Viha

[Kissatäti]

Lainattu kysymys eräästä facen ryhmästä:

Hei! Vanha sananlasku sanoo ettei toivois pahimmalle vihamiehellekkään.
Poikkeanko joukosta kun viha toista kohtaan on niin suuri että toivon hänen poistumistaan tältä tellukselta.
Oonko ainut jolla tälläisiä ajatuksia?

Vihaatteko siis jotain telluksen päällä kävelevää kanssakulkijaa niin että haluaisitte potkaista hänet vähintäänkin kiertoradalle?

[Kissatäti]

Minä olen joskus vihannut hetken kanssakulkijaa mutta lapsuudessa opittu uskonnollisuus esti toivomasta toiselle pahaa. Ei sekään ihan tervettä liene. Täytyy kyllä muistaa että kanssakulkijoilla kaikilla on omat ongelmat ja heikkoudet ja että jos vihanpito on molemmin puolista paras kosto on unohtaa ja antaa anteeksi, tekemisissä ei tosin tarvitse yrittää olla.

Luin omaa vastaustani ja mietin että vähän tekopyhän kuuloinen. Silloin kun oli tilanne missä vihantunteet jylläsivät niin kyllä minä jouduin ajatustyötä tekemään etten olisi toivonut pahaa.

[Kissatäti]

Ja joudun vieläkin.

[Deimos]

En vihaa. Vihasin aikoinaan eksääni.Viha on erittäin raskas ja kuluttava tunne.

Kaikesta mitä minulle on tehty omasta mielestäni väärin? En näe että ongelma olisi minun ja olisi tarvetta laittaa vahinkoa kiertämään.

Mitä eksääni tulee olin käytännössä lapsi. En osannut olla suhteessa ja ymmärtää kumppania. Mutta karma antaa ansionsa mukaan. Siksi se oli ensimmäinen ja viimeinen suhde.

[Keijona]

Mitäs luulette, kun muutama sukupolvi korostetaan sitä yksilökeskeisyyttä, tervettä itsekkyyttä, yksilön oikeuksia ja vapauksia, niin lisääköhän se yhteiseloa, rauhaa ja harmoniaa, vai itsekkyyttä, erimielisyyksiä riitoja ja vihaa?

#demonikratia, henkisen väkivallan aikakausi.