Onnesta

[Why]

Onni on paikka missä joskus päästään käymään, muttei olemaan. Jos se olisi jokapäiväistä, niin se arkipäiväistyisi ja menettäisi voimansa. Sen voima on juuri sen lyhyydessä. Jotta kukkulan olemassaolon tiedostaa, niin täytyy käydä myös laaksossa.

Mielestäni elämä on onnen kokemuksien vedättämää ja niiden perässä juoksemista: hyvä seura, (lohtu)ostokset ruoka, seksi, matkustelu, hyvä kirja, elokuva.. Koska nämä tarjoavat lyhyen helpotuksen ja onnen kokemuksen, niin niiden takia jaksaa elää...
Masentuneelta ihmiseltä puuttuu kyky nauttia tällaisistakin asiosita ja sitä myötä myös halu elää hiipuu.

[Kissatäti]

Onni on ne pienet hetket, mitä kullekin on tärkeää. Olen miettinyt masennuslääkitystäni ja sitä että olen aika tyytyväinen elooni mutta että miten kävisi jos lääkitys purettaisiin. Luultavasti huonosti. Onnen hetkiä löydän pikkujutuista kuten siitä että kissa tulee tapsuttelemaan ja kehräämään ja nukkumaan selän päälle kun makoilen unettomana sängyssä.
Joskus on kaipuu kosketukseen kun yksin täällä kissan kanssa pääasiassa olen. Sitten kun näkee pitkästä aikaa Hänet niin syli tuo onnen, ehkä siksi että se ei ole koko ajan saatavilla. Osaan ihmetellä myös kuuta, tähtiä ja pilviä ja korkealla lentäviä lintuja. Pieniä kasvien alkuja ja myrskytuulta rakastan kunhan ei liian hurjaksi ylly. Kesä sateita on jo ikävä ja sitä että antaa sateen kastella. Olen nauranut myrskytuulelle joka kuivasi meriveden kastelemia hiuksiani. Olen nähnyt linnun lähtevän kädeltäni lentoon törmättyään ikkunaan. Olen herännyt satakielen ja mustarastaan lauluun. Olen maannut viltillä omenapuun alla ja
etsinyt taivaalta tähdenlentoja. Tällaisia ovat minulle pient tärkeät hetket jotka piirtyvät muistoihin.

[Kissatäti]

Agape (rakkauden korkein muoto). Agape on lahja, jonka saamme, kun synnymme. Se on pyyteetöntä rakkautta kaikille eläville olennoille tässä maailmassa. Sitä pitää vaalia ja siihen pitää uskoa. Sen voi myös menettää tai saada takaisin kun joku rakastaa ja auttaa. Rakkaus ei lopu jakamalla. Sitä ei tarvitse säännöstellä. Se tulee ja lentää takaisin kuin bumerangi

[Sulervo]

Elämäni onnellisin hetki on ollut tyttäreni syntymä. Näitä elämän peruskokemuksia, ei minkään filosofoinnin aihe niin että tuntuu ihan tylsältä se näin hienossa keskustelussa mainita. Mainitsinpa kuitenkin kun olen asiasta niin varma.

[Why]

Vaikka onnen kokemuksen symtymisen takana onkin vaan "onnellisuushormonit" (dopamiini), joiden reseptistä ollaan perillä, niin se tieto ei kuitenkaan vähennä niiden antamaa nautintoa. Maistuuhan täytekakkukin edelleen hyvältä, vaikka resepti tunnetaankin.

[Neutroni]

Onni on paikka missä joskus päästään käymään, muttei olemaan. Jos se olisi jokapäiväistä, niin se arkipäiväistyisi ja menettäisi voimansa. Sen voima on juuri sen lyhyydessä. Jotta kukkulan olemassaolon tiedostaa, niin täytyy käydä myös laaksossa.

En ole tuosta samaa mieltä. Se on kokemushaluisen ihmisen asenne mutta turvallisuushakuiselle suurinta onnea on se, että elämä sujuu ennustettavasti ja mitään ihmeellistä ei tapahdu. Kokemusten jahtaaminen on aina stressaavaa ja tieto niiden hetkellisyydestä heikentää onnen kokemusta ja syö motivaatiota. No, varmaan tällaiseksi kehittyy sellaiset ihmiset, joilla ylipäätään onnen kokeminen on vaimeaa ja meiltä jäänee kokonaan kokematta sellaisia asioita, jotka ovat teille kokemushakuisille elämän suola.

[Raspu]

Onni on paikka missä joskus päästään käymään, muttei olemaan. Jos se olisi jokapäiväistä, niin se arkipäiväistyisi ja menettäisi voimansa. Sen voima on juuri sen lyhyydessä. Jotta kukkulan olemassaolon tiedostaa, niin täytyy käydä myös laaksossa.

En ole tuosta samaa mieltä. Se on kokemushaluisen ihmisen asenne mutta turvallisuushakuiselle suurinta onnea on se, että elämä sujuu ennustettavasti ja mitään ihmeellistä ei tapahdu. Kokemusten jahtaaminen on aina stressaavaa ja tieto niiden hetkellisyydestä heikentää onnen kokemusta ja syö motivaatiota. No, varmaan tällaiseksi kehittyy sellaiset ihmiset, joilla ylipäätään onnen kokeminen on vaimeaa ja meiltä jäänee kokonaan kokematta sellaisia asioita, jotka ovat teille kokemushakuisille elämän suola.

Olen pitkälle samaa mieltä.
Nykyään onnea on kun elämä kulkee uomaansa ja mitään isompia törmäyksiä ei tule.

[ID10T]

Onni on paikka missä joskus päästään käymään, muttei olemaan. Jos se olisi jokapäiväistä, niin se arkipäiväistyisi ja menettäisi voimansa. Sen voima on juuri sen lyhyydessä. Jotta kukkulan olemassaolon tiedostaa, niin täytyy käydä myös laaksossa.

En ole tuosta samaa mieltä. Se on kokemushaluisen ihmisen asenne mutta turvallisuushakuiselle suurinta onnea on se, että elämä sujuu ennustettavasti ja mitään ihmeellistä ei tapahdu.

Tuota sanoisin pikemminkin tyytyväisyydeksi. Jos kaikki on tasapaksua, niin mihin verrattuna se on onnea?

[Why]

En ole tuosta samaa mieltä. Se on kokemushaluisen ihmisen asenne mutta turvallisuushakuiselle suurinta onnea on se, että elämä sujuu ennustettavasti ja mitään ihmeellistä ei tapahdu. Kokemusten jahtaaminen on aina stressaavaa ja tieto niiden hetkellisyydestä heikentää onnen kokemusta ja syö motivaatiota. No, varmaan tällaiseksi kehittyy sellaiset ihmiset, joilla ylipäätään onnen kokeminen on vaimeaa ja meiltä jäänee kokonaan kokematta sellaisia asioita, jotka ovat teille kokemushakuisille elämän suola.

Kunpa elämä sujuiski ennustettavasti; mutta kun se ei niin mene, vaan elämä elää omaa elämäänsä ja siitä seuraa jatkuvia pettymyksiä.
Kokemusten jahtaaminen on mielestäni väärä asenne. Ennen sanoisin: niille itsensä alttiiksi saattaminen.

Kokemuksien "jahtaamisessakin" lienee kyse lievistä riippuvuuksista. Onnen kokemukset eivät tule siksi, että elämä olisi viihdyttävää, että täällä olisi mukavaa. Ne tulee siksi, että ihminen hakisi niitä uudelleen. Pohjimmiltaan on kyse siitä, että elämä jatkuisi..

[Neutroni]

Tuota sanoisin pikemminkin tyytyväisyydeksi. Jos kaikki on tasapaksua, niin mihin verrattuna se on onnea?

Siihen, että tulee odottamattomia ongelmia. Ei kenenkään elämä voi koskaan olla kovin kauaa nin tasapaksua. Ja vaikka olisikin, järkevä ihminen ymmärtää tilansa erinomaisuuden, kun tietää, että ongelmia on olemassa ja ne voivat kohdata itseä.

Tuohon tunteita kuvaavien sanojen merkitykseen minun on vaikea ottaa kantaa. Voi se varmaa nolla tyytyväisyyttäkin. Tunteita ei voi standardoida ja mitata objektiivisesti. Siinä näyttää olevan varsin suuria eroja millaisina ja kuinka voimakkaina eri ihmiset ne kokevat. Kuten kirjoitin, voi olla, että se tunnetila, josta kokemushakuiset puhuvat onnena, on minulla niin vaimea, että en erota sitä tyytyväisyydestä enkä ymmärrä vivahde-eroja. Jossain oli vertaus ihmisestä, jolla on "teelusikan tunneskaala". Lienen sellainen, koska minulla on aina ollut ongelmia ymmärtää tunteita ja kokemuksia kuvaavaa kieltä. Kaikki ne kymmenet adjektiivit ovat kuin yrittäisi kuvailla värejä värisokealle. Värit voi sentään määritellä spektroskooppisesti niin, että värisokea pystyy määrittämään ne mittalaitteilla, mutta tunteita ei voi.

[Neutroni]

Kunpa elämä sujuiski ennustettavasti; mutta kun se ei niin mene, vaan elämä elää omaa elämäänsä ja siitä seuraa jatkuvia pettymyksiä.
Kokemusten jahtaaminen on mielestäni väärä asenne. Ennen sanoisin: niille itsensä alttiiksi saattaminen.

Kokemuksien "jahtaamisessakin" lienee kyse lievistä riippuvuuksista. Onnen kokemukset eivät tule siksi, että elämä olisi viihdyttävää, että täällä olisi mukavaa. Ne tulee siksi, että ihminen hakisi niitä uudelleen. Pohjimmiltaan on kyse siitä, että elämä jatkuisi..

Niin, kyllä tunteille ja onnen tavoittelulle on evolutiivinen peruste. Minä kuuluisin luonnonoloissa epäilemättä siihen 60 % miehistä, jotka eivät koskaan lisäänny. Tuskin selviäisin edes lapsuuden koettelemuksista, kun en näkisi eläimen raadollisessa kilpailun ja taistelun täyttämässä elämässä mitään mieltä. Toisaalta luulen, että minun kaltaiseni toimivat paremmin kehittyneessä teknisessä sivilisaatiossa, jossa hillitty ja pohdiskelevampi toiminta on välttämätöntä kaaokseen ajautumisen välttämiseksi. Ja jos ihminen pystyy pitämään teollisia yhteiskuntia tarpeeksi pitkään, ihmiset kehittyvät tähän suuntaan. Kokemushakuisuus, joka ajaa luonnonoloissa kaatamaan suurriistaa, valloittamaan ruoka-apajan naapuriheimolta tai vikittelemään naisia tuottaa jo nyt paljon useammalle ongelmia kuin menestystä, vaikka menestyjät ovat aina kokemushakuisia. Mutta kun monelle riittää kokemuksen tuottamiseen joku pikkurötöstely, tyhmien riskien otto ja baariruusujen pokaaminen yritysjohtajuuden ja ökyelämän sijaan.

[ID10T]

Tuota sanoisin pikemminkin tyytyväisyydeksi. Jos kaikki on tasapaksua, niin mihin verrattuna se on onnea?

Siihen, että tulee odottamattomia ongelmia. Ei kenenkään elämä voi koskaan olla kovin kauaa nin tasapaksua. Ja vaikka olisikin, järkevä ihminen ymmärtää tilansa erinomaisuuden, kun tietää, että ongelmia on olemassa ja ne voivat kohdata itseä.

Odottamattomien ongelmien tiedostamiseen tarvitaan kuitenkin kokemus niistä. Jos ennakoi täysin tuntemattomia asioita, se on enemmänkin vainoharhaisuutta.

[Neutroni]

Odottamattomien ongelmien tiedostamiseen tarvitaan kuitenkin kokemus niistä. Jos ennakoi täysin tuntemattomia asioita, se on enemmänkin vainoharhaisuutta.

Ei todellakaan tarvita, vaan tieto riskeistä riittää. En minä ole esimerkiksi koskaan kokenut asuntopaloa tai sotaa, mutta en usko, että saisin kovinkaan vahvaa vainoharhalääkitystä sen perusteella, että asentelen talooni palohälyttimiä ja käytin 11 kuukautta parhaasta nuoruudesta asepalveluksessa sodan varalta. Jotain muita troppeja voisin kyllä saada.

[Raspu]

Tuota sanoisin pikemminkin tyytyväisyydeksi. Jos kaikki on tasapaksua, niin mihin verrattuna se on onnea?

Siihen, että tulee odottamattomia ongelmia. Ei kenenkään elämä voi koskaan olla kovin kauaa nin tasapaksua. Ja vaikka olisikin, järkevä ihminen ymmärtää tilansa erinomaisuuden, kun tietää, että ongelmia on olemassa ja ne voivat kohdata itseä.

Tuohon tunteita kuvaavien sanojen merkitykseen minun on vaikea ottaa kantaa. Voi se varmaa nolla tyytyväisyyttäkin. Tunteita ei voi standardoida ja mitata objektiivisesti. Siinä näyttää olevan varsin suuria eroja millaisina ja kuinka voimakkaina eri ihmiset ne kokevat. Kuten kirjoitin, voi olla, että se tunnetila, josta kokemushakuiset puhuvat onnena, on minulla niin vaimea, että en erota sitä tyytyväisyydestä enkä ymmärrä vivahde-eroja. Jossain oli vertaus ihmisestä, jolla on "teelusikan tunneskaala". Lienen sellainen, koska minulla on aina ollut ongelmia ymmärtää tunteita ja kokemuksia kuvaavaa kieltä. Kaikki ne kymmenet adjektiivit ovat kuin yrittäisi kuvailla värejä värisokealle. Värit voi sentään määritellä spektroskooppisesti niin, että värisokea pystyy määrittämään ne mittalaitteilla, mutta tunteita ei voi.

Minusta sinä selkeästi aliarvioit tunneskaalaasi tai tunteiden ymmärtämistäsi.
Sinä ymmärrät jopa kirjoitettuja tekstejä ja rivien välejä selkeästi keskivertoa paremmin.

Mainitsit joskus pyrkimyksestä vaimon lusikkaan jne.
Sinulla on varsin terve tunneskaala niin henkisesti kuin myös ruumiillisella tasolla.
Älä aliarvioi itseäsi.

[Eusa]

Ihmisen onnen perusta on tarpeelliseksi kokemisen tunteessa. Tuo saa helposti vääristyneitä piirteitä; huomionhakuisuus, pyrkyryys, hedonismi (elimistön tarpeet / palkitsemismekanismi), päteminen, läheisriippuvuus,...

Resepti on yksinkertainen. Kun toimit niin, että autat toista ihmistä tuntemaan itsensä tarpeelliseksi ja onnistuvaksi, onnesi kohoaa toiseen potenssiin. Mikäli hyvä lähtee selvästi kiertämään onni nousee potenssiin n.

Koska kärsimyksen määrällä on taipumus vakioitua, näkyvästi altruistiset onnelliset päätyvät suht nopeasti kiusaamisen kohteiksi.

Taitavuutta on tavoitella onnea niin, ettei joudu silmätikuksi, mutta onnistuu auttamaan muita maksimaalisesti.