Klassisen- ja taidemusiikin ketju

[Kissatäti]

AMY BEACH: ‘BY THE STILL WATERS’
“Summertime”; Isata Kanneh-Mason piano (Decca)
Isata Kanneh-Masonin uusimmalla albumilla on suloinen Gershwin sekä elegantti Samuel Barber ja liikuttava Samuel Coleridge-Taylor, mukaan lukien kiihkeä mutta sydäntäsärkevän arvokas ”Deep River”. Mutta Amy Beachin ”By the Still Waters” oli jotain uutta, ja Kanneh-Mason tekee siitä unenomaisen, kiireettömän pienen mestariteoksen.

[Kissatäti]

C.P.E. BACH: RONDO IN D MINOR
“Mozart and Contemporaries”; Vikingur Olafsson, piano (Deutsche Grammophon)
Pianisti Vikingur Olafsson on julkaissut uuden kiehtovan albumin, joka sisältää Mozartin teoksia sekä hänen aikalaistensa Domenico Cimarosan, Baldassare Galuppin, Haydnin ja Carl Philipp Emanuel Bachin sävellyksiä. Olafssonin selkeä ja intensiivinen kuvaus tästä Bach-rondosta on erityisen innostava.

[Kissatäti]

Andy Akiho: Pillar III
Rehevä, räksyttävä kohinajuhla, ”Seven Pillars” on säveltäjän ja lyömäsoitinkvartetin syvän yhteistyön tulos. "Pillar III" sekoittaa kelloääniä ja matalaa rytmiä, ja se kasvaa voimaan ennen romahtamista rajuissa vapinoissa, räjähdyksissä ja tärinässä – kuin pahaenteisessä kehtolaulussa.

[Kissatäti]

J.S. BACH: FUGUE IN D SHARP MINOR
“Well-Tempered Clavier”; Piotr Anderszewski, piano (Warner Classics)

Piotr Anderszewskin outo mutta tyydyttävä valinta "Well-Tempered Clavier" toisen kirjan preludeista ja fuugista saattaa hyvinkin olla yksi suurimmista Bachin äänityksistä - ei millään tavalla sen enempää kuin psykologisissa syvyyksissä, joita se nostaa esiin hitaimmillaan. Anderszewskin leikki on lähes sankarillista keskittymistä ja syvällistä inhimillisyyttä.

[Kissatäti]

BARTOK: ‘OH! VIRAGOK! OH! ILLATOS KERT!’
“Bluebeard’s Castle”; Szilvia Voros, mezzo-soprano; Mika Kares, bass; Helsinki Philharmonic Orchestra; Susanna Malkki, conductor (Bis)
Kierros Siniparran kotiin on painajaismaista kamaa. Hänen uuden vaimonsa Judithin tulisi varoa, mitä jokaisen lukitun oven takana on, mutta kohtalokkaasti vaatii avaamaan ne. Neljäs paljastaa salaisen puutarhan, joka esitetään elävästi tällä tallenteella, mestarillisten orkesterivärien ja tekstuurin kanssa. Koska Susanna Malkin tulkinnassa jännitys ei koskaan todella laannu hetkeksikään niin ohikiitävää kauneutta varjostaa hermostunut odotus.

[Sulervo]

Rahmaninovin pianokonserttoa nro 2 kuvataan usein kaikkien aikojen suurimmaksi kirjoitetuksi.

Kuinka usein? Minä en ole koskaan huomannut moista, sen sijaan esim. Brahmsin pianokonsertosta nro 2 on tuollaista sanottu. Tuo Rahmaninovin konsertto on hänen konsertoistaan toki suosituin, varsin melodisena ja tunnelmallisena, helppotajuisenakin.

[Kissatäti]

Rahmaninovin pianokonserttoa nro 2 kuvataan usein kaikkien aikojen suurimmaksi kirjoitetuksi.

Kuinka usein? Minä en ole koskaan huomannut moista, sen sijaan esim. Brahmsin pianokonsertosta nro 2 on tuollaista sanottu. Tuo Rahmaninovin konsertto on hänen konsertoistaan toki suosituin, varsin melodisena ja tunnelmallisena, helppotajuisenakin.

Luultavasti käänsin väärin tekstiä, joka siis on lainattua. En enää löydä lähdettä. Hyvä huomio sinulta!!

[Sulervo]

Tuo Rahmaninovin konsertto on hänen konsertoistaan toki suosituin, varsin melodisena ja tunnelmallisena, helppotajuisenakin.

Luultavasti käänsin väärin tekstiä, joka siis on lainattua. En enää löydä lähdettä. Hyvä huomio sinulta!!

Rahmaninovin 2. konsertto syntyi hieman oudoissa olosuhteissa, mistä teos Sävelten maailma (WSOY 1956) kertoo näin:

"1. sinfonian ja 1. pianokonserton epäonnistuminen saattoi Rahmaninovin epätoivoon, joka sai suorastaan psykopaattiset piirteet. Hänen mielensä myrkyttyi ja luova työ oli aivan mahdotonta. Kun tämä sairaustila näytti pysyvältä, jotkut hänen ystävänsä pakottivat hänet puhuttelemaan tohtori Dahlia, joka oli tullut kuuluisaksi parantamalla sielullisia häiriöitä itsesuggestiolla. Rahmaninov kävi hänen luonaan joka päivä, makasi pöydällä puolitajuttomana, ja tohtori vakuutti hänelle vakuuttamasta päästyäänkin: "Nyt alatte säveltää konserttoa...työskenteleminen on helppoa...konsertosta tulee suurteos...". Hoito kesti useita kuukausia, ja sen vaikutus oli ihmeellinen. Rahmaninov alkoi taas säveltää, uusi elinvoima ja tuoreus puhkesi hänessä. Synkkämielisyys väistyi ja hän sai uuden otteen elämästä. Ajatukset syntyivät nopeasti ja kynä aivan kiiti paperilla hänen säveltäessään. Tuloksena oli 2. pianokonsertto, op. 18, monessa suhteessa suosituin hänen suurista teoksistaan ja samalla innoittuneimpia niistä. Rahmaninov omisti konserttonsa tohtori Dahlille."

Itse arvostan Rahmaninovissa erityisesti hänen pianistin lahjojaan. Levytyksiä on säilynyt, ja vaikka niiden äänenlaatu tietysti on mitä on, eivät kenenkään muun maineikkaankaan pianistin levytykset tee minuun niin suurta vaikutusta. Kuulee selvästi, että tässä soittaa paitsi suuri pianisti, myös suuri säveltäjä, joka tekee tuosta soitostakin jotakin luovaa, tuoretta.