Miehen ja naisen erilaisuus

[MooM]

Niin, usein keittiön tila on mielentila, hämmentyneet ja epävarmat miehet, sopeutuvat miehet ovat ajattelijoita, heidän keittiönsä ovat kuin heidän mielensä, sekaisin ja likaisia, mutta he ovat tietoisia mielensä tilasta ja löytävät siitä huumoria. Ajoittain tunteenpurkauksen seurauksena he uhmaavat ikuisia jumalolentoja ja tavoittelevat loistoa jota me kutsumme luomiseksi ja siivoavat keittiönsä, mutta pian kaikki taas vajoaa epäjärjestykseen ja he ovat taas pimeydessä, seksin, onnen ja pelastuksen tarpeessa. Taas mies, jonka keittiö on aina järjestyksessä, on kummajainen, jota naisten on syytä varoa, sillä hänen keittiönsä on hänen mielensä tila, kaikki järjestyksessä, oikealla paikallaan ja hän on antanut elämän ehdollistaa hänet nopeasti, sekä perusteellisesti, kovalle yhdistelmälle suojaavaa ja rauhoittavaa ajatusjärjestystä ja jos häntä kuuntelee kymmenen minuuttia, niin tietää, että mikä tahansa, mitä hän sanoo elämänsä aikana on pohjimmiltaan merkityksetöntä ja aina mielenkinnotonta.

Siis miehet ovat joko pelastuksen tarpeessa olevia reppanoita (sotkuinen keittiö), jotka välillä ehkä hetkeksi nousevat pois reppanuudestaan (siivoaminen ja sotkeminen uudestaan), tai sitten latteita tylsimyksiä (siisti keittiö)?

Ei mitään reppanoita, vaan kyseessä oli aforismi miehen ja naisen erilaisuudesta, sekä kahdenlaisista miehistä, jota et selvästikään ymmärtänyt.

No aika reppanalta tämä kuulostaa:
"mutta pian kaikki taas vajoaa epäjärjestykseen ja he ovat taas pimeydessä, seksin, onnen ja pelastuksen tarpeessa."
Ja se toinen vaihtoehto oli siisti keittiö:
"jos häntä kuuntelee kymmenen minuuttia, niin tietää, että mikä tahansa, mitä hän sanoo elämänsä aikana on pohjimmiltaan merkityksetöntä ja aina mielenkinnotonta."

[John Carter]

Niin, usein keittiön tila on mielentila, hämmentyneet ja epävarmat miehet, sopeutuvat miehet ovat ajattelijoita, heidän keittiönsä ovat kuin heidän mielensä, sekaisin ja likaisia, mutta he ovat tietoisia mielensä tilasta ja löytävät siitä huumoria. Ajoittain tunteenpurkauksen seurauksena he uhmaavat ikuisia jumalolentoja ja tavoittelevat loistoa jota me kutsumme luomiseksi ja siivoavat keittiönsä, mutta pian kaikki taas vajoaa epäjärjestykseen ja he ovat taas pimeydessä, seksin, onnen ja pelastuksen tarpeessa. Taas mies, jonka keittiö on aina järjestyksessä, on kummajainen, jota naisten on syytä varoa, sillä hänen keittiönsä on hänen mielensä tila, kaikki järjestyksessä, oikealla paikallaan ja hän on antanut elämän ehdollistaa hänet nopeasti, sekä perusteellisesti, kovalle yhdistelmälle suojaavaa ja rauhoittavaa ajatusjärjestystä ja jos häntä kuuntelee kymmenen minuuttia, niin tietää, että mikä tahansa, mitä hän sanoo elämänsä aikana on pohjimmiltaan merkityksetöntä ja aina mielenkinnotonta.

Siis miehet ovat joko pelastuksen tarpeessa olevia reppanoita (sotkuinen keittiö), jotka välillä ehkä hetkeksi nousevat pois reppanuudestaan (siivoaminen ja sotkeminen uudestaan), tai sitten latteita tylsimyksiä (siisti keittiö)?

Ei mitään reppanoita, vaan kyseessä oli aforismi miehen ja naisen erilaisuudesta, sekä kahdenlaisista miehistä, jota et selvästikään ymmärtänyt.

No aika reppanalta tämä kuulostaa:
"mutta pian kaikki taas vajoaa epäjärjestykseen ja he ovat taas pimeydessä, seksin, onnen ja pelastuksen tarpeessa."
Ja se toinen vaihtoehto oli siisti keittiö:
"jos häntä kuuntelee kymmenen minuuttia, niin tietää, että mikä tahansa, mitä hän sanoo elämänsä aikana on pohjimmiltaan merkityksetöntä ja aina mielenkinnotonta."

Niin, kirjoitin jutun ulkomuistista eräästä vanhan Bukon julkaisemasta jutusta 70- luvun alusta, jossa pohdiskeltiin miehen ja naisen erilaisuutta. Alkuperäinen teos oli muistaakseni nimeltään: Tales Of Ordinary Madness. Suosittelen lukemaan, sillä hyvä teos kyseessä ja ameriikan myydyimpiä kirjailijoita kautta aikojen.

[MooM]

Niin, usein keittiön tila on mielentila, hämmentyneet ja epävarmat miehet, sopeutuvat miehet ovat ajattelijoita, heidän keittiönsä ovat kuin heidän mielensä, sekaisin ja likaisia, mutta he ovat tietoisia mielensä tilasta ja löytävät siitä huumoria. Ajoittain tunteenpurkauksen seurauksena he uhmaavat ikuisia jumalolentoja ja tavoittelevat loistoa jota me kutsumme luomiseksi ja siivoavat keittiönsä, mutta pian kaikki taas vajoaa epäjärjestykseen ja he ovat taas pimeydessä, seksin, onnen ja pelastuksen tarpeessa. Taas mies, jonka keittiö on aina järjestyksessä, on kummajainen, jota naisten on syytä varoa, sillä hänen keittiönsä on hänen mielensä tila, kaikki järjestyksessä, oikealla paikallaan ja hän on antanut elämän ehdollistaa hänet nopeasti, sekä perusteellisesti, kovalle yhdistelmälle suojaavaa ja rauhoittavaa ajatusjärjestystä ja jos häntä kuuntelee kymmenen minuuttia, niin tietää, että mikä tahansa, mitä hän sanoo elämänsä aikana on pohjimmiltaan merkityksetöntä ja aina mielenkinnotonta.

Siis miehet ovat joko pelastuksen tarpeessa olevia reppanoita (sotkuinen keittiö), jotka välillä ehkä hetkeksi nousevat pois reppanuudestaan (siivoaminen ja sotkeminen uudestaan), tai sitten latteita tylsimyksiä (siisti keittiö)?

Ei mitään reppanoita, vaan kyseessä oli aforismi miehen ja naisen erilaisuudesta, sekä kahdenlaisista miehistä, jota et selvästikään ymmärtänyt.

No aika reppanalta tämä kuulostaa:
"mutta pian kaikki taas vajoaa epäjärjestykseen ja he ovat taas pimeydessä, seksin, onnen ja pelastuksen tarpeessa."
Ja se toinen vaihtoehto oli siisti keittiö:
"jos häntä kuuntelee kymmenen minuuttia, niin tietää, että mikä tahansa, mitä hän sanoo elämänsä aikana on pohjimmiltaan merkityksetöntä ja aina mielenkinnotonta."

Niin, kirjoitin jutun ulkomuistista eräästä vanhan Bukon julkaisemasta jutusta 70- luvun alusta, jossa pohdiskeltiin miehen ja naisen erilaisuutta. Alkuperäinen teos oli muistaakseni nimeltään: Tales Of Ordinary Madness. Suosittelen lukemaan, sillä hyvä teos kyseessä ja ameriikan myydyimpiä kirjailijoita kautta aikojen.

Koetko itse olevasi sotkuisen keittiön reppana vai siistin keittiön tylsimys?

[Keijona]

Niin, usein keittiön tila on mielentila, hämmentyneet ja epävarmat miehet, sopeutuvat miehet ovat ajattelijoita, heidän keittiönsä ovat kuin heidän mielensä, sekaisin ja likaisia, mutta he ovat tietoisia mielensä tilasta ja löytävät siitä huumoria. Ajoittain tunteenpurkauksen seurauksena he uhmaavat ikuisia jumalolentoja ja tavoittelevat loistoa jota me kutsumme luomiseksi ja siivoavat keittiönsä, mutta pian kaikki taas vajoaa epäjärjestykseen ja he ovat taas pimeydessä, seksin, onnen ja pelastuksen tarpeessa. Taas mies, jonka keittiö on aina järjestyksessä, on kummajainen, jota naisten on syytä varoa, sillä hänen keittiönsä on hänen mielensä tila, kaikki järjestyksessä, oikealla paikallaan ja hän on antanut elämän ehdollistaa hänet nopeasti, sekä perusteellisesti, kovalle yhdistelmälle suojaavaa ja rauhoittavaa ajatusjärjestystä ja jos häntä kuuntelee kymmenen minuuttia, niin tietää, että mikä tahansa, mitä hän sanoo elämänsä aikana on pohjimmiltaan merkityksetöntä ja aina mielenkinnotonta.

Siis miehet ovat joko pelastuksen tarpeessa olevia reppanoita (sotkuinen keittiö), jotka välillä ehkä hetkeksi nousevat pois reppanuudestaan (siivoaminen ja sotkeminen uudestaan), tai sitten latteita tylsimyksiä (siisti keittiö)?

Ei mitään reppanoita, vaan kyseessä oli aforismi miehen ja naisen erilaisuudesta, sekä kahdenlaisista miehistä, jota et selvästikään ymmärtänyt.

No aika reppanalta tämä kuulostaa:
"mutta pian kaikki taas vajoaa epäjärjestykseen ja he ovat taas pimeydessä, seksin, onnen ja pelastuksen tarpeessa."
Ja se toinen vaihtoehto oli siisti keittiö:
"jos häntä kuuntelee kymmenen minuuttia, niin tietää, että mikä tahansa, mitä hän sanoo elämänsä aikana on pohjimmiltaan merkityksetöntä ja aina mielenkinnotonta."

Niin, kirjoitin jutun ulkomuistista eräästä vanhan Bukon julkaisemasta jutusta 70- luvun alusta, jossa pohdiskeltiin miehen ja naisen erilaisuutta. Alkuperäinen teos oli muistaakseni nimeltään: Tales Of Ordinary Madness. Suosittelen lukemaan, sillä hyvä teos kyseessä ja ameriikan myydyimpiä kirjailijoita kautta aikojen.

Koetko itse olevasi sotkuisen keittiön reppana vai siistin keittiön tylsimys?

Ad-hominem.
Eikä ole valinta, koska miehet fokusoituu asioihin, naiset henkilöihin.

[John Carter]

Niin, usein keittiön tila on mielentila, hämmentyneet ja epävarmat miehet, sopeutuvat miehet ovat ajattelijoita, heidän keittiönsä ovat kuin heidän mielensä, sekaisin ja likaisia, mutta he ovat tietoisia mielensä tilasta ja löytävät siitä huumoria. Ajoittain tunteenpurkauksen seurauksena he uhmaavat ikuisia jumalolentoja ja tavoittelevat loistoa jota me kutsumme luomiseksi ja siivoavat keittiönsä, mutta pian kaikki taas vajoaa epäjärjestykseen ja he ovat taas pimeydessä, seksin, onnen ja pelastuksen tarpeessa. Taas mies, jonka keittiö on aina järjestyksessä, on kummajainen, jota naisten on syytä varoa, sillä hänen keittiönsä on hänen mielensä tila, kaikki järjestyksessä, oikealla paikallaan ja hän on antanut elämän ehdollistaa hänet nopeasti, sekä perusteellisesti, kovalle yhdistelmälle suojaavaa ja rauhoittavaa ajatusjärjestystä ja jos häntä kuuntelee kymmenen minuuttia, niin tietää, että mikä tahansa, mitä hän sanoo elämänsä aikana on pohjimmiltaan merkityksetöntä ja aina mielenkinnotonta.

Siis miehet ovat joko pelastuksen tarpeessa olevia reppanoita (sotkuinen keittiö), jotka välillä ehkä hetkeksi nousevat pois reppanuudestaan (siivoaminen ja sotkeminen uudestaan), tai sitten latteita tylsimyksiä (siisti keittiö)?

Ei mitään reppanoita, vaan kyseessä oli aforismi miehen ja naisen erilaisuudesta, sekä kahdenlaisista miehistä, jota et selvästikään ymmärtänyt.

No aika reppanalta tämä kuulostaa:
"mutta pian kaikki taas vajoaa epäjärjestykseen ja he ovat taas pimeydessä, seksin, onnen ja pelastuksen tarpeessa."
Ja se toinen vaihtoehto oli siisti keittiö:
"jos häntä kuuntelee kymmenen minuuttia, niin tietää, että mikä tahansa, mitä hän sanoo elämänsä aikana on pohjimmiltaan merkityksetöntä ja aina mielenkinnotonta."

Niin, kirjoitin jutun ulkomuistista eräästä vanhan Bukon julkaisemasta jutusta 70- luvun alusta, jossa pohdiskeltiin miehen ja naisen erilaisuutta. Alkuperäinen teos oli muistaakseni nimeltään: Tales Of Ordinary Madness. Suosittelen lukemaan, sillä hyvä teos kyseessä ja ameriikan myydyimpiä kirjailijoita kautta aikojen.

Koetko itse olevasi sotkuisen keittiön reppana vai siistin keittiön tylsimys?

Sotkuisen keittiön nero. Siksi rakastun aina siisteihin ja hyviin naisiin, eli vastakappaleeseen.

[MooM]

Niin, usein keittiön tila on mielentila, hämmentyneet ja epävarmat miehet, sopeutuvat miehet ovat ajattelijoita, heidän keittiönsä ovat kuin heidän mielensä, sekaisin ja likaisia, mutta he ovat tietoisia mielensä tilasta ja löytävät siitä huumoria. Ajoittain tunteenpurkauksen seurauksena he uhmaavat ikuisia jumalolentoja ja tavoittelevat loistoa jota me kutsumme luomiseksi ja siivoavat keittiönsä, mutta pian kaikki taas vajoaa epäjärjestykseen ja he ovat taas pimeydessä, seksin, onnen ja pelastuksen tarpeessa. Taas mies, jonka keittiö on aina järjestyksessä, on kummajainen, jota naisten on syytä varoa, sillä hänen keittiönsä on hänen mielensä tila, kaikki järjestyksessä, oikealla paikallaan ja hän on antanut elämän ehdollistaa hänet nopeasti, sekä perusteellisesti, kovalle yhdistelmälle suojaavaa ja rauhoittavaa ajatusjärjestystä ja jos häntä kuuntelee kymmenen minuuttia, niin tietää, että mikä tahansa, mitä hän sanoo elämänsä aikana on pohjimmiltaan merkityksetöntä ja aina mielenkinnotonta.

Siis miehet ovat joko pelastuksen tarpeessa olevia reppanoita (sotkuinen keittiö), jotka välillä ehkä hetkeksi nousevat pois reppanuudestaan (siivoaminen ja sotkeminen uudestaan), tai sitten latteita tylsimyksiä (siisti keittiö)?

Ei mitään reppanoita, vaan kyseessä oli aforismi miehen ja naisen erilaisuudesta, sekä kahdenlaisista miehistä, jota et selvästikään ymmärtänyt.

No aika reppanalta tämä kuulostaa:
"mutta pian kaikki taas vajoaa epäjärjestykseen ja he ovat taas pimeydessä, seksin, onnen ja pelastuksen tarpeessa."
Ja se toinen vaihtoehto oli siisti keittiö:
"jos häntä kuuntelee kymmenen minuuttia, niin tietää, että mikä tahansa, mitä hän sanoo elämänsä aikana on pohjimmiltaan merkityksetöntä ja aina mielenkinnotonta."

Niin, kirjoitin jutun ulkomuistista eräästä vanhan Bukon julkaisemasta jutusta 70- luvun alusta, jossa pohdiskeltiin miehen ja naisen erilaisuutta. Alkuperäinen teos oli muistaakseni nimeltään: Tales Of Ordinary Madness. Suosittelen lukemaan, sillä hyvä teos kyseessä ja ameriikan myydyimpiä kirjailijoita kautta aikojen.

Koetko itse olevasi sotkuisen keittiön reppana vai siistin keittiön tylsimys?

Ad-hominem.
Eikä ole valinta, koska miehet fokusoituu asioihin, naiset henkilöihin.

EI ole ad hominem. En väittänyt mitään, vaan kysyin. Sitä sanotaan keskusteluksi.

[Keijona]

Onko se sitä sukupuolten hyvää tasa-arvoa, että vaikka miehet ovat ongelmaisempia ja kuolevat nuorempina, niin silti naiset käyttävät tuki- ja terveydenhoitojärjestelmästä suurimman osan.

[ID10T]

Onko se sitä sukupuolten hyvää tasa-arvoa, että vaikka miehet ovat ongelmaisempia ja kuolevat nuorempina, niin silti naiset käyttävät tuki- ja terveydenhoitojärjestelmästä suurimman osan.

Mielenterveysongelmat tai muutkaan terveyteen liittyvät ongelmat eivät ole tasa-arvoasia, sillä ketään ei voi lainsäädännöllä
pakottaa terveeksi.

Ja kuka estää miehiä hakeutumasta hoitoon enemmän?

[Keijona]

Onko se sitä sukupuolten hyvää tasa-arvoa, että vaikka miehet ovat ongelmaisempia ja kuolevat nuorempina, niin silti naiset käyttävät tuki- ja terveydenhoitojärjestelmästä suurimman osan.

Mielenterveysongelmat tai muutkaan terveyteen liittyvät ongelmat eivät ole tasa-arvoasia, sillä ketään ei voi lainsäädännöllä
pakottaa terveeksi.

Ja kuka estää miehiä hakeutumasta hoitoon enemmän?

Se että ei ole vapaata tahtoa. Se on pelkkä egoistien mielikuvituksen tuote.

https://www.latimes.com/science/story/2 ... mined-book

[ID10T]

Onko se sitä sukupuolten hyvää tasa-arvoa, että vaikka miehet ovat ongelmaisempia ja kuolevat nuorempina, niin silti naiset käyttävät tuki- ja terveydenhoitojärjestelmästä suurimman osan.

Mielenterveysongelmat tai muutkaan terveyteen liittyvät ongelmat eivät ole tasa-arvoasia, sillä ketään ei voi lainsäädännöllä
pakottaa terveeksi.

Ja kuka estää miehiä hakeutumasta hoitoon enemmän?

Se että ei ole vapaata tahtoa. Se on pelkkä egoistien mielikuvituksen tuote.

https://www.latimes.com/science/story/2 ... mined-book

No jos nuo ongelmat kerran johtuvat vapaan tahdon puutteesta, niin miksi niihin pitäisi puuttua? Se puuttuminenkin edellyttää vapaata tahtoa.

[Keijona]

Onko se sitä sukupuolten hyvää tasa-arvoa, että vaikka miehet ovat ongelmaisempia ja kuolevat nuorempina, niin silti naiset käyttävät tuki- ja terveydenhoitojärjestelmästä suurimman osan.

Mielenterveysongelmat tai muutkaan terveyteen liittyvät ongelmat eivät ole tasa-arvoasia, sillä ketään ei voi lainsäädännöllä
pakottaa terveeksi.

Ja kuka estää miehiä hakeutumasta hoitoon enemmän?

Se että ei ole vapaata tahtoa. Se on pelkkä egoistien mielikuvituksen tuote.

https://www.latimes.com/science/story/2 ... mined-book

No jos nuo ongelmat kerran johtuvat vapaan tahdon puutteesta, niin miksi niihin pitäisi puuttua? Se puuttuminenkin edellyttää vapaata tahtoa.

Höpö höpö, arvot ne sanelee mielipiteet, sen miten ne leuat lonksuu. Mitä pelokkaampi sen herkemmin trikkeröityy näkemystään puolustaa.

[ID10T]

Onko se sitä sukupuolten hyvää tasa-arvoa, että vaikka miehet ovat ongelmaisempia ja kuolevat nuorempina, niin silti naiset käyttävät tuki- ja terveydenhoitojärjestelmästä suurimman osan.

Mielenterveysongelmat tai muutkaan terveyteen liittyvät ongelmat eivät ole tasa-arvoasia, sillä ketään ei voi lainsäädännöllä
pakottaa terveeksi.

Ja kuka estää miehiä hakeutumasta hoitoon enemmän?

Se että ei ole vapaata tahtoa. Se on pelkkä egoistien mielikuvituksen tuote.

https://www.latimes.com/science/story/2 ... mined-book

No jos nuo ongelmat kerran johtuvat vapaan tahdon puutteesta, niin miksi niihin pitäisi puuttua? Se puuttuminenkin edellyttää vapaata tahtoa.

Höpö höpö, arvot ne sanelee mielipiteet, sen miten ne leuat lonksuu. Mitä pelokkaampi sen herkemmin trikkeröityy näkemystään puolustaa.

Menikö jauhot suuhun, vai miksi puheenaihe vaihtuu joka kommentin jälkeen?

[Keijona]

Onko se sitä sukupuolten hyvää tasa-arvoa, että vaikka miehet ovat ongelmaisempia ja kuolevat nuorempina, niin silti naiset käyttävät tuki- ja terveydenhoitojärjestelmästä suurimman osan.

Mielenterveysongelmat tai muutkaan terveyteen liittyvät ongelmat eivät ole tasa-arvoasia, sillä ketään ei voi lainsäädännöllä
pakottaa terveeksi.

Ja kuka estää miehiä hakeutumasta hoitoon enemmän?

Se että ei ole vapaata tahtoa. Se on pelkkä egoistien mielikuvituksen tuote.

https://www.latimes.com/science/story/2 ... mined-book

No jos nuo ongelmat kerran johtuvat vapaan tahdon puutteesta, niin miksi niihin pitäisi puuttua? Se puuttuminenkin edellyttää vapaata tahtoa.

Höpö höpö, arvot ne sanelee mielipiteet, sen miten ne leuat lonksuu. Mitä pelokkaampi sen herkemmin trikkeröityy näkemystään puolustaa.

Menikö jauhot suuhun, vai miksi puheenaihe vaihtuu joka kommentin jälkeen?

Ad-hominen. Kun järki loppuu idiotismitunteilu alkaa, realistisuus pakenee, fokus siirtyy asiasta henkilöön.

[Wisti]

Olen miettinyt tätä paljon ja tullut siihen tulokseen, että miehet ovat parempia kuin naiset. Ei pidä kuitenkaan unohtaa kohtuutta tässäkään:
Oikein hyvä nainen on parempi kuin oikein huono mies.

[ID10T]

Onko se sitä sukupuolten hyvää tasa-arvoa, että vaikka miehet ovat ongelmaisempia ja kuolevat nuorempina, niin silti naiset käyttävät tuki- ja terveydenhoitojärjestelmästä suurimman osan.

Mielenterveysongelmat tai muutkaan terveyteen liittyvät ongelmat eivät ole tasa-arvoasia, sillä ketään ei voi lainsäädännöllä
pakottaa terveeksi.

Ja kuka estää miehiä hakeutumasta hoitoon enemmän?

Se että ei ole vapaata tahtoa. Se on pelkkä egoistien mielikuvituksen tuote.

https://www.latimes.com/science/story/2 ... mined-book

No jos nuo ongelmat kerran johtuvat vapaan tahdon puutteesta, niin miksi niihin pitäisi puuttua? Se puuttuminenkin edellyttää vapaata tahtoa.

Höpö höpö, arvot ne sanelee mielipiteet, sen miten ne leuat lonksuu. Mitä pelokkaampi sen herkemmin trikkeröityy näkemystään puolustaa.

Menikö jauhot suuhun, vai miksi puheenaihe vaihtuu joka kommentin jälkeen?

Ad-hominen. Kun järki loppuu idiotismitunteilu alkaa, realistisuus pakenee, fokus siirtyy asiasta henkilöön.

En maininnut sinua mitenkään, joten kyse ei ollut ad hominemista. Ja kuten Moom jossain kommentissaan aiemmin totesi, ad hominem sisältää aina väitteen, ei kysymystä. Minä en väittänyt mitään.