannerheimin ja presidentti Risto Rytin välit olivat rikki. Mannerheim ennakoi, että sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä entinen presidentti Ryti voisi syyttää häntä tapahtumien kulusta ja näin myös tapahtui. Miesten välit alkoivat särkyä jo vuonna 1943, jolloin Mannerheim olisi halunnut syrjäyttää Rytin presidentinvaalissa. Se hanke jäi Mannerheimin epäröinnin vuoksi. Muidenkin syytettyjen mielestä sodan aikainen ylipäällikkö oli vyöryttänyt syyt heille, poliitikoille ja sitten paennut Portugaliin turvaan, kunnes oli varma, että ei itse saa syytettä. (Mannerheimin piti pyytää lupa Valvontakomissiolta maasta poistumiseen, johon Stalin myöntyi.) Mannerheim oleskeli Portugalissa siihen asti kunnes syytteet muille oli luettu. Syytetty suurlähettiläs T.M. Kivimäki kirjoitti vaimolleen, että Mannerheimin olisi pitänyt ”kuoleman uhallakin” jäädä Helsinkiin. (Suomi ihmettelee miksi Ryti ja hänen asianajajansa Hjalmar Procopé kääntyivät niin voimakkaasti Mannerheimia vastaan, vaikka olivat vapaamuurareita. Suomen mukaan Mannerheim saattoi olla Ranskassa toimivan Grand Orient–loosin jäsen.