Kumpi olisi mieluimmin: tuskainen filosofi vai onnellinen sika?

[Why]

Ollako mistään pahasta tietämätön. Ei huolta huomisesta, koska ei tiedä sellaista olevankaan. Ei huolta eilisestä, koska kaikki mitä tietää ja kokee on tässä ja nyt. Ei pohdi syitä syviä vääryyteen, ei epäoikeudenmukaisuuteen, koska ei huomaa niitä olevankaan. Jos ei tiedä menettävänsä paljon, niin onko sillä sitten merkitystäkään?

Vai ymmärtääkkö, tiedostaakko paljon, nauttia oivaltamisen ilosta, surra eilistä, pelätä tulevaa. Kyetä ymmärtämään paha, joskin hyväkin. Tajuta vääryyden tuskaa mutta kokea myös oikeudenmukaisuutta. Tajuta valintojensa mahdolliset seuraukset...

[Keijona]

Ehkä ensiksi kannattaa ymmärtää se, että kärsivien ja sairaiden keskellä on vaikea olla onnellinen, joten ihmisen onnellisuus ja hyvinvointi on täysin riippuvainen lajitoverien ja ympäristön onnellisuudesta ja hyvinvoinnista.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kultain ... A4nt%C3%B6

[Why]

Ehkä ensiksi kannattaa ymmärtää se, että kärsivien ja sairaiden keskellä on vaikea olla onnellinen, joten ihmisen onnellisuus ja hyvinvointi on täysin riippuvainen lajitoverien ja ympäristön onnellisuudesta ja hyvinvoinnista.

Tämä on hinta siitä, että kykenemme tuntemaan empatiaa, miltä voi toisesta tuntua..

[Tauko]

Ollako mistään pahasta tietämätön. Ei huolta huomisesta,

Kyllä tieto ja tietämys on hyväksi, mutta ei se tarkoita, että kaikkia maailman asioita kannattaisi murehtia, varsinkaan niitä asioita, joihin ei voi vaikuttaa.

koska ei tiedä sellaista olevankaan. Ei huolta eilisestä, koska kaikki mitä tietää ja kokee on tässä ja nyt.

Eilistä ei voi muuttaa, eikä sellaista mistä ei edes ole tietoinen kannata murehtia.

Ei pohdi syitä syviä vääryyteen, ei epäoikeudenmukaisuuteen, koska ei huomaa niitä olevankaan. Jos ei tiedä menettävänsä paljon, niin onko sillä sitten merkitystäkään?

Jos ei tiedä, niin ei tiedä, ei kai semmoisista tietämättömien asioiden pähkäämisestä saa kuin päänsärkyä.

Vai ymmärtääkkö, tiedostaakko paljon, nauttia oivaltamisen ilosta, surra eilistä, pelätä tulevaa. Kyetä ymmärtämään paha, joskin hyväkin. Tajuta vääryyden tuskaa mutta kokea myös oikeudenmukaisuutta. Tajuta valintojensa mahdolliset seuraukset...

Kyllä tieto ja ymmärrys ja tajuaminen on hyväksi.

[Raspu]

Ite olen kai jossain määrin filosofi-kylläinen sika. Tiedostan asioita jossain määrin, mutta en ota paiseita niistä, paitsi suvakeista, mutta loppupelissä en juuri niistäkään. Asiat vaan ON.

[Deimos]

Tuskainen filosofi. Tieto lisää tuskaa eli onnellisempi on varmasti ihminen joka ei tiedä liikaa ja mieti liian paljoa. Mutta mieelummin filosofi vaikka hintaa sillä on. "Ignorance is bliss" sanotaan, niin kuin Matrix-elokuvassa. Luulen että valtaosa on mieluummin noita tuskaisia filosofeja kuin onnellisia sikoja. Kontrastit on mukavia.

[KultaKikkare]

En kumpikaan ja onneks on paljon muitakin vaihtoehtoja. Jos olis pakko noista valita niin filosofi, koska tuskainen filosofi on kuitenkin onnellisempi kuin onnellinen sika.

[Wisti]

Kysymys on turhan provosoiva, vaikka hyvää tarkoittava.
Parempi olisi vaikkapa tämä:
Maailmanparannusta vai poven kohotusta? Oma onni vai peräti kaikkien?

[Raspu]

Kysymys on turhan provosoiva, vaikka hyvää tarkoittava.
Parempi olisi vaikkapa tämä:
Maailmanparannusta vai poven kohotusta? Oma onni vai peräti kaikkien?

Niin, miksi nainen laittaa silarit?

[Neutroni]

En tiedä mitä se onnellinen sika minun kohdalla tarkoittaisi. Perusluonteeni ei ole kovin onnellisuuteen taipuvainen. Olen ennemmin huolestuva kontrollifriikki ja lisäksi uteliaisuuteni janoaa tietoa. Se on vain yhdistelmä, että on se sitten apinalla, sialla tai vaikka kärpäsellä, se ei johda onnellisuuden kokemukseen. Ja jos se olisi olleellisesti erilainen, se kokija ei sitten olisi minä vaan joku muu.

Mutta ottaisin kyllä onnellisuuden, jos sen voisin jotenkin saada. Luulen, että pärjäisin parhaiten rikkaan mutta hövelin suvun outona ylijäämävesana, jolle annettaisin kartano syrjäseudulta ja maksettaisiin leveä elämä siitä hyvästä että pitää näppinsä erossa isän ja pyrkyripoikien bisneksistä. Voisin sitten harrastella tieteitä ja tekniikkaa 1800-luvun tyyliin kokematta huolta huomisesta tai vastuun rasittamatta mieltä. Mutta tiedän etten pääsisi sittenkään pakoon ihmisen elämään aina kuuluvia epävarmuuksia. Rikaskin voi vaikka sairastua ja menettää elämänlaatunsa, ja jokainen vanhenee joskus. Enkä tiedä sitäkään jaksaisinko motivoitua mihinkään, kun aina voisi aloittaa kaiken huomenna. Ja varmaan kasvaisin tuollaisissa oloissa ylimieliseksi kusipääksi, joka ei tule toimeen kenenkään kanssa ja katkeroituu yksinään linnassaan, kun en ole muutenkaan liioilla sosiaalisilla lahjoilla siunattu.

Mutta jos nyt voisin vapaasti valita aivan kaikesta, valitsisin sen etten olisi koskaan ollut olemassa enkä tulisi koskaan olevaksi. Ei elämä ikinä hintaansa hauku, olkoonpa kuinka onnellinen porsas tahansa.

[KultaKikkare]

Mutta jos nyt voisin vapaasti valita aivan kaikesta, valitsisin sen etten olisi koskaan ollut olemassa enkä tulisi koskaan olevaksi. Ei elämä ikinä hintaansa hauku, olkoonpa kuinka onnellinen porsas tahansa.

Tyypillistä, ne ihmiset joiden olemassaolo vaikuttaa universumiin myönteisesti toivovat etteivät olisi syntyneetkään.

[Neutroni]

Tyypillistä, ne ihmiset joiden olemassaolo vaikuttaa universumiin myönteisesti toivovat etteivät olisi syntyneetkään.

No se on rasittavaa olla se tollo, joka haluaa korjata rikkinäistä universumia. Paljon hauskempaa on niillä onnellisilla sioilla, jotka saavat riemunsa hajottamalla sen mitä joku toinen on tehnyt ja paskomalla raunioille.

[Wisti]

En tiedä mitä se onnellinen sika minun kohdalla tarkoittaisi. Perusluonteeni ei ole kovin onnellisuuteen taipuvainen. Olen ennemmin huolestuva kontrollifriikki ja lisäksi uteliaisuuteni janoaa tietoa. Se on vain yhdistelmä, että on se sitten apinalla, sialla tai vaikka kärpäsellä, se ei johda onnellisuuden kokemukseen. Ja jos se olisi olleellisesti erilainen, se kokija ei sitten olisi minä vaan joku muu.

Mutta ottaisin kyllä onnellisuuden, jos sen voisin jotenkin saada. Luulen, että pärjäisin parhaiten rikkaan mutta hövelin suvun outona ylijäämävesana, jolle annettaisin kartano syrjäseudulta ja maksettaisiin leveä elämä siitä hyvästä että pitää näppinsä erossa isän ja pyrkyripoikien bisneksistä. Voisin sitten harrastella tieteitä ja tekniikkaa 1800-luvun tyyliin kokematta huolta huomisesta tai vastuun rasittamatta mieltä. Mutta tiedän etten pääsisi sittenkään pakoon ihmisen elämään aina kuuluvia epävarmuuksia. Rikaskin voi vaikka sairastua ja menettää elämänlaatunsa, ja jokainen vanhenee joskus. Enkä tiedä sitäkään jaksaisinko motivoitua mihinkään, kun aina voisi aloittaa kaiken huomenna. Ja varmaan kasvaisin tuollaisissa oloissa ylimieliseksi kusipääksi, joka ei tule toimeen kenenkään kanssa ja katkeroituu yksinään linnassaan, kun en ole muutenkaan liioilla sosiaalisilla lahjoilla siunattu.

Mutta jos nyt voisin vapaasti valita aivan kaikesta, valitsisin sen etten olisi koskaan ollut olemassa enkä tulisi koskaan olevaksi. Ei elämä ikinä hintaansa hauku, olkoonpa kuinka onnellinen porsas tahansa.

Jos tämä olisi vanha suomalainen elokuva sotien välistä, sanoisin

Poikani puhuit hyvin. Tästä lähtien Suvilahden kartano kuuluu yksin Sinulle.

[Why]

Sellaisia asiaoita, mistä ei tiedä - ei osaa kaivatakaan. Mutta kun/jos niistä joskus tulee tietoiseksi, niin mistään hinnasta ei haluaisi palata edelliseen tietämättömyydentilaan.
Vaikka laajempi tietämys/tietoisuus tuo esiin tuskallisia asiaoita, niin uuden oivaltaminen palkitsee kyllä sen.