Aaltomaisen ainevärähtelyn mittauksen tulkinta onnistuu vain kun ymmärtää aallon käyttäytymisen. Kuvassa kohde lähettää aaltomaista värähtelyä. Mittalaite mittaa aallon liikenopeutta, eli taajuutta, Hz.
Seuraavat reunaehdot aallon taajuudelle mittalaitteen mittapisteessä pätee, riippumatta siitä mikä on varsinainen tekninen mittausmenetelmä.
Aallon liikeominaisuudet.
1. Mitattava aalto lähtee kohteesta ja kulkee siitä poispäin jollakin nopeudella joka ei ole koskaan vakio.
2. Mitä kauempana kohteesta aalto on sitä hitaampaa se kulkee.
3. Kohdeen lähetysteho vaikuttaa aina aallon etenemismatkaan.
4. Aine missä aalto liikkuu, vaikuttaa etenemisnopeuteen.
5. Muut aallot vaikuttaa monella tapaa.
Mitä mittalaitteen mittauksesta voidaan päätellä kun aaltoa mitataan jonkin aikaa. Mittalaite pysyy paikallaan.
Oletetaan ensin että kohde lähettää vakioteholla aaltoa eikä väliaine tms. siinä välissä aiheuta muutosta aallon liikenopeuteen.
1. Jos taajuus pienenee, silloin kohde etääntyy.
2. Jos taajuus suurenee, silloin kohde lähestyy.
3. Jos taajuus pysyy samana, etäisyys pysyy muuttumattomana.
Tähän on sitten lisättävä muut mittaukseen vaikuttavat tekijät.
Kohteen lähetystehon muutos. ( Matka/aallon liikenopeus.)
Väliaineen vaikutus aallon liikenopeuteen. (Hidastuminen, ehkä myös nopeutuminen jos samaan suuntaan kulkee monta aaltoa jotka voimistavat toisiaan.)
Mittalaitteen liike. (Jos kohti kohdetta, taajuus mittalaitteessa nousee, jos poispäin taajuus mittalaitteessa laskee.)
Avaruuden mittakaavoissa tällä on merkitystä, mutta käytännössä onhan se likiarvona helpompaa käyttää jotakin vakionopeutta, kuten valon vakionopeutta tai radioaallon. Ja että avaruus on aineeton tyhjiö jossa fotonihiukkaset kulkee toistensa lomitse muuttamatta nopeutta.
Ja matematiikka on helpompaa.
Riittää sekin ihmiskunnalle siihen harhakuvitteluun että voisimme selvittää avaruuden olemuksen.
Sitä minä ihmettelen että yksittäiset ihmiset kuvittelee selvittävänsä ihan tosissaan miten avaruus on syntynyt. Käsittämätöntä sekoilua.
12.JPG