Aivojen toiminnallisen viitekehyksen hypoteesi

[Naturalisti]

Aivojen toiminnallisen viitekehyksen hypoteesi käsittelee erilaisia filosofisia ja kognitiivisia teorioita, jotka haastavat perinteisen tietokonemetaforan ja algoritmisuuteen perustuvan näkemyksen aivojen toiminnasta. Nämä teoriat tunnetaan dynaamisina ja inkrementaalisina näkemyksinä mielen toiminnasta, painottaen joustavaa ja heuristista tiedonkäsittelyä sekä kompleksien järjestelmien dynamiikkaa.

Esimerkiksi inkrementaalisen mielenkäsityksen mukaan mielen toiminta perustuu jatkuvasti muuttuviin ja vuorovaikutteisiin prosesseihin, jotka sopeutuvat ympäristön vaatimuksiin ja reagoivat dynaamisesti. Tämä näkemys korostaa tiedon inkrementaalista ja iteratiivista rakentumista sekä kontekstin ja ympäristön merkitystä tiedonkäsittelyssä.

Toinen esimerkki on kulttuurievoluutio, joka osoittaa, että kulttuuriset ideat ja käsitteet kehittyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, tallentuen yksilöiden mieliin ja kulttuurisena tietona. Tämä näkökulma mahdollistaa kulttuurin tarkastelun subjektiivisten käsitysten yhteisöllisenä vuorovaikutuksena.

Hypoteesin mukaan aivojen toiminta perustuu heuristiseen prosessiin, eikä se toimi ennalta määrättyjen algoritmien pohjalta. Kaikki algoritmisen ajattelun ja a priori -tiedon perusta on kumuloitunut tähän heuristiseen perustaan memeettisessä kulttuurievoluutiossa. Kaikki käsitykset, niin todellisuudesta kuin fiktioistakin, tallentuvat mieleen samankaltaisina representaatioina.

Modernin länsimaisen filosofian mukaan todellisuutta ei koeta suoran realismin vaan epäsuoran realismin kautta, jossa luomme representaatiot todellisuudesta. Reaalimaailman representaatioilla on vastine todellisuudessa, mutta samalla mekanismilla luomme myös representaatioita fiktioista, jotka ovat olemassa vain subjektiivisissa ihmismielissä. Esimerkkejä tällaisista fiktioista ovat taiteelliset teokset, uskonnolliset uskomukset, teoreettiset käsitteet ja matemaattiset entiteetit.

Logiikka, matematiikka ja kaikki formaalit kuvaukset ovat kehittyneet heuristisen perustan varaan memeettisessä evoluutiossa. Tämän fiktionalistisen kannan mukaan esimerkiksi matematiikan entiteetit ovat hyödyllisiä fiktioita, joita käytetään empiirisen tiedon mallintamisessa. Tämä näkemys laajentuu myös kulttuuriin, joka on olemassa vain subjektiivisten mielten hajaantuneina käsityksinä. Kollektiivinen käsitys kulttuurista on ainoastaan subjektiivisten käsitysten näennäinen horisontti.

Reduktiivinen emergentti materialismi ja memeettinen evoluutio:

Reduktiivinen emergentti materialismi osoittaa, että mielen toiminta on aivojen emergenttisten prosessien, eli meemien, tuottamaa toimintaa. Aivot toimivat heuristisesti, ja kaikki käsitykset tallentuvat mieleen representaatioina.

Memeettinen evoluutio selittää, kuinka kulttuuriset ideat ja käsitteet kehittyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Kulttuuri ja käsitykset maailmasta ovat hajautuneita subjektiivisiin mieliin.

Mielen olemassaolo on sidoksissa aivotoimintaan, ja mielikuvien kokeminen edellyttää mielen prosessien käynnissä oloa. Kaikki kognitiivinen ja filosofinen pohdinta tapahtuu yksilöiden subjektiivisella tasolla.

Reduktiivinen emergentti materialismi ja kognitiivinen neurotiede täydentävät toisiaan, tarjoten filosofisen ja empiirisen viitekehyksen mielen ja tietoisuuden ymmärtämiselle aivojen ja kulttuurin

Edit Avaus on kirjoitettu kokonaan uudelleen (1.11.2023) alkuperäisen tiivistelmänä

Keskustelun yhteenveto



Liittyy artikkeliin

Johdanto tekoälyfilosofiaan

Katso myös

Reduktiivinen emergentti materialismi ja memeettinen evoluutio
Blogin alaviitteet
Blogin sisältö

[Raspu]

En ymmärtäny mitään, enkä jaksanu lukea alkua pidemmälle.

[Kohina]

Naturalistilla on harvemmin mitään fiksua sanottavaa, kuten ei tälläkään kertaa.

Reduktiivinen emergenssi

[Naturalisti]

Naturalistilla on harvemmin mitään fiksua sanottavaa, kuten ei tälläkään kertaa.

Reduktiivinen emergenssi

Taisit kiirehtiä komnentoimaan ennenkuin edes luit kunnolla keskustelun avausta. Tästä on lainaus avauksesta, joka kuvaa mistä on kyse:

Reduktiivinen emergentti materialismi tarjoaa filosofisen viitekehyksen sille, miten mieli on materiaalisesti olemassa. Mieli toimii elämää ohjaavan informaatiosysteemin varaan kehittyneellä uudella emergentillä memeettisellä toiminnallisuuden tasolla. Mieli on siten aivojen prosessi eli ominaisuus, jota ei emergentin rakenteen erillisillä osilla ole. Rakenteen rikkoutuessa emergentin ominaisuuden olemassaolo päättyy ja kokonaisuus redusoituu osikseen.

Uusi termi reduktiivinen emergenssi on otettu käyttöön harkitusti, koska kumpikaan perinteinen termi reduktio tai emergenssi ei soveltunut tämän uuden idean kuvaukseksi.

Perinteisen emergenssin käsitteen ongelmana on, että se jättää avoimeksi miten emergentti ominaisuus on olemassa. Reduktio taas ei kelpaa, koska emergentin rakenteen mahdollistama prosessi ei redusoidu rakenneosiin.

Kuten tuosta sitaatista ilmenee, reduktiivinen emergenssi ratkaisee perinteisen emergenssin ongelman ja reduktio tässä tapauksessa tarkoittaa emergentin ominaisuuden olemassaolon loppumista ja rakenteen redusoitumista osikseen.

Tousinsanoen emergentti mieli on aivojen neuronien ylläpitämä prosessi, jonka olemassaolo päättyy aivokuolemaan ja ruumis redusoituu materian kiertokulkuun.

Jos keksit tähän tarkoitukseen paremman termin, niin ehdotukset ovat tervetulleita.

[Naturalisti]

En ymmärtäny mitään, enkä jaksanu lukea alkua pidemmälle.

Koko homman voi tiivistää tähän sitaattiin:

Nykyaikaisen länsimaisen filosofian mukaan emme koe todellisuutta naiivin suoran realismin vaan epäsuoran realismin mukaisesti todellisuudesta luomiemme representaatioiden välityksellä.

Reaalimaailman representaatioilla on vastine todellisuudessa, mutta samalla mekanismilla on mahdollista luoda representaatioita myös fiktioista, jotka ovat siten olemassa vain subjektiivisissa ihmismielissä. Tällaisia fiktioita ovat esimerkiksi taiteelliset fiktiot, uskonnolliset uskomukset, teoreettiset käsitteet ja matematiikan entiteetit.

Tämä tarkoittaa sitä, että käsityksemme todellisuudesta muodostuu vain mielemme sisäisen virtuaalitodellisuuden malleista, jotka ovat vain todellisuuden toiminnan likimääräisiä kuvauksia; ei itse todellisuutta. Sen lisäksi subjektiivisissa mielissä on kaikenlaista kulttuurista satuilua, millä ei ole vastinetta reaalitodellisuudessa; kaikki tämä kuten esimerkiksi buddhalaisuuden opit ovat olemassa vain korvien välissä ja kullakin omalla tavallaan.

[Raspu]

No sit.

[Kohina]

Naturalistilla on harvemmin mitään fiksua sanottavaa, kuten ei tälläkään kertaa.

Reduktiivinen emergenssi

Taisit kiirehtiä komnentoimaan ennenkuin edes luit kunnolla keskustelun avausta. Tästä on lainaus avauksesta, joka kuvaa mistä on kyse:

Reduktiivinen emergentti materialismi tarjoaa filosofisen viitekehyksen sille, miten mieli on materiaalisesti olemassa. Mieli toimii elämää ohjaavan informaatiosysteemin varaan kehittyneellä uudella emergentillä memeettisellä toiminnallisuuden tasolla. Mieli on siten aivojen prosessi eli ominaisuus, jota ei emergentin rakenteen erillisillä osilla ole. Rakenteen rikkoutuessa emergentin ominaisuuden olemassaolo päättyy ja kokonaisuus redusoituu osikseen.

Uusi termi reduktiivinen emergenssi on otettu käyttöön harkitusti, koska kumpikaan perinteinen termi reduktio tai emergenssi ei soveltunut tämän uuden idean kuvaukseksi.

Perinteisen emergenssin käsitteen ongelmana on, että se jättää avoimeksi miten emergentti ominaisuus on olemassa. Reduktio taas ei kelpaa, koska emergentin rakenteen mahdollistama prosessi ei redusoidu rakenneosiin.

Kuten tuosta sitaatista ilmenee, reduktiivinen emergenssi ratkaisee perinteisen emergenssin ongelman ja reduktio tässä tapauksessa tarkoittaa emergentin ominaisuuden olemassaolon loppumista ja rakenteen redusoitumista osikseen.

Tousinsanoen emergentti mieli on aivojen neuronien ylläpitämä prosessi, jonka olemassaolo päättyy aivokuolemaan ja ruumis redusoituu materian kiertokulkuun.

Jos keksit tähän tarkoitukseen paremman termin, niin ehdotukset ovat tervetulleita.

Ei kyse ole mistään adekvaateista termeistä. Kyse on falsioitavuudesta.

[Kohina]

Ja noin siis olen siinä rajalla, eli en usko tietoisuuden olevan artefakti (meillä on etuotsalohko joka saattaa luoda rinnakkaistodellisuuksia ilman ärsykkeitä). Paremmin toimiessaan käsityksen siitä miten asioiden pitäisi olla, sen sijaan että nöyrästi sopeutuisimme siihen mitä on.

[Naturalisti]

Naturalistilla on harvemmin mitään fiksua sanottavaa, kuten ei tälläkään kertaa.

Reduktiivinen emergenssi

Taisit kiirehtiä komnentoimaan ennenkuin edes luit kunnolla keskustelun avausta. Tästä on lainaus avauksesta, joka kuvaa mistä on kyse:

Reduktiivinen emergentti materialismi tarjoaa filosofisen viitekehyksen sille, miten mieli on materiaalisesti olemassa. Mieli toimii elämää ohjaavan informaatiosysteemin varaan kehittyneellä uudella emergentillä memeettisellä toiminnallisuuden tasolla. Mieli on siten aivojen prosessi eli ominaisuus, jota ei emergentin rakenteen erillisillä osilla ole. Rakenteen rikkoutuessa emergentin ominaisuuden olemassaolo päättyy ja kokonaisuus redusoituu osikseen.

Uusi termi reduktiivinen emergenssi on otettu käyttöön harkitusti, koska kumpikaan perinteinen termi reduktio tai emergenssi ei soveltunut tämän uuden idean kuvaukseksi.

Perinteisen emergenssin käsitteen ongelmana on, että se jättää avoimeksi miten emergentti ominaisuus on olemassa. Reduktio taas ei kelpaa, koska emergentin rakenteen mahdollistama prosessi ei redusoidu rakenneosiin.

Kuten tuosta sitaatista ilmenee, reduktiivinen emergenssi ratkaisee perinteisen emergenssin ongelman ja reduktio tässä tapauksessa tarkoittaa emergentin ominaisuuden olemassaolon loppumista ja rakenteen redusoitumista osikseen.

Tousinsanoen emergentti mieli on aivojen neuronien ylläpitämä prosessi, jonka olemassaolo päättyy aivokuolemaan ja ruumis redusoituu materian kiertokulkuun.

Jos keksit tähän tarkoitukseen paremman termin, niin ehdotukset ovat tervetulleita.

Ei kyse ole mistään adekvaateista termeistä. Kyse on falsioitavuudesta.

No sano nyt kuitenkin onko käyttämäni termi mielestäsi adekvaatti eli täysin asianmukainen, sopivaa, oikeaa ja riittävä esittämäni hypoteesin kuvaukseen; ellei ole, niin miksi?
https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:adekvaatti.
Kuvaamaani reduktiivinen emergentti materialismi on uusi mielenfilosofian hypoteesi, joka ratkaisee perinteisen emergentin näkemyksen ongelman, joka jättää avoimeksi, miten emergentti ominaisuus on olemassa.

Lisäksi se ratkaisee dualismia riivaavan psykofyysisen ongelman. Koska mieli on materian prosessi, ei mitään psykofyysistä ongelmaa ole olemassa. Henkimaailmaa ja sielua ei tarvitse siis olettaa olevaksi.

Esittämäni hypoteesi luo pohjan myös keinomielen kehittämiselle. Kun se saadaan kehitettyä, varmistaa se lopullisesti myös henkimaailman sielun oletuksen tarpeetomuuden; materiaalinen kuolevainen mieli riittää.

Sanoit: "Kyse on falsioitavuudesta." Miten mielestäsi erilaiset mielenfilosofian teoriat pitäisi olla falsifioitavissa ja mikä tilanne sen suhteen on tällä hetkellä?

[Naturalisti]

Ja noin siis olen siinä rajalla, eli en usko tietoisuuden olevan artefakti (meillä on etuotsalohko joka saattaa luoda rinnakkaistodellisuuksia ilman ärsykkeitä). Paremmin toimiessaan käsityksen siitä miten asioiden pitäisi olla, sen sijaan että nöyrästi sopeutuisimme siihen mitä on.

Onko etustsalohkossa mielestäsi jotakin sellaisia havaittuja toimintoja, jota ei avauksessa esittämäni hypoteesi voi selittää? Mielestäni se on vain yksi hypoteesin sisältämä aivokuoren hierarkkian taso.

Kun ihmisaivojen kokonaisvaltainen toiminnallinen viitekehys saadaan valmiiksi, en näe mitään periaatteellista estettä sille, että siitä voidaan ottaa mallia myös ajattelevan artefaktin kehittämiseen.

[jester]

Lisäksi se ratkaisee dualismia riivaavan psykofyysisen ongelman. Koska mieli on materian prosessi, ei mitään psykofyysistä ongelmaa ole olemassa. Henkimaailmaa ja sielua ei tarvitse siis olettaa olevaksi.

Miten se sen psykofyysisen ongelman ratkaisee? Pelkästään sanomalla sen ratkeavan se ei minusta ratkea. Ongelmahan on selityskuilu materian prosessien ja fenomenaalisen eli kokemuksellisen tietoisuuden välillä. En oikeastaan ymmärrä, miten tuon selityskuilun edes voisi ylittää. Mielestäni tuo kuilu pitää vain hyväksyä, ja luoda filosofia siltä pohjalta. Erilaisia filosofisia ratkaisuja on monia, emergentti materialismi, neutraali monismi, jne.

[Naturalisti]

Lisäksi se ratkaisee dualismia riivaavan psykofyysisen ongelman. Koska mieli on materian prosessi, ei mitään psykofyysistä ongelmaa ole olemassa. Henkimaailmaa ja sielua ei tarvitse siis olettaa olevaksi.

Miten se sen psykofyysisen ongelman ratkaisee? Pelkästään sanomalla sen ratkeavan se ei minusta ratkea. Ongelmahan on selityskuilu materian prosessien ja fenomenaalisen eli kokemuksellisen tietoisuuden välillä. En oikeastaan ymmärrä, miten tuon selityskuilun edes voisi ylittää. Mielestäni tuo kuilu pitää vain hyväksyä, ja luoda filosofia siltä pohjalta. Erilaisia filosofisia ratkaisuja on monia, emergentti materialismi, neutraali monismi, jne.

Lihavoin seuraavaan avauksen sitaattiin vastauksen kysymykseesi eli tässä määritellään se miten mieli (kokonaisuuden emergentti ominaisuus = aivojen prosessit) ovat materiaalisesti olemassa.

Kaikki uusimmat filosofiset ja tieteelliset käsitykset tukevat ajatusta, että aivotoiminta on mielensisältöjen eli meemien (ajatus- ja käyttäytymistottumusten) prosessointia. Ne leviävät ja muuntuvat ihmisten sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämässä memeettisessä evoluutiossa.

On tärkeää ymmärtää, että aivotoiminta ja mieli ovat yksi ja sama asia. Aivotoiminnan ja mielen välillä ei siis ole vuorovaikutussuhdetta vaan aivotoiminta on mieli. Mielen prosessien käynnissä olo siis tuottaa mielikuvien virran, jonka kokeminen on tietoisuutta. Kun aivotoiminta eli meemien prosessointi pysähtyy, päättyy myös mielen olemassaolo.

Mielen olemassaolo on mielen prosessien käynnissä olemista ja tietoisuus sen tuloksen eli mielikuvavirtojen kokemista. Tämä liittyy aina mielen toimintaan, joten kaikki zombi-hypoteesit ovat perusteettomia. Mielikuvavirtojen kokemisessa yhdistyy osin elimistön fysiologisten prosessien ja osin kulttuuristen ajatustottumusten tuottamat mentaaliset ja emotionaaliset tuntemukset (mielentilat, tunteet ja kokemuksellisuus).

Perinteinen emergenssi jättää avoimeksi sen, miten mieli on materiaalisesti olemassa, mutta reduktiivinen emergentti materialismi ratkaisee sen osoittamalla, että mieli on aivojen prosessi. Tämä ratkaisee myös psykofyysisen ongelman, koska materiasta erillistä henkistä substanssia ei ole olemassa, ei ole myöskään psykofyysistä ongelmaa.

Aivotoiminnan ja mielen välillä ei siis ole vuorovaikutussuhdetta vaan aivotoiminta on mieli. Tietoisuus on representaatioiden prosessoinnin tuottaman subjektiivisen mielikuvavirran kokemista. Jokainen kokee ne omalla tavallaan, joskin yhteisen biologisen perimän ja memeettisen kulttuurievoluution seurauksena samankaltaisilla tavoilla.

[jester]

On tärkeää ymmärtää, että aivotoiminta ja mieli ovat yksi ja sama asia. Aivotoiminnan ja mielen välillä ei siis ole vuorovaikutussuhdetta vaan aivotoiminta on mieli. Mielen prosessien käynnissä olo siis tuottaa mielikuvien virran, jonka kokeminen on tietoisuutta. Kun aivotoiminta eli meemien prosessointi pysähtyy, päättyy myös mielen olemassaolo.

Itsekin erottelet mielen prosessit ja kokemisen. Jotta psykofyysinen ongelma ratkeaisi, pitäisi pystyä oikeastaan sanomaan tiettyjen prosessien olevan tietty kokemus. Tuollaista on kuitenkin mahdoton sanoa, aina joudutaan puhumaan vain vastaavuuksista.

[Naturalisti]

On tärkeää ymmärtää, että aivotoiminta ja mieli ovat yksi ja sama asia. Aivotoiminnan ja mielen välillä ei siis ole vuorovaikutussuhdetta vaan aivotoiminta on mieli. Mielen prosessien käynnissä olo siis tuottaa mielikuvien virran, jonka kokeminen on tietoisuutta. Kun aivotoiminta eli meemien prosessointi pysähtyy, päättyy myös mielen olemassaolo.

Itsekin erottelet mielen prosessit ja kokemisen. Jotta psykofyysinen ongelma ratkeaisi, pitäisi pystyä oikeastaan sanomaan tiettyjen prosessien olevan tietty kokemus. Tuollaista on kuitenkin mahdoton sanoa, aina joudutaan puhumaan vain vastaavuuksista.

Eikös psykofyysinen ongelma ole juuri sen selittäminen, kuinka aineeton mieli ja aineellinen ruumis vuorovaikuttavat toisiinsa. Esittämässäni hypoteesissä karteesiolaisen dualismin aineeton sielu on korvattu aineellisella prosessilla, joten tätä vuorovikurusongelmaa ei myöskään ole. Aineellinen prosessi on aineellisten objekten vuorovaikutusta.

Esittämäsi vaatimus, että "pitäisi pystyä oikeastaan sanomaan tiettyjen prosessien olevan tietty kokemus", on mielestäni eri asia kuin psykofyysinen ongelma.

Se liittyy pikemminkin tietoisuuden helppojen ja vaikean ongelman erittelyyn, joka on hölynpölyä. Koko ongelma synnytetään määrittelemällä mieli ja aivotoiminta eri asioiksi, jotka vain vuorovaikuttavat toisiinsa. Näin ei ole. Mieli on aivotoimintaa ja mielen olemassaolo päättyy aivokuolemaan.

Tuohon sun viimeiseen lauseeseen sisältyy implisiittisesti mielen ja aivotoiminnan erottaminen: "Tuollaista on kuitenkin mahdoton sanoa, aina joudutaan puhumaan vain vastaavuuksista." Se on virhe. Mieli ja aivotoiminta on yksi ja sama asia.

Meemit tallentuvat toimintatottumuksiksi viimekädessä heuristisesti (ei algoritmisesti) jokaisen mieleen omalla subjektiivisella tavalla aivojen pylväiden tilakoneisiin, joista kukin prosessoi omaa mielikuvansirpaletta.

Kuten jo totesin yhteisen biologisen ja kulttuurisen taustan vuoksi koemme todellisuuden epäsuoran realismin mukaisilla subjektiivisilla representaatioilla enemmän tai vähemmän saman kaltaisesti, mutta emme kuitenkaan voi tietää tarkasti miten lajikumpianimme kokevat todellisuuden saatikka, että tietäisimme miltä tuntuu olla lepakko.

[jester]

On tärkeää ymmärtää, että aivotoiminta ja mieli ovat yksi ja sama asia. Aivotoiminnan ja mielen välillä ei siis ole vuorovaikutussuhdetta vaan aivotoiminta on mieli. Mielen prosessien käynnissä olo siis tuottaa mielikuvien virran, jonka kokeminen on tietoisuutta. Kun aivotoiminta eli meemien prosessointi pysähtyy, päättyy myös mielen olemassaolo.

Itsekin erottelet mielen prosessit ja kokemisen. Jotta psykofyysinen ongelma ratkeaisi, pitäisi pystyä oikeastaan sanomaan tiettyjen prosessien olevan tietty kokemus. Tuollaista on kuitenkin mahdoton sanoa, aina joudutaan puhumaan vain vastaavuuksista.

Eikös psykofyysinen ongelma ole juuri sen selittäminen, kuinka aineeton mieli ja aineellinen ruumis vuorovaikuttavat toisiinsa. Esittämässäni hypoteesissä karteesiolaisen dualismin aineeton sielu on korvattu aineellisella prosessilla, joten tätä vuorovikurusongelmaa ei myöskään ole. Aineellinen prosessi on aineellisten objekten vuorovaikutusta.

Esittämäsi vaatimus, että "pitäisi pystyä oikeastaan sanomaan tiettyjen prosessien olevan tietty kokemus", on mielestäni eri asia kuin psykofyysinen ongelma.

Se liittyy pikemminkin tietoisuuden helppojen ja vaikean ongelman erittelyyn, joka on hölynpölyä. Koko ongelma synnytetään määrittelemällä mieli ja aivotoiminta eri asioiksi, jotka vain vuorovaikuttavat toisiinsa. Näin ei ole. Mieli on aivotoimintaa ja mielen olemassaolo päättyy aivokuolemaan.

Siitä on ehkä erilaisia käsityksiä, mitä psykofyysinen ongelma tarkoittaa. Itse olen tarkoittanut psykofyysisellä ongelmalla aina tietoisuuden vaikeaa ongelmaa; miten ja miksi aivot synnyttävät tietoisuuden? Vaikea ongelma ei ole hölynpölyä, vaan aito ongelma.