Kumpi tärkeämpää matka, vai päämäärä

[ID10T]

Oikeastaan aloitukseni ajatus oli kysyä, että kumpi usein on tärkeämpi matka vai päämäärä. Tutkiva matka kohti "täydellisyyttä" on paljon antavaa. Tietenkin kaikkitietävyys täysin yliampuva ajatus mistään päämäärästä. Siinä suhteessa aloitukseni epäonnistui.

Konkreettinen esimerkki: kun ostaa uutta autoa, niin ennen ostopäätöstä niiden ominaisuuksien vertailu, koeajot, testeihin tutustumiset, haaveilu siitä..on sitä matkaa. Se saattaa kestää kauankin ja olla mielenkiintoista aikaa. Sitten kun sen ostaa, niin kohta ajattelee että tässäkö tämä nyt sitten olikin.

Tuossa esimerkkitapauksessa pitäisin matkaa lähinnä riesana. Autokaupoilla pyöriminen on rasittavaa puuhaa.

[Neutroni]

Sinun tuttavapiiriäsi ei siis kiinnosta kehittyä ihmisenä, jos sillä ei ole välinearvoa? No, kukin tyylillään, ei ole mitään "one size fits all" -elämänfilosofiaa.

No yleensä ei. Elin lapsuuden maaseudun duunariväestön ympäröimänä ja aikuisuuteni luonnontieteiden ja tekniikan ammattilaisten ympäröimänä. Nuo kummatkin ryhmät ovat yleisesti varsin pragmaattisia ja pitävät asioita, joilla ei ole välinearvoa, humpuukina.

[Neutroni]

Oikeastaan aloitukseni ajatus oli kysyä, että kumpi usein on tärkeämpi matka vai päämäärä. Tutkiva matka kohti "täydellisyyttä" on paljon antavaa. Tietenkin kaikkitietävyys täysin yliampuva ajatus mistään päämäärästä. Siinä suhteessa aloitukseni epäonnistui.

Konkreettinen esimerkki: kun ostaa uutta autoa, niin ennen ostopäätöstä niiden ominaisuuksien vertailu, koeajot, testeihin tutustumiset, haaveilu siitä..on sitä matkaa. Se saattaa kestää kauankin ja olla mielenkiintoista aikaa. Sitten kun sen ostaa, niin kohta ajattelee että tässäkö tämä nyt sitten olikin.

Minulla tuo vaihtelee. Harrastuksissa tiedon ja taidon saaminen on tärkeämpi ja varastot ovat täynnä kesken jääneitä projekteja. Töissäkin pyrin tekemään asioita uusilla ja kiinnostavilla tavoilla tutun suoraviivaisen puurtamisen sijaan, jos se on järkevästi mahdollista. Mutta tylsissä hommissa, kuten auton ostamisessa, pyrin jonkinlaiseen lopputulokseen mahdollisimman pienellä vaivalla.

Tuo auton ostaminen on ihan mielenkiintoinen esimerkki. Toisille se on suurta huvia ja myös äärettömän vakava asia. Täysin mitättömät tunnepohjaiset detaljit jakavat autot sysipaskoihin ja loistaviin. Minä olen jumittanut yhteen merkkiin siksi, että jos kävisin koeajamassa monia autoja, huomaisin niissä eroja, mutta minun olisi mahdotonta pisteyttää epämääräiset kokemukset vertailukelpoisina lukuarvoina ja valita paras auto. Siitä tulisi vain ylimääräistä stressiä. Tiedän, että kaikilla valtamerkeillä on hyviä autoja enkä kuvittele, että oma merkkini olisi objektiivisesti sen parempi.

[Keijona]

Joojoo, eihän uskonnolla ja ateismillq ole mitään tekemistä keskenään, niin kun ei ole naisella ja miehelläkään nehän on vastapuolia.

Uskonnoilla ja ateismilla ei juurikaan ole tekemistä keskenään, sillä teismi on ateismin vastapuoli.

Hieno esimerkki "valheen verkkoon joutumisesta" siitä miten ihminen joutuu valehtelemaan ylläpitääkseen harhaansa.

Ei ihminen synny ilman uskonnollisuutta, hierarkian ja järjestyksen tarvetta, tarvetta uskoa, sellaiset on puhtaasti ateistiuskonnolista höpöhöpöä. Ja sen todistaa selkeästi tuo ateistien taipumus henkilöpalvontaan tai henkilö vihaan, siis henkilöön fokusoitumisen pakkomielle.

Onhan se ateisteille karu totuus, että Jumalointi pelastaa, itsekkyyden luomalta subjektiivisuudelta, ateistiselts idioluutiolta.
https://www.theguardian.com/culture/202 ... -stupidity

[ID10T]

Uskonnoilla ja ateismilla ei juurikaan ole tekemistä keskenään, sillä teismi on ateismin vastapuoli.

Ei ihminen synny ilman uskonnollisuutta, hierarkian ja järjestyksen tarvetta, tarvetta uskoa, sellaiset on puhtaasti ateistiuskonnolista höpöhöpöä.

Ihminen syntyy ilman tajua abstrakteista käsitteistä, joita jumala, hierarkia ja järjestys ovat.

Ja sen todistaa selkeästi tuo ateistien taipumus henkilöpalvontaan tai henkilö vihaan, siis henkilöön fokusoitumisen pakkomielle.

Ja tämän päättelit kahden sekopäävaltion perusteella? Kaikki ateistit eivät suinkaan ole taipuvaisia henkilöpalvontaan, kuten kaikki teistitkään eivät ole taipuvaisia pedofiliaan.

Onhan se ateisteille karu totuus, että Jumalointi pelastaa, itsekkyyden luomalta subjektiivisuudelta, ateistiselts idioluutiolta.

Kuten se pelasti miljoonat juutalaisetkin keskitysleireillä?

Ja mitä objektiivista jumaloinnissa on? Palvotaan olematonta taikasetää, aurinkoa tai kivipatsasta?

[Keijona]

Uskonnoilla ja ateismilla ei juurikaan ole tekemistä keskenään, sillä teismi on ateismin vastapuoli.

Ei ihminen synny ilman uskonnollisuutta, hierarkian ja järjestyksen tarvetta, tarvetta uskoa, sellaiset on puhtaasti ateistiuskonnolista höpöhöpöä.

Ihminen syntyy ilman tajua abstrakteista käsitteistä, joita jumala, hierarkia ja järjestys ovat.

Ja sen todistaa selkeästi tuo ateistien taipumus henkilöpalvontaan tai henkilö vihaan, siis henkilöön fokusoitumisen pakkomielle.

Ja tämän päättelit kahden sekopäävaltion perusteella? Kaikki ateistit eivät suinkaan ole taipuvaisia henkilöpalvontaan, kuten kaikki teistitkään eivät ole taipuvaisia pedofiliaan.

Onhan se ateisteille karu totuus, että Jumalointi pelastaa, itsekkyyden luomalta subjektiivisuudelta, ateistiselts idioluutiolta.

Ja mitä objektiivista jumaloinnissa on?

Itsekkyydestä luopuminen vähentää subjektiivisuutta ja lisää objektiivisuutta.

Mutta itsekäs egoistinen idiootti ei sitä pysty koskaan subjektiivisuutensa ja puolueellisuutensa takia ymmärtämään.

[ID10T]

Uskonnoilla ja ateismilla ei juurikaan ole tekemistä keskenään, sillä teismi on ateismin vastapuoli.

Ei ihminen synny ilman uskonnollisuutta, hierarkian ja järjestyksen tarvetta, tarvetta uskoa, sellaiset on puhtaasti ateistiuskonnolista höpöhöpöä.

Ihminen syntyy ilman tajua abstrakteista käsitteistä, joita jumala, hierarkia ja järjestys ovat.

Ja sen todistaa selkeästi tuo ateistien taipumus henkilöpalvontaan tai henkilö vihaan, siis henkilöön fokusoitumisen pakkomielle.

Ja tämän päättelit kahden sekopäävaltion perusteella? Kaikki ateistit eivät suinkaan ole taipuvaisia henkilöpalvontaan, kuten kaikki teistitkään eivät ole taipuvaisia pedofiliaan.

Onhan se ateisteille karu totuus, että Jumalointi pelastaa, itsekkyyden luomalta subjektiivisuudelta, ateistiselts idioluutiolta.

Ja mitä objektiivista jumaloinnissa on?

Itsekkyydestä luopuminen vähentää subjektiivisuutta ja lisää objektiivisuutta.

Eihän teisti itsekkyydestään luovu, jos tavoittelee palvonnallaan taivaspaikkaa tai syntien anteeksiantoa

[Deimos]

Eipä ole ketjua josta Keijona ei löytäisi itsekkyyttä, egoa tai ateismia. Sen sijaan että saastuttaa tuolla egoistisella paskallaan joka ketjun voisi pysytellä yhdessä. Mutta ego ei anna sitä myöten, vaikka Keijona kuinka kiistää ettei hänellä ole egoa. Joko sitten on maailman ainut valaistunut ego tai ainut egoton ihminen kun tuo ego on osa persoonaa jokaisella ihmisellä.

[Raspu]

Minä lähden siitä että elämässä on tavoitteita ja syitä tavoitteille. Eli joku draivi mikä ajaa eteenpäin. Se että vaan matkustaa, mutta ei koskaan ssavu perille on minusta omien resurssien hukkaan heittämistä ja haahuilua.

Mutta tietysti, ei kaiken pidä olla tavoitteellista. Moporetki ilman varsinaista päämäärää päivä kerrallaan voi olla ihan kiva. Eletään sen mukaan mitä tulee ja missä viihtyy ja ketä kohtaa matkalla.

Treenissä taas järkevä tavoitteellisuus ja suunitelmallisuus on hyvästä, eitte mene huuhailuksi koko homma.

Nänä nyt vain pari esimerkkiä pienistä asioista omassa elämässäni.

[Raspu]

Oikeastaan aloitukseni ajatus oli kysyä, että kumpi usein on tärkeämpi matka vai päämäärä. Tutkiva matka kohti "täydellisyyttä" on paljon antavaa. Tietenkin kaikkitietävyys täysin yliampuva ajatus mistään päämäärästä. Siinä suhteessa aloitukseni epäonnistui.

Konkreettinen esimerkki: kun ostaa uutta autoa, niin ennen ostopäätöstä niiden ominaisuuksien vertailu, koeajot, testeihin tutustumiset, haaveilu siitä..on sitä matkaa. Se saattaa kestää kauankin ja olla mielenkiintoista aikaa. Sitten kun sen ostaa, niin kohta ajattelee että tässäkö tämä nyt sitten olikin.

Minulla tuo vaihtelee. Harrastuksissa tiedon ja taidon saaminen on tärkeämpi ja varastot ovat täynnä kesken jääneitä projekteja. Töissäkin pyrin tekemään asioita uusilla ja kiinnostavilla tavoilla tutun suoraviivaisen puurtamisen sijaan, jos se on järkevästi mahdollista. Mutta tylsissä hommissa, kuten auton ostamisessa, pyrin jonkinlaiseen lopputulokseen mahdollisimman pienellä vaivalla.

Tuo auton ostaminen on ihan mielenkiintoinen esimerkki. Toisille se on suurta huvia ja myös äärettömän vakava asia. Täysin mitättömät tunnepohjaiset detaljit jakavat autot sysipaskoihin ja loistaviin. Minä olen jumittanut yhteen merkkiin siksi, että jos kävisin koeajamassa monia autoja, huomaisin niissä eroja, mutta minun olisi mahdotonta pisteyttää epämääräiset kokemukset vertailukelpoisina lukuarvoina ja valita paras auto. Siitä tulisi vain ylimääräistä stressiä. Tiedän, että kaikilla valtamerkeillä on hyviä autoja enkä kuvittele, että oma merkkini olisi objektiivisesti sen parempi.

Oletko Toyota miehiä?

[Raspu]

Olen vuokraillut autoja jonkin verran elämän aikana.
Ihan perusjuttuja jotka ovat vituttaneet ja jonka takia kaupat jäisi gekemättä, on tullut eteen, kuten...
Ei kelloa kojelaudassa.
Juomapulloteline väärässä paikassa tai se ei muutoin sovellu.
Liikaa härpäkkeitä.
Vikkuva radio joka vie pimeällä huomiota.

Pikkujuttuja mutta noiden takia en ostaisi.
Autossa ei vaan saa vituttaa mikään.

[John Carter]

Oikeastaan aloitukseni ajatus oli kysyä, että kumpi usein on tärkeämpi matka vai päämäärä. Tutkiva matka kohti "täydellisyyttä" on paljon antavaa. Tietenkin kaikkitietävyys täysin yliampuva ajatus mistään päämäärästä. Siinä suhteessa aloitukseni epäonnistui.

Konkreettinen esimerkki: kun ostaa uutta autoa, niin ennen ostopäätöstä niiden ominaisuuksien vertailu, koeajot, testeihin tutustumiset, haaveilu siitä..on sitä matkaa. Se saattaa kestää kauankin ja olla mielenkiintoista aikaa. Sitten kun sen ostaa, niin kohta ajattelee että tässäkö tämä nyt sitten olikin.

Minulla tuo vaihtelee. Harrastuksissa tiedon ja taidon saaminen on tärkeämpi ja varastot ovat täynnä kesken jääneitä projekteja. Töissäkin pyrin tekemään asioita uusilla ja kiinnostavilla tavoilla tutun suoraviivaisen puurtamisen sijaan, jos se on järkevästi mahdollista. Mutta tylsissä hommissa, kuten auton ostamisessa, pyrin jonkinlaiseen lopputulokseen mahdollisimman pienellä vaivalla.

Tuo auton ostaminen on ihan mielenkiintoinen esimerkki. Toisille se on suurta huvia ja myös äärettömän vakava asia. Täysin mitättömät tunnepohjaiset detaljit jakavat autot sysipaskoihin ja loistaviin. Minä olen jumittanut yhteen merkkiin siksi, että jos kävisin koeajamassa monia autoja, huomaisin niissä eroja, mutta minun olisi mahdotonta pisteyttää epämääräiset kokemukset vertailukelpoisina lukuarvoina ja valita paras auto. Siitä tulisi vain ylimääräistä stressiä. Tiedän, että kaikilla valtamerkeillä on hyviä autoja enkä kuvittele, että oma merkkini olisi objektiivisesti sen parempi.

Noin se menee, sillä viimeksi kun ostin auton, niin autokauppa sanoi, että eipä ole ennen ollut noin nopeaa autonostajaa. Avasin konepellin, ajoin pari sataa metriä, katsoin auton alle ja iskin hillot tiskiin. Aikaa meni kokonaisuudessaan reilut puolituntia.

[Deimos]

Ei kai päämääriä tarvitse olla ja voiko edes olla? Lopullinen päämärähän kaikilla on täysin sama riippumatta kuka tai mikä on. Osalle kuten myös minulle matka on tärkeämpi. En tiedä miten muilla mutta se mitä matkalla tapahtuu on se suola. Ja ei kaiken mitä sillä matkalla tapahtuu tarvitse olla kivakiva/naminami.

Kaikkitietävyys olisi kammotava ajatus. Käytännössä suurin osa jumaluuksista omaa tuon ominaisuuden ja jumalaksi en halua enkä ala.

Valtaosa lienee sitä mieltä että päämääriin matkan varrella pystyy vaikuttamaan? Itse en täysin tuota ajatusta jaa. Monta kokemusta jossa kyseessä on ns. sattuma. Harvoin olen toteuttanut mitään suunnitelmia. Hauska olisi tietää miten muut ova saavuttaneet päämääriä.

Välitavotteina on vieläkin elämänkumppani ja perhe. Vaikka se utopistiselta kuulostaa. Mielestäni se ei ole huono päämäärä ja tavoite. Muuta en keksi. Ja toisaalta onko minusta edes ihmissuhteisiin kun en tule edes toimeen omaa sukupuolta olevien kanssa?

Muita pienempiä tavoitteita voisivat olla joskus tulevaisuudessa vielä yksi kunnon PC, seuraavan sukupolven konsolit, opetella vaikka Unreal Engine ja sen perusteet... Opiskelu ja työ näyttävät mahdottomilta (Taas yksi: "Kiitos kiinnostuksesta mutta valintamme...) mutta ei voi sanoe ettenkö olisi yrittänyt.

[John Carter]

Olen vuokraillut autoja jonkin verran elämän aikana.
Ihan perusjuttuja jotka ovat vituttaneet ja jonka takia kaupat jäisi gekemättä, on tullut eteen, kuten...
Ei kelloa kojelaudassa.
Juomapulloteline väärässä paikassa tai se ei muutoin sovellu.
Liikaa härpäkkeitä.
Vikkuva radio joka vie pimeällä huomiota.

Pikkujuttuja mutta noiden takia en ostaisi.
Autossa ei vaan saa vituttaa mikään.

Myyntihommissa tuon takia piti olla aina uusi auto, koska se oli samalla konttori, jossa tuli vietettyä joka päivä 6-12 tuntia. Onneksi autot on pystynyt jo 10 vuotta rakentamaan verkon kautta valmiiksi kotoa käsin, niin ei ole tarvinnut yleensä, kuin noutaa auto maahantuojalta. Tuon edellisen auton, josta kerroin ostin käytettynä landelle ja siksi katselin konepellin alle ja auton alle autokaupassa.

[Keijona]

Minä lähden siitä että elämässä on tavoitteita ja syitä tavoitteille. Eli joku draivi mikä ajaa eteenpäin. Se että vaan matkustaa, mutta ei koskaan ssavu perille on minusta omien resurssien hukkaan heittämistä ja haahuilua.

Mutta tietysti, ei kaiken pidä olla tavoitteellista. Moporetki ilman varsinaista päämäärää päivä kerrallaan voi olla ihan kiva. Eletään sen mukaan mitä tulee ja missä viihtyy ja ketä kohtaa matkalla.

Treenissä taas järkevä tavoitteellisuus ja suunitelmallisuus on hyvästä, eitte mene huuhailuksi koko homma.

Nänä nyt vain pari esimerkkiä pienistä asioista omassa elämässäni.

Nimenomaan, tasapaino on tärkeää. ei voi olla täysin tuuliajolla mutta täysi tavoitehakuisuus ja krooninen
suorituksellinen perfektionismi ei onnea tuo sekään.