Sielua ei ole, mutta mieli on; entä keinomieli?

[Naturalisti]

Maailmankatsomus on kokonaisvaltainen käsitys maailmasta ja ihmisestä. Tieteellinen maailmankatsomus perustuu tieteelliseen maailmankuvaan ja sen tuloksiin. Tieteellisen maailmankuvan lisäksi tieteelliseen maailmankatsomukseen sisältyvät tietoteoreettiset kannat ja mahdollisesti myös käsitykset arvoista. Tiede on materialistisen filosofian voittokulun historiaa kaikkia kilpailijoitaan, mukaan luettuna teismiä vastaan. Jumalasta on tullut tarpeeton hypoteesi, jota tiede ei tarvitse.

” Tieteen synty antiikin Kreikassa liittyi juuri siihen, että luonnon ja elämän ilmiöille ryhdyttiin etsimään naturalistisia tai luonnollisia selityksiä erilaisten yliluonnollisten agenttien ja tekijöiden sijasta. (– –) Luonnontieteen vapautuminen animismista ja teologiasta on inhimillisen kulttuurin tärkeimpiä saavutuksia, jota yhä joudutaan puolustamaan erilaisia tieteen alueelle tunkeutuvia kriittisinä tai ennakkoluulottomina esiintyviä mutta vanhanaikaista mystiikkaa edustavia suuntauksia vastaan. (– –) Siten voidaan todeta, että moderniin tieteelliseen maailmankatsomukseen erottamattomasti kuuluu sääntö, jonka mukaan luonnolliset selitykset ovat parempia kuin yliluonnolliset. Silloinkin kun luonnollista selitystä ei ole vielä löydetty, sen etsimisen jatkaminen on parempi vaihtoehto kuin yliluonnollisiin selityksiin turvautuminen. Totuuden vaatimuksin esiintyvä uskonnollinen maailmankatsomus on yhteensopimaton näin määritellyn tieteellisen maailmankatsomuksen kanssa - siitä huolimatta, että suoranaista ristiriitaa ei olisikaan löydettävissä uskonnon ja erityistieteen tulosten välillä. " (Ilkka Niiniluoto: Johdatus tieteenfilosofiaan: Käsitteen- ja teorianmuodostus, sivu 88)

Ontologinen idealismi on (sieluttava) käsitys, jonka mukaan todellisuus on perimmäi­seltä luonteel­taan henkinen.

Ontologinen materialismi on käsitys, jonka mukaan todellisuus koostuu vain materiasta.

Ontologinen dualismi tarkoittaa kahden itsenäisen alkuperusteen eli substanssin totenapitämistä/olemassaoloa. Muun muassa René Descartes ajatteli näin: maailmassa on niin henkeä kuin materiaa. Sielu tarkoittaa ihmisestä irtautumaan kykenevää henkimaailman olentoa.

Naturalismi filosofiassa ja tieteessä on materialistinen näkemys, että todellista on vain fyysinen luonto ja että kaikki ilmiöt ovat tieteellisesti selitettävissä; että kaikki maailmassa voidaan ymmärtää osaksi luontoa ja että tieteessä ainoat hyväksyttävät metodit ovat luonnontieteissä käytettävät metodit; että yliluonnollisten ilmiöiden olettaminen on joko väärinkäsitys tai virheellinen hypoteesi. Universumissa vaikuttaa vain luonnonlait.

Uskovaiset taitavat olla kallellaan lähinnä dualismiin, jonka mukaan reaalimaailmassa aistii ja toimii aineellinen keho, joka on jollakin mystisellä tavalla vuorovaikutuksessa henkimaailmaan kuuluvan sielun kanssa. Tästä seuraavaa ns. psykofyysistä ongelmaa, miten aineeton sielu ja aineellinen ruumis voivat olla keskenään vuorovaikutuksessa, ovat filosofit yrittäneet ratkoa jo satoja vuosia siinä onnistumatta.

Olisiko jo aika siirtää tuo ongelma pois päiväjärjestyksestä? Temppu voidaan tehdä korvaamalla henkimaailman sielu aivojen materiaalisten prosessien ylläpitämällä mielellä. Dualismin psykofyysinen ongelma poistuu; vuorovaikutukseen liittyvää ongelmaa ei ole, kun aivotoiminta ja mielen toimintaa on yksi ja sama asia.

Entä sitten keinomieli? Voisiko mallia ottaa ihmismielestä? Valitettavasti kukaan ei vielä tiedä, miten aivot ihan oikeasti toimivat.

Vaikka aivojen toimintaa ja rakennetta on tutkittu intensiivisesti jo vuosikymmenten ajan, tutkijat ovat yhä vain raaputtaneet pintaa aivojen kokonaisvaltaisesta toiminnasta. Tällä hetkellä ei ole olemassa täydellistä käsitystä siitä, miten aivojen kaikki osat liittyvät yhteen ja muodostavat kokonaisvaltaisen toiminnallisen viitekehyksen.

Aivojen toimintaa tutkitneet laajat kansainväliset tutkimushankkeet ovat kuitenkin lisänneet valtavasti tietämystä aivojen toiminnasta. Näistä hankeista merkittävimpiä ovat olleet Human Brain Project (HBP), Human Connectome Project (HCP) ja BRAIN Initiative.

Ihmisaivojen kuvantamismenetelmien kehittyminen on mahdollistanut aivokuoren laajempien alueiden neuronien yhteisen aktivaatiotason mittaamisen, mutta menetelmät ovat yhä spatiaalisesti ja temporaalisesti liian epätarkkoja, jotta esimerkiksi aivokuoren pylväiden neuronien toiminnan dynaamista ajoitusta toistensa suhteen voitaisiin mitata.

Puutteellisten tietojen vuoksi keinomielen kehittäminen ihmisaivojen toimintaa matkimalla ei ole vielä mahdollista, mutta mitään periaatteellista estettä sille ei myöskään ole osoitettu. Keinomielen kehittäminen kumoaisi lopullisesti tarpeen olettaa sielu olemassaolevaksi.

Koska tämä homma on kokonaisvaltaisen viitekehyksen puuttumisen vuoksi yhä levällään, niin harjoitetaan nyt alkajaisiksi hiukan esitieteellistä pohdiskelua eli filosofointia. Esitän seuraavassa henkimaailman sielun oletustarpeen eliminoivan reduktiivisen emergentin materialismin ontologian.

Reduktiivinen emergentti materialismi

Perinteisesti emergenssi tarkoittaa filosofista kantaa, jonka mukaan fysikaaliseen systeemiin voi kehkeytyä eli emergoitua uusia ominaisuuksia tai toiminnan tasoja, joita ei voi palauttaa sen osien ominaisuuksiin. Näin määritelty holistinen kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, mutta miten nuo uudet ominaisuudet ovat ontologisesti olemassa jätetään selittämättä.

Emergentti materialismi hyväksyy tämän näkemyksen eikä pyri palauttamaan – redusoimaan tai eliminoimaan – esimerkiksi tietoisuutta tai mieltä fysiologisiksi ominaisuuksiksi. Tätä kantaa edustavat esimerkiksi filosofit Karl Popper ja Ilkka Niiniluoto. Kanta jättää kuitenkin avoimeksi, kuinka emergentti ominaisuus on materialistisesti olemassa.

Oman teoriani, "reduktiivisen emergentin materialismin" mukaan aidosti emergentin systeemin muodostaa sen osat ja niiden vuorovaikutusprosessit. Emergentti rakenne mahdollistaa uuden ominaisuuden tuottavan prosessin käynnissäolon. Jos rakenne rikkoutuu, prosessi sammuu, emergentin ominaisuuden olemassa olo päättyy ja systeemi redusoituu osikseen.

Dualistit ovat yrittäneet jo satoja vuosia ratkaista niin sanottua psykofyysistä ongelmaa: kuinka aivot (aineellinen olio) ja sielu (henkinen olio) voivat olla keskenään vuorovaikutuksessa? Emergentin materialismin ongelmana taas on: miten mieli on materiaalisesti olemassa?

Reduktiivinen emergentti materialismi tarjoaa ratkaisun molempiin ongelmiin. Mitään henkiseen ulottuvuuteen liittyvää sielua ei ole. Mieli on aivojen materiaalinen prosessi. Mielen olemassaolo päättyy aivokuolemaan ja ruumis redusoituu materian kiertokulkuun. Reduktiolla siis tarkoitetaan tässä sitä, että emergentin asian olemassaolo päättyy ja osat redusoituvat materian kiertokulkuun.

Popperin kolme maailmaa viittaa Karl Popperin todellisuutta koskevaan ontologiaan, johon kuuluu kolme erillistä keskinäisessä vuorovaikutuksessa olevaa olemisen piiriä: maailma 1, maailma 2 ja maailma 3. Todellisuuden tarkastelu näiden itsenäisesti olemassa oleviksi oletettujen maailmojen ja niiden suhteiden kautta jää puutteelliseksi, koska maailmojen 2 ja 3 materiaalisen olemassaolon tapa jää avoimeksi.

Kuvaan seuraavassa Popperin ontologiasta modifioidun "redusoituvan emergentin kolmen maailman ontologian". Se ratkaisee edellä kuvatut ongelmat esittämällä kolme olemisen piiriä hierarkkisesti toisiinsa sisältyvinä.

Maailma 1: fysikaalisten olioiden (biologiset entiteetit mukaan lukien) ja niiden prosessien maailma. Tämä materiaalinen maailma sisältää kaiken olevan. Mitään muuta sen lisäksi ei oleteta olevaksi.

Maailma 2: aivojen subjektiivisten neuraalisten prosessien mentaalinen maailma. Se on objektiivisesti olemassa maailman 1 prosessien osajoukkona ja vaikuttaa maailmaan 1 vain subjektiivisten yksilöiden toiminnan kautta. Nämä prosessit ovat subjektiivisia käsityksiä meemeistä eli kulttuurigeeneistä (mitään "genotyyppiä" niillä ei ole). Mitään psykofyysistä ongelmaa – miten mentaalinen mieli vaikuttaa kausaalisesti materiaalisen ruumiiseen – ei siis ole, koska mentaalinen mieli on materiaalisten aivojen prosessi. Meemeillä on vain fenotyyppi eli se tapa, miten ne esiintyvät vuorovaikutuksessa.

Maailma 3: näennäisesti olemassa oleva kollektiivinen käsitys kulttuurista on maailman intersubjektiivisten prosessien tuottama subjektiivisten käsitysten horisontti, joka on todellisuudessa olemassa vain maailmaan 2 hajautuneina subjektiivisina käsityksinä. Tätä subjektiivisten käsitysten joukkoa voidaan ajatella geneettisten algoritmien ratkaisujoukon kaltaisena joukkona, joka kehittyy vuorovaikutuksen ylläpitämässä memeettisessä evoluutiossa ilman, että suoraan yhteisesti jaettua kollektiivista käsitystä on missään.

Tähän vain fiktiivisesti olemassa olevaan maailmaan 3 kuuluu muun muassa väittämät, tieteelliset teoriat, luonnolliset luvut, kertomukset, myytit, työkalut, sosiaaliset instituutiot ja taideteokset eli laajasti ottaen koko kulttuuri, joka on näin vain eräänlainen subjektiivisten käsitysten horisontti.

Kulttuuri, maailma 3 on siten olemassa vain maailman 2 osajoukkona eli subjektiivisiin mieliin hajautuneina käsityksinä sekä niiden lisäksi näihin käsityksiin liittyvinä maailmaan 1 kuuluvina materiaalisina muodosteina ja vuorovaikutuksina. Merkityksiä ne saavat vasta subjektiivisten mielten tulkintoina.

Reduktiivisen emergentin materialismin ontologia tarjoaa johdonmukaisen ja vankan selityksen siitä, miten emergentit ominaisuudet ovat materialistisesti olemassa. Se selittää psykofyysisen ongelman, joka on ollut filosofien keskustelunaihe useiden vuosisatojen ajan, ja tarjoaa selityksen siitä, kuinka mieli voi olla materiaalisesti olemassa.

Ontologia tarjoaa selkeän selityksen siihen, miten kollektiivinen käsitys kulttuurista on vain subjektiivisten käsitysten näennäinen horisontti. Subjektiiviset käsitykset kulttuurista kehittyvät memeettisessä evoluutiossa kuten geneettisten algoritmien ratkaisujoukko ilman, että yhteisesti suoraan jaettua kollektiivista käsitystä siitä on missään.

Elämä, kulttuuri ja memetiikka

Geneettiseen informaatiosysteemiin sisältyvät toiminnot sisältyvät edellä kuvatun ontologian mukaan maailmaan 1. Elämän synty eli geneettisen elämää ylläpitävän ja kehittävän informaatiosysteemin käynnistyminen oli aidosti emergentti tapahtuma: materiaaliset rakenteet organisoituvat tavalla, joka teki sen mahdolliseksi. Geneettinen evoluutio on monimutkainen historiallinen prosessi, johon vaikuttaa myös monet satunnaiset tekijät. On käytännössä mahdotonta, että minkään eliölajin sukupuuton jälkeen sellainen voisi syntyä uudelleen.

Pelkän geneettisen informaatiosysteemin ohjaamille eläimille kehittyi jo jonkinlaista käyttäytymismallien adaptiivista muuntelua, mutta eläimet toimivat kuitenkin vain tässä ja nyt tilanteisiin reagoiden. Niillä oli kuitenkin jo evoluution varhaisessa vaiheessa eräänlainen aistimusten ja tuntemusten eli mielikuvien virtana ilmenevä tietoisuus.

Mielikuva-ajattelun kehittyminen eli kyky tuottaa kokemamme tapahtumat mielikuvituksessa uudelleen ja harkita sen avulla tulevia toimia oli evoluution toinen aidosti emergentti tapahtuma. Se synnytti ensin maailman 2 eli subjektiiviset mielet ja kielen kehittymisen jälkeen kulttuurin eli maailman 3. Subjektiivisten mielten sisällöt ovat käyttäytymis- ja ajatustottumuksia eli meemejä; materiaalisten aivojen prosesseja, joiden käynnissä olo on mielen toimintaa. Mielen olemassaolo päättyy lopullisesti aivokuolemassa näiden prosessien pysähtyessä. Mitään sielua ei jää kummittelemaan tämän eikä tuonpuoleisuuteen.

Kun henkimaailman sielu korvataan materiaalisella mielellä häviää koko psykofyysinen ongelma: aivotoiminta ja mielen toiminta eivät ole eri asioita vaan sama asia; mieli on aivotoimintaa. Ajatukset ovat meemien tuottamia fysikaalisten mielen prosessien toimintaa, joten ne pysyvät kausaalisen sulkeuman sisällä.

Meemit ovat toiminta- ja ajattelutottumuksia eli aivojen fysikaalisia prosesseja, kuten jo edellä totesin. Meemeillä ei ole "genotyyppejä" eli ne tallettuvat jokaiseen subjektiiviseen mieleen omalla tavallaan, jos ollenkaan.

Kaikki informaatio yksilöiden välillä välittyy fysikalisin keinoin (telepatiaa ei ole). Istersubjektiivisesessa vuorovaikutuksessa jokainen yksilö pelaa kielipeliä omilla säännöillään (siksi tarvitsemme merkitysneuvottelua). Merkityksiä meemit saavat vasta subjektiivisissa mielissä. Tämä koskee niin sosiaalisessa mediassa leviävä meemejä, musiikkia, matematiikkaa, tieteellisiä teorioita, uskonnollisia käsityksiä ja ihan kaikkia muitakin kulttuurin sisältöjä.

Meemit eivät talletu mieleen muistikuvina vaan kykyinä tuottaa uudelleen samankaltaisia mielikuvaketjuja samankaltaisissa tilanteissa. Meemit ovat mieleen tallentuneita kykyjä ja niiden toiminta (prosessien käynnissä olo) on ajattelua.

Memeettiikan teoria on edelleen voimakkaassa kehitysvaiheessa ja erilaisia hypoteeseja kehitellään. Puhun tässä vain omasta keskeneräisestä hypoteesistä. Ajattelen, että kaikki subjektiivisen mielen sisällöt ovat meemejä ja ajattelu on niiden toimintaa. Myös kaikki käsitykset normeista ja rooleista ovat memeettisessä evoluutiossa kehittyneitä subjektiivisiin mieliin tallettuneita ajattelutottumuksia, joista jokaisella on oma käsitys, jo on mitään käsitystä. Mitään tuonpuoleisesta tulevia metafyysisiä normeja ei ole olemassa.

Intentio on homeostaattisen tilan, viettien, vaistojen, psykofyysisen tilan, sosiaalisten vaikutusten ja uteliaisuuden synnyttämä halu toimia. Näitä haluja rajoittaa kuitenkin pakottavasti luonnonlait ja vähän joustavammin sosiaalisena paineena koettu yhteisön normien rajaama toimitamarginaali; vapaan tahdon toimintakenttä.

Mielen ontogeneesi ja selitykset

Onko ihminen pelkästään perimän ja ympäristön summa? Pääosin on, mutta on siinä mukana hitunen myös yksilön itse hankkimaa kokemusta. Perimää on kahta sorttia: geneettinen perimä ja memeettinen kulttuuriperimä (ympäristön vaikutus).

Materiassa itsessään ei ole mitään elämää eikä tietoisuutta. Elämä ja tietoisuus syntyvät vasta, kun materian rakenteeseen muodostuu kyseisen toiminnan mahdollistava informaatioprosessi. Siis myös subjektiiviset milensisällöt ovat osa luontoa; materiaalisten aivojen prosesseja.

Entä miten matematiikka on olemassa? Kannatan tässä kysymyksessä vahvaa fiktionalismia, joka on luonnollinen tapa naturalisoida kaikki a priorilta tuntuva tieto. Samalla, kun saimme kyvyn muodostaa representaatioita todellisuudesta, saimme myös kyvyn muodostaa representaatioita fiktioista.

Näitä fiktioita on kaksi lajia: hyödyllisiä fiktioita kuten matematiikka, joka on kehittynyt memeettisessä evoluutiossa hyödylliseksi apuneuvoksi empiiristen kokemusten mallintamisessa. Viimekädessä matematiikka siis on vain kokoelma heuristisia käsityksiä, jotka ovat jalostuneet nykyiseen muotoonsa memeettisessä evoluutiossa (ja luultavasti kehittyvät edelleenkin).

Sitten on puhtaita ajatusleikkejä eli fiktioita, joiden avulla voidaan välittää esimerkiksi tunteisiin liittyviä vaikutelmia ja uskonnollisia tarinoita, joita käytetään lähinnä rahvaan hallintaan. Länsimaiset uskonnot ovat ehkä painottuneet kognitiiviseen ulottuvuuteen ja idän uskonnot emotionaalisen ulottuvuuteen, mutta molemmat ulottuvuudet lienevät kuitenkin kokemuksessa ja ajattelussa aina mukana.

Länsimainen filosofia on hivenen arkiajattelua täsmällisempää esitieteellistä pohdiskelua. Se voi olla hyödyllistä vain ottaessaan lähtökohdakseen erityistieteiden viimeisimmät tulokset. Itämainen filosofia keskittyy ilmeisesti enemmän ihmisen kokemuksiin ja hyvän elämän ohjeisiin, jotka ainakin minusta vaikuttavat lähinnä mystiikalta. Saattaa olla, että heterofenomenologia voisi olla keino, jolla näistä voisi suodattaa mielenfilosofisen tutkimuksen ja kognitiivisen neurotieteen näkökulmasta kiinnostavat tiedot.

Keinomieli antaa siis odottaa vielä itseään. Sen sijaan kielimalleihin perustuvista tekoälysovellukdsista on tulossa hyödyllisiä apuneuvoja moniin eri tehtäviin. On tärkeää tiedostaa, että ne eivät todellakaan ajattele mitään, vaikka kielipohjainen käyttöliittymä helposti houkuttelee näin ajattelemaan. Syynä tähän on meidän mielen mekanismi, joka pyrkii näkemään inhimillisiä piirteitä kaikissa mahdollisissa asioissa kuten esimerkiksi pilvissä ja maaston muodoissa. Tästä johtuu myös se, että animismi oli ensimmäisiä uskontoja kaikissa kulttuureissa. Kaikki kiviä ja kantoja myöten saivat sielun, koska yritämme ymmärtää muiden olioiden käyttäytymistä asettumalla niiden asemaan ja emuloimalla niiden käyttäytymistä oman mielellemne avulla.

Nykyiset tekoälyt ja mielenfilosofia

Pitää ymmärtää, että kielimalleihin perustuvat koneet vain yrittävät vastata esitettyihin kysymyksiin tietokantaan koottujen tekstien perusteella, jotka saattavat olla epäjohdonmukaista ja ristiriitaisia. Tekstit ovat ihmisten kirjoittamia. Koneen algoritmit yrittävät vain tuottaa niistä loogisesti johdonmukaisia vastauksia, vaikka materiaali ei ole aina yksiselitteistä. Tulosten tulkinta siis vaatii edelleen medialukutaitoa, tarkistuskysymysten tekoa, alkuperäisen materiaalin lukemista ja perskohtaista ajattelua. Saatuun tietoon ei pidä suhtautua ylhäältä annettuna ilmoitustietona, vaan keinona nopeuttaa sopivien lähteiden löytämistä.

Kiinnostavaa on miten tämän tekniikan avulla toteutettujen koneiden kanssa on mahdollista päätyä yhteisymmärrykseen, vaikka toinen osapuoli on vain "kone", joka ei todellakaan itse ajattelen. Tosin tällöinkin tuon tulkinnan yhteisymmärryksestä tekee ihminen, joka on saanut koneen tuottamaan tekstiä, jonka hän voi tulkita vastaavan omaa ajatteluaan.

Pahin skenaario on, että kun tämä kielimalleihin perustuva teknologia tulee laajemmin nettiselaimiin ja muihin työkaluihin, porukat alkavat suhtautua niiltä saamaansa tietoon kuten uskovaiset Jumalalta saamaansa ilmoitustietoon.

Aika konemaisesti muuten monet tämänkin keskustelufoorumin keskustelijat näyttävät suoltavan omaksumiaan ajattelutottumuksia, joten mitään superälyä ei tarvita "ihmisälyn" ylittämiseen. No onhan toisaalta ihmisälykin vain biologinen kone, jonka toiminta on ajattelua; mielensisällöt ovat aivojen mekanismien tallentamia ajatustottumuksia.

Kognitiivinen neurotiede on aivotutkimuksen eturintamassa, mutta sekin on yhä osittain kognitiivisen psykologian vanhentuneen tietokonemetaforan vanki; mitään tietokonemaisia rakenteita aivoista ei löydy. Myöskään metafysiikasta ja mystiikasta puhdistettua naturalisoitua mielenfilosofiaa ei taida vielä olla olemassa; aivojen kokonaisvaltaisesta toiminnallisesta viitekehyksestä puhumattakaan.

Katso myös:

Blogin alaviitteet
Blogin sisältö

[Keijona]

"Jos minä en ymmärrä jotain, tai joku asia ei ole minun tietoisuudessani olemassa, en kuitenkaan egoistisesti kuvittele, etteikö joku toinen sitä kykenisi ymmärtämään ja minulle tiedostamattoman olemassaoloa todentamaan."

[jester]

Kun henkimaailman sielu korvataan materiaalisella mielellä häviää koko psykofyysinen ongelma: aivotoiminta ja mielen toiminta eivät ole eri asioita vaan sama asia; mieli on aivotoimintaa.

Vuorovaikutus-ongelma on vain yksi osa psykofyysistä ongelmaa. Se varsinainen kova ongelma (hard problem) on se, miten aivotoiminta voi ylipäätään synnyttää subjektiivisia kokemuksia. Kokemukset ja aivotoiminta ovat eri asioita, jokainen voi sen käsittää asiaa hetken mietittyään.

Vastaavuus aivotoiminnan ja kokemusten välillä tietenkin on, ja sitä voidaan tutkia nykyään jo tarkastikin. Kuitenkin varsinainen selityskuilu pysyy. Tuon kuilun ylittämiseen tarvitaan filosofista pohdintaa, ja esim. emergentti materialismi on yksi järkeenkäypä näkemys.

[Varaktori]

Ihmisen mieli syntyy aivojen sähköisinä ja kemiallisina prosesseina. En näe mitään estettä tuottaa vastaavaa keinotekoista mieltä.

[Naturalisti]

Kun henkimaailman sielu korvataan materiaalisella mielellä häviää koko psykofyysinen ongelma: aivotoiminta ja mielen toiminta eivät ole eri asioita vaan sama asia; mieli on aivotoimintaa.

Vuorovaikutus-ongelma on vain yksi osa psykofyysistä ongelmaa. Se varsinainen kova ongelma (hard problem) on se, miten aivotoiminta voi ylipäätään synnyttää subjektiivisia kokemuksia. Kokemukset ja aivotoiminta ovat eri asioita, jokainen voi sen käsittää asiaa hetken mietittyään.

Niin, mä taas oon pohtinut sitä niin päin, että miksi niiden pitäisi olla eri asioita, enkä ole keksinyt sille syytä. Onhan jo aivan alkeellisillakin eliöillä aistimuksia, jotka vaikuttavat niiden toimintaan. On ehkä määrittelykysymys voiko tätä jo pitää alkeellisena tietoisuuteen; "tietää", mitä tarttis tehdä. Kyse on kuitenkin vielä vain tajuttomasta geneettisesti määräyteneistä refleksireaktiosta. Evoluution edetessä aistimusten määrä kasvaa ja eliö kokee olotilansa (homeostaasi, viestit, vaistot, jne.) kokonaisuuden eräänlaisena aistimusten ja tuntemusten muodostamana mielikuvien virtana. Minä määrittelisin tämän subjektiivisten kokemusten virran tietoisuudeksi. Olisko tämä tuon kovan ongelman ratkaisu?

Vastaavuus aivotoiminnan ja kokemusten välillä tietenkin on, ja sitä voidaan tutkia nykyään jo tarkastikin. Kuitenkin varsinainen selityskuilu pysyy. Tuon kuilun ylittämiseen tarvitaan filosofista pohdintaa, ja esim. emergentti materialismi on yksi järkeenkäypä näkemys.

Kyse ei ole vain kokemusten ja aivotoiminnan vastaavuudesta vaan samuudesta; kokemukset on aivotoimintaa. Mitään selityskuilua ei ole, ettei haluta pitää uskonvaraisesti kiinni dualismin olettamasta henkimasilman sielusta. Perinteinen emergentti materialismi on puutteellinen teoria, koska se jättää avoimeksi miten emergentti ominaisuus on ontologisesti olemassa. Esittämäni redusoituva emergentti materialismi ratkaisee ongelman: emergentti ominaisuus (mieli) on olemassa aivojen materiaalisten prosessien käynnissä olemisena. Mielen olemassaolo päätyy aivokuolemassa, kun prosessit pysähtyvät.

Täydennys:

Huomasin äsken sinun antaneen tämmöisen kommentin:
viewtopic.php?p=55734#p55734
Taidamme ajatella fenonenaalisesta tietoisuudesta pitkälti samansuuntaisesti? Tällä tasolla toimitaan geneettisesti määräytyneen elämää ylläpitävän informaatiosysteemin tasolla. Mieli toimii sitten kulttuuria ylläpitävän memeettisen infosmaatiosystefmin tasolla. Aivokuolemassa nämä prosessit pysähtyvät ja mielen olemassaolo päättyy.

[Naturalisti]

"Jos minä en ymmärrä jotain, tai joku asia ei ole minun tietoisuudessani olemassa, en kuitenkaan egoistisesti kuvittele, etteikö joku toinen sitä kykenisi ymmärtämään ja minulle tiedostamattoman olemassaoloa todentamaan."

Kelpaisko sulle tämä sama vastaus, jonka annoin äsken jesterille, vai tarkoititko jotakin muuta?
viewtopic.php?p=56679#p56679

[Naturalisti]

Ihmisen mieli syntyy aivojen sähköisinä ja kemiallisina prosesseina. En näe mitään estettä tuottaa vastaavaa keinotekoista mieltä.

Näin minäkin ajattelen. Puhtaalta pöydältä lähtemällä tämä ei toistaiseksi ole onnistunut eikä aivoista voida vielä ottaa mallia, kun kukaan ei vielä tiedä miten ne toimivat. Kaikki neuromorfiset yritelmät ovat vasta osaratkaisuja. Aivojen kokonaisuuden toiminnallista viitekehystä ei vielä ole.

[Varaktori]

Ihmisen mieli syntyy aivojen sähköisinä ja kemiallisina prosesseina. En näe mitään estettä tuottaa vastaavaa keinotekoista mieltä.

Näin minäkin ajattelen. Puhtaalta pöydältä lähtemällä tämä ei toistaiseksi ole onnistunut eikä aivoista voida vielä ottaa mallia, kun kukaan ei vielä tiedä miten ne toimivat. Kaikki neuromorfiset yritelmät ovat vasta osaratkaisuja. Aivojen kokonaisuuden toiminnallista viitekehystä ei vielä ole.

Onko tässä se riski, että jokin viritelmä saa keinomielen vahingossa?

[Varaktori]

Ihmisen mieli syntyy aivojen sähköisinä ja kemiallisina prosesseina. En näe mitään estettä tuottaa vastaavaa keinotekoista mieltä.

Näin minäkin ajattelen. Puhtaalta pöydältä lähtemällä tämä ei toistaiseksi ole onnistunut eikä aivoista voida vielä ottaa mallia, kun kukaan ei vielä tiedä miten ne toimivat. Kaikki neuromorfiset yritelmät ovat vasta osaratkaisuja. Aivojen kokonaisuuden toiminnallista viitekehystä ei vielä ole.

Onko tässä se riski, että jokin viritelmä saa keinomielen vahingossa?

[Naturalisti]

Ihmisen mieli syntyy aivojen sähköisinä ja kemiallisina prosesseina. En näe mitään estettä tuottaa vastaavaa keinotekoista mieltä.

Näin minäkin ajattelen. Puhtaalta pöydältä lähtemällä tämä ei toistaiseksi ole onnistunut eikä aivoista voida vielä ottaa mallia, kun kukaan ei vielä tiedä miten ne toimivat. Kaikki neuromorfiset yritelmät ovat vasta osaratkaisuja. Aivojen kokonaisuuden toiminnallista viitekehystä ei vielä ole.

Onko tässä se riski, että jokin viritelmä saa keinomielen vahingossa?

Mielenkiintoinen kysymys. Vahingossahan sen mielen ihminenkin on saanut, mutta ihmislaumalla oli jo takanaan pitkä evolutiivinen historia.

Voi olla, että keinomielen kehittämiseen tarvitaan "älykäs suunnittelija" eli insinööri.

Kehitysympäristönä voisi toimia virtuaalitodellisuus, jossa toimijoina olisi samoilla oikeuksilla niin ihmisten kuin keinoälyjen avattaret.

[Varaktori]

Ihmisen mieli syntyy aivojen sähköisinä ja kemiallisina prosesseina. En näe mitään estettä tuottaa vastaavaa keinotekoista mieltä.

Näin minäkin ajattelen. Puhtaalta pöydältä lähtemällä tämä ei toistaiseksi ole onnistunut eikä aivoista voida vielä ottaa mallia, kun kukaan ei vielä tiedä miten ne toimivat. Kaikki neuromorfiset yritelmät ovat vasta osaratkaisuja. Aivojen kokonaisuuden toiminnallista viitekehystä ei vielä ole.

Onko tässä se riski, että jokin viritelmä saa keinomielen vahingossa?

Mielenkiintoinen kysymys. Vahingossahan sen mielen ihminenkin on saanut, mutta ihmislaumalla oli jo takanaan pitkä evolutiivinen historia.

Voi olla, että keinomielen kehittämiseen tarvitaan "älykäs suunnittelija" eli insinööri.

Kehitysympäristönä voisi toimia virtuaalitodellisuus, jossa toimijoina olisi samoilla oikeuksilla niin ihmisten kuin keinoälyjen avattaret.

Ne taitaa olla tohtorismiehiä, ei riitä enää insinöörin älli.
Mutta joo ajatuksena juurikin tuo että se insinööri tulee tietämättään rakentaneeksi koneen joka saavuttaa tietoisuuden ja tuhoaa ihmiskunnan. Tekoälystä kuvasti varotellaan joskin siinä ilmeisesti nähdään riskejä ilman sitä tietoisuuttakin. Ei hullumpi tuo kehitysympäristöidea ainakaan minun silmääni.

[ID10T]

Ihmisen mieli syntyy aivojen sähköisinä ja kemiallisina prosesseina. En näe mitään estettä tuottaa vastaavaa keinotekoista mieltä.

Näin minäkin ajattelen. Puhtaalta pöydältä lähtemällä tämä ei toistaiseksi ole onnistunut eikä aivoista voida vielä ottaa mallia, kun kukaan ei vielä tiedä miten ne toimivat. Kaikki neuromorfiset yritelmät ovat vasta osaratkaisuja. Aivojen kokonaisuuden toiminnallista viitekehystä ei vielä ole.

Ihmismieli rakentuu hyvin pitkälti eletyn elämän varaan, pelkät muistijäämät eivät riitä. Keinomieli voi siis opiskella muistoja eletystä elämästä, mutta prosessi muistojen takana jää kokematta ilman fyysistä kehoa.

[Varaktori]

Ihmisen mieli syntyy aivojen sähköisinä ja kemiallisina prosesseina. En näe mitään estettä tuottaa vastaavaa keinotekoista mieltä.

Näin minäkin ajattelen. Puhtaalta pöydältä lähtemällä tämä ei toistaiseksi ole onnistunut eikä aivoista voida vielä ottaa mallia, kun kukaan ei vielä tiedä miten ne toimivat. Kaikki neuromorfiset yritelmät ovat vasta osaratkaisuja. Aivojen kokonaisuuden toiminnallista viitekehystä ei vielä ole.

Ihmismieli rakentuu hyvin pitkälti eletyn elämän varaan, pelkät muistijäämät eivät riitä. Keinomieli voi siis opiskella muistoja eletystä elämästä, mutta prosessi muistojen takana jää kokematta ilman fyysistä kehoa.

Jos oikein aletaan vääntämään, niin mikä estää simuloimasta sitä fyysistä kehoa ja muistoja?

[Naturalisti]

Ihmisen mieli syntyy aivojen sähköisinä ja kemiallisina prosesseina. En näe mitään estettä tuottaa vastaavaa keinotekoista mieltä.

Näin minäkin ajattelen. Puhtaalta pöydältä lähtemällä tämä ei toistaiseksi ole onnistunut eikä aivoista voida vielä ottaa mallia, kun kukaan ei vielä tiedä miten ne toimivat. Kaikki neuromorfiset yritelmät ovat vasta osaratkaisuja. Aivojen kokonaisuuden toiminnallista viitekehystä ei vielä ole.

Ihmismieli rakentuu hyvin pitkälti eletyn elämän varaan, pelkät muistijäämät eivät riitä. Keinomieli voi siis opiskella muistoja eletystä elämästä, mutta prosessi muistojen takana jää kokematta ilman fyysistä kehoa.

Jos oikein aletaan vääntämään, niin mikä estää simuloimasta sitä fyysistä kehoa ja muistoja?

Se on yksi vaihtoehto, mutta ID10T osui kyllä arkaan paikkaan, joka muakin on mietityttänyt. Miten kone saadaan kokemaan aistimuksiaan merkityksellisiksi ja siten toimintaa ohjaaviksi. Millaisia mietteitä tästä kelläkin on?

[jester]

Kun henkimaailman sielu korvataan materiaalisella mielellä häviää koko psykofyysinen ongelma: aivotoiminta ja mielen toiminta eivät ole eri asioita vaan sama asia; mieli on aivotoimintaa.

Vuorovaikutus-ongelma on vain yksi osa psykofyysistä ongelmaa. Se varsinainen kova ongelma (hard problem) on se, miten aivotoiminta voi ylipäätään synnyttää subjektiivisia kokemuksia. Kokemukset ja aivotoiminta ovat eri asioita, jokainen voi sen käsittää asiaa hetken mietittyään.

Niin, mä taas oon pohtinut sitä niin päin, että miksi niiden pitäisi olla eri asioita, enkä ole keksinyt sille syytä. Onhan jo aivan alkeellisillakin eliöillä aistimuksia, jotka vaikuttavat niiden toimintaan. On ehkä määrittelykysymys voiko tätä jo pitää alkeellisena tietoisuuteen; "tietää", mitä tarttis tehdä. Kyse on kuitenkin vielä vain tajuttomasta geneettisesti määräyteneistä refleksireaktiosta. Evoluution edetessä aistimusten määrä kasvaa ja eliö kokee olotilansa (homeostaasi, viestit, vaistot, jne.) kokonaisuuden eräänlaisena aistimusten ja tuntemusten muodostamana mielikuvien virtana. Minä määrittelisin tämän subjektiivisten kokemusten virran tietoisuudeksi. Olisko tämä tuon kovan ongelman ratkaisu?

Siitä olen samaa mieltä, että jo alkeellisilla eliöillä on subjektiivisia kokemuksia (esim. aistimuksia), eli ne ovat tietoisia. Ihminen on monella tavalla erityinen, mutta perustavaa eroa muihin eläimiin ei ole. Jos ihmisellä on sielu, myös koiralla on. Tuo tietoisuus kokemusten virtana on ihan hyvä määritelmä, en kuitenkaan ymmärrä miten sen voisi samaistaa aivotoimintaan.

Vastaavuus aivotoiminnan ja kokemusten välillä tietenkin on, ja sitä voidaan tutkia nykyään jo tarkastikin. Kuitenkin varsinainen selityskuilu pysyy. Tuon kuilun ylittämiseen tarvitaan filosofista pohdintaa, ja esim. emergentti materialismi on yksi järkeenkäypä näkemys.

Kyse ei ole vain kokemusten ja aivotoiminnan vastaavuudesta vaan samuudesta; kokemukset on aivotoimintaa. Mitään selityskuilua ei ole, ettei haluta pitää uskonvaraisesti kiinni dualismin olettamasta henkimasilman sielusta. Perinteinen emergentti materialismi on puutteellinen teoria, koska se jättää avoimeksi miten emergentti ominaisuus on ontologisesti olemassa. Esittämäni redusoituva emergentti materialismi ratkaisee ongelman: emergentti ominaisuus (mieli) on olemassa aivojen materiaalisten prosessien käynnissä olemisena. Mielen olemassaolo päätyy aivokuolemassa, kun prosessit pysähtyvät.

Ei minusta filosofian tai tieteen tehtävä ole olla haamujen karkoittajana. Dualismi on vain yksi käsitys, jolla ongelmana on juuri vuorovaikutus kahden eri substanssin välillä. Mielestäni emergentissä materialismissa voidaan hyvin ajatella, että emergentti mieli on aidosti redusoitumaton ominaisuus, jolla on jossain mielessä itsenäinen olemassaolo.