Tein tähän esitykseen vielä tarkennuksia ja muokkausta.
Aika huijannut tutkijat kiihtyvästi laajenevan universumin ja pimeän energian hypoteesin harhaan
On kerta kaikkiaan mahdotonta hyväksyä
pimeän energian hypoteesi.
Minä en ole koskaan uskonut noihin hypoteeseihin, ja tässä esityksessä yksinkertaisella analogialla ne kumoutuvat. Kun hypoteesi väittää pimeän energiatiheyden pysyvän vakiona,
pimeän energian tulisi kasvaa loputtomasti eksponentiaalisesti universumin laajentuessa - sellainen ei käy järkeen. Kun ei ole minkäänlaista hajuakaan, mistä se voisi olla peräisin, on käsittämätöntä tieteen nimissä tuollaista terveen järjen vastaista propagandaa julistaa.
Tutkijoiden olisi pitänyt odottaa tutkimusten edistymistä, ja ilmoittaa ettei toistaiseksi ole selitystä kiihtyvästi laajenevaan universumiin viittaavien mittausten tulkintoihin.
Luonnollinen selitys ilmiöihin pitäisi aina ensimmäiseksi tulla mieleen, kun jotakin poikkeavaa luonnossa havaitaan, enkä käsitä ollenkaan, ettei totuus ilmiöiden selityksenä näyttäisi kiinnostavan ketään.
Universumin laajenemisen mittaukset
Tutkijat mittasivat supernovien nopeuksia ja etäisyyksiä niiden valojen spektrien punasiirtymää tulkiten. Supernovan ainerakenteesta johtuen sen
spektristä puuttuu tietty aallonpituus, josta spektrin siirtymä voidaan mitata.
Tukijat mittasivat kauempien supernovien nopeudet lähempien supernovien nopeuksia pienemmiksi, ja
tulkitsivat virheellisesti universumin laajenevan kiihtyvästi. Virhetulkinta aiheutui kauemman supernovan valon kokemasta hitaammasta ajan kulkunopeudesta.
Supernovien hitaamman ajan olosuhteista johtuen myös niiden
etäisyyden mittaus tulkittiin liian lyhyeksi.
Universumi laajenee hidastuvasti, eikä kiihtyvästi, eikä pimeää energiaa ole olemassa.
(Ks sivu 9, YLE Areena 2017 Pimeä energia on suuri arvoitus)
Demonstraatio ajan kulkunopeudesta
Maa – geostationaarinen satelliitti ja Maa – ISS-asema systeemit
Ajan kulkunopeusero
Nopeammalla ajalla (= edistävällä kellolla) mitataan liikkuvalle kappaleelle paikallista aikaa hitaampi nopeus.
Päiväntasaajalla rautatien viereen laitetaan kaksi laservaloa 300,000 m päähän toisistaan, jotka on suunnattu satelliittiin geostationaarisella radalla päivätasaajan yllä. Veturi kulkee radalla nopeudella 108 km/h = 30,00 m/s.
Veturin ohittaessa ensimmäisen laservalon satelliitti rekisteröi sen hetken ja sen ohittaessa toisen valon satelliitti rekisteröi myös sen hetken. Maassa on valojen ohitushetkiin kulunut 10,000 s. Satelliitissa valojen välähdysten välillä aikaa on kulunut enemmän esim. 10,001 s, kun satelliitissa aika kulkee nopeammin pienemmän gravitaation vuoksi. Kun Maassa veturi kulkee 10 sekunnissa 300 m, satelliitin suhteen 10 sekunnissa se kulkee 299,97 m.
Oletetaan Maan tilalla toinen 2 kertaa painavampi planeetta, jonka gravitaatio on silloin 2 x Maan gravitaatio. Geostationaarinen satelliitti senkin päiväntasaajan yläpuolella, ja sama rata-laservalo-veturi järjestely kuin Maassa. Nyt mitataan satelliitissa valojen välähdysten väliajaksi 10,002 s, kun aika kulkee maan aikaakin hitaammin tuolla planeetalla. Kun ko planeetalla veturi kulkee 10 sekunnissa 300 m, satelliitin suhteen 10 sekunnissa se kulkee 299,94 m.
Satelliitista mitataan Maassa kulkevalle junalle hitaampi nopeus kuin Maassa.
Ajatellaan geosatelliitin tilalle liki samalla korkeudella lentävä
ISS-asema. Se liikkuu Maan havaintopisteen suhteen, jolloin sen aika hidastuu ajan dilataatioyhtälön mukaan, ja vastaavasti Maan havaintopisteen aika hidastuu ISS-aseman suhteen.
ISS-asemalta mitataan Maassa kulkevalle junalle
hitaampi nopeus kuin Maassa sekä gravitaatioeron että aseman nopeuden vaikutuksesta.
Valon gravitaatio-punasiirtymä
Lähetetään valonsäde maasta geostationaariseen satelliittiin. Kun satelliitissa aika kulkee nopeammin kuin maassa pienemmän gravitaation vuoksi, samaan aikajaksoon mahtuu vähemmän aallonpituuksia kuin maassa, jolloin valo havaitaan punaisempana. (Myös voidaan ajatella valon aallonpituuden kasvavan valon menettäessä energiaansa kiivetessään gravitaatiokaivosta ylös, jolloin valo havaitaan punaisempana.)
Satelliitissa valo havaitaan ”punasiirtyneenä”, vaikka syy ei ole doppler-ilmiö.
Valon nopeuden tulkinta
Lähetetään maassa vaakasuuntainen valopulssi 150 m päässä olevaan peliin. Samalla lähetetään laservalopulssi geostationaariseen satelliittiin. Kun valo peilistä palaa, lähetään toinen laservalopulssi satelliittiin. Kun maassa mitataan peilistä heijastuneen valopulssin kulkuaika, saadaan 1,000 mikrosekunti. Satelliitti mittaa pulssiväliksi 1,001 mikrosekunti. Tämä johtuu siitä, että satelliitissa aika kulkee nopeammin pienemmän gravitaation vuoksi.
Satelliitista mitataan maassa kulkevalle valolle hitaampi nopeus kuin c .
Valon käyttö etäisyyden mittavälineenä
Mitataan lasertutkalla satelliitista etäisyys Maahan ja Maasta etäisyys satelliittiin. Laserpulssilla paikallinen nopeus on c (300’000 km/s) sen koko matkalla paikallisessa gravitaatiossaan, mutta satelliitin ajan suhteen sen nopeus laskee koko ajan sen lähestyessä Maata ja paluumatkalla Maasta satelliittiin, sen nopeus kasvaa koko ajan. Maan ajan suhteen valon nopeus käyttäytyy päinvastoin.
Kun aika satelliitissa kulkee nopeammin kuin Maassa, valopulssin samaan edestakaiseen matkaan kuluu aikaa enemmän kuin Maasta mitattuna, jolloin satelliitista mitattuna valon nopeudella c, etäisyys mitataan pidemmäksi, kuin Maasta mitattuna.
(Vrt. Lasertutkamittaus Maasta Kuuhun noin 384’400 km, antaa tulokseksi marginaalisesti liian lyhyen etäisyyden gravitaatioiden suhteessa, kun valon nopeus kasvaa Maan suhteen sen edetessä kohti Kuuta. Sama mittaus Kuusta Maahan antaa tulokseksi liian suuren etäisyyden, kun valon nopeus hidastuu Kuun suhteen sen edetessä kohti Maata.)
Valonopeuden käyttö laskennallisena mittavälineenä on epätarkka, kun se ei ota huomioon gravitaatioympäristöä.
……
Kiihtyvästi laajenevan universumin ja pimeän energian hypoteesi EI uskottava
Luonnollinen selitys
Minä en keksi muuta luonnollista selitystä kummallisiin tuloksiin supernovien nopeuksien ja etäisyyden mittauksissa, kuin supernovien hitaamman ajan olosuhteet.
Supernovalla oli nopeus Maan suhteen universumin laajenemisesta johtuen, ja siitä seuraava
ajankulun hidastuminen ajan dilataatio-yhtälön mukaisesti kääntäen verrannollisesti. Meidän suhteen galaksiryhmien nopeudesta johtuva ajan dilataatio on sitä suurempi mitä etäämmällä tähtijärjestelmät ovat meistä hidastuvasti laajenevassa universumissa.
Toiseksi
ajankulun nopeutuminen universumin kehityshistorian aikana Big Bangin jälkeisestä ainetiheästä, valtavan gravitaatiopotentiaalin universumista nykyiseen aineharvaan pienemmän gravitaatiopotentiaalin universumiin. Universumin laajentuessa ainetiheyden harventuessa galaksien, galaksiryhmien ja koko universumin gravitaatiopotentiaali laskee.
Kolmanneksi supernovan gravitaatio oli valtavan paljon suurempi, kuin Maan gravitaatio ja siten
supernovan ajan kulkunopeus paljon hitaampi kuin Maassa, mittaajien olosuhteissa. Tämä ei vaikuta supernovien nopeuserojen mittaukseen, mutta etisyysmittaukseen se vaikuttaa.
Universumin laajenemisen tutkimuksissa supernovien nopeuksien ja etäisyyksien mittauksissa ei ole otettu huomioon, mitä syvemmälle muinaisiin universumeihin katsotaan, ajan kulkunopeus hidastuu koko ajan (ks. ed Demonstraatio
Ajan kulkunopeusero). Supernovan valon punasiirtymästä määritellään nopeuden lisäksi myös sen etäisyys. Sen ainerakenteesta johtuen sen
spektristä puuttuu tietty aallonpituus, josta spektrin siirtymä voidaan mitata.
Supernoville saadaan sitä
hitaampia nopeuksia, mitä etäämpänä ne meistä havaitaan, vaikka ne etäämpänä liikkuvat nopeammin kuin lähempänä. Tästä syystä
kauemman supernovan liike havaitaan hitaampana kuin lähemmän supernovan?
Supernovan etäisyyden mittauksessa valo kulkee vain yhteen suuntaan supernovasta Maahan. Se vastaa edellä demonstraatiossa Valon käyttö etäisyyden mittavälineenä mittausta laservalolla Maasta satelliittiin, jolloin etäisyys mitataan liian lyhyeksi.
Jotta punasiirtymästä saataisiin lasketuksi oikea etäsyys, pitäisi tietää valon nopeus
supernovan ajalla mitattuna. Valon nopeushan on 300’000 km/s aina sen paikallisella ajalla mitattuna, mutta
supernovan ajalla mitattuna sen valon nopeus kasvaa lähestyessään mittaajia Maassa.
Kun Maassa määritellään supernovan punasiirtymästä sen etäisyys, ja käytettään valon nopeutena 300’000 km /s, etäisyys lasketaan liian lyhyeksi, koska supernovan valon nopeus kasvaa koko
ajan sen ajalla mitattuna, johtuen ajan nopeutumisesta koko ajan sen matkalla mittaajille. Oikea etäsyys olisi mahdollista laskea oikein, jos tiedettäisiin ajan nopeutuminen supernovasta mittaajille Maahan
supernovan ajalla mitattuna. Painotan vielä, että valon nopeus on koko ajan 300'000 km/s paikallisella ajalla mitattuna sen vaeltaessa supernovasta mittaajille Maahan.
Kaikki palaset loksahtavat kohdalleen, kun hyväksytään ajan kulkunopeuden muutos.
Kosmologista punasiirtymää aiheuttaa universumin laajentuessa doppler ja muinaisten ainetiheämpien universumien suuret gravitaatiopotentiaalit valon siirtyessä heikompaan gravitaatioon koko ajan. Ks. sivu 2 Valon gravitaatio-punasiirtymä. Universumin laajentuessa tähtijärjestelmien nykyistä suuremman nopeuden aiheuttama ajan dilataatio myös vaikuttaa punasiirtymään. Ks piirros lopussa
.....
YLE Areena 2017 Pimeä energia on suuri arvoitus
https://areena.yle.fi/audio/1-50981379
Dosentti Hannu Kurki-Suonio kohdasta 7:20 min.
”… Laajenemisen historia perustuu ensinnäkin siihen, että kun katsomme hyvin suurille etäisyyksille, me samalla katsomme ajassa taaksepäin, koska valolta kestää tietty aika kulkea jostakin kaukaa tänne. Eli tällä tavalla me pystymme tätä maailmankaikkeuden historiaa saamaan selville.
Sitten kuinka kaukana me näemme jonkin kohteen, se liittyy siihen, että kuinka kauan valolla on kestänyt tulla seiltä tänne, ja tämä etäisyyden ja ajan suhde riippuu siitä, kuinka nopeasti maailmankaikkeus on laajentunut sinä aikana, kun se valo kulkee sen matkan. Ja nyt jos meillä on joku tapa määrittää se kuinka kaukana jokin kohde on, ja samalla kuinka paljon maailmankaikkeus on laajentunut sinä aikana kun se valo on kulkenut tämän matkan, niin tällaisista havainnoista yhdessä voimme ratkaista tämän laajenemisen aikakehityksen. Ja tähän sopivimmat kohteet ovat tällaiset supernovaräjähdykset, että sen supernovaräjähdyksen siitä kuinka kirkkaalta se näyttää täältä maasta katsottuna, niin se kertoo kuinka kaukana se on tapahtunut. Ja sitten tämän supernovan spektriviivoista, eli siellä havaitaan tällaisia tiettyjen atomienergitasoisien välisiin siirtymiin liittyviä spektriviivoja, eli puuttuu jokin aallonpituus siitä supernovan säteilystä, niin se että millä aallonpituudella ne havaitaan, niin se kertoo sen, että kuinka paljon maailmankaikkeus on laajentunut tämän räjähdyksen jälkeen, eli sinä aikana kun valo on kulkenut tämän matkan.
Näitä supernovia havaittiin - oli kaksikin tällaista projektia, joissa näitä havaittiin ja tarkoituksella nimenomaan määrittää se, että kuinka tämä maailmankaikkeuden laajeneminen hidastuu. Sitten nämä molemmat ryhmät saivat tulokseksi,
ettei se hidastukaan, vaan se kiihtyy…”