Maailmankuvan jähmettyminen uskonnoiksi, kehittyminen tieteeksi ja taantuminen uskonnonomaiseksi ideologioiksi.
Animistinen ajattelu on yksi varhaisimmista ihmisen uskomusjärjestelmistä. Siinä uskotaan, että kaikilla asioilla, kuten eläimillä, kasveilla, kivillä ja luonnonilmiöillä, on henki tai tietoisuus. Ihminen pyrkii luontaisesti asettumaan muiden olentojen asemaan ja ymmärtämään siten niiden näkökulmaa ja toimintaa.
Kulttuuriset tieteelliset ja uskonnolliset käytännöt ja käsitykset muuttuvat memeettisessä evoluutiossa ajan myötä. Animismi yhtenä alkuperäisistä tavoista tulkita maailmaa voisi antaa viitteitä perimmäisten ajatus mekanismin ja kulttuuristen systeemien toiminnasta.
Ihmiskunnan kumuloituvan tietämyksen kehitykseen vaikuttaa kulttuuriset, historialliset, sosiaaliset ja psykologiset vaikutukset. Käsitykset muotoutuvat ja kehittyvät memeettisessä evoluutiossa vuorovaikutuksessa ympäristön, yhteisön ja yksilöiden tarpeiden ja kokemusten kanssa. Maailmankuvan kehitys on jähmettynyt moniksi uskonnoiksi, jotka ovat olleet ja ovat edelleen lähinnä vallanpidon välineitä.
Uskontojen kehityksestä ja niiden suhteista voidaan laatia teoreettisia malleja tai sukupuita, jotka kuvaavat eri uskontojen mahdollisia kehityslinjoja ja yhteyksiä. Tällaiset sukupuut tai kehitysmallit voivat tarjota yleisen katsauksen siihen, miten uskonnot ovat kehittyneet ja vuorovaikuttaneet toistensa kanssa.
Yritin etsiä löytyykö jostakin tiivistettyä informaatiota tästä näkökulmasta. Yksi sellainen voi olla James F Goldenzerin kirjan "The Bough" esittelemä teoria, joka pyrkii selittämään uskontojen alkukantaisesta animismista myyttiseen ja rituaaliseen uskontoon sekä edelleen eetisiin ja filosofisiin uskontoihin. Muita voisi olla antropologi Clifford Geertzin "Uskontojen tulkinta" ja historioitsija professori Karen Armstrongin kirjat uskontojen kehityksestä ja niiden välisistä suhteista. Onko kukaan lukenut näitä?
Kiinnostavaa erityisesti olisi miten tieteellinen maailmankuva on päässyt murtautumaan näistä kahleista. Ehdotin, että JC avaisi laajemman keskustelun aatteiden ja ideologioiden historiallisesta kehityksestä. Samassa keskustelussa voisi sitten käsitellä myös sitä, miksi tieteelläkin on taipumus taantua uskonnon omaisiksi ideologioiksi kuten uskoksi näkymättömään käteen.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.