Tietenkään kukaan ei ryhdy harjoittamaan esim. kristinuskoa ellei tiedä kristinuskosta mitään, samoin kuin kukaan ei ala pelaamaan jääkiekkoa ellei tiedä jääkiekosta mitään. Ja puhe uskonnon alkeismuodoista - animismista, shamanismista, totemismista - saattaa nähdäkseni herättää sen harhakäsityksen, että joskus on ollut aika, jolloin ihmisellä ei ollut mitään uskontoja. Mutta voin kysyä: kuinka ihmisajatus toimii todellisuuden kohdatessaan? Vastaan: ihminen on puhekykyinen, symbolifunktion hallitseva olento, ja se, mitä maailmasta ja omasta yhteisöstämme opimme tuntemaan, saa meidät hahmottamaan vertauskuvia, yhdenmuotoisuuksia ja ilmiöiden välisiä viittaussuhteita. Ihmiselle on luontaista ottaa todellisuus hallintaansa moninaisten ajatusmallien, mm. sääntöjen ja arvoasteikkojen kautta, joille ei löydy aineellista vastinetta, ja näihin maailmasta saamiimme mielteisiimme kuuluu myös uskonto.
Eipä tietenkään, eihän muuten edes tarvittaisi kahta eri sanaa. Uskon, että Kalle Rovanperä voittaa tänäkin vuonna ralliautoilun maailmanmestaruuden, mutta enhän tätä toki tiedä.
Noiden teistien mielestä on.ID10T kirjoitti: ↑14 Touko 2023, 18:39Arvoja voi olla myös ilman jumaluskoa, joten tuo ei ole validi argumentti jumaluskon puolesta.Sulervo kirjoitti:Varmasti pystyvät, esim. näin: "en ole nihilisti vaan katson, että maailmassa on joillakin asioilla oikeasti arvoa ja merkitystä, on esim. aidosti hyvyyttä ja pahuutta. Arvo ja merkitys voidaan kuitenkin antaa vain ulkoapäin, joten pidän perusteltuna uskoa ylimpään arvorealiteettiin, Jumalaan, joka arvon ja merkityksen maailmaan tuo".
Kyllä sanoisin, että universumin läpäisevä nk. eetteri on varsin pitävästi osoitettu olemattomaksi. Ja jos katson ikkunasta ulos pihalle ja sanon: "nyt ei tuolla ole jänistä" ja joku kysyy, kuinka tämän väitteeni todistaisin, voin vastata: katso itse. No, pihalla ei näy Jumalaakaan, mutta mielestäni olisi aivan absurdia väittää, että en voi olla varma, etteikö Jumala asuisi Jupiter-planeetalla. Tai etteikö auringossa eläisi kääpiö nimeltä Max. Voihan sitä filosofoida, että me emme voi varmasti tietää nk. luonnosta yhtään mitään, mutta silloin annetaan tietämiselle perin ahdas ja todellisuudelle vieras merkitys. Joidenkin salaliittoteoreetikoiden mielestä me emme voi tietää esim. kävivätkö amerikkalaiset oikeasti Kuussa. Minä voin sanoa tietäväni, että kyllä kävivät.
Jos sitten joku sanoo, että Jumala ei toki olekaan mikään aineellinen olio, niin siihen vastaan, että esitä sitten se joukko eli logiikan kielellä malli, jonka alkio tällainen aineeton Jumala olisi. Edelleen voidaan sanoa, että Jumala ei ole mikään alkio missään joukossa, vaan esim. perusprinsiippi, joka tekee logiikankin mahdolliseksi, mutta olemassaolon merkitystä en tuollaisessa tapauksessa ymmärrä. Käsitän sen normaalisti tarkoittavan, että ko. kohde sisältyy maailmankaikkeuteen. En voi siis todistaa sitäkään, että maailmankaikkeus on olemassa (mieleeni muistuu Descartes). Joten voin myöntää, että jos Jumalalla tarkoitetaan tuollaista perusprinsiippiä, niin sanon sen olemassaolosta ruåtsalaiseen tyyliin "smaaksaak". Mutta esim. kristillisen kirkon oppiin tuommoinen ei tietenkään sovi. Mestari Eckhart sen ehkä hyväksyisi.
Totesin vain, että sen informaatioarvo on nolla, sillä triviaalisti pitää paikkansa, että niin ateistit kuin teistit voivat olla enemmän tai vähemmän varmoja (tosin olen joidenkin ateistien havainnut väittäneen, että "teismi" merkitsee aina ehdottoman lujaa uskonvarmuutta).
