Kukonlaulun aikaan

Tarinoita matkan varrelta.
Avatar
Raspu
Reactions:
Viestit: 7429
Liittynyt: 23 Maalis 2023, 13:22

Kukonlaulun aikaan

Viesti Kirjoittaja Raspu »

Thaimaassa, siellä jossain, melko lähellä, missä pitkäkaulaiset naiset kultaputket kaulassa näyttää sulojaan,
on kylmä nukkua.
Vuoriston ilma raikas, kylmä ja kostea. Kosteus nousee vuorten sumusta.
Maja haisee kellarilta, mullalta ja maan tuoksulta.
Aurinko laskee aikaisemmin.
Tuntuu että se katoaa vuoren harjanteen taa nopeammin kun yleensä alavalla maalla tai meren rannalla.
Samalla piirtää vuoren laella olevan asutuksen silhuetin taivaanrantaan ja näyttää ikkunoista pilkistäviä pieniä valoja
hetken aikaa, ennen kuin ne sammumvat auringon myötä.
Pieni puro solisee vuoren kyljessä. Hiljaisuudessa sen ääni moninkertaistuu.

Maja on kylmä ja kostea.
Pesuhuoneessa kaasukäyttöinen vedelämmitin, joka humahtaa käyntiin nappia painamalla ja hanan avaamalla.
Alaston liekki kattilan alla lämmittää virtaavan veden.
Vaimo ottaa suihkun ensin, sitten poika, vaipassa kakka, pojalla ikää pikkasen reilu vuosi.
Vedenlämmitin ei käynnisty enää, mitä helvettiä?
Renkkaan masinaa ja painelen käynistysnappia ees taas, eikä mitään tapahdu.
Napero saa jääkylmän suihkun. Perseen pesu.
Urhea pikku viikinki, inahdustakaan ei päästänyt. Jännitti vaan pakarat ja kintut,
otti vastaan sen mitä tuleman piti – kuin mies! Avantouimareitten sukua, perskele.
Oma vuoro suihkia, kylmä vesi lirisiee ja jumalauta se ON kylmää. Henki salpautuu ja tempasen hanan isommalle,
että kyllä tää tästä, samassa liekki hulmahtaa ja vesi lämpiää.
Mitä perkelettä?
Virtausnopeudestako se vaan olikin kiinni?
Ei helvetti, napero oli ainoo joka sai kylmän suihkun.

Vaimon kanssa rauhallisesti vierekkäin maaten, kylki kyljessä.
Onneksi on paksut vällyt ja peittoja riittävästi, selän allakin yksi patjaa vasten.

Ollaan oltu reissussa jo muutama päivä ja se tuntuu jo haarussakin.
Tunnen pientä syylisyyttä vaimon huomiotta jättämisestä ja pelkästä ”regular” seksistä, mutta on niin kylmä,
haeskelen tekosyitä itselleni puolustukseksi. Lähestyn vaimoa ja siirryn reisien väliin.
Siirrän reisiä enemmän auki ja jäykistyneellä siittimelläni hivelen vakoa. Hieron hiljaa ja painan.
Tunnen kuinka se kostuu ja lopulta vetelen nupilla vakoa pitkin ylhäältä alas.
Työnnän sisään ja siitin pysähtyy keskivälille. Vedän hiukka ulos ja taas sisään. Koko varsi kastuu.
Lopulta se uppaa kokonaan.
Elimet vastakkain läpsyttää.
Onneksi vaimo on nopeasti laukeavaa sorttia.
Se tekee miehiselle itsetunnolle niin hyvää.

Lopulta melkein nukahtaneena, vaimo kainalossa, kysyn häneltä.
- Nuoleekohan paikalliset pillua?
Vaimo vastaa.
- Nuolee ne, mutta auringonpaisteessa.

Nyt on todellakin niin kylmää ja kosteaa että jäsenet jäykistyy ilman peittoa.

Pääsen uneen ja herään taas.
Kukko kiekuu.
Ei kirkkaasti, mutta käheästi.

Mitä helvettiä?

Kukko kiekuu.

Ei saatana, kello ei voi olla enempää kun kolme yöllä.
Miks se kiekuu?

Yritän laskea kertoja montako kertaa se jaksaa, rytmi kuitenkin vaihtelee ja se ei kieu yhtäpitkillä tauoilla vaan jatkaa halutessaan.
Pääsen laskelmissa kuuteen ja nukahdan taas. Näen unta, että herään aamulla ja pojan matkasangyssä makaa kaksi lasta.
Toinen vilkas ja energinen, toinen tyyni ja rauhallinen.
Mitä helvettiä!?
Paniikki valtaa ja huudan tukahtunutta huutoa sisäänpäin.
Kumpi näistä on mun poikani!
Otan sen vilkaan syliin ja pitelen sitä.
Tämän sen täytyy olla. Se käyttäytyy ihan kuin mun oma poikani.
Kuitenkin joku ääni selittää mulle, että vuorilla on henkiä jotka erottaa ruumiin sielusta ja jättää ne erilleen.
Ei helvetti, mulla on sylissä pojan sielu. Ruumis makaa tossa sängyssä.
Kuinka mä kytken ne takasin yhteen?

Kukko kiekuu taas ja mä herään.

Kello ei voi olla kun neljä.

Yritän nukkua, mutta en pysty.
Kukko kiekuu taas.
Vastakkaisen vuoren rinteeltä toinen kukko yhtyy siihen ja kohta kolmaskin.
Kolme kukkoa kiekuu.
Yritän löytää logiikkaa siitä, mutta en löydä.
En käsitä kukon epätäsmällisyyttä, eikä aurinko ole vielä edes noussut.
Miten helvetissä ne ennenvanhaan heräs?

Päiviä myöhemmin, herään omassa sängyssä aamulla kotona. Kaikki on hyvin.
Vaimo toisella laidalla ja poika puhisee siinä keskellä.
Uni vuorenhengistä palaa mieleen, poika on ok, mutta päivääkään ei ole mennyt etteikö asiat palaa mieleen.
Joku pieni palanen sielustani sinne kylmään jäi.
Ehkä ne henget on sittenkin olemassa.


Ei kieu kukko.