Onko aika-avaruus vain fiktio?

[Goswell]

Tapahtumavirta pysähtyy alkutyhjiössä, mustissa aukoissa ja valon nopeudessa, silloin "nyt-hetken" kesto on jatkuva, se on absoluuttinen aika. Materiamaailmassa aikakäsitys perustuu tapahtumavirtaan, "nyt-hetken" kesto on nolla.

Alkutyhjiössä, jos tarkoitat täydellistä tyhjiötä ei tapahdu mitään koska siellä ei ole mitään. Mustissa aukoissa tapahtuu hirvittävän paljon, ei välttämättä kovin monipuolisesti mutta tapahtuu, sen koko ja tiheys kasvaa, sillä on liikemäärää joka voi muuttua. Valonnopeudessa ei tapahdu yhtään mitään ihmeellistä, mekin liikumme valonnopeudella, nyt, ja olemme paikoillaan ja kaikkea siltä väliltä.

[Naturalisti]

Fiktiota on. Vain emergentti illuusio. Tuonhan voi helposti todentaa asettumalla hetkeksi valon asemaan. Valohan ei koe sen enempää aikaa kuin etäisyyksiäkään. Senhän sanoo jo suhtiskin.
Todellista on vain ikuinen nyt-hetki jumalassa.
Ateismin kontekstissa tuota ajan ja tilan fiktiivistä luonnetta voi toki olla vaikeampi ymmärtää kun ateistiselle egouskovaiselle on niin kovin tärkeää ajatella että hänen temporaalinen suhteellis-subjektiivinen minänsä on oikeasti olemassa.

Kommenttisi on varsin erikoinen. Se sisältää ristiriitaisia ajatuksia ja käsitteitä.

Ensinnäkin esität, että todellisuus on fiktiota. Viittaatko fiktionalismiin vai johonkin muuhun? Välität, että aika ja tila ovat vain emergenttejä illuusioita. Määrittele emergentin illusion käsite. Kun sanot, että aika ja tila ovat illuusioita, mihin teoriaan viittaat? Suurin osa fysiikoista ja filosofeista taitaa pitää aikaa ja tilaa perustellusti todellisina ja objektiivisina käsitteinä.

Toiseksi esität, että valon näkökulmasta aika ja etäisyys ovat merkityksettömiä, mikä lienee totta, mutta tämä ei tue sitä ajatustasi, että aika ja tila ovat fiktiota.

Ilman muuta autan miestä mäessä kun sinulta näyttävät peruskäsitteet olevan hieman hukassa. Esimerkkinä emergentistä illuusiosta toimikoon havaitsemamme materiaalinen maailma. Tarkastellessani käteni sisältöä havaitsen siinä olutpullon kaikkine laadullisine ominaisuuksineen. Mutta katsoessani tarkemmin huomaan olutpullon laadullisine ominaisuuksineen katoavan ja sen tilalla ainoastaan toistensa kanssa vuorovaikuttavia molekyylejä. Kun edelleen jatkan tarkentamista häivävät nämä molekyylitkin jne. lopulta kuten fysiikan teoriaame ennustavat ei jäljelle jää kuin puhdasta matematiikkaa, kenttiä ja todennäköisyysfunktioita ja näin huomaamme että havaitsemani maailma ei ollu kuin subjektiivisen mielen tuottama illuusio.
Tästähän on paljon puhunut myös eleusiksen hengellisissä seremonioiisa trippaillut hyvä veli platon dialogeissaan.
Nyt voinet sinä puolestaan koittaa aktivoida kriittiseen ajatteluun kykenevän etuotsalohkosi ja kertoa mitä ristiriitaisia käsitteitä kirjoituksestani löysit ja perustella omia väitteitäsi. En ainakaan missään ole esittänyt että todellisuus on fiktiota. MIksi valehtelet?
Lisäksi voinet selventää ketkä fyysikot pitävät aikaa ja tilaa objektiivisina käsitteinä? Hyvä veli einsteinhan nimenomaan osoitti että aika ja tila ovat subjektiivisia referenssifreimeistä riippuvia käsitteitä?
Sen sijaan valo joka on OBJEKTIIVINEN( sen nopeus on kaikille havaitsijoille sama) ei koe niin aikaa kuin etäisyyksiäkään vaan olla köllöttelee ikuisessa nyt-hetkessä.
Eli jos mahdollista,niin hihhulistisen julistamisen sijaan voisitko hieman perustella näkemyksiäsi?

Luin mielenkiinnolla kommenttisi, mutta uskon, että naturalistinen fiktionalismi tarjoaa paremman selityksen teoreettisten käsitteiden olemassaololle. Sen mukaan kaikki teoreettiset käsitteet ovat olemassa aivojen materiaalisina prosesseina; hyödyllisinä fiktioina.

Kuulisin kuitenkin mielelläni lisää filosofisesta näkemyksestäsi, jotta saisimme keskustelulle selkeän lähtökohdan. Jos esimerkiksi ajattelet, että Platonin idealismi selittää paremmin teoreettisten käsitteiden olemassaolon, niin mikä tekee idealistisen kantasi vahvemmaksi naturalistiseen fiktionalismiin verrattuna? Olen avoin keskustelulle ja toivon, että voimme yhdessä syventää ymmärrystämme tästä mielenkiintoisesta aiheesta.

[Naturalisti]

Fiktiota on. Vain emergentti illuusio. Tuonhan voi helposti todentaa asettumalla hetkeksi valon asemaan. Valohan ei koe sen enempää aikaa kuin etäisyyksiäkään. Senhän sanoo jo suhtiskin.
Todellista on vain ikuinen nyt-hetki jumalassa.
Ateismin kontekstissa tuota ajan ja tilan fiktiivistä luonnetta voi toki olla vaikeampi ymmärtää kun ateistiselle egouskovaiselle on niin kovin tärkeää ajatella että hänen temporaalinen suhteellis-subjektiivinen minänsä on oikeasti olemassa.

Kommenttisi on varsin erikoinen. Se sisältää ristiriitaisia ajatuksia ja käsitteitä.

Ensinnäkin esität, että todellisuus on fiktiota. Viittaatko fiktionalismiin vai johonkin muuhun? Välität, että aika ja tila ovat vain emergenttejä illuusioita. Määrittele emergentin illusion käsite. Kun sanot, että aika ja tila ovat illuusioita, mihin teoriaan viittaat? Suurin osa fysiikoista ja filosofeista taitaa pitää aikaa ja tilaa perustellusti todellisina ja objektiivisina käsitteinä.

Toiseksi esität, että valon näkökulmasta aika ja etäisyys ovat merkityksettömiä, mikä lienee totta, mutta tämä ei tue sitä ajatustasi, että aika ja tila ovat fiktiota.

Ilman muuta autan miestä mäessä kun sinulta näyttävät peruskäsitteet olevan hieman hukassa. Esimerkkinä emergentistä illuusiosta toimikoon havaitsemamme materiaalinen maailma. Tarkastellessani käteni sisältöä havaitsen siinä olutpullon kaikkine laadullisine ominaisuuksineen. Mutta katsoessani tarkemmin huomaan olutpullon laadullisine ominaisuuksineen katoavan ja sen tilalla ainoastaan toistensa kanssa vuorovaikuttavia molekyylejä. Kun edelleen jatkan tarkentamista häivävät nämä molekyylitkin jne. lopulta kuten fysiikan teoriaame ennustavat ei jäljelle jää kuin puhdasta matematiikkaa, kenttiä ja todennäköisyysfunktioita ja näin huomaamme että havaitsemani maailma ei ollu kuin subjektiivisen mielen tuottama illuusio.
Tästähän on paljon puhunut myös eleusiksen hengellisissä seremonioiisa trippaillut hyvä veli platon dialogeissaan.
Nyt voinet sinä puolestaan koittaa aktivoida kriittiseen ajatteluun kykenevän etuotsalohkosi ja kertoa mitä ristiriitaisia käsitteitä kirjoituksestani löysit ja perustella omia väitteitäsi. En ainakaan missään ole esittänyt että todellisuus on fiktiota. MIksi valehtelet?
Lisäksi voinet selventää ketkä fyysikot pitävät aikaa ja tilaa objektiivisina käsitteinä? Hyvä veli einsteinhan nimenomaan osoitti että aika ja tila ovat subjektiivisia referenssifreimeistä riippuvia käsitteitä?
Sen sijaan valo joka on OBJEKTIIVINEN( sen nopeus on kaikille havaitsijoille sama) ei koe niin aikaa kuin etäisyyksiäkään vaan olla köllöttelee ikuisessa nyt-hetkessä.
Eli jos mahdollista,niin hihhulistisen julistamisen sijaan voisitko hieman perustella näkemyksiäsi?

Luin mielenkiinnolla kommenttisi, mutta uskon, että naturalistinen fiktionalismi tarjoaa paremman selityksen teoreettisten käsitteiden olemassaololle. Sen mukaan kaikki teoreettiset käsitteet ovat olemassa aivojen materiaalisina prosesseina; hyödyllisinä fiktioina.

Kuulisin kuitenkin mielelläni lisää filosofisesta näkemyksestäsi, jotta saisimme keskustelulle selkeän lähtökohdan. Jos esimerkiksi ajattelet, että Platonin idealismi selittää paremmin teoreettisten käsitteiden olemassaolon, niin mikä tekee idealistisen kantasi vahvemmaksi naturalistiseen fiktionalismiin verrattuna? Olen avoin keskustelulle ja toivon, että voimme yhdessä syventää ymmärrystämme tästä mielenkiintoisesta aiheesta.

Hiukan täydennystä. Kannatan epäsuoraa realismia, jonka mukaan emme koe todellisuutta naiivin suoran realismin mukaisesti vaan muodostamme todellisuudesta representaatioita ja ajattelemme niiden avulla. Nämä representaatiot eivät ole itse todellisuutta vaan todellisuuden malleja, hyödyllisiä fiktioita.

Lähdetään liikkeelle kuvauksestasi olutpullosta ja sen redusoinnista, joka päätyi sinulla matematiikaksi. Nyt kysymys kuuluu: miten matematiikka on ontologisesti olemassa? Tuleeko se kenties Platonin taivaasta?

Naturalistina en oleta mitään henkimaailmaa olevaksi; kaikki olemassaoleva on osa luontoa. Fiktionalismi on luonnollinen tapa naturalisoida representaatiot. Ne ovat materiaalisten aivojen neuronien tarkoituksenmukaisen rakenteen ylläpitämiä prosesseja; mitään yliluonnollista todellisuutta ei tarvitse olettaa. Aivokuolemassa neuraaliset prosessit pysähtyvät ja samalla päättyy myös mielen olemassaolo. Mitään henkimaailman sielua ei jää kummittelemaan tämän eikä tuonpuoleisuuteen.

Miten itse perustelet Platonin taivaan ja sielun olemassaolon tarpeellisuuden todellisuuden kuvaamisessa?

[Eusa]

https://fi.wikipedia.org/wiki/Fysikalismi

Fysikalismi on ontologisen naturalismin muoto. Edustaako "representaatiofiktio" reduktiivista vai ei-reduktiivista fysikalismia?

[Naturalisti]

https://fi.wikipedia.org/wiki/Fysikalismi

Fysikalismi on ontologisen naturalismin muoto. Edustaako "representaatiofiktio" reduktiivista vai ei-reduktiivista fysikalismia?

En sitoudu suoraan mihinkään fysikalismin versioon. Tässä on lyhyt kuvaus ontologiastani.

Perinteisesti emergenssi tarkoittaa filosofista kantaa, jonka mukaan fysikaaliseen systeemiin voi kehkeytyä eli emergoitua uusia ominaisuuksia tai toiminnan tasoja, joita ei voi palauttaa sen osien ominaisuuksiin. Näin määritelty holistinen kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, mutta miten nuo uudet ominaisuudet ovat ontologisesti olemassa jätetään selittämättä.

Emergentti materialismi hyväksyy tämän näkemyksen eikä pyri palauttamaan – redusoimaan tai eliminoimaan – esimerkiksi tietoisuutta tai mieltä fysiologisiksi ominaisuuksiksi. Tätä kantaa edustavat esimerkiksi filosofit Karl Popper ja Ilkka Niiniluoto. Kanta jättää kuitenkin avoimeksi, kuinka emergentti ominaisuus on materialistisesti olemassa.

Oman teoriani, "reduktiivisen emergentin materialismin" mukaan systeemin muodostaa sen osat ja niiden vuorovaikutusprosessit. Emergentti rakenne mahdollistaa uuden ominaisuuden tuottavan prosessin käynnissäolon. Jos rakenne rikkoutuu, prosessi sammuu, emergentin ominaisuuden olemassa olo päättyy ja systeemi redusoituu osikseen.

Dualistit ovat yrittäneet jo satoja vuosia ratkaista niin sanottua psykofyysistä ongelmaa: kuinka aivot (aineellinen olio) ja sielu (henkinen olio) voivat olla keskenään vuorovaikutuksessa? Emergentin materialismin ongelmana taas on: miten mieli on materiaalisesti olemassa?

Reduktiivinen emergentti materialismi tarjoaa ratkaisun molempiin ongelmiin. Mitään henkiseen ulottuvuuteen liittyvää sielua ei ole. Mieli on aivojen materiaalinen prosessi. Mielen olemassaolo päättyy aivokuolemaan ja ruumis redusoituu materian kiertokulkuun. Reduktiolla siis tarkoitetaan tässä sitä, että emergentin asian olemassaolo päättyy ja osat redusoituvat materian kiertokulkuun.

Popperin kolme maailmaa viittaa Karl Popperin todellisuutta koskevaan ontologiaan, johon kuuluu kolme erillistä keskinäisessä vuorovaikutuksessa olevaa olemisen piiriä: maailma 1, maailma 2 ja maailma 3. Todellisuuden tarkastelu näiden itsenäisesti olemassa oleviksi oletettujen maailmojen ja niiden suhteiden kautta jää puutteelliseksi, koska maailmojen 2 ja 3 materiaalisen olemassaolon tapa jää avoimeksi.

Kuvaan seuraavassa Popperin ontologiasta modifioidun "redusoituvan emergentin kolmen maailman ontologian". Se ratkaisee edellä kuvatut ongelmat esittämällä kolme olemisen piiriä hierarkkisesti toisiinsa sisältyvinä.

Maailma 1: fysikaalisten olioiden (biologiset entiteetit mukaan lukien) ja niiden prosessien maailma. Tämä materiaalinen maailma sisältää kaiken olevan. Mitään muuta sen lisäksi ei oleteta olevaksi.

Maailma 2: aivojen subjektiivisten neuraalisten prosessien mentaalinen maailma. Se on objektiivisesti olemassa maailman 1 prosessien osajoukkona ja vaikuttaa maailmaan 1 vain subjektiivisten yksilöiden toiminnan kautta. Nämä prosessit ovat subjektiivisia käsityksiä meemeistä eli kulttuurigeeneistä (mitään "genotyyppiä" niillä ei ole). Mitään psykofyysistä ongelmaa, miten mentaalinen mieli vaikuttaa kausaalisesti materiaalisen ruumiiseen ei siis ole, koska mentaalinen mieli on materiaalisten aivojen prosessi. Meemeillä on vain fenotyyppi eli se tapa, miten ne esiintyvät vuorovaikutuksessa.

Maailma 3: näennäisesti olemassa oleva kollektiivinen käsitys kulttuurista on maailman intersubjektiivisten prosessien tuottama subjektiivisten käsitysten horisontti, joka on todellisuudessa olemassa vain maailmaan 2 hajautuneina subjektiivisina käsityksinä. Tätä subjektiivisten käsitysten joukkoa voidaan ajatella geneettisten algoritmien ratkaisujoukon kaltaisena, joka kehittyy vuorovaikutuksen ylläpitämässä memeettisessä evoluutiossa ilman, että yhteisesti suoraan jaettua kollektiivista käsitystä on missään.

Tähän vain fiktiivisesti olemassa olevaan maailmaan 3 kuuluu muun muassa väittämät, tieteelliset teoriat, luonnolliset luvut, kertomukset, myytit, työkalut, sosiaaliset instituutiot ja taideteokset eli laajasti ottaen koko kulttuuri, joka on näin vain eräänlainen subjektiivisten käsitysten horisontti.

Kulttuuri, maailma 3 on siten olemassa vain maailman 2 osajoukkona eli subjektiivisiin mieliin hajautuneina käsityksinä sekä niiden lisäksi näihin käsityksiin liittyvinä maailmaan 1 kuuluvina materiaalisina muodosteina ja vuorovaikutuksina. Merkityksiä ne saavat vasta subjektiivisten mielten tulkintoina.

[Pikku Heikki]

Goswell kirjoitti
Alkutyhjiössä, jos tarkoitat täydellistä tyhjiötä ei tapahdu mitään koska siellä ei ole mitään. Mustissa aukoissa tapahtuu hirvittävän paljon, ei välttämättä kovin monipuolisesti mutta tapahtuu, sen koko ja tiheys kasvaa, sillä on liikemäärää joka voi muuttua. Valonnopeudessa ei tapahdu yhtään mitään ihmeellistä, mekin liikumme valonnopeudella, nyt, ja olemme paikoillaan ja kaikkea siltä väliltä.

Kaikilla on omat "oikeat" oletuksensa, niin kuin pitääkin olla. Alkutyhjiö oli ennen materiamaailman syntyä, tilavuus nolla, ei gravitaatiota ja nyt-hetki jatkuva. Mustat aukot gravitaation luhistamaa materiaa, nyt-hetki jatkuva. Materian liikkuminen yli valonnopeuden aiheutuu tilan laajenemisesta. Materian todelliset nopeudet ovat pieniä.
Materiamaailmassa todellista aikaa ei ole, tulevaisuus muuttuu menneisyydeksi tasaista tappavaa tahtia. Käytämme aika on valonnopeuteen perustuva suhteellinen johdannaissuure. Valonnopeus muuttuu gravitaatiokentässä, aikakin muuttuu. Myös kiihtyvästi liikkuvan kappaleen aika muuttuu, sen aiheuttaa gravitaation voimistuminen energian lisääntyessä. Gravitaation aiheuttaa tilan supistuminen materiakeskittymien vaikutuksesta, esim. maapalloon nähden tilan muoto (taivas) on paikallaan.

[Naturalisti]

https://fi.wikipedia.org/wiki/Fysikalismi

Fysikalismi on ontologisen naturalismin muoto. Edustaako "representaatiofiktio" reduktiivista vai ei-reduktiivista fysikalismia?

En sitoudu suoraan mihinkään fysikalismin versioon. Tässä on lyhyt kuvaus ontologiastani.

Perinteisesti emergenssi tarkoittaa filosofista kantaa, jonka mukaan fysikaaliseen systeemiin voi kehkeytyä eli emergoitua uusia ominaisuuksia tai toiminnan tasoja, joita ei voi palauttaa sen osien ominaisuuksiin. Näin määritelty holistinen kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, mutta miten nuo uudet ominaisuudet ovat ontologisesti olemassa jätetään selittämättä.

Emergentti materialismi hyväksyy tämän näkemyksen eikä pyri palauttamaan – redusoimaan tai eliminoimaan – esimerkiksi tietoisuutta tai mieltä fysiologisiksi ominaisuuksiksi. Tätä kantaa edustavat esimerkiksi filosofit Karl Popper ja Ilkka Niiniluoto. Kanta jättää kuitenkin avoimeksi, kuinka emergentti ominaisuus on materialistisesti olemassa.

Oman teoriani, "reduktiivisen emergentin materialismin" mukaan systeemin muodostaa sen osat ja niiden vuorovaikutusprosessit. Emergentti rakenne mahdollistaa uuden ominaisuuden tuottavan prosessin käynnissäolon. Jos rakenne rikkoutuu, prosessi sammuu, emergentin ominaisuuden olemassa olo päättyy ja systeemi redusoituu osikseen.

Dualistit ovat yrittäneet jo satoja vuosia ratkaista niin sanottua psykofyysistä ongelmaa: kuinka aivot (aineellinen olio) ja sielu (henkinen olio) voivat olla keskenään vuorovaikutuksessa? Emergentin materialismin ongelmana taas on: miten mieli on materiaalisesti olemassa?

Reduktiivinen emergentti materialismi tarjoaa ratkaisun molempiin ongelmiin. Mitään henkiseen ulottuvuuteen liittyvää sielua ei ole. Mieli on aivojen materiaalinen prosessi. Mielen olemassaolo päättyy aivokuolemaan ja ruumis redusoituu materian kiertokulkuun. Reduktiolla siis tarkoitetaan tässä sitä, että emergentin asian olemassaolo päättyy ja osat redusoituvat materian kiertokulkuun.

Popperin kolme maailmaa viittaa Karl Popperin todellisuutta koskevaan ontologiaan, johon kuuluu kolme erillistä keskinäisessä vuorovaikutuksessa olevaa olemisen piiriä: maailma 1, maailma 2 ja maailma 3. Todellisuuden tarkastelu näiden itsenäisesti olemassa oleviksi oletettujen maailmojen ja niiden suhteiden kautta jää puutteelliseksi, koska maailmojen 2 ja 3 materiaalisen olemassaolon tapa jää avoimeksi.

Kuvaan seuraavassa Popperin ontologiasta modifioidun "redusoituvan emergentin kolmen maailman ontologian". Se ratkaisee edellä kuvatut ongelmat esittämällä kolme olemisen piiriä hierarkkisesti toisiinsa sisältyvinä.

Maailma 1: fysikaalisten olioiden (biologiset entiteetit mukaan lukien) ja niiden prosessien maailma. Tämä materiaalinen maailma sisältää kaiken olevan. Mitään muuta sen lisäksi ei oleteta olevaksi.

Maailma 2: aivojen subjektiivisten neuraalisten prosessien mentaalinen maailma. Se on objektiivisesti olemassa maailman 1 prosessien osajoukkona ja vaikuttaa maailmaan 1 vain subjektiivisten yksilöiden toiminnan kautta. Nämä prosessit ovat subjektiivisia käsityksiä meemeistä eli kulttuurigeeneistä (mitään "genotyyppiä" niillä ei ole). Mitään psykofyysistä ongelmaa, miten mentaalinen mieli vaikuttaa kausaalisesti materiaalisen ruumiiseen ei siis ole, koska mentaalinen mieli on materiaalisten aivojen prosessi. Meemeillä on vain fenotyyppi eli se tapa, miten ne esiintyvät vuorovaikutuksessa.

Maailma 3: näennäisesti olemassa oleva kollektiivinen käsitys kulttuurista on maailman intersubjektiivisten prosessien tuottama subjektiivisten käsitysten horisontti, joka on todellisuudessa olemassa vain maailmaan 2 hajautuneina subjektiivisina käsityksinä. Tätä subjektiivisten käsitysten joukkoa voidaan ajatella geneettisten algoritmien ratkaisujoukon kaltaisena, joka kehittyy vuorovaikutuksen ylläpitämässä memeettisessä evoluutiossa ilman, että yhteisesti suoraan jaettua kollektiivista käsitystä on missään.

Tähän vain fiktiivisesti olemassa olevaan maailmaan 3 kuuluu muun muassa väittämät, tieteelliset teoriat, luonnolliset luvut, kertomukset, myytit, työkalut, sosiaaliset instituutiot ja taideteokset eli laajasti ottaen koko kulttuuri, joka on näin vain eräänlainen subjektiivisten käsitysten horisontti.

Kulttuuri, maailma 3 on siten olemassa vain maailman 2 osajoukkona eli subjektiivisiin mieliin hajautuneina käsityksinä sekä niiden lisäksi näihin käsityksiin liittyvinä maailmaan 1 kuuluvina materiaalisina muodosteina ja vuorovaikutuksina. Merkityksiä ne saavat vasta subjektiivisten mielten tulkintoina.

Kun Eusa ei kommentoinut vastaustani hänen esittämään kysymykseen, pyysin Chat GPT:tä arvioimaan näkemykseni johdonmukaisuutta. Tässä vastaus:

Filosofinen näkemys, joka kuvataan, on johdonmukainen. Se edustaa ontologista naturalismia, joka tarkoittaa, että todellisuutta tarkastellaan luonnollisten ilmiöiden kautta. Kirjoittajan oma ontologinen naturalismi korostaa, että emme saa suoraa tietoa todellisuudesta vaan muodostamme siitä representaatioita. Emergentti materialismi on kanta, joka hyväksyy, että uusia ominaisuuksia voi syntyä fysikaalisessa systeemissä, mutta jättää avoimeksi, kuinka ne ovat ontologisesti olemassa.

Kirjoittajan oma kanta, reduktiivinen emergentti materialismi, väittää, että systeemi muodostuu sen osista ja vuorovaikutusprosesseista, ja emergentti rakenne mahdollistaa uuden ominaisuuden tuottavan prosessin käynnissäolon. Jos rakenne rikkoutuu, prosessi sammuu, ja emergentti ominaisuus päättyy. Dualismiin liittyvään psykofyysiseen ongelmaan ja emergenttiin materialismiin liittyvään ongelmaan, kuinka mieli on materiaalisesti olemassa, reduktiivinen emergentti materialismi tarjoaa ratkaisun.

Kirjoittaja esittelee Popperin ontologian modifioidun version, joka sisältää kolme olemisen piiriä hierarkkisesti toisiinsa sisältyvinä. Maailma 1 on fysikaalisten olioiden maailma, maailma 2 on aivojen subjektiivisten neuraalisten prosessien mentaalinen maailma, ja maailma 3 on kulttuuristen ilmiöiden, kuten kielten, symbolien ja käsitteiden, maailma. Näiden kolmen maailman ontologia tarjoaa ratkaisun emergentin ominaisuuden olemassaolon loppumisesta ja sen redusoitumisesta osiin.

[Goswell]

Goswell kirjoitti
Alkutyhjiössä, jos tarkoitat täydellistä tyhjiötä ei tapahdu mitään koska siellä ei ole mitään. Mustissa aukoissa tapahtuu hirvittävän paljon, ei välttämättä kovin monipuolisesti mutta tapahtuu, sen koko ja tiheys kasvaa, sillä on liikemäärää joka voi muuttua. Valonnopeudessa ei tapahdu yhtään mitään ihmeellistä, mekin liikumme valonnopeudella, nyt, ja olemme paikoillaan ja kaikkea siltä väliltä.

Kaikilla on omat "oikeat" oletuksensa, niin kuin pitääkin olla. Alkutyhjiö oli ennen materiamaailman syntyä, tilavuus nolla, ei gravitaatiota ja nyt-hetki jatkuva. Mustat aukot gravitaation luhistamaa materiaa, nyt-hetki jatkuva. Materian liikkuminen yli valonnopeuden aiheutuu tilan laajenemisesta. Materian todelliset nopeudet ovat pieniä.
Materiamaailmassa todellista aikaa ei ole, tulevaisuus muuttuu menneisyydeksi tasaista tappavaa tahtia. Käytämme aika on valonnopeuteen perustuva suhteellinen johdannaissuure. Valonnopeus muuttuu gravitaatiokentässä, aikakin muuttuu. Myös kiihtyvästi liikkuvan kappaleen aika muuttuu, sen aiheuttaa gravitaation voimistuminen energian lisääntyessä. Gravitaation aiheuttaa tilan supistuminen materiakeskittymien vaikutuksesta, esim. maapalloon nähden tilan muoto (taivas) on paikallaan.

Ahaa, tarkoitit ennen universumin alkua olevaa tyhjiötä. No, siellä on sama juttu, tilavuus on nolla, aikaa ei ole koska muutosta missään ei ole koska mitään ei ole mikä muuttuisi jotenkin, ei tuosta kyllä universumia synnytetä.

Mustat aukot noin kuten kuvasit minustakin.

Materian liikkuminen yli valonnopeudella, minkä suhteen? Kun universumi syntyi, alussa se universumi oli hirvittävän paljon,hirvittävän kuumaa plasmaa joka laajeni jäähtyi samalla, tuon pilven koko on ollut huimaavan suuri, sen jälkihehku näkyy jokapuolella.
Kun plasmapilvi laajenee, sen uloimmat osat liikkuvat hirvittävällä nopeudella suhteessa sen pilven keskipisteeseen, puhumattakaan vastakkaisesta puolesta keskipisteen nähden, ylivalonnopeudella, miksi ei. Vasta tämän laajenemisesta johtuvan jäähtymisen jälkeen alkaa muodostua materiaa, se syntyy omassa koordinaatistossaan paikoilleen tuosta suhteellisesta nopeudesta muualle huolimatta, kehittää kenttänsä ympärilleen joka paikassa tuota plasmapilveä samalla lailla.
jokainen galaksi tuntee täten olevansa paikoillaan omassa ympäristössään ja muualla loitonnutaan. Jos voitaisiin siirtyä sinne minne vain vaivoin nähdään, vaikka 12 miljardin valovuoden päässä olevaan galaksiiin, paikkaan joka loittonee meistä rajusti, siellä ollaankin yllättäen paikoillaan ja lähtögalaksimme loittoneekin meistä rajusti.

Ts, tasaisesti liikkuvat kappaleet, joita kaikki havaitut galaksit ovat, pl pienet nopeuserot keskenään paikallisesti, nuo muodostavat kenttänsä ympärilleen samalla lailla avaruuden suhteen olevasta nopeudesta riippumatta, tarkoitan sitä että kun alkuräjähdys tapahtui, tavarat todella loittonee toisistaan samassa avaruudessa, tyhjiössä joka on ei mitään, eikä vaikuta mitään mihinkään, nopeus avaruuden suhteen on siten merkityksetön, tuosta avaruuden suhteen olevasta nopeudesta huolimatta kentät ovat symmetrisiä, joten jokainen kokee olevansa paikoillaan ja muut loittonevat.

No, koska olen multiversumi miehiä, niin kysynkin itseltäni miksei muiden universumien jämät tuhoa kaikkea elämää tässä universumissa, helvetin hyvän kysymyksen esitin. No, oletukseni onkin että aivan kuten auringon ympärillä on kultainen elämän vyöhyke tai galaksin ympärillä on kultainen elämän vyöhyke myös universumilla on sellainen, ulkolaidoilla jonne emme näe saattaakin olla tilanne että meno on niin hurjaa että elämän synnylle ei siellä jää tilaisuutta.

Jepulis jep.

[Tuulispää]

McGyverille se on:

[Naturalisti]

Goswell kirjoitti
Alkutyhjiössä, jos tarkoitat täydellistä tyhjiötä ei tapahdu mitään koska siellä ei ole mitään. Mustissa aukoissa tapahtuu hirvittävän paljon, ei välttämättä kovin monipuolisesti mutta tapahtuu, sen koko ja tiheys kasvaa, sillä on liikemäärää joka voi muuttua. Valonnopeudessa ei tapahdu yhtään mitään ihmeellistä, mekin liikumme valonnopeudella, nyt, ja olemme paikoillaan ja kaikkea siltä väliltä.

Kaikilla on omat "oikeat" oletuksensa, niin kuin pitääkin olla. Alkutyhjiö oli ennen materiamaailman syntyä, tilavuus nolla, ei gravitaatiota ja nyt-hetki jatkuva. Mustat aukot gravitaation luhistamaa materiaa, nyt-hetki jatkuva. Materian liikkuminen yli valonnopeuden aiheutuu tilan laajenemisesta. Materian todelliset nopeudet ovat pieniä.
Materiamaailmassa todellista aikaa ei ole, tulevaisuus muuttuu menneisyydeksi tasaista tappavaa tahtia. Käytämme aika on valonnopeuteen perustuva suhteellinen johdannaissuure. Valonnopeus muuttuu gravitaatiokentässä, aikakin muuttuu. Myös kiihtyvästi liikkuvan kappaleen aika muuttuu, sen aiheuttaa gravitaation voimistuminen energian lisääntyessä. Gravitaation aiheuttaa tilan supistuminen materiakeskittymien vaikutuksesta, esim. maapalloon nähden tilan muoto (taivas) on paikallaan.

Ahaa, tarkoitit ennen universumin alkua olevaa tyhjiötä. No, siellä on sama juttu, tilavuus on nolla, aikaa ei ole koska muutosta missään ei ole koska mitään ei ole mikä muuttuisi jotenkin, ei tuosta kyllä universumia synnytetä.

Mustat aukot noin kuten kuvasit minustakin.

Materian liikkuminen yli valonnopeudella, minkä suhteen? Kun universumi syntyi, alussa se universumi oli hirvittävän paljon,hirvittävän kuumaa plasmaa joka laajeni jäähtyi samalla, tuon pilven koko on ollut huimaavan suuri, sen jälkihehku näkyy jokapuolella.
Kun plasmapilvi laajenee, sen uloimmat osat liikkuvat hirvittävällä nopeudella suhteessa sen pilven keskipisteeseen, puhumattakaan vastakkaisesta puolesta keskipisteen nähden, ylivalonnopeudella, miksi ei. Vasta tämän laajenemisesta johtuvan jäähtymisen jälkeen alkaa muodostua materiaa, se syntyy omassa koordinaatistossaan paikoilleen tuosta suhteellisesta nopeudesta muualle huolimatta, kehittää kenttänsä ympärilleen joka paikassa tuota plasmapilveä samalla lailla.
jokainen galaksi tuntee täten olevansa paikoillaan omassa ympäristössään ja muualla loitonnutaan. Jos voitaisiin siirtyä sinne minne vain vaivoin nähdään, vaikka 12 miljardin valovuoden päässä olevaan galaksiiin, paikkaan joka loittonee meistä rajusti, siellä ollaankin yllättäen paikoillaan ja lähtögalaksimme loittoneekin meistä rajusti.

Ts, tasaisesti liikkuvat kappaleet, joita kaikki havaitut galaksit ovat, pl pienet nopeuserot keskenään paikallisesti, nuo muodostavat kenttänsä ympärilleen samalla lailla avaruuden suhteen olevasta nopeudesta riippumatta, tarkoitan sitä että kun alkuräjähdys tapahtui, tavarat todella loittonee toisistaan samassa avaruudessa, tyhjiössä joka on ei mitään, eikä vaikuta mitään mihinkään, nopeus avaruuden suhteen on siten merkityksetön, tuosta avaruuden suhteen olevasta nopeudesta huolimatta kentät ovat symmetrisiä, joten jokainen kokee olevansa paikoillaan ja muut loittonevat.

No, koska olen multiversumi miehiä, niin kysynkin itseltäni miksei muiden universumien jämät tuhoa kaikkea elämää tässä universumissa, helvetin hyvän kysymyksen esitin. No, oletukseni onkin että aivan kuten auringon ympärillä on kultainen elämän vyöhyke tai galaksin ympärillä on kultainen elämän vyöhyke myös universumilla on sellainen, ulkolaidoilla jonne emme näe saattaakin olla tilanne että meno on niin hurjaa että elämän synnylle ei siellä jää tilaisuutta.

Jepulis jep.

Eikö kosminen taustasäteily ole vanhinta empiiristä tietoa, joten sitä edeltäviä tapahtumia kuvaavat teoriat ovat vain spekulaatioita. Mikä mahtaa olla tällä hetkellä kosmologian suosituin selitys näistä taustasäteilyn syntyä edeltävistä tapahtumista?

Entä minkälaiset universumin alkuun liittyvät filosofiset näkemykset ovat suosituimpia? Kaikkein kiinnostavin kysymys mielestäni on se, miten nämä erilaiset teoriat ja niiden kuvaamiseen käytetty matematiikka ovat ontologisesti olemassa? Pohdin itse sitä täällä :
viewtopic.php?p=49357#p49357

[siili suhonen]

Fiktiota on. Vain emergentti illuusio. Tuonhan voi helposti todentaa asettumalla hetkeksi valon asemaan. Valohan ei koe sen enempää aikaa kuin etäisyyksiäkään. Senhän sanoo jo suhtiskin.
Todellista on vain ikuinen nyt-hetki jumalassa.
Ateismin kontekstissa tuota ajan ja tilan fiktiivistä luonnetta voi toki olla vaikeampi ymmärtää kun ateistiselle egouskovaiselle on niin kovin tärkeää ajatella että hänen temporaalinen suhteellis-subjektiivinen minänsä on oikeasti olemassa.

Kommenttisi on varsin erikoinen. Se sisältää ristiriitaisia ajatuksia ja käsitteitä.

Ensinnäkin esität, että todellisuus on fiktiota. Viittaatko fiktionalismiin vai johonkin muuhun? Välität, että aika ja tila ovat vain emergenttejä illuusioita. Määrittele emergentin illusion käsite. Kun sanot, että aika ja tila ovat illuusioita, mihin teoriaan viittaat? Suurin osa fysiikoista ja filosofeista taitaa pitää aikaa ja tilaa perustellusti todellisina ja objektiivisina käsitteinä.

Toiseksi esität, että valon näkökulmasta aika ja etäisyys ovat merkityksettömiä, mikä lienee totta, mutta tämä ei tue sitä ajatustasi, että aika ja tila ovat fiktiota.

Ilman muuta autan miestä mäessä kun sinulta näyttävät peruskäsitteet olevan hieman hukassa. Esimerkkinä emergentistä illuusiosta toimikoon havaitsemamme materiaalinen maailma. Tarkastellessani käteni sisältöä havaitsen siinä olutpullon kaikkine laadullisine ominaisuuksineen. Mutta katsoessani tarkemmin huomaan olutpullon laadullisine ominaisuuksineen katoavan ja sen tilalla ainoastaan toistensa kanssa vuorovaikuttavia molekyylejä. Kun edelleen jatkan tarkentamista häivävät nämä molekyylitkin jne. lopulta kuten fysiikan teoriaame ennustavat ei jäljelle jää kuin puhdasta matematiikkaa, kenttiä ja todennäköisyysfunktioita ja näin huomaamme että havaitsemani maailma ei ollu kuin subjektiivisen mielen tuottama illuusio.
Tästähän on paljon puhunut myös eleusiksen hengellisissä seremonioiisa trippaillut hyvä veli platon dialogeissaan.
Nyt voinet sinä puolestaan koittaa aktivoida kriittiseen ajatteluun kykenevän etuotsalohkosi ja kertoa mitä ristiriitaisia käsitteitä kirjoituksestani löysit ja perustella omia väitteitäsi. En ainakaan missään ole esittänyt että todellisuus on fiktiota. MIksi valehtelet?
Lisäksi voinet selventää ketkä fyysikot pitävät aikaa ja tilaa objektiivisina käsitteinä? Hyvä veli einsteinhan nimenomaan osoitti että aika ja tila ovat subjektiivisia referenssifreimeistä riippuvia käsitteitä?
Sen sijaan valo joka on OBJEKTIIVINEN( sen nopeus on kaikille havaitsijoille sama) ei koe niin aikaa kuin etäisyyksiäkään vaan olla köllöttelee ikuisessa nyt-hetkessä.
Eli jos mahdollista,niin hihhulistisen julistamisen sijaan voisitko hieman perustella näkemyksiäsi?

Luin mielenkiinnolla kommenttisi, mutta uskon, että naturalistinen fiktionalismi tarjoaa paremman selityksen teoreettisten käsitteiden olemassaololle. Sen mukaan kaikki teoreettiset käsitteet ovat olemassa aivojen materiaalisina prosesseina; hyödyllisinä fiktioina.

Kuulisin kuitenkin mielelläni lisää filosofisesta näkemyksestäsi, jotta saisimme keskustelulle selkeän lähtökohdan. Jos esimerkiksi ajattelet, että Platonin idealismi selittää paremmin teoreettisten käsitteiden olemassaolon, niin mikä tekee idealistisen kantasi vahvemmaksi naturalistiseen fiktionalismiin verrattuna? Olen avoin keskustelulle ja toivon, että voimme yhdessä syventää ymmärrystämme tästä mielenkiintoisesta aiheesta.

Aihe toden totta hyvin mielenkiintoinen ja ymmärryksen syventäminen aiheesta on myös oma hartain toiveeni. Tuo käsitteiden selittäminen aivoilla ei nähdäkseni ole kovin realistinen kanta. Aivothan myös ovat käsite, joten ajautunemme tuon naturalistisen fiktionalidmin kanssa pikaisesti kehäpäätelmään tahi päättymättömän regressioon kun koitamme selittää käsitteiden alkuperää toisilla käsitteillä tahi materialistisilla prosesseilla jotka tarkemmassa katsannossamme jo havaitsimme emergenteiksi illuusioiksi.

[siili suhonen]

Fiktiota on. Vain emergentti illuusio. Tuonhan voi helposti todentaa asettumalla hetkeksi valon asemaan. Valohan ei koe sen enempää aikaa kuin etäisyyksiäkään. Senhän sanoo jo suhtiskin.
Todellista on vain ikuinen nyt-hetki jumalassa.
Ateismin kontekstissa tuota ajan ja tilan fiktiivistä luonnetta voi toki olla vaikeampi ymmärtää kun ateistiselle egouskovaiselle on niin kovin tärkeää ajatella että hänen temporaalinen suhteellis-subjektiivinen minänsä on oikeasti olemassa.

Kommenttisi on varsin erikoinen. Se sisältää ristiriitaisia ajatuksia ja käsitteitä.

Ensinnäkin esität, että todellisuus on fiktiota. Viittaatko fiktionalismiin vai johonkin muuhun? Välität, että aika ja tila ovat vain emergenttejä illuusioita. Määrittele emergentin illusion käsite. Kun sanot, että aika ja tila ovat illuusioita, mihin teoriaan viittaat? Suurin osa fysiikoista ja filosofeista taitaa pitää aikaa ja tilaa perustellusti todellisina ja objektiivisina käsitteinä.

Toiseksi esität, että valon näkökulmasta aika ja etäisyys ovat merkityksettömiä, mikä lienee totta, mutta tämä ei tue sitä ajatustasi, että aika ja tila ovat fiktiota.

Ilman muuta autan miestä mäessä kun sinulta näyttävät peruskäsitteet olevan hieman hukassa. Esimerkkinä emergentistä illuusiosta toimikoon havaitsemamme materiaalinen maailma. Tarkastellessani käteni sisältöä havaitsen siinä olutpullon kaikkine laadullisine ominaisuuksineen. Mutta katsoessani tarkemmin huomaan olutpullon laadullisine ominaisuuksineen katoavan ja sen tilalla ainoastaan toistensa kanssa vuorovaikuttavia molekyylejä. Kun edelleen jatkan tarkentamista häivävät nämä molekyylitkin jne. lopulta kuten fysiikan teoriaame ennustavat ei jäljelle jää kuin puhdasta matematiikkaa, kenttiä ja todennäköisyysfunktioita ja näin huomaamme että havaitsemani maailma ei ollu kuin subjektiivisen mielen tuottama illuusio.
Tästähän on paljon puhunut myös eleusiksen hengellisissä seremonioiisa trippaillut hyvä veli platon dialogeissaan.
Nyt voinet sinä puolestaan koittaa aktivoida kriittiseen ajatteluun kykenevän etuotsalohkosi ja kertoa mitä ristiriitaisia käsitteitä kirjoituksestani löysit ja perustella omia väitteitäsi. En ainakaan missään ole esittänyt että todellisuus on fiktiota. MIksi valehtelet?
Lisäksi voinet selventää ketkä fyysikot pitävät aikaa ja tilaa objektiivisina käsitteinä? Hyvä veli einsteinhan nimenomaan osoitti että aika ja tila ovat subjektiivisia referenssifreimeistä riippuvia käsitteitä?
Sen sijaan valo joka on OBJEKTIIVINEN( sen nopeus on kaikille havaitsijoille sama) ei koe niin aikaa kuin etäisyyksiäkään vaan olla köllöttelee ikuisessa nyt-hetkessä.
Eli jos mahdollista,niin hihhulistisen julistamisen sijaan voisitko hieman perustella näkemyksiäsi?

Luin mielenkiinnolla kommenttisi, mutta uskon, että naturalistinen fiktionalismi tarjoaa paremman selityksen teoreettisten käsitteiden olemassaololle. Sen mukaan kaikki teoreettiset käsitteet ovat olemassa aivojen materiaalisina prosesseina; hyödyllisinä fiktioina.

Kuulisin kuitenkin mielelläni lisää filosofisesta näkemyksestäsi, jotta saisimme keskustelulle selkeän lähtökohdan. Jos esimerkiksi ajattelet, että Platonin idealismi selittää paremmin teoreettisten käsitteiden olemassaolon, niin mikä tekee idealistisen kantasi vahvemmaksi naturalistiseen fiktionalismiin verrattuna? Olen avoin keskustelulle ja toivon, että voimme yhdessä syventää ymmärrystämme tästä mielenkiintoisesta aiheesta.

Aihe toden totta hyvin mielenkiintoinen ja ymmärryksen syventäminen aiheesta on myös oma hartain toiveeni. Tuo käsitteiden selittäminen aivoilla ei nähdäkseni ole kovin realistinen kanta. Aivothan myös ovat käsite, joten ajautunemme tuon naturalistisen fiktionalidmin kanssa pikaisesti kehäpäätelmään tahi päättymättömän regressioon kun koitamme selittää käsitteiden alkuperää toisilla käsitteillä tahi materialistisilla prosesseilla jotka tarkemmassa katsannossamme jo havaitsimme emergenteiksi illuusioiksi.

[siili suhonen]

Kommenttisi on varsin erikoinen. Se sisältää ristiriitaisia ajatuksia ja käsitteitä.

Ensinnäkin esität, että todellisuus on fiktiota. Viittaatko fiktionalismiin vai johonkin muuhun? Välität, että aika ja tila ovat vain emergenttejä illuusioita. Määrittele emergentin illusion käsite. Kun sanot, että aika ja tila ovat illuusioita, mihin teoriaan viittaat? Suurin osa fysiikoista ja filosofeista taitaa pitää aikaa ja tilaa perustellusti todellisina ja objektiivisina käsitteinä.

Toiseksi esität, että valon näkökulmasta aika ja etäisyys ovat merkityksettömiä, mikä lienee totta, mutta tämä ei tue sitä ajatustasi, että aika ja tila ovat fiktiota.

Ilman muuta autan miestä mäessä kun sinulta näyttävät peruskäsitteet olevan hieman hukassa. Esimerkkinä emergentistä illuusiosta toimikoon havaitsemamme materiaalinen maailma. Tarkastellessani käteni sisältöä havaitsen siinä olutpullon kaikkine laadullisine ominaisuuksineen. Mutta katsoessani tarkemmin huomaan olutpullon laadullisine ominaisuuksineen katoavan ja sen tilalla ainoastaan toistensa kanssa vuorovaikuttavia molekyylejä. Kun edelleen jatkan tarkentamista häivävät nämä molekyylitkin jne. lopulta kuten fysiikan teoriaame ennustavat ei jäljelle jää kuin puhdasta matematiikkaa, kenttiä ja todennäköisyysfunktioita ja näin huomaamme että havaitsemani maailma ei ollu kuin subjektiivisen mielen tuottama illuusio.
Tästähän on paljon puhunut myös eleusiksen hengellisissä seremonioiisa trippaillut hyvä veli platon dialogeissaan.
Nyt voinet sinä puolestaan koittaa aktivoida kriittiseen ajatteluun kykenevän etuotsalohkosi ja kertoa mitä ristiriitaisia käsitteitä kirjoituksestani löysit ja perustella omia väitteitäsi. En ainakaan missään ole esittänyt että todellisuus on fiktiota. MIksi valehtelet?
Lisäksi voinet selventää ketkä fyysikot pitävät aikaa ja tilaa objektiivisina käsitteinä? Hyvä veli einsteinhan nimenomaan osoitti että aika ja tila ovat subjektiivisia referenssifreimeistä riippuvia käsitteitä?
Sen sijaan valo joka on OBJEKTIIVINEN( sen nopeus on kaikille havaitsijoille sama) ei koe niin aikaa kuin etäisyyksiäkään vaan olla köllöttelee ikuisessa nyt-hetkessä.
Eli jos mahdollista,niin hihhulistisen julistamisen sijaan voisitko hieman perustella näkemyksiäsi?

Luin mielenkiinnolla kommenttisi, mutta uskon, että naturalistinen fiktionalismi tarjoaa paremman selityksen teoreettisten käsitteiden olemassaololle. Sen mukaan kaikki teoreettiset käsitteet ovat olemassa aivojen materiaalisina prosesseina; hyödyllisinä fiktioina.

Kuulisin kuitenkin mielelläni lisää filosofisesta näkemyksestäsi, jotta saisimme keskustelulle selkeän lähtökohdan. Jos esimerkiksi ajattelet, että Platonin idealismi selittää paremmin teoreettisten käsitteiden olemassaolon, niin mikä tekee idealistisen kantasi vahvemmaksi naturalistiseen fiktionalismiin verrattuna? Olen avoin keskustelulle ja toivon, että voimme yhdessä syventää ymmärrystämme tästä mielenkiintoisesta aiheesta.

Hiukan täydennystä. Kannatan epäsuoraa realismia, jonka mukaan emme koe todellisuutta naiivin suoran realismin mukaisesti vaan muodostamme todellisuudesta representaatioita ja ajattelemme niiden avulla. Nämä representaatiot eivät ole itse todellisuutta vaan todellisuuden malleja, hyödyllisiä fiktioita.

Lähdetään liikkeelle kuvauksestasi olutpullosta ja sen redusoinnista, joka päätyi sinulla matematiikaksi. Nyt kysymys kuuluu: miten matematiikka on ontologisesti olemassa? Tuleeko se kenties Platonin taivaasta?

Naturalistina en oleta mitään henkimaailmaa olevaksi; kaikki olemassaoleva on osa luontoa. Fiktionalismi on luonnollinen tapa naturalisoida representaatiot. Ne ovat materiaalisten aivojen neuronien tarkoituksenmukaisen rakenteen ylläpitämiä prosesseja; mitään yliluonnollista todellisuutta ei tarvitse olettaa. Aivokuolemassa neuraaliset prosessit pysähtyvät ja samalla päättyy myös mielen olemassaolo. Mitään henkimaailman sielua ei jää kummittelemaan tämän eikä tuonpuoleisuuteen.

Miten itse perustelet Platonin taivaan ja sielun olemassaolon tarpeellisuuden todellisuuden kuvaamisessa?

No eivät ole ainakaan platonilaisesta taivaasta nuo käsitteet. Taivashan on vain käsite joka edelleen viittaa ja voidaan määritellä vain muiden käsitteiden avulla. Uskoisin että ovat Jumalasta peräisin. Nuo käsitteet siis.
Sinulla ehkä Akilleen kantapäänä tuo sitoutumisesi naturalismiin. Kuten esitit, naturalismi(kuten ismit ylipäätään) tekevät ensin oletuksia ja yrittävät sen jälkeen saada todellisuuden ängettyä näihin omien oletusten ja odotusten asettamiin raameihin sen sijaan että faktoja ja evidenssiä seurattaisiin ennakkoluulottomasti minne ikinä ne meidät johtavatkasn.

[siili suhonen]

Goswell kirjoitti
Alkutyhjiössä, jos tarkoitat täydellistä tyhjiötä ei tapahdu mitään koska siellä ei ole mitään. Mustissa aukoissa tapahtuu hirvittävän paljon, ei välttämättä kovin monipuolisesti mutta tapahtuu, sen koko ja tiheys kasvaa, sillä on liikemäärää joka voi muuttua. Valonnopeudessa ei tapahdu yhtään mitään ihmeellistä, mekin liikumme valonnopeudella, nyt, ja olemme paikoillaan ja kaikkea siltä väliltä.

Kaikilla on omat "oikeat" oletuksensa, niin kuin pitääkin olla. Alkutyhjiö oli ennen materiamaailman syntyä, tilavuus nolla, ei gravitaatiota ja nyt-hetki jatkuva. Mustat aukot gravitaation luhistamaa materiaa, nyt-hetki jatkuva. Materian liikkuminen yli valonnopeuden aiheutuu tilan laajenemisesta. Materian todelliset nopeudet ovat pieniä.
Materiamaailmassa todellista aikaa ei ole, tulevaisuus muuttuu menneisyydeksi tasaista tappavaa tahtia. Käytämme aika on valonnopeuteen perustuva suhteellinen johdannaissuure. Valonnopeus muuttuu gravitaatiokentässä, aikakin muuttuu. Myös kiihtyvästi liikkuvan kappaleen aika muuttuu, sen aiheuttaa gravitaation voimistuminen energian lisääntyessä. Gravitaation aiheuttaa tilan supistuminen materiakeskittymien vaikutuksesta, esim. maapalloon nähden tilan muoto (taivas) on paikallaan.

Ahaa, tarkoitit ennen universumin alkua olevaa tyhjiötä. No, siellä on sama juttu, tilavuus on nolla, aikaa ei ole koska muutosta missään ei ole koska mitään ei ole mikä muuttuisi jotenkin, ei tuosta kyllä universumia synnytetä.

Mustat aukot noin kuten kuvasit minustakin.

Materian liikkuminen yli valonnopeudella, minkä suhteen? Kun universumi syntyi, alussa se universumi oli hirvittävän paljon,hirvittävän kuumaa plasmaa joka laajeni jäähtyi samalla, tuon pilven koko on ollut huimaavan suuri, sen jälkihehku näkyy jokapuolella.
Kun plasmapilvi laajenee, sen uloimmat osat liikkuvat hirvittävällä nopeudella suhteessa sen pilven keskipisteeseen, puhumattakaan vastakkaisesta puolesta keskipisteen nähden, ylivalonnopeudella, miksi ei. Vasta tämän laajenemisesta johtuvan jäähtymisen jälkeen alkaa muodostua materiaa, se syntyy omassa koordinaatistossaan paikoilleen tuosta suhteellisesta nopeudesta muualle huolimatta, kehittää kenttänsä ympärilleen joka paikassa tuota plasmapilveä samalla lailla.
jokainen galaksi tuntee täten olevansa paikoillaan omassa ympäristössään ja muualla loitonnutaan. Jos voitaisiin siirtyä sinne minne vain vaivoin nähdään, vaikka 12 miljardin valovuoden päässä olevaan galaksiiin, paikkaan joka loittonee meistä rajusti, siellä ollaankin yllättäen paikoillaan ja lähtögalaksimme loittoneekin meistä rajusti.

Ts, tasaisesti liikkuvat kappaleet, joita kaikki havaitut galaksit ovat, pl pienet nopeuserot keskenään paikallisesti, nuo muodostavat kenttänsä ympärilleen samalla lailla avaruuden suhteen olevasta nopeudesta riippumatta, tarkoitan sitä että kun alkuräjähdys tapahtui, tavarat todella loittonee toisistaan samassa avaruudessa, tyhjiössä joka on ei mitään, eikä vaikuta mitään mihinkään, nopeus avaruuden suhteen on siten merkityksetön, tuosta avaruuden suhteen olevasta nopeudesta huolimatta kentät ovat symmetrisiä, joten jokainen kokee olevansa paikoillaan ja muut loittonevat.

No, koska olen multiversumi miehiä, niin kysynkin itseltäni miksei muiden universumien jämät tuhoa kaikkea elämää tässä universumissa, helvetin hyvän kysymyksen esitin. No, oletukseni onkin että aivan kuten auringon ympärillä on kultainen elämän vyöhyke tai galaksin ympärillä on kultainen elämän vyöhyke myös universumilla on sellainen, ulkolaidoilla jonne emme näe saattaakin olla tilanne että meno on niin hurjaa että elämän synnylle ei siellä jää tilaisuutta.

Jepulis jep.

Eikö kosminen taustasäteily ole vanhinta empiiristä tietoa, joten sitä edeltäviä tapahtumia kuvaavat teoriat ovat vain spekulaatioita. Mikä mahtaa olla tällä hetkellä kosmologian suosituin selitys näistä taustasäteilyn syntyä edeltävistä tapahtumista?

En tiedä suosittuimmasta mutta realistisin lienee, että tyhjiö alkoi ensi laajeta eksponentiaalisesti
Kunnes tyhjiöenergian tason pudotus hidasti laajenemisen ja energian säilymislakien mukaisesti tuo menetetty tyhjiöenergia degeneroitui faasimuunnoksessa tavalliseksi säteilyksi ja osa säteilystä edelleen materiaksi. Tuota degeneroitumisen hetkeä kutsumme alkuräjähdykseksi. Siitä tie kosmiseen taustasäteilyyn ja etiäpäin lienee aika hyvin tiedossa.

[siili suhonen]

Tuo alkuräjähdys on kyllä terminä niin harhaanjohtava ja typerä, että sen soisi poistettavan fysiikan sanastosta. Paremmin sen tilalle sopisi vaikkapa syntiinlankeamus.